Pesäkallion kesäteatteri on sisäistänyt hyvin sen mitä hyvän kesäteatterinäytelmän pitää sisältää: Hyvää, tuttua musiikkia, tuttuja henkilöhahmoja, huumoria, hyviä näyttelijöitä ja hyvä bändi. Siinä lyhyt resepti menestykseen ja menestyshän Badding-näytelmä on ollut.
Keskiviikkonakin katsomo pullisteli täpötäynnä, jopa niin täynnä, että sain istua koko kaksituntisen näytelmän katsomon portaissa. Se ei kuitenkaan haitannut, sen verran vauhdikasta ja viihdyttävää menoa lavalla nähtiin.
Näytelmän kantava voima on Baddingin roolissa loistava Väinö Weckström, joka on omaksunut Badding-maneerit täydellisesti ääntä myöten. Roolissa ei tarvita peruukkeja tai silmälaseja alleviivatakseen hahmoa, tämä mies elää Baddingin roolin. Lisäksi Weckström on loistava laulaja, jota kuuntelee mielellään. Toinen näytelmän voimahahmo on manageri/kaveria näyttelevä Kalle Sulalampi, joka on napannut 70-lukulaisen rokun rooliin erittäin paljon Aki & Turoa Hymyhuulet- komediasarjasta. Ja siinä sivussa hoidetaan myös Remun rooli samalla sapluunalla.
Muista hahmoista muita korkeammalle nousee Ilmari Myllysen loistava M.A. Numminen ja varsinkin ”Tehtaan vahtimestarit” kappale, jonka Myllynen vetää läpi komeasti. Näytelmän naiset jäävät hieman taustarooleihin, mutta niin taisi käydä myös Baddingin oikeassa elämässä, kun rokki ja lopussa viina veivät miestä. Lisäksi sivurooleissa nähdään paljon nuoria ja lapsia, joista Pesäkallion kesäteatteri saa jatkossakin upeita näyttelijöitä.
Näytelmässä kuullaan tietenkin paljon Baddingin musiikkia ja mikä miellyttävää, mukaan on saatu muitakin kappaleita kuin ne suurimmat hitit. mm. Kukkolaulu oli mukava uusi tuttavuus ainakin minulle. Bändi soittaa hyvin ja tarkasti ja biisit nivoutuvat hyvin tarinaan.
Lahtelaisiakin henkilöhahmoja oli tarinaan saatu mukavasti sijoiteltua, sillä näytelmässä seikkailivat mm. Pitkä Lehtinen, Jarttu Mustonen ja Marko Haavisto. Lisäksi näytelmä päättyy Baddingin siirtyessä yläkerran orkesteriin hienoon Badding Rockers-hittiin ”Kaunis yö”, jonka Marko ”Poutahaukka” Haavisto on säveltänyt. Kyseinen biisi ei tänä päivänäkään muuten kalpene Baddingin mestariteosten rinnalla.
Ohjaaja Satu Säävälä on ohjannut oman näköisensä näytelmän Rauli Badding Somerjoesta, jossa pääosassa on ihminen, ei rock-tähti. Badding oli kaksijakoinen ja epävarma ihminen, jolle suursuosio oli kiusallista, mies kun halusi vain laulaa ja tehdä musiikkia. Tämän seikan Säävälä tuo hyvin näytelmässä esiin. Lisäplussaa on vielä lopuksi annettava puvustuksesta, joka henkii vahvasti 60- ja 70-lukua.
Baddingin viimeiset esitykset nähdään tänä viikonloppuna lauantaina ja sunnuntaina klo 14 ja 19
Pete Salomaa