Sunnuntaina järjestetty Nikkilän lasten puuha- ja touhupäivä oli menestys etenkin lapsiperheiden keskuudessa. Alunperin tarkoituksena oli ollut järjestää pieniä kisoja ja leikkejä Ilonankadun leikkipuistossa, mutta sään epävakauden vuoksi tapahtuma järjestettiinkin Nikkilän seurakuntatalolla. Ohjelmaan sisältyi perinteisten purtavien ja virvokkeiden lisäksi Nuokun sirkuksen taikuri ja Sipi-pellen ohjelmanumeroita.
Nikkilän asutusalueen omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Eino Haapala oli erittäin tyytyväinen suureen osallistujamäärään.
– Emme ole oikein löytäneet sitä mikä ihmisiä kiinnostaa, joten tällä kertaa päätimme kokeilla lasten puuhapäivää. Olemme todella yllättyneitä, että porukkaa on koko seurakuntasalin täydeltä, noin viitisenkymmentä henkeä
Nuokun sirkuksen taikuri viihdytti pieniä ja isompia taikuuden ystäviä.
Haapala kertoi, että yhdistyksessä on yritetty keksiä uusia tapoja saada ihmisiä aktiivisiksi jo ennen sunnuntaista puuhapäivää.
– Aiemmin on ollut hyvä, jos olemme saaneet kymmenen henkeä paikalle.Olemme kokeilleet muun muassa joogaa, kiipeilyä sekä hiihto- ja kalastuskilpailuja, mutta noihin tapahtumiin emme saaneet riittävästi osallistujia, jotta järjestämisessä olisi järkeä. Näyttää siltä, että tällainen tapahtuma kerää etenkin lapsiperheitä. Ehkä vetäisimme tällä kertaa oikeasta narusta, koska lasten kautta aikuisetkin saadaan liikkelle, Haapala pohtii.
Haapalan mukaan alueen omakotiyhdistys ottaisi mieluusti lisää uusia jäseniä muuhunkin yhdistystoimintaansa.
– Meillä on ollut pitkään sama johtokunta. Uusien ihmisten mukana tulisi varmasti myös uusia ideoita, joita voisimme alkaa toteuttamaan. Talkoohenkeä ja yhteisöllisyyttä oli aiemmin enemmän, mutta onneksi yhteinen tekeminen ei kuitenkaan ole kokonaan loppunut alueeltamme.
Yhdistyksen toiminta on Haapalan mukaan tärkeää muun muassa asioidessa kaupungin kanssa. Kaupungin päättäjiä on helpompaa lähestyä yhdistyksenä kuin yksityisenä henkilönä.
– Esimerkkkinä mainittakoon, miten Apilakadulta Liipolan lenkkipolulle johtavavalla pätkällä ei ollut katuvaloja, mutta sitkeällä teknisen viraston pommittamisella saimme sinne lopulta valot, jotta lasten ja talviaikaan hiihtäjien on turvallisempaa liikkua alueella.
Yhdistys tarjosi tapahtumassa jäsenmaksuille vastinetta muun muassa maksuttomien purtavien ja ohjelman muodossa. Haapalan mukaan tapahtumalle on luvassa jatkoa ensi vuonna.
Kansan suussa on aina kiertänyt jos jonkinlaista tietoa ja tarinaa. Tiesitkö, että näille tiedoille ja tarinoille on olemassa oma fooruminsa, jonne jutut voi tallentaa, jotteivat ne tyystin katoaisi?
Päijät-Häme-wiki on Päijät-Hämeen kirjastojen yhteinen kotiseutusivusto, johon kerätään paikallistietoa maakuntakirjaston toiminta-alueelta. Wiki sisältää alueen asioita, tapahtumia, historiaa, henkilöitä ja kulttuuria käsitteleviä artikkeleita. mm. paikannimien historiasta kiinnostuneet löytävät varmasti vastauksia kysymyksiinsä täältä.
Päijät-Häme-wikissä on tällä hetkellä kaikkiaan 963 artikkelia. Päijät-Häme-wiki toimii samalla periaatteella kuin isoveljensä Wikipediakin eli kaikki rekisteröityneet käyttäjät voivat kirjoittaa artikkeleita Päijät-Häme-wikiin. Myös muiden kirjoittamia artikkeleita voi muokata. Kirjoittamiseen tarvitaan käyttäjätunnus ja salasana.
– Päijät-Häme-wiki sai alkunsa tämän vuoden alussa, kun eri kuntien kotiseutusivut yhdistettiin. Nämä kuntakohtaiset kotiseutusivut eivät olleet vapaasti muokattavissa, vaan niitä pidettiin yllä kirjaston taholta. Halusimme tehdä sivut, joille ihmisten olisi helppo lisätä ja muokata tietoa ja tarinoita. Lähtökohtaisesti ajatuksena oli kerätä sellaista ruohonjuuritason tietoa Päijät-Hämeestä, joka kiertää asukkaiden keskuudessa, mutta jota ei ole koskaan dokumentoitu millään tavalla. Näille tarinoille ja muisteluille on sivuilla oma osionsa.
Vaikka pääosin Päijät-Häme-wikin artikkelit ovat vapaasti toisten käyttäjien täydennettävissä ja muokattavissa, kaikki henkilökohtainen kertomus- ja muisteluaineisto voidaan suojata muokkauksilta. Mielellään otamme vastaan myös kuvia. Artikkeleita on jo kertynyt mukavasti, mutta lisää kaivataan kertoo ylläpidosta vastaava Merja Taavila Lahden kaupunginkirjastosta.
Päijät-Häme-wiki on paikallistiedon wiki, joten artikkeleissa toivotaan olevan nimenomaan päijäthämäläinen näkökulma.
– Paikalliswiki ei ole yleinen tietosanakirja. Tekstiltä edellytetään olennaisesti maakunnallista tai paikallista näkökulmaa, joten yleiset tietosanakirja-artikkelit poistetaan. Paikallisuuden täytyy näkyä myös artikkelin otsikossa kertoo Taavila
Päijät-Häme-wikistä löytyy myös Pöytälaatikko-niminen osio. Mikä se on?
– Pöytälaatikko on päijäthämäläisten harrastajakirjoittajien foorumi, jonne voi tallettaa kaunokirjallisia tekstinäytteitä ja runoja. Pöytälaatikon artikkelit on suojattu muokkauksilta, mutta kirjoittajalle voi jättää kommentteja ja palautetta artikkelin Keskustelu-sivulla opastaa Taavila.
Senioreilla on tunnetusti päässään kymmeniä, jollei peräti satoja tarinoita ja muisteloita vuosien varrelta. Kaikille heille tietokoneen käyttö ei ole kuitenkaan itsestään selvää. Saako jostain ihan ”kädestä pitäen” opastusta siitä, miten wikiin kirjoitetaan?
– Järjestämme pääkirjaston ATK-luokassa työpajoja, joissa opastusta saa. Sinne vain rohkeasti mukaan, sillä kaipaamme juuri sinun tietojasi, kuviasi ja kertomuksiasi! Opastuksen kesto on 2 x 2 tuntia ja niihin tulee ilmoittautua etukäteen. Seuraavan kerran järjestämme wikiin liittyvän opastuksen pääkirjastolla ensi viikolla ja siellä on vielä muutama paikka vapaana kertoo Taavila.
Päijät-Häme-wiki työpajat:
Ke 27.8. klo 17-19
To 28.8. klo 17-19
Ti 2.9. klo 17-19
Ke 3.9. klo 17-19
Ke 17.9. klo 12-14
To 18.9. klo 12-14
Lions Clubien kansainvälinen nuorisoleiri- ja nuorisovaihto-ohjelma antaa joka vuosi nuorille tilaisuuden tutustua elämään muissa kulttuureissa ja maissa. Vuosittain järjestetään toistasataa lionsleiriä noin 39 maassa. Vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti lähettävän klubin tulee sitoutua vastaanottamaan tarvittaessa yhtä monta nuorta perhejaksolle kuin se lähettää vaihtoon. Nuoren tai hänen perheensä ei tarvitse kuulua Lions Clubiin.
Tänä kesänä järjestävä leirivuoro osui Lahteen, sillä ”Camp goes architecture”-niminen loppuleiri pidettiin Ahtialassa, Loma- ja kurssikeskus Lepolan hienoissa maisemissa. Ennen varsinaista loppuleiriä olivat kaikki ulkomailta saapuneet nuoret ehtineet viettää pari viikkoa suomalaisissa isäntäperheissään.
– Kyseessä ei ole mikään ihan uusi asia, sillä Lions Clubs International on järjestänyt nuorisovaihtoa jo 1960-luvun alusta lähtien. Lions klubien kautta nuorille annetaan mahdollisuus kansainvälisyyteen ja tutustumiseen toisiin maihin ja kulttuureihin kertoo tämän vuotisen leirin johtaja Leena Lappalainen.
Leirin ja sen ohjelman suunnittelu starttasi jo 2,5 vuotta sitten, kun Lappalaista pyydettiin järjestämään seuraava nuorisoleiri.
– Leirille saapui 28 nuorta 17 eri maasta, joten voidaan todellakin puhua aika isosta ja kansainvälisestä leiristä. Yksin olisi ollut mahdoton onnistua, mutta onneksi sain mukaani tähän suunnittelu- ja toteutusprosessiin mukaan alueen parhaat lion-voimat, mikä helpotti paljon. Monet osallistuvien klubien jäsenet ovat jollain tapaa olleet mukana tässä prosessissa eri työtehtävissä kiittelee Lappalainen.
Shona Grahamin (2. oik.) ryhmän työ käsitteli kuuloaistia. Ryhmän tuli rakentaa teos, joka tekee ääntä joko ihmisen tai tuulen avulla.
Yksi ongelma leirin järjestämisessä on jopa hieman yllättäen ollut isäntäperheiden löytäminen. Nuorethan viettävät ensi pari viikkoa isäntäperheissä ennen loppuleiriä. Isäntäperheiden toivotaan viettävän ihan tavallista suomalaista arkielämää ulkolaisten nuorten kanssa, eikä heitä suinkaan velvoiteta viemään vierasta ympäri Suomen nähtävyyksiä.
– Kyllä siinä tuli käytyä läpi kaikki tutut ja tutun tututkin, jotta saimme jokaiselle nuorelle isäntäperheen. Suomalaiset ovat nähtävästi hieman arkoja suhteessa ulkomaalaisiin ja usein epäillään myös sitä, riittääkö oma kielitaito. Isäntäperheen ei tarvitse kuulua Lions Clubiin, joten senkään ei pitäisi esteenä olla ihmettelee Lappalainen. Kovin monet perheet ottavat nuoria joka vuosi.
Varsinaisen leirin pääteemaksi valikoitui arkkitehtuuri, ympäristö ja kierrätys, eikä ihme, onhan leirijohtaja Lappalainen ammatiltaan arkkitehti. Leirillä nuoret valmistivat kuuden päivän aikana kuusi erilaista installaatiota rakennusalan kierrätystavarasta koskien eri aisteja. Apuna suunnittelussa ja itse rakennustyössäkin heillä on ollut seitsemän Lahden muotoiluinstituutin kakkosvuosikurssin opiskelijaa.
– Näistä opiskelijoista täytyy kiittää muotoiluistituutin kalustesuunnittelun vastuuopettajaa Harri Kalliomäkeä, joka asian mahdollisti kiittelee Lappalainen.
– Aluksi en oikein tiennyt mihin olen lähtenyt mukaan, mutta todella hyvin kaikki on sujunut. Olen toiminut eräänlaisena yleismies-jantusena ja kiertänyt ryhmästä toiseen auttamassa mm. sähkökoneiden kanssa. Porukka on ollut tosi mukavaa ja ainakin kielitaito on viikon aikana karttunut kertoo Lahden muotoiluinstituutin toisen vuosikurssin opiskelija Lauri Seppälä.
Sauna ja karjalanpiirakka yes, Salmiakki no!
Yksi leiriläisistä, englantilainen Shona Graham, (18) on ollut todella tyytyväinen oleskeluuunsa Suomessa.
– En aikaisemmin ollut käynyt yhdessäkään Skandinavian maassa ja Suomi vaikutti hyvältä valinnalta. En tiennyt oikeastaan mitään Suomesta ja se oli jännittävää. Tai no tiesin kyllä Suomen lipun ja sen että talvella on kylmä ja silloin voi nähdä revontulia kertoo Graham.
Erityisesti Graham on ihastunut suomalaiseen saunaan, joita hän kertoi nähneensä ”aika monta” parin viikon aikana.
– Rakastan saunaa, vaikka se onkin kuumempi kuin luulinkaan hän naurahtaa.
Sen verran ihastunut Suomeen Shona Graham on, että haluaa palata Suomeen erityisesti talvella, sillä jäässä olevat järvet ja luminietokset kiiinnostavat. Isäntäperhe vei hänet tutustumaan mm. Helsinkiin, jossa hän pääsi käymään muutamassa museossa. Lisäksi hän vietti aikaa perheen kesämökillä.
– Yllättävää Suomessa on ollut ruokailuaikojen erilaisuus Englantiin verrattuna. Ne kun ovat niin säännölliset, vai johtuuko se vain tästä leiristä? Lisäksi suomalaisten puutalojen yleisyys on ollut positiivinen yllätys luettelee Graham havaintojaan maastamme.
Suomalaisesta ruoastakin on löytynyt yksi suosikki, sillä karjalan piirakka maistuu Shonalle hyvin. Sen sijaan suomalaisten suosikki salmiakki ei kuulu suosikkeihin.
– Anteeksi kauheasti, mutta salmiakki on kauheaa! parahtaa Shona leveästi nauraen.
Nuorisovaihtosta kiinnnostuneita nuoria ja heidän perheitään leirijohtaja Leena Lappalainen kehottaa ottamaan yhteyttä johonkin paikallisista Lions Clubiin, josta löytyy tarvittava informaatio.
– Hakuajat kesän nuorisovaihtoon ja leireille ovat syksyisin opastaa iloinen Lappalainen lopuksi tiedonjanoisia.
On jälleen aika suunnitella tulevien viikkojen ohjelmia omien tarpeitten mukaan. Harjulan kansanopiston syksyn 2014 ja seuraavan kevään ohjelma tarjoaa kursseja teemalla terveyttä, tukea ja toimintaa. Opiston ohjelma sisältää toimintaa työssä käyville, seniori-ikäisille, vauvoille ja heidän vanhemmilleen niin tietotaidon kuin fyysisen kunnon ylläpitoon. Syksyn avaus SenioriSäpinät ovat ensi torstaina 21. elokuuta, aamupäivä on varattu seniori-ikäisten terveyttä käsitteleviin tietoiskuihin ja kokeilukäynteihin kunto- ja liikuntahetkissä. Koko perheen liikuntailta on maanantaina 25.8., molemmat tapahtumat opiston päätalossa, Lounaankatu 7:ssä, Möysässä.
Pääasiallisesti harrastekurssit pidetään Lounaankadun korttelissa, mutta esimerkiksi rautatien eteläpuolella asuvilla liikunnanharrastajilla on mahdollisuus käydä Anttilanmäen koululla kunnon jumpassa maanantaisin tai Harjulan setlementin seniortalo Ukko – Pekan kuntosalissa Radanpää 4:ssä, asematunnelin länsipuolella sekä tuolijumpassa Liipolan Toimelassa. Lounaankadun kortteliin on vuosien varrella lisätty kuntosalien ohella myös uima-allas vesijumpan harrastajille. Joogalle ja tanssiharrastukselle löytyy lisäksi valikoima kursseja. Kansalaisopiston liikunnallinen kurssitarjonta työikäisille ja senioreille on runsaat sata kurssia, siis kaikki halukkaat liikkumaan!
Kuntosalit Harjulan kansanopiston Lounaankadun toimitalossa ja Asemantaustan Radanvarsi 4:n Ukko-Pekka -senioritalossa ovat työ- ja seniori-ikäisten ihmisten suosiossa. Kuvassa Harjulan kuntosalissa veteraanikuntoilijat vas vetolaitetta käyttää Marja-Leena Mononen ja reiden loitontaja-laitteessa istuu Meeri Eerola, jonka vieressä liikuntakoordinaattori Kirsi Ojamo tarkistaa liikeradan oikean asennon.
Kielten, taideaineitten ja käsityökurssit ovat perinteisiä opiston kursseja. Kielten kursseista suosittuja ovat espanjan, italian ja jopa latinan kurssit, venäjän kielen perusteita suositellaan nykyisin virkamiehille. Siveltimen käyttäjät ja savenmuokkaajat ovat vuosien aikana löytäneet itsestään yllättäviä taitoja. Harvinaisin kurssi saattaa olla huuliltaluku henkilöille, joilta on kuulo alentunut. Suomenkielen opiskelua maahanmuuttajille on ohjelmassa kaksi kurssia.
Opiston kurssien suunnittelijaryhmä on ottanut huomioon myös henkilöt, joilla ei ole mahdollisuutta käydä arkisin ryhmissä. Kurssisihteeri Tea Hannukainen kertoo iloisena, että opistolla on ollut jo vuosia viikonloppuisin erilaisia lyhytkursseja esimerkiksi käden taidon harrastajille. Henkilö voi viikonloppukurssilla kokeilla innostuuko hän esimerkiksi huovutuksesta, hatun teosta, lasipajasta tai muusta mielenkiintoa herättäneestä käden taitoja vaativasta työskentelystä. Mosaiikkimummoille on aivan omat kurssinsa! Iloa sanoista viikonloppukurssi on intensiivikurssi kirjoittamisen ilosta ja itsetuntemuksesta.
Moni peruslahtelainen muistaa olleensa hoidossa 1941 perustetun Harjulan kannatusyhdistyksen Niemen päiväkodissa ja myöhemmin perustetussa Lounaan päiväkodissa. Harjulan yhdistyksen ja setlementin johtokunnilla on aina ollut ohjelmien suunnittelussa sija lapsille ja nuorille. Kannatusyhdistyksen perustamisajankohdasta alkaen ovat historiallista perua nykyaikaiset vauvamuskarit ja muut lasten vanhempia tukevat toimet. Perhetyö neuvolatoimintoineen kuuluu oleellisena osana Harjulan päivittäiseen työhön. Setlementin toimintaa mahtuu lähes kaikki, kuvaannollisesti, pientä yhteiskuntaa ylläpitävät toiminnot vanhusten kotihoidon palvelut mukaan lukien.
Lasten koulukiusaaminen on lähes jokaisessa koulussa todettu ikävä tilanne. Harjulan kansalaisopisto on saanut Raha-automaattiyhdistykseltä määrärahan usean vuoden mittaiseen, maata kattavaan Valopilkku-projektiin, minkä tarkoituksena on tukea eri tavoin entisiä koulukiusattuja ja heidän vanhempiaan. Toinen ihmisten psyykkiseen hyvinvointiin liittyvä kurssi alkaa opetus-, sosiaali- ja terveydenhoidon henkilöstölle tänä syksynä. Kurssin tavoitteena on opettaa osanottajat huomioimaan ihmisten mielenterveysongelmat jo varhaisessa vaiheessa sekä antaa neuvoja niiden käsittelyyn yhteisössä.
Kaikille Harjulanopiston kursseille ilmoittautumiset ovat ensi maanantaina ja tiistaina 18. – 19.8 puhelimella, internetissä tai opiston toimistossa, mutta myöhemminkin voi kursseista kiinnostuneet kysyä vapaita paikkoja. Kurssipaikan saaneilla työttömillä, maahanmuuttajilla ja yli 63 vuotiailla seniorihenkilöillä on mahdollisuus hakea kurssimaksun alennukseen oikeuttavaa 15 euron opintoseteliä, mihin määrärahat tulevat Opetus- ja kulttuuriministeriön kautta.
Legendaarinen kiinalainen teatteri oli vuoteen 2000 asti mm. Oscar-juhlien päänäyttämö. Teatterin edessä kulkee Walk of Fame.
Kaliforniassa sijaitseva Los Angeles on maan toiseksi suurin kaupunki. Suur-Losin alueella asuu lähes neljä miljoonaa ihmistä. Enkelten kaupunkina tunnettuun Los Angelesiin on kautta aikain tultu suurten unelmien perässä. Varsinkin Hollywood, tuo elokuvateollisuuden mekka on siintänyt usean näyttelijän silmissä lähes saavuttamattomana unelmana.
Los Angelesista kaupunkina on hieman vaikea saada kiinni. Tämä johtuu siitä, että alue koostuu useista eri pikkukaupungeista ja välimatkat ovat todella suuret. Itse majoittauduimme lähelle lentokenttää, josta matkaa vaikkapa Hollywoodiin oli noin 30 km pohjoiseen ja toisessa suunnassa oleva Long Beach sijaitsi noin 40 km etelään. Kaupungissa on toimivat bussit ja metrokin, mutta viisainta on vuokrata auto. Tämä tietenkin sillä varauksella, että uskaltaa ajaa suurkaupungissa. Autolla on kohtalaisen helppo kurvailla ympäri kaupunkia, kun bensakin on mukavan halpaa. Koska Los Angeles ja varsinkin Hollywood on USA:n ja koko maailmankin elokuvateollisuuden kehto, tulee ajellessa jatkuvasti vastaan paikkoja, jotka tunnistaa nähneensä jossain elokuvassa.
Vietimme Losissa neljä päivää. Koska kaupunki on niin laaja ja aikaa rajoitetusti, keskityimme aluksi lähinnä Hollywoodin ja Beverly Hillsin alueella sijaitseviin houkutuksiin. Ihan ensimmäiseksi suuntasimme auton nokan Hollywood Boulevardille, jossa sijaitsee mm. legendaarinen Chinese Theatre. Sen edessä kulkee kuuluisa jalkakäytävä, Walk of fame, kadussa komeilevine tähtineen. Hollywoodissa oletkin tähti vasta kun nimesi komeilee Walk of famella.
Seuraavaksi suuntasimme avoautomme nokan Hollywoodin kukkuloille (Hollywood Hills). Parhaat näkymät avautuvat ajamalla pitkin Mullholland Drivea ja kukkuloiden korkeimmalla kohdalla ymmärtää kuinka laaja kaupunki Los Angeles loppujen lopuksi on, sillä näkymät ovat huikeat. Kaupunki jatkuu silminkantamattomiin molemmille puolille kukkuloita. Ihan must-juttu on tietenkin kuuluisan Hollywood-kyltin kuvaaminen. Kukkuloilla cruisaillessaan voi mainiosti myös bongailla elokuva- ja musiikkialan tähtien toinen toistaan komeimpia taloja, jos sellainen kiinnostaa.
No ihan pelkästään Hollywoodin varaan ei matkaa kannata jättää, sillä Losilla on paljon muutakin tarjottavaa. Me kävimme tutustumassa kuuluisaan Venice Beachiin, joka sijaitsee Santa Monicassa. Ranta on kuuluisa boheemista elämästään ja totta tosiaan sitä se olikin. Ranta oli täynnä kaikenlaisia esiintyjiä, surffareita, myyntikojuja, baareja, bodareita ym. Mielenkiintoinen ja erittäin elävä meininki.
Venice Beach on Los Angelesin ehkä kuuluisi ranta, jolla on todella vilkas ja monipuolinen tarjonta niin ohjelman kuin ihmistenkin puolesta.
Elokuvista kiinnostuneen kannattaa käydä joko Universal studioilla tai sitten Warner Bros-studioilla. Universal on lähempänä perinteistä huvipuistoa, kun taas Warnerilla voi kuulemma ihan oikeasti kohdata jonkun starankin kiertoajelulla. Me valitsimme Universalin ja vietimmekin mukavan päivän siellä. Varsinainen kiertoajelu studioilla oli ehkäpä pieni pettymys. Enemmän olisimme halunneet nähdä kulissien takaista elämää. Tosin King Kongin maailman suurin 3D-elokuvateatteri oli todella mahtava kokemus ja jo se yksinään kruunasi kiertoajelun. Hurjankokoinen elokuvateatteri oli mallia 180 astetta eli itseasiassa olimme keskellä elokuvaa, jossa King Kong taisteli dinosauruksia vastaan. Oli siinä menoa ja meininkiä ison apinan hyppiessä välillä ajoneuvomme katollakin.
Los Angeles on tunnettu myös amerikkalaisen Rock’n’Rollin kehtona. Sunset Boulevardilta löytyvät legendaariset ravintola/keikkamestat Rainbow, Whiskey Go Go ja House of Blues, joissa lukemattomat suuret nimet ovat käyneet ja jättäneet puumerkkinsä. Ainakin meille musiikin ystäville tärkeitä paikkoja ja me istuimmekin liki joka ilta Rainbowssa bongaillen staroja. Yksi sellainen nähtiinkin, nimittäin Ron Jeremy, jonka näyttelijän ansiot tosin piilevät visusti K-18 alueella…Näin ainakin isot pojat kertoivat.
Ilmasto Los Angelesissa takaa ympärivuotisen auringon. Aamuisin oli aina pilvistä, mutta puolen päivän jälkeen aurinko paistoikin pilvettömältä taivaalta. Yllättävää oli sen sijaan yölämpötila, joka kieppui jossain 15 asteen tienoilla, joten pitkähihaisillekin vaatteille löytyi käyttöä. Näin ainakin kesäkuun alussa.
Los Angeles ei ole pelkästään joidenkin maamerkkien läpikäymistä ja kuuluisien ihmisten bongaamista. Tietyllä tapaa Los Angeles on elämäntapa. Ja erittäin rento sellainen. Losissa viihtyy vaikkei kiertäisikään katsomassa niitä ”pakollisia” turistipyydyksiä. Sen verran jäi vielä näkemättä ja kokematta, että tänne on tultava uudestaan.
Näkymä Empire State Buildingistä Central Parkiin päin
New York on ehdottomasti yksi maailman kuuluisimmista kaupungeista ja kaupungissa vieraileekin vuosittain miljoonia turisteja. New York tuntuu heti alusta lähtien jotenkin tutulta, eikä ihme, sillä niin monta elokuvaa ja TV-sarjaa on vuosien varrella sijoittunut juurikin isoon omenaan. Tälläiselle pienelle maalaispojalle Lahdesta käy heti ilmeiseksi, että nyt ollaan todella isossa kaupungissa (yli 8 miljoonaa asukasta), sillä kaupungin syke ja hektisyys on suorastaan käsin kosketeltavissa. Tunnetta ei helpottanut se, että bussimme jätti meidät keskelle Chinatownia…
Kaupunki on niin iso ja laaja, että ensi kertaa kaupunkiin tutustuessa lienee syytä keskittyä pelkästään Manhattanin tarjontaan varsinkin, jos aikaa ei ole tuhottoman paljon. Ja kyllähän Manhattaniltakin löytyy. Itse nostaisin New Yorkin must see-listan kärkeen ehdottomasti Empire State Buildingin, tuon legendaarisen pilvenpiirtäjän, jonka huipulle King Kong-elokuvassa päädyttiin traagisin seurauksin. Pilvenpiirtäjän huipulta on uskomattoman komeat näkymät yli New Yorkin. Tosin huipulle päästäkseen täytyy varautua pahimmillaan jopa parin tunnin jonotukseen ja lompakkokin kevenee noin 40 eurolla, mutta kyllä näkymät ovat sitten sen arvoiset. Toinen suosittu näköalapaikka on Rockefeller Centerin ”The Rock”, jonne pääsee huomattavasti lyhyemmällä jonotuksella.
Toinen yllättävän upea paikka on Brooklynin silta, jolla ehdottomasti kannattaa käydä kävelemässä. Vanha silta on jo itsessään vaikuttava luomus ja sillalta on lisäksi kivat näkymät kaupunkiin päin. Tietenkin New Yorkissa on pakko käydä Times Squarella, joka miljoonine mainosvaloineen ja kyltteineen lienee koko maailman kaupallisuuden ”taivas ja helvetti”. Paikalla ei pitkään viihdy, sillä ihmisiä on koko ajan tungokseen asti ja meteli on paikoin korvia huumaava. Vapaudenpatsas on tietenkin pakko nähdä, vaikka kyseessä onkin yllättävän pieni patsas pienellä Libertyn saarella New Yorkin edustalla.
Brooklyn Bridge on yksi New Yorkin must-see-nähtävyksistä
Totta kai on ihan pakko käydä myös kuuluisalla Wall Streetillä katsomassa kiireisiä pukumiehiä ja -naisia. Wall Streetin läheltä löytyy myös surullisen kuuluisa WTC-alue, joka joutui terrori-iskun kohteeksi syyskuussa 2001. Toisen kaatuneen tornin tilalle oli tehty upea muistoallas, jonka reunoja koristivat iskun tuhansien uhrien nimet. Toisen tornin tilalle olikin jo ehditty rakentaa uusi lasitorni, joka amerikkalaiseen tapaan on tietenkin vielä korkeampi kuin se alkuperäinen torni.
Times Squaren ympäristössä Broadwaylla on monia teattereita ja monelle turistille matkan kohokohta onkin jonkun musikaalin katsominen ihan paikan päällä. Me kävimme katsomassa Abba-musikaalin Mamma Mia, joka oli kyllä mainio, vaikka en suuri musikaalien ystävä olekaan. Lipun hinta vain on kovin suolainen, sillä Mamma Mian liput maksoivat noin 70 euroa per naama. Leijonakuninkaan olisi päässyt katsomaan 120 eurolla…
New York on myös ostosparatiisi, sillä kaupunkista löytyy suuria tavarataloja ( mm. Macy’s ja Bloomingsdale) sekä tuhansia ja taas tuhansia erikoisliikkeitä. Hintahaitari liikkuu todella halvasta todella kalliiseen. Varsinaisia ostoskatuja ovat ainakin Fifth Avenue ja Madison Avenue.
Jossain vaiheessa matkaa alkaa suurkaupungin meteli ja hektisyys kenties tympiä. Silloin on viisainta ottaa metro allensa ja suunnistaa Central Parkiin, joka on kuin iso virkistävä keidas keskellä Manhattania. Uskomaton kontrasti kaikelle suurkaupungin hälylle, kun istuu puistossa nurmikolla paljain jaloin ja katselee puiston laidalta nousevia uskomattoman korkeita pilvenpiirtäjiä. Kulkemiseen kannattaa muuten käyttää kaupungin kattavaa metroverkkoa, sillä kävellen välimatkat venyvät liian suuriksi ja jossain vaiheessa väsy varmasti yllättää. Toinen yllättävän halpa vaihtoehto on keltainen taksi, joka pitää napata suoraan kadulta elokuvien tapaan. Taksissa tosin tulee varautua ruuhkiin, joita New Yorkissa on jatkuvasti.
Kun isoimmat nähtävyydet on kierretty, on aika siirtyä tutkimaan tarkemmin mitä kaupunki pitää sisällään. Itselleni ehkäpä viihtyisimmäksi osaksi New Yorkia osoittautui Greenwich Village lähialueineen. Mukavia putiikkeja, viihtyisiä ravintoloita sekä vauhdikkaita musaklubeja. Alueella kävellessä voi helposti unohtaa olevansa suurkaupungissa.
New York ei siis ole pelkkä suuri kivikylä, vaan pienellä vaivalla kaupungista löytyy kaikkea muutakin kuin vain sitä paljon mainostettua suurkaupungin sykettä ja menoa.
Kuusi päivää New Yorkia riitti meille tällä kertaa, mutta takaraivoon jäi kytemään ajatus siitä, että tänne voisi tulla vielä uudestaankin ja tutkia hieman lisää mitä kaikkea kaupungista vielä löytyisi. Tämähän oli vasta pintaraapaisu…
