Kun Salinkallio rokkasi ja rollasi

Paluu ”rikospaikalle”. Ese Yrjölä, Juha Hilpinen , Eddie Kolsi ja Tepi Heinonen tekivät paluun nuoruutensa maisemiin Salinkallion koululle, jossa miehet olivat omalta osaltaan osa lahtelaista konva-historiaa

The Renegades, Eero, Jussi & The Boys, Blues Section, Jormas, Kirka, Sleepy Sleepers, Bamboo…Kovia nimiä vuosien takaa. Tiesitkö, että kyseiset artistit ovat esiintyneet teinikuntien järjestämissä konvissa Lahden kouluissa 60-70 – luvuilla? Peruskouluun siirtyminen käytännössä lopetti teinikuntien toiminnan ja konvat 70-luvun puolivälissä, mutta konvien jälkilöylyt heitettin vielä 70-80 lukujen vaihteessa ainakin Salinkalliolla ja silloin pääosassa olivat koulujen omat bändit ja vanha kunnon 50-luvun Rock’n’Roll

Konvien kulta-aika 1965 – 1975

Alunperin konvat olivat teinikunnan koulussa järjestämiä illanviettoja ja tanssiaisia. Konvien kulta-ajan voidaan katsoa alkaneen 60-luvun puolestävälistä, jolloin niin nuorisokulttuuri kuin -musiikkikin rantautuivat todella kovaa Suomeen. Konvia järjestettiin Lahdessa ainakin Lyseossa, Tiirismaalla, Kannaksessa ja tietenkin Launeen Yhteislyseossa eli nykyisessä Salinkallion koulussa. Jossain piti sen ajan nuortenkin päästä tapaamaan toisiaan, tanssimaan ja tietenkin nauttimaan hyvästä musiikista. Samalla bändien keikat koulun konvissa olivat monelle nuorelle se ensimmäinen ja tajunnanräjäyttävä kokemus rock-bändin liveaktista.

– Siihen aikaan saimme esiintyjiksi todella kovan luokan esiintyjiä. Pari kerta Launeen yhteislyseossa esiintyi maineikas brittibändi The Renegades, joka oli jossain vaiheessa se kaikkein kovin bändi maassamme. Myös mm. ruotsalaisia bändejä nähtiin Launeen konvissa useammankin kerrran. Lisäksi konvissa kävivät ainakin Eero, Jussi & The Boys sekä Blues Section kertoo 60- ja 70-lukujen taitteessa Launeen Yhteislyseon konvien ohjelmasta vastannut Juha Hilpinen, jonka titteli oli silloin komeasti teinikunnan puheenjohtaja.

Muissakin Lahden kouluissa nähtiin maamme sen ajan eturivin bändejä ja artisteja, kun Lyseossa esiintyivät ainakin Kirka ja Kannaksessa Jormas.

– Hauska muistikuva Launeen konvista on se, että meidän piti tanssia sukkasillaan ettei lakattu puulattia olisi mennyt pilalle naurahtaa Hilpinen

Hilpisen valmistuttua ylioppilaaksi vuonna 1971 Launeen yhteislyseon ja itse asiassa hieman muidenkin koulujen konvien ”seremoniamestarin” viitan otti vastaan Joni Heinonen, jonka isän, manageri Leksa Heinosen suhteilla oli jo aikaisemmin saatu hankittua esiintyjiksi edellämainittuja isoja nimiä. Joni ei jäänyt isäänsä huonommaksi, vaan konvissa nähtiin lavalla mm. legendaarinen Sleepy Sleepers, sen ajan teini-ihme Bamboo sekä Amulet.

– Launeen yhteislyseon konvat pidettiin koulun käytävällä, jonne rakennettiin lava. Käytävälle mahtui kyllä hurjasti porukkaa muistelee Heinonen konvien suosiota.

Heinosella oli merkittävä rooli 70- ja 80-luvuilla discokulttuurin rantautumisessa Lahteen ja ylipäätään Suomeen. Sittemmin Heinonen on luonut pitkän ja merkittävän uran monen artistin ja bändin managerina sekä lahtelaisena radiopersoonana.

Peruskoulu muutti konvien luonteen

Launeen yhteislyseon muuttuminen Salinkallion peruskouluksi vuonna 1975 muutti merkittävästi konvien luonnetta. Teinikuntia ei enää ollut, joten konvien järjestämisen vastuu lankesi luokille. Samalla konvia alettiin kutsumaan yleisimmin disco-illoiksi. Maamme eturivin artistit siirtyivät lopullisesti tanssilavoille ja ravintoloihin esiintymään. Konvien perinnettä kuitenkin jatkettiin ja esiintymään tarvittiin bändejä. Tämä tarve synnytti aivan uudenlaisen, omavaraisen musiikkikulttuurin Salinkalliolle.

Whipped Cream esiintymässä vuonna 1979 luokkajuhlissa Salinkallion ruokalassa, jossa luokkajuhlat ja konvat normaalisti pidettiin.

The Dynamites, Whipped Cream, The Killers, LadyKillers, South Coyotes, Eddie & His Kidguards, The Chargers, SOS… Kuulostaako tutulta? Ei vai? 70-luvun lopulle tultaessa konvien esiintyjät muuttuivat huippunimistä koulun omien oppilaiden perustamiin bändeihin. Se mikä kenties ammattitaidossa hävittiin, voitettiin suurella innolla ja yhteisöllisyydellä.

Rakkaudesta 50-luvun rokkiin…ja tyttöihin

Samaan aikaan 70-luvun loppupuolella koettiin Suomessa suuri fifties-buumi, jonka kärkiniminä viipottivat mm. Teddy & The Tigers, Crazy Cavan, Matchbox ja Stray Cats. Yhtä aikaa esillä ollut punk-aalto jäi Salinkalliolla selkeästi altavastaajan rooliin, sillä sen ajan bändeistä ainoastaan Timo Kainulaisen ja Pekka Kostensalonluotsaama SOS-yhtye voidaan jollain tapaa luokitella punkin tai uuden aallon musiikiksi. Muut bändit keskittyivätkin sitten enemmän tai vähemmän 50-luvun Rock ’n’ Rolliin ja myöhemmin rockabillyyn.

The Dynamites vauhdissa Salinkallion konvissa joskus 70-80-lukujen taitteessa. Vasemmalta Kari Taipanen (basso), Jukka Taipanen (rummut) ja Kai Norring (kitara,laulu). Heikki Anttolainen (kitara) ei ole mahtunut kuvaan. The Dynamites pääsi vuonna 1981 Suosikin Rock-kuningaskisoissa aina välieriin asti.

Omalähiö vei kolme tuon ajan elänyttä musikanttia Salinkallion koululle muistelemaan noita 70-80 – lukujen vaihteen musiikkikuvioita. Miksi bändien musiikkityyliksi valikoitui vanha Rock’n’Roll?

– Silloin piti olla diinari tai punkkari. Punk ei kiinnostanut ja kolmen soinnun vanha Rock’n’Roll oli helppo omaksua nopeasti vähän pienemmälläkin harjoittelulla ja siinä olikin tuon musiikkityylin suurin vahvuus. Ei tarvitse olla soitinvirtuoosi saadakseen keikkoja ja yleisön villiintymään.

– Ja helpottihan se, että yleisö oli jo valmiiksi samanhenkistä eli silloinhan melkein kaikki Salinkalliolla olivat fiftareita tai diinareita. Lisäksi se, että oltiin yleisön kanssa luokka- tai koulukavereita, loi uskomattoman tunteen ”Meidän bändistä”. Läheinen side yleisön ja esiintyjien välillä oli jo siis valmiiksi olemassa.
– Keikoilla oli aina hyvä henki ja loistava meininki muistelee Esko ”Eddie” Kolsi, joka oli Whipped Cream -yhtyeen laulaja ja keulakuva.
Myöhemmin bändin nimi tosin vaihtui Eddie and His Kidguardsiksi – koska se oli nimenä fiftari-buumiin sopivampi hymähtää Kolsi.

Nuori Esko ”Eddie” Kolsi keikalla

Esko ”Ese” Yrjölä nyökyttelee hyväksyvästi vieressä. Esen kitaraa kuultiin ainakin The Chargers-yhtyeessä. Ese kävi koulua omaksi harmikseen Launeen koulussa, mutta mies oli tuttu näky kaikissa Salinkallion konvissa ja luokkajuhlissa. Konviin piti päästä. Jos se ei onnistunut soittajana, hyppäsi hän roudarin rooliin tai viimeisenä keinonaan, nuori mies kiipesi salaa sisään ruokalan ikkunasta, sillä ainakin luokkajuhliin oli toisten koulujen oppilailta pääsy kielletty.

– Pari kertaa yritin vaihtaa kouluakin, muttei se onnistunut. Silloin kaikki mielenkiintoinen tapahtui Salinkalliolla ja Launeen koulussa ei tapahtunut juuri mitään muistelee Yrjölä

Totuuden nimissä on kuitenkin mainittava, että musiikin alkeet, niin Kolsi kuin Yrjöläkin, saivat Launeen koulusta, jossa koulun musiikinopettajat Kari Kalliomaa ja Yrjö Juhani Renvall kannustivat nuoria tarttumaan soittimiin. Salinkalliolla jatkui sama linja, kun Hannu Korhonen piti huolen siitä, että kaikilla jotka haluavat, oli mahdollisuus soittaa.

– Saatiin treenata musaluokassa ja saimme myös käyttää keikoilla koulun HJN-merkkisiä hienoja äänentoistolaitteita muistelee Kolsi.

Bändikuvioita miesten kanssa muistellessa esiin nousee muutamia tuttuja nimiä, tosin hieman eri yhteyksistä kuin luulisi. The Chargersin riveissä soitti rumpuja eräs nuori mies nimeltä Ismo Lius.

– Yksissä treeneissä Ispi oli kovin vaisunoloinen. Treenien jälkeen Ispi kertoi, että futisvalmentaja oli käskenyt valitsemaan jalkapallon ja musiikin välillä. Kuten tiedetään, Ispi valitsi futiksen. Näin jälkikäteen täytyy myöntää, että oikean valinnan Ispi silloin teki hymyilee Yrjölä.

Tepi Heinonen toimi basistina mm. LadyKillers-yhtyeessä, jota Jukka Surkka ansiokkaasti liidasi. Bändin kitaristina toimi nykyään Lahden kaupunginhallituksen puheenjohtajana toimiva Juha Rostedt

– Juhalla oli muistaakseni Ile Kallion vanha Gibson SG. Sillä hän soolojaan veteli. Kokoonpanoja oli siihen aikaan kyllä hurjan paljon. Aina joku pyysi johonkiin bändiin soittamaan ja minähän menin. Ja mikä tahansa soitin kelpasi naurahtaa Heinonen.

Kovin pitkäikäisiä tuon ajan bändit eivät olleet. Yleensä yhtyeen elinkaari oli pari vuotta, jos sitäkään. Ammattiakaan musiikista ei kenellekään tullut, mutta se ei kaiketi tähtäimessä ollutkaan?

– Kyllä siinä ihan harrastuspohjalla mentiin, eikä suuria kuvitelmia mistään Rock-tähteydestä tai ammattilaisuudesta ollut. Suurin osa keikoista oli koulun bileissä, kun kellään ei vielä ollut ajokorttia, että oltaisiin voitu lähteä kauemmas keikalle. Tärkeintä oli saada tytöiltä huomiota ja siihen hommaan bändissä soittaminen oli kyllä omiaan. Terkkuja vaan kaikille Salinkallion tytöille naurahtavat Yrjölä, Kolsi ja Heinonen kuin yhdestä suusta.

Sittemmin Kolsin ja Yrjölän musiikinharrastus on jatkunut mm. kantri-yhtye Honky Tonk Teamin riveisssä. Niinhän se on, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Teksti: Pete Salomaa
Kuvat: Pete Salomaa & Esko Kolsi


HUOM! Omalähiö ei takaa eikä väitä, että kaikki artikkelissa esiintyvät bändit, keikkapaikat, nimet ja vuosiluvut olisivat täydellisesti oikein. Tiedot perustavat vain ja ainoastaan haastateltavien ja allekirjoittaneen hatarien muistikuvien varaan…

 

AJANKOHTAISTA -arkisto

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011