”Haluamme avata ihmisten silmät näkemään ympärillä olevat upeat rakennukset ja maisemat sekä kertoa heille, millä tavoin he voivat niitä puolusta”, kertoo Suomen Kotiseutuliitto ry:n vuoden koulutusteema. Liitto on lähtenyt kouluttamaan kulttuuriympäristöstään kiinnostuneita asukkaita ja virkamiehiä teemalla Kulttuuriympäristö kunniaan eri puolelle maata. Tapahtumien vetäjä on yliarkkitehti Liisa Tarjanne. Hänen johdollaan vierähti mielenkiintoinen iltapäivä viime maanantaina Lahden kaupunginkirjastossa.
Avajaissanoissaan Päijät Hämeen maakuntamuseon johtaja Timo Simanainen korosti Suomen sitoutumista kymmenen vuotta sitten Euroopan neuvoston Granada-yleissopimukseen. Sen piiriin kuuluvat myös Suomessa valikoidut kulttuurimuistomerkit, rakennuskokonaisuudet ja ulkoilmakohteet. Suomessa rakennuslainsäädäntö uusiutui 2010, missä kuntia velvoitetaan kaavoitus- ja rakennuslupia myönnettäessä huomioimaan kulttuuriympäristö, joka kertoo asukkaille monien sukupolvien työstä.
Perustuslakimme 20 § tukee kansalaisia olemaan mukana terveelliseen ympäristöön vaikuttamisessa sekä kantamaan vastuuta elinympäristönsä luonnon monimuotoisuudesta ja kulttuuriperinnöstä. Suomessa kansalaiset ovat viime vuosina käyneet yksityisesti tai ryhminä oikeustaisteluita viranomaisten laatimia asemakaavoja vastaan. Muutoksen hakuun ei yksin riitä sanalliset selvitykset, vaan mukana pitäisi olla myös luonnospiirustuksia oikaisuvaatimuksen tueksi.
Maakuntaliitot ja -museot, Ely-keskukset ja kuntien kaavoitus- ja rakennusviranomaiset ovat lupaviranomaisia, jotka antavat lausuntonsa historiallisen kulttuuriympäristöön tulevista muutoksista. Hämeen maakuntaliiton arkkitehti Tatu Oukkan vastuualueeseen kuuluu historiallisen Hämeen Härkätien lävistämät kunnat. Oukka totesi, että lupaviranomaisen pitää tarkastella kulttuurihistorialliseen kyläyhteisöön tulevaa, uudistavaa kaavaa ja rakennusta tai tietä, ajatellen miten maisema muuttuu, mitä tulee tilalle ja miten se sopeutuu nykyiseen ja tulevaan kehitykseen.
Suomalainen rakennuskanta painii eri sarjassa kuin esimerkiksi Roomassa matkailijoitten ihastellut kohteet. Siellä rakennus saattaa olla 600 – 800 vuotta ja tänä päivänä asuin- tai muussa käytössä. Suomessa runsas 100 vuotta sitten rakennettu on jo joutunut rakentajien ja virkamiesten kriittisen tarkastelun kohteeksi, kannattaako rakennusta enää ylläpitää vai joutaako purkulistalle?
Yleisön joukosta kysyttiin Lahden Mytäjäisten punatiilisen veturivarikon tulevaisuutta Lahden kaupunginmuseon tutkija Riitta Niskaselta.
– Varikon kohtalosta ei ole vielä sen hallinnoiman Senaattikiinteistöjen osalta tullut päätöstä. Jos huomioidaan alueen historiallinen jatkumo Helsinki-Lahti- Pietarin-radan rakentaminen, rautatieasema ja asemapäällikön talo ja tulevaisuus, olisi varikkoalueen säilyttäminen arvokasta myös tulevaisuudessa.
Kaupunginarkkitehti Anne Karvinen-Jussilaiselta kysyttiin Rauhankadulta tervehirsisen Kotilan puutalon purkamisen syytä..
– Talo purettiin, koska omistajayhtiö ei pystynyt sitä nykyaikaistamaan ja esimerkiksi kaupunki ei rahoitukseen lähtenyt mukaan. Näin käy valitettavan usein. Ely-keskuksen Lahden toimistosta arkkitehti Annu Tulokas loi tilaisuudessa laajan katsauksen kaavoituksen ja lainsäädännön antamista mahdollisuuksista vaikuttaa elinympäristömme arvoihin.
Marja-Liisa Niuranen