Omalähiön lukijamatka Pietariin seuraamaan KHL-ottelua Pietarin SKA vs. Jokerit herätti mukavasti mielenkiintoa lukijoissamme. Viidakkorummun ja nettimainostuksen avulla saimme asiasta kiinnostuneita mukaan myös hieman kauempaakin kuin vain Etelä-Lahdesta. mm. Heinolasta asti saapui matkalle joukko innokkaita ja iloisia jääkiekkomiehiä. Niinpä sunnuntai-aamuna kello 6.00 Lahden linja-autoasemalta starttasi täysi Ruotin turistibussi kohti Pietaria. Kuskimme Jukka Ruoti toivotti kaikki tervetulleiksi matkalle ja sitten menoksi.
Rajanylitys Vaalimaalla onnistui ilman sen suurempia kommelluksia. Osasimmehan mennä hienosti vaadittuun numerojärjestykseen passintarkastuksessa. Pian rajan jälkeen oli aika vaihtaa eurot rupliin sekä käydä kaupasta hakemassa hieman virvokkeita, olihan matkaa edessä vielä useita tunteja. Liekö virvokkeet saaneet kiekkoasiantuntijamme Pasi Nurmisen kielenkannat irtoamaan, sillä pian kuulimme Pasin uskomattomia tarinoita KHL-liigasta.
Pasi kertoi omalla eläväisellä tavallaan mm. miten Venäjällä sopimuksia tehdään ja puretaan ja miten paljon erotuomareita ”voidellaan” jo ennen kautta. Asiat sai oikeisiin mittasuhteisiin, kun Pasi kertoi SKA:n olevan maailman kallein jääkiekkojoukkue. Omistajat saattavat luvata joskus ennen peliä pelaajille voitosta 20 000 – 30 000 taalaa erikoispalkkiona, joten joskus pelaaja saattaa tehdä yhdessä pelissä saman tilin kuin koko kaudesta SM-liigassa. Kuten Pasi itsekin totesi, niin Venäjällä usein totuus on taruakin ihmeellisempää ja ainakin tarinoiden perusteella näin myös on.
Sen jälkeen Ville Skinnari astui mikrofonin ääreen ja kertoi hieman laajemmalti koko liigan taustoista ja nykytilasta ja se, miten paljon KHL liittyy politiikkaan ja Putiniin. Täytyy myöntää, että paljon tuli ainakin meikäläiselle uutta tietoa tuosta itäisestä liigasta ja paljon myös sellaista tietoa, jolla olisi käyttöä lähinnä Seiska-lehdessä.
Matkalla poikkesimme syömässä Repinossa, joka on muuten entinen Kuokkala/Terijoki. Neljän aikoihin saavuimme vihdoin Pietariin ja hotelli Moskovan pihaan. Pikaisesti kävimme tsekkaamassa huoneet ja sitten takaisin bussiin ja kohti Pietarin Jäähovia eli jäähallia.
Jäähalli oli komea, hieman samanoloinen kuin Helsingin Hartwall-areena, mutta se tosiseikka, että katsomot olivat jyrkemmät kuin jaffalassa, teki hallista enemmän hornankattilamaisen. Ottelu taisi olla loppuunmyyty, joten mekkala hallissa oli alusta lähtien mahtava. Erikoismaininta täytyy antaa loistavalle äänentoistolaitteistolle, jollaista ei Suomen halleissa ole vastaan tullut. Tosin harvalla suomalaisella joukkueella on irroittaa äänentoistoon puolta miljoonaa…Joka tapauksessa meininki ja show oli kuin olisi istunut keskellä 12 000 ihmisen megabileitä. Itse pelistä silmiin pisti taklausten puuttuminen. Tämä taas johtuu siitä, että Venäjällä arvostetaan taitokiekkoa, rymistelijät kun eivät kuulemma osaa pelata.
Pelin jälkeen porukka palaili omaan tahtiinsa bussille. Jotkut olivat nähtävästi huomanneet erätaukojen aikana virvokkeiden halvat hinnat ja meno olikin sitten sen mukaista. Paluumatkalla hotellille jotkut olivat niin iloisia ja liikuttuneita hyvästä meiningistä, että laulumopo hieman karkasi käsistä ja kuulimmekin monenlaisia ja -tasoisia lauluesityksiä. Hyvässä hengessä tietenkin.
Hotellille saavuttuamme porukkamme hajosi eri suuntiin. Jotkut lähtivät kaupungille etsimään ruokapaikkaa ja jotkut jäivät hotellille viettämään aikaa. Itse suuntasin Money Honey Rock’n’Roll klubille syömään ja kuuntelemaan rockabilly-musiikkia Rissasen Palen kanssa. Tosin molemmat, niin ruoka kuin musiikkikin, olivat mielestäni hieman keskenkertaisia. No, tulipahan samalla hieman katsastettua miltä se Pietarin keskuskatu Nevski Prospekt oikein näyttää ja hienoltahan se näytti.
Lähtö kotiinpäin koitti seuraavana aamuna klo 10, kunhan olimme ensin nauttineet aamiaisen hotellilla. Ennen kaupungista poistumista kävimme kuitenkin bussin kyydissä vielä katsastamassa Pietarin pakoliset nähtävyydet eli Iisakin kirkon ja talvipalatsin eli Eremitaasin.
Paluumatkalle poikkesimme Viipurissa. Tutustuimme paikalliseen kauppahalliin ja sen tarjontaan sekä tietenkin siihen legendaariseen Pyöreään Torniin. Tärkeää lahtelaisen jääkiekon kannalta on tietenkin se fakta, että Pelicansin edeltäjä Viipurin Reipas voitti ensimmäisen jääkiekkoilun Suomen mestaruuden vuonna 1928 ja se mestaruusviiri roikkuu siis tänä päivänä Lahden jäähallin katossa.
Paluumatkalla kuulimme myös nuoriherra Aksu Skinnarin jäätävän Toni Koivus-haastattelun, jossa käytiin läpi Bobbyn upeaa uraa aina päätyen muisteloihin päiväkodista ja sen tytöistä, mutta siitä ei sen enempää…
Illan jo pimetessä saavuimme rajalle. Jonoa ei ollut, mutta tällä kertaa homma ei mennytkään niin kuin elokuvissa. Bussimme lähti ensitarkastuksen jälkeen vielä läpivalaisuun, joten liki pari tuntia kykimme sitten siinä rajalla, onneksi sentään sisätiloissa. Syyksi moiseen tarkastusintoon ja viivyttelyyn ilmoittivat venäläiset, että alakopilta oli soitettu tulossa olevan suomalaisia huligaaneja. Liekö sitten sekoittaneet meidät lahtelaisiin lätkähuligaaneihin, jotka ovat tällä kaudella terrorisoineet viattomia ihmisiä jo Lappeenrannassa ja Vaasassa?
Loppu hyvin kaikki hyvin, sillä klo 20 Jukka Ruoti parkkeerasi bussin Lahden linja-autoasemalle ja huikea ja hauska matkamme oli ohi. Omalähiön puolesta haluan kiittää kaikkia matkalla mukana olleita mukavasta seurasta sekä tietysti lätkäasiantuntijoitamme Pasi Nurmista ja Toni Koivusta sekä matkan primus motoria Ville Skinnaria. Jukka Ruoti hoiti upeasti kuskin ja matkaoppaan hommat. In Jukka we trust!
Ensi kerralla sitten Riikaan tai Bratislavaan? Näin ainakin moni toivoi ja eiköhän näin myös tehdä. Koko reissu voitaneen kiteyttää huudahdukseen, joka tuli matkan aikana aika tutuksi: AIIIVAN MAHTAVAA!!
P.S. Ai niin, SKA voitti voittomaalikilpailussa Jokerit 2-1
-Pete Salomaa-