Kun Liigaa on Pelicansin kohdalla pelaamatta enää 16 ottelua, näyttää lahtelaisten taival kokonaisuudessaan positiiviselta. Sijoitus on tällä hetkellä kuudes, mutta kisa viimeisistä suorista playoff-paikoista käy kiivaana. Tappara, Kalpa ja TPS miehittänevät kolme ensimmäistä sijaa loppuun asti, mutta sarjan sijat 4-6 ovat vielä useamman joukkueen ulottuvissa. HPK, JYP, HIFK ja Ässät ovat mukana tiukassa taistossa Pelicansin kanssa. Lähinnä taistelu jaottuu vielä niin, että HPK ja JYP kisaavat pääosin sijoista 4-5 ja Pelicans, HIFK ja Ässät sijasta kuusi. Suora playoff-paikka olisi kullanarvoinen asia, sillä säälipleijareissa voi tapahtua mitä tahansa, kun jatkoon pääsee vain kahdella voitolla ja liiga on ollut tänä vuonna todella tasainen.
Pelicansin otteet ovat tällä kaudella ailahdelleet välillä rajustikin, mutta yli kahden ottelun tappioputkia ei joukkue ole silti kärsinyt, mikä pitkässä juoksussa tarkoittaa hyvää ja tasaista suorittamista. Viime kotiottelut ovat näyttäneet sitä joukkueen parasta osaamista. Murskavoitot Lukosta ja HIFK:sta olivat erittäin vakuuttavia ja näyttivät, että kaiken natsatessa kohdalleen, voi Pelicans yltää keväällä jopa päätyyn asti. Siitä saatiin viimeistään näyttö keskiviikona, kun Pelikaanit nitistivät tiukassa kamppailuottelussa Ässät kovan taistelun jälkeen. Joukkue alkaa vahvasti näyttämään hyvin samanlaiselta ajokoiralaumalta kuin Matikaisen Blues niinä vuosina, kun se saavutti muutaman finaalipaikan vuosina 2007-2010. Kukapa ei muistaisi Espoon Bluesin taivalta vuonna 2010 säälipleijareista aina finaaliin asti?
Nyt kun suurimmat loukkaantumissumat on selätetty kuivin jaloin, on myös kentällä alkanut tapahtumaan positiivisia asioita. Vili Sopanen, Antti Erkinjuntti ja Iikka ”taikuri” Kangasniemi liitävät piste/ottelu-tahdissa ja ottavat tarvittaessa joukkueen reppuselkäänsä hyvillä henkilökohtaisilla ratkaisuillaan. Joukkueen duunarit painavat sata lasissa vaihdosta toiseen. Näistä duunareista haluan nostaa esiin taistelun ruumiillistuman eli Hannes Björnisen, joka sen lisäksi että vaihdosta toiseen riistää, raastaa, haastaa, blokkaa laukauksia, tekee vielä maalejakin.
Puolustuspäässä merkittävää on ollut Juha Leimun paluu sairastuvalta sekä Mikko Kousan paluu harharetkiltään turkoosipaitaan. Se että siniviivalla on nyt kaksi peloitetta on merkinnyt myös huomattavaa parannusta murheenkryyninä olleeseen ylivoimapeliin. Lisäksi Janne Juvonen maalissa antaa mahdollisuuden voittaa joka ilta. Janneen ei Pelicans ole kaatunut yhtenäkään iltanan. Vielä kun Pelicans saa sairastuvalta Justin Hodgmanin ja Miska Siikosen kentälle asti, voidaan kevättä Lahdessa odottaa vesi kielellä.
Seuraavat kuusi peliä ovat avainasemassa Pelicansin playoff-taistossa. Vastaan tulevat Jukurit, KooKoo, Ilves, Sport ja SaiPa kahdesti. Näistä otteluista Pelicansin on raavittava maksimaalinen pistesaalis, sillä sen jälkeen vastaan tulevatkin jo sarjan kärkijoukkueet.
Lopuksi on vielä annettava hieman noottia ja tällä kertaa nimenomaan liigan tuomari- ja kurinpito-osastolle. On aivan käsittämätöntä, että Lukon Ilmari Pitkänen selvisi kyynärpäällä suoraan Kimi Koiviston päähän kohdistuneesta taklauksestaan vain kolmen pelin pelikiellolla. Oikea tuomio olisi ollut 5-8 peliä. Ja tämä siis samaan aikaan kun Iikka Kangasniemi lentää suihkuun ”puskemisestaan” kypärällä Ässät-pelissä. Kovempaa pelaajat puskevat omaa maalivahtiaan pelin jälkeen kiittäessään hyvästä pelistä kuin Kangasniemi ”puski” Jyri Marttista. Ja tästä palkitaan vielä ulosajolla!
Kyseessä oli mielestäni normaali maalinedusuhittelu, joka olisi voitu ohittaa olankohautuksella, mutta mitä vielä. Tuomari päätti ottaa roolia ja sen myös sai. Tämän jälkeen sitten muutama ”tasoittava” jäähy Ässille, kun huomattiin, ettei mennytkään ihan putkeen tuo ulosajo…Ei näin, ei todellakaan.
Pete Salomaa