Onko kiitollisuus riippuvainen siitä, kuinka elämässä on saanut hyviä asioita, menestystä tai muuta sellaista? Olen huomannut, että niin ei ole. Olen tavannut minua ihmisiä, joiden elämä on vaikeaa ulkonaisen sairauden, köyhyyden tai muiden syiden johdosta ja silti he saattavat olla hyvinkin kiitollisia ja valoisia. Ja myös päinvastoin. Olen tavannut ihmisiä, joilla on ulkoisesti asiat hyvin ja kuitenkin he vaikuttavat kovin tyytymättömiltä.
Mutta miten on minun laitani? Olenko valittaja vai osaanko olla kiitollinen? Voiko kiitollisuutta edes oppia? Ajattelen, että kiitollisuudessa on kysymys paljolti siitä, miten näemme asiat. Jos pidämme asioita itselle kuuluvina, silloin emme ehkä näe moniakaan asioita minulle tulevana lahjana. Silloin emme myös ehkä tunne kiitollisuutta. Samoin jos näemme monet asiat sellaisina, jotka olemme itse hankkineet ja saaneet aikaan, myös silloin elämän lahjaluonne katoaa. Ja eikö elämä ole kuitenkin lahjaa kaikkineen: terveys, ystävät, toimeentulo, tämä päivä, ja niin edelleen?
Ei kiitollisuus sitä merkitse, että ummistaa silmät epäkohdilta. Mutta epäkohtien korjaamiseksi voi toimia muutoinkin ja ehkäpä vielä tehokkaammin kuin valittamalla. Kun oppii kiitollisuutta, myös oma elämälaatu paranee. Mutta ennen kiitollisuus ja kiitollinen mieli on sitä, että voi nähdä Jumalan antamia (hyviä) asioita ympärillään. Siksi voinkin kysyä itseltäni: Mistä tänään olen kiitollinen?
Heikki Pelkonen
kirkkoherra