Kuva: Päätoimittaja Petri Salomaa kädessään tämän päivän Omalähiö. Oikealla Omalähiön perustaja Marja Salomaa esittelee alkuaikojen pikkujättiläistä 40 vuoden takaa
Ensimmäinen Omalähiö ilmestyi vuonna 1978. Silloin Etelä-Lahden alueella oli yhdeksän kauppaa. Keijupuistossa oli tuohon aikaan muun muassa Martintori, joka ilmoitti aina Omalähiön etusivulla.
– Voin sanoa, että Omalähiö syntyi kauppiaiden tarpeesta. Tarjosimme heille mahdollisuuden mainostaa oman alueen lehdessä, Salomaan kirjapainon hallituksen puheenjohtaja Marja Salomaa kertoo.
Hän perusti yhdessä miehensä Seppo Salomaan kanssa lehden 40 vuotta sitten.
– Meillä oli oma kirjapaino ja sen työntekijöille oli saatava lisää töitä. Siinä oli toinen syy lehden perustamiselle.
Salomaa muistelee, että hänen vanhin poikansa keksi Omalähiölle lisänimen Etelä-Lahden pikkujättiläinen.
– Kirjapainossamme ei ollut mahdollista painaa silloin suurempaa Omalähiötä. Se oli tuolloin huomattavasti pienempi lehti kuin muut.
Omalähiötä painettiin Patomäentiellä vuosituhannen vaihteeseen saakka.
– Silloin päätimme, että ei ole enää järkeä painaa itse omaa lehteä, koska myös muiden painotöiden määrä väheni huomattavasti.
Motivoitunut henkilökunta on kaiken a ja o
– Olemme olleet yrittäjinä sikäli onnellisessa asemassa, että meillä on ollut aina mukavia ja yhteen hiileen puhaltavia työntekijöitä talossa.
Pienen yrityksen tärkein menestystekijä on motivoitunut työyhteisö.
– Ilmoitusmyyjämme Jouni Rasimäki on ollut talossa 27 vuotta ja taittajamme Pirjo Järvinen 18 vuotta. Työyhteisömme on todella tiivis ja uskon, että jokainen tulee joka aamu töihin pilke silmäkulmassa ja hymy huulessa.
Hallituksen puheenjohtaja Salomaa ei pidä siitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa pienellä yrittäjällä on samanlaiset velvoitteet kuin isolla pörssiyrityksellä.
– Omalähiö on kuitenkin ollut onnekas kautta sen historian sen vuoksi, että se on ollut haluttu lehti alueella ja sen vuoksi siinä on haluttu myös ilmoittaa aktiivisesti.
Etelälahtelaisten kylälehti
– Olemme läsnä ihmisten arjessa ja kirjoitamme, mitä eri kaupunginosissa tapahtuu. Omakotiyhdistykset ja seurakunta ovat vahvasti läsnä lehdessämme.
Salomaa on kiitollinen siitä, että Omalähiön tarina on kantanut jo viidennelle vuosikymmenelle.
– Kyllä minua pelotti, kun Citymarket avautui vuonna 1992 tuohon pellolle. Olin varma, että se on lehden loppu, kun kaikki pienet kaupat katoavat lähiseudulta.
Syvä lama oli vaikea ajanjakso myös pienelle ilmaisjakelulehdelle.
– Yrittäjillä oli halua mainostaa, mutta kenelläkään ei ollut oikein rahaa maksaa ilmoituksista. Onneksi selvisimme kuitenkin tuosta ajanjaksosta.
Omalähiö on tehnyt tasaista tulosta koko 40 vuoden historian ajan.
– Ei meillä lehtibisneksessä mennyt erityisen lujaa edes 1980 -luvulla. Se on ollut aina sellaista tasaista puurtamista. Sen tietää, että muutaman hyvän vuoden jälkeen tulee aina jossain vaiheessa liikevaihdon laskukausi.
– Pienelle ilmaisjakelulehdelle on olemassa edelleen oma tila lehtikentässä.
”Joka aamu on mukava lähteä töihin”
– Minä en ole koskaan jakanut Omalähiötä lapsuudessani. Ei sitä kehdannut omien porukoiden lehteä jakaa. Silloin, kun lehti oli kuusisivuinen, niin minä ja kaverit tienasimme taskurahoja ujuttamalla välilehtiä siihen kokonaisuuteen, päätoimittaja Petri Salomaa kertoo.
Nykyinen päätoimittaja Salomaa olisi ollut halukas tulemaan perheyhtiön palvelukseen kauppaopiston jälkeen 1990-luvun alussa, mutta silloin miehelle ei tarjottu sieltä töitä.
– Isä houkutteli ilmoitusmyyjäksi, mutta minä kun olen enemmän taiteilijasielu kuin myyntimies. Jäin siis ilman työpaikkaa.
– Jouluna 2008 isä oli menossa isoon leikkaukseen ja hän pyysi minua sijaisekseen muutamaksi kuukaudeksi. Silloin olin päättänyt, että ura postissa jää ja jotain uutta on keksittävä työrintamalla.
Ex-tempore joulupöydässä lohkaistu lupaus heittäytymisestä ennestään tuntemattomaan maailmaan jatkuu yhä edelleen.
– Isä kuoli alkuvuodesta 2009 ja siitä lähtien olen ollut Omalähiön palveluksessa. Ensimmäinen juttu, jonka kirjoitin, oli isäni muistokirjoitus.
Francinen basistinakin tunnettu Salomaa on ollut kohta vuosikymmenen päätoimittajana.
– Olen osannut yhdistää molemmat työt. Tämä lehtimiehen työ on ollut todella mielenkiintoista.
Päätoimittajana Salomaa on luotsannut Omalähiön 1980-luvun käytännöistä 2010 -luvun lehtimaailmaan.
– Meillä on oma näköislehti ja toimivat kotisivut. Hankimme hetki sitten myös uudet toimivat toimisto- ja taittokoneet toimitukseen.
Päätoimittajana mies on kuitenkin muistanut aina Omalähiön juuret pienenä lähiölehtenä.
– Ihmisiä kiinnostavat oman alueen pienet ja suuret tarinat. Niihin olemme minun johdolla panostaneet. Ensi vuosikymmenestä ei voi vielä tietää, mutta uskon, että ilmaisjakelulehdet kyllä säilyvät. Ne kuitenkin jaetaan joka talouteen ilmaiseksi.
Petri Görman
Hauska lehti,hyviä ilmoituksia ja juttuja.jäin kaipaamaan lehteä kun muutin muualle Lahdessa,nyt bongasin se kauppahallista,kiitos.
Kiitos!
Tänne Korpikuusentielle ei Omalähiötä ole tietääkseni tullut, ei ainakaan meille mutta mehän olemmekin pohjoisempana tai idempänä kuinka se nyt ottaa. Olen muistaakseni joskus jostakin kaupasta lehtenne löytänyt. Meille jaetaan Uusi Lahti ja ESA on tullut jo yli 60 vuotta. Olen entisenä yrittäjänä ollut joskus vuosia sitten kirjapainoonne yhteydessä mutta nyt olen ollut jo useamman vuoden eläkkeellä.
Terveisin ja hyvää jatkoa lehdellenne.
Raimo Aittasalo
Korpikuusentie 15 15200 Lahti.
Kiitos!
ONNITTELUT NELIKYMPPISELLE OMALÄHIÖLLE…
Ja terveiset Marjallekin !
Asiakassuhteeni Salomaan Kirjapainoon alkoi jo 1961-1962 Vesijärvenkadun valopihassa (Seppo ja ’Mikki’ yhdessä) ja jatkui 1991-1993 Patomäentiellä, missä painettiin yhteensä yli 50.000 kappaleta julkaisemaani englanninkielistä SIGNAL-kirjeenvaihtolehteä. Hienot webbisivutkin teillä, omatkin lehteni ilmestyvät nykyään vain nettiversioina – http://www.signalpenpals.net – http://www.lahtelaista.net.
Kiitos! …ja kerrotaan Marjalle terveiset
Osun joskus saamaan Omalähiön näppeihini, ja se on mielestäni tosi hyvä julkaisu. Kaipaan sitä tai vastaavanlaista tänne Kivimaan reunallekin, kun ei usein tule asiaa keskustaan.