Kunnia ja häpeä ohjaavat tekemisiämme. Erityisesti nuorten keskuudessa on pelkoa tulla kiusatuksi. Siksi nuorille on tärkeää seurata muotia ja ajan trendejä. Näin voi saada arvostusta ja hyväksyntää kaveriporukassa. Samalla, kun pelätään pilkatuksi tulemista, ollaan kuitenkin valmiita saattamaan toisia häväistyksi. Maailma on toisinaan kova. Ja kovuudella usein peitetään omaa epävarmuutta. Niinpä häpeän pelosta nuori saattaa hävetä omia vanhempiaan. Surullista tässä kaikessa on se, että elämästä katoaa aitous. Yritämme mukautua sellaisiksi, mikä tekee meidät hyväksytyiksi, suosituiksi ja arvostetuiksi. Ja saatamme kadottaa aidon itsemme.
Kunniaa samoin kuin häpeää on kuitenkin monenlaista. Ei kaikki arvostus ole hyvästä. Ei ainakaan silloin, jos se saa meidät tekemään asioita, jotka ovat itsellemme tai lähimmäisillemme vahingoksi. Eikä kaikki häpeä ole huono asia. Joskus on syytäkin tuntea häpeää. Se voi suojella meitä tai ohjata meitä oikeaan suuntaan.
Usko Jumalaan ja Jeesukseen voi myös olla asia, joka synnyttää meissä häpeän kokemuksia. Näin ainakin oli Jeesuksen aikalaisissa. Ensi sunnuntain evankeliumitekstissä sanotaan: ”Monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.”
Julkisessa keskustelussa aina välillä nousee esiin näkökulma, jossa luodaan kuva siitä, että Jumalaan uskominen olisi jotenkin epäilyttävää tai järjenvastaista. Usko Jumalaan ei kyllä ole järjen asia, mutta ei se sitä merkitse, että usko olisi järkeä vastaan. Tässä maailmassa on niin monia asioita, joihin ihmisen käsityskyky ei yllä.
Estääkö ihmisten kunnia meitä ottamasta todesta uskon? Nikodemos, neuvoston jäsen, tuli yöllä Jeesuksen puheille, ettei olisi paljastunut. Toisinaan usko Jeesukseen merkitsee pilkan lisäksi myös vainoa. Tällä hetkellä kristityt ovat suurin uskonnollisen vainon kohteeksi joutunut ryhmä. Tämä tosiasia on ollut melko vähän esillä suomalaisissa medioissa.
Apostoli Paavali oli ennen kristityksi kääntymistään innokas kristittyjen vainoaja. Mutta Jumalan armosta vainoajasta tuli rohkea evankeliumin julistaja. Hän saattoi sanoa: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat.”
Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune