Maailman terveysjärjestön, WHO:n mukaan japanilaiset ovat maailman pitkäikäisintä kansaa. Samalla listalla me suomalaiset olemme vasta sijaluvulla 21. Työtä tekevistä japanilaisista vain kolme prosenttia kärsii ylipainosta, kun Suomessa samaan ryhmään kuuluu lähes viidesosa kansalaisista.

Iltalehdessä äskettäin julkaistun artikkelin mukaan yksi keskeisimpiä syitä Japanissa elävien hyvään terveydentilaan ovat nimenomaan heidän ruokailutottumuksensa, ei pelkästään hyvin kasvispitoinen ravinto. Japanilainen ei syö itseään täyteen. Ruokailun jälkeinen ähky on täysin vieras käsite, kuten lounasbuffettikin. Seisova pöytä on skandinaavien keksintöä, ja sellaisena se saa japanilaisten mielestä pysyäkin.

Jos ylipainon syynä ei ole mikään fysiologinen sairaus, voitaisiin periaatteessa puhua jo addiktiosta. Viimeisten tutkimusten mukaan lihava ihminen syö joko liikaa suruunsa, on tottunut ylisuuriin annoksiin tai on yksinkertaisesti vain parantumaton herkkusuu. Usein riippuvuudesta irti päässyt löytää jonkun uuden addiktion, kuten monet esimerkiksi alkoholista irti pyristelleet tietävät. Kuivilla olevista alkoholisteista yllättävän moni alkaa polttaa tupakkaa tai hänestä tulee himoliikkuja. Tiedänpä erään, josta on tullut himoshoppailija.

Eräs työkaverini valitteli aikoinaan, että hänelle ei kalja maistu ja hän halusi ehdoin tahdoin oppia istumaan pubeissa tuopin ääressä. Hän oli kärsinyt aikoinaan sairaalloisesta pakkomielteestä harrastaa liikuntaa. Lenkille oli lähdettävä välillä keskellä yötä, vaikka elimistö huusi lepoa. Toinen kollegani taas ei ollut eläessään tupakoinut, mutta hän halusi maistaa nikotiinipurukumia – ja jäi siihen koukkuun.

Kultainen keskitie, kohtuus kaikessa, on kulunut klisee, mutta sopii edelleenkin todella hyvin ohjenuoraksi kaikille ylipainon kanssa kamppaileville. Ei tarvitse vaivata päätään viikoittain vaihtuvilla uutisilla, mikä ruoka-aine on elimistölle vaarallista, mikä taas ehkäisee mitäkin tautia. Ovatko otsikoissa tällä kertaa kahvi, kananmunat, maito vai viljatuotteet? Stressi, epätietoisuus ja potutus tappavat ihmisiä tehokkaammin kuin tupakka, viina tai muutama ylimääräinen kalori.

Suomalaiset hurahtavat aivan liian helposti kulloinkin vallassa oleviin muotidieetteihin – ja vieläpä täysin rinnoin. Tämän totesi joissakin piireissä gurun asemaan noussut erikoislääkäri ja kirjailija Antti Heikkilä, jonka omatkin dieettisuositukset ovat vetäneet massoja mukaansa kärpäspaperin tavoin. Erään suomalaisen onnellisuustutkijan – jonka nimen olen auttamattomasti jo unohtanut – neuvo pitkästä iästä haaveileville puolestaan kuului: pieni näläntunne koko ajan ja lasillinen hyvää punaviiniä päivässä.

Niin sanottu ranskalainen paradoksi, että viiniä ja juustoa rakastava kansa on poikkeuksellisen tervettä, ei johdu kuitenkaan pelkästään siitä punaviinilasillisesta. Ranskalaiset syövät japanilaisten tavoin pitkään ja hartaasti, ja heidän annoksensa ovat pieniä. He eivät nauti aterioiden välillä sokeripitoisia välipaloja. Ruoanlaittoon myös uhrataan aikaa, eikä kukaan syöpöttele suruunsa yksin, vaan pöytään kutsutaan kaverit ja sukulaiset. Pikaruoka on ranskalaiselle edelleenkin kauhistus. Kuka estää meitä ottamasta ruokailutavoissa mallia japanilaisista ja ranskalaisista?

Ilkka Isosaari