Jeesus Kristus kulki ympäri Galileaa ja opetti ihmisiä. Matkallaan hän kohtasi hyvin erilaisia ihmisiä. Oli rikkaita ja köyhiä, oli nuoria ja vanhoja, oli arvostettuja ja halveksittuja, jopa yhteisistään poissuljettuja. Jeesus ei kuitenkaan ylenkatsonut ketään. Eräs tällainen kohtaaminen tapahtui Sykar-nimisen kylän kaivolla. Siellä Jeesus tapasi samarialaisen naisen. Samarialaisia pidettiin sekakansana ja heidän kanssaan ei haluttu olla tekemisissä. Kuitenkin Jeesus pyytää naiselta kaivolla juotavaa. Nainen hämmästyy Jeesuksen suhtautumista. Siitäkään huolimatta, että hän oli elänyt huonoa elämää, ei Jeesus häntä torju. Jeesuksen rakkaus muutti naisessa jotakin. Hän, joka ammensi Jeesukselle vettä, pyytä itse saada vettä, ikuisen elämän vettä. Sitä Vapahtaja lupasi myös hänelle.

Viime aikoina maatamme on leimannut vihapuheen lisääntyminen, ihmisten ja alueiden eriarvoistuminen ja vastakkainasettelun vahvistuminen. Sen taustalla on epävarmuuden lisääntyminen, epäluulot, vakivallanteot ja myös taloudellinen taantuma. Monia ongelmia on helppo projisoida toisiin. Näin lähimmäisistä tulee helposti kilpailijoita tai vihollisia.

Mutta mitä Jeesuksen asenne voisi opettaa meille? Eikö ihmisyys ja ihmisarvo kuulu kaikille? Eikö rakkaus luo yhteyttä ja kaada ihmisiä erottavia muureja? Maailman kovuus saa meidät kuitenkin kyynisiksi ja epäilemään rakkauden voimaa. Ja on totta, että aina emme näe sen vaikutusta. Kun osoitamme rakkautta, olemme myös helposti haavoitettavissa ja loukattavissa. Siksi kovuuden kuoren taakse on kiusaus paeta. Mutta ehkä voimme muistaa myös sen, miten olemme saaneet osaksemme ansaitsematonta rakkautta. Kuinka voimakas kokemus, elämää uudistava kokemus se onkaan!

Jeesuksessa näemme Jumalan rakkauden. Se on ehdotonta, anteeksiantavaa ja uudistavaa. Hänessä meille annetaan syntiemme anteeksi. Hänessä meille lahjoitetaan elämä. Vain hänen rakkautensa voi tehdä meidät ehjäksi. Hänen rakkaudelleen saamme avautua, sitä pyytää ja sitä jakaa.

Heikki Pelkonen
Kirkkoherra, Laune