Kesän mukana alkavat kesälajien sarjat. Lahdessa ei olla pelattu pesäpalloa SM-tasolla viiteen vuosikymmeneen, mutta harrastepesis porskuttaa yhä perinteikkäässä pesäpallokaupungissa. Lahden Mailaveikkojen alainen harrastepesissarja kasaa tänäkin kesänä yhteen kahdeksan joukkueellista pesäpallon harrastajia.

– Vaikka kyseessä on Lahden alueen sarja, on mukana joukkueet myös Asiakkalasta ja Kärkölästä. Joukkueen sisällä pelaa toki muitakin kuin päijät-hämäläisiä, harrastepesiksen vastuuhenkilö, Ursan Tiikereitä edustava Marja Kouki kertoo
Harrastepesiskausi jakaantuu karkeasti kolmeen osaan: alkusarjaan, ylenpään ja alenpaan jatkosarjaan sekä finaalipeleihin. Alkusarja pistetään käyntiin toukokuun lopulla ja se päättyy juhannukseen.

– Tämän vuoden alkusarjassa jokainen joukkue kohtaa toisensa kerran, Kouki kertoo.

Kesällä 2012 harrastepesäpalloiltiin näin aurinkoisessa säässä. Vastakkain pelasivat Toivola ja LauPa.

Jatkosarjat pelataan pahimpien lomakiireiden helpotettua, eli heinäkuun viimeisestä viikosta alkaen. Alkukesän ensimmäiset kaksi viikkoa sarjaa pelataan Salinkallion koulun kentällä ja loppukesä kamppaillaan Tiirismaalla. Neljä parasta joukkuetta ratkovat lopulta paremmuutensa Kisapuistossa elokuun lopulla.

2000-luvun vaihteessa harrastepesistä otteli Lahden alueella lähes 20 joukkuetta. Kilpa- ja harrastesarjaa pelattiin aina viime kesään asti, mutta nykyisellä joukkueiden määrällä sarjoja on vain yksi. Joukkueet ovat aina olleet sekajoukkueita.

– Jokaisessa joukkueessa tulee olla vähintään kaksi naispelaajaa, Kouki kertoo sarjan naiskiintiöstä.

Koukin mukaan sarjan tason kovuus on tullut monelle uudelle kokeilijalle pienoisena yllätyksenä. Koukin mielestä sarjan tasoa ei kuitenkaan kannata varsinkaan ensimmäisenä kesänä pelästyä, sillä harjoittelemalla ja pelaamalla oppii.

– Tietysti kova taso saattaa nostaa mukaanlähtemisen kynnystä joillekin, mutta itse kannustan ainakin kokeilemaan.

Koska kyseessä on harrasteurheilu, pitää joukkeuden osallistua myös tuomarointiin tavalla tai toisella.

– Meillä on välillä pieniä haasteita saada pelaajat innostumaan vielä tuomaroinnistakin, mutta harrasteurheilussa pitää pystyä hieman venymään. Tuomarointeja osuu esimerkiksi tälle kesälle noin kuusi tai seitsemän per tuomari.

Aivan ummikkona pilliä ei tarvitse suuhun pistää, sillä harrastepesiksen vetäjätaho järjestää myös tuomarikoulutusta siitä kiinnostuneille.

Uusia pelaajia kaivataan

Joukkueiden toimintatavoissa on eroa harrastepesiksessäkin. Jotkut joukkueet eivät harjoittele ollenkaan, mutta esimerkiksi Ursan Tiikerit treenaavat kerran viikossa. Koukin mukaan paras tapa selvittää onko taso ja tunnelma itselle sopiva on tulla harjoituksiin kokeilemaan. Tälle kesälle ei enää todennäköisesti mahdu uusia joukkueita, mutta Kouki kertoo tietävänsä parikin joukkuetta, jotka kaipaisivat lisää pelaajia. Joukkueissa pitää minimissään olla yhdeksän pelaajaa ja lisäksi jokerit, mutta Koukin mukaan toimivuuden varmistamiseksi pelaajia saisi ringissä olla huomatavasti enemmän.

– Ihmisillä on kesällä muitakin menoja kuin harrastepesis, joten aina eivät kaikki pääse paikalle. Sen takia esimerkiksi meillä on Ursan Tiikereiden ringissä lähes 20 pelaajaa. Jos haluaa harrastaa lajia, mutta ei ole valmis sitoutumaan kokovuotiseen rankkaan ralliin, niin harrastepesis on oiva vaihtoehto.

Entäs Koukin oma pesäpallotausta? Hänpä ei ole koskaan pelannut pesäpalloa juniorijoukkueessa. Silti Tiirismaan koulun liikunnanopettaja ja kovana pesäpallomiehenä tunnettu Heikki Laine näki Koukissa yläasteikäisenä pesäpalloon soveltuvia ominaisuuksia.

– Olin silloin nopea, ja Laine sanoi, että kaiken muun minulle voi opettaa.

Kouki kävi kokeilemassa lajia, mutta tuolloin touhu tuntui liian totiselta ja laji jäi hetkellisesti.

– Päädyin myöhemmin Lahden Mailaveikkojen toimistolle työharjoitteluun, josta lähdin ohjaamaan pesiskouluja kesäksi, jonka jälkeen pääsin vuosien päästä valmentajapuolelle.

Kouki kävi välillä myös Espoossa, jossa hän pelasi naisten joukkueessa pari vuotta. Nyt hän on asunut taas neljä vuotta Lahdessa ja on takaisin lahtelaisen harrastepesiksen parissa – eikä loppua näy.

Harrastepesiksestä voi lukea lisää Lahden Mailaveikkojen sivuilta osoitteessa www.lahdenmailaveikot.fi/harrastepesis. Sivuilta löytyy myös kaikkien joukkueiden vastuuhenkilöiden yhteystiedot, joihin yhteyden ottamalla on mahdollista päästä kokeilemaan harrastepesistä.

Mikko Blomberg

Lahtelainen rockyhtye Turo´s Hevi Gee julkaisi huhtikuussa uuden levynsä ”Yhden tähden tähden”. Ensi vuonna 30 vuotis taivaltaan juhliva lahtelaisryhmä on jaksanut tehdä omaa juttuaan tyylikkäästi ja tummat puvut päällä, hattu päässä ja aurinkolasit silmillä on paahdettu Suomea ristiin ja rastiin. Bändissä on ehtinyt olla laulajia Laukkasen Harasta, Rautiaisen Ranesta aina nykylaulajaan Piiroisen Janneen. Tuurajana lauluhommissa on ollut aikoinaan myös Rautavan Juuso sadan keikan verran kolmen vuoden aikana.

Bändin keikkavauhti on vaihdellut 60-100 välillä ja nyt julkaistiin uutta materiaalia sitten v.2010. Uudella levyllä lahtelaisen huumoriryhmän käsittelyyn ovat päässeet,mm. Nazareth, Poju, Jore Marjaranta, Anssi Kela, Neljä Ruusua ja Harry Belafonte. Omia sävellyksiä levyltä löytyy neljän biisin verran: Salakaataja, Solifferimies, Joku kantri ja Vouti. Albumi on musiikkipuoleltaan hyvinkin monipuolinen, on rock´n & rollia, reggaeta, countrya sekä Karibialaisia rytmejä tuttuun Turo- tyyliin. Virallisesti levyjulkkaribileet pidetään lauantaina 19.4. Lahdessa Ravintola Onnenpäivissä Mukkulassa.

Edellisestä levystä ehti kului lähes 3,5 vuotta? Miksi niin kauan, Turo´s Hevi Geen laulaja Janne Piiroinen?
-Aina pitää olla aikaa kypsytellä ideoita ja etsiä sopivia biisejä ja tehdä tekstejä niihin kaikessa rauhassa. Osa ajasta meni myös sairastellessa. Aloitettiinhan me tämän levyn suunnittelu jo v.2012 loppupuolella ja alkuvuodesta 2013 tehtiin kaksi kappaletta, eli Poika on päässyt pubiin sekä Windows kaatuu, joista tehtiin myös videotkin You Tubeen.

Missä levy tehtiin? 
-Salmen Kujan studiossa Kujalandiassa levyä tehtiin joulukuussa 2013. Kaikki biisit oli valmiina studioon mentäessä. Tällä kertaa mentiin pois mukavuusalueelta ja tehtiin pitkää päivää. Kolmessa päivässä tuli valmista. Turo´s Hevi Gee on tiukka paketti ja kaikki tekee hommansa.Toki pitkin 2013 vuotta biisejä mietittiin ja tehtiin niihin tekstejä ja haettiin lupia.Hyvin tyytyväisiä levyyn ollaan, totta kai.

Saitteko luvat kaikkiin biiseihin mitä olisitte halunneet tehdä?
-Neljään biisin ei saatu käännöslupia, esim. Tuuliviiri- biisin meidän versioon rekka-aiheiseen biisiin ”Tuulihöylä” ei lupia saatu. Meille ilmoitettiin, että vuodessa myönnetään yksi lupa/maa, ja me ei sitä lupaa saatu. Ilmeisesti Espanjassa joku on halunnut sen tehdä, ja sille lupa oli myönnetty. Lupakäytäntö on muuttunut tiukemmaksi vuosikymmenten aikaan myös uudelleen sanoitusten suhteen.

Mikä levyn kappaleista sulle kolahtaa eniten ja miksi?
-Meistä tuli naapureita miellyttää eniten, ennen kaikkea tekstin takia.Koulukavereista ja nuorten tulevaisuuden suunnitelmista kertova Anssi Kelan 1972- kappaleessa oli hyvä runko Turo´s Hevi Geelle käsitellä samaa aihetta alkuperäistä poikkeavasta perspektiivistä. Kouluaikoinani oli runsaasti poikkeavuutta ja kun nuorena tuntuu kaikki ovet olevan avoinna, niin monelle ikäiselleni Ruotsi oli ihanuuksien ihmemaa, ja moni sinne muuttikin, mutta suurin osa vain uhosi muuttavansa.
Kävin itse vilkaisemassa tuota ”ihmemaata” vuonna 1984, sillä sisko ja velipoika asuivat silloin Tukholmassa, ja pelkästään kaupunkia ympäröivät moottoritiet olivat teiniklopin silmissä vaikuttavia Helsinki – Järvenpää tynkämotariin verrattuna. Kun osa muuttaneista palasi vuosien jälkeen kotiseudulle, jotkut päätyivät uhoajien kanssa naapureiksi ja siitä syntyi paljon tylyä kohtalotoverikomiikkaa, joskus täyttä ymmärrystä vailla. Mutta tylytkin kohtalotoverit voivat morjestella ja lainata tohveleita. Aiheessa yhdistyvät 80- luvun lahtelaisuus, muuttoliike, koulumuistot, omaleimainen naapurisopu, jotka sekoittuvat fiktiivisten henkilöiden sanoihin ja tekoihin, sillä emme tunne ainuttakaan kappaleessa mainitun nimistä henkilöä.

Keväällä 2013 ilmestyi radiosinkkuna ja Youtube- videona ”Poika on päässyt pubiin”(Pojun Poika saunoo) sekä Windows kaatuu(Jore Marjarannan Haaveet kaatuu).
-Ensin mainitussa Turo´s Hevi Gee tarjoaa isällisen ohjeistuksen 18 ikävuoden kynnyksellä kärvistelevälle pojalle, jolle pubin oven avautuminen on nirvana. Joillain kun on tapana kulkea porttikiellon kautta voittoon, mutta kun käyttäytymissäännöt on opittu, voi hyvällä käytöksellä päästä aina kantamiestenklubiin asti.
Windows kaatuu-kappaleen idea syntyi vilpittömästi kompuutteri-errorista ajatuksella, että se mikä ei toimi eikä säksätä, se pullauttaa patin otsaan. Kun tietokoneen käyttöjärjestelmä menee nurin, haaveet kaatuu, ingen vinner, moni kärsii, ja yleensä tietokoneen käyttäjä kärsii eniten. Kappale on ainoa yhteiskunnallisen sanoman, varsinkin tietoyhteiskunnallisen sanoman, sisältävä ralli, jonka vaikutukset tietävät kaikki juniorista lapsenlikkaan ja mummosta vaariin.

Mikä on ollut sulle mieleenjäävin keikkareissu Turojen kanssa? 
-Oltiin Pyhäjoen kunnassa Ruukissa keikalla Pohjois-Pohjanmaalla. Istuttiin ennen keikkaa takahuoneessa, kun kuului jysähdys ja takahuoneessa istuessani tuli sellainen paineaalto, että meikäläisen painon alla tuoli nousi ilmaan. Katsottiin ikkunasta ulos ja missään ei näkynyt savua eikä tulta. Oltiin, mitä ihmettä tapahtuu.
Aloitettiin keikka, saatiin setti melkein loppuun, kun poliisit tuli paikan päälle keskeyttämään meidän keikan ja tyhjentämään ravintolan yleisöstä. Tien toisella puolella olikin sitten pihat täynnä palokuntaa ja poliiseja. Ei me tajuttu mitä ihmettä oikein oli tapahtunut. Kiinteistöhuoltoyhtiön korjaamotilassa joku kaasupullo oli jäänyt auki vuotamaan. Kaveri oli mennyt tilaan ja sytyttänyt tupakan niin jysähdys oli valmis. Onneksi se kaveri jäi kuitenkin henkiin. Se tila missä räjähti oli onneksi toiseen suuntaan kuin missä ravintola oli.

Minkä takia yleisön kannattaa tulla katsomaan Turoja keikaille? 
-Bändi on helvetin hyvässä iskussa ja kondiksessa. Huumori on meidän lajimme. Aina tulee hyvä keikka ja show.

Entä tulevaisuus? Keikkoja tietenkin tehdään, mutta mitä muuta on luvassa lähitulevaisuudessa?
-Ensi vuoden pääetappi on 30 -vuotisjuhla. Siihen liittyy sellainenkin juttu, että Turo´s Hevi Gee ei lopeta koskaan. Ne jotka tykkää orkesterista se on siunaus ja niille jotka eivät tykkää, se on niille painajainen. Asian tiimoilta järjestetään juhlakonsertti, johon tullaan satsaamaan v.2015. Ensi vuosi on Turo´s Hevi Geen vuosi.

Teksti: Vesa Kontiainen

Asemapäällikön talon piha-alue muodostaa ensi kesänä vihreän keitaan sen edustalle rakennettavan uuden matkakeskuksen työmaan eteläpuolella. Vanhat lehmukset ja vaahterat ovat kaadettu alueelta, jolle rakennettava uusi silta rautatietorilta ylittää Uudenmaankadun. Sen päälle rakentuu linja – autoaseman laiturialue ja sen peittävä katos. Rautatieaseman aulatilat toimivat tulevaisuudessa myös 2015 valmistuvan Lahden matkakeskuksen odotushuonetiloina. Rakentaminen alkaa jo pääsiäisviikolla, mistä ensimmäiset korkeat äänet kuuluvat, kun teräksisten tukilevyjen ponttaus aloitetaan suojaamaan Asemapäällikön talon puiston rinnettä asematunnelin pohjoispäässä.

Matkakeskuksen rakennusurakoitsija, Rakennusliike YIT Oyj ja Lahden kaupungin tekninen toimiala pitivät tämän viikon maanantaina Lahden pääkirjastossa asukasillan, missä käytiin vilkas keskustelu matkakeskuksesta havaintokuvien avulla. Kaupunki on varannut noin 20 milj. euroa sen rakentamiseen. YIT:n projektipäällikkö Timo Parikka joutui vastaamaan moninaisiin yleisökysymyksiin, mistä kriittisimmät koskivat uuden linja – autoaseman kaukoliikenteen autojen lähtö – ja tulolaituri-aluetta, jota liikenteessä työkseen ajavat miehet epäilivät liian ahtaaksi nykyaikaisille pitkille linja – autoille. Samoin sai moitteita Mannerheiminkadulle rakentuvien kolmen linja-autopysäkkien suunnitelma, koska kadulle ei tule erillistä bussikaistaa.

Tällä viikolla aloitettu rakennustyömaa rautatieaseman itäpuolella aiheuttaa toukokuusta alkaen muutamaksi kuukaudeksi liikennejärjestelyjä Mannerheiminkadulla, asematunnelissa, mistä johtuen autoliikennettä ohjataan käyttämään Mytäjäisten risteyksestä Tapparan- ja Saksalankatua ja sieltä Karjalankadulle. Nykyinen Vesijärvenkadulta etelään tuleva kaksikaistainen asematunneli muuttuu väliaikaisesti molempia ajosuuntia palvelevaksi väyläksi. Loviisankadun ja Mannerheiminkadun risteyksestä Rautatienkadun risteykseen Oikeustalon nurkalle saakka katuosuus suljetaan kolmen linja-autopysäkin ja niitten vierestä laskeutuvan jalankulkutunnelin rakentamisen takia. Tunnelit johtavat matkustajat matkakeskukseen. Matkahuollon rakennus valmistuu laiturialueen itäpäähän.

Mannerheiminkadun katuosuuden valmistuttua Oikeustalon edestä Rautatienkadulta voivat autot kääntyä ainoastaan länteen. Uusille bussipysäkeille pysähtyvät paikallisliikenteen idästä länteen liikennöivät autot, jotka tulevat kauppatorilta entiseen tapaan. Vesijärvenkatua etelään ajavat autot pysähtyvät uuden sillan alla, mistä pääsee hissillä ja portailla asema-aukiolle. Lisäksi vanhan Loviisanradan pohjan kevyenliikenteen tunneli Mannerheiminkadun eli VT 12 tien ali suljetaan. Tilalle rakennetaan pyöräilijöille tunneli uuden matkakeskuksen sillankorvasta eli Uudenmaankadulta Loviisankadun risteyksen nykyiselle kevyenliikenteen väylälle.

Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että etelälahtelaisten tulisi tarkkailla liikennemerkkejä rautatieaseman suunnalla sekä tiedotusvälineitten liikennetiedotuksia matkakeskuksen rakennusaikatauluista. Etelä-Lahdesta tulevien pyöräilijöitten sekä jalankulkijan on syytä toukokuusta alkaen käyttää Lahden keskustaan ja sieltä takaisin tullessaan Uudenmaankadun läntistä kävely- ja pyöräkatua, ja autoilijoitten huomata tunnelin uudet ajokaistamerkinnät. Autoilijoitten on ruuhka-aikana hyvä valita kiertotie jo keskustasta Karjalankadulta Upon sillan kautta Saksalan tai Liipolan suuntaan ja Launeella ja etelämpänä asuvien Hollolankadun kautta Helsingintielle.

Nämä liikennejärjestelyt eivät kestä loputtomiin, jo runsaan vuoden kuluttua on ilo kertoa esimerkiksi Padasjoelle meneville ystäville, että junalla Lahteen tullessa ei tarvitse raahata kasseja linja – auto-asemalle, vaan matkaan pääsee matkakeskuksen edestä. Asukasillassa kerrottiin myös matkakeskusalueelle valmistuvan 600 autoparkkipaikkaa matkustajille ja alueella työssä käyville. Autoille rakennetaan myös robottiparkit, jotka ovat uutta tekniikkaa Suomessa. Matkakeskus valmistuu runsaan vuoden kuluttua.

Lahden mn menevät kaistat suljetaan muutamaksi kuukaudeksi toukokuusta alkaen. Kuvassa olevalla kartalla osoitetaan väliaikainen kiertotie Mytäjäisten risteyksestä Tapparan- ja Saksalankadun kautta Upon sillalle ja sieltä eteenpäin. Kiertotie tullaan merkitsemään liikennemerkein ja tiedottein.

Marja-Liisa Niuranen

Näytelmäkirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundán ( 1969 – 2006) eli lyhyen, mutta tuotteliaan elämän. Hän ennätti ottaa kantaa ihmisten sosiaalis-taloudelliseen elämään 1980 – 2006 väliseen aikaan liittyvillä kirjoillaan ja näytelmäkäsikirjoituksillaan sekä teatteriohjauksillaan. Hänen elämänsä päättyi 36 vuotiaana, kun aivokasvainta ei saatu poistettua eivätkä hoidot tehonneet. Lahden kaupunginteatterissa, Juhani-näyttämöllä oli maaliskuussa Lundánin näytelmän Aina joku eksyy ensi-ilta. Näytelmä on kuvaus perheestä pienellä paikkakunnalla ja varuskuntakaupungissa.

Rinteen perheen isä, Ripa, (Aki Raiskio), jää yksinhuoltajaksi, kun äiti haluaa kouluttautua ammattiin, mikä taitaa jäädä haaveksi. Näytelmän ohjaaja Anna-Maria Klintrupin ohjaus keskittyy Rinteen perheen äidin taustatarinaan ja lasten kasvuun urheilija- sotilas – sän kanssa. Kieltämättä perheen vaiheita oli hiukkasen vaikea seurata, kun en lukenut käsiohjelman roolihenkilöluetteloa ennen näytöksen alkua tarkasti. Liekö johtunut teatterin ” niukkas-budjetista” vai sivuroolien lyhyistä näyttämöllä käynneistä, kun samat näyttelijät olivat useissa rooleissa. Tämä sekä ensimmäisen näytöksen karusellimainen ajan pyöritys tekivät vähän vaikeaksikin seurata esitystä, vaikka se oli pääosaltaan tuttu jo KOM-teatterin esityksestä vuosia sitten Tampereen Teatteri-kesässä nähtynä.

Pääroolit kantoivat Rinteen kaksoset Aki, (Jarkko Miettinen), ja Liisa, (Liisa Loponen), jotka sisar-rakkaudessaan välillä kiistelivät välillä tukivat voimakkaasti toisiaan myös aikuiselämässä. Perheen äidin hahmoja oli kaksi, nuori äiti Hanna, (Lumikki Väinämö) ja alkoholisoitunut dementiaan sairastunut vanhempi äiti, (Mirja Räty). Tämä näki dementoituneena haamuja äidistään, (myös Loponen), ja isästään, (Miettinen). Perheen historian ajankulku oli kuvattu haamujen lisäksi haudalla ja montun reunalle kerääntyneillä seppeleillä. Väinämö ja Räty ovat taitavia näyttelijöitä. Katsoja ei välillä tietänyt itkeäkö vai nauraa sängyn laidalla, sukkaa kutovalle vanhalle muorille, Räty, tai loistavasta tulevaisuudesta puhuvalle nuorelle Hannalle tai heidän koululaishahmoileen.

Kirjailijalta sai aimo annoksen kritiikkiä maalaiskunnan, liekö ollut Lundánin kotipitäjän Janakkalan koululaitos. Opettajan, (Laura Huhtamaa), ajoittain ylinäytteli hysteerisesti tämän hahmon vauraan talon tytärtä, Räty, suosivana opettajana. Paras osio oli hänen suorituksissaan yksinäinen opettaja, joka kyläläisten käyttäytymisvaatimuksista otti vapaata ja riehaantui upseerikerholla: ”kolmen vermutin jälkeen alkaa tehdä mieli semmoista, mitä aamulla katuis”.

Kaksosten elämää ryyditti perheen lapsuudessa ja nuoruudessa suunnistus- ja hiihtokilpailut sekä ainainen rahapula, jonka pankkina toimi eno, Tuomo Vehmanen,(Mikko Jurkka),leppoisa ja hyväntahtoinen hahmo lasten tukena. On todettava, että Jurkka ottaa tilansa näyttämöllä, vaikka ei pääroolissa olekaan. Hänen varjoonsa jäi Jarkko Miettinen urheilevana ja lapsistaan huolehtivana isänä. Rahapulan lopun odotuksen toivetta kuvasivat loton viralliset valvojat yksi ja kaksi Teemu Palosaari ja Kai Kokko.

Juhani näyttämö on hivenen liian iso Aina joku eksyy -näytelmälle, intiimimpi tunnelma olisi Eerolla. Edelleen pahoittelen Juhani-näyttämön niukkaa lavastusta. Olisiko lavastaja ja puvustaja Pirjo Liiri-Larva saanut näyttämön taustaksi, suunnistuskilpailuun hahmoteltua edes pari männyn käppyrää ja kiven murikkaa? Koululaisten vaatetuksesta nousivat muistikuvat oman ympäristön koulukkaista. Kaikesta huolimatta Reko Lundánin teksti kestää vielä tämänkin päivän yli.

Marja-Liisa Niuranen

Liipola-Kaikiharjun koulun oppilaat ja Kallion päiväkodin lapset olivat kirkkaan kevätauringon paisteessa todistamassa perjantaina 4.4.2014, kun uuden koulun ja kokonaisuudessaan monitoimitalon perustaan muurattiin teräksinen lieriö. Uusi ja aikaisempaa ehompi koulu ottaa vastaan nyt valkoisissa parakeissa koulutyötään tekevät koululaiset syksyllä 2015. Koulutilat ovat koulupiirijaon mukaan 1.- 4.luokkalaisille. Uudet koulutilat on varattu 160 oppilasta varten. Päiväkotipaikkoja on 125:lle lapselle, joista osaa käyttää aamu- ja iltapäiväkerholaiset. Luokkahuoneita on kahdeksan ja kolme erityisopetustilaa.

Tilaisuuden juonsi rehtori Maritta Turunen, joka kertoi muutamin sanoin kuulijajoukolle peruskiven muurauksen historiallista taustaa ja nykyisin valkoisissa parakkiluokissa työskentelevien lapsista ja opettajien, jotka ovat innokkaasti suunnitelleet tulevan talonsa tiloja ja niiden käyttöä. Puumerkkinsä ovat suunnitteluun antaneet myös 5. – 6. luokkien oppilaat, jotka opiskelevat Salinkallion koulussa tulevaisuudessakin. Perjantai-aamun tilaisuudessa oli mukana lasten suorittamaa ohjelmaa. Lahden kaupungin tervehdyksen toi kansanedustaja, Lahden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mika Kari, joka on itsekin aloittanut koulutaipaleensa 1970-luvulla Liipolan ala-asteen ruskeassa parakkiluokassa. Nykyisissä parakeissa opiskellaan 18 opettajan johdolla.

Sivistystoimen toimialajohtaja Maritta Vuorinen ja Lahden Tilakeskuksen toimitilajohtaja Mauri Koistinenolivat todistamassa tällä vuosikymmenellä harvinaista tapahtumaa, jo toisen monitoimitalon peruskiven muurausta. Jalkarannan puretun ala-asteen tilalle rakentuva talo valmistuu myös syyslukukauden 2015 alkuun mennessä. Molemmat 1970-luvulla rakennetut koulutalot on jouduttu purkamaan kosteus ja homevaurioitten takia.

Koistinen kertoi myöhemmin puhelinkeskustelussa, että monitoimitaloon tulee Lahden Aterian jakelukeittiö. Ainakin eteläistä Lahtea palvelevalle aluekeittiölle on varattu tontti kaupungin omistamalla alueella Ajokatu 5:ssä. Kaupunginhallitus käsitellee rakennussuunnitelmaa huhti- toukokuussa.

Rakennusyhtiö SRV Oyj:n asunto- ja alueliiketoiminnan johtaja Antero Nuutinen kertoi tervehdyspuheessaan, että yhtiö on saanut Lahden kaupungin rakennussopimuksen ohella runsaasti ehdotuksia koululta Liipolan monitoimitalon suunnitteluun. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Matti Sten arkkitehtitoimisto Aarne Boehm Oy:stä.

Peruskiven muuraustilaisuudessa oli läsnä tulevia nuoria käyttäjiä sekä alueen asukkaita. Nuutinen totesi, että yritys on suurella huolella ja mielenkiinnolla toteuttamassa tätä monitoimitaloa, missä on suunniteltu kustannustehokkaasti sivistystoimen koululaisten ja päiväkotilasten sekä kirjaston tarvitsemat käytännölliset tilat yhdistettynä oppilas- ja terveyshuollolle tuleviin tiloihin. Liiipolan monitoimitalon toivotaan olevan alueen asukkaitten olohuone.

Marja-Liisa Niuranen

 

Petri Salomaa

Arkisessa elämässämme, kulkiessamme työstä kotiin tai tervehtimään toiselle puolella kaupunkia asuvaa ystävää, tulemme harvoin ajatelleeksi niitä vaikutusmahdollisuuksia, mitä tavallisella kaupunkilaisella on kaupungin palvelujen suunnitteluun. Kun asuinalueellemme ryhdytään rakentamaan uutta katua, joka peittää alleen lenkkipolkumme ja hautaa sen ojan varrella kasvaneet rentukat, alamme toki noitua naapurille mokomaa kaupunkisuunnittelun vandalismia.

Lahden teknisen- ja maankäytön toimiala halusi kuulla Oma Lahti-iloissa lahtelaisten omia näkemyksiä kaupunkinsa kehittämisessä.
Toimiala järjesti maaliskuun aikana Metsäkankaan, Mukkulan, Renkomäen ja Länsiharjun kouluissa Oma Lahti-illat yleisasemakaava-arkkitehti Johanna Palomäen johdolla kaupunkilaisten kuulemista varten. Kävijät saivat esittää kysymyksiä ja ehdotuksia kaupungin virkamiehille sekä Lahden ammattikorkeakoulun muotoilupalvelun opettajille ja opiskelijoille koskien oman aluetta ja koko kaupunkia. Iltojen ideana virkamiehillä oli kuulla asukkaitten mielipiteitä syksyllä valmistuvaan Lahden uudistuvaa yleiskaavaa varten.

Iltoihin oli varattu aikaa sekä asiantuntijoita keskustelemaan alueitten asukkaitten kanssa, heidän näkemyksistään omien asuinalueittensa kehittämistarpeista. Illoissa kävi yhteensä runsas kaksisataa henkilö, joista ainakin osa kirjoitti muistilapuille ajatuksiaan parannuksista ja tulevasta kehityssuunnasta. Pöydillä olivat esillä Lahden isot kartat, joitten avulla havainnollistettiin esimerkiksi viheralueet, lenkkipolut, uudet rakennussuunnitelmat ja julkisen liikenteen reitit, kaupat ja pohjavesialueet. Olemattomat kevyen liikenteen väylät ovat olleet lähinnä Lahden keskustassa pyöräilijöiden hammasten kiristelyn kohteena.

– Kaupungin yleiskaava tarkistetaan jokaisella valtuustokaudella, kertoi Johanna Palomäki. Tällä valtuustokaudella uudistettava yleiskaava valmistuu ensi syksynä ja tulee kaupunkilaisten nähtäväksi ja lausunnolle ensi marraskuussa. Kevättalvella 2015 se hyväksytään kaupunginvaltuustossa. Oma Lahti- illoissa kaupunkilaisten antamat lausunnot vihreissä, punaisissa ja muissa pikku muistiossa tallennetaan teknisen viraston paikkatietojärjestelmään ja ne huomioidaan yleiskaavassa, jos mahdollista.

Johanna Palomäki totesi ilahtuneena, että tilaisuuksissa kävijöillä oli hyviä ideoita ja ajatuksia asuinalueittensa kehittämiseen. Eteläisissä kaupunginosissa kuten Renkomäellä pohdittiin harjun soranottamon maisemointia, soranoton lopettamista ja korostettiin harjun virkistyskäytön tarpeellisuutta. Renkomäen harjun laavu sai erityiskiitoksen, mutta soramontun alla olevan pohjavesialuetta asukkaat haluavat varjella soranoton rajoituksella.

Länsiharjun koululla kävijät olivat kiinnostuneita Hennalan kasarmialueen kehittämisestä. Kun aluetta mitä todennäköisimmin kaavoitetaan myös siviiliasutukselle, oli kyselijöitten huolena virkistysalueen ja lähinnä Hennalan lenkkipolun säilyminen nykyisellään. Kasarmialueen vanhojen historiallisten rakennusten käyttö askarrutti tulevaisuudessa. Myös Kaupunginpuutarhan paikalle Kaarikadun viereen suunnitellun senioritalon ja talvipuutarhan tarkemmasta rakennusaikataulusta kyseltiin.

Osa julkinen liikenteen reiteistä kaipaisi uudenlaista suunnittelua. Asia on noussut ajankohtaiseksi, kun sosiaali- ja terveystoimi nimesi ainoastaan asuinalueitten väestömäärien perusteella lähiklinikoitten eli terveyskeskusten asiakkaat kohteisiinsa. Siellä ei huomioitu laisinkaan linja-autoreittien palveluperiaatetta, kun osa kaupunkilaisista etsiytyy uusille terveysviranomaisten määräämille lähiklinikoille. Kaupunkiin kaivataan edelleen rengasmaisia linja- autoreittejä, joitten suunnittelussa huomioitaisiin niin lähiklinikoille kuin kauppakeskuksiin kuin kirjastoon ja teatteriin pääsy, kun pysäkki olisi lähietäisyydellä. Esimerkiksi Saimaankadulla sekä Kannaksen- ja Laaksokadulla linja-autoreittejä ei ole laisinkaan, vaikka Paavolan kerrostaloalueilla asuu nykyisin muutama tuhat ihmistä.

Kun Oma Lahti-iltoihin oli Lahden teknisen- ja maankäytön toimialan ja AMK:n mukana olleet työntekijät olivat varanneet neljä tuntia iltaa kohden aikaa, niin alueitten asukkailla oli mahdollisuus keskustella heidän kanssaan vapaamuotoisesti. Ruusuja ja risujakin varmasti annettiin, mutta näiden iltojen kaltaisia keskustelutuokioita on syytä jatkaa tulevaisuudessa myös keskustassa ja Ahtialan laajalla alueella.

Marja-Liisa Niuranen