Kesällä siitä jo puhuttiin silloin tällöin. Syksyä kohti tultaessa hiukan useammin. Viime viikon sunnuntain (9.10.) puheet konkretisoituivat: Liipolassa Ostoskadun kaksi taloa, 14 ja 24 viettivät yhteisiä 40-vuotisjuhliaan seurakuntakeskuksessa. Juhlan aikaan saamisesta on syytä kiittää erityisesti näiden asunto-osakeyhtiöiden hallitusten puheenjohtajia, Jukka Alataloa ja Seppo Niukkasta
Väkeä saapui yllättävän paljon. Ja mikäpä oli saapuessa, aika lailla hyvin naapuritalojen asukkaat toisensa tuntevat ainakin ulkonäöltä, se antaa jo mahdollisuuden tervehtimiseen kun tullaan vastakkain kadulla tai jopa hetkelliseen juttutuokioon. Turhaa ovat puheet siitä, ettei kerrostaloalueilla tutustuttaisi.
Juhlapuheessaan Seppo Niukkanen pohti hauskasti, miten yhdenkin talon historian voi sijoittaa aikajanalle. Jos nämä kaksi taloa olisi rakennettu 40 vuotta aiemmin, olisi vastassa ollut sotavuodet ja niistä toipuminen. Kun ne rakennettiin 1970-1971, elettiin rauhan aikaa. 70-luvulla Lotto tuli Suomeen, se on nyt näitten talojen ikäinen. Parkkipirkot aloittivat 70-luvun alussa kolmessa suuressa kaupungissa: Helsingissä, Espoossa ja Lahdessa. Saman vuosikymmenen alussa syntyi tuleva jalkapallotähti Jari Litmanen.
Entäpä nyt? Taas uhkaa lama, mutta Litti pelaa edelleen. Entäs 40 vuoden kuluttua, pohti Niukkanen ja totesi, että hänen nyt 10-vuotias kuopuksensa on silloin 50-vuotias.
Talo on monessa suhteessa kuin ihminen: iän myötä se tarvitsee jos jonkinlaista remppaa. Niitä on ollut näillä juhlivilla rakennuksilla aika mittavasti. On ollut putki-, julkisivu-, hissi- ja ikkunaremontteja. Molemmissa asuntoyhtiöissä on haluttu pitää huolta rakennusten kunnosta asukkaitten eduksi.
Kaikilla oli tosi hauskaa, kun Aune Heino esitti riemastuttava runon ikääntymisen ongelmista. ”On se niin kauheaa, kun peilitkin näyttävät väärin.” Eila Jokisen lyhyt katsaus Liipolan alueen rakentumiseen ja historiaan kirvoitti muistoja pöytien ääressä istuvilta. Ennen ruokailua ehdittiin jutella vaikka mitä.
Kiertelin kyselemässä juhlaväeltä, millaisena he kokevat tämän meidän Liipolamme, mikä täällä on parasta. Luonto, loistavat lenkkimaastot, hyvä joukkoliikenne, koulut, päiväkodit, kirjasto, kauppojen läheisyys… Kiittämisen aihetta on.
Eila Jokinen