Lahti ja Sibeliustalo natisi liitoksistaan kun arviolta noin 1700 vierasta tuppautui kokouspaikalle viikonlopun puoluekokoukseen. Äänivaltaisia kokousedustajia oli 849, mutta kun tämän lisäksi lasketaan median edustajat, tarkkailijat ja talkooväki liikkuu arviot noissa lukemissa.

Lahden satama ja Sibeliustalo tarjosivat kokoomusväelle erinomaiset kokous puitteet ja Lahti paistatteli oikeutetusti koko Suomen median keskipisteenä. Tämän kaltainen julkisuus on parasta mahdollista mainosta Lahdelle kongressi- ja kokouskaupunkina. Kokouksia kun pidetään läpi vuoden, toisin kuin Salpausselän kisoja tai muita talviurheilulajeja, niiden merkitystä Lahdelle yhtään väheksymättä.

Puitteet ovat tärkeä osa tapahtumaa, mutta kyllähän Kokoomus ja sen äärimmilleen kiihkeän puheenjohtajakisan huipennus oli pääsyy siihen, että jok’ikisen tiedotusvälineen edustaja Lahdesta löytyi viikonloppuna.

Media oli kerinnyt manaamaan Kokoomuksen ja puoluesihteeri Taru Tujusen puoluekokousedustajien nimilistan salailusta aikaisemmin, mutta tämäkin tietojen luovuttamis ”rikos” unohdettiin viikonloppuun mennessä. Ovisuukyselyt ennustivat äärimmäisen tiukkaa äänestystä lauantaipäivälle, vaikkakin johtoasemassa oli niukasti Alexander Stubb.

Itse pääsin todistamaan perjantaina muutaman anarkistin huutelua Stubille tämän saapuessa kokouspaikalle ”jos jotain leikataan, niin Alexilta pää” huutelu loppui lyhyeen kahden ratsupoliisin karauttaessa paikalle. Anarkistit protestoivat seuraavan päivän lehdessä joutuneensa aidatuksi roskiksien viereen. Eiköhän siitä kohtelusta joku valituskin vielä synny?

Puheenjohtajaehdokkaiden 20 min esittelypuheenvuorot viimeistään kertoivat kaikille, miten eri sfääreissä ehdokkaat liikkuivat. Siinä missä Jan Vapaavuori ja Paula Risikko pitäytyi hyvin perinteisissä arvoissa ja keinoissa puheissaan, vei Alexander Stubb:n live show politiikan teon täysin uudelle tasolle. Oli videokuvaa ja valokuvia, vain valot ja savut puuttuivat…

Ehkä hiukan yllättävää oli se, että Jan Vapaavuori putosi (joskin täpärästi 7 äänen erolla) jo ekalla äänestyskierroksella. Toinen kierros ratkesi sitten selvin luvuin 349- 500 Alexander Stubb:in eduksi. Sunnuntaina valittiin armottoman juhlimisen jälkeisessä tilassa puolueen varapuheenjohtajiksi Anna-Mari Virolainen, Janne Sankelo ja Hämeestä Sanni Grahn-Laasonen. Puoluevaltuuston puheenjohtajan nuijaa alkaa Laura Rädynjälkeen heiluttamaan Mari-Leena Talvitie Oulusta.

Uutta nousua Suomelle luvannut Alexander Stubb on siis Kokoomus r.p. uusi puheenjohtaja ja maamme uusi pääministeri. Stubb :n tapaa tehdä politiikkaa on jo ehditty kovasti kehumaan, mutta myös arvostelemaan tai ainakin epäilemään. Onhan selfie:tä (=omakuva) twitterissä lähettelevä pääministeri kovin outo ilmestys, ainakin ikäihmisille. Varsin pian, jo viimeistään viikonloppuna nähdään kuinka Alexander selviää ensimmäisestä tulikasteesta, minihallitusneuvotteluista. Uusien ministerien nimetkin kiinnostavat, siinä missä oppivelvollisuuden pidennyksestä käydyn kinan ratkeaminen.

Elämme siis puoluekokouksen jälkeistä kiima-aikaa, joka huipentuu viimeistään maanantaihin mennessä, koska silloin ministerinimitykset ja minihallitusneuvottelujen tulokset hyväksytetään puoluevaltuuston kokouksessa Helsingissä, johon allekirjoittanutkin on osallistumassa yhtenä Hämeen piirin äänivaltaisena edustajana.

Tuomo Riihilahti, kokoomus
Yrittäjä, tradenomi
Kansanedustajaehdokas
puoluevaltuuston jäsen

Viime viikon matkatarinassa pääsimme Floridaan ja Miamiin asti. Miami Beachia aikamme tutkailtuamme päätimme hyppätä legendaariseen Greyhound-bussiin ja huristella noin 5 tuntia bussilla aina Floridan ja samalla koko USA:n eteläisimpään kärkeen eli Key Westiin. Matka meni mukavasti maisemia katsellen, sillä tie kulkee 32 saaren ja 43 sillan yli, joten maisemat olivat näkemisen arvoiset. Bussimatkalle on muuten hyvä varautua lämpimillä vaatteilla, vaikka ulkona olisikin liki +30 astetta. Jenkeissä on nimittäin kumma tapa pitää ilmastointi sisätiloissa hyvin kylmällä, joten pelkissä shortseissa ja t-paidasssa tulee nopeasti bussissa vilu.

Key West on Yhdysvaltain eteläisin kaupunki ja erittäin suosittu matkakohde niin amerikkalaisten kuin eurooppalaistenkin turistien keskuudessa. Eikä ihme, sillä paikkahan on kuin paratiisi. Uimarantojen hiekka on kuin suoraan tiimalasista napattu ja aurinko porottaa kuumasti liki pilvettömältä taivaalta. Tosin meille osui yllättäen yksi sateinenkin päivä, kuinkas muuten. Vaikka turisteja paljon piisaakin, ei voida kuitenkaan puhua mistään tungoksesta, ei ainakaan toukokuussa.

Paras tapa tutustua tähän pikkukaupunkiin on vuokrata polkupyörä tai mopo. Me päädyimme pyöriin, sillä kaupungissa ei ole ensimmäistäkään mäkeä, joten pyöräily on hyvin helppoa.
Kaupungissa on tuhansia pieniä ja vähän isompiakin pastellinvärisiä piparkakkutaloja isoine kuisteineen, joten katseltavaa kyllä riittää. Pyöräillen kaupunki avautuukin turistille paremmin, sillä kävellen voi helposti jäädä pyörimään ainoastaan Duval Streetille, joka on kaupungin keskeisin katu ja kaiken menon ja meiningin sydän. Duval Streetin varrelta löytyvät nimittäin lukuisat ravintolat, baarit, pikkuputiikit ja muotiliikkeet.

Key West on omanlaisensa sekoitus nykypäivän Amerikkaa ja vanhaa kuubalaista ja karibialaista tunnelmaa. Kuuban läheisyyden aistii vahvasti kaupungin kaduilla ja totta tosiaan Kuubaanhan on matkaa vain 90 mailia. Niinpä yksi Key Westin nähtävyyksistä on Southernmost point eli USAn eteläisin kohta, jonka äärellä turistit mielellään itseään kuvauttavat.

Key Westissä parasta on rento ilmapiiri, sillä täällä virallinen pukeutumiskoodi on shortsit ja t-paita, pukumiehiä ei näy missään. Tänne tullaan viihtymään ja pitämään hauskaa ja illalla Duval Streetiltä löytyykin monta menomestaa ja paljon elävää musiikkia. Lukuisat ravintolat, joita Duvalilla riittää moneen lähtöön, ovat upeita, sillä useimmiten ne sijaitsevat tunnelmaa tihkuvissa vanhoissa asuintaloissa isoine kuisteineen ja ruoka on todella maittavaa.

Myös erinäisiin vesiurheilulajeihin pääsee Key Westissä helposti tutustumaan, jos sellainen kiinnostaa. Paikkahan on kuin tehty sukellusharrastajille ja paljon järjestetään myös vesiskootterisafareita. Sukellusta ja vesiskootteria emme kokeilleet, sen sijaan parempi puolisko kokeili parasailausta, jossa liidetään laskuvarjon varassa veneen perässä korkealla ilmassa meren yllä. Minä korkeanpaikankammoineni jäin rannalle ruikuttamaan.

Eipä siis mikään ihme, että kuuluisa Nobel-kirjailija Ernest Hemingway piti täällä paratiisissa majaansa vuosia. Nykyään Hemingwayn koti on yksi Key Westin suosituimmista nähtävyyksistä. Siihen tosin tutustuimme vain ulkopuolisesti aidan takaa, sillä sinne oli sisäänpääsymaksu.
Lähellä kirjailijan entistä kotia sijaitsee muuten kuuluisa Sloppy Joe’s Bar, jossa kirjailija mielellään rentoutui, joskus kuulemma jopa liikaakin…

Illansuussa väki vaeltaa katsomaan maailman kauneinta auringonlaskua Mallory Squaren ranta-aukiolle ja laitureille, jossa erilaiset katutaiteilijat pääsevät näyttämään osaamistaan. Mikäpä siinä oli katsellessa upeaa maisemaa ja samalla nauttia kylmästä drinkistä.

Key West on siis todellakin paratiisi, mutta pieni sellainen. Parissa päivässä on kaupunki läpi koluttu ja kaikki merkittävä nähty. Jos et ole innostunut makaamaan rannalla kokonaista viikkoa, on aika lähteä taas eteenpäin. Niin teimme mekin.

Pete Salomaa
Kuvat: Päivi Salomaa

Ensimmäistä kertaa USA:han matkaava turisti hämmästelee ihan ensimmäiseksi sitä, kuinka vaikeaa on päästä tähän maailman vapaimpana maana mainostettuun maahan. Ennen matkaa on täytettävä ESTA-hakemus eli sähköinen matkustuslupa, jossa kysellään kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä mm. onko rikollinen ja löytyykö suvusta natseja. Vielä tarkempaa on, jos sattuu tarvitsemaan työluvan, mutta onneksemme kyseessä oli ihan ehta turistimatka. Vielä lentokoneessakin pitää täytellä maahantulolomaketta, jossa vielä tiedustellaan, ollaanko tuomassa maahan hyönteisiä tai kasveja jotka saattaisivat vaikuttaa luonnon tasapainoon maassa. Tarkistukset eivät tietenkään vielä tähän lopu. Kun saavuimme Fort Lauderdalen lentokentälle pitkän lentomatkan jälkeen, odotti meitä ensin passitarkistus, jossa saatetaan silloin tällöin tiedustella matkan tarkoitusta, päämäärää ja loman pituutta. Sen jälkeen asettaudutaan uuteen jonoon, jossa tarkistetaan uudestaan passi sekä tällä kertaa myös matkatavarat. Kaiken kaikkiaan aikaa tuhrautui lentokentällä liki kaksi tuntia, ennen kuin pääsimme ulos taksijonoon.

Seuraavana aamuna Miami Beachillä meitä odotti liki +30 asteinen sää, joka on ihan normaalia siellä päin. Itse asiassa paikallinen taksimies kertoi, että toukokuu on vielä ihan siedettävä sään puolestä. Heinä- ja elokuu ovatkin sitten jo liki sietämättömiä kuumuuden ja kosteuden vuoksi.
Eipä siis ihme, että Miami Beach on ollut jo lähes vuosisadan ajan yksi Yhdysvaltojen tunnetuimmista rantakohteista. Niinpä suunnistimme mekin rannalle. Miami Beach sijaitsee suunnilleen Pohjois-Afrikan kanssa samoilla leveysasteilla, joten aurinko voi ainakin meille suomalaisille olla aika polttava. Ainakin meille se sitä oli, sillä illalla hotellissa huomasimme olevamme saman värisiä kuin keitetyt hummerit paikallisessa ravintolassa. Seuraavat päivät osasimmekin jo laittaa suojavoidetta tarvittavalla suojakertoimella (100).

Kaupungin asukkaista yli puolet on ulkomaalaista alkuperää ja sen kyllä huomaa, sillä varsinkin espanjaa puhutaan miltei joka paikassa, joten suomalaistenkaan ei tarvitse hävetä huonoa englanninkielen ääntämistään. Miamissa puhutaan niin monella eri aksentilla, että joskus on jopa vaikea saada selvää mistä puhutaan, vaikka kaikki periaatteessa puhuvatkin englantia.
Euroopan kulttuurikaupungeissa matkannut turisti voi helposti pettyä Miamissa. Kovinkaan merkittäviä rakennuksia ei vastaan tule ja kulttuurin kanssakin on vähän niin ja näin. Sen sijaan rantalomalle tai biletyslomalle tuleva ei varmasti pety. Miami Beach on todella iso ja upea ranta, jossa kelpaa kyllä köllötellä tai harrastaa erinäisiä vesiurheilulajeja. Rantabulevardi Ocean Drive sijaitsee kuuluisalla Art Deco-alueella ja se on täynnä erinäköisiä ja -värisiä ravintoloita, juottoloita ja kahviloita. Ostosmahdollisuudetkin ovat hyvät, jos sellainen kiinnostaa. Hotellimme lähellä sijainnut Lincoln Roadin ”ostoshelvetti” sisälsi rahan tuhlaamiseen hyvät ja mielenkiintoiset mahdollisuudet.

Yksi asia, joka jenkeissä yllättää on paikallinen tippikulttuuri. Se suht edullinen hinta, joka esim. ruokalistassa lukee ei pidä sisällään veroja eikä varsinkaa tippiä. Ravintoloissa hintoihin lisätään ensin vero noin 5% ja sitten vielä 10-25% tippiä ja tippi ei todellakaan ole vapaaehtoista, vaan se on myös maksettava. Monet työntekijät nimittäin saavat palkkansa pelkästään tippien avulla. Myös taksit osaavat odottaa tippiä, joten ylimääräisiä dollarin seteleitä kannattaa pitää taskussa koko ajan. Ja taksilla on melkein pakko liikkuakin, sillä välimatkat ovat pitkiä ja joukkoliikenne on kaupungissa lapsenkengissä. Kaiken kaikkiaan Miami Beach on käymisen arvoinen paikka, vaikkei ihan meikäläisen mieleen ehkä olekaan. Itse etsin lomaltani jotain muutakin, kun pelkää rannalla löhöilyä, johon Miami Beach on kyllä omiaan. Toisaalta aina voi ottaa Greyhound-bussin alleen ja körötellä vaikkapa Key Westiin. Siitä lisää ensi numerossa.

– Pete Salomaa-

”Asiat ovat sekaisin kuin lankavyyhti”, valitti Kaarlo Mandi-tädille puhelimessa, kun Patoseudun Paroonin lemmen asiat eivät sykähdelleet toivotussa tahdissa. Nämä vuorosanat lausuttiin Patoseudun toimarin eli toimintakeskuksen ensimmäisen pihakesäteatterin ensi-illassa, historiallisena päivänä torstaina 5.6.2014.

Alueella jo vuosia asunut tuottelias kirjailija ja entinen Lahden rikospoliisin päällikkö Aimo Ojanen oli päättänyt, että tämä kyläyhteisö kaipaa kulttuurillista toimintaa aikakuisille. Hän kirjoitti näytelmän Patoseudun Paroni, mutta äkillinen sairaskohtaus ja sitä seurannut kuolema vei hänet viikkoa ennen pihateatterin ensiesitystä. Näytelmän ohjasi Anneli Seppälä. lavastukset Patoseudun toimarin seinämille oli suunnitellut Tuomas Torkkel ja taustavoimina oli joukko asukasyhdistyksen aktiiveja.

Patoseudun Parooni-näytelmän juoni liikkuu kahden vanhanpojan nettiseikkailuissa. Naapurin Ile, Wenya Tuomala, oli tokaissut lähekkäin asuneille vanhapoika-kaveruksille, että hankkikaa läppärit, kannettavat tietokoneet, niin saatte puuhaa pitkien päivien iloksi. Tiedoksi tuli, että deittailu voi tuoda vaikkapa ystävyyttä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kaverusten, jotka eivät olleet aivan tyhjätaskuja, entinen tilanomistaja Kaarlo, Esa Sirkiä ja muusikko Seppo, Pasi Goodman saivatkin naistuttavuuksia siten, että Kaarlon tomera Mandi-täti, Anna Ekman kutsuttiin jo vyyhtiä selvittämään. Taxi suhahti pihaan tämän tästä, ja morsianehdokkaita tuli katsomaan tietokoneelta löytyneitä sulhaskandidaatteja. Naisten kritiikki oli tiukka, miehillä piti olla varallisuutta ja käytöstapoja. Löytyipä mukaan Kaarlon nuoruuden rakkaus Karoliina, Eila Kotiranta.

Kyläpoliisi Paavo, Simo Teivaamäki, oli roolihenkilöistä vuorosanoiltaan satiirisin. Hän toi tervehdyksen käsikirjoittaja Ojasen entisestä ammatista ja etenkin siihen kohdistuneista yhteiskunnallisista vaatimuksista ja määrärahasäästöistä ajatuksella, että poliisin määrärahat on supistettu niin, että virkapuvun housujen lahkeetkin lyhennettiin.

Näyttelijät olivat lähes ensikertalaisia, mutta juonen tiiviys auttoi pitämään langat käsissä niin ohjaajalla kuin näyttelijöillä. Ohjaaja Anneli Seppälä on Salpausselän kirjailijat ry:n tiedottaja ja elänyt elämänsä kirjallisuuden parissa. Näyttelijöitten puhe oli selkeää, mutta hieman pitkäksi venähtäneitä tuumaustaukoja uusien ”läppäreitten” parissa olisi pitänyt elävöittää tai supistaa. Olisikohan käsikirjoitus mahdollistanut muutaman letkeän tanssiesityksen vuorosanojen lomassa, kun lähiseudun tanssilavat repliikeissä kerrottiin?
Vaikka Patoseudun Parooni Kaarlo epäilikin, että hän ei osaa avata itselleen naisen sielunmaisemaa, sai näytelmä onnellisen lopun. Täti Mandi Mäntsälästä saattoi olla tyytyväinen antamiensa neuvojen toimivuuteen.

Patoseudun Toimarin piha-alue toimii tilansa puolesta oivallisena katsomona ja talon seinusta oli saatu toimiva näyttämö. Maksaneita katsojia oli lähes sata ja hymyilevä yleisö joi väliajalla kahvia ja maisteli kuumaa, grillimakkaraa! Hankaluutena yleisön kannalta on aurinkoinen ilta, kun sen säteet paistavat suoraan katsojien silmiin. Pihateatterin ensi esitys oli tasokkaampi kuin osasin odottaa. Toivottavasti sen toiminnalle löytyy uusia käsikirjoittaja. Tämän alkukesän viimeinen esitys on 16.6.

Marja -Liisa Niuranen

Yli-Marolan kotieläinpiha avattiin yleisölle viime sunnuntaina. Varsinaiseksi vetonaulaksi kasvanutta pihaa ja sen lukuisia eläinasukkaita kävi sunnuntaina ihmettelemässä puolisentoista tuhatta ihmistä. Kuumankosteassa kesäsäässä läpiviedyssä avajaistapahtumassa riittii puuhaa eläinten katselun lomassakin, sillä paikalla oli myös Nuokun sirkuksen edustajia, kuten Jokke-taikuri, Sipi-pelle sekä yllätyseläin kameli ohjastajineen. Avasipa ovensa myös uudistettu, takaisin päärakennukseen muuttanut Cafe Kilipukkikin. Yli-Marolan vastaava eläintenhoitaja Henna Kilpinen oli maireana avajaispäivän hulppeasta kävijämäärästä.

– Näin isoja kekkereita ei ole ollut aiemmin avajaispäivänä, ja hieman jännitimmekin miten ihmiset löytävät paikalle. Mainostus ja median huomio teki kuitenkin ilmeisesti tehtävänsä.

Kilpinen kertoo, että kesän teemaksi muodostui lähes vahingossa eläinvauvat.

– Saimme tänne tänä keväänä niin paljon eläinvauvoja, ettei teeman keksimiseen tarvinut käyttää paljoa mielikuvitusta.

Pihalla asustaakin tänä kesänä muun muassa niin karitsoita, vasikoita, tipuja kuin kilejäkin. Veteraanijaostoa edustavat puolestaan esimerkiksi vanhat tutut alpakat ja Terttu-possu. Kilpisen mukaan eläinlapset lipittävät litratolkulla maitoa.

– Jos eläimille haluaa tuoda mukanaan tuliaisia, niin erityisesti punaiselle luomumaidolle on täällä kovasti menekkiä.

Ohjelmaa läpi kesän

Yli-Marolan kotieläinpiha on auki 18.8. asti, ja pihalla tullaankin kesän aikana näkemään monenlaista ohjelmaa. Luvassa on ainakin Junior match-show -koiranäyttely, keppihevosia, matelijanäyttely, perinnekäsitöitä sekä kesän lopuksi elokuussa pihakarnevaalit. Täysin uudistettu Cafe Kilipukki tarjoaa vierailijoille mahdollisuuden kahvitteluun vaikkapa vohvelin kera. Kilpinen kertoo, että kahvilassa on myynnissä myös pihan työkokeilijoiden valmistamia tuotteita.

– Olemme kierrättäneet kaikenlaista talosta löytynyttä irtaimistoa koruiksi. Myynnissä on myös esimerkiksi Ben-alpakan villasta huovutettuja koruja.

Yli-Marolan kotieläinpiha on auki läpi kesän maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin kello 10-17 sekä lauantaisin kello 10-15. Sunnuntaina on eläinten lepopäivä, ja keskiviikkona pihalla pidetään kerhopäivä. Tuolloin lapset pääsevät osallistumaan eläintenhoitoon.

Tarkat ajankohdat kotieläinpihan kesän ohjelmalle löytyvät osoitteesta www.lahti.4h.fi
Mikko Blomberg

Vuoden launeelaiseksi valittiin tänä vuonna Kirsi ”Kikka” Inkeroinen. Kikka pitää Launeen kioskia ja on tullut tutuksi launeelaisten lisäksi usealle Etelä-Lahdessa asuvalle. Perusteluina valinnalle olivat mm. aina iloinen, ystävällinen ja auttavainen. Kioskiin on mukava poiketa tai jäädä vaikka pidemmäksikin aikaa. Kikan kaltaisia ihmisiä tarvitaan ja kaivataan lisää. Lämpimät onnittelut!

Lahden Vartiolaaksosta kajahtaa. Alueen asukkaiden mukaan alueella on alettu käyttämään kaupungin yleisiä viher- ja metsäalueita omien puutarhajätteiden ja ylimääräisten maa-ainesten kaatopaikkana. Meno on ottanut lisää tuulta siipiensä alle tänä keväänä, joka on aiheuttanut ympäristön viihtyvyyden huonontumisena. Kävelytien varret ovatkin täyttyneet risu-, lehti,- ja savikasoista. Myös erilaiset kasvi- ja kukkalajikkeet ovat näyttäneet saavan uuden kasvualustan näille kaatopaikka-alueille. Lahden kaupungin metsäpäällikkö Markus Niemelä kertoo, että ongelma ei esiinny Lahdessakaan vain Vartiolaakson alueella.

Vastaava toiminta on valitettavan yleistä ympäri kaupunkia. Puutarhajätetunkioita ilmaantuu keväisin puisto- ja metsäalueille monissa Lahden lähiöissä.

Metsien ja teiden laidoille jätetyt jätekasat eivät ole vain esteettinen haitta, sillä kasat ovat otollista kasvualustaa esimerkiksi Jättiputkelle ja Jättipalsamille. Jättiputki on peräti 2-3 metriseksi kasvava koiranputken näköinen, myrkyllinen kasvi. Jättipalsami on noin metriseksi kasvava punakukkainen lajike, myrkyllinen sekin. Molemmat putket täyttävät alueiden luonnollisten kasvien paikkoja. Kasvit ovat peräisin puutarhajätteen mukana tulevista siemenistä ja juurakoista.

Puutarhajätteet tulisi ensijaisesti kompostoida ja käsitellä omalla tontilla. Toinen vaihtoehto on viedä jätteet Kujalan jäteasemalle, johon ne otetaan vastaan maksutta. Niemelän mukaan olisi toivottavaa, että jokaiselle omakotitontilla olisi oma multakomposti. Hän kertoo, että puutarhajätetunkiot ovat myös varsinaisia etanapesäkkeitä.

Kotilot aiheuttavat harmaita hiuksia puutarhaviljelijöille, sillä ne syövät kasvimaalta kasvit ja kukkaset. Kotiloita on Lahden alueella jo muutenkin runsaasti.

Ei pelkkää bioroskaa

Niemelä kertoo, että puutarhajätekasoissa on harvoin vain maatuvaa roskaa.

Mukana on usein muovia, jätesäkkejä, kukkapurkkeja, painekyllästettyä puuta ja muuta sekajätettä laidasta laitaan.

Joskus kasoista tai niiden vierestä löytyy jopa remonttijätteitä, huonekaluja ja televisioita. Niemelän mukaan puutarhajätekasoista tulee helposti yleisiä kaatopaikka-alueita.

Yksi vie kottikärryllisen multaa, toinen risuja ja kolmas jääkaapin.

Jätealueiden siistiminen maksaa kaupungille pitkän pennin, sillä kaupunki tilaa kaikki siivoustoimet erikseen yksityisiltä urakoitsijoilta. Tämä puolestaan tietää lisäkuluja veronmaksajille. Törkeämmissä tapauksissa kaupungin ympäristötarkastaja tai muu edustaja voi tehdä roskaamisesta poliisille rikosilmoituksen. Niemelä on ymmällään roskaajien toiminnasta.

Lahdessa ongelma näyttää olevan erityisen iso. Olemme pyrkineet jo vuosien ajan tiedottamaan, että Kujalan jäteasemalle voi viedä maksutta monenlaista roskaa. On vaikea ymmärtää, että ihmiset sysäävät jätteet, akut ja auronrenkaat metsän laidoille sen sijaan, että kuljettaisivat ne Kujalaan tai muihin asianmukaisiin paikkoihin.

Puutarhajätteet Kujalaan

Mikäli omakotiasujalla ei ole kompostia omalla tontilla, voi puutarhajäteitä viedä Kujalan jäteasemalle. Kotitaloudet voivat tuoda maksutta haravointijätteitä ja risuja kaikille jäteasemille niiden aukioloaikoina.
Puutarhajätteiden poltto ei ole suositeltavaa ja siitä on rajoituksia kuntien ympäristösuojelumääräyksissä.

Kujalaan voi viedä maksutta risut ja haravointijätteetteet ilman määrärajoitusta. Risuja ja haravointijätteitä otetaan vastaan vain erikseen lajiteltuna, koska niiden jatkokäsittely on erilainen. Sekakuormat ovat maksullisia, samoin kuin muovisäkkeihin pakatut haravointijätteet, mikäli asiakas ei itse tyhjennä niitä jäteasemalla osoitettuun paikkaan. Haravointijäte voi sisältää vähän multaa tai hiekkaa, mutta ei kiviä tai roskia.

Kujalan jäteaseman aukioloajat: Lahti ma – pe klo 7 – 20, toukokuussa la klo 10 – 13

Mikko Blomberg

Launeella asuva Keijo ”Keke” Anttila lukeutuu mölkyn kevätkauden menestyspelaajiin. EM-hallikisoissa Keke saalisti kultaa Joonas Soinin ja Pekka Lintusen kera. Myös viime lauantaina Helsingissä pelatusta paripelin Suomen mestaruusturnauksesta miehellä oli kotiin tuomisena kultaa yhdessä heinolalaisen Pasi Tervalan kanssa. Yli 50 joukkueen turnauksessa hopeaa saalistivat Markku Mäntysalo ja Jake Ropponen, pronssia pokkasi puolestaan viime vuoden mestaripari Juha Keinonen ja Antton Soini.

Nähtäväksi jää millaisiin suorituksiin Keke yltää kesäkuussa Lahdessa pelattavassa SM-singeliturnauksessa ja heinäkuussa Messilässä heitettävässä SM-trippelissä. Varsinkin singelimestauuden myötä alkaisi vuoden parhaan pelaajan titteli olemaan jo aika lähellä.

Jake Ropponen

Elina Salomaa

Kevätkokous on onnistuneesti takana ja paikan päällä oli kiitettävästi väkeä, kokouksessa oli läsnä vierailevana tähtenä Paavo Mero, Sito Oy.stä hän kertoi kokousväelle Valtatie 12 Lahden eteläinen kehätie asiasta, joka on mietityttänyt monia.

Kahvisaaren aallonmurtajalla pidimme keväisen rantaonginta kisan, kala ei oikein napannut oliko syynä Ahdin pihtaus, aikainen ajankohta vai koleahko sää.

Kaikesta huolimatta olimme liikenteessä kiitävästi paikalle saapuneella porukalla, iloisin ja aurinkoisin mielin. Ahti ei kuitenkaan saanut kaikkia vonkaleitaan pidettyä järvessä, miesväestä muutama onnekas vähensi Ahdin valtakuntaa.

Juhlavuotemme rantaonginta kisat onnistuivat hyvin, ihmiset olivat positiivisin iloisin mielin tapahtumassa mukava. Tulihan ainakin oltua ulkona ja yhdessä.Olin kotona päättänyt sen, että kerta on 50 v juhlavuosi, niin keitän kakkukahvit. Niinpä mukava oli palkintojen lisäksi tiikerikakku, kahvit ja limua. Kahvituksen jälkeen jaoimme, pokaalit niille kaikille onnekkaille jotka saivat Ahdin valtakunnan asukkaita saaliikseen.

Seuraavaksi juhlimme Jokimaan omakotiyhdistyksen 50 vuotista taivalta. Juhlistamme merkkipäiväämme Jokimaan ravikeskuksessa.

Jokimaan ravikeskuksessa vietetään maaseutuaiheista viikonloppua elokuussa 2014. Jokimaan ravikeskus järjestää maaseutuaiheisen Elon Ilo tapahtuma 23.-24.8.2014. Koko perheen tapahtuman tavoitteena on tuoda monipuolinen maaseutu tutuksi. Tapahtuman sisältöön kuuluvat maaseutuaiheiset koneet, eläimet ja askareet sekä tv:stä tutun juontajan johdolla järjestettävät erilaiset ohjelmanumerot. Mukana tapahtumassa on tuottajatorialue, jonka myyntipaikat ovat suunnattu lähiruoan tuottajille. Elon Ilo tapahtumaan odotetaan noin 10 000 kävijää viikonlopun aikana.

Yhdistyksemme tarjoaa alueemme asukkaille pääsylippuja tapahtumaan, pääsyliput tulemme jakamaan ilmoittautumisjärjestyksessä ja niitä on rajallinen määrä saatavana. Ilmoitamme määrän myöhemmässä vaiheessa. Yhdistyksemme kautta saatavat liput on tarkoitettu niille alueemme asukkaille jotka ovat maksaneet vuoden 2014 jäsenmaksu.

Illalla olisi tarkoitus juhlia sitten aikuisten parissa (K18), paikkana toimii tuolloinkin Jokimaan ravikeskus. Juhlatiedoite tullaan jakamaa alueemme jokaiseen talouteen.
Tervetuloa yhteisiin tapahtumiin.

Rantaongintakisan tulokset 14.5.2014

Lapsilla mato vaan hävisi, mitään ei tullut, veikö madon Ahti vai oliko liikenteessä kenties kala.
Osallistujat:
Tytöt:
Lilja Jattu
Pojat:
Anton Kurki, Aaro Kurki, Eeli Colliander, Kasper Härkönen
Miehet:
1.Voitto Nurminen, 0,915g
2.Harri Oksanen, 0,415
3.Veli-Pekka Colliander, 0,270 g
4.Matti Seppä –

Onnea voittajille ja kiitos kaikille mukana olleille.

Jokimaan omakotiyhdistyksen johtokunnan psta / sihteeri Tuija Notkonen