Lahden ensi- ja turvakoti ry:n uusi, turvakodin tarpeisiin suunniteltu toimitila vihittiin keskiviikkona käyttöön Launeenkadulla. Yhdistys on luonut useita uusia toimintamuotoja lasten ja perheitten kriisien selvittämiseksi kahden viime vuosikymmenen aikana. Ensikoti-toiminta alkoi Lahdessa jo 1946 ja turvakotitoiminta tuli tarpeen sanelemana yhdistyksen toimintaan 1980-luvulla. Uusi, turvakodin tarpeisiin suunniteltu tila rakentui Launeenkatu 8:n entiseen toimisto- ja liikerakennukseen. Aiemmin turvakoti toimi Mäntsäläntiellä.

Kotia pidetään turvallisena paikkana, mutta kriisit ja lähisuhdeväkivalta ovat tekijöitä, jotka ovat kodissa asuvien turvallisuustunteen rikkojia. Lahden ensi- ja turvakotiyhdistyksen puheenjohtaja Ulla Koskinen-Laine totesi tervetuliaispuheessaan kutsuvieraille, että ihminen on erehtyväinen ja heikko toimiessaan väärällä tavalla. Silloin hän tarvitsee eniten apua, tekojen seurauksiin pitää puuttua, mutta ei tekijää syyllistämällä. Turvakodin koulutettu ja kokenut henkilökunta auttaa perheitten kärjistyneitten ongelmien ratkaisuissa.

Turvakoti antaa turvaa ja tukea väkivallan kohdatessa omaisen taholta. Huonoina hetkinä ympärivuorokautisen turvan hakijoita ovat etenkin äidit ja lapset, mutta viime vuosina myös perheitten vanhukset ovat saaneet kokea omaisten taholta väkivaltaista käytöstä. Miehetkään eivät enää nykyisin ole harvinaisia turvan hakijoita yhdistyksen tiloissa. Turvakoti ottaa vastaan perheväkivallan uhkaaviksi joutuneita ympäri vuorokauden.

Ensikodit perustettiin aikoinaan turvaamaan heikossa taloudellisessa asemassa olevien äitien ja vastasyntyneitten lasten elämän ensi taival. Myös turvakotien perustamisen lähtökohtana on ollut kriisiperheitten lasten ja vanhempien elämän selkeyttäminen ammattihenkilöstön ja ympäristön turvaverkkojen avulla.

-Launeenkadun uuden turvakodin fyysisten rakenteiden suunnittelussa on huomioitu myös vammaisten asiakkaiden tarpeet, kertoo kodin johtaja Sirpa Knaappila. Se on määritelty esteettömäksi taloksi. Yläkerrassa on viisi asuinhuonetta kylpyhuoneineen, niistä yhteen mahtuu asumaan vanhempi ja neljä lasta. Yksi huoneista on varapaikkana. Turvakotiin voi hakeutua yli 18 vuotias lahtelainen tai ympäristökuntien asukas. Pääasiallisesti yhteistyösopimuksen tehneet kunnat maksavat asiakkaana olevan perheen tai yksityisen henkilön kustannukset sekä asiakas kunnan määräämän turvakotijakson omavastuu-osuuden. Uuden kodin kaikki huoneet ovat tällä viikolla varatut.

Sisäministeriön sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö Tarja Mankkinen toi tilaisuuteen ministeriön tervehdyksen ja kertoi, että valtioneuvosto on tehnyt viime marraskuussa päätöksen, jonka mukaan turvakotien kustannusten määräraha tulee vuoden 2015 valtion talousarvioon. Määrärahan suuruus ja sen jakoperusteet ovat tänä vuonna neuvoteltavia asioita.

Yhdistyksen eri toiminnoilla autetaan ongelmaperheitä selvittämään asioitaan. Lahden kaupungin tervehdyksessä konsernijohtaja Mika Mäkinen korosti perheitten tuen tarvetta etenkin nykyisessä alueen työttömyyden kautena, mikä entistä enemmän kysyy perheitten selviämistä niin taloudellisesti kuin ristiriidattomasti arjen tuomissa vaikeuksissa.

Lahden ensi- ja turvakoti ry tekee yhteistyötä ympäristökuntien sosiaali- ja terveystoimen, perheneuvottelukeskusten kanssa.Raha-automaattiyhdistyksen avustuksella se on voinut perustaa useita työprojekteja kuten Alvari-perhetyö-, Lyömättömän linjan Jussi -työtoiminnot sekä runsaasti aivan pienten lasten kasvun tukemiseen liittyviä kerhoja sekä eroperheitten vanhempien ja lasten kursseja.

Marja-Liisa Niuranen

Lahtelaisten ja muitten suomalaisten on aika päättää omasta ehdokkaastaan Euroopan Unionin parlamenttiin maamme edustajaksi. Vaalien ennakkoäänestys alkaa ensi keskiviikkona. Lahden Launeelta on oma poika ehdokkaana, Launeen peruskoulun ja Lahden yhteiskoulun kasvatti Eero Vainio, kaupunginvaltuuston jäsen ja sivistyslautakunnan puheenjohtaja. Launeen kirjasto on ollut hänelle se tietolähteiden aarreaitta koululaisena, minkä hyllyjen välissä hän vietti osan vapaa- ajastaan tietoja keräämällä.

Eero on kiertänyt viimeiset kaksi vuotta eri paikkakunnilla SDP:n kolmannen puheenjohtajan mandaatilla, mikä on tuonut hänelle tunnettavuutta yli Päijät-Hämeen, jonka maakuntavaltuuston puheenjohtajan nuijaa hän on heilutellut kuluvan vaalikauden. Nuoren EU-parlamentin meppikandidaatin opinnot jatkuvat Tampereen yliopistossa hallintotieteen maisterin tutkintoa kohden pääaineena kunta- ja aluejohtaminen. Tämän päivän kunnallispoliittisiin haasteisiin hän ottaa kantaa esimerkiksi tulevalla pääopinnäytteellä, mikä käsittelee kuntaliitoksia.

Käytännön tuntuman parlamentin työhön Brysselissä Eero Vainio, 28v, sai pari vuotta sitten, kun häntä onnisti opintoihin liittyvää harjoittelupaikan saannissa. Hän pääsi Sosialistien ja Demokraattien parlamenttiryhmään virkamiesharjoittelijaksi. Suomalaisten opiskelijoitten pitäisi hakea näitä komissioharjoittelupaikkoja parlamentissa, niitä haetaan aivan liian vähän Eeron mielestä. Kielivaatimukset ovat ranska, englanti, saksa tai espanja, ja meillähän kielilinjoihin panostetaan kouluissa.

Eeron omat tavoitteet europarlamentaarikkona ovat ykköskysymyksenä vaikuttaa nuorisotyöttömyyden alenemiseen erilaisilla taloudellisilla panostuksilla niin kotimaassa kuin EU:n alueella, missä nuorten työttömyysaste alle 25 vuotiaiden osalta on lähes 25 prosenttia. Tämä näkyy varsinkin eteläisimmissä jäsenmaissa sekä Ranskassa, mutta hälyttävää nuorten työttömyys on myös kotimaassa valtiovallan nuorosetelistä ja muusta vastaavasta huolimatta. Hän painottaa myös tasavertaisen työehtosopimusten saamista yhdenveroiseksi koko alueella.

– Ei ole oikein, että puolalainen työmies saattaa ansaita vaikkapa meillä kaksi euroa tunnilta ja kotimaiselle ammattimiehelle maksetaan samasta työstä työehtosopimuksen mukainen palkka. Työn vilpilliset välitysfirmat pitää saada kytkettyä pois, painottaa parlamenttiehdokas. Ay-liikkeen tavoitteeksi kautta EU-maiden pitää saada sama palkka samasta työstä.

-Ilmaston lämpenemisen ja ilmansaasteiden minimoiminen ovat päämääriä, mitkä pitäisivät olla jo kaikkien maailman ihmisille tavoitteina, jatkaa Eero. Valtioiden välisellä yhteistyöllä tämä on mahdollista, jos sitä todella halutaan. Parlamentaarikkojen Brysselissä pitää keskittyä suuriin ihmisten elämään vähintään seuraavalla vuosisadalla vaikuttaviin asioihin ja lopettaa näprääminen venetervan mineraalipitoisuuksien tai muiden pikkuasioiden kanssa.

Euroopan Unionin parlamenttiin kansalaiset valitsevat edustajansa viideksi vuodeksi kerrallaan ja vaalipäivä Suomessa on sunnuntai 25.5. 2014 ja ennakkoon voi käydä äänestämässä keskiviikosta 14. 5. – tiistaihin 20.5.välisenä aikana. Nyt meillä on oma lahtelainen ehdokas!

Marja-Liisa Niuranen

Joillekin toukokuu on kiireisintä rakennusaikaa, toisille se merkitsee kesäloman alkua. Launeen miestenpiiri on talven aikana askarrellut useita satoja pesäpönttöja pikkulinnuille, muutamia vähän isommillekin. Nyt ne on kaikki ripustettu puihin ympäri Päijät-Hämettä. Linnut viimeistelevät niistä itselleen asuntoa. Miehet sen sijaan ovat aloittaneet kokousten osalta kesäloman, joista kaksi viimeistä oli kaukana kirkolta.

Sotilaspastori Risto Kaakinen kutsui miehet jäähyväisvierailulle Hennalan varuskuntaan jossa tämän vuoden lopussa päättyy toiminta. Mikähän lienee kutsujan, pastori Kaakisen uusi osoite ensi vuonna? Hennalan vierailu kiinnosti miehiä siinä määrin että kaikki eivät mahtuneet Kaakisen varaamaan 35 hengen sotilaslinja-autoon vaan jonossa pikkuautoilla ajettiin linjurin perässä varuskuntaan. Portilla vahtivuorossa ollut varusmies tervehti kohteliaasti. Tiesi ilmeisesti keitä oli tulossa.

Aluksi kokoonnuttiin sotilaskotiin jossa pastorin lisäksi sotilaskotisisaret tervehtivät meitä. Lyhyen hartauden jälkeen jakaudettiin kahteen ryhmään. Puolet lähti tutustumiskierrokselle linja-autolla ja toiset jäivät nautiskelemaan kahvia ja tietenkin sotkun tunnetusti herkullisia munkkeja. Noin puolen tunnin jälkeen vaihdettiin tehtäviä.

Kiertoajelu päätepisteessä, Urheilukoulun auditoriossa Seppo Toivonen kertoi Hennalan varuskunnan historiasta, sen alkuvaiheista aina nykypäivään asti. Tässä näin lyhyesti kerrottu historia pitää sisällään niin punaista kuin valkoistakin väriä, vankileiriä, nälkää ja myös nopeita oikeuden käyntejä ja epäinhimillisiä ratkaisuja. Vuoden vaihteen jälkeen alue varmaan ”rauhoittuu” kun tiettävästi poliisilaitos siirtyy tyhjiin jääviin tiloihin. Ampuminen jatkuu enää harjoitusradalla sisätiloissa. Kyllähän pastori Kaakisen kuin myös Seppo Toivosen äänen sävytti luopumisen kaiho.

Perinteisesti miestenpiirin kevään viimeinen kokoontuminen tapahtui seurakunnan leirikeskuksessa Upilassa. Siellä meitä isännöi Jari Rissanen. Hän otti noin vuosi sitten hallintaansa Siikaniemen ja Upilan mutta jatkossa vastuulle tulee vielä muitakin toimipaikkoja.Veijo Vierumäki oli kutsunut myös Lahden Myyntimiehet mukaan saunomaan. Siitä huolimatta Esa Keskikurun takassa taidolla käristettyjä makkaroita riitti kaikille ja kahvin ohessa laulettiin muutama laulu Rissasen kitarasäestyksellä. Syyskuun 1 päivänä aloitetaan taas kokoontumiset kirkolla.

Heikki Laine

Steiner-koulun käytävillä vilistää paljon niin isoja kuin pieniäkin intiaaneja ja tuolta nurkan takaa ilmestyy itse sarjakuvasankari Kippari-Kalle mielitiettynsä Olga-neidin kanssa. Jossain luokassa hoilataan täysillä intiaanilaulua ja meno on muutenkin kuin markkinoilla. Mistä oikein on kyse?

Ei, kyseessä ei ole normipäivä Steiner-koulussa, vaan käynnissä on Kippari-Kallen seikkailuristeilyn kenraaliharjoitus. Koulun 6.luokkalaiset vanhempineen ovat koko kevään pistäneet kaiken osaamisensa likoon, jotta 17.5. tapahtuva seikkailu olisi kaikin puolin onnistunut

– Itse asiassa projekti potkaistiin käyntiin jo vuosi sitten keväällä, kun päätimme nykyisen 6.luokan kanssa lähteä tekemään tätä projektia yhdessä. Kaikki työvaiheet on toteutettu niillä resurseilla mitä luokasta on löytynyt ja täytyy ylpeänä sanoa, että aika moneen tämän luokan vanhemmat ja lapset kyllä taipuvat. Aikaisempina keväinä steinerkoululaiset ovat järjestäneet viisi kertaa vastaavanlaisen seikkailuristeilyn ja ne ovat kaikki ollet menestyksiä. On ollut merirosvo- ja intiaaniristeilyjä ja tänä vuonna sitten pääosassa on pinaatinsyönnistään ja lihaksistaan tunnettu Kippari-Kalle. Työtunteja ei kannata laskea, sillä työtä on ollut kaikilla paljon kertoo seikkkailun Olga, Una Floor.

– Työtä on tosiaankin riittänyt. Kaikki alkoi seikkailulaiva Vellamon varaamisella ja sen jälkeen on pitänyt hoitaa mm. puvustus, käsikirjoitus, sponsoreiden kerääminen, lipunmyynti, ruokailun järjestäminen 400 hengelle, useat eri luvat sekä tietenkin lain vaatimat ensiapujärjestelyt ynnä muut kymmenet huomiota vaativat pikkuseikat. Onneksi nyt ollaan jo voiton puolella ja kaikki näyttää hyvältä naurahtaa seikkailukonkari Katja Menzel-Lahtinen, jolle Kippari-Kallen seikkailu Enonsaareen on jo neljäs vastaavanlainen projekti.

Kupletin juoni on seuraava: Seikkailulaiva m/s Vellamo starttaa lauantaina 17.5.Lahden matkustaja satamasta mukanaan Kippari-Kalle ja Olga-neiti, jotka matkaavat Enonsaareen auttamaan intiaaneja, joiden toteemipaalu on kaatunut. Saattaa olla, että myös Kippari-Kallen arkkivihollinen Brutus livahtaa mukaan laivaan. Apuun tarvitaan tietenkin myös paljon lapsia ja heidän vanhempiaan. Enonsaaressa lapset jaetaan eri ryhmiin etsimään toteemipaalun osia ja opettelemaan intiaanien eri taitoja. Seikkailun lopuksi vielä ruokaillaan yhdessä. Risteilyjä on kaiken kaikkiaan kaksi saman päivän aikana.

– Kippari-Kalle valittiin seikkailun päätähdeksi sopivuutensa vuoksi. Onhan kyseessä aito merimies ja legendaarinen sarjakuvasankari. Lisäksi Kippari-Kallen seikkailuissa on silloin tällöin mukana intiaaneja, joten saimme luontevasti mukaan myös Enonsaaren intiaaniheimon. Seikkailu sopii varmastikin parhaiten 3-11 vuotiaille lapsille. Meillä ei ole säävarausta, sillä olemme tilanneet pelkästään aurinkoista säätä seikkailun ajaksi hymyilee Floor.

Lipunmyynti käy nyt kuumana, sillä aikaisemmat seikkailut on myyty loppuun jo ennakkoon.

-Lippuja voi ostaa sähköpostitse osoitteesta kippari-kalle@luukku.fi tai käymällä Ekokahvila Mea Mannassa, (Hollolankatu 1) sekä tietenkin Steinerkoulun kansliasta. Totta kai lippuja saa vielä satamastakin, jos niitä vain on jäljellä vielä lähtöpäivänä markkinoi Menzel-Lahtinen.

Pete Salomaa

Virve ”Vicky” Rosti on ollut maamme eturivin naislaulajia jo usean vuosikymmenen ajan. Hänen uransa starttasi toden teolla toukokuussa v.1974, jolloin hän osallistui Suomen Iskelmälaulumestaruuskilpailuun, minkä tuolloin 15- vuotias Rosti voitti. Samana kesänä hän oli mukana Danny -showssa, ”In the rock”. Alkuvuodesta 1975 oli ensimmäisen levytyksen aika ja ilmestyi single ”Siinä ruutia on kun rakastun” ja singlen kääntöpuolella oli ”Kun Chicago kuoli”(Paper Lace-yhtyeen ”The Night Chicago Died”), minkä Virve nimenomaan halusi levyttää. Kesäkuussa 1975 kääntöpuoli nousikin listaykköseksi ja pysyi kärjessä 12 viikkoa. Siitä alkoi Virven ura urkenemaan. Hittiputki sai jatkoa mm. ”Tuolta saapuu Charlie Brown”, ”Näinkö meille aina täällä käy”, ”Oon voimissain” ja v.1987 Euroviisu-edustajana ”Sata salamaa”-kappaleella. Vuodesta 1991 hän oli perustamassa Menneisyyden Vangit- yhtyettä, joka onkin keikkaillut aina näihin päiviin asti. Pääasiassa Virve on tehnyt viime vuodet keikkaa Virve Rosti & Toyboys bändinsä kanssa.
Tänä keväänä hänet nähtiin tv:ssä suositussa Tähdet,tähdet-ohjelmassa.

Millainen fiilis tuosta ohjelmasta jäi, Virve Rosti?
– Se projekti alkoi jo vuosi sitten. Sain kuulla, että tällainen juttu on tulossa ja mua pyydettiin mukaan. Se oli aika rankkaa meikäläiselle, joka on tottunut siihen ”vedät vaan nuo Kun Chicago kuoli ja Charlie Brownit”. Joutui opettelemaan kaiken maailman juttuja. Aina kun suora lähetys loppui sunnuntaina niin tiistaina ja keskiviikkona se jatkui meidän osalta ja oli inserttien teko. Torstaina kaikki tavattiin ja vedettiin se tuleva sunnuntain kuvio läpi. Sunnuntaipäivä oli aamusta iltaan touhua.
– Omaan suoritukseen olen tyytyväinen, varsinkin siihen oopperajaksoon. Tosin en tiennyt, mitä kaikkea muuta se vaatii. Olisin voinut olla vieläkin parempi, jos olisi tiennyt etukäteen mikä tämä ohjelma tulee olemaan.Etukäteen oli toki musatyylit selvillä. Sitten kun tipuin, kävin Kanarialla tekemässä kolme keikkaa. Oli etukäteen sovittu, että ne keikat teen jos putoan.

Sullahan tulee ensi syksynä 40-vuotis taiteilijajuhla eteen. Mitäs kaikkea se pitää sisällään?
-Lähden juhlakiertueelle loppuvuodesta Jean S:n kanssa. Heistä on tullut mulle ystäviä tuon UIT:n myötä. Tuolle kiertueelleni on sovittu muistaakseni 15 keikkaa. Sitten teen Jean S:n kanssa yhteisbiisin, ”No mitä pidit?”, mikä kertoo mun 40- vuotisesta urasta. Keikkoja tehdään Espanjaa myöten.

Siis uusi biisi ilmestyy. Entä tuleeko uutta materiaalia albumin muodossa, tai kokoelmalevyä niinkuin tasavuosia juhlistaessaan artisteilta tuppaa tulemaan?
-Kokoelmalevyä ei tule, mutta uusi levy tulee. Oon tehnyt sitä jo kolme vuotta. Jumankauta, se on kestänyt ja kestänyt sen teko ja toivon, että kesäkuussa se vihdoin ilmestyisi. Kaikki on uutta materiaalia. Matti Mikkola on koonnut yhtyeen studiota varten ja siellä on kaikenlaista soittajaa. Single pitäisi ilmestyä ennen kesäkuuta. Sitä ei ole vielä valittu, mutta arvelisin sen olevan nimeltään ”Avara luonto”.

Entä mitäpä kuuluu Menneisyyden Vangeille? Keikkoja ei tehdä v.2014 aikana yhden yhtä. Mikä on tilanne tulevaisuudessa?
-Menneisyyden Vankeja ei ole lopetettu vaan bändi on tämän vuoden tauolla. Se on laitettu telakalle. Vuonna 2015 taas tehdään keikkaa Menneisyyden Vankien kanssa.

Vieläkö sulla on muistikuvia eka levyn teosta v.1975?
-Voi helevettiläinen, siitä on jo lähes 40 vuotta. Ei mulla muita sen kummempia muistikuvia ole paitsi törmäsin kaupassa vanhaan rouvaan, joka sanoi mulle: ” Minun veljeni oli miksaamassa sinun levyäsi silloin, kun se ”Kun Chicago kuoli” tehtiin. Tiedätkö mitä sinä olit sanonut, kun kuulit sen ensimmäisen kerran? Olit sanonut että ”miten minä voin laulaa tuon”.

Onko ensimmäisestä keikkakesästäsi v.1975 muistikuvia?
-On, silloin me pyörittiin Danny-showssa ja se bändi, Made in Finland oli hirveä ja maailman pahin bändi. Mulla tuli siitä bändistä traumat miehiä kohtaan kolmeksi vuodeksi. Oli kyllä kivaa aloittaa ura, kun porukkaa oli järkyttävän paljon keikoilla. Teki mitä vaan, niin jengi oli kädet pystyssä.Poppikoulun ABC oli, kun meni Danny-shown esiintyjäksi.Ei tarvinnut ostaa mitään kamoja tai busseja. Pyörit siellä mukana ja lauloit vaan ja jengiä on paljon. Kaikki oli hyvin hoidettu. Kova oli koulu. Mä esiinnyin 8 minuuttia illan aikana eli kolme biisiä. Sen lisäksi piti siivota bussi ja laittaa kaikkia taustavaloja, tehtiin kaikkea mahdollista työtä.

Entäs Virve Rosti & Toyboys? Heidän kanssaan olet tehnyt keikkaa viime ajat.
-Toyboys on mulle erittäin hieno bändi ja saan vihdoin toteuttaa kaikkia musiikillisia haaveita. Hitsi, ne tekee kaiken mun eteen ja kaiken niinkuin mä haluan. Tokihan keikoilla me soitetaan kaikki mun hittibiisit, mutta myös erilaistakin musaa,mistä mä oikein nautin, esim. ”Peace of my heart” tai Tina Turnerin ”Nutbush City Limits”.

Mikä sun omista biiseistä on sulle henkilökohtaisesti tärkein?
-Ne muuttuu tilanteiden mukaan, mutta kun katsoo 40 vuotta taaksepäin niin ”Oon voimissain”. Se on sellainen biisi, johon mä kompastun joka kerta, kertoo mun elämästä, ja välillä muidenkin. Se on sellainen voimaannuttava biisi.

Pitkä ura takana, mutta onko vielä jotain sellaista musiikin saralla, mitä haluaisit tehdä?
-On. Tuo Tähdet tähdet oli sellainen mitä olin halunnut tehdä ja nyt sen sain tehdä. Jonkun musikaalin haluaisin tehdä ehdottomasti. Olin siinä UIT:ssa sekä Valkeakosken Kesäteatterissa niin se oli tosi kivaa. Meillä onkin Heikki Paavilaisen kanssa suunnitelma, että jonain päivänä tehdään musiikkiteatteria tai musikaalia.

Teksti: Vesa Kontiainen

Launeen Kontti otti muutaman vuosikymmennen loikkauksen taaksepäin tiistaina, kun kierrätystavaratalossa järjestettiin Vintagen viemää -tapahtuma. Ohjelmassa oli vintage-henkinen muotinäytös, jonka jälkeen kaikki esityksessä nähdyt 50-80-lukujen asut olivat myytävänä liikkeessä.

Tapahtuman aikana Kontissa oli myynnissä laaja valikoima myös muuta menneiden aikojen muotia ja tavaraa. Tapahtuman järjestänyt Koulutuskeskus Salpauksessa visuaalista markkinointia eli somistusta opiskeleva Mari Pietilä toteutti muotinäytöksen ammattitutkintonsa päättötyönä.
– Ajatus vintageaiheisesta muotinäytöksestä lähti eräästä Konttiin lahjoitetusta asusta. Sen kangas ja leikkaus kiehtoivat kauneudellaan, Pietilä kertoo.

Pietilä aloitti tapahtuman suunnittelun ja kasaamisen viime lokakuussa. Hän suunnitteli myös muotinäytöksen asukokonaisuudet itse, mutta talkootyönä toteutettuun näytökseen tarvittiin myös asiantuntija-apua.
– Olen käyttänyt asiantuntijoiden apua näytöstä suunnitellessani ja hankkinut tietoja museoista ja vaatteiden valmistajilta esimerkiksi vaatteiden ikään liittyen. Näytös toteutettiin talkootyönä ja olenkin kiitollinen niille kymmenille ihmisille, jotka ovat minua hyväsydämellisesti auttaneet, Pietilä kiittelee.

Esimerkiksi esityksen mallit olivat Pietilän oman tuttavapiirin lisäksi haalittu kasaan sosiaalista mediaa hyödyntäen.
– Laitoin vienon pyynnön eräälle fiftari- ja vintageasioista kiinnostuneiden sivustolle Facebookissa, ja minulla oli jo samana iltana kasassa 13 mallia esitystä varten.

Kaikki näytöksessä nähdyt vaatteet ovat tulleet Kontille lahjoitettuina, ja niitä oli korkeintaan vähän siistitty.
Kierrätysajatus oli oleellinen osa tapahtuman teemaa.
– Mielestäni on hullua heittää kestämään tehtyä vaatetta roskiin, mieluummin muokkaa siitä omanlaisensa.

Vintage- ja kierrätysteemat tuntuvat olevan tällä hetkellä nosteessa. Pietilän mielestä se on vain positivinen asia.
– On hieno homma, että monet ihmiset ovat ottaneet tällaisen asian omakseen ja todenneet, että vanhatkin vaatteet ja tavarat voivat olla tyylikkäitä ja hienoja.

Viime kesästä asti Kontilla työskennyt Pietilä on itsekin vintageharrastaja, joten inspiraatiota tapahtuman järjestämiseen ei tarvinut etsiä merta edempää.
– Vanhat autot, tavarat, vaatteet ja rock n`roll on kuuluneet elämääni pienestä pitäen. On ollut ihanaa suunnitella ja toteuttaa tätä, koska teema on niin lähellä sydäntä, Pietilä kertoo.

Hienosti sujuneen näytöksen jälkeen Pietilä ei vielä ollut uskoa, että projekti alkaa todella lähennellä kalkkiviivoja.
– Ehkä se huomisen työpäivän aikana iskee tajuntaan, kertoo helpottunut, mutta myös hieman haikea Pietilä.

Kontilla tapahtuu

Konttipäällikkö Rainer Ihatsu oli erittäin tyytyväinen Pietilän järjestämään tapahtumaan ja sen kautta Launeen Kontin saamaan ylimääräiseen huomioon.
– Visuaalinen markkinointi sopii meidän teemaamme erittäin hyvin, ja oli hienoa että Mari keksi järjestää tällaisen tapahtuman myymälässämme.

Kontin henkilökunta on ollut järjestäjän apuna ja tukena projektin alusta asti.
– Kun esimerkiksi sopivan oloisia vaatteita on tullut lahjoituksina, niin olemme laittaneet niitä sivuun jemmaan Marin tutkittaviksi.

Kontilla järjestetään muutama tapahtuma vuodessa. Seuraava avoin tapahtuma tulee olemaan myynnin ammattitutkintoa suorittavien opiskelijoiden kesäkuussa järjestämä kesätapahtuma. Tilaisuuden ohjelma on vielä auki, mutta siitä tullaan tiedottamaan myöhemmin.
– Tämä vintagetapahtuma toi tänne selvästi lisää väkeä ja huomiota. Haluamme jatkossakin esitellä tilaisuuksien kautta kaikkea mitä meiltä täältä löytyy, sekä myös nostaa kierrätysteemaa esiin.

Mikä Kontti?

Kontti on Punaisen Ristin kierrätystavaratalo, jossa myydään vain lahjoituksena saatua ehjää ja puhdasta tavaraa. Lahden Kontin tuloksesta puolet käytetään paikalliseen piiritoimintaan, 25% tilitetään SPR:n katastrofirahastoon ja toiset 25% käytetään Kontti-toiminnan kehittämiseen.

Kontti on myös monimuotoinen työyhteisö, joka tarjoaa tuettuja työpaikkoja pitkään töitä etsineille. Tavoitteena on työntekijöiden työelämävalmiuksien paraneminen työsuhteen aikana.

-Mikko Blomberg-

Kesän mukana alkavat kesälajien sarjat. Lahdessa ei olla pelattu pesäpalloa SM-tasolla viiteen vuosikymmeneen, mutta harrastepesis porskuttaa yhä perinteikkäässä pesäpallokaupungissa. Lahden Mailaveikkojen alainen harrastepesissarja kasaa tänäkin kesänä yhteen kahdeksan joukkueellista pesäpallon harrastajia.

– Vaikka kyseessä on Lahden alueen sarja, on mukana joukkueet myös Asiakkalasta ja Kärkölästä. Joukkueen sisällä pelaa toki muitakin kuin päijät-hämäläisiä, harrastepesiksen vastuuhenkilö, Ursan Tiikereitä edustava Marja Kouki kertoo
Harrastepesiskausi jakaantuu karkeasti kolmeen osaan: alkusarjaan, ylenpään ja alenpaan jatkosarjaan sekä finaalipeleihin. Alkusarja pistetään käyntiin toukokuun lopulla ja se päättyy juhannukseen.

– Tämän vuoden alkusarjassa jokainen joukkue kohtaa toisensa kerran, Kouki kertoo.

Kesällä 2012 harrastepesäpalloiltiin näin aurinkoisessa säässä. Vastakkain pelasivat Toivola ja LauPa.

Jatkosarjat pelataan pahimpien lomakiireiden helpotettua, eli heinäkuun viimeisestä viikosta alkaen. Alkukesän ensimmäiset kaksi viikkoa sarjaa pelataan Salinkallion koulun kentällä ja loppukesä kamppaillaan Tiirismaalla. Neljä parasta joukkuetta ratkovat lopulta paremmuutensa Kisapuistossa elokuun lopulla.

2000-luvun vaihteessa harrastepesistä otteli Lahden alueella lähes 20 joukkuetta. Kilpa- ja harrastesarjaa pelattiin aina viime kesään asti, mutta nykyisellä joukkueiden määrällä sarjoja on vain yksi. Joukkueet ovat aina olleet sekajoukkueita.

– Jokaisessa joukkueessa tulee olla vähintään kaksi naispelaajaa, Kouki kertoo sarjan naiskiintiöstä.

Koukin mukaan sarjan tason kovuus on tullut monelle uudelle kokeilijalle pienoisena yllätyksenä. Koukin mielestä sarjan tasoa ei kuitenkaan kannata varsinkaan ensimmäisenä kesänä pelästyä, sillä harjoittelemalla ja pelaamalla oppii.

– Tietysti kova taso saattaa nostaa mukaanlähtemisen kynnystä joillekin, mutta itse kannustan ainakin kokeilemaan.

Koska kyseessä on harrasteurheilu, pitää joukkeuden osallistua myös tuomarointiin tavalla tai toisella.

– Meillä on välillä pieniä haasteita saada pelaajat innostumaan vielä tuomaroinnistakin, mutta harrasteurheilussa pitää pystyä hieman venymään. Tuomarointeja osuu esimerkiksi tälle kesälle noin kuusi tai seitsemän per tuomari.

Aivan ummikkona pilliä ei tarvitse suuhun pistää, sillä harrastepesiksen vetäjätaho järjestää myös tuomarikoulutusta siitä kiinnostuneille.

Uusia pelaajia kaivataan

Joukkueiden toimintatavoissa on eroa harrastepesiksessäkin. Jotkut joukkueet eivät harjoittele ollenkaan, mutta esimerkiksi Ursan Tiikerit treenaavat kerran viikossa. Koukin mukaan paras tapa selvittää onko taso ja tunnelma itselle sopiva on tulla harjoituksiin kokeilemaan. Tälle kesälle ei enää todennäköisesti mahdu uusia joukkueita, mutta Kouki kertoo tietävänsä parikin joukkuetta, jotka kaipaisivat lisää pelaajia. Joukkueissa pitää minimissään olla yhdeksän pelaajaa ja lisäksi jokerit, mutta Koukin mukaan toimivuuden varmistamiseksi pelaajia saisi ringissä olla huomatavasti enemmän.

– Ihmisillä on kesällä muitakin menoja kuin harrastepesis, joten aina eivät kaikki pääse paikalle. Sen takia esimerkiksi meillä on Ursan Tiikereiden ringissä lähes 20 pelaajaa. Jos haluaa harrastaa lajia, mutta ei ole valmis sitoutumaan kokovuotiseen rankkaan ralliin, niin harrastepesis on oiva vaihtoehto.

Entäs Koukin oma pesäpallotausta? Hänpä ei ole koskaan pelannut pesäpalloa juniorijoukkueessa. Silti Tiirismaan koulun liikunnanopettaja ja kovana pesäpallomiehenä tunnettu Heikki Laine näki Koukissa yläasteikäisenä pesäpalloon soveltuvia ominaisuuksia.

– Olin silloin nopea, ja Laine sanoi, että kaiken muun minulle voi opettaa.

Kouki kävi kokeilemassa lajia, mutta tuolloin touhu tuntui liian totiselta ja laji jäi hetkellisesti.

– Päädyin myöhemmin Lahden Mailaveikkojen toimistolle työharjoitteluun, josta lähdin ohjaamaan pesiskouluja kesäksi, jonka jälkeen pääsin vuosien päästä valmentajapuolelle.

Kouki kävi välillä myös Espoossa, jossa hän pelasi naisten joukkueessa pari vuotta. Nyt hän on asunut taas neljä vuotta Lahdessa ja on takaisin lahtelaisen harrastepesiksen parissa – eikä loppua näy.

Harrastepesiksestä voi lukea lisää Lahden Mailaveikkojen sivuilta osoitteessa www.lahdenmailaveikot.fi/harrastepesis. Sivuilta löytyy myös kaikkien joukkueiden vastuuhenkilöiden yhteystiedot, joihin yhteyden ottamalla on mahdollista päästä kokeilemaan harrastepesistä.

Mikko Blomberg

Lahtelainen rockyhtye Turo´s Hevi Gee julkaisi huhtikuussa uuden levynsä ”Yhden tähden tähden”. Ensi vuonna 30 vuotis taivaltaan juhliva lahtelaisryhmä on jaksanut tehdä omaa juttuaan tyylikkäästi ja tummat puvut päällä, hattu päässä ja aurinkolasit silmillä on paahdettu Suomea ristiin ja rastiin. Bändissä on ehtinyt olla laulajia Laukkasen Harasta, Rautiaisen Ranesta aina nykylaulajaan Piiroisen Janneen. Tuurajana lauluhommissa on ollut aikoinaan myös Rautavan Juuso sadan keikan verran kolmen vuoden aikana.

Bändin keikkavauhti on vaihdellut 60-100 välillä ja nyt julkaistiin uutta materiaalia sitten v.2010. Uudella levyllä lahtelaisen huumoriryhmän käsittelyyn ovat päässeet,mm. Nazareth, Poju, Jore Marjaranta, Anssi Kela, Neljä Ruusua ja Harry Belafonte. Omia sävellyksiä levyltä löytyy neljän biisin verran: Salakaataja, Solifferimies, Joku kantri ja Vouti. Albumi on musiikkipuoleltaan hyvinkin monipuolinen, on rock´n & rollia, reggaeta, countrya sekä Karibialaisia rytmejä tuttuun Turo- tyyliin. Virallisesti levyjulkkaribileet pidetään lauantaina 19.4. Lahdessa Ravintola Onnenpäivissä Mukkulassa.

Edellisestä levystä ehti kului lähes 3,5 vuotta? Miksi niin kauan, Turo´s Hevi Geen laulaja Janne Piiroinen?
-Aina pitää olla aikaa kypsytellä ideoita ja etsiä sopivia biisejä ja tehdä tekstejä niihin kaikessa rauhassa. Osa ajasta meni myös sairastellessa. Aloitettiinhan me tämän levyn suunnittelu jo v.2012 loppupuolella ja alkuvuodesta 2013 tehtiin kaksi kappaletta, eli Poika on päässyt pubiin sekä Windows kaatuu, joista tehtiin myös videotkin You Tubeen.

Missä levy tehtiin? 
-Salmen Kujan studiossa Kujalandiassa levyä tehtiin joulukuussa 2013. Kaikki biisit oli valmiina studioon mentäessä. Tällä kertaa mentiin pois mukavuusalueelta ja tehtiin pitkää päivää. Kolmessa päivässä tuli valmista. Turo´s Hevi Gee on tiukka paketti ja kaikki tekee hommansa.Toki pitkin 2013 vuotta biisejä mietittiin ja tehtiin niihin tekstejä ja haettiin lupia.Hyvin tyytyväisiä levyyn ollaan, totta kai.

Saitteko luvat kaikkiin biiseihin mitä olisitte halunneet tehdä?
-Neljään biisin ei saatu käännöslupia, esim. Tuuliviiri- biisin meidän versioon rekka-aiheiseen biisiin ”Tuulihöylä” ei lupia saatu. Meille ilmoitettiin, että vuodessa myönnetään yksi lupa/maa, ja me ei sitä lupaa saatu. Ilmeisesti Espanjassa joku on halunnut sen tehdä, ja sille lupa oli myönnetty. Lupakäytäntö on muuttunut tiukemmaksi vuosikymmenten aikaan myös uudelleen sanoitusten suhteen.

Mikä levyn kappaleista sulle kolahtaa eniten ja miksi?
-Meistä tuli naapureita miellyttää eniten, ennen kaikkea tekstin takia.Koulukavereista ja nuorten tulevaisuuden suunnitelmista kertova Anssi Kelan 1972- kappaleessa oli hyvä runko Turo´s Hevi Geelle käsitellä samaa aihetta alkuperäistä poikkeavasta perspektiivistä. Kouluaikoinani oli runsaasti poikkeavuutta ja kun nuorena tuntuu kaikki ovet olevan avoinna, niin monelle ikäiselleni Ruotsi oli ihanuuksien ihmemaa, ja moni sinne muuttikin, mutta suurin osa vain uhosi muuttavansa.
Kävin itse vilkaisemassa tuota ”ihmemaata” vuonna 1984, sillä sisko ja velipoika asuivat silloin Tukholmassa, ja pelkästään kaupunkia ympäröivät moottoritiet olivat teiniklopin silmissä vaikuttavia Helsinki – Järvenpää tynkämotariin verrattuna. Kun osa muuttaneista palasi vuosien jälkeen kotiseudulle, jotkut päätyivät uhoajien kanssa naapureiksi ja siitä syntyi paljon tylyä kohtalotoverikomiikkaa, joskus täyttä ymmärrystä vailla. Mutta tylytkin kohtalotoverit voivat morjestella ja lainata tohveleita. Aiheessa yhdistyvät 80- luvun lahtelaisuus, muuttoliike, koulumuistot, omaleimainen naapurisopu, jotka sekoittuvat fiktiivisten henkilöiden sanoihin ja tekoihin, sillä emme tunne ainuttakaan kappaleessa mainitun nimistä henkilöä.

Keväällä 2013 ilmestyi radiosinkkuna ja Youtube- videona ”Poika on päässyt pubiin”(Pojun Poika saunoo) sekä Windows kaatuu(Jore Marjarannan Haaveet kaatuu).
-Ensin mainitussa Turo´s Hevi Gee tarjoaa isällisen ohjeistuksen 18 ikävuoden kynnyksellä kärvistelevälle pojalle, jolle pubin oven avautuminen on nirvana. Joillain kun on tapana kulkea porttikiellon kautta voittoon, mutta kun käyttäytymissäännöt on opittu, voi hyvällä käytöksellä päästä aina kantamiestenklubiin asti.
Windows kaatuu-kappaleen idea syntyi vilpittömästi kompuutteri-errorista ajatuksella, että se mikä ei toimi eikä säksätä, se pullauttaa patin otsaan. Kun tietokoneen käyttöjärjestelmä menee nurin, haaveet kaatuu, ingen vinner, moni kärsii, ja yleensä tietokoneen käyttäjä kärsii eniten. Kappale on ainoa yhteiskunnallisen sanoman, varsinkin tietoyhteiskunnallisen sanoman, sisältävä ralli, jonka vaikutukset tietävät kaikki juniorista lapsenlikkaan ja mummosta vaariin.

Mikä on ollut sulle mieleenjäävin keikkareissu Turojen kanssa? 
-Oltiin Pyhäjoen kunnassa Ruukissa keikalla Pohjois-Pohjanmaalla. Istuttiin ennen keikkaa takahuoneessa, kun kuului jysähdys ja takahuoneessa istuessani tuli sellainen paineaalto, että meikäläisen painon alla tuoli nousi ilmaan. Katsottiin ikkunasta ulos ja missään ei näkynyt savua eikä tulta. Oltiin, mitä ihmettä tapahtuu.
Aloitettiin keikka, saatiin setti melkein loppuun, kun poliisit tuli paikan päälle keskeyttämään meidän keikan ja tyhjentämään ravintolan yleisöstä. Tien toisella puolella olikin sitten pihat täynnä palokuntaa ja poliiseja. Ei me tajuttu mitä ihmettä oikein oli tapahtunut. Kiinteistöhuoltoyhtiön korjaamotilassa joku kaasupullo oli jäänyt auki vuotamaan. Kaveri oli mennyt tilaan ja sytyttänyt tupakan niin jysähdys oli valmis. Onneksi se kaveri jäi kuitenkin henkiin. Se tila missä räjähti oli onneksi toiseen suuntaan kuin missä ravintola oli.

Minkä takia yleisön kannattaa tulla katsomaan Turoja keikaille? 
-Bändi on helvetin hyvässä iskussa ja kondiksessa. Huumori on meidän lajimme. Aina tulee hyvä keikka ja show.

Entä tulevaisuus? Keikkoja tietenkin tehdään, mutta mitä muuta on luvassa lähitulevaisuudessa?
-Ensi vuoden pääetappi on 30 -vuotisjuhla. Siihen liittyy sellainenkin juttu, että Turo´s Hevi Gee ei lopeta koskaan. Ne jotka tykkää orkesterista se on siunaus ja niille jotka eivät tykkää, se on niille painajainen. Asian tiimoilta järjestetään juhlakonsertti, johon tullaan satsaamaan v.2015. Ensi vuosi on Turo´s Hevi Geen vuosi.

Teksti: Vesa Kontiainen

Asemapäällikön talon piha-alue muodostaa ensi kesänä vihreän keitaan sen edustalle rakennettavan uuden matkakeskuksen työmaan eteläpuolella. Vanhat lehmukset ja vaahterat ovat kaadettu alueelta, jolle rakennettava uusi silta rautatietorilta ylittää Uudenmaankadun. Sen päälle rakentuu linja – autoaseman laiturialue ja sen peittävä katos. Rautatieaseman aulatilat toimivat tulevaisuudessa myös 2015 valmistuvan Lahden matkakeskuksen odotushuonetiloina. Rakentaminen alkaa jo pääsiäisviikolla, mistä ensimmäiset korkeat äänet kuuluvat, kun teräksisten tukilevyjen ponttaus aloitetaan suojaamaan Asemapäällikön talon puiston rinnettä asematunnelin pohjoispäässä.

Matkakeskuksen rakennusurakoitsija, Rakennusliike YIT Oyj ja Lahden kaupungin tekninen toimiala pitivät tämän viikon maanantaina Lahden pääkirjastossa asukasillan, missä käytiin vilkas keskustelu matkakeskuksesta havaintokuvien avulla. Kaupunki on varannut noin 20 milj. euroa sen rakentamiseen. YIT:n projektipäällikkö Timo Parikka joutui vastaamaan moninaisiin yleisökysymyksiin, mistä kriittisimmät koskivat uuden linja – autoaseman kaukoliikenteen autojen lähtö – ja tulolaituri-aluetta, jota liikenteessä työkseen ajavat miehet epäilivät liian ahtaaksi nykyaikaisille pitkille linja – autoille. Samoin sai moitteita Mannerheiminkadulle rakentuvien kolmen linja-autopysäkkien suunnitelma, koska kadulle ei tule erillistä bussikaistaa.

Tällä viikolla aloitettu rakennustyömaa rautatieaseman itäpuolella aiheuttaa toukokuusta alkaen muutamaksi kuukaudeksi liikennejärjestelyjä Mannerheiminkadulla, asematunnelissa, mistä johtuen autoliikennettä ohjataan käyttämään Mytäjäisten risteyksestä Tapparan- ja Saksalankatua ja sieltä Karjalankadulle. Nykyinen Vesijärvenkadulta etelään tuleva kaksikaistainen asematunneli muuttuu väliaikaisesti molempia ajosuuntia palvelevaksi väyläksi. Loviisankadun ja Mannerheiminkadun risteyksestä Rautatienkadun risteykseen Oikeustalon nurkalle saakka katuosuus suljetaan kolmen linja-autopysäkin ja niitten vierestä laskeutuvan jalankulkutunnelin rakentamisen takia. Tunnelit johtavat matkustajat matkakeskukseen. Matkahuollon rakennus valmistuu laiturialueen itäpäähän.

Mannerheiminkadun katuosuuden valmistuttua Oikeustalon edestä Rautatienkadulta voivat autot kääntyä ainoastaan länteen. Uusille bussipysäkeille pysähtyvät paikallisliikenteen idästä länteen liikennöivät autot, jotka tulevat kauppatorilta entiseen tapaan. Vesijärvenkatua etelään ajavat autot pysähtyvät uuden sillan alla, mistä pääsee hissillä ja portailla asema-aukiolle. Lisäksi vanhan Loviisanradan pohjan kevyenliikenteen tunneli Mannerheiminkadun eli VT 12 tien ali suljetaan. Tilalle rakennetaan pyöräilijöille tunneli uuden matkakeskuksen sillankorvasta eli Uudenmaankadulta Loviisankadun risteyksen nykyiselle kevyenliikenteen väylälle.

Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että etelälahtelaisten tulisi tarkkailla liikennemerkkejä rautatieaseman suunnalla sekä tiedotusvälineitten liikennetiedotuksia matkakeskuksen rakennusaikatauluista. Etelä-Lahdesta tulevien pyöräilijöitten sekä jalankulkijan on syytä toukokuusta alkaen käyttää Lahden keskustaan ja sieltä takaisin tullessaan Uudenmaankadun läntistä kävely- ja pyöräkatua, ja autoilijoitten huomata tunnelin uudet ajokaistamerkinnät. Autoilijoitten on ruuhka-aikana hyvä valita kiertotie jo keskustasta Karjalankadulta Upon sillan kautta Saksalan tai Liipolan suuntaan ja Launeella ja etelämpänä asuvien Hollolankadun kautta Helsingintielle.

Nämä liikennejärjestelyt eivät kestä loputtomiin, jo runsaan vuoden kuluttua on ilo kertoa esimerkiksi Padasjoelle meneville ystäville, että junalla Lahteen tullessa ei tarvitse raahata kasseja linja – auto-asemalle, vaan matkaan pääsee matkakeskuksen edestä. Asukasillassa kerrottiin myös matkakeskusalueelle valmistuvan 600 autoparkkipaikkaa matkustajille ja alueella työssä käyville. Autoille rakennetaan myös robottiparkit, jotka ovat uutta tekniikkaa Suomessa. Matkakeskus valmistuu runsaan vuoden kuluttua.

Lahden mn menevät kaistat suljetaan muutamaksi kuukaudeksi toukokuusta alkaen. Kuvassa olevalla kartalla osoitetaan väliaikainen kiertotie Mytäjäisten risteyksestä Tapparan- ja Saksalankadun kautta Upon sillalle ja sieltä eteenpäin. Kiertotie tullaan merkitsemään liikennemerkein ja tiedottein.

Marja-Liisa Niuranen

Näytelmäkirjailija ja teatteriohjaaja Reko Lundán ( 1969 – 2006) eli lyhyen, mutta tuotteliaan elämän. Hän ennätti ottaa kantaa ihmisten sosiaalis-taloudelliseen elämään 1980 – 2006 väliseen aikaan liittyvillä kirjoillaan ja näytelmäkäsikirjoituksillaan sekä teatteriohjauksillaan. Hänen elämänsä päättyi 36 vuotiaana, kun aivokasvainta ei saatu poistettua eivätkä hoidot tehonneet. Lahden kaupunginteatterissa, Juhani-näyttämöllä oli maaliskuussa Lundánin näytelmän Aina joku eksyy ensi-ilta. Näytelmä on kuvaus perheestä pienellä paikkakunnalla ja varuskuntakaupungissa.

Rinteen perheen isä, Ripa, (Aki Raiskio), jää yksinhuoltajaksi, kun äiti haluaa kouluttautua ammattiin, mikä taitaa jäädä haaveksi. Näytelmän ohjaaja Anna-Maria Klintrupin ohjaus keskittyy Rinteen perheen äidin taustatarinaan ja lasten kasvuun urheilija- sotilas – sän kanssa. Kieltämättä perheen vaiheita oli hiukkasen vaikea seurata, kun en lukenut käsiohjelman roolihenkilöluetteloa ennen näytöksen alkua tarkasti. Liekö johtunut teatterin ” niukkas-budjetista” vai sivuroolien lyhyistä näyttämöllä käynneistä, kun samat näyttelijät olivat useissa rooleissa. Tämä sekä ensimmäisen näytöksen karusellimainen ajan pyöritys tekivät vähän vaikeaksikin seurata esitystä, vaikka se oli pääosaltaan tuttu jo KOM-teatterin esityksestä vuosia sitten Tampereen Teatteri-kesässä nähtynä.

Pääroolit kantoivat Rinteen kaksoset Aki, (Jarkko Miettinen), ja Liisa, (Liisa Loponen), jotka sisar-rakkaudessaan välillä kiistelivät välillä tukivat voimakkaasti toisiaan myös aikuiselämässä. Perheen äidin hahmoja oli kaksi, nuori äiti Hanna, (Lumikki Väinämö) ja alkoholisoitunut dementiaan sairastunut vanhempi äiti, (Mirja Räty). Tämä näki dementoituneena haamuja äidistään, (myös Loponen), ja isästään, (Miettinen). Perheen historian ajankulku oli kuvattu haamujen lisäksi haudalla ja montun reunalle kerääntyneillä seppeleillä. Väinämö ja Räty ovat taitavia näyttelijöitä. Katsoja ei välillä tietänyt itkeäkö vai nauraa sängyn laidalla, sukkaa kutovalle vanhalle muorille, Räty, tai loistavasta tulevaisuudesta puhuvalle nuorelle Hannalle tai heidän koululaishahmoileen.

Kirjailijalta sai aimo annoksen kritiikkiä maalaiskunnan, liekö ollut Lundánin kotipitäjän Janakkalan koululaitos. Opettajan, (Laura Huhtamaa), ajoittain ylinäytteli hysteerisesti tämän hahmon vauraan talon tytärtä, Räty, suosivana opettajana. Paras osio oli hänen suorituksissaan yksinäinen opettaja, joka kyläläisten käyttäytymisvaatimuksista otti vapaata ja riehaantui upseerikerholla: ”kolmen vermutin jälkeen alkaa tehdä mieli semmoista, mitä aamulla katuis”.

Kaksosten elämää ryyditti perheen lapsuudessa ja nuoruudessa suunnistus- ja hiihtokilpailut sekä ainainen rahapula, jonka pankkina toimi eno, Tuomo Vehmanen,(Mikko Jurkka),leppoisa ja hyväntahtoinen hahmo lasten tukena. On todettava, että Jurkka ottaa tilansa näyttämöllä, vaikka ei pääroolissa olekaan. Hänen varjoonsa jäi Jarkko Miettinen urheilevana ja lapsistaan huolehtivana isänä. Rahapulan lopun odotuksen toivetta kuvasivat loton viralliset valvojat yksi ja kaksi Teemu Palosaari ja Kai Kokko.

Juhani näyttämö on hivenen liian iso Aina joku eksyy -näytelmälle, intiimimpi tunnelma olisi Eerolla. Edelleen pahoittelen Juhani-näyttämön niukkaa lavastusta. Olisiko lavastaja ja puvustaja Pirjo Liiri-Larva saanut näyttämön taustaksi, suunnistuskilpailuun hahmoteltua edes pari männyn käppyrää ja kiven murikkaa? Koululaisten vaatetuksesta nousivat muistikuvat oman ympäristön koulukkaista. Kaikesta huolimatta Reko Lundánin teksti kestää vielä tämänkin päivän yli.

Marja-Liisa Niuranen