Kohta on taas käsillä se aika, jolloin Lahteenkin valitaan ne henkilöt, jotka Lahti-venettä kuljettavat taas neljä vuotta eteenpäin kovin nopeasti muuttuvassa maailmassa. Heillä pitäisi olla sellaisia ominaisuuksia, jotka auttaisivat meitä lahtelaisia toteuttamaan edustuksellista demokratiaa parhaimmalla mahdollisella tavalla ja ajamaan niitä asioita, jotka me äänestäjinä koemme tärkeiksi ja arvokkaiksi; edustajiksemme
Lahden valtuustossa.

Nuorten keskuudessa politikka ei ole enää ”se juttu”, joka se oli meille 60-lukulaisille. Silloin ajettiin kovaa ohi vasemmalta ja kommunismi tai pikemmin sen stalinistinen siipi kulttuurivihkoineen, pyrki ihan oikeasti juuri kommunistiseen diktatuuriin. Mukana oli myös Suomen suurin kapitalisti ja liberalisti ”Nalle” Wahlroos ja liuta Suomen eturivin taitelijoita edesmenneen Jouko Turkan johdolla. He nousivat maassamme suuriin poliittisiin virkoihin, joihin he pesiytyivät kuin luteet. Moni on myöhemmin katunut aidosti ja sanonut; olin tyhmä ja menin virran mukana. Se on juuri samanlainen selitys, jonka miljoonia kaasu-uuneihin organisoinut Adolf Eichmann antoi Israelilaisessa tuomioistuimessa vuonna 1962. ”Tein virkamiehenä vain ne tehtävät, mitä minulle määrättiin!”

Niinpä! Tein vain sen, mitä minulta vaadittiin,  mikä suomeksi tarkoittaa, että en ajatellut omilla aivoillani ja nöyristelin esimiesteni edessä. Maailma on nyt täysin toisenlainen ja muistuttaa erittäin paljon juuri 1930-lukua ja Rooman lopunaikoja. Valta on annettu tai se on anastettu diktaattoreille. Heitä on nyt eri laskutapojen mukaan vallassa nyt ainakin 27, jos mukaan lasketaan Putin ja Trump. Populismi lupaa maat ja taivaat. Persut ovat aidosti rasistinen puolue, jonka poliittinen sanoma on yksinkertainen: valtaan hinnalla millä hyvänsä.

Erilaiset mielikuvat hallitsevat meitä ja ehdotonta totuutta oikeasta tiedosta on vaikea poimia, sillä meitä manipuloidaan erittäin ovelasti koko ajan monelta tasolta niin lehdistössä kuin muissakin mediavälineissä. Puolueiden imagoissa on tapahtunut paljon muutoksia ja ne ovat sidoksissa moneen eri asioihin. Hyvin usein meidän lahtelaisten mielikuvamme puolueista ovat tilannesidonnaisia.

Me olemme seuraavassa valtuustossa päättämässä ensi vuosikymmen tärkeimmän asian SOTE-uudistuksen. Tavalliselle äänestäjillä ei ole todellakaan sama asia, mitä puoluetta hän äänestää, sillä jokaisen lahtelaisen täytyy katsoa SOTE-tilannetta omalta kannaltaan ja omista lähtökohdistaan.

Annanko ääneni markkinavoimille vai ovatko keskitetyt ja kaikille samanarvoiset palvelut minulle tärkeitä! Mitä, jos etenemme Lahdessa liian nopeasti SOTEEN ja eduskunta ei hyväksykään kaikkia rahoitusmuotoja, joita se on kunnille luvannut. Onko kaikki laaditut tilastot ja laskelmat tehty oikein. Mitä, jos tulee kuntalaisille lisäkustannuksia, joita ei huomioitukaan Lahden suunnitelmissa? Lahtelaisten on mietittävä, kuka ehdokas on aikaansaava, kuka ylimielinen, kuka ihmiskeskeinen? Tilannetta vaikeuttaa vielä Lahden ikääntyminen. Yhteiskunnan on uudistuttava, mutta millä hinnalla ja miten?

Ja mikä tärkeää, kuka etelälahtelainen ajaa juuri sinun asiaasi Liipolassa tai Launeella kaikkein tehokkaimmin? Olet paljon vartija äänestäjä!

Juhani Melanen

En voi kerta kaikkiaan käsittää, miksi television lukuisten uusintojen joukossa Sub esittää Renny Harlinin ja Markus Selinin mahtipontisen Gladiaattorit-sarjan vuosilta 1993-94. Sitä on etukäteen markkinoitu jonkinlaisena toiveuusintojen äitinä, vaikka koko toiveuusinnan määritelmä on nykypäivänä voimakkaasti hämärtynyt. Miten nämä toiveuusinnat yleensäkin valitaan esitettäväksi? Kuka muu niitä on toivonut kuin sarjan tekijät tai heidän sukulaisensa ja paljonko toiveita täytyy esittää, että niitä katsotaan olevan tarpeeksi?

En viitsisi edes käsitellä mokomaa sarjaa tällä palstalla, koska jopa ajankuvana se on vähintäänkin yksiulotteinen ja tarjoaa katsojilleen tänä päivänä viihdettä vielä vähemmän kuin yli 20 vuotta sitten. Mutta tällä kertaa kyse ei olekaan pelkästään harmittomasta nostalgiasta. Ohjelman jälkeinen historia toi julkisuuteen ainakin kaksi traagista ihmiskohtaloa: Tony Halmeen ja Virpi Buttin. Roolinimillä Viikinki ja Timantti taistelusarjassa esiintyneet henkilöt olivat aikanaan pikkuväen keskuudessa jonkinlaisia roolimalleja, mutta mitä heille sitten tapahtui. Vaikuttiko julkisuus osaltaan heidän kohtaloonsa? Näitä miettiessä ei voi enää nauraa ohjelman toisen juontajan, J-P Jalon ylihehkutetulle ja toistuvasti kuultavalle fraasille pysyä kanavalla vielä mainoskatkon jälkeen: ”Sillä herkkua on luvassa!”

Herkkua oli tosiaankin luvassa, ainakin mediaväelle. Sarjan entisille katsojille sen sijaan edellä mainittujen Gladiaattorien jatkovaiheet ovat vastenmielistä tai ikävää luettavaa. Otetaan rinkiin ensin Halme, koska hänet suuri yleisö muistaa Buttia paremmin. Pelin henkihän ohjelmassa oli lyhyesti se, että keskivertokuntoilijaa kovemmilla suomalaismiehillä ja -naisilla oli mahdollisuus haastaa huippuunsa trimmatut lihaskimput mittelöön erilaisissa kaksintaistelulajeissa. Tony Halme oli hankkinut kannuksensa show-painiareenoilla Yhdysvalloissa ja Japanissa ja nousi meillä hetkessä parrasvaloihin, sittemmin myös kansanedustajana, perussuomalaisten ääniharavana. Halme joutui usein kahnauksiin virkavallan kanssa rajun alkoholinkäyttönsä, huumeiden ja laittomien aseiden vuoksi. Hänet löydettiin tammikuussa 2010 kodistaan kuolleena. Osa tiedotusvälineistä piti tapahtumaa itsemurhana.

Virpi Butt on taas yksi Suomen rikoshistorian julmimpia murhaajia. Voimalajeja harrastanut ja miehiä kapakkatappeluihin haastanut tamperelaisnainen paloitteli rikostoverinsa kanssa täydessä ymmärryksessä kaksi miestä. Ensimmäiseen uhriinsa Butt tutustui pian Gladiaattorit-ohjelman jälkeen. Paloittelun jälkeen hän kantoi uhrinsa päätä kassissa ja esitteli sitä ravintolassa. Tapaukseen liittyi myös kannibalismia. Yli vuoden selvittämättä ollut murha selvitettiin, kun Butt ja hänen kumppaninsa iskivät toisen kerran. Murhan tekotapa noudatteli pitkälti tuttua kaavaa. 44-vuotias Butt istuu edelleen vankilassa elinkautista tuomiotaan.

Gladiaattoreista tietoisesti, mutta myös tahtomattaan otsikoissa on pysytellyt nimellä Amazoni esiintynyt Marianne Kiukkonen. Hän on päässyt maistamaan positiivisempaa tv-julkisuutta esiintymällä muun muassa tv-sarjassa Poliisit. Tosin lain koura on tarttunut häntäkin niskasta kiinni. Vuonna 2014 Kiukkonen tuomittiin sakkoihin luvattomasta tietojen urkinnasta. Julkisuutta on tullut lisäksi yhdestä rikosepäilystä ja vuonna 2006 saadusta sakkotuomiosta sekä yhteyksistä rikostutkinnassa olevan MV-lehden suljettuun Facebook-ryhmään.

Tässä suhteessa Mohikaanina esiintynyt Mika Ounaskari on päässyt edellä mainittuja pienemmillä kolhuilla elämässään eteenpäin. Hän pääsi muun muassa yhdeksi kirjani Kissoja ja kissaihmisiä mannekiiniksi 1995 ja jatkoi uraansa kuntosaliyrittäjänä aina vuoteen 2008 asti, jolloin hän myi bisneksensä valtakunnalliselle kuntosaliketjulle. Puoli vuotta sitten mies esitteli Ilta-Sanomien sivuilla 31 vuotta nuoremman tyttöystävänsä, jonka kanssa oli ehtinyt asua samassa osoitteessa puolentoista vuoden ajan. Pelialan maahantuontifirmaa pyörittävä Ounaskari treenaa ja valmentaa edelleen aktiivisesti, mistä hän kiittää Iltiksen haastattelun rivien välissä, ettei ole saanut kuulla kuittailua seurustelusuhteestaan.

Ilkka Isosaari

Konserni- ja tilajaosto käsittelee ensi maanantaina 50 metrin uima-altaan rakentamista Lahteen. Kaupungille saapuneessa kuntalaisaloitteessa asialle toivotaan pikaista ratkaisua ja esitetään uuden uimahallin sijoittumispaikaksi Launetta.

Uuden uimahallin rakentaminen on kaupungin nykyinvestointien paineessa merkittävä hanke. Taloussuunnitelmassa on 50 metrin altaalle varaus ja kaupungin omana hankkeena rakennusinvestointi ajoittuisi vuoden 2021 jälkeen. Arvion mukaan Launeen uusi uintikeskus 50 metrin altaalla kustantaisi kaupungin työnä noin 24 milj. euroa. Uuden uintikeskuksen sijainnista ei ole tehty päätöstä.

Lahden Tilakeskus on tehnyt 50 metrin altaasta useita selvityksiä, mutta rakentamispäätöstä ei ole tehty. Edellinen, vuoden 2011, esitys Kivimaan uimahallin laajentamisesta kariutui päätöksentekovaiheessa. Kaupunki on saanut aiheesta kaksi kuntalaisaloitetta ja kannanoton Suomen Uimaliitolta.

Nyt tavoitteena on arvioida 50 metrin altaan sijoittumispaikkoja ja rahoitusmalleja. Yhtenä vaihtoehtona on Ranta-Kartanon alue. Mahdollisen hotellirakentamisen yhteydessä voisi pitkä allas toteutua kaupungin ja yksityisen toimijan yhteistyöprojektina.

Konserni- ja tilajaoston esityksenä on, että uimakeskuksen sijainniksi on vuoden 2017 aikana tutkittava Launeen rinnalla Ranta-Kartanon vaihtoehtoa.

Olin viime viikonloppuna hiljaisuuden retriitissä. Hiljaisuus alkoi perjantai-iltana ja jatkui sunnuntai-iltapäivään. Viikonloppua rytmittivät rukoushetket kappelissa, yhteiset ateriat, luonnossa liikkuminen, rukouslaulut ja lepohetket. Oli hyvä olla hiljaa yhdessä toisten kanssa.

Kappelin rukousalttarilla oli kuva, jossa on kolme miestä. He istuvat pöydän ympärillä kuin käymässä yhteiselle aterialle. Tuo kuva on nimeltään Pyhän Kolminaisuuden ikoni. Andrei Rublevin maalaamasta ikonista on monenlaisia tulkintoja. Yhdessä niistä nuo kolme miestä ovat enkeleitä, jotka tulivat tuomaan viestiä Abrahamille ja Saaralle Mamren tammistoon. He olivat tervetulleita kylään ja saivat nauttia isäntäväen vieraanvaraisuudesta.

Näemme pöydän ääressä Pyhän Kolminaisuuden. Siinä on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kun kuvan äärelle pysähtyy, tulee tunne, että pöydässä on tilaa vielä yhdelle vieraalle. Kun katson ikonia, katson suoraan Jeesukseen, joka istuu kolmikon keskellä. Saan istua samaan pöytään Vapahtajani kanssa, hänen, joka näkee minut kokonaan.

Retriitissä laskeudutaan sydämen hiljaisuuteen ja ollaan lähellä kolmiyhteistä Jumalaa. Rukouksessa tuodaan Jumalalle myös mielessä olevat läheiset ja maailman hätä. Yhteisen pöydän ääressä on tilaa myös heille, joita tämän vuoden Yhteisvastuu-keräys auttaa: Jordanian pakolaisleirillä syntyneelle lapselle, Palestiinassa koko elämänsä sodan keskellä eläneelle nuorelle, ihmiskaupan uhriksi joutuneelle naiselle. Myös he ovat tervetulleita samaan pöytään, yhteiselle aterialle. Jeesus katsoo myös heihin ja näkee heidät, kokonaan.

Jeesus, Vapahtajani.
Auta minuakin näkemään ympärilläni ne ihmiset,
jotka tarvitsevat apua.
Kiitos, että voimme kaikki olla saman pöydän äärellä
jakamassa yhteistä ateriaa sinun kanssasi.
Katso meihin lempeästi
ja paranna meidät sinun rakkaudellasi.
Aamen

Pauliina Hatakka

Politiikassa, kuten kaikessa muussakin hyvät johtajat erottuvat toisistaan. Hyvä johtaja erotuu aina edukseen. Menestyvän johtajan taustalla on usein hyvä joukkue, jossa roolit ja osaamisalueet täydentävät toinen toisiaan. Lahdesta uskallan nostaa esille Pelicansin uuden johtoryhmän, jota itse olin viime kesänä valitsemassa. Pelicans pystyy tällä kaudella parhaimmillaan suhteellisen pienellä budjetilla taistelemaan jopa mitaleista. Muualla rahaa on huomattavasti enemmän. Johto on onnistunut pelaajahankinnoissa. Tiimi joukkueen taustalla on ammattimainen ja vaativa.

Urheilujohtaminen on vielä helppoa verrattuna koko maan johtamiseen. Silti pääministeri Juha Sipilän ja koko hallituksen kompastelua ei välillä voi kuin ihmetellä. Hallitus on käyttänyt rajallisen energiansa ja resurssinsa lukuisiin hankkeisiin, jotka se on lopulta perunut. Kokonaisuus ei toimi. Ministereiden ja valtiosihteereiden määrää leikattiin populistisesti. Säästettiin aivan väärästä paikasta. Satojen tuhansien säästö tuo lopulta miljoonien kulut, kun lakihankkeet menevät kiville toisensa jälkeen. Samalla lakien valmistelu kriisiityi. Tähän on kiinnittänyt huomiota jo oikeuskansleri.

Tuovatko säästöt todella säästöjä?

Eduskunnassa säädetään lakeja ja niitä tulee noudattaa. Ihmisten peruspalveluista leikkaaminen on tullut jo äärirajoille. Lahdessakin seinä on tulossa vastaan jo muuallakin kuin hammashoidossa. Asiakkaiden lisäksi henkilökunta kärsii, kun laatu huononee ja muutokset ovat liian nopeita. Ensi maanantaina päätetään Päijät-Hämeen vuodeosastopaikoista Hyvinvointiyhtymän valtuustossa. Minne potilaat jatkossa viedään, kun paikkoja leikataan? Kaikki ikäihmiset eivät selviä kotona eikä jokaisella ole sukulaisia huolehtimassa. Potilaspaikat eivät meinaa riittää nytkään maakunnassa. Ikäihmisiä kuljetetaan maakunnan laidalta Lahteen Keskussairaalaan ja Jalmariin – ja edes takaisin. Iitti ja Padasjoki tästä hyvinä esimerkkeinä. Ensihoidon työntekijät ovat lopen uupuneita. Kuljettaminenkin maksaa paljon. Akuutissa tehdään uusia ennätyksiä potilasmäärässä. Lasku tästä tulee lopulta omistajille eli kunnille. Paljonko nyt tehtävät leikkaukset tuovat lopulta kunnille lisälaskua ? Siihen kukaan ei ole pystynyt vastaamaan.

Saadaanko leikkaamalla kasvua?

Suomesta löytyy hyviä esimerkkejä, joissa lisäinvestoinneilla on saatu säästöjä. Imatra päätti lisätä panostuksia lastensuojeluun ja ennaltaehkäisyyn. Uusi investointi toi säästöjä. Ongelma meillä on se, että maan hallituksen lisäksi myös kuntatasolla ajatellaan, että lisää leikkaamalla saadaan kasvua. Sitä kutsutaan taloustieteessä austerity – opiksi. Suomi ei ole tässä yksin. Mukana on paljon muitakin maita koko Euroopasta. Samaan aikaan muualla investoidaan ja luodaan kasvua mm. nostamalla palkkoja. Näin tehdään Japanissa, jossa pääministeri Abe luottaa nk. viiden nuolen ohjelmaansa.

Säästöjen keskellä johtaminen on kova laji. Sama haaste on edessä seuraavalla hallituksella koko maassa ja paikallisesti meillä Lahdessa. Hyivnvointiyhtymän onnistuminen tulee ratkaisemaan paljon. Siksi meidän pitää oppia selvittämään paremmin miten aiotut päätökset todella vaikuttavat kustannuksiin. Halvin vaihtoehto ei aina ole se paras.

Ville Skinnari

Kun Liigaa on Pelicansin kohdalla pelaamatta enää 16 ottelua, näyttää lahtelaisten taival kokonaisuudessaan positiiviselta. Sijoitus on tällä hetkellä kuudes, mutta kisa viimeisistä suorista playoff-paikoista käy kiivaana. Tappara, Kalpa ja TPS miehittänevät kolme ensimmäistä sijaa loppuun asti, mutta sarjan sijat 4-6 ovat vielä useamman joukkueen ulottuvissa. HPK, JYP, HIFK ja Ässät ovat mukana tiukassa taistossa Pelicansin kanssa. Lähinnä taistelu jaottuu vielä niin, että HPK ja JYP kisaavat pääosin sijoista 4-5 ja Pelicans, HIFK ja Ässät sijasta kuusi. Suora playoff-paikka olisi kullanarvoinen asia, sillä säälipleijareissa voi tapahtua mitä tahansa, kun jatkoon pääsee vain kahdella voitolla ja liiga on ollut tänä vuonna todella tasainen.

Pelicansin otteet ovat tällä kaudella ailahdelleet välillä rajustikin, mutta yli kahden ottelun tappioputkia ei joukkue ole silti kärsinyt, mikä pitkässä juoksussa tarkoittaa hyvää ja tasaista suorittamista. Viime kotiottelut ovat näyttäneet sitä joukkueen parasta osaamista. Murskavoitot Lukosta ja HIFK:sta olivat erittäin vakuuttavia ja näyttivät, että kaiken natsatessa kohdalleen, voi Pelicans yltää keväällä jopa päätyyn asti. Siitä saatiin viimeistään näyttö keskiviikona, kun Pelikaanit nitistivät tiukassa kamppailuottelussa Ässät kovan taistelun jälkeen. Joukkue alkaa vahvasti näyttämään hyvin samanlaiselta ajokoiralaumalta kuin Matikaisen Blues niinä vuosina, kun se saavutti muutaman finaalipaikan vuosina 2007-2010. Kukapa ei muistaisi Espoon Bluesin taivalta vuonna 2010 säälipleijareista aina finaaliin asti?

Nyt kun suurimmat loukkaantumissumat on selätetty kuivin jaloin, on myös kentällä alkanut tapahtumaan positiivisia asioita. Vili Sopanen, Antti Erkinjuntti ja Iikka ”taikuri” Kangasniemi liitävät piste/ottelu-tahdissa ja ottavat tarvittaessa joukkueen reppuselkäänsä hyvillä henkilökohtaisilla ratkaisuillaan. Joukkueen duunarit painavat sata lasissa vaihdosta toiseen. Näistä duunareista haluan nostaa esiin taistelun ruumiillistuman eli Hannes Björnisen, joka sen lisäksi että vaihdosta toiseen riistää, raastaa, haastaa, blokkaa laukauksia, tekee vielä maalejakin.                                                    

Puolustuspäässä merkittävää on ollut Juha Leimun paluu sairastuvalta sekä Mikko Kousan paluu harharetkiltään turkoosipaitaan. Se että siniviivalla on nyt kaksi peloitetta on merkinnyt myös huomattavaa parannusta murheenkryyninä olleeseen ylivoimapeliin. Lisäksi Janne Juvonen maalissa antaa mahdollisuuden voittaa joka ilta. Janneen ei Pelicans ole kaatunut yhtenäkään iltanan. Vielä kun Pelicans saa sairastuvalta Justin Hodgmanin ja Miska Siikosen kentälle asti, voidaan kevättä Lahdessa odottaa vesi kielellä.

Seuraavat kuusi peliä ovat avainasemassa Pelicansin playoff-taistossa. Vastaan tulevat Jukurit, KooKoo, Ilves, Sport ja SaiPa kahdesti. Näistä otteluista Pelicansin on raavittava maksimaalinen pistesaalis, sillä sen jälkeen vastaan tulevatkin jo sarjan kärkijoukkueet.

Lopuksi on vielä annettava hieman noottia ja tällä kertaa nimenomaan liigan tuomari- ja kurinpito-osastolle. On aivan käsittämätöntä, että Lukon Ilmari Pitkänen selvisi kyynärpäällä suoraan Kimi Koiviston päähän kohdistuneesta taklauksestaan vain kolmen pelin pelikiellolla. Oikea tuomio olisi ollut 5-8 peliä. Ja tämä siis samaan aikaan kun Iikka Kangasniemi lentää suihkuun ”puskemisestaan” kypärällä Ässät-pelissä. Kovempaa pelaajat puskevat omaa maalivahtiaan pelin jälkeen kiittäessään hyvästä pelistä kuin Kangasniemi ”puski” Jyri Marttista. Ja tästä palkitaan vielä ulosajolla!

Kyseessä oli mielestäni normaali maalinedusuhittelu, joka olisi voitu ohittaa olankohautuksella, mutta mitä vielä. Tuomari päätti ottaa roolia ja sen myös sai. Tämän jälkeen sitten muutama ”tasoittava” jäähy Ässille, kun huomattiin, ettei mennytkään ihan putkeen tuo ulosajo…Ei näin, ei todellakaan.

Pete Salomaa

Nämä todella loppuun ajatellut sanat on lausunut eräs tuntematon roomalainen sotapäällikkö katsellessaan sivistyneen kreikkalaisen kotiopettajan (orjan) yrityksiä opettaa hänen omia lapsiaan.

Ruotsissa on tällä hetkellä tuhansia epäpäteviä opettajia eikä tämä ammatti todella nuoria siellä kiinnostakaan, koska arvostus on nolla, palkka mitätön ja lisätöitä rankasti. Suomessa on tilanne tähän asti ollut toinen, opettajan valmistuslaitoksiin on hakeutunut usein naisten parhaimmisto ja ammatti on ollut meillä arvostettu, mutta nyt upeaa peruskoulumme ajetaan alas samalla tavalla kuin naapurimaassamme. Olemme ainoita valtioita, joissa jopa ala-asteen opettajat ovat maistereita. Pojille tämä on kuin tilaustyönä tehty! Paikkaa voi vaihtaa mihin tahansa toiminnanjohtajan ja yritysjohtajan välillä.

Mutta eihän näitä raskaita juttuja kukaan jaksa aina lukea, joten kerron lyhyesti muutamalla sanalla, miten toisellakin tavalla voi ajatella.

Jyväskylän yliopiston erityisopetuksissa opin suunnattoman joukon uusia sanoja hienoista vieraskielisistä kirjoista, kuten dysfasia (kielellinen vaikeus), dysleksia (lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus), dyspraksia (motorinen häiriö), dysortografia (oikeinkirjoittamisen vaikeus), dyskalkulia (laskemisen vaikeus) ja satoja muita.

Todellisuudessa suurin ongelma oli pitää luokkahuoneessa kuria ja järjestystä, opettaa kertotaulu ja aakkoset. Oppilaillani oli kaksi pelastusrengasta:välituntikello ja Wikipedia, josta he kopioivat vastauksensa ja luulivat, että minä uskon. Usein en uskaltanut kysyä enää mitään moneltakaan, sillä he olivat suoriutuneet jo yli-inhimillisestä tehtävästä sinä päivänä, sillä heillä oli mukanaan kirjat ja kynät.

Onneksi kuitenkin, jos tyhmyyteen voisi kuolla, moni erityisopettaja, jäisi työttömäksi. Jo vuonna 1969 Neil Amstrong käveli kuussa, moni oppilaani ei ole vieläkään laskeutunut Maan pinnalle. Valtamerien pinta on noussut ja oppilaiden taso on laskenut; kai siinä on jonkinlainen tasapaino!

Hanskin isä ei osoittanut enää kiinnostusta poikansa opiskeluun sen jälkeen, kun oli tunnustanut isyytensä maistraatissa ja sai kuulla, että vasta DNA antaa todelliset tulokset. Monet oppilaitteni vanhemmat olivat ammatikseen työttömiä, siksi minusta tuntui oudolta, että he vakavissaan olivat luvanneet panna lapsensa töihin? Monet rikkaat yksinhuoltajaäidit olivat niin valmiita ja sitoutuneita pelastamaan maailmaa, että  oman lapsen pelastaminen ei tullut heille mieleenkään. James Bondia olisi mukavampi opettaa, jos hänen koepisteisiinsä ja statukseensa uskoisi: nolla, nolla seitsemän.

Jäin kerran miettimään erään oppilaani dilemmaa. Hänen isänsä voisi ikänsä puolesta olla hänen isoisänsä, hänen äitipuolensa taas voisi olla hänen isosiskonsa, hänen isosiskonsa on niin vanha, että voisi olla hänen äitinsä ja hän itse on melkein kyllin vanha ollakseen velipuolensa isä. Korjatkaa ajatteluketju!

Tosiasiassa opettajaksi halusin neljästä syystä: kesäkusta, heinäkuusta, elokuusta ja Hennessystä.

Juhani Melanen

Nostin viimeksi esimerkiksi Eeva-lehden haastattelun tasavaltamme entisestä ykkösnaisesta, Tellervo Koivistosta, millainen laadukas aikakauslehden henkilökuva voi tasokkaimmillaan olla. Naistenlehtien sarjassa kilpailevan Annan suhteellisen tuore Martina Aitolehden haastattelu edustaa sen sijaan juttukirjon toista, täydellistä ääripäätä. Aitolehden ajatuksia syväluotaavassa artikkelissa paljastuu muun muassa, että Martina antaa helpommin anteeksi varakkaalle seurustelukumppanille kuin miehelle, joka on tyhjätasku. ”Mieheni lepyttelee minua antamalla rahaa shoppailuun”, nykyään kiinteistövälittäjä Stefan Thermanin kanssa avoliitossa asuva nainen hehkuttaa. Lukijalle tulee heti selväksi, että Martinasta on kivaa, kun voi elää varakkaasti.

Tässä vaiheessa, ennen kuin esittelen lisää näitä henkeviä mietteitä, osa lukijoista luultavasti kysyy, kuka helvetti on Martina Aitolehti. Parturi-kampaajan ja maskeeraajan koulutuksen saanut nainen ylitti julkisuuskynnyksen jalkapalloilija Alexei Eremenko nuoremman salarakkaana ja esiintymällä nakuna Suomen Hustler-lehdessä. Olin itsekin tuolloin 2000-luvulla edesauttamassa Martinan urakehitystä kovaa vauhtia niin sanottuna turhana julkkiksena Oho- ja Seiska-lehdessä.

Mutta takaisin asiaan. Kun Martinan ex-mies, Hunks-tanssijanakin tunnettu Esko Eerikäinen oli kommentoinut Annan juttua, somessa alkoi myrsky B-julkkisten vesilasissa. ”Nonni, sehän se oli…”, Esko letkautti ja oli lisännyt lauseen perään hymynaaman. ”V***u, sanon minä”, keskustelua jatkoi itse Therman hymynaamapallukoiden rivistöllä höystettynä. Samalla sivulla Martina ilmoitti voivansa huonosti ja antoi ymmärtää, ettei Esko ollut lukenut edes alkuperäistä Annan tekstiä, vaan Iltalehden referaatin siitä: ”Ehkä kannattaa lukea juttu ennen kun mun arvomaailmaa arvostelee!!!”

Tarkastellaanpa siis Annan henkilökuvaa hieman tarkemmin. Esimerkiksi, mikä lepyttelykeino toimii Martinaan parhaiten. ”Riidan päätteeksi saan sen, mitä pyydän. Stefan saattaa ostaa minulle kalliin laukun… Olen tullut melko pihiksi omien rahojeni suhteen. Timantit ovat ihan kivoja. Rakkaimmat lahjani ovat kuitenkin niitä, joita olen saanut käytännön tarpeeseen, esimerkiksi polkupyörä”, hän selittää.

Aivan kaikkea ei Martina kuitenkaan jätä puolisonsa maksettavaksi. ”Kun minun piti maksaa ulosottovelkani, en kysynyt laina-apua mieheltäni Stefanilta, sillä en halua olla hänestä taloudellisesti riippuvainen ja kokea, että olisin alistetussa asemassa suhteessa mieheeni. Ei ole miehen tehtävä maksaa naisen velkoja.” Niinpä itsellinen nainen turvautui muihin keinoihin: ”Pyysin ja sain äidiltä rahaa lainaksi. Hän on tukeni ja turvani myös vaikeina hetkinä. Sellainen äiti minäkin haluan olla tyttärilleni.”

Täytyy vain mitä hartaimmin toivoa, että Martina saa kasvatettua tulojaan vanhuuden varoiksi ja jälkipolven velkojen maksuun, sillä hän ei Anna-lehden mukaan edes vielä tiedä, onko Stefan hänelle se oikea. ”Emme ole eroamassa, mutta eihän sitä koskaan tiedä… En tiedä, onko täysin lojaali parisuhde edes mahdollinen. Tuntuu surulliselta sanoa tämä ääneen”, hän herkistelee. Pohdintansa Martina päättää lauseeseen, että olisi typerää antaa lausuntoja omasta loppuelämästään.

On hienoa havaita, että Suomesta löytyy vielä pyyteettömiä ja herkkiä, tunteella eläviä, aikuisia naisia. Itse asiassa Martina on toteuttanut isävainajani vanhaa viisautta, jonka sain kuulla aikanaan lähtiessäni Lahdesta maailmalle: ”Jos ja kun olet pariutumisaikeissa, nai rikas muija! Haukkuu se köyhempikin.”

Ilkka Isosaari

– Etelä-Lahden aluekeittiöstä valmistetaan maanantaina ensimmäinen erä ruokaa Jalkarannan monitoimitalo Jaloon, Liipolan monitoimitalo Onniin, Riihelän sekä Metsäkankaan päiväkoteihin ja Launeen koululle. Kokit aloittivat laitteiden käyttöönottokoulutuksen ja testaamisen jo tammikuun alussa, tuotantopäällikkö Raija Korkeala kertoo.

Tuotantopäällikkö tunnustaa rehellisesti, että hän jännittää maanantaipäivää, sillä kymmenkunta ihmistä valmistaa suurkeittiössä peräti 10 000 ihmisen päivittäisen aterian.
– Täällä valmistetaan ainoastaan pääruoka ja välipalat. Perunat keitetään koulujen niin sanotuissa palvelukeittiöissä ja siellä valmistetaan myös kaikki salaatit.

Kaikki keitot ja laatikot valmistetaan Launeella kylmistä ja kypsistä raaka-aineista. Niitä säilytetään alle kolmessa asteessa vuorokausi, jonka jälkeen ne kuljetetaan kouluille ja päiväkoteihin. Silloin ruoka säilyy valmistuspäivän jälkeen kahden päivän ajan.
– Jo ennen muuttoa aluekeittiön henkilökunta on suunnitellut reseptiikan uusiksi. Kylmäreseptien testauksessa huomattiin muun muassa se, että mausteet toimivat kylmäkoonnissa eri tavalla. Testeissä huomattiin myös ongelmia tärkkelyksen kanssa ja siksi perunajauhon sijaan käytetään paljon maissijauhoa, koska se sopii paremmin kylmäkeittiöön.

Ekologisuus on huomioitu

– Herneitä, leipää, kasviksia, perunaa ja ohrasuurimoita ostetaan lähialueen tuottajilta, Korkeala toteaa.

Ruoan kylmäkokoaminen on myös ekologinen tapa valmistaa ruokaa, koska se säästää energiaa.
– Tämän yksikön henkilökuntaa on koulutettu jo vuoden ajan. Me olemme kiitollisia siitä, että olemme saaneet tällaisen mahdollisuuden päästä työskentelemään aivan modernissa laitoskeittiössä.

Tuotantopäällikkö kertoo, että heillä on myös sellainen Metoksen koje, jolla on mahdollista friteerata ja paistaa lettuja koululaisille ja päiväkodin lapsille.
– Tuntuu siltä, että me olemme aivan valmiina. Olemme odottaneet tämän rakennuksen valmistumista niin pitkään.

Aurinkopaneelit tuottavat energiaa

Etelä-Lahden aluekeittiön katolla on 100 neliön verran aurinkopaneeleja, jotka tuottavat kiinteistöön sähköä. Järjestelmän lapesuunta on etelä. Järjestelmä on liitetty myös sähköverkkoon mahdollisen ylijäämäsähkön myynnin varmistamiseksi. Aurinkopaneelit ja hybridilämpöpumppu vähentävät yhdessä kaukolämmön tarvetta 35 prosenttia perusratkaisuun verrattuna.

Aluekeittiön valoratkaisu on toteutettu led-tekniikalla, joka vähentää huomattavasti energian kulutusta. Tietyissä tiloissa valaistusjärjestelmät on ohjattu toimimaan liiketunnistimilla. Kiinteistön jäähdytys ja lämmitys toteutetaan hybridilämpöpumpun avulla. Sen avulla tuotetaan neljä viidesosaa rakennuksen vuotuisesta lämpöenergiasta.

Petri Görman

Osaan uida, juu. Kelluminen ei ole yhtä helppoa, jalat alkavat helposti vajota. Vesihiihtoa olen päässyt pari kertaa koittamaan. Se on ollut hienoa, kunhan vaan on päässyt alkuun eli pinnalle. Mutta tätä en ole edes kokeillut: veden päällä kävelyä.

Tämän viikon evankeliumissa Pietari yrittää sitäkin. Hän on opetuslasten nokkamies, vähän kuin Seitsemän veljeksen Juhani: rohkeasti lähtemässä mukaan, varmana vakuuttamassa monenlaista, sellaistakin, jota ei pysty pitämään.

Matteuksen evankeliumin jakeissa 14:22-33 kerrotaan, miten Jeesus lähettää oppilaat ylittämään Genesaretin järveä veneellä itsekseen, sillä hän haluaa vielä hyvästellä ihmiset ja rukoilla kaikessa rauhassa yksin. Aamuyöllä Jeesus tulee veden päällä kävellen ystäviensä luo. Alkukauhun hälvennyttyä Pietari innostuu: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” Jeesus kutsuu Pietarin, ja alussa kaikki sujuu hyvin. Sitten Pietari pelästyy rajua tuulta ja korkeita aaltoja. Hän alkaa vajota. Oli pakko pyytää Jeesusta: ”Herra, pelasta minut!” Jeesus tarttuu heti Pietariin ja he menevät yhdessä veneeseen.

Tämä ihmeellinen kertomus ei anna ideoita ensi kesän extreemilajiin. Sen sijaan se antaa mahtavan turvan juuri tähän hetkeen. Jeesus auttaa hädässä! Hän on valmiina ojentamaan kätensä jokaiselle. Myrsky tyyntyy, kun aika on, mutta jo rajuissa tuulissa ja pelossa Jeesus on meidän kanssamme. Samalla Pietarin esimerkki opettaa ehkä malttia. Kaikkeen eivät omat voimat riitä. Pietari yritti tehdä ennenkuulumatonta, hän halusi ehkä päteä muiden silmissä, mutta hänelle kävi huonosti. Tyrskyt herättivät niin isot epäilykset, että mies alkoi vajota kohti pohjaa. Silloin oli Jeesus lähellä. Hänen kanssaan Pietarikin pysyi pinnalla.

Jeesus pitää meidät turvassa joka säällä. Hän tietää, että meissä herää helposti pelko ja kauhukin. Häneen saamme turvautua aina, myös silloin kun vesi jo alkaa nousta. Turvallista tammikuuta!

Riitta Särkiö