Työllistymis- ja koulutusongelmat ovat nuorten arkipäiväistä elämää. Koulutuksesta on valtionhallinnon toimesta leikattu määrärahoja niin yliopistoilta kuin keskiasteen opinahjoista. Lahdessa kokoontuivat sosialidemokraatit puoluekokoukseensa pari viikkoa sitten. Perinteiseen tapaan kokoukselle olivat eri puoluejärjestöt valmistelleet aloitteita, jotka antavat puolueen päättäville elimille ja eduskuntaryhmälle järkeviä viitteitä siitä, mitä kansalaiset haluavat yhteiskuntamme rakentuvan jo lähitulevaisuudessa.

Demarinuoret eli Sosialidemokraattinen nuorisojärjestö halusi panostaa aloitteissaan yhteiskunnan sosiaaliturvan parantamiseen vähemmällä byrokratialla ja ottamalla käyttöön modernia tietotekniikkaa. Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi Inarijärven rannalta on 26 vuotias insinööriopiskelija Rovaniemen ammattikorkeakoulusta. Mikkel puhuu pohjoissaamea kotikielenä suomen lisäksi, peruskoulussa ja lukiossa inarilaisissa kouluissa puhutaan myös eteläsaamea.

Eteläisten ihmisten kuvittelemille kieliriitakysymyksille hän hymähtää, kun jutun kirjoittaja tavoitti hänet keskiviikkoaamuna Brysselistä. Siellä Näkkäläjärvi ja parikymmentä muuta suomalaista poliittisten nuorisojärjestöjen edustajaa ovat tällä viikolla kuulemassa talous- ja energia- asioita, tietoja vapaakaupasta ja turvallisuuspolitiikasta Eu-komission kutsumana.

Näkkäläjärvi on huolestunut syrjäisissä kyläkunnissa asuvista ikäisistään miehistä, nuorista tytöistä ja pojista. Hän on itse porotaloudesta paljon tietävä nuori mies, mutta se antaa toimeentulon vain pienelle osalle lappilaisia. Nuorilla ei ole työpaikasta tietoa ja monet heistä ovat jääneet kotikulmille työttömyyspäivärahan ja sosiaalituen turvin. Heillä on peruskoulu takanaan ja mahdollisesti toisen asteen opinnot suoritetut.

Teollisuusalan työpaikkoja on Oulun seudulla, Merilapissa ja Rovaniemen alueella, mutta lisää niitä Pohjois-Suomessa tarvitaan. Työttömille tai pätkätöitä tekeville monet työttömyys ja sosiaaliturvaan liittyvä ohjepykälistö on vaikeaselkoinen. Heiltä rahallisen turvan hakeminen jää.

Tämän viikon Kulttuuri- ja opetusministeriön tietojen mukaan on 17 % alle 25 vuotiasta nuorta aikuista ilman vakituista työtä tai ammattiin johtavaa koulutusta. Oma maakuntamme Päijät-Hämeen työnantajilla ei myöskään ole aihetta ylvästellä työllistämisasteella ja pätkätyöllisyys antaa heikon turvan elämään. Myös rintamailla, kaupungeissa ja tehtaansa menettäneissä kunnissa elää demarinuorten tutkimusten mukaan yli 100 000 aikuisiässä olevaa ihmistä, joitten tulot eivät riitä vähimmäiskulutukseen. Vähimmäisturva pitäisi olla noin 700-800 euroa/kk:ssa asumismenojen jälkeen.

Yleisturva on Nuorisodemarit ry:n vaade saada turvattua ihmisten taloudellinen asema. Sen ideana on yksinkertaistaa nykyisen sosiaaliturvajärjestelmä. Puoluekokouksen päätöslauselman mukaan sen toteutumissuunnitelmassa on oltava selkeä rahoituslaskelma. Pääpaino on aina työllistymisellä, jos se on henkilön iän ja terveyden mukaan mahdollista. Yleisturvan henkilö koskevat ratkaisut ovat syyperusteisia, tarveharkintaisia ja että sen tulisi kattaa vähimmäistoimeentulon myös työllistymisen ensivaiheessa. Sen on parannettava pieni- ja keskituloisten asemaa ja työnteon kannustavuutta.

Opintotukijärjestelmä, perhevapaiden ja isyyslomien uudistaminen on nuorisopoliitikkojen tulevaisuuden suunnitelmissa nuorten työllistämisen ohella. Saksan oppisopimusmallista olisi Suomessa syytä ottaa mallia. Täällä mallia ovat työnantajat karsastaneet sen vaatiman ohjaavan panostuksen takia, joka vaatii myös rahaa. Saksassa sillä on pitkät perinteet, siinä on saksalaisten työllistymisen yksi kivijalka.

Marja-Liisa Niuranen 

nsi sunnuntain psalmissa sanotaan: ”Jumala, me olemme omin korvin kuulleet, isämme ovat meille kertoneet, minkä teon sinä teit heidän päivinään.” Hyvin samanlaisia kohtia on Raamattu pullollaan. Erityisesti Vanhasta testamentista välittyy se, kuinka viestiä Jumalan suurista teoista välitetään sukupolvesta toiseen ja kuinka se sanoma ja uutinen Jumalasta on juuri sitä perintöä, jota halutaan jättää lapsille ja tuleville polville.

Siirrämmekö me tätä omaa henkistä pääomaamme omaa arvopohjaamme lapsillemme? Kerrommeko me heille Jumalan hyvyyksiä, joita hän on meille tehnyt? Luulen, etten ole ainoa, joka kokee tässä vaikeutta. Yhtäältä koemme Jumalasta kertomisen vaikeaksi. Annamme sen helposti pappien tehtäväksi rippikoulussa tai uskonnon opettajan tehtäväksi koulussa. Toisaalta moni meistä haluaisi välittää myös tätä viestiä lapsilleen.

Tänä päivänä moni ajattelee myös sitä, että päättäköön lapsi sitten aikuisena, mihin uskoo ja miten uskoo. Tällainen yltiöindividualismi jättää kuitenkin lapsen vaille sitä turvaa ja perustaa, johon hän on oikeutettu. Tasapainoisen kasvun aineksia ovat niin rakkaus kuin rajat. Sitä ovat hyvät ohjeet, sitä on se arvopohja, jolla maailmaa katsotaan ja arvioidaan. Kristillinen elämänkatsomus voi auttaa siinä, kun opetellaan omien siipien kantamista. Sillä ei ole olemassa neutraalia maailmantulkintaa ja elämäntapaa, vaan jokainen ponnistaa joltakin pohjalta.

Me kirkkona ja seurakuntana haluamme olla tässä asiassa perheiden tukena ja rinnalla. Siksi perhekerhot, pyhäkoulut ja päiväkerhot välittävät kristillistä viestiä. Kastetuille annetaan tänä vuonna lahjaksi rukouspussi, jossa on erilaisia iltarukouksia. Ehkäpä sekin voi olla auttamassa siinä, että iltarukouksesta tulee totuttu asia ennen nukkumaanmenoa. Neljä vuotiaille seurakunnasta tuodaan oma lastenraamattu. Sieltä välittyy viesti Jeesuksesta, lasten ystävästä.

Hyvä Jumala siunatkoon perheitämme ja antakoon hän teille vanhemmille viisautta ja rakkautta kasvatustyöhön!

Heikki Pelkonen
khra, Laune

Eduskunta kuunteli keskiviikkona täysistunnossa pääministeri Juha Sipilän puhetta tarkalla korvalla. Pääministerin kertoi eduskunnalle hallituksen näkemyksen ja tilannekuvan, miten Suomella menee kotona ja kansainvälisesti. Kansainvälinen toimintaympäristö on harvinaisen vaikea ennustettavuudeltaan, mutta Suomen asema on kansainvälisesti vakaa. Pääministeri sanoi aivan oikein ja painokkaasti, että ystävien kanssa voimme keskustella hankalistakin asioista. Tällä hän viittasi meille suomalaisille aina tärkeään Venäjä – suhteeseen. Taloudessa hän näki käänteen jo tapahtuneen positiiviseen suuntaan. Sitä me kaikki toivomme. SDP:n puheenvuorossa korostimme huoltamme eriarvoistumisen kehityksestä

Sen sijaan pääministerin väite pitkäaikaistyöttömyyden laskusta ei pidä paikkaansa. Se on itse asiassa kasvanut 3800 työttömällä edellisestä vuodesta työ – ja elinkeinoministeriön tilaston mukaan. Pitkäaikaistyöttömyys on edelleen ongelma, jonka korjaamiseen tarvitaan kaikki mahdolliset keinot. Sipilän hallituksen päätös tukityöllistämisestä leikkaamisesta jopa 50 prosentilla ei ainakaan paranna tilannetta. Päinvastoin. Liian moni lahtelainen jää jatkossa ilman työpaikkaa, kun rahoitusta tukityöllistämiseen ei ole. Jokainen pitkäaikaistyötön rasittaa samalla kuntien taloutta. Kunnat joutuvat maksamaan työttömistä sakkomaksuja valtiolle. Lopputuloksena kunnissa leikataan muun muassa terveydenhoidosta, peruspalveluista ja koulutuksesta.

Aiemmin tällä viikolla pääministeri totesi, että talouden elpymisen merkeistä huolimatta työllisyystavoitteen saavuttaminen vaatii uusia ratkaisuja perinteisen laatikon ulkopuolelta. Mielenkiintoinen lause saa pohtimaan mitä nämä ratkaisut voisivat olla. Tämän viikon olemme oppositiossa pohtineet, mitä pääministeri tällä lausunnolla todella tarkoitti. Tarkoittiko hän kotihoidon tuen uudistamista, ansiosidonnaisen porrastamista tai jotain muuta uutta avausta? Itse toivon, että pienyrittäjyyden edistäminen ja sen esteiden helpottaminen olisi nyt keskiössä. Työttömän mahdollisuus aloittaa yritystoiminta menettämättä työttömyyskorvausta tai ansiosidonnaista tietyin ehdoin vaikuttaisi uskallukseen aloittaa yritystoiminta. Pitkäaikaistyöttömien eläköitymisen avuksi tehty ”Lex Taipale” alkaa sekin toivottavasti vihdoin toimia ja näkyä tilastoissa. Nuorisotakuuta pitää kehittää ja siihen pitää löytyä rahoitusta. Ruotsissa on SDP:n johdolla on tehty konkreettinen lupaus: Jokainen nuori saa työpaikan, opiskelupaikan tai harjoittelupaikan 90 päivän kuluessa eli kolmen kuukauden sisällä. Samanlaista ajattelua haluan myös Suomeen ja seuraavan hallituksen ohjelmaan.

Hallitusohjelmassa tavoitteet ja sisältö on pikälle lyöty lukkoon aina seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Se ei aina muuttuvassa maailmassa ole oikea tapa. Politiikkaa on tehtävä ajassa, mutta samalla pidemmälle tulevaisuuteen. 12 vuotta on lyhyt aika esimerkiksi liikenteen ratkaisujen suunnittelussa. Siksi suurista linjoista pitää olla yhteinen näkemys eduskunnassa kaikkien puolueiden kesken. Sitä kutsumme parlamentaarikseksi valmisteluksi. Laatikon ulkopuolellle meidän pitäisi uskaltaa katsoa enemmän. Liian usein todetaan, että näin tehdään, kun on aina tehty. Se karsii luovuutta löytää uusia ratkaisuja ja karkoittaa uutta ajattelua valmistelusta ja päätöksenteosta. Kunnallisvaaleissa huhtikuussa nähdään, miten rohkeita päättäjiä valitaan Lahden valtuustoon.

Lopuksi vielä nöyrä kiitos viime viikonloppuna minut SDP:n puoluejohtoon Lahdessa äänestäneille puoluekokousedustajille. Kansalaisten vaaleissa antaman valtakirjan jälkeen oman puolueen vahva tuki lisää luottamusta. Rakentavaa otetta oman puolueen lisäksi tarvitaan myös yhteistyötä muiden puolueiden kanssa. Kaikki lähtee luottamuksesta. Se pitää aina ansaita.

Ville Skinnari

Kun suuntaa askeleensa markettiin maitoa ja leivän kyrsää noutamaan, niin ei voi muuta kuin ihmetellä Citymarketin ja muidenkin kauppojen eteisessä sitä peliautomaatien määrää. Harmaa eläkeläismassa seistä möllöttää työntämässä kolikoita ”myllyihin” monta tuntia. Totuus on kuitenkin se, että kaikki eivät voi voittaa ja onko häviö omalle taloudelle mahdollisesi vahingollinen?

Urheilu on viihdettä ja siitä on tullut median liiketoimintaa, joka kerää rahaa urheilun ympäriltä, yleisöltä, sponsoreilta ja todennäköisesti myös pestyä rahaa eri puolilta maailmaa. Huippu-urheilu on tänään jotain muuta kuin terveyteen liittyvää liikuntaa, se on suurta showta, jossa liikkuu uskottomia summia rahaa, kuten koko suomalaisessa peliteollisuudessa, jossa jotkut suomalaiset ovatkin menestyneet loistavasti ja antaneet jopa uskoa sadoille muille nuorille tehdä rahaa ja pitää samalla kivaa ”töissä”.

Suomessa on muutama ammattipelaaja, joka on saavuttanut maailman tason, mutta siellä on tungosta ja tappiotakaan ei aina voi välttää, jos on kyse pokerista ja muista korttipeleistä. Jääkiekossa voi menestyä ja nousta käärimän ” hilloa” jo nuorena, kuten Patrik Laine ja muutama muu huippu on rapakon takana osoittanut, mutta kaikista ei ole teemuselänteiksi. Ammattiurheilu on kovaa työtä ja vain pari prosenttia voi siinä onnistua, mutta heistä leivotaan täällä jumalia. Matti Nykänen on jo ylittänyt niin käsitteenä kuin ilmiönäkin kaiken suhteellisuuden tajun.

Pelaaminen ja huippu-urheilu kulkevat käsi kädessä ja siinä maailmassa eivät muut tämän yhteiskunnan lait valitettavasti päde. Mennään doping suossa ja kun se hyväksytään osana suurta karnevaalia, eivät tulokset aina ole ihan oikeita! Kerääkö veikkaus takaisin ne rahat, jotka on dopingilla voitettu kahdeksan vuotta sitten vedonlyönnissä? Uusia testejä tulee, mutta niin tulee uusia lääkkeitäkin lisää ja huulirasva ja astma lisääntyvät. Venäjä on paras esimerkki ns. valtion hyväksymästä kansallisesta dopingista. Itä- Saksa ja Kiina tulevat perässä, Amerikassa ei ammattiurheiljoita testata samalla tavalla kilpailukautena kuin Euroopassa pelikausien aikana.

Sirkus pyörii vinhaa vauhtia. Lahti elää kohta pari viikkoa kisahuumassa, mutta kukaan ei kysy onko urheilijan terveys suojattu terveesti ja esteettisesti? Kansa haluaa draamaa omaan tylsään elämäänsä ja tässä on peliteollisuuden mahdollisuus. Oksenteleva maratoonari ja viimeisillä voimillaan maahan suistuva hiihtäjä ovat sytykettä medialle. Suomen Veikkaus varjelee omaa neitsyyttään, mutta kohta EU:n uusi lainsäädäntö pakottaa sen luopumaan kansallisesta suojasta. Suomi astuu kovaan peliytimeen,
josta roposia ei enää heru tieteelle eikä taiteelle. Ne kilahtavat ylikansallisiin taskuihin ja siellä, missä rahaa pyörii, pyörii myös rikollisuus!

Juhani Melanen

Poliittinen maailmanhistoria heittää välillä häränpyllyä vauhdilla, johon eivät ulkopolitiikan asiantuntijat aina ole valmistautuneet. Muistan elävästi, kuinka pohdimme 1980-luvun loppupuolella Seura-lehdessä päätoimittaja Heikki Parkkosen ja silloisen itäblokkiin erikoistuneen toimittaja Hannu Toivosen kanssa, mikä olisi radikaaleinta, mitä maailmassa voisi lähivuosina tapahtua. ”Mitä luulette pojat, mikä on seuraavien vuosien suurin ulkopoliittinen uutinen”, Parkkonen heitti kysymyksen ilmaan. Toivonen oli ollut seuraamassa ruohonjuuritasolla Puolan itsenäisyyspyrkimyksiä ja Lech Walesan kansansuosion nousua lähietäisyydeltä. Samalla hän oli raportoinut paikan päältä, miten Baltian maat ja muut satelliittivaltiot pyristelivät irti neuvostonyrkin ikeen alta.

Jäin Parkkosen kanssa pohtimaan, josko se Neuvostoliitto lopulta hajoaisi. Itä-Saksasta juuri palannut Toivonen pani kuitenkin paremmaksi ja sanoi, että sitä ennen saattaa Berliinin muuri murtua, ja Itä- ja Länsi-Saksa yhdistyvät. Pudistelimme Parkkosen kanssa epäuskoisena päätämme, mutta Toivonen heitti lisää vettä kiukaalle: ”Se voi tapahtua aikaisemmin kuin arvaammekaan.” Hän osoitti visionäärin kykynsä, sillä Neuvostoliitto hajosi virallsesti 1991, mutta Berliinin muuri mureni jo kaksi vuotta aiemmin.

Jo Kekkosen ajoista lähtien, lähes näihin päiviin asti, olemme olleet ryssän pelossa varovaisia ennustamaan, mitä ulkomaailmassa tapahtuu – tietyllä tapaa jopa sokeita. Vielä 1980-luvun alussa, opiskellessani Helsingin yliopistossa kotimaista kirjallisuutta, varsinkin humanistisessa ja valtiotieteellisessä tiedekunnassa vaikutti vahva, niin sanottu stalinistikommunistien äärisiipi. Se uskoi yhä, että aseellinen vallankumous Suomessa on mahdollista, ja että on vain ajan kysymys, koska se pannaan toimeen. Vanhempiensa omistamassa yksiössä eräskin suositun kongressihotellin omistajan tytär suunnitteli punaviinipäissään ampuvansa ensimmäiseksi kapitalistivanhempansa, kun väki astuu barrikadeille. Kun ehdotin toisen viinilasin jälkeen turvautumaan demokraattisempiin keinoihin, lensin opiskelijabileistä ulos fasistiksi ja vennamolaiseksi leimattuna.

Samaan aikaan esitin vakavasti näkemyksen, että oikeisto – vasemmisto -janan sijaan voisimme piirtää poliittisen kentän ympyräksi. Tässä mallissa äärioikeisto ja äärivasemmisto eivät sijaitsisikaan äärimmäisen etäällä toisistaan, vaan ympyrän ulkokehällä, samassa pisteessä. Sen vastakkaiselta puolelta löytyisivät vapaan demokratian kannattajat. Eivätkö natsit ja taistolaiset, äärioikeisto ja äärivasemmisto nimenomaan edusta samaa totalitaarista, yksilönvapauksia tuhoavaa poliittista suuntausta? Poliittinen jargon saattaa olla hieman erisävytteistä siansaksaa, mutta lopulliset pyrkimykset ovat samoja. Stalinistitoverit osakunnassa pyörittelivät päätään ja pitivät minua hulluna. Varmaan olivat diagnoosissaan siltä osin oikeassa, mutta tällä hetkellä hekin odottelevat kauhulla, mitä Trump ja Putin voivat saada yksissä tuumin aikaan.

Moni varmasti myös yllättyi Trumpin virkaanastumisen jälkeen, miten paljon Donaldin toimilla oli yhteistä SSS-ryhmästä SOS-jengiksi muuttuneen Sipilän hallituksen kanssa. Molemmat ovat panneet vauhtia päätöksentekoon, mutta toiselle ennemmin, toiselle myöhemmin on näytetty oikeusoppineiden taholta Stop-merkkiä. Maata on yritetty johtaa kuin liikeyritystä tai Diili-kisan joukkuetta.

Ja koska Lahden MM-kisat lähestyvät siirrytään vielä samoissa tunnelmissa urheilun puolelle. Yhtä lailla kukaan ei olisi jokin aika sitten uskonut, että suomalaiset jännittävät mäkihypyssä, pääseekö veteraani Janne Ahonen parhaana suomalaisena 20 joukkoon. Surkean hiihtomenestyksen myötä meiltä lahtelaisilta unohtui tyystin jopa kisamaskotin kehittely.

Luojan kiitos, Launeelta ehdittiin apuun. Launeenkulman kioskin eteen nousi yllättäen lumesta veistetty muumi, jonka ”kioskin täti” Kikka tuunasi kuntoon kisahenkisellä rekvisiitalla. Veistos on mitä sympaattisin ilmestys etelälahtelaisessa katukuvassa ja kertoo, että jos tässä kaupungissa päättäjät eivät saa mitään aikaiseksi, kannattaa tempaista itse. Muumi on sitäpaitsi symbolisuudessaan mitä oivallisin tunnus hiihtokisoihin. Sen luonut kirjailija ja taitelija, Tove Jansson unohti satuhahmoa piirtäessään tyystin, miten se antaa doping-näytteen.

Ilkka Isosaari

Tervetuloa ensimmäisen Lahti By Night-palstan syövereihin! Palstan ideana on kerran kuussa sukeltaa Lahden yöelämän sekaan ja selvittää mitä kaikkea Lahden ykkösliveklubeilla on tarjottavanaan. Helmikuu on yleisesti vielä kovin hiljainen kuukausi livemarkkinoilla, sillä monen artistin keikkabussi on vielä tässä vaiheessa vuotta umpijäässä, eivätkä herkkähipiäiset tähdet halua jäädyttää persuksiaan istumalla jääkaapissa.

Jotain on kuitenkin helmikuussakin tarjolla, siis muutakin kuin hiihtoa ja mäkihyppyä. Tässä kuussa nimenomaan laatu korvaa määrän. Finlandia-klubi tarjoaa helmikuussa vain yhden keikan, mutta kyseessä onkin sitten varsinainen huippuvierailu, kun Disco Ensemble saapuu 25.päivä Lahteen. Bändi on erittäin tunnettu nimenomaan Keski-Euroopassa, jopa tunnetumpi kuin kotimaassaan. Muutama vuosi sitten satuin näkemään bändin Berliinissä keikalla ja meno oli vallan messevä. Suosittelen, eikä vähiten sen takia, että yhtye julkaisi juuri tammikuun lopussa mainion uuden albumin Afterlife.

Möysän musaklubi jatkaa tutussa paikassa Viipurintiellä ja tutulla kaavalla. Vain huippuartisteja. Vuoden 2017 korkkaa perjantaina 17.2. Mössön lavalla Kaarle Viikatteen ja Marko Haaviston bändiprojekti, josta ei iskelmällistä kaihomieltä, rautalankaa ja karismaa puutu. Karisma ei muuten lopu keulakuvana toimiviin Kaarleen ja Markoon, vaan bändin kitaristina toimii Francine-kitaristi/laulaja Antti Kukkola ja rumpujen takaa löytyy Agentsissa nykyään kapuloiva, aina tyylikäs Kepa Kettunen. Seuraavana päivänä Mössön lavan valtaa Rock’n’Rollin todellinen Madman Wilko Johnson, joka muistetaan parhaiten ikisuosikki Dr. Feelgoodin alkuperäisenä kitaristina. Edellisen kerran Wilko kävi hakkaamassa kitarastaan rujoja riffejä Lahdessa muistaakseni vuonna 1984, paikkana taisi silloin olla Galaxy, joten ihan jokapäiväistä herkkua Wilkon keikat eivät Lahdessa ole. Hiljattain syövän selättänyt Wilko on keikkaraporttien mukaan kovassa iskussa ja kyllähän herra on pakko nähdä ilmielävänä, sillä miehen live-esiintyminen on suoraan sanoen ainutlaatuista.

Ikisuosikista puheenollen, torstaina 23.päivä Möysän lavalle kapuaa J.Karjalainen yhtyeineen, joka ei esittelyjä kaivanne, sillä useimmat miehen laulut ovat jo muodostuneet osaksi suomalaista geeniperintöä. Karjalainen aloittaa kevätkiertueensa Lahdesta ja liput menevät kaupaksi kuulemma kuin ilmaiset ämpärit Lahden torilla, joten ole nopea, ettet jää ilman.

Seuraavan kerran paneudumme Lahden livemaailmaan 3.3. jolloin ruoditaan maaliskuun keikat ja noukitaan sieltäkin rusinat pullista. Ja muistathan, että musiikki on parasta Livenä!

Nikkilän asukas- ja omakotiyhdistyksen perinteinen talvirieha osui tänä vuonna Runebergin päivälle. Osallistujia oli reilu 50 ja ikä jakautuma oli sanan mukaisesti vauvasta vaariin. Mukana oli myös syntymäpäivä sankari, joka täytti kokonaiset viisi vuotta. Vilske oli kova ja mäkeä laskettiin ahkerasti. Liukupelejä oli monen moisia; liukureita, pulkkia, stigoja ja potkureita. Jotkut hurjat laskivat mäkeä jopa luistimilla. Ja kun vielä toisessa kädessä oli makkara ja toisessa mehumuki, suoritus osoitti melkoista taitoa.

Launeen koulun urheilukenttä tarjosi mainiot mahdollisuudet kaikille monenlaiseen luisteluun ja mäenlaskuun. Talvirieha ei ollut riehumista, vaan yhteistä hauskanpitoa. Jääkiekkokaukalossakaan ei tullut jäähyjä. Näin fiksusti käyttäytyvistä kiekkoilijanuorukaisista sietäisi ammattipelaajienkin ottaa oppia. Kaikilla oli hauskaa, eikä haavereita tapahtunut. Ainoastaan joku aikuinen sanoi, että kumparemäen lasku pulkalla tuntui ahterissa. Suuri kiitos kaikille osallistujille!

Nikkilän asukas- ja omakotiyhdistyksen vuosikokous on sunnuntaina 12.3. kello 16 Nikkilän seurakuntakodilla Orvokkitiellä. Meneillään on yhdistyksen 65. toimintavuosi. Kokoukseen ovat tervetulleita kaikki alueen asukkaat keskustelemaan yhdistyksen toiminnasta ja kehittämisestä. Myös lapset voi ottaa mukaan.

Seuratkaa ilmoittelua Facebook-sivuillamme ja Omalähiö-lehden järjestöpalstalla. Joistain erityisesti perheen pienimmille suunnatuista tapahtumista ilmoittelemme myös leikkipuistoissa.

Hallitus

Sen jälkeen kun niin muusikoiden kuin yleisönkin suosikkiklubiksi noussut Möysän musaklubi eli tuttavallisemmin Mössö ajautui konkurssiin, on kaupungilla kuiskittu mitä kummallisempia huhuja Mössön tulevaisuudesta ja yrittäjä Antti Puhakan uusista kuvioista. Lisää vettä myllyyn kaadettiin vielä tällä viikolla, kun Puhakka paljasti uuden virityksensä: Pop-Up Möysän, joka toimii MM-hiihtojen ajan vanhassa Rosson tilassa Aleksanterinkadulla. Tavoitimme kiireisen Mr. Möysän keskeltä Pop-Up Mössön remonttia. Missä mennään Antti Puhakka?

– Tällä hetkellä kiirettä pukkaa. Tämä vanha Rosson ravintola pitäisi saada muutettua toimivaksi ravintola- ja esiintymistilaksi, niin että viimeistään jo ensi viikolla saisimme ovet auki. Idea tähän ei tullut minulta, vaan meille tarjottiin tätä mahdollisuutta. Ja mikä ettei. Kyllähän kisojen ajaksi pitää saada pöhinää Lahden yöelämään. Näyttäisi kisaturisteistakin oudolta, jos pääkadun varressa olisi tyhjillään olevia liikekiinteistöjä. Pop-up Mössössä soi live-musiikki kisailtoina yhdeksästä puoleenyöhön ja ulos saadaan vielä talviterassi lupaa Puhakka.

Puhakka on etsinyt uusia, vakituisia tiloja Möysän musaklubille ja vielä jokin aika sitten näytti todennäköiseltä, että uusi paikka olisi löytynyt Onnelantien vanhasta lestadiolaisten rukoushuoneesta. Puhakka yhteistyökumppaneineen kuitenkin hävisi hieman yllättäen tarjouskilpailun ja näin uuden Mössön aloitus siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Mikä on nyt tilanne uusien tilojen suhteen?

– Tiloja kartoitetaan koko ajan ja muutama aika mielenkintoinenkin vaihtoehto on jo löytynyt. Otan koko ajan tarjouksia ja ehdotuksia vastaan eli mitään ei ole vielä päätetty. Toisaalta olemme sopineet, että toukokuuhun asti keikat järjestetään vanhalla Mössöllä Viipurintiellä, joten suurta hätää tai kiirettä uusien tilojen löytämiselle ei ole. Uudelta tilalta vaadimme ainakin sen, että asiakaspaikkoja olisi enemmän kuin nyt ja sen että akustiikka ja tekniikka olisi helppo saada toimivaksi. Ihan mitä tahansa tilaa ei voi hätäpäissään ottaa, sillä Möysällä on niin hyvä maine musiikkipiireissä ja yleisön silmissä, ettei sitä voi lähteä pilaamaan huonoilla olosuhteilla. Ja on uuden Mössön sijainti sitten aikanaan missä päin Lahtea tahansa, nimi säilyy edelleen samana, Möysän brändi on jo niin vahva, ettei siihen voi kajota linjaa Puhakka.

Möysän konkurssi ja Puhakan pysyminen alan kuvioissa on kirvoittanut myös jonkin verran negatiivisia kommentteja netin keskustelu- ja kommentointipalstoilla. Puhakka itse ihmettelee sitä, että konkurssin kokenut yrittäjä ei saisi joidenkin mielestä jatkaa enää alalla.
– Tuo on vähän sama asia kuin avioeron kokenut ei saisi mennä uusiin naimisiin. Valitettavasti elämään kuuluvat aina silloin tällöin epäonnistumiset, eikä siitä voi ihmistä häpeäpaaluun loppuelämäkseen laittaa. Oppirahat on yleensä tällä alalla jossain vaiheessa maksettava. Suurin häviäjä rahallisesti tässä sopassa olen tietenkin ollut minä itse. Me haluamme tarjota ihmisille myös jatkossa, vaikeuksista huolimatta, näitä viihdemaailman nautintoja ja ne jotka haluavat siitä nillittää, voivat vapaasti niin tehdä naurahtaa Puhakka.

Antti Puhakka on mies, joka ei todellakaan jää lepäämään laakereillaan. Uuden ravintolatilan etsimisen ohella mies suunnittelee jo kovaa vauhtia seuraavaa Mössö XXL -tapahtumaa marraskuulle messuhalliin sekä lupaa lisää yllättäviä Pop-Up Mössöjä, ties vaikka jopa pääkaupunkiseudulle asti. Vierivä kivi ei todellakaan sammaloidu.

Pete Salomaa

Meillä ihmisillä on elämässämme aina aika ajoin pimeämpiä hetkiä. Hetkiä jolloin tuntuu kuin olisimme luolassa, jossa vastassa on umpikuja, eikä valon kajoa missään. Pimeä itsessään myös saattaa herättää meissä pelkoa. Ainakin itse olin lapsena kova pelkäämään pimeää, enkä vieläkään erityisemmin pidä pimeistä metsistä tai öisistä pimeistä kaduista. On elämässämme sitten pimeä vaihe tai olemme sitten oikeasti pimeässä paikassa, niin saattaa olla että mielikuvituksemme lähtee laukkaamaan. Yksin pimeässä ollessa asiat saattaa tuntua vielä kauheammalta, mitä ne todellisuudessa ovatkaan.

Noissa elämän pimeissä hetkissä meidän tulisi rauhoittua, sillä emme ole yksin. Me emme ole pimeyden peitossa, sillä kanssamme on Jeesus. Onhan Jeesus itse sanonut: ”Minä olen valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Virressä 543 Valkeus iankaikkinen lauletaan: ”Maailman olet valkeus vain sinä, valtiaani. Kun kohtaa mielen masennus ja haittaa toimintaani, kirkasta, Jeesus, kasvosi, katsahda minun puoleeni ja huolten alta auta.” Tämä virrensäkeistö on kuin rukous pimeän hetkellä, kun kaipaamme valoon.

Joskus vain ehkä itse emme katso valoa ja menemme sitä piiloon, jotta emme joutuisi kohtaamaan silmästä silmään Herraa. Joskus olemme niin syvällä pimeydessä, että voi tuntua siltä, ettei valoa tahdo löytyä millään. Silloin meidän täytyy vaan jatkaa etsimistä ja luottaa siihen, että kyllä Herra osoittaa meille jälleen tien kohti valoa. Joskus pienikin kurkkaus kohti valoa, saattaa valaista koko sydämemme niin, että pimeys kaikkoaa ja olemme jälleen valoisalla tiellä.

Anna Niemelä
Launeen srk

Sosialidemokraattinen liike on ollut viimeisen vuosikymmenen vaikeuksissa Suomessa ja kansainvälisesti. Oikeistopuolueet ovat ottaneet vallan monissa Euroopan maissa. Samaan aikaan maahanmuuttovastaisuus on nostanut populistipuolueet pintaan ainakin hetkellisesti. Suomessa hallitusvastuuta eli pääministeripuolueena ovat pitkään jo oikeastaan koko tämän vuosituhannen pitäneet Keskusta ja Kokoomus. SDP:n on edellisen kerran ollut hallituksen pääministeripuolue kaudella 1999 – 2003. Pääministeripuolueen mielipiteillä on suuri merkitys, koska hallitusohjelmaa tehtäessä hän viime kädessä johtaa neuvotteluja ja suuria linjauksia. Se näkyy myös Juha Sipilän johtamassa hallituksessa, joka on tehnyt kirjaimellisesti pääministerin näköistä politiikkaa. Näin hallituksen puoliväliriihen alla tuloksista ja toimintatavoista voi olla sitten montaa mieltä.

SDP:n kannatus on noussut hitaasti, mutta tasaisen varmasti puheenjohtaja Antti Rinteen aikakaudella. Olen toiminut puolejohdossa puoluehallituksen jäsenenä toukokuusta 2014. Eduskuntaryhmän ja puoluehallituksen jäsenenä olen ollut tiivisti mukana puolueen tulevaisuus – ja ohjelmatyössä. Muuttavussa maailmassa myös SDP:n on puolueena pystyttäyvä uusiutumaan ja uudistamaan toimintatapojaan unohtamatta kuitenkaan arvojaan. Tehtävämme on ollut ja tulee olemaan heikompien puolustaminen. Epätasa-arvon, työttömyyden ja syrjäytymisen maailmassa tehtävämme on edelleen ajankohtainen. Demokratian, ihmisarvon ja rauhan puolustaminen pitää olla edelleen keskiössä. Riidankylvväjiä riittä aina. Rauhan ja yhteistyön rakentajista on puute.

Lauantaina valitaan Lahdessa SDP:n uusi puoluejohto eli puheenjohtaja, varapuheenjohtajat, puoluesihteeri ja puoluehallituksen jäsenet. SDP:llä on kaikki mahdollisuudet tulla valituksi pääministeripuolueeksi seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Eduskuntavaalit pidetään vuonna 2019 ellei hallitus syystä tai toisesta hajoa ennen sitä. Itse olen ehdolla puolueen varapuheenjohtajaksi.

Puoluekokouksessa on yhteensä 500 äänivaltaista edustajaa 13 eri piiristä. Suurimaat piirit ovat Kaakkois-Suomi (66 edustajaa, Uusimaa 63 edustajaa ja Pirkanmaa 52 edustajaa). Pääkaupunki Helsingillä on 44 edustajaa. Meillä Hämeen piirissa on 39 puoluekokousedustajaa. Pienimmät ovat Lappi (14 edustajaa) ja ruotsikielinen FSD (18 edustajaa). Ennen kokousta piirit neuvottelut erilaisista ratkaisuista, joissa haetaan mm. alueellista tasapainoa. Perinteisesti 7 suurinta piiriä ovat omalla kannallaan ratkaiseet paljon. Ajat on kuitenkiin muuttuneet. Piirien omilla ehdokkuuksilla on merkitystä, mutta samalla korostuu yksittäisten ehdokkaiden kyky käydä kampanjaa ja vakuuttaa kokosväki omassa puheenvuorossaan.

Hämeen piiri esitti minua yksimielisesti varapuheenjohtajaksi. Se tarkoittaa, että Lahden ja Päijät-Hämeen lisäksi myös Hämeenlinnan, Riihimäen ja Forssan alue tukee minua yksimielisesti. Se ei yksin riitä, koska Häme ei ole kaikkein suurimpien piirien joukossa. Uskon silti, että minulla on mahdollisuuksia menestyä. Kaikille ehdokkaille pidetään nk. kannatuspuheenvuoroja. Saan tukea kaikkien puheenjohtajaehdokkaiden taustajoukoista ja ympäri Suomea.

Riittääkö se valintaan saakka nähdään lauantaina Lahdessa.

Ville Skinnari