Ex-lahtelaisen ja Etelä-Lahdessa pitkään asuneen käsikirjoittaja Heikki Luoman maalaiskomediat on nähtävissä seuraavan vuoden ajan Yle Areenassa. Sunnuntaina TV1:llä alkaa uusintana Korpelan kujanjuoksun ensimmäinen tuotantokausi ja heti sen perään on vuorossa saman sarjan toinen tuotantokausi.
– Korpelan kujanjuoksun kolmatta tuotantokautta kuvataan vielä lokakuuhun saakka. Sen jälkeen koko sarja on valmis.

Luoma myöntää, että pitkä yhteistyö mukavan tiimin kanssa päättynee tähän ja mieli on sen vuoksi hieman haikea.
– En minä kirjoitushommia aio kuitenkaan jättää. Nyt minulla on aikaa kirjoittaa näytelmiä. Tuskin kukaan onnistuu houkutella minua enää kuitenkaan pitkän sarjan kirjoittamiseen?

Luoman ja Ylen yhteistyö alkoi 1990-luvun alussa, kun tv-sarja Matkalaukkukostaja näki päivänvalon.
– Tämän sarjan viimeinen osa keräsi yli miljoona katsojaa tv:n kotikatsomoihin ja sen vuoksi minulle tarjoutui mahdollisuus kirjoittaa maalaiskomediasarjan ensimmäinen osa Vain muutaman huijarin tähden.

Pois päivätyöstä

– Olen erittäin tyytyväinen siitä, että uskalsin heittäytyä vapaaksi kirjailijaksi vuonna 1990.

Luoma jätti tuolloin päivätyönsä Enso Gutzeitin Lahden tehtailla.
– Minulla oli silloin niin suuri palo kirjoittamiseen. Kaikki vapaa-aika täyttyi kirjoitusharrastuksesta ja sen vuoksi oli tehtävä selkeä ratkaisu joko päivätyöt tai käsikirjoittaminen. Nyt voin rehellisesti sanoa, että tein oikean valinnan.

Käsikirjoittaja muistelee vieläkin elämänsä käännekohtaa positiivisin miettein.
– Minulla oli selkeä usko itseeni, että kirjoittamalla on pakko pärjätä. En edes perheellisenä miehenä pelännyt, kuinka selviydyn taloudellisesti, vaikka lama pukkasi päälle.
– Jos tämä ratkaisu olisi jäänyt tekemättä, niin varmaankin kertoisin vielä Lahdessa tarinaa, että minusta olisi tullut jotain, mutta kun en uskaltanut.

Useiden suomalaisten juuret maalla

Käsikirjoittaja Luoma muistuttaa, että useiden suomalaisten ihmisten juuret ovat maalla
– Ihmiset tietävät, että maalla on aina useita sekä tunnistettavia persoonia yhdessä kylässä.

Sen vuoksi käsikirjoittamieni tv-sarjojen Ihmistyypit ovat olleet sitä kautta tuttuja sekä turvallisia suomalaisille katsojillekin, ainakin suurimmalle osalle.
– Pirunpellosta lähdettiin tietoisesti tekemään vakavampaa sarjaa, mutta huumori löysi kuitenkin tien tähänkin tv-sarjaan useiden loistavien ihmisluonteiden kautta.

Korpelan kujanjuoksun tarinakehyksen yksi keskeisin asia on epäoikeudenmukainen kaivoslaki.
– Luontoarvot on alistettu Suomessa Luoman mukaan täysin taloudellisille arvoille. Myös Talvivaara on ollut yhtenä isona asiana takaraivossa, kun Korpelan kujanjuoksua on luotu.

Saan palautetta jatkuvasti

– On hienoa saada palautetta näytelmien ja tv-sarjojen katsojilta. Sain keväällä halvaantuneelta sängyssä makaavalta mieheltä puhelinsoiton, jonka yhteydessä hän kertoi saavansa tv-sarjojeni katsomisesta elämäniloa ja virtaa. Tällainen palaute lämmittää erityisesti mieltä ja saa raavaankin miehen hiljentymään, Luoma toteaa.

Suomessa on Luoman mukaan vallalla sellainen käsitys, että komedian keinoin ei voida puhua elämän vakavista asioista.
– Minä olen toista mieltä. Ihmismielen syvimpiä tunteita on mahdollista kuvata myös huumorin höystämänä. Äärimmäisen koomisessa tilanteessa voi olla myös äärimmäistä tragiikkaa.
– On tärkeää, että elämän kaikki puolet tulee esiin näytelmissä tai tv-sarjoissa.

Petri Görman

Kansakoulunkadulla juhlittiin vireää seitsemänkymppistä

Viime viikon lauantaina vedettiin Milkissä lippu salkoon ja pistettiin komeat juhlat pystyyn, kun Kansakoulunkatu 3 ja 4 viettivät talojen 70-vuotisjuhlia.

Talot rakennettiin heti sotien jälkeen ja ne ovat kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde. Kyseessä on yksi vanhimmista edelleen asuinkäytössä olevista Lahden Talojen kiinteistöistä. Talot rakennettiin aikanaan isojen lapsiperheiden tarpeisiin ja alunperin alueesta puhuttiinkin ”Miljoonakylänä”, joka tosin pian muuttui kansan suussa tutuksi Milkiksi.

Nykypäivän mittapuun mukaan talojen asunnot ovat perheasunnoiksi pieniä, 50-neliöisiä kaksioita sekä 37,5-neliöisiä huoneen ja keittiön asuntoja. Talot remontoitiin perusteellisesti neljä vuotta sitten. Perusparannus palautti 1940-luvun taloihin myös alkuperäisiä, 1980-luvun alun peruskorjauksessa poistettuja ratkaisuja.

Juhlat aloitettiin lippujen nostolla molempiin pihoihin, jossa yhteydessä kajautettiin ilmoille yhteislauluina Lippulaulu ja Finlandia hymni. Asukastoimikunta oli ollut ahkerana ja pystyttänyt pihaan teltan sateen varalta sekä hoitanut paikanpäälle upean kolmen ruokalajin menun, joka sisälsi vihannessosekeiton, broilerikiusauksen ja salaatin sekä tietenkin maistuvat mansikkakakku-kahvit.

Juhlan ohjelmassa oli mm. Lahden Talojen tervehdys sekä asukastoimikunnan puheenjohtajan puhe, jossa käytiin läpi Milkin alueen menneisyyttä aina tähän päivään asti. Musiikista piti huolen mainio duo Pasi Goodman (kitara ja laulu) ja Jukka Ilmonen (haitari), joiden upeasta soitannasta nautittiin pihamaalla vielä pitkään kohti pimenevää iltaa.
Aika vireä seitsenkymppinen!

Petri Salomaa

Hyytävien säiden ansiosta talviturkin heittäminen ei ole ollut tämänkään kesän suosituimpia keskustelunaiheita. Poikkeuksen ovat tehneet ne, jotka olivat ajoittaneet Lapin-reissunsa oikein. Siksi kuuntelin lähinnä huvittuneena, miten eräs lähinaapurini teki heinäkuun puolivälissä tohkeissaan lähtöä maauimalaan tarkoituksenaan talviturkin karistaminen.

Talviturkista luopuminen maauimalassa? Se ei jotenkin vaan istu omaan ajatusmaailmaani. Kyllä käsittääkseni talviturkki pitää kastaa ja luovuttaa nimenomaan luonnonvedessä; järvessä, meressä tai joessa. Uimahalli- ja kylpyläolosuhteita ei tähän kategoriaan oikeaoppisesti lasketa. Samaan sarjaan luetaan myös maauimalat.

Onko tällä sitten jotakin yhteyksiä toiseen kesän uutiseen, siihen että suomalaisten uimataito on huolestuttavalla tavalla rapistunut? Kyllä, mielestäni hyvinkin paljon. Suomalaiset ovat vieraantuneet uimisesta, eivätkä uimahallit ole välttämättä kehittymässä enää oikeaan suuntaan. Nykypäivänä uimahallit alkavat muistuttaa vuosi vuodelta enemmän korkeatasoisia kylpylöitä, joissa tärkeintä ei ole uiminen ja uimataidon ylläpitäminen, vaan liukumäet ja kaikenlainen itsensä hemmottelu.

Teimme valokuvaajan kanssa 2000-luvun vaihteessa laajaa reportaasisarjaa Matka Suomen sydämeen silloin vielä voimissaan olleeseen Nykyposti-lehteen. Kiersimme Suomi-neidon kantapäästä kiireeseen etsiessämme ihmisiä ja ilmiöitä, joissa suomalaisuus korostuu. Osuimme parhaassa hellesäässä Sotkamon Vuokattiin, jossa lomasesonki oli parhaimmillaan. Upea uimaranta ammotti tyhjyyttään, kun taas tukahduttavan kuumassa kylpylässä oli tungosta. Ihmiset viettivät mieluummin aikaa sumeassa vesihöyryssä toisiaan tönien kuin luonnonkauniin maiseman äärellä raikkaassa ulkoilmassa ja auringosta nauttien.

Suomessa hukkuu vuosittain 150 – 200 henkilöä. Tämä tuhansien järvien maa on tällä hetkellä pohjoismaisen hukkumistilaston ykkönen. Se on sitä myös aikuisten uimataidottomien määrässä. Lähes kolmannes aikuisista on taannoisen tutkimuksen mukaan uimataidotonta porukkaa, kuudesluokkalaisista lapsistakin lähes joka neljäs.

En tiedä, miten paljon koulussa opetetaan nykyään uintia, vai opetetaanko ollenkaan. Vastuu on jäänyt pakostakin, ainakin osittain, vanhemmille. Mutta millaisia esikuvia lapsille ovat sitten uimataidottomat vanhemmat? Kasvavasta kylpylätrendistä huolimatta uimahallit ovat saaneet paljon hyvää jälkeä aikaan. On laskettu, että uimahallin läheisyydessä varttuneista lapsista likipitäen kaikki osaavat uida. Tämä tiedoksi myös lahtelaisille päättäjille.

Olisikin upeaa, jos suomalaiset oppisivat käymään järvellä ja merellä muutenkin kuin vain juhannusviikonloppuna veneestä käsin kännissä ja sepalus auki.

Ilkka Isosaari

Joudumme joka päivä valitsemaan useiden vaihtoehtojen väliltä. Joissain asioissa raja on selvä, vaisto sanoo, mikä on oikea tie. Joskus tilanteet ovat kuitenkin monimutkaisempia, niissä on useita muuttujia ja on hankalampi valita oikein. Toisinaan joudumme tyytymään monesta huonosta vaihtoehdosta parhaaseen, kun parempaa ei ole tarjolla.

Harhareittejä on aina monta, oikeita vain yksi. Usean tuntemattoman tien risteyksessä on helpompaa kääntyä väärään suuntaan kuin löytää arvalla ainoa oikea tie. Moni vaihtoehto tuntuu houkuttelevalta, kaikille teille on omat perusteensa. Eksyminen ilman karttaa on helppoa missä tahansa.

Kuitenkaan meidän ei tarvitse suunnistaa elämän matkaa oman järkemme varassa. Saamme luottaa johdatukseen tässä ja muissakin elämämme asioissa, valinnoissa ja haasteissa. Totuus ei ole aina meidän käsissämme, se on raskasta myöntää ja vaatii nöyrtymistä. Lopulta se kuitenkin vapauttaa.

Totuus vapauttaa meidät huolehtimasta. Se vapauttaa kantamasta aiempien harhapolkujen painolastia yhtään kauempaa kuin on tarpeen. Totuus vapauttaa meidät elämään omina itsenämme, arvokkaina ja oikeanlaisina. Totuus täyttää aukot ja peittää tahrat. Totuus vie perille.

Emilia Kallioniemi

Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tämänpäiväinen päätös on monella tavalla merkittävä. Silti pitää muistaa, että valiokunta teki vain normaalia työtään: Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on ollut – kuten aina – tulkita annettua hallituksen esitystä ja tässä tapauksessa erittäin laajaa lakiesitystä suhteessa valtiosääntöoikeuteen. Valiokunta teki omaa työtään, kuten sen pitääkin. Ilman hallitus – oppositio asetelmaa tai ulkopuolista painostusta.

Järjestelmävirhe vaatii korjauksia

Ehdotetun uudistuksen mittaluokka oli poikkeuksellisen suuri. Siksi sen vaikutusarvioissa esitettyihin riskeihin tuli suhtautua poikkeuksellisen vakavasti. Kyse ei ole mistä tahansa palvelutehtävästä vaan sellaisen palveluiden järjestämisestä, joissa on keskeisesti kyse julkiselle vallalle osoitetun viime kädessä oikeuteen elämään kiinnittyvien perusoikeuksien turvaamistehtävän toteuttamisesta. Ehdotettuun lainsäädäntöön sisältyi lyhyesti sanottuna rakenteellinen järjestelmävirhe, joka pitää korjata. Avainkysymykseksi nousi perustuslaillisessa tarkastelussa riittävien sosiaali – ja terveyspalveluiden turvaaminen: Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali – ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Yhtiöittäminen ei sinänsä ole perustuslainvastaista, mutta sen seuraukset ja vaikutukset olisivat sitä olleet.
Alueelliset erot olisivat kasvaneet. Oleellista ei ole vertailu nykytilaan, vaan hallituksen esityksen tosiasialliset vaikutukset. Hallituksen esittämässä mallissa alueelliset erot todennäköisesti tulisivat kasvamaan eikä pienenemään nykymalliin verrattuna.

Yhtiöittämisvelvoite poistuu

Yhtiöitettyyn palvelutuotantoon liittyy merkittäviä riskejä. Valiokunta piti välttämättömänä poistaa sosiaali – terveyspalveluita koskevan yhtiöittämisvelvollisuutta koskevan sääntelyn perusoikeuksien vaarantumiseen liittyvistä syistä. Hallituksen esityksessä jäi epäselväksi miten hallituksen esittämä (43 § HE 47/2017) menettely olisi voinut tosiasiallisesti turvata yhdenvertaiset palvelut. Pitää muistaa, että kuntiin verrattuna maakuntien itsehallinto on seitin ohutta. Rahoitus tulee valtiolta ja verotusoikeus puuttuu.

Suomen olosuhteisiin huonosti sopiva ja yksityiskohdissaan keskeneräinen valinnanvapausmalli olisi voinut heikentää väestöryhmien välistä yhdenvertaisuutta ja vaikeuttaa sosiaali – terveydenhuollon palveluiden saatavuutta ja sitä kautta myös kustannusten hillitsemistä. Yhtiöittämisvelvollisuuden poistamisesta seuraa merkittäviä muutoksia valinnanvapauslakiesitykseen.

Palveluiden tuotantokiellosta johtuen maakunnilla ei olisi ollut välitöntä henkilöstö – ja muita voimavaroja paikata puuttuvaa palvelutuotantoa markkinapuutetilanteessa. Maakunnat ovat esitetyssä mallissa käytännössä valtion rahoituksen armoilla ja siksi niiden kyky reagoida markkinapuutetilanteeseen on rajallinen. Oma tuotanto pitää siksi sallia maakunnille.

EU-oikeuden tulkinta tarkentui

Yhtiöittämiselle olisi ollut myös vaihtoehtoja. Se oli poliittinen valinta. Asiantuntijakuulemisissa tuli selväksi, että EU ei sitä olisi vaatinut. Julkisyhteisön lakisääteiselle sosiaali – ja terveyspalveluiden tarjoamisvelvollisuudelle tai ns. solidaarisuusperiaateelle ei annettu merkitystä hallituksen esityksessä. Valiokunnan selvityksen mukaan hallituksen esittämä tulkinta EU-oikeuden merkityksestä yhtiöittämisvelvollisuuden perustana valitussa valinnanvapausmallissa ei kuitenkaan ollut välttämättä perusteltu. Hallituksen esityksen mukaisen yhtiöittämismallin toteuttaminen olisi saattanut merkitä kansallisen päätösvallan oleellista kaventumista ja useita oikeusriitoja yksityisten terveyspalvelutuottajien riitauttaessa sellaiset lakimuutokset, jotka heikentäisivät heidän oikeuksia ja taloudellisia intressejä. Hyppy EU:n kilpailuoikeuden soveltamisalaan jäi nyt ottamatta ja hyvä niin. Se on Suomen etu.

Perustuslakivaliokunnan linjaus yhtiöittämisen EU-oikeudellisista perusteista on tulevaisuudelle tärkeä. Valtioneuvoston on jatkossa huolehdittava erityisen tarkasta lakiehdotusten EU-oikeudellisesta arviosta tarvittaessa yhdessä EU:n viranomaisten kanssa.

Miten tästä eteenpäin?

Hallituksen esitys maakuntien perustamisesta ja järjestämisen uudistamiseksi ja sitä täydentävien esitysten muutosten valmistelu voidaan tehdä mietintövaliokunnassa, mutta asian luonteen vuoksi mietintöluonnos on saatettava uudelleen perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi.
Hallituksen valinnanvapausesityksen valmistelu osoitetaan valtioneuvoston tehtäväksi ottaen huomioon perustuslain lainsäädäntömenettelyä koskevat säännökset, hyvän lainsäädännön periaatteet ja lainsäädäntökokonaisuuden laajakantoisuuden. Valiokunta voi ottaa kantaa uuden esityksen vaikutuksiin perustuslain vasta sitten kun uusi esitys on eduskunnassa.Sen aikataulu on aikaisintaan ensi syksyllä.

Yhteenvetona voi sanoa, että suomalainen ja eurooppalaisesti varsin poikkeuksellinen yhtiöittämisvimma sai nyt suitset.
Mitä lainsäädännön uuteen valmisteluun tulee niin näiden kahden esitetyn kokonaisuuden (maakuntauudistus ja valinnanvapaus) kohtalonyhteys on meille epäselvä. Pallo tässäkin asiassa on nyt hallituksella.

Ville Skinnari
Kansanedustaja, SDP:n varapuheenjohtaja
Perustuslakivaliokunnan jäsen

Jäämme kaikki odottamaan, mitä tuleman pitää sote-lain toteutuessa. Sellaista ennustajaa ei Suomessa olekaan, kuka varmasti osaisi ennustaa, mitä on ”soteenkaaren päässä”?

Tämän soteaarteen arvo on vähintään 10 miljardia euroa ja kysymys kuuluukin, miten kakku jaetaan ja mitä tarkoittaa ”valinnanvapaus”? Monet aisantuntijat ovat arvostelleet sote-uudistusta, ja sen tiedetään tulevan kalliiksi veronmaksajille.

Uudistusten voittajaksi on usein mainittu suuret yksityiset terveyspelurit, kuten Mehiläinen, Attendo, Terveystalo- Diacor, Pihlajalinna ja PlusTerveys OY. Nämä isot terveystuottajat yrittävät kaapia kerman päältä ja ovat varautuneet uudistuksiin ostamalla pienempiä toimijoita pois markkinoilta samalla palauttaen asemiaan maakunnissa.

Pahin ongelma tässä kaikessa on näkyvyyden puute. Hallitus on edellyttänyt, että sote-kakulle pääseviltä yrityksiltä edellytetään maakohtaista veroraportointia ja verojen maksamista Suomeen. Viimeisimmässä laki esityksessä tämä on vesitetty.

Hyvinvointiyhteiskuntamme tärkeimpiä elementtejä ovat hoiva ja sen mielekkyyden perusta. Silti emme osaa puhua vanhusten hoidosta, vammaisuudesta, mielenterveydestä ja henkisestä hyvinvoinnista ilman normeja. Henkistä hyvinvointiamme ohjaavat tehokkuus, priorisointi ja taloudellisuus.

Suljetut ja pimeät alueet muodostavat hyvinvointi-Suomessa suuren sektorin, jonka sisältöön julkisesti harvoin puututaan. Turun vanhuuspsykiatrian osaston pahoinpitelyt, eristykset ja nöyryytykset vuosina 2009-2014 avasivat kuitenkin padon. Oikeustapausten käsittely on vielä kesken, mutta ongelmat kyllä jo tiedostetaan.

Heikommassa asemassa ovat eniten huolenpitoa tarvitsevat. Kuka sote-ratkaisussa kantaa huolen heistä? Kauhulla ajattelen, mitä tapahtuu psykiatrisilla osastoilla ja vanhusten kodeissa, jollei selkeitä kriteereitä määritellä näiden ryhmien hoidosta, kun uudistus toteutetaan vuonna 2019.

Laitokset on suunniteltu minimoimaan huolenpitoon menevät ”resurssit” siten, että hoivan voidaan sanoa jotenkin toimivan. Silti hoivan järjestämisen ongelmat on helppo sulkea mielestä periaatteella: poissa silmistä poissa mielistä. Ihminen kutistetaan näkymättömäksi.

Ihmiset kyllä pidetään laitoksissa elossa säällisen ajan, mutta jätetään heitteille sosiaalisesti ja psyykkisesti. Vanhusten Ihmisarvoa loukataan, koska keskustelua psyykkisestä hyvinvoinnista ja sosiaalisista tarpeista ei ole edes aloitettu. Keskustelu hoivalaitoksista muistuttaa keskustelua tuotantoeläimistä. Puhutaan kyllä hygieniasta, ravitsemuksesta ja vaipoista, mutta ei ihmisen elämän tärkeimmistä arvoista läsnäolon ja turvan tarpeesta. Kotihoitajat ovat uskomattoman kallisarvoisia yksilöitä yhteiskunnasamme!

Juhani Melanen 

– Musiikkiani on käytetty paljon elokuvissa ja kaksi kertaa kesäteatterissa. Koskaan en ole kuitenkaan tehnyt varta vasten mihinkään mitään. Olen vain tehnyt koko ikäni lauluja, joista osa on sitten löytänyt tiensä milloin minnekin. Tilauksesta en ole tehnyt musiikkia juuri koskaan, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lauluntekijä Marko Haavisto kertoo.

Honkalinnan kesäteatterissa esitetään Hollolasta Teksasiin -näytelmä, jonka musiikki on Haaviston käsialaa.
– Hollolasta Teksasiin-laulu on sävelletty alunperin aikuisten nukketeaterinesitykseen, jonka nimi oli Tyhjän päällä. Pari vuotta myöhemmin se oli Marko Haavisto Poutahaukat yhtyeen albumin nimi.

Ohjaaja on valinnut näytelmään erilaisia lauluja Haaviston muusikon uran varrelta.
– Muusikolle tällainen juttu tuntuu aina hyvältä ja kiitolliselta, kun musiikkia käytetään toisen taidemuodon yhteydessä.

Haavisto ei vielä ole nähnyt esitystä kokonaisuudessaan.
– Lopullisen version näen sitten ensi viikolla katsojana katsojien joukossa.

Pesäkallion kesäteatterin Tukkijoella -näytelmässä 10 vuotta sitten kuultiin myös Haaviston lauluja.
– Se on positiivinen juttu, kun laulut jatkavat elämää uudelleen teatterilavalla.

Poutahaukoilla vilkas keikkakesä

– Toukokuussa keikkailimme Itävallassa, Saksassa ja Sveitsissä. Viime viikonloppuna olimme Slovakiassa ja piipahdimme myös Moskovassa kesäkuun alussa ennen Sodankylän elokuvajuhlia.

Haavisto myöntää, että tuskin Poutahaukat olisi koskaan saanut ulkomaan keikkoja, jos he eivät olisi esiintyneet Aki Kaurismäen elokuvissa.
– Heinäkuun aikana olisi tarkoitus äänittää englanninkielistä materiaalia Poutahaukkojen kanssa Saksan markkinoita varten.

Muutamalla biisillä lähdetään Haaviston mukaan liikkeelle ja jos homma toimii, niin tarkoitus on tehdä levy.
– Vesa Haaja on tehnyt englanniksi musiikkia ja on henkilökohtainen sparraaja tässä projektissa minulle.

Haaviston oma musiikki on aina syntynyt suomeksi.
– Hermostuttaa hieman, että tuleeko uusista englannin kielisistä biiseistä luontevia.

Syksy on luovinta aikaa

– Perinteisesti syksyt ovat olleet aina minulle luovinta aikaa. Silloin syntyy sävellyksiä, kun on ilmassa tummempaa meininkiä ja tuulet puhaltaa nurkissa.

Säveltäminen ei kuitenkaan muusikon mukaan koskaan katso aikaa tai paikkaa.
– Sen olen huomannut, että hellekesät eivät ole ainakaan minulle niitä parhaita hetkiä sävellysrintamalla.
– En ole koskaan kokeillut sitä, että lähtisin esimerkiksi kuukaudeksi säveltämään musiikkia, johonkin Keski-Euroopan suurkaupunkiin. Voi olla, että se täytyy kokea jossain vaiheesa.

Petri Görman

Vieläkö joku väittää, että politiikka on tylsää, vaikka kansan kustannuksellahan tässä pelleillään. Jos saisin päättää, kuka saa seuraavan Jussi-palkinnon, eli Suomen elokuvamaailman Oscarin tämän vuoden parhaasta käsikirjoituksesta, jakaisin sen jo nyt Timo Soinille ja hänen taustajengilleen. Parhaan naispääosan esittäjän pystin saisi ilman muuta Kike Elomaa, joka on poukkoillut ympäriinsä, kuten vanhassa lastenlaulussa lauletaan: ”Katso kenguru loikkaa, mies on löytänyt sen.” Tällä kertaa tuo mies oli Jussi Halla-aho, jonka johtamiin perussuomalaisiin Kike loikkasi takaisin, hypättyään sieltä ensin pois. Arja Juvonen teki saman tempun myöhemmin.

Kike, oikealta etunimeltään Ritva, tunnetaan lähinnä kehonrakentajana ja iskelmälaulajana ennen kansanedustajan uraansa. Röntgen-hoitajan koulutuksen saanut nainen on voittanut kehonrakennuksessa muun muassa Ms. Olympia -tittelin, Euroopan mestaruuden sekä epävirallisen SM-kisan ja World Games -kilpailun. Hän pääsi lajin Hall of Fameen vuonna 2001. Kiken mies, Kimmo on taas istunut eduskuntasalin sijaan linnassa.

Kiken kaksinkertaisen loikkauksen jälkeen, persujen edeltäjäpuolueen, SMP:n puheenjohtaja ja kaksinkertainen ministeri, Pekka Vennamo ei malttanut pitää sanan säiläänsä piilossa. Hän ihmetteli somessa, piileeköhän taipumus moniloikkaukseen geeneissä: ”Kiken isä Arvo Robert Sainio, joka oli SMP:n kansanedustaja, loikkasi aikoinaan ensin SMP:stä irtautuneeseen SKYP:iin ja sieltä hetken harkinnan jälkeen takaisiin SMP:hen ja muutaman päivän jälkeen uudelleen SKYP:iin, jonne sitten jäi ja putosi eduskunnasta seuraavissa vaaleissa.”

Kommentillaan Vennamo viittaa vuoden 1972 tapahtumiin, jolloin hänen isänsä Veikko Vennamon johtama Suomen Maaseudun Puolue repesi perussuomalaisten tavoin kahtia ja diktatorisista otteista puheenjohtajaa syyttänyt puolueen enemmistösiipi perusti uuden, Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolueen.

Termi loikkari pitää sisällään halventavan leiman, ja entiset puoluetoverit pitävät häntä yleensä porukan petturina. Monet leiriä vaihtaneet poliitikot ovat ottaneet kunnolla turpaansa, joku on silti sinnitellyt eteenpäin. Kike Elomaa epäröikin jo 16.6. lähtemistään perussuomalaisista Facebook-sivuillaan ja kirjoitti: ”Haluan olla avoin äänestäjilleni ja kysynkin: Teinkö oikean valinnan?”

Viime vuosien tunnettuja loikkareita valtakunnan tasolla ovat muun muassa Maria Tolppanen (Perussuomalaisista demareihin 2016), Laila Koskela (Perussuomalaisista keskustaan 2014), Bjarne Kallis (Kristillisistä kokoomukseen2014), Toimi Kankaanniemi (Kristillisistä perussuomalaisiin 2013), Markku Uusipaavalniemi (Keskustasta perussuomalaisiin 2010), Merikukka Forsius (Vihreistä kokoomukseen 2003), Lyly Rajala (Kristillisistä kokoomukseen 2003), Eija-Riitta Korhola (Kristillisistä kokoomukseen 2003), Ulla Bogdanoff (SMP:stä POP:iin 1986), Eeva Kuuskoski (Kokoomuksesta keskustaan 1980) ja Pirkko Aro (Liberaaleista keskustaan 1980). Heidän lisäkseen puoluetta ovat vaihtaneet Jörn Donner (SKDL:stä ruotsalaisiin ja edelleen demareihin), Susanna Rahkonen (Demareista vihreisiin), Tarja Tallqvist (Kristillisistä demareihin), Toivo Pyörtänö ja Ahti M. Salonen (Demareista POP:iin), Risto Kuisma (Demareista nuorsuomalaisiin ja sitten perustamaansa Remonttiryhmän kautta takaisin SDP:hen) sekä Jyrki Kasvi (Nuorsuomalaisista vihreisiin).

Kaikesta huolimatta haluan kehottaa kaikkia Omalähiö-lehden lukijoita loikkaamaan hyvällä omallatunnolla kesälomalle. Hyvää ja helteistä heinäkuuta, vaikka tuosta jälkimmäisestä en voi mennä takuuseen.

Ilkka Isosaari

Launeen kirkkoherra Heikki Pelkonen rentoutuu kesällä luonnossa liikkuen ja iltarasteilla juosten. Kotona hän viihtyy myös puutarhassa.
– Suunnistus on kuitenkin kesän tärkein harrastus. Olen ollut mukana Jukolan viestissä 25 kertaa.

Kirkkoherra Pelkonen juoksi Jukolan viestin neljännen osuuden tänä vuonna nostaen Päijät-Rastin sijoitusta yli 50 pykälää ylöspäin.
– Perinteisesti olen juossut yöosuuksia, mutta olin sitä mieltä, että kunto ei anna myöten juosta pidempiä osuuksia.

Hälvälässä juostaan ensi vuonna Suomen arvostetuin suunnistusviesti ja Pelkonen vielä miettii, millä tavalla hän on mukana tapahtumassa.
– Rehellisesti sanoen en vielä tiedä, olenko juoksemassa vai talkoissa. Jukolassa on joka vuosi metsäkirkko ja sellainen on tarkoitus järjestää myös Hälvälään.
– Suunnistuksessa on parasta se, että tällainen keski-ikäinen mies voi nauttia luonnossaliikkuen liikuntasuorituksesta kuin pikkupoika.

Kirkkoherran saa kesällä parhaiten kiinni

– Kirkko ei nuku koskaan. Kesä on vilkasta leiriaikaa. Meillä on myös aktiivista diakoniatoimintaa kesällä ja jumalanpalvelukset pyörivät normaalisti. Kesähäät ja konfirmaatiot takaavat sen, että kesäaikana kirkollinen toiminta on aktiivista.

Kirkkoherralle kesäaika on hieman rauhallisempi ajankohta vuodenkierossa.
– Kesällä saa olla rauhassa ja tehdä rästiin jääneitä töitä rauhassa ajatuksen kanssa.

Talousarvion laatiminen alkaa jo elokuussa ja kirkkoherran työajastusta sen pohjustamiseen menee jo kesällä paljon aikaa.
– Luen jonkun verran kirjoja kesälomalla. Kirjailija Matti Röngän Eino oli hiljattain työn alla ja se oli meilenkiintoinen tarina. Myös Lahteen ja Launeen seurakuntaa liittyvä Operaatio hokki oli hyvä lukukokemus.

Kirkkoherran kasvihuoneessa kasvaa chiliä, kesäkurpitsaa, kurkkua, tomaattia ja viinirypälepensas on tämän kesän uusi tuttavuus.
– Marjastaminen on taas sellainen koko perheen yhteinen loppukesän juttu. Kun iltarasteilla löytää mielenkiinotiset marja- ja sieniapajat, niin seuraavana päivänä metsään voi mennä poimimaan hyvän sadon talteen.

Petri Görman

Kertomus tuhlaajapojasta on monelle tuttu, mutta silti ajankohtainen. Kertomuksen miehellä on kaksi poikaa. Toinen heistä pyytää ennakkoperintöä ja lähtee isän omaisuudesta osansa saatuaan maailmalle sitä tuhlaamaan. Toinen on isälle kuuliainen, kiltti ja uskollinen unelmapoika. Menetettyään kaiken tuhlaajapoika nöyrtyy ja ilmestyy häpeissään isänsä ovelle. Yllättäen isä riemuitsee poikansa paluusta ja järjestää suuret juhlat, mutta vanhempi veli katselee menoa kateellisena.

Tuhlaajapoikaa ei rangaista, vaan hänet otetaan vastaan iloiten. Hän oli pahasti kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt. Kertomusta lukiessa näyttää kuitenkin siltä, että vanhempi poika on aivan yhtä hukassa kuin veljensäkin. Hän kuvittelee, että isä rakastaa häntä vain hänen ahkeruutensa vuoksi, vaikka tämän rakkaus hänenkin kohdallaan on ehdotonta ja pysyvää, ansioista riippumatonta.

Jumalan oikeusjärjestelmä poikkeaa omastamme. Sen perustana on armo ja rajaton rakkaus, joka ylittää järjen. Siksi kertomuksen isän toiminta tuntuu vanhemmasta veljestä epäreilulta. Jumalan oikeussaleissa kaikuu vapaus, sillä hän on armollinen, rakastava ja anteeksiantava isä. Jokainen on tervetullut takaisin, jokainen on samalla viivalla ja kaikki rikkomukset ovat yhtä painavia.

Elämme armottomassa maailmassa, jossa hallitsevat kiireinen arki, start up -henki ja pyrkimys päästä mahdollisimman nopeasti mahdollisimman korkealle. Joskus tällaisen arjen keskellä meiltä hukkuu jotain tärkeää. Kun elämme elämäämme kiltisti, kuuliaisesti ja ahkerasti pyrkien hyvään, unohdamme, ettei tässä kaikessa ollutkaan kyse siitä, mihin me yritämme tai kuinka pitkälle pääsemme. Kyse on armosta, joka konkretisoituu vasta peilattuna meidän virheisiimme, epätäydellisyyteemme ja pystymättömyyteemme. Pyrkimys hyvään on tärkeä, mutta se ei määritä meitä ihmisinä. Ilman armoa kukaan meistä ei riittäisi.

Armo riittää, sinunkin kohdallasi.

Emilia Kallioniemi
kesäteologi, Launeen seurakunta