Tätä juhannusta olen odottanut. En ole koko kevään tai alkukesän aikana ehtinyt edes käymään kesäpaikassamme Padasjoen Virmailassa. Lapsetkin odottavat koko perheen juhannusta. Työ meillä kuitenkin jatkuu eduskunnassa vielä seuraavalla viikolla. Juhannustaikoja en osaa, mutta tyttäreni on toivonut sellaista. Yksi on varmaan, että isä olisi vähän enemmän kotona ja perheen kanssa.

Koko kevään jo kuukausia eduskunnan käsittelyssä ollut maakunta – ja SOTE uudistus on työllistänyt paljon. Ensi viikolla on tavoite saada lausunto ulos meiltä perustuslakivaliokunnasta. Muitakin suuria lakikokonaisuuksia on menossa. Ammatillista koulutusta uudistetaan suurella kädellä ja se on jäänyt julkisuudessa liian vähälle huomiolle. Uudistusta tarvitaan, mutta aiemmin toteutetut massiiviset leikkaukset uhkaavat vesittää tarpeellisen uudistuksen tavoitteet. Opiskelijoiden oikeus laadukkaaseen lähiopetukseen, opettajien oikeus opettaa ja työelämän tarpeet ovat unohtuneet.

Suomen oppilaitoksista vähennetään noin 2000 opettajaa, joka tarkoittaa sitä, että oppilaitoksessa tulee olemaan vähemmän ammattilaisia, joiden puoleen nuori voi kääntyä. Näyttää siltä, että hallitus uskoo sokeasti, että kaikki 16-18-vuotiaat ammatillisessa koulutuksessa olevat nuoret ovat itseohjautuvia ja hyvin pärjääviä. Totuus on kuitenkin se, että monet nuoret kaipaavat tukea ja turvaa vielä toisen asteen koulutuksessa. Vastuu nuorten tulevaisuudesta siirretään nuorille itselleen ja työpaikoille.

Työelämälähtöisyys on ammatillisen koulutuksen keskeinen tavoite. Uudistuksen laajenevan työssäoppimisen aikaansaamiseksi olisi pitänyt toteuttaa uudistus, jossa myös työpaikat ovat keskeisesti mukana. Erityisesti työpaikkaohjaajien koulutukseen ja työpaikkojen taloudellisiin resursseihin pitäisi panostaa. Nyt vaarana on, että opiskelija jää työpaikalla ilman tarvittavaa ohjausta ja laadukasta arviointia.

Suurin osa ammatillisen koulutuksen oppilaista menee pieniin- ja keskisuuriin yrityksiin työssäoppimiseen. Näillä työpaikoilla ei useinkaan ole resursseja tai mahdollisuuksia ottaa ylleen nuorten kasvatustehtäviä. Tämä näyttää kuitenkin olevan hallituksen tarkoitus. Miten vastuun siirtäminen nuorille ja kiireiselle työelämälle tulee vaikuttamaan nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksiin?

Suurena yhteiskunnallisena kysymyksenä on jatkossakin, miten kaikki perusasteen päättävät nuoret saataisiin jatkamaan toisen asteen koulutukseen perusasteen jälkeen. Tämä kysymys ei ole ratkaistavissa pelkästään ammatillisen koulutuksen kysymyksenä, vaan vaatii toimenpiteitä niin perusopetukselta kuin nivelvaiheen ohjaukseltakin. Ammatillisen koulutuksen valmistavan koulutuksen, kymppiluokkien sekä Ohjaamopalveluiden välisen yhteyden tiivistäminen on hyvä asia. Parhaimmillaan työpaikalla tapahtuvan oppimisen ja yksilöllisempien opintopolkujen mahdollistaminen voi auttaa niitä nuoria, joille koulumainen opiskelu sopii huonosti, pääsemään toisen asteen koulutuksen piiriin ja ehkäistä syrjäytymistä ja koulupudokkuutta. Kuitenkin yhdistettynä poikkeuksellisen mittaviin leikkauksiin on vaarana, että reformi päinvastoin johtaa keskeytysten ja vailla toisen asteen tutkintoa jäävien nuorten määrän kasvuun.

Tämä lainsäädäntötyö on työtä siinä missä muutkin työt. Oppositiosta pitää toivoa, että meitäkin kuunneltaisiin. Usein se jää vain toiveeksi. Siihen ei taikatemput auta.

Kaikesta huolimatta hyvää, rauhallista ja turvallista juhannusta kaikille!

Ville Skinnari

Ranskalainen Alain Badiou kuvaa kirjassaan ”Our Wound IS Not Recent” maailmaa, jossa valtioiden tilalla on anarkia ja epätoivo, jotka johtavat maapallon ihmiset äärimmäisiin tekoihin. Tämän uusmaolaisen vasemmistolaisen kirjoittaman pamfletin huomioita ei kannata kuitenkaan jättää pelkäksi viisasteluksi ja yliopistojen kampuspuheiksi, sillä siksi teräviä huomioita siinä esitetään.

Se puhuu juuri tällä hetkellä maailman tärkeimmistä ja suurimmasta asioista: globaalista kapitalismista, fasismista, islamismista ja terroristista. Teos on vahva science fiction-visio kapitalismin viimeisistä vaiheista, joka ei tavallisten tieteistarinoiden mukaan tapahdu tulevaisuudessa, vaan tänään ja huomenna. Suomeksi teos voidaan suomentaa muotoon ”Haavamme ei ole tuore”.

Badioun mukaan suunnilleen puolet maapallomme asukkaista elää täydellisen globaalin kapitalismin ulkopuolella. Muutama miljardi ihmistä ei ole työvoimaa eikä kulutusvoimaa: he eivät ole mitään. Globaali kapitalismi vaatii koko ajan kasvua ja uusia markkinoita ja ennen muuta se elää pääoman käyttämästä työvoimasta ja tuotteiden kulutuksesta. Tästä näkökulmasta puolet maailman ihmisistä elää joutavaa elämää joutomailla. He eivät muodosta mitään todellista uhkaa sille muutamalle prosentille, joka omistaa suurimman osan ihmiskunnan varallisuudesta.

Sen sijaan itsestään ylpeä keskiluokka näkee uhan ja elää hälytystilassa: vaara tulee jostakin idästä ja etelästä, ja se uhkaa läntisiä arvojamme. Se tulee kapitalismin palvelukseen asettuneen demokratian ja markkinoiden ulkopuolelta; noilta joutomailta; ja se vaanii meitä radikaalin islamin ja terrorismin muodossa! Badioun mukaan islam ei ole syy, vaan seuraus. Se on motiiviperusta traumoille, jotka lähtevät globaalin kapitalismin toimien seurauksista. En suoraan allekirjoita Badioun mielipiteitä, mutta arvostan sen teesiä. On täysin totta, että kapitalismi ja liberaali markkinatalous etenee halvan työvoiman, lisääntyvän diigitalisaation ja robotiikan ehdoilla ja pyyhkii keskiluokan syrjään päätöksenteoista.

Badioun mukaan kapitalismin päämääränä on valtioiden purkaminen ja niistä vapaiden anarkististen alueiden luominen. Hän antaa tälle globaalin anarkian tilalle nimen ”zoning”. Anarkian alueilla kauppaa ei käydä valtioiden, vaan aseistettujen jengien ja armeijoiden kanssa. Keskiluokan maailmankuvaa hallitsevat torjunta, vieraan pelko ja rasismi. Kapitalismi nostaa pintaan populistisia ja rasistisia liikkeitä. Se ei niinkään halua kurittaa omistavaa luokkaa, vaan heiluttaa kirvestä kaikkea muutosta vastaan.

Nouseeko fasismi taas keskiluokasta? Ihmiset ajatuksineen ovat tärkeitä tämän maailman tuotteita. Ymmärtääkö keskiluokka roolinsa? Ongelmat ovat olemassa ja ne ovat syvästi yhteiskunnallisia ja taloudellisia eivätkä ideologisia. Onko väkivalta ainoa vaihtoehto niille, joilla ei ole mitään menetettävää? Suomi ei ole mikään paratiisimainen lintukoto. Meillä on omat persumme ja Sisumme!

Juhani Melanen

– Yhteen vuosikymmeneen on mahtunut paljon erilaisia kokemuksia. Sateella olemme laulaneet Salinkallion koulun katoksen suojissa ja muutaman kerran olemme saaneet jännittää sadetta tummien pilvien varjossa taivasalla. Nyt meille paistaa lämmin kesäaurinko, jota viilentää kevyt tuuli. Tähän saamme olla tänään tyytyväisiä, kirkkoherra Heikki Pelkonen totesi Salinkallion yhteislauluillan avajaissanoissaan.

Yhteislauluillan organisoinnista vastasivat Launeen seurakunnan aikuistyö sekä miestenpiiri.
– Monelle kesä alkaa siitä, kun suvivirsi soi ensimmäisen kerran keväällä. Tiesittekö, että suvivirsi on alun perin Ruotsista, josta se on kulkeutunut Suomeen, kirkkoherra kertoi juontaessaan ensimmäistä yhteislaulua alkavaksi.

Ensimmäisen puoliajan aluksi kuuliin Suvivirren lisäksi muun muassa Kotimaani ompi Suomi, Oi herra suuri -virsi, Satumaa -tango sekä Oi muistatko vielä sen virren.
– Tämä ei ole virsikirjan virsi, vaikka siinä on tuttu sävellaji.

Lämminhenkisen yhteislauluillan säestyksestä vastasi Lahden seurakuntien puhallinorkesteri, joka oli asettunut tuulelta suojaan Salinkallion mäen kuusten ja mäntyjen suojaan.
– Täällä on ihan mukava määrä ihmisiä, ehkä noin 50, arveli talkoolainen Veijo Vierumäki.

Yhteislauluillat kuuluvat kesään

Yhteislauluilta tuo minulle kesäfiiliksen ja hyvän mielen. Sen lisäksi täällä tapaa aina tuttuja, Kalevi Karhestosanoo.

Hän kertoo olleensa Salpausselän kirkkokuoro Laulamattomien jäsen aivan sen perustamishetkestä saakka.
– Tämä harrastus kuuluu aina minun kesäohjelmaan.

Sirkka-Liisa Kinnusen mielestä yhdessä oleminen muiden laulusta kiinnostuneiden ihmisten kanssa on tärkeintä.
– Odotan, että laulamme tänään sekä virsiä että kotimaisia klassikkoja. Olisi ihana laulaa Myrskyn jälkeen-laulu kaikkien kanssa yhdessä. Se on kaunis laulu.

Jaakko Iskanius on myös kokenut kirkkokuorolainen, jolle yhteislauluillat ovat tärkeitä.
– Yhteislauluja on kiva laulaa ja tämän Salinkallion metsän reunake on luonnonkaunis kesäiselle lauluillalle.

Petri Görman

Mikä oli pääministeri Juha Sipilän useimmin lausuma termi, kun hän kuuli Jussi Halla-ahon voittaneen perussuomalaisten puheenjohtajakisan ja halusi puolueen ulos hallituksesta? Se oli tietysti arvopohja. Sipilä hoki sanaa mantran tavoin selvittämättä, mitä se tarkoin pitää sisällään. Sinänsä keskustelu arvopohjasta, mitä se oikeasti tarkoittaa, olisi mitä loistavin aihe sata vuotta täyttävän Suomen teemaksi. Samalla kenties selviäsi, mihin pääministerin omat arvot nojaavat. Tämä puhdistaisi ilmaa poliittisessa kentässä, jossa keskeisimmäksi pyrkimykseksi, varsinkin hallituspuolueissa, on tullut oman edun tavoittelu.

Onko hallituksen arvopohja ensinnäkin sama kuin Suomen Keskustan, kuten nyt vaikuttaisi olevan? Orpon johtama kokoomus on niellyt kaiken, mitä toinen porvaripuolue on syöttänyt agendaksi, ja nyt samaan ansaan tulee lankeamaan niin sanottu Uusi vaihtoehto -ryhmittymä. Mikä ihmeen Uusi vaihtoehto? Ryhmäähän pidetään mukana hallituksessa täysin vanhoilla ehdoilla. Tällainen epämääräinen ryhmittymä, josta joka neljäs jäsen kantaa ministerin salkkua, tottelee talutushihnassa taatusti Sipilän käskyjä.

Anteeksi vain, mutta Sipilän arvopohjasta tulee mieleen kirjailija Jari Tervon ja muiden teräväkielisten visionäärien lanseeraama heitto: ”Kepu pettää aina!” Sipilän johtama hallitus on pyrkinyt romuttamaan johdonmukaisesti kaikkia niitä pohjoismaisen hyvinvointivaltion vaalimia saavutuksia, joista me olemme saaneet tähän asti olla ylpeitä ja joista ei tulisi esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa mieleen edes keskustella.

Näitä ylpeyden aiheita ovat olleet muun muassa lapsiperheistä ja eläkeläisistä huolehtiminen, korkea koulutuksellinen sivistystaso ja kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet opiskeluun sekä skandinaaviseen tapaan korkea sosiaaliturva ja rajoittamaton sananvapaus. Pohja Sipilän hallituksen arvomallille löytyykin tällä hetkellä Trumpin Yhdysvalloista ja Putinin Venäjältä, joissa kuilu Suomen tapaan ökyrikkaiden sekä köyhien välillä syvenee. Samaan aikaan alemman keskiluokan tulotaso on romahtanut.

Suomen nykyisen hallituksen koostumus on demokratian totaalinen irvikuva. Konkreettinen ja anteeksiantamaton todistus äänestäjien häpeämättömästä sumuttamisesta. Siitä, mitä puoluepolitiikka voi olla räikeimmillään. Haastattelin Seuran reportterina SMP:n perustajaa, Veikko Vennamoa, jonka perintöä persut ovat vaihtelevalla menestyksellä jatkaneet, vanhoilla päivillä hänen kotonaan, Helsingin Munkkiniemessä. Yksi Vennamon lempilausahduksista oli:”Pitikö minun tämäkin vielä nähdä?!” Uskon, että tämä olisi kuultu jälleen moneen otteeseen, jos mies eläisi.

En sitä paitsi tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa, kun luin joidenkin persuloikkarien pelänneen jo turvallisuutensa puolesta. Saavatpahan ainakin tuntea nahoissaan, millaisessa ahdasmielisessä ilmapiirissä osa ihmisistä joutuu vielä nykypäivän Suomessa elämään. Sitä saa, mitä tilaa – vai, miten se menikään – ja laskun maksaa tilaaja.

Esitettyä taustaa vasten uudet eduskuntavaalit olisivat olleet ainoa oikea ratkaisu tulehtuneeseen tilanteeseen. Jotkut – etupäässä perussuomalaisten kannattajat, tai entiset sellaiset tai, miksi heitä jatkossa nimitetäänkään – ovat puolueensa kannatuslukemien romahtamisen pelossa muistuttaneet, että vaalien järjestäminen maksaa. He unohtavat vain sen tosiseikan, että nykyhallituksen päätökset ovat tulleet Suomen kansalle jo paljon kalliimmaksi.

Ilkka Isosaari

Mitä hullua? Juhannus: Suomen lipun päivä, kesä kauneimmillaan, valo, vihreys, auringon lämpö.
Tästähän on pitkä matka jouluun; vielä – tai enää – 6 kk.

Valoisan kesän yötön yö. Sen pari, kuin kolikon toinen puoli, on pimeän talven valoton päivä jouluna. Kumma kyllä, molemmat valon juhlia! Voittamaton valo, Jeesus. Jumalan armon auringon valo. Kirkkovuodessa ja kristityn elämässä kaikki liittyy Jeesukseen Kristukseen ja saa merkityksensä Jeesuksesta. Juhannuskin.

Johannes Kastajan syntymä – koko Johannes – olisi jo unhoon jäänyt, ellei sanoma Kristuksesta olisi niin tärkeä. Johannes Kastaja oli edelläkävijä, jonkin lainen taivaan lähettämä airut, jonka tehtävä oli avata tietä tärkeälle henkilölle. Jeesukselle.

Tiedämme Johanneksesta hyvin vähän. Raamattu kertoo hänestä niukasti, muut lähteet vielä vähemmän. Mutta tärkeää ei ole Johanneksen henkilö, vaan se mitä hän julisti: ”Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!” (Matt 3:2)
Ilman Jeesusta meillä ei ole taivasten valtakuntaa.

Tapio Mattila
vs. kappalainen Launeen seurakunnassa

Suomalaista politiikkaa on usein kuvattu tylsäksi ja tasaiseksi. Kulunut viikko vahvisti poikkeuksen, kun Perussuomalaisten lauantaisen puoluekokouksen jälkeinen tapahtumaketju käynnistyi. Se ei ollut ihan perusviikko suomalaisessa politiikassa. Perussuomalainen eduskuntaryhmä hajosi. Monen ennustama kahtiajako PS:n perinteisen SMP-siiven ja nk. Nuvien kanssa tapahtui. Epäselväksi jäi kuitenkin kuinka suunniteltua kaikki oli – kuka puhui totta ja kuka ei.

Arvot ratkaisivat

Kokoomukselle ja Keskustalle pitää antaa iso käsi suoraselkäisestä käyttäytymisestä. Suomen hallituksessa ei voi eikä tule olla Halla-Ahon, Huhtasaaren ja Hakkaraisen ja muiden vastaavien ajattelua. Arvomaailma ratkaisi – rajat on osattava vetää ja nyt niin tehtiin. Se ei ole Suomen linja. Ratkaisevaksi ei muodostunut pelkästään rasistiset mielipiteet ja tuomiot, vaan Suomen kannalta isot asia: Euroopan Unionin jäsenyys, osallistuminen euro-alueeseen ja suhtautuminen kaiken kaikkiaan kansainväliseen yhteistyöhön. Eduskunta on tälläkin kaudella lausunut mm. Suomen eurojäsenyyden hyödyistä ja haitoista. Talousvaliokunta katsoi lausunnossaan, että Suomen viime vuosina kokemat taloudelliset ongelmat eivät johdu euroalueen jäsenyydestä, vaan ovat pääasiassa seurausta talouden rakenteellisista ongelmista.

Pitää muistaa, että hyvinvointimme on rakentunut merkittäviltä osin viennin varaan ja kotimarkkinamme pienuuden johdosta yhdentyneet eurooppalaiset sisämarkkinat ovat olleet Suomen talouden kannalta erittäin merkityksellien tekijä. Suomen EU – jäsenyydellä ei pidä leikkiä. Suomi on nyt osa länttä ja eurooppalaista arvoyhteisöä. Se on ulko – ja turvallisuuspolitiikan lisäksi myös talouden perusta. Suomen talouden kasvu voisi vaarantua, jos markkinat alkaisivat reagoida Suomen EU-eron mahdollisuuteen.

Oppositiolla myös vastuu

Maananaina SDP:n puoluejohto keskusteli kokouksessaan pitkään mahdollisesta osallistumisesta hallitusneuvotteluihin. Näkökulmia oli puolesta ja vastaan. Emme kuitenkaan uskoneet, että vaatimuksemme talouspolitiikassa, hyvinvoinnissa, koulutuksessa ja esimerkiksi pienituloisten aseman parantamiseksi olisivat saaneet tulta nopealla aikatauluilla käytävissä neuvotteluissa. Yhteenvetomme oli, että olemme valmiit hallitusvastuuseen, mutta vain vaalien kautta.

SDP on edelleen suurin oppositiopuolue ja se tarkoittaa myös vastuuta. Meidän pitää pystyä tarjoamaan Suomelle ja suomalaisille uskottava vaihtoehto hallituksen harjoittamalle politiikalle. Silloinkin kyse on viime kädessä arvoista, jotka ohjaavat kaikkea tekemistä. Kuka puolustaa heikommassa asemassa olevia eli esimerkiksi pienituloisia, opiskelijoita, eläkeläisiä tai lapsiperheitä ? Talouden kasvu ei sada vähempiosaisille samalla tavalla kuin rikkaille.

Mielenkiintoista on nähdä miten uusi Perussuomalainen puolue alkaa käyttäytyä eduskunnassa oppositiopuolueena. Odotettavissa on todennäköisesti Ruotsindemokraattien tyylistä oppositiopolitiikkaa. Toivottavasti keskustelu kuitenkin pysyy hyvän maun ja käytöksen rajoissa.

Ville Skinnari

Elämme juuri nyt uskomatonta hyväosaisuuden aikaa länsimaissa, mutta juuri nyt junan kulku muuttuu. Keskiluokan ominaispaino hiipuu koko ajan, kun tulevaisuuden ammatit katoavat. Yhteiskunnan  polarisaatio on tosiasia. Ylempi keskiluokka porskuttaa vielä jotenkuten, mutta vähäosaisten asema kaikkialla vaikeutuu.

Digitalisaation kaikkia vaikeuksia yhteiskunnassa ei vielä tunneta tarkkaan, mutta useat yhteiskuntatieteilijät ovat sitä mieltä, että rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Tätä kehitystä ennakoivat diktaattoreiden valtaantuloa kaikkialla maailmassa siksi, että populistiset yhdenasian liikkeet haluavat, että monimutkaiset asiat yksinkertaistetaan ja yksinvaltiaat kannustavat muutosvastarintaan.

Putin, Trump ja Erdogan ovat tyypillisiä totuuden jälkeisen ajan despootteja, joille tyhmät ja yksinkertaiset kansalaiset antavat vallan ymmärtämättä, että näiden ”veijareiden” tarkoitus on tuhota demokratia ja alistaa vaalikarja hyödyttömiksi idiooteiksi. Nepotismin ja korruption avulla taloudellinen valta halutaan siirtää pienelle eliitille ja sen jälkeen valvoa kaikkia ja kaikkea valtion rautaisen nettikontrollien ja median avulla.

Sosiaalipolitiikalla ja monella yhteiskunnallisella ajattelijalla olisi keinoja tarjota hallituksille ja  laillisille parlamenteille toimenpiteitä eriarvoisuuden poistamiseksi, mutta näille ajatuksille ei hetkauteta juurikaan korvia, sillä menon halutaan jatkuvan ja turvata maailman yhden (1 %) määräysvalta kaikissa olosuhteissa. Tämä prosentti omistaa puolet maailman varallisuudesta ja sen varallisuus vain kasvaa.

Suurten ylikansallisten yhtiöiden valta lisääntyy ja pienyrittäjien ja keskisuurten yritysten toimintoja yritetään vaikeuttaa johdonmukaisesti luomalla niiden toimintaympäristöön keinotekoisia lakeja ja rajoituksia. Ylikansallisilla verosuunniteluilla on luotu mahdollisuus siirrellä varoja aina siihen valtioon, joka tarjoaa sillä hetkellä halvimman ratkaisun välttää veroja.

Parhaita tarjoaa brittiläinen professori Anthony Atkinson kirjassaan ”Inequality – What can be done”. Suomalainen sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo on erinomaisesti tuonut näitä ajatuksia julki, mutta valtion avustuksella rikastunut pääministeri Juha Sipilä ei näitä ole valtioneuvostoon tuonut ratkaisukeinoiksi tai edes pohdittaviksi.

Atkinsonin ”reseptit”, on syytä esitellä myös Suomenkansalaisille lyhyesti, jotta ei voitaisi väittää, että emme ole edes kuulleetkaan näistä mitään.
– Valtion täytyisi taata minimipalkalla töitä jokaiselle kansalaiselleen.
– Jokaiselle nuorelle olisi taattava vähimmäisperintö ja taata kaikille samanlaiset lähtökohdat pääomalahjoituksena. – Sama vero pääomasta ja työstä    välittömästi.
– Suuryrityksille on laitettava ”suitset suuhun”.
– Ökypalkat heti kuriin!
– Minituotto pientalletuksille, entisten valtion obligaation tapaan.
– Progressiivinen kiinteistövero sekä lapsilisien verotus auttaisi vähäosaisia.
– Osallistumistulo perustulon sijaan, joka määritellään laajasti sosiaalisena toimintana.
– Valtion tase olisi saatava tuottamaan ja progressiivisen verotulo voimaan.
– Turhista valtion yrittäjätuista suurille yrityksille olisi luovuttava.

Tästä olisi hyvä aloittaa!

Juhani Melanen

Huomasin hämmästyksekseni, että takavuosien iskelmätähtien eliittiin kuulunut Juhani Markola täytti viime kuun lopussa 75 vuotta. Vanhemmat lukijat muistavat varmasti 60-luvulta lähtien vaikuttaneen, teknisesti lahjakkaan, pienellä vibratolla laulavan tenorin, joka hallitsi Herttuat-yhtyeensä kanssa ravintolaestradeja silloin, kun niissä vielä tanssittiin ahkerasti.

Lauluoppinsa Markola ammensi 105-vuotiaaksi eläneeltä jyväskyläläiseltä tenorilta ja pedagogilta, Vilho Kekkoselta. Markolan erityisalaa ovat olleet latinokappaleet sekä ranskalainen chanson. Tosin humoristina ja hyvänä jutunkertojana tunnettu artisti on jaksanut revitellä rajumminkin: kesäkiertueella Martti Innasen ja Gunnar-pässin kanssa sekä Leningrad Cowboysin mukana Kiuruvedellä, Vihreät niityt -festivaaleilla.

Keikoille hyvin pukeutuva Markola vaati myös Herttuat-yhtyeeltään hyvää tyylitajua. Ravintola-show´n aikana hänen tavakseen tuli vaihtaa esiintymisasuja useampaan kertaa. Hän omistikin lukuisia kenkäpareja ja vaatekertoja, muun muassa monia nahka-asuja. Markolasta kirjan (Juhani Markola – Laulaja) kirjoittanut Aki Hietala tietää, että artistin mukana keikoilla kulki vaaterekki, jossa saattoi olla parhaimmillaan 18 asua.

Varsinaisen läpimurtonsa Markola teki kappaleella Rakkauden aamu, jonka suomenkieliset sanat kirjoittanut Pertsa Reponen piti yhtenä parhaimpana käännöshittinään. Laulaja itse kuuli Camilo Seston alkuperäisversion Quieres ser min amante ensimmäistä kertaa Espanjassa pienen levykaupan ohittaessaan. Markola oli kävellyt sisään liikkeeseen ja ostanut levyn saman tien itselleen. Hän tiesi välittömästi laulun tulevan olemaan listamenestys, mutta levy-yhtiö taisteli vuoden verran vastaan ennen kuin suostui levyttämään sen.

Markola tunnettaan muusikkojen keskuudessa hauskana seuramiehenä, joka ymmärtää myös ironiset nyanssit. Hietalan kirjasta löytyy ratkiriemukas episodi, jossa mies oli lentämässä Kalevi Keihäsen koneella Kanarian Saarille esiintymään. Lentokone joutui suorittamaan pakkolaskun Zurichiin, Sveitsissä, teknisen vian vuoksi. Kalevi ja kumppanit pyysivät artistia lohduttamaan pelokkaita matkustajia jollakin mielialaa nostattavalla laululla. Markola päätti valita kappaleeksi virren 408: ”Joutukaa sielut, on aikamme kallis…”

Toinen värikäs, Hietalan kirjaama tarina liittyy Paul ja Linda McCartneyyn, jotka olivat esiintymässä Wings-yhtyeensä kanssa Turussa, Kupittaan urheiluhallissa, vuonna 1972. Elettiin aikaa, jolloin Paul McCartney oli ottamassa etäisyyttä legendaariseen The Beatlesiin. Paul ja Linda ihmettelivät, miksi heidän näyttävä kiertuebussinsa ei herättänyt kaupungissa välttämättä ansaittua huomiota. Kävi ilmi, että Markolalla ja Herttuat-kokoonpanolla oli samaan aikaan keikka Hamburger Börsin yökerhossa. Myös Paul ja Linda saapuivat hotellille. Kun he pysähtyivät hissillä yökerhokerrokseen, Markola piti huolen, että maailmanluokan julkkikset pääsivät sopivasti kuulemaan hänen versionsa Beatles-klassikosta Yesterday.

Nykyään Markola viettää hiljaiseloa Jyväskylässä, omakotialueella puisessa rintamamiestalossa. Ilta-Sanomien nettisivuilla hän kertoi juhlapäivänsä alla esiintyvänsä enää lähinnä vain häissä ja hautajaisissa. Vuonna 2004 myönnetty taitelijaeläke oli miehelle elintärkeä. ”Ilman sitä pitäisi nyt syödä kynsiä”, hän paljasti toimittajalle.

Ilkka Isosaari

– Kaupunkikylä 2025 on hanke, jonka avulla on tarkoitus vähentää maahanmuuttajien syrjäytymistä Lahdessa. Tämä projekti on tarkoitettu yli 18-vuotiaille työttömille tai sen uhan alla oleville maahanmuuttajataustaisille henkilöille, projektipäällikkö Eveliina Aaltonen kertoo.

Paasikivenaukiolla lähellä linja-autoasemaa on avattu uudet tilat, jossa maahanmuuttajataustaiset ihmiset voivat kohdata toisiaan.
– Tarkoituksenamme on löytää uusia keinoja, joilla asiakas voi työllistyä tai työllistää itsensä.

Projektipäällikkö Aaltonen alleviivaa, että heidän uusi toimipiste on matalan kynnyksen paikka, jonne on helppo tulla.
– Tämä toiminta on maksutonta ja hanke kestää vuoden 2019 lokakuun loppuun saakka.

Kaikilla on oma tarina

– Meillä kaikilla on oma tarina. Jos kukaan ei kuuntele sinun tarinaasi, niin ihmistä ei silloin tavoiteta. Me haluamme kuunnella maahanmuuttajataustaisten ihmisten tarinoita ja opastaa heitä elämässään eteenpäin.

Tähän mennessä projektissa mukana oleva ihmiset ovat kartoittaneet yhdessä TE-keskuksen kanssa 30 työpaikkaa, jonne maahanmuuttajataustaiset ihmiset voivat mennä työkokeiluun.
– Työkokeilun jälkeen on tarkoitus aloittaa opiskelu. Moni heistä saattaa perustaa jopa yrityksen.

Pop Up-tapahtumilla on tarkoitus tehdä uutta projektia tunnetuksi.
– Kerran kuukaudessa kuka tahansa lahtelainen voi osallistua toimintaa ja tutustua heidän työnäytteisiin.

Aaltonen toivoo, että uudesta toimintapaikasta tulee maahanmuuttajien olohuone, jolla on myös selkeä päämäärä.
– Tarkoitus on auttaa ihmisiä ja tukea heitä seuraava askel eteenpäin. Turvapaikanhakijatkin ovat tervetulleita vierailemaan, mutta ennen kaikkea tämä on suunnattu niille, joille on jo myönnetty Suomeen oleskelulupa.

”Ei Suomen kieli niin vaikeaa ole”

Susan Kanjo on syyrialainen taustaltaan, mutta Suomeen hän tuli Libanonista, jonne hänen pakeni sotaa. Hänellä on kolme lasta.
– Olen asunut nyt kaksi vuotta Suomessa.

Naisen suomen kielen taito on karttunut merkittävästi kahden vuoden aikana.
– Minun mielestä suomen kieli ei ole vaikea oppia. Kun on motivaatio kunnossa, niin on helppo oppia.

Syyrialaistaustainen kurdinainen kehuu Lahtea hyväksi kaupungiksi, eikä hän on ole täällä juurikaan kohdannut rasismia.
– Lahdessa asuu yli 100 syyrialaistaustaista ihmistä. Meillä on sellainen kulttuuri, että olemme paljon tekemisissä toisten perheiden kanssa.

Molemmat Kanjon perheen aikuiset etsivät työtä Lahdesta.
– Minä olen ammatiltani parturi-kampaaja, mutta olen ollut kahdeksan vuotta kotiäitinä.

Petri Görman

Tällä kohtaa kirkkovuodessa puhutaan aarteista, katoavista ja katoamattomista. Mitkä ovat sinun ”kesäaarteitasi?” Mikä tekeminen tai asia tekee olosi hyväksi? Ovatko niitä auringon lämmöstä tai valoisuudesta nauttiminen? Odotus kesälomasta? Sukulaisjuhlat? Yhdessäolo läheisten kanssa? Luonto? Ihania asioita kaikki!

Kesän mukavia asioita voi olla monenlaisia. Itselleni yksi sellainen oli mahdollisuus viettää hetki retriittiä eli vetäytymistä hiljaisuuteen Karjalohjan Heponiemessä. Siitä reissusta tuli minulle tärkeä kokemus. Se oli ensinnäkin mahdollisuus ihanaan lepoon, sillä muut huolehtivat ruuanlaitosta, saunanlämmityksestä, kaikesta käytännöllisen elämän sujumisesta.

Kun arjessa on paljon meteliä, on kaupungin hälyääniä, on valtavaa informaatiotulvaa ja myös päänsisäistä meteliä, niin silloin vetäytyminen hiljaiseen paikkaan tekee hyvää. Että voi tarkastella omaa elämäänsä, hiljaisuudessa kuulostella, mitä itselle kuuluu. Että voi myös etsiä Jumalan läsnäolon vaikutuksia omassa elämässä, miettiä Jumalaan liittyviä asioita. Meille suomalaisille hiljaisuuden luontevia kokemispaikkoja ovat tietysti myös luonto, saunanlauteet, järvimaisemassakin viipyilemme mielellämme. Toivon, että tänä kesänä jokainen pääsee hiljentymään itselle sopivassa paikassa.

Toiseksi toivon kaikille kesäaarteeksi armon kokemusten ulottumista omaan elämään. Nopeasti ajateltuna se voisi tarkoittaa, ettei olisi itse niin vaativa omista tai muiden tekemisistä eikä niin nopeasti lausuisi hätäisiä tuomioita muille. Jos nyt grillimakkarat tai muu kesäruoka jäi vähän haaleaksi tai mauttomaksi, niin ei se mitään. Ensi kerralla mennään sitten vaikka vähän paremmin reseptejä noudattaen.

Syvällisemmin käsitettynä armo on kristinuskon aivan ydinasia. Se tarkoittaa, ettei Jumalan armon saaminen ole meidän suoritustemme ja ajatustemme varassa. Se on Jumalan puhdas ja vastikkeeton lahja jokaiselle ihmiselle Kristuksen sovitustyön tähden. Yksinkertaisesti, Jumala tahtoo olla hyvä ihmiselle. Sen hyvyyden ymmärtämisen ja kokemisen välähdyksiä toivon jokaisen kesään.

Jumalan armosta pääsee kuulemaan kesän monilla hengellisillä kesäjuhlilla ja kesäseuroissa. Ja tietysti jumalanpalveluksissa, joissa myös jokainen kutsutaan nauttimaan Jumalan armoa välittävää sakramenttia eli ehtoollista. Olet lämpimästi tervetullut Launeen seurakunnan kesäjumalanpalveluksiin!

Lopuksi vielä toivon, että meistä armahduksen saaneista ja kiitollisista ihmisistä, armahtavaisuus virtaa eteenpäin kesäaarteiksi muille ihmisille, lähellä ja kaukana oleville lähimmäisille!

Armorikasta kesää!

Kati Saukkonen
Launeen seurakunnan pastori