Vuosi: 2017

Urheiluselostaja Tapio Suominen meni samaan halpaan kuin monet muut alan miehet aikaisemmin. Ja nyt tarkoitan alalla aivan jotain muuta kuin urheilua. Jos vähänkin epäilee omaa ajokuntoaan, aamukankkusessa, ei kannata mennä auton rattiin puhumattakaan, että luottaisi omaan laskupäähänsä. Suominen oli viemässä autoaan aamulla huoltoon, kun poliisi pysäytti hänet rutiininomaisessa ratsiassa. Mies puhalsi vähän ennen yhdeksää alkometriin 0,27 milligramman lukemat, eli perinteisemmin ilmaistuna reilut 0,6 promillea, mikä on lievästi yli rattijuopumusrajan.

Suominen totta kai pahoitteli tekoaan, mutta selitti, ettei tuntenut aamulla oloaan mitenkään poikkeuksellisen huonoksi. Silti hän oli nauttinut ennen rattiin menoa puoli litraa olutta! Minkä ihmeen takia? Onko se urheilumiehen perinteinen aamupala vai puhutaanko niin sanotusta korjaussarjasta? Tätä ei somessa ahkerasti kirjoitteleva Suominen selvittänyt millään tavalla.

Suomisen vierestä nähneenä, hän ei vaikuta mitenkään jättikokoiselta hahmolta, joten häneen voi huoletta soveltaa Alkonkin julkaisemaa promilletaulukkoa, jonka mukaan alkoholi palaa 80 kiloa painavassa miehessä kaksi tuntia per ravintola-annos. Sanon tarkoituksella miehessä, koska naisilla viina poistuu verestä hitaammin, eikä se ole mikään tasa-arvokysymys, vaan liittyy sukupuolien välisiin fysiologisiin eroihin. Keskiolutpullollinen esimerkiksi vastaa yhtä ravintola-annosta, samoin 12 senttilitraa mietoa viiniä tai neljän sentin paukku.

Suominen kertoo nauttineensa illalla yhden vahvan oluen, lasillisen viiniä ja puoli pulloa viskiä. Karkeasti ottaen se tekee 8-10 ravintola-annosta, joiden palaminen kestäisi tilastohenkilöllämme vähintään 16 tuntia. Päästäkseen nollaan promilleen tai milligrammaan aamuyhdeksään mennessä, esimerkkihenkilömme olisi pitänyt aloittaa pämppääminen viimeistään viiden aikaan edellisenä iltapäivänä. Suominen ei ole kertonut tarkkaa kellonaikaa, koska hän on ensimmäisen kerran pullon korkannut, mutta hän puhuu ympäripyöreästi illasta. Emme voi myöskään tietää juomien tarkkoja määriä, koska Suominen on kaatanut ne olutta lukuun ottamatta luultavasti vapaalla kädellä, jos hän on juopotellut kotona. Miksi hän muuten puhuisi ympäripyöreästi puolesta pullollisesta viskiä?

Jos Suominen olisi ollut aamulla vesiselvä herätessään, puolen litran olutaamiaisen ei pitäisi heittää alkometriä vielä rangaistaviin lukemiin saakka. Krapula on pahimmillaan juuri nollaa lähestyttäessä, eli kun viimeisimmätkin höyryt ovat poistumassa, joten Suominen on pelannut nestemäistä aamiaista nauttiessaan koko ajan riskirajoilla. Aamuolut oli vihoviimeinen naula arkkuun ratsiaa ajatellen. Avainkysymys kuuluu edelleenkin, kuka törppö parantaa ajokuntoaan aamulla isolla oluella? Varsinkin, jos on tuntenut olonsa normaaliksi. Laulajatähti Jari Sillanpää kärähti jonkin aika sitten ratista huumepöllyssä ja puolusteli tekoaan sanomalla, että metamfetamiinia oli nautittu vain vähän. Jos Suominen saa rattijuopumustuomion, kyse ei ole vahingosta.

Mikäli mies on muistanut noinkin tarkkaan nauttimansa alkoholiannokset, hän olisi pienellä laskutoimituksella voinut päätellä, ettei ole ajokunnossa ja voinut yhdellä puhelinsoitolla siirtää autonsa huollon myöhäisempään ajankohtaan. Sen päälle hän olisi voinut nauttia hyvällä omallatunnolla vaikka toisenkin oluen ja painua pehkuihin. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. Huterasta laskupäästä taas maine, entisten törttöilyjen lisäksi.

Mediaa on pitkään ja aiheellisesti arvosteltu siitä, että se nostaa negatiivisia uutisaiheita esille positiivisten kustannuksella. Tapio Suomisen rattikärykin oli sellainen. Viime viikon iloisin uutinen oli kuitenkin mahtunut jopa Yleisradion uutisten päälähetykseen: Cheek lopettaa!

Ilkka Isosaari

Lahdessa on noussut keskusteluun Matkakeskuksen opasteet ja niiden heikkous. Ulkopaikkakuntalaiset eivät löydä oikeaa pysäkkiä, eivätkä aina kaikki paikallisetkaan. Helsinki-Vantaan lentoaseman uudella juna-asemalla seikkailee sielläkin päivittäin aasialaisia turisteja. Kehäradan molemmat raiteet vievät Helsinkiin. Kumman reitin valitset? Tikkurilan vai Huopalahden? Lahden rautatieaseman ja matkakeskuksen taksiasema on ruuhka-aikana vaarallinen paikka. Se on yksinkertaisesti väärässä paikassa. Niin on muuten Tikkurilankin uuden aseman.

Kaikkia näitä esimerkkejä yhdistää se, että suunnittelijoiden mielestä mitään ongelmaa ei ole. Asiakkaat eli me palveluiden käyttäjät olemme vain väärässä. Asenne on täysin väärä ja ei toimisi ikinä esimerkiksi Yhdysvalloissa. Siellä asiakas on aina oikeassa. Palvelukulttuuri on sisäänrakennettua. Matkailun kehittämisestä puhutaan ja se on tulevaisuudessa entistä tärkeämpi työllistäjä. Mitä jos Lahdessa kävisi oikeasti paljon turisteja? Helsinki-Vantaalla käy ja nämäkin ongelmat siksi näkyvät. Suomessakin pitäisi jo herätä. Sanotaan, että politikkojen ei pitäisi sekaantua kaikkiin yksityiskohtiin, mutta tähän asiaan aioin sekaantua, koska muuten mikään ei muutu.

Terveydenhuollossa ja sosiaalihuollossa on sielläkin samaa tautia. Tänään viimeksi luimme Etelä-Suomen Sanomista potilaan järkyttävästä kohtelusta. Tällaisille virheille pitää olla ehdoton nollatoleranssi. Olen kysynyt HYKY:n organisaatiossa miten tämä on mahdollista? Henkilöstö on kovilla ja eurojen leikkaukset näkyvät. Silti sekään ei ole eikä saa olla selitys. Kysymys on myös asenteesta asiakasta ja ihmistä kohtaan. Uudistuksia on tehty organisaatiot edellä. Johtajia on kiinnostanut enemmän oman asemansa varmistaminen kuin asiakkaat. Ihminen ei ole ollut keskiössä.

Kirjoitin tällä viikolla Etelä-Suomen Sanomiin, että asiakaskeskeisen toimintamallin luominen ja asiakasohjauksen tulee olla koko sosiaali – ja terveydenhuoltouudistuksen keskipiste. Vasta sen jälkeen voimme puhua todellisista kustannusten eli eurojen säästöistä. Sama koskee kaikkea muutakin tekemistämme. Olemme valtion liikuntaneuvostossa kirjaamassa valtion tukien edellytykseksi jatkossa kuntalaisten kuulemisen. Pitää varmaan lisätä samaa asiaa muuhunkin lainsäädäntöön, koska muuten emme ehkä koskaan Suomessa opi kuuntelemaan aidosti ihmisiä.

Ville Skinnari

Valvomisen sunnuntai ei ole teini-ikäisten toivepäivä, jolloin saa valvoa ihan niin myöhään kuin haluaa. Se on kirkkovuoden toiseksi viimeinen pyhä, jolloin mietitään valveilla oloa hengellisessä mielessä. Miten uskoni pysyy elossa? Miten voin olla valmis omaan kuolemaan? Kuinka voi valmistautua kaiken loppuun?

Jeesus opettaa meitä valvomisesta vertauksen avulla. Hän kertoi kymmenestä morsiusneidosta, jotka odottivat sulhasta. Heillä oli mukanaan öljylamput, sillä sulhanen voi tulla vaikka keskellä yötä. Ja niin hän tulikin. Sillä hetkellä kaikki morsiusneidot nukkuivat. Valvominen ei merkinnyt alituista hereillä sinnittelyä vaan valmiina olemista. Viidellä tytöllä oli varattuna lamppuihin öljyä, viisi puolestaan ei ollut varautunut. He eivät saaneet lamppujaan kuntoon ja siksi nämä tyhmäksi kutsutut neidot eivät päässeet mukaan sulhasta vastaanottamaan.

Viisautta on miettiä elämäänsä vähän pitemmälle kuin vain tähän hetkeen. Viisaat varautuvat tulevaan, niin että elämässä on polttoainetta, tärkeät asiat ovat kunnossa ja suhteet selvillä niin ihmisiin kuin Jumalaankin.

Jeesus haluaa itse olla meidän elämämme voimanlähde. Hän antaa mieluusti lamppuihimme öljyä: antaa armoa, johdattaa ja rohkaisee. Hänen varassaan olemme valmiita mihin vain. Usko ei ole omaa tekoa, vaan sitä että suostumme ottamaan lahjoja vastaan. Meidän ei siis tarvitse lähteä kaupasta ostamaan öljyä uskon lamppuun, saamme sen lahjana Jumalalta sanassa ja rukouksessa, seurakunnan tilaisuuksissa ja omassa hiljaisuudessa. Saamme voimia ehtoollispöydästä, jossa Jeesus itse ravitsee meitä. Heikollakin uskolla olemme valmiina, sillä meitä kantaa vahva Jumala.

Riitta Särkiö

A-N-T-E-E-X-I hirveästi, jos loukkasin jotakin ja plääp- plääp-lää ja ralla-la-laa! Media ja monet yksityiset toimittajat leikkivät pyöveleitä lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa. Poliitikon tai julkkisen päätä vaaditaan välittömästi vadille, jos hän erehtyy vitsailemaan establishmentista poikkeavia lausuntoja twitterissä tai facebookissa. Tämä johtuu monesti siitä, että vastaanottajilla ei ole medialukutaitoa ja ironia ja iva koetaan tahalliseksi loukkaukseksi.

Viimeksi tällaisen mielettömän ajojahdin kohteeksi joutui Helsingin kaupunginvaltuutettu Fatim Diarra, joka kirjoitti omalle facebook-sivulleen maalla asumisesta mielestäni erittäin osuvasti ja napakasti: ”Metsässä on ankeata, ainoa syy muuttaa sinne on insesti ja se että kukaan ei kuule kun vaimo huutaa apua”.  Tähän tarrasi kepun yhden miehen trollitehdas Mikko Kärnä ja jupakka oli valmis. Vihreät vetivät herneen nenäänsä ritari Touko Aalto kuittasi sen huumoriksi ja puoluesihteeri Kaisa Hernberg kiiruhti  julistamaan sen ”asiattomaksi, tuomittavaksi ja huonosti harkituksi” Mutta MIKSI?

Minä en ainakaan olisi pyytänyt. Tottahan tämä kaikki on, mutta mustaan huumoriin käärittynä. Kepu eli Keskustapuolue on Suomen historian korruptoiduin, häikäilemättömin ja ahnein oman edun tavoittelija puolue, joka jakaa maaseudulle tukijaisia miljardeja euroja joka ikinen vuosi Etelä- Suomen pussista.

Ja näitä anteeksi pyytäjiähän riittää! Suomen valtio pyysi anteeksi erittäin asiallisesti siitä, miten 40- ja 50-luvuilla Suomen koulukodeissa oppilaita kohdeltiin. Tämä oli asiallista julkista anteeksipyyntöä, mutta mihin jäi persujen natsikansanedustaja Janne Hirvisaaren eduskunta avustajan Helena Erosen anteeksipyyntö, kun hän ehdotti ”ulkomaisille hihamerkkejä”. Tällä hän kai yritti vitsailla poliisin harjoittamasta etnisestä profiloinnista. Nimittäin karu totuus Suomen raiskauksista on se, että maahanmuuttajien tilille niitä menee tilastollisesti muita enemmän kuin kantasuomalaisten.

Stubb erehtyi hallintarekisteri asiassa vain 90 prosenttia ja pyyteli nöyrästi anteeksi! Miksi? Nythän on Paratiisin papereista selvinnyt, että yli 300 suomalaista varakasta liikemiestä on piilotellut varojaan laittomasti Suomen veroja kiertääkseen. Kokoomus kannattaa veroparatiiseja! Mitä tästä anteeksi pyytelemään.

Erityisen herkkähipiäisiä ollaan silloin, kun liikutaan seksuaalialueilla. Aleksi Valavuori pyysi anteeksi lausuntoaan”Espoo Unitedissa ei homoja valita”. Miksi? Saahan seuralla linjansa olla!  Nalle Österman kulki pride kulkueessa kyltti ”Transujen tuska” kädessään ja sai sapiskaa heti.

Anteeksipyyntöjä valvotaan mediassa tarkasti. Twirrerissä elää uskomaton käsitys, että sanojalla on vastuu kaikkien mahdollisten kuulijoidensa tulkinnoista? Kuka vastaa Trumpista ja hänen möläytyksistään? Mikään ei naurata ihan tosissaan enemmän kuin se, että jonkun hörhön sanomisista aletaan johtaa rakenteellisia diskurssianalyysejä fasismista, orjuuden historiasta ja muukalaisvihasta. Intia intiaaneille!
Pärkkeleen pärkkele!

Jussi Melanen

– Saattaa olla niin, että monikaan ei tiedä, että tämän talon alkuperäinen nimi oli Launeen väliaikainen koulu. Tässä rakennuksessa päättyi koulutoiminta 1990-luvun alussa ja sen jälkeen siitä tuli kirjasto, puheenjohtaja Olavi Lehtinen kertoi muisteluillassa Launeen kirjastolla.

Useat iltaan osallistuneet ihmiset kertoivat, kuinka Launeenkadun varrella oli ollut muinoin vilkasta yritystoimintaa.
– Mustanmäenkadulla oli vielä 1960-luvun lopulla nakkikioski, jonka omistaja oli Pertti Suhonen, joka myöhemmin perusti Farmariteollisuuden, Pentti Oravala totesi.

Launeen terveysaseman kohdalla on ollut vielä sodan jälkeen lampi, jonka rannalla varsinkin pojat viihtyivät kivisotaa leikkimässä.
– Tielinja kaavoitettiin jo 1950-luvulla nykyiselle paikalle. Silloin myös lasten keskusteluissa puhuttiin, että lentokenttä rakennetaan Launeelle.

Kirjasto Säästöpankintalossa

Launeen kirjasto toimi aikaisemmin Säästöpankin talossa Launeenkadun varressa, kunnes se siirtyi nykyiselle paikalleen 1990-luvulla.
– Sielläkin lainaustoiminta oli vilkasta ja kirjasto oli kovassa käytössä, keskustelussa todettiin monen osallistujan suulla.

Nykyisen terveysaseman kohdalla on ollut lampi ja sitä ympäröivä alue on ollut suoperäistä.
– Se oli oikein upottava suoalue, Oravala muisteli.

Launeen vartiokonttori eli poliisilaitos sijaitsi vastapäätä Launeen pumppuasemaa. Siitä riittikin monta tarinaa illan aikana.
– Alesmaan-kauppa Pajusillankadulla oli myös paikka, jossa kaikki launeelaiset asioivat.

Salomaan perheelle ensimmäinen väritelevisio

– Omalähiötä vieläkin kustantava Salomaan perhe asui 1970-luvun alussa Mäntsäläntien ja Korsitien risteyksessä. Heille hankittiin ensimmäinen väritelevisio Launeella, Lehtinen totesi.

Tarinan mukaan Munchenin Olympiakisoja ja Lasse Virenin juoksuja seurattiin Salomaan olohuoneessa niin tiivisti, että yhtään ylimääräistä ihmistä ei olisi sinne enää mahtunut.

– Nikkilässä ei ole enää niin sanottuja I-järviä, jotka löytyvät vielä vanhoista kartoista. Ne ovat kadonneet sieltä ajan saatossa, keskustelijat totesivat.

– Mineraalivesi Laune oli kuuluisa Mallasjuoman tuote ja sen myötä Etelä-Lahden helmi eli Laune sai paljon myös valtakunnallista huomiota, Lehtinen muistutti.

Petri Görman

Sunnuntaina vietetään isänpäivää. Minun viikonlopussa se tarkoittaa sunnuntaita, jolloin en ole työmatkalla tai muutenkaan poissa kotoa. Lapsena isänpäivä oli minulle harvoja päiviä, kun sain olla aina töissä olevan kiireisen isäni kanssa. Inhosin kokouksia, valtuustoja, eduskuntaa ja sitä kaikkea, koska ne veivät isän aina pois kotoa. Tosin en tietenkään pienenä vielä ymmärtänyt, mistä todella kaikessa oli kysymys. Silti uskallan sanoa, että minulla oli hyvä isä.

Samaa henkeä on meillä kotona nytkin. Kun usein aamuisin lähden aikasin juna-asemalle ja kohti Helsinkiä, 7-vuotias kysyy, että onko sinulla onko taas se valtuusto, kun sinulla on valtuustopuku päällä.

Mutta olenko hyvä isä? Nyt en puhu lasten antamasta palautteesta, vaan siitä miten itse toimin isänä. Meneekö hermot liian usein lasten kanssa? Naputanko liikaa koulun tärkeydestä tai käytöstavoista? Teini-ikäisten poikien kanssa näin välillä käy.
Omaa hyvyyttäni isänä en ole oikea henkilö arvioimaan, mutta ainakin yritän parhaani. Välillä yritän vähän liikaakin järjestellä ja suunnitella asioita ja se kostautuu. Usein näin käy juuri juhlapäivinä. Vaimoni usein sanookin, että relaa vähän. Hän on oikeassa. Isän pitää osata relata ja meillä on sunnuntaina hyvä isänpäivä.

Hallitus – oppositioyhteistyö toimii

Tällä viikolla eduskunta keskusteli vapaakaupasta ja veronkierrosta. Paratiisin paperit puhuttivat. Yllätyksenä ei varmaan kenellekään tullut, että Alankomaat, Irlanti ja Luxemburg ovat Euroopan Unionin maina kunnostautuneet veroparatiiseina. Miksi EU ei sitten ole puuttunut tähän? Syynä on verotusta koskeva yksimielisyyden vaatimus EU:n päätöksenteossa. Niin kauan, kun näin on, joku jäsenmaa aina vastustaa. Siksi yksimielisyydestä pitää luopua ja siirtyä määräenemmistöpäätöksiin. Se olisi Suomenkin etu, koska saisimme enemmän verotuloja.

Tiistaiksi olimme sopineet EU:n ja Japanin vapaakauppasopimukseen liittyvän lounasseminaarin Lahteen yhdessä Teollisuusseuran kanssa. Minulle tuli este, koska talousvaliokunnan kokous eduskunnassa käsitteli samaan aikaan asiaa, jossa minun oli pakko olla paikalla. Tiedustelin viime viikolla ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkäseltä olisiko ulkoministeriössä asiantuntijaa, joka voisi pitää minun puheenvuoron. Mykkänen vastasi, että varmasti on, mutta koska asia on tärkeä, hän voi itse lähteä Lahteen alustamaan viennin kannalta todella tärkeästä asiasta. Lopputuloksena kiireinen ministeri vieraili Lahdessa tiistaina.

Näin toimii hallituksen ja opposition yhteistyö parhaimmillaan ja se on Suomen etu. Lopuksi on vielä pakko sanoa, että Mykkänen on erinomainen ja osaava ministeri. Japanin ja Kanadan vapaakauppasopimukset tuovat vielä monta työpaikkaa Suomeen ja Lahteenkin.

Ville Skinnari

Vietämme reformaation merkkivuotta ja muistamme, kuinka Luther naulasi teesit Wittenbergin linnankirkon oveen. Tai no, emme me ehkä sitä muista, sillä tapahtumaa ei lienekoskaan ollutkaan. Joka tapauksessa, vaikka naulaamista ei olisikaan tapahtunut, nuo teesit syntyivät. Sitä ei historiankirjoitus epäile. Teesien sisältökin on meillä tiedossa: niissä otetaan kantaa anekauppaan.

Anekauppa tarkoitti siis sitä, että kehotettiin ostamaan itselleen ja edesmenneelle läheiselleen aneita. Kirkko piti tuohon aikaan kiirastuli-ajatuksella vallassaan ihmisiä ja heidän kukkaroitaan. Lievittääkseen itsensä ja läheisten pelottavaa kiirastuliaikaa ja helpottaakseen katumustaakkaansa hankittiin aneita. Sen ajan bisnes siis.
Sampo Vaarakallion YLE:n sivuilla kirjoittaman mainion artikkelin pohjalta jäin miettimään, mikä on nykyajan ane? Jotta en osoittelisi toisia sormella, päätin, että nykyajan aneen on löydyttävä jälleen kerran edustamani yhteisön suojista. Reformaation hengessä siis.

Kirkkoa vaivaa oikeassa olemisen tarve. Tämän hirren löydän ainakin omasta silmästäni. Luulen, että oikeassa olemisen tarpeeseen liittyy pohjimmiltaan pelko siitä, että jos antaa liikaa tilaa toisenlaiselle ajatukselle, niin voi joutua muutokseen, joka johtaa kriisiin. Mutta, kuten 500 vuotta sitten huomattiin toisenlainen näkökulma ja sen myötä seurannut uskonnollinen kriisi ei johtanut katoamiseen vaan uudistumiseen. Ehkä meilläkin tässä ajassa on mahdollisuus siihen. Eikö Jumala kuitenkin ole yhä sama? Uskon, että liikkeen Johtaja ei pahastuisi tästä askeleesta.

Arkkipiispan teologisen erityisavustajan Juha Meriläisen mukaan: ”Kirkon on aina ja kaikissa yhteiskunnissa kyettävä määrittelemään uudelleen identiteettiään sekä löytämään uudelleen roolinsa ja merkityksenä ihmisten elämässä. Kristinuskon sanoma on vahva ja sen suurimpia voimavaroja on sen uudistumiskyky.”

Teemu Reinikainen

Nyt alkoi oikein maailmanlaajuinen ajojahti, jossa kuuluisien miesten päitä putoilee kuin Ranskan vallankumouksessa konsaan! Kaikki kateelliset naiset rientävät ilmiantamaan sellaisia miehiä, jotka ovat vähän hipaisseetkin naisen pyllyä flirttimielessä.

Tosiasiassa seksuaalisen häirinnän ja flirtin välinen raja on veteen piirretty viiva. Mitenkään törkeää ja ala-arvoista seksuaalista häirintää ei voi hyväksyä, vaan siihen on puututtava välittömästi ja kerta kaikkiaan heti. Se on röyhkeää ihmisarvon alentamista ja nöyryytystä, etenkin silloin, jos siitä vaaditaan vastapalvelua, josta etua tai filmiroolia tavoittelevan on lähes mahdoton kieltäytyä. Nyt saalistusretki on vauhdissa ja tahti vain kiihtyy! Matkalla tulee putoamaan lukuisia päitä ja siinä mukana onnettomia hölmöjä ja ajattelemattomia tunareita. Mikään ei voita naisten kostoa. Se on julmaa ja harkittu ristille naulausta!

Jokainen täysjärkinen kuitenkin tajuaa, että naiset ovat joko huoria tai hulluja! Paras esimerkki tästä näyteltiin pari vuosikymmentä sitten New Yorkissa. Eräs Wall Streetin raharuhtinas ehdotti erälle pirtsakalle tyttölapselle yhtä yötä viiden miljoonan korvausta vastaan. Jokainen voi siis tästä esimerkistä itse päätellä, kumpi nainen on tehdessään valinnan!

Seksuaalista häirintää on aina ollut myös Suomessa. Matti Ahde sai kenkää veikkauspomon pallilta ja ”viiksekkäät” ja punaista lihaa syövät mieskansanedustajat Lyly Rajalan johdolla saivat tylyn tuomion kansanedustuslaitoksemme nutturapäiltä ja tiukkapipoilta.

Kaikki alkoi, kun Alyssa Milano käynnisti twitterissä kampanjansa Me too puoli kuukautta sitten. Nyt tässä kampanjassa on mukana jo kaikki länsimaiset valtiot ja niiden naiset, jotka ovat kokeneet työelämässä seksuaalista häirintää. Tämä on oikeutettua, mutta kuten jokainen tietää pesuveden mukana voi mennä myös lapsi!

Kaikki purskahti ilmoille, kun törkeä ja todella äärettömän paskamainen filmimoguli Harvey Weinstein paljastui todellisesi asemansa väärinkäyttäjäksi ja seksipalveluita naisilta vaativaksi öykkäriksi.Rumba kiihtyy ja joka päivä mukaan tulee uusia yllättäviä nimiä. Erittäin pettynyt olin, kun eräs todellinen suosikkinäyttelijäni Kevin Spacey osoittautui täydelliseksi mulkuksi! Me too -kampanja somessa paljastaa ikiaikaisen ongelman toki keskiöön. Kovinta kohu on tällä hetkellä teatteri- ja filmialalla, joka reagoi esille tulleisiin tapauksiin varsin nopeasti.

Häirintään tulee tietysti puuttua, mutta sitten tulee se toinen puoli. Missä on selkeän flirtin ja ahdistelun raja? Kuinka moni mies uskaltaa kertoa naisten ahdistelusta avoimesti? Jouduin pari vuosikymmentä sitten itse todistamaan helsinkiläisessä yökerhossa parin ”puuma” naisen sanailua miehistä. Heidän retoriikkansa oli uskomatonta. He koskettelivat ohi kulkevien miesten perseitä ja etumuksia törkeästi, mutta kukaan ei puuttunut mitenkään menoon. Vanhempi ”vosu” tarttui erästä nuorta miestä munista ja sanoi:” Uskotko poju, että täti pystyy nussimaan sinulta tajun pihalle?”
Minä uskoin ja poistuin, koska vuosikerta oli liian vanhaa ja löystynyttä! Hirttäminen alkakoon!

Juhani Melanen

– Launeen vedenottamo otettiin virallisesti käyttöön viime viikon keskiviikkona. Sieltä on pumpattu vettä reilun viikon verran ilman ongelmia, Lahti Aqua Oy:n tekninen johtaja Jouni Lillman kertoo.

Lähteestä lopetettiin vedenpumppaus vuonna 2001, kun pohjavedessä havaittiin kasvintorjunta-ainejäämiä.
– Nykyisellä tekniikalla on mahdollista poistaa pohjavedestä monia erilaisia jäämiä, mutta Launeen lähteen vedestä niitä ei ole enää juurikaan löydetty vuosia kestäneiden tarkkojen havaintojen mukaan.

Nyt sieltä pumpataan raikasta ja puhdasta vettä noin 4000 kuution verran lahtelaisten käyttöön.
– Emme tällä hetkellä kuitenkaan ole nostaneet vielä pumppaustehoja ylärajalle saakka.

Teknisen johtajan mukaan Launeella on mahdollisuus tuplata vedenotto esimerkiksi häiriötilanteissa.
– Lahdessa on tällä hetkellä seitsemän vedenottamoa toiminnassa. Osa lahtelaisten käyttövedestä tulee myös Hollolan puolelta.

Koekäytön yhteydessä vuosi sitten virtaussuunnat muuttuivat ja silloin mangaania ja rautaa irtosi putkista verkostoon ja vedenlaatu heikkeni hetkeksi.
– Emme ole havainneet mitään laatuongelmia syksyn aikana ja uskon, että selviämme ilman niitä, koska olemme uudistaneet prosessiamme niin paljon.
– Legendaarinen Launeen lähteen vesi on yhtä hyvää kuin aiemmin, Lillman lupaa

Kahden miljoonan investointi

– Olen iloinen siitä, että Launeen lähteen rakennus on taas siinä käytössä, mihin se on alun perin tarkoitettu. Lahtelainen vesihuolto on lähtenyt liikkeelle nimenomaan Launeelta yli 100 vuotta sitten.

Myös kaupungin omistaman vesiyrityksen näkökulmasta pumppaamon uudelleenkäynnistys oli iso asia.
– Lähde on hyvin tuottoisa ja se on keskellä kaupunkia. Putkisto on rakennettu aikoinaan palvelemaan koko Etelä-Lahtea. Nyt kaikki palaset ovat oivallisesti kohdillaan Launeella.

Vedenottamon käyttöönotto oli noin kahden miljoonan euron investointi.
– Myös toinen merkittävä investointi on valmistunut syksyn aikana Lahdessa, kun runkoputki on rakennettu Kärpäsen vedenottamolta pullotustehtaalle. Se projekti on meidän osalta siis valmis. Meille kuuluu tässä yhteydessä vain vedentuotanto.

Verkostopuolella Lahti Aquan tilanne on tällä hetkellä poikkeuksellisen hyvä, mutta saneeraustarpeita on kuitenkin paljon ja ne vain lisääntyvät tulevaisuudessa.
– Vesihuollon tulee toimia kivuttomasti myös tulevaisuudessa. Sen eteen teemme töitä joka päivä.

Petri Görman

Maailman terveysjärjestön, WHO:n mukaan japanilaiset ovat maailman pitkäikäisintä kansaa. Samalla listalla me suomalaiset olemme vasta sijaluvulla 21. Työtä tekevistä japanilaisista vain kolme prosenttia kärsii ylipainosta, kun Suomessa samaan ryhmään kuuluu lähes viidesosa kansalaisista.

Iltalehdessä äskettäin julkaistun artikkelin mukaan yksi keskeisimpiä syitä Japanissa elävien hyvään terveydentilaan ovat nimenomaan heidän ruokailutottumuksensa, ei pelkästään hyvin kasvispitoinen ravinto. Japanilainen ei syö itseään täyteen. Ruokailun jälkeinen ähky on täysin vieras käsite, kuten lounasbuffettikin. Seisova pöytä on skandinaavien keksintöä, ja sellaisena se saa japanilaisten mielestä pysyäkin.

Jos ylipainon syynä ei ole mikään fysiologinen sairaus, voitaisiin periaatteessa puhua jo addiktiosta. Viimeisten tutkimusten mukaan lihava ihminen syö joko liikaa suruunsa, on tottunut ylisuuriin annoksiin tai on yksinkertaisesti vain parantumaton herkkusuu. Usein riippuvuudesta irti päässyt löytää jonkun uuden addiktion, kuten monet esimerkiksi alkoholista irti pyristelleet tietävät. Kuivilla olevista alkoholisteista yllättävän moni alkaa polttaa tupakkaa tai hänestä tulee himoliikkuja. Tiedänpä erään, josta on tullut himoshoppailija.

Eräs työkaverini valitteli aikoinaan, että hänelle ei kalja maistu ja hän halusi ehdoin tahdoin oppia istumaan pubeissa tuopin ääressä. Hän oli kärsinyt aikoinaan sairaalloisesta pakkomielteestä harrastaa liikuntaa. Lenkille oli lähdettävä välillä keskellä yötä, vaikka elimistö huusi lepoa. Toinen kollegani taas ei ollut eläessään tupakoinut, mutta hän halusi maistaa nikotiinipurukumia – ja jäi siihen koukkuun.

Kultainen keskitie, kohtuus kaikessa, on kulunut klisee, mutta sopii edelleenkin todella hyvin ohjenuoraksi kaikille ylipainon kanssa kamppaileville. Ei tarvitse vaivata päätään viikoittain vaihtuvilla uutisilla, mikä ruoka-aine on elimistölle vaarallista, mikä taas ehkäisee mitäkin tautia. Ovatko otsikoissa tällä kertaa kahvi, kananmunat, maito vai viljatuotteet? Stressi, epätietoisuus ja potutus tappavat ihmisiä tehokkaammin kuin tupakka, viina tai muutama ylimääräinen kalori.

Suomalaiset hurahtavat aivan liian helposti kulloinkin vallassa oleviin muotidieetteihin – ja vieläpä täysin rinnoin. Tämän totesi joissakin piireissä gurun asemaan noussut erikoislääkäri ja kirjailija Antti Heikkilä, jonka omatkin dieettisuositukset ovat vetäneet massoja mukaansa kärpäspaperin tavoin. Erään suomalaisen onnellisuustutkijan – jonka nimen olen auttamattomasti jo unohtanut – neuvo pitkästä iästä haaveileville puolestaan kuului: pieni näläntunne koko ajan ja lasillinen hyvää punaviiniä päivässä.

Niin sanottu ranskalainen paradoksi, että viiniä ja juustoa rakastava kansa on poikkeuksellisen tervettä, ei johdu kuitenkaan pelkästään siitä punaviinilasillisesta. Ranskalaiset syövät japanilaisten tavoin pitkään ja hartaasti, ja heidän annoksensa ovat pieniä. He eivät nauti aterioiden välillä sokeripitoisia välipaloja. Ruoanlaittoon myös uhrataan aikaa, eikä kukaan syöpöttele suruunsa yksin, vaan pöytään kutsutaan kaverit ja sukulaiset. Pikaruoka on ranskalaiselle edelleenkin kauhistus. Kuka estää meitä ottamasta ruokailutavoissa mallia japanilaisista ja ranskalaisista?

Ilkka Isosaari