Launeen omakotiyhdistys ja paikallinen kirjasto ovat järjestäneet alueen asukkaille jo pitkään pikkujouluja yhdessä. Tänäkin vuonna lainaustoiminnan oheen nivoutui ohjelmallinen sekä toiminnallinen kokonaisuus, jota kävi seuraamassa useampi kymmentä launeelaista lasta sekä heidän huoltajiaan.
– Ihmiset odottavat aina näitä pikkujouluja. Tämä kokoaa meidät launeelaiset yhteen kerran vuodessa, Launeen omakotiyhdistyksen hallituksen jäsen Helena Juutilainen kertoo.
Juutilaiselle on kerrottu, että ensi kevään aikana kirjastolla järjestetään ainakin viisi erillistä tapahtumaa paikallisille ihmisille. Kevätkarnevaalit ovat Juutilaisen mukaan se odotetuin tapahtuma.
– Jos kirjastotoiminta päättyy, niin tapahtumillekin käy huonosti.
Lainausmäärien pohjalta asiaa ajatellen Launeen kirjastolla ei pitäisi olla huolta huomisesta.
– Tiedän, että täältä lainataan keskimäärin yli 500 kirjaa päivässä. Sen pitäisi riittää myös päättäjillekin.
Joustava henkilökunta kaiken a ja o
Kirjasto on kodikas paikka, jonne on helppoa ja turvallista tulla esimerkiksi lapsien kanssa.
– Yhteiset pikkujoulut ovat hyvä esimerkki päättäjille siitä, kuinka kirjasto palvelee etelälahtelaisia ihmisiä ikään katsomatta.
– Tästä tapahtumasta on ilmoitettu ainoastaan paikallislehdessä ja somessa. Siitäkin huolimatta paikalla on yli 50 lasta ja heidän vanhempaansa.
Pikkujoulujen odotetuin ohjelmanumero on ollut joka vuosi joulupukki.
– Joulupukin vuoksi minäkin toin Jirka -pojan tänne pikkujouluihin, launeelainen Mira Arbelius kertoo.
Paikalliset yhdistykset kokoontuvat ja kokoustavat myös aktiivisesti Launeen kirjastolla.
Saksalan koko perheen pikkujoulu oli menestys. Yhteistyö Saksala-Seuran ja lapsiperheiden välillä toimi hienosti. Osallistujista suuri osa oli lapsiperheitä, mutta myös seniori-ikäiset näyttivät viihtyvän hyvin lasten touhuja katsellen. Pipareita näytettiin koristeltavan innolla. Myös Helin tekemiä kasvomaalauksia näki lasten kasvoilla. Muutamia kuuntelijoita kävi myös Vuokon tarinanurkkauksessa, aidon kuusen juurella. Jokunen pieni runo ja yksi satu löysi kuulijoita. Monille pienille ihmisille Kerinkallion päiväkodin juhlasalin avara lattia tarjosi houkuttelevan tilan juoksennella. Kaikki lapsiosallistujat saivat Tapiola-yhtiön lahjoittaman heijastimen sekä makeisia, jotka Joulupukki sitten jakoi. Kukaan edes pienimmistä lapsista ei näyttänyt pelkäävän Joulupukkia. Mainio Joulumuori soitti kitaraa ja lauloi ja laulatti meitä osallistujia.
Leivonnaisia yhteiseen buffet-pöytään valmistivat sekä vanhemmat että Saksala-Seuran aktiiviset jäsenet. Vaikka leivonnaiset, kahvi, mehu ja glögi maistuivatkin osallistujille, leivonnaisia jäi jäljellekin. Myyjäistuotteitakin meni kaupaksi jonkin verran. Arpajaisiin oli saatu lahjoituksia muun muassa alueen yrityksiltä, kuten Parturi-Kampaamo Helmestä, Saksalan K-Marketista ja Saksalan grillistä, jossa nyt ovat uudet yrittäjät toimineet muutaman kuukauden ajan. Lisäksi lahjoituksia saatiin muun muassa Jokimaan ravikeskuksesta. Kinkku sentään hankittiin päävoitoksi. Sen voittikin sitten yksi nuorimmista osallistujista, vauvaikäinen söpöläinen Aino, joka taisi jäädä miltei kevyemmäksi kuin voittamansa kinkku!
Saksala-Seuran lähes 45-vuotisessa historiassa lapsiperheiden toiminnalla on aina ollut oma, merkittävä sijansa. On mukava havaita, että Saksalassa on taas paljon lapsia. Eri-ikäisillä ihmisillä on halua toimia yhdessä. Haluamme järjestää monenlaista toimintaa, joka kiinnostaa monenlaisia ihmisiä. Lämmin kiitos pikkujoulussamme eri tavoin mukana olleille – sekä talkoisiin osallistuneille että tapahtumaan osallistuneille – mukavasta, yhdessä tehdystä juhlasta! Hyvää Joulua kaikille!
Lahtelainen rautalankayhtye The Moments julkaisi hiljattain uuden levyn, jonka nimi on Fatboy. Yhtyeen levyllä on mahdollisuus kuulla vanhaa brittisävytteistä rautalankaa sekä amerikkalaisella meiningillä höystettyä surfmusiikkia.– Yhtye perustettiin vuonna 1997 ja jo seuraavana kesänä minut haluttiin uudeksi rumpaliksi bändiin, Tero Seppänen kertoo.
Instrumentaalilevy on ollut jo pitkään kaikkien bändin jäsenten haaveena, mutta viime keväänä syntyi lopullinen päätös siitä.
– Levy äänitettiin Orimattilassa Inka -studiolla viime kevään aikana ja levyprojektin lopputuloksesta voi nyt nauttia kaikki rautalankamusiikin ystävät. Omia biisejä syntyi tällä kertaa todella rivaksti ja sen vuoksi tyydyimme vain yhteen lainabiisiin.
The Momentsin levyn nimi on Fatboy ja rockabilly-bändi Fatboyn levy on Moments. Tällainen tarina liittyy uuden levyn nimiasioihin.
– Se oli meistä hauska idea nimetä oma levy vastaavalla tavalla.
Ensi vuodeksi on jo tiedossa kymmenkunta keikkaa, mutta kalenterissa on tilaa lisäkeikoillekin.
– Keikkailemme eniten loppusyksystä ja jouluaikaan. Se on ollut jo monen vuoden ajan meille hektisintä keikka-aikaa.
The Moments on ehtinyt soittaa Rautalankafestareilla viidesti, mutta Taarastiin olisi mukava päästä soittamaan myös tulevaisuudessa.
– Kotimaisessa rautalankagenressä on hyvä pöhinä päällä. Päijät-Hämeessä ja sen lähialueella on paljon tämän genren musiikkidiggareita monessa eri sukupolvessa. Tämä on tullut todettua keikoilla.
”Rakkaus rautalankaan syttyi jo lapsuudessa”
Kitaristi Jarmo ”Jape” Huotari on säveltänyt uuden levyn kaikki biisit. Muusikko paljastaa, että levyn sävellykset ovat syntyneet neljän viime vuoden aikana.
– Kuuntelen itse paljon juurimusiikkia. Sen lisäksi 1950- ja 1960-luvun amerikkalainen ja kotimainen musiikki on kiinnostanut minua aina. Markus Allan, Laila Kinnunen ja Annikki Tähti ovat omia henkilökohtaisia suosikkejani.
Kitaristi Huotari kertoo, että sointukulkuja ja melodioita syntyy automatkoilla tai jopa työpäivän aikana.
– En minä välttämättä tarvitse hiljaisuutta ympärilleni, kun sävellän. Joskus biisejä syntyy kotona kitaraa rämpytellessä.
Rakkaus rautalankamusiikkiin syntyi Huotarin kohdalla jo lapsuudessa, kun hän kuuli sitä radiosta.
– Muistan, kun näin teinipoikana yhden Mustangsin keikan. Silloin peli oli selvä.
Säveltäjä on tyytyväinen levyyn, koska se on ehjä ja monipuolinen kokonaisuus.
– Levyllä on monipuolinen kattaus musiikkia meidän genrestä. Rautalanka- ja surf -musiikin lisäksi levylautaselle on katettu pari meksikolaissävytteistä biisiä.
”Enemmän radiosoittoa”
Rautalankamusiikki perustuu harmonisiin melodioihin ja tyyliteltyihin sointukulkuihin.
– Suomalaiset rakastavat rautalankaa, mutta sitä ei soiteta radioissa. En tiedä, miksi tämä musiikki ei pääse soittolistoille, Huotari toteaa.
Rumpali Seppänen on myös samoilla linjoilla.
– Beatmusiikille ja rautalangalle on olemassa kysyntää, mutta radioissa sitä soitetaan harvoin.Radio Nostalgia on ainut radiokanava, josta voi kuulla esimerkiksi Shadowsin ja Soundsin musiikkia. Toki Agentsia soitetaan jonkin verran radioissa, mutta voisi rautalankamusiikkia hieman laajemminkin sisällyttää radioiden ohjelmatarjontaa.
Petri Görman
Lahtelainen The Moments julkaisi uuden levyn hiljattain. Levyllä soittivat Tero Seppänen (rummut), Jouni Vänttinen (kitara), Kimmo Riikonen (basso) ja Jarmo Huotari (kitara).
Joulukuu on perinteisesti kiireisintä aikaa kirkoissa, mutta siitä huolimatta Launeen seurakunta halusi järjestää paikallisille ihmisille Suomi 100 -kansanjuhlan itsenäisyyspäivän aattona. Launeen seurakunnan uusi pappi Teemu Reinikainen ja hänen työryhmä olivat päättäneet toteuttaa rennon tapahtuman.
– Suomi 100 -teema oli niin vahvasti mukana monissa eri yhteisöissä. Siksi me halusimme myös järjestää tällaisen juhlan, Launeen seurakunnan kappalainen Riitta Särkiö kertoo.
Kansanjuhla sijoitettiin päivään, jolloin ei ollut muita tapahtumia kirkolla.
– Soppatykki ja hernekeitto oli sellainen juttu, jonka halusimme ehdottomasti yhdeksi osaksi tapahtumaa.
Kansanjuhlassa oli paikalla varovaisten arvioiden mukaan noin 200 launeelaista.
– Olin todella iloinen ja yllättynyt väkimäärään.
Joulunodotus jatkuu seurakunnassa ja tapahtumia riittää siellä useita ennen joulua.
– Kauneimmat joululaulut lauletaan eri puolilla seurakuntamme aluetta. Halusimme, että laulamaan pääsee muuallakin kuin Launeen kirkolla.
Evakko ja Lotta
Eeva Janhonen kertoi sodanaikaisista kokemuksistaan evakkona ja lottana.
– Olen syntynyt Viipurissa 90 vuotta sitten. Jouduin heti sodan aluksi evakkotytöksi.
Jatkosodan aikana Janhonen toimi viestilottana.
– Halusin olla kotirintamalla auttamassa. Se oli raskasta aikaa, mutta siitäkin raskaasta tilanteesta selvisimme positiivisella asenteeella.
Lahden kaupunginpuutarhuri Kirsi Kujala kertoo, että Launeen perhepuiston sorsalammen maaperä ja vedenlaatu on nyt tutkittu.
– Halusimme tehdä suunnitteluvaiheen huolellisesti, jotta ruoppauksen yhteydessä emme aiheuttaisi haittaa pohjavedelle.
Tutkimuksen avulla selitettiin, kuinka paljon on vara kaivaa sorsalammen pohjaa, jos sieltä otetaan paksumpi kerros maata pois.
– Konsultin kanssa pohdimme myös, että niitämmekö lammen vai tyhjennämmekö altaan. Nyt on päädytty siihen, että lampi tyhjennetään tulevan talven aikana.
Sorsalammen pohjassa on valtava määrä märkää massaa ja sen vuoksi tyhjennys on ympäristön kannalta paras tehdä talviaikaan.
– Talvikautena puistoaluekin kestää ruoppauksen paremmin. Lahden korkeudella talvet ovat olleet viime vuosina erittäin vaihtelevia ja siksi tämäkin projekti on viivästynyt.
Sorsalampi on pinta-alaltaan pieni ja matala
– Kelluslehtiset vesikasvit viihtyvät hyvin tällaisissa paikoissa. Jäät eivät rasita niitä, eikä virta irrottele niitä. Siksi ulpukat täyttävät usein tällaisten lampien vedenpinnan.
Kilpailutukseen vuodenvaihteessa
Sorsalammen ruoppaus kilpailutetaan tammikuussa ja työt aloitetaan helmi-maaliskuunvaihteessa, viheralueiden rakennuttaja Markku Sivenius sanoo.
Ruoppaaminen kestää kuukauden ajan ja silloin sorsalampi pumpataan tyhjäksi.
– Odotamme kunnon pakkasia, koska silloin myös maa-aine kiinteytyy.
Sivenius kertoo, että kaivinkone kuokkii sorsalammen pohjalle poistaen sinne vuosien aikana kertyneet sedimenttimassat.
– Kysymyksessä ei ole pintakasvillisuuden niitto, vaan nyt puhdistetaan pahasti rehevöityneen sorsalammen pohjasta sedimentit.
Launeen omakotiyhdistys järjesti kirjaston tulevaisuutta koskevan keskusteluillan viime maanantaina Launeen kirjastossa. Kuvassa eturivissä kolmas vasemmalta on yhdistyksen uusi puheenjohtaja Päivi Granlund.
Painetut kirjat ovat tärkein kirjastojen asiakkaitten lainauksen kohde. Launeen Aurakadun päässä on puitten keskellä 70-vuotias arkkitehti Irma Kolsin suunnittelema puutalo, Launeen kirjasto. Sieltä kirjoja lainataan ahkerasti, kun henkilökunta,” kirjastotädit” ovat asiakkaita varten, neuvomassa. Entisessä Lähteen alakoulussa kirjasto on toiminut runsaat kaksikymmentä vuotta. Aiemmin kirjasto toimi vuodesta 1952 alkaen Launeenkadun ja Suorakulmakadun kulmassa niin sanotussa Säästöpankin talossa. Etelä-Lahdessa on nykyisin Liipolan kirjastopiste ja Renkomäen Renki-kirjasto. Asukkaita rautatien etelänpuoleisella alueella on noin 25 000, siis enemmän kuin Heinolassa asukkaita. Me Etelä-Lahdessa asuvat voisimme julistautua vaikkapa itsenäiseksi kaupungiksi.
Tämän kuvitellun Laune-kaupungin keskuskirjastossa Aurakadun päässä käy ulko-ovi ahkerasti. Tämän vuoden aikana sieltä ovat asukkaat lainanneet jo runsaat 126 000 kirjaa. Kun tähän lisätään vielä ”Renksun” ja Liipolan kirjastojen asiakkaiden lainaukset, niin saamme vauvasta vaariin lainausluvuksi vähintään kymmenen kirjalainaa kuukaudessa asukasta kohden, siis väki on ahkeraa lukija-kansaa. Kirjastot ovat nykyisin myös monitoimipaikkoja, missä on mahdollisuus saada tietotekniikka-opastusta sekä käyttää atk-laitteita omiin tarkoituksiin
Lahden kaupungin vuosien 2018-2022 talousarviokirjassa on kirjattu Sivistystoimen tekstikohdassa vähän epämääräisesti Launeen kirjaston tulevaisuudesta. Kirjaston käyttövesiputkisto ym. kaipaa pikaista remonttia vesivaurioitten estämiseksi. Talo on suojelukaavassa, sisätiloja saa muuttaa, mutta talon ulkoista asua ei saa muuttaa. Tontille saa tehdä lisärakennuksen.
Viimeinen lause sai Launeen omakotiyhdistyksen kutsumaan tämän viikon maanantaina kirjaston olemassa olosta kiinnostuneita lukijoita keskustelemaan kirjastonsa tulevaisuudesta. Vieraaksi kirjastoon oli kutsuttu lapsuutensa Korsitiellä asunut, kaupunginvaltuutettu ja kansanedustaja Ville Skinnari (Sdp). Kirjastotalo on hänelle tuttu niiltä vuosilta, kun alijuhakkalainen kävi alakoulua Lähteen koulussa.
Lahdessa kirjastot ovat olleet 1990-luvun alun talouskriisin jälkeisenä aikana kaupungin rahoituksesta vastaavien henkilöiden riiston alla. Kulttuurin ja sivistyksen kannattajat ovat pitäneet niin Launeen kirjaston ja kuin muitten kirjastojen puolesta mielenosoituksia aina muutaman vuoden välein. Viimeksi kolme vuotta sitten, muisti illan tilaisuudessa mukana ollut kirjailija ja kirjaston naapuri Kalle Veirto.
Ville Skinnarilla oli mukanaan talouskirjan sivut, minkä kirjastoja koskeva tekstikohta nauratti läsnä olevia lausekkeella ”henkilöresursseja kohdennetaan ja vahvistetaan uusiutuviin asiakas – ja sisältöpalveluihin”. Siis asiakkaiden pitää uusiutua! Tarkoittiko tekstin kirjoittaja, että kirjastojen asiakkaat pitää vaihtaa joihinkin fiksumpiin?
Suora lainaus Lahden talousarviokirjan 2018-2022 sivulta 58: ”Kirjasto- ja tietopalveluissa kehitetään sisältötarjontaa kokonaisuutena keskitetyllä sisältöjen ja aineistojen valinnalla sekä kelluvalla kokoelmalla, tehostetaan aineistorahojen käyttöä sekä karsitaan logistiikkatyötä ja aineistokuljetuksia. Henkilöstöresursseja kohdennetaan ja osaamista vahvistetaan uusiutuviin asiakas- ja sisältöpalveluihin. Launeen kirjasto tarvitsee uudet tai nykyiset saneeratut tilat huonokuntoisten, ahtaiden ja toimimattomien tilalle.”
Läsnäolijat keskustelivat vilkkaasti kirjaston säilyttämisen puolesta. Alueen uusista asukkaista Marita Kivinen heitti ajatuksen Kyläkirjastosta, joka olisi irti kaupungin talousarviosta. Skinnari ilahtui ideasta, mutta rahoitusta tarvitaan siihenkin. Kaupungin talousarvio nuijitaan pöytään valtuustossa ensi maanantaina 4.päivä joulukuuta.
Launeen omakotiyhdistyksen viestittäjä Helena Juutilainen on vienyt kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirralle Launeen kirjaston määrärahoja koskevan kirjelmän, mutta yhdistys on jäänyt odottamaan vastausta. Toivottavasti kaupungintalolta tulee kirjastolle positiivinen joululahjana remonttirahojen muodossa. Tilaisuudessa mukana olleiden eri ryhmien varavaltuutetut lupasivat myös viedä viestiä eteenpäin.
Tiistaina Lahdessa järjestettiin Päijät-Hämeen omaishoidon messutapahtuma. Päijät-Hämeen Omaishoitajat ja Läheiset ry tukee omalla ansiokkaalla toiminnallaan koko maakunnan palvelutuotantoa. Emme tulisi toimeen Hyvinvointiyhtymässä ilman tätä yhteistyötä. Yksinäisyys on yksi suurin ongelma ikäihmiselle.
Omaishoitajat ovat arvokas voimavara koko yhteiskunnassamme. Omaishoidon tukeen nähden omaishoitajat tekevät todella arvokasta työtä. Omaishoito on myös investointi, joka säästää kuntien eli veronmaksajien rahaa. Tästä näkökulmasta on kohtuutonta laittaa yhdistystoiminta niin tiukalla kuin se nyt on. Ministeriön apurahajärjestelmästä on tullut liian raskas pienille toimijoille. Yhdistyksen avainhenkilöt eivät voi keskittyä päätoimeensa, vaan aika menee hallinnon koukeroiden selvittämiseen. Se ei ole oikein ja vaarantaa koko yhdistystoiminnan tulevaisuuden.
Omaishoitajien asemaa tulee parantaa. Omaishoidon tulee aina olla vapaaehtoinen valinta. Ketään ei saa pakottaa omaishoitajaksi, koska muita vaihtoehtoja ei ole. Omaishoitajilla pitää olla myös mahdollisuus pitää vapaata. Omaishoitajan jaksamisesta ja hyvinvoinnista pidettävä huolta: Esimerkiksi iäkäs omaishoitaja saattaa väsyä ja hänen oma hyvinvointinsa kärsiä, jos hänelle tulee liian suuri vastuu läheisestään. Myös omaishoitajilla pitää olla aito mahdollisuus saada tukea kotiin ja omaan arkeen. Heitä ei saa jättää yksin.
Omaishoidon lakia uudistettiin 2016. Tavoitteena on aivan oikein luoda alueellisia omais- ja perhehoidon keskuksia, jotka vastaavat valmennuksesta, koulutuksesta, omais- ja perhehoitajien ja heidän sijaistensa rekrytoinnista.
Vanhusneuvostoja on kuultava paremmin
Tutkimuksen mukaan omaishoidossa olevien vanhusten palveluihin kului vuodessa keskimäärin 20 000 euroa vähemmän rahaa kuin niiden henkilöiden hoitoon, joiden pääasiallinen hoitovastuu oli yksinomaan kunnalla. Meidän on kuunneltava vanhusneuvostoja nykyistä paremmin. Vanhusneuvostojen lausunnot on otettava huomioon päätöksiä tehtäessä – tämä koskee myös Lahtea ja Päijät-Hämettä.
Monessa tapauksessa omaishoitajien arkea voidaan parantaa pienilläkin parannuksilla, esimerkiksi varmistamalla, että sairaalasta kotiin palaava ikäihminen saa riittävästi vaippoja mukaan.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen (2014) mukaan Suomi on hyvä paikka vanheta. Tutkimuksessa ilmenee, että ulkopuolisen avun tarve alkaa 80 ikävuoden jälkeen. Valitettavasti apua ei saada kunnalta, vaan lähinnä lapsilta tai puolisolta.
Omaisten antama apu onkin vanhusten kotona pärjäämisen kivijalka. Vain joka viides yli 80-vuotias sai tutkimuksen mukaan apua kunnalta. Kuntien on kiinnitettävä enemmän huomiota vanhuspalveluiden saatavuuteen ja alueensa omaishoitajien jaksamiseen ja hyvinvointiin. Puolisot ovat monesti myös omaishoitajia ilman sopimusta ja etuja. Heillekin pitäisi tarjota palveluja, kuntoutusta ja virkistystä.
Esimerkiksi Hollannissa vanhusten asumispalvelut ja asuminen on tuotu keskustoihin. Näiden palvelukeskusten tilat toimivat koko alueen olohuoneena kahviloineen ja kulttuuriharrastusmahdollisuuksineen. Asukkaille yksilöllisesti räätälöity toiminta ja turvateknologia mahdollistavat aiempaa aktiivisemman elämän.
Tuomio, katastrofi, maailmanloppu, kriisi.
Media on nykyään täynnä huonoja uutisia, onnettomuuksia, väkivallantekoja, katastrofeja. Lisäksi uutisoidaan valtavalla volyymilla julkkisten yksityiselämän ongelmista. Tämä huonojen uutisten tulva luo mielikuvaa maailmasta, jossa ei tapahdu hyviä asioita. Maailmanparantamiseen ei kenenkään kannata vaivautua.
Muille tapahtuneista onnettomuuksista lukeminen tosin tuottanee perspektiiviä oman elämän ongelmiin. Suurtulviin, väkivaltaan, kotien ja läheisten menetyksiin verrattuna omat ongelmat saattavat tuntua jo siedettäviltä.
Tänä päivänä on muodikasta olla vähän sellainen, ettei mikään tunnu missään. Yksilöllisyyttä arvostetaan yli kaiken. Eikä mihinkään kannata reagoida, ei ainakaan tunteellisesti. Tälläiset asenteet johtavat välinpitämättömyyteen ja itsekkyyteen.
Kristinusko oli alun perin protestiliike. Siksi meitäkin tänään kutsutaan vastavirtaan kulkijoiksi! Maailma tarvitsee nyt rohkeita ihmisiä, jotka uskaltavat asettua yhteisöllisyyden puolelle, tehokkuutta vastaan ystävällisyyden ja välittämisen puolelle. Maailmaa on mahdollista muuttaa. Jokaisessa kohtaamisessa on mahdollisuus sekä hyvään että pahaan. Valinta on meidän: kohdellako lähimmäistä arvokkaana ihmisenä vai kävelläkö ohi tai yli.
Tuomiosunnuntain evankeliumissa Jeesus sanoo, että tulee päivä, jolloin meitä haastetaan vastaamaan kaikista teoistamme. Viimeistään silloin ei ole yhdentekevää, miten on aikansa käyttänyt. ”Kaiken, mitä olette tehneet tai jättäneet tekemättä yhdelle vähimmistä, olette tehneet tai tekemättä jättäneet minulle”, sanoo Jeesus. Teoistamme ja tekemättä jättämistämme iloitsee tai kärsii myös Jumala. Tämä ajatus saisi olla ohjaamassa meitä joka päivä.
Tuomio, katastrofi, maailmanloppu, kriisi. Näihin liittyy myös mahdollisuus muutokseen. Uusia toimintatapoja ja teitä voi etsiä silloin, kun vanhat osoittautuvat toimintakelvottomiksi. Kristittyinä Jeesuksen seuraajina meitä kutsutaan jatkuvasti miettimään, toteutuuko oikeudenmukaisuus, tulevatko ihmiset kohdatuiksi ja todesta otetuiksi ympärillämme.
Tällä tiellä kanssamme on Jumala, joka on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Parempaa opasta ja rinnalla kulkijaa on vaikea kuvitella.
Suomessa on meneillään uskomattoman paljon erilaisia oikeustapauksia, joissa on syytettynä lukuisia henkilöitä väärennettyjen taulujen kaupasta. Suomen taideytimessä todella tuulee kovaa.
Aitous on aina ollut taiteen historian suuri varjopuoli! Mutta mikä ja mitä aitous oikein sitten on? Mestaritaiteilijoiden teoksia on aina kopioitu ja kopioidaan. Suurten mestareiden tiedetään vain signeeraavan oppilaittensa töitä. Näin toimi ainakin Rembrandt Alankomaissa ja Venäjällä merimaalari Aiwazovski teki samoin. Siis maalasivatko he signeeraamansa taulut itse ja nostattivat tahallaan niiden hintaa?
Taiteen arvon kehitys on aina manipuloitavissa ja röyhkeydellä ei tässä ole rajaa. Tunnetuimpia ja uskomattomimpia on italialaisen taiteilija Piero Manzonin tapaus. Vuonna 1960 hän taltioi omaa ulostetaan siis PASKAA 90 säilykepurkkiin. Jokaisen purkin kyljessä luki komeasti Merda d´artista eli taiteilijan paskaa. Manzoni hinnoitteli ne painon mukaan kullan hintaisiksi. Tällöin noin 30 gramman purkillisen hinta oli 37 dollaria, sillä sen verran kultaunssi maksoi vuonna 1961.
Viime vuonna yksi Manzonin säilykepurkeista myytiin milanolaisessa Il Ponte-taidekaupassa ennätyshintaan yksityiseen brittikokoelmaan 375 000 eurolla. Kullan hinta oli samaan aikaan 1250 dollaria unssilta, joten arvonnousu oli melkoinen. Valitettavasti taiteilija itse päässyt nauttimaan taiteensa eli paskansa arvonnoususta, sillä hän kuoli 29 vuotiaana vuonna 1963.
V niin kuin väärennös oli Orson Wellesin elokuva, joka kuvasi taideväärentäjä Elmyr de Horya. Se on upeaa katsottavaa ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille. ”Taide on valhe, joka auttaa meitä ymmärtämään totuutta” Tämä Pablo Picasson lause ja väittämä oli elokuvan tärkein johtoajatus. De Horyn väitetään myyneen yli tuhat väärennöstä, jotka riippuvat nyt maailman taidegallerioissa. Taidekriitikot saavat kyytiä ja pilkkaa, mutta kylmä totuushan on, että kun väärennökset saavat riippua tarpeeksi kauan taidemuseoissa, ne muuttuvat itse taideteoksiksi.
Nyt Suomen pienillä taidemarkkinoilla käy kuhina, eikä taidekauppa juuri käy lainkaan, koska kukaan ei enää tiedä, mitkä ovat aitoja ja mitkä taulut väärennöksiä niin museoiden kuin yksityisilläkin seinillä. Suosittelen alasta kiinnostuneita lukemaan toimittaja Marko Erolan kirjan ”Vilpitön mieli”. Erolan kirjoittamassa kirjassa käsitellään taidekauppias Jouni Rannan tekemiä taidekauppoja.
Siis taidetta on arvioitu vilpittömin mielin, mutta asialla ovat olleet asiantuntemattomat amatöörit ja väärennökset ovat mennet kaupaksi kuin kuumille kiville. Suomessa on Hagelstam-Hörhammer mafia, joka myy kaikkea ”mitä maalataan” . Hagelstam on asiantuntija vailla mitään alan koulutusta todistamassa väärennösoikeudenkäynneissä. Paul Hörhammer teki itsemurhan, joten häntä ei saada enää syytteeseen.
Lahtelaiselta majuri-taidekauppiaalta ilmestyy kohta huikea kirja, josta paljastuu koko Suomen taidekaupan uskomattomat kuviot. Majurin saama tuomio oli täysin kohtuuton ja harkittu ylilyönti. Veli Seppä on maalannut ja tehtaillut suomalaisia klassikoita aina viime vuosiin saakka. Nyt juttu alkaa purkautua ja lika lentää.
Maailman kallein myyty taulu on Da Vincin ”Salvador Mundi”. Se myytiin 348 miljoonalla eurolla. Ostajaa ei tiedetä, mutta Malskin uusi taidemuseo pyörisi kyseisellä rahasummalla kepeästi 30 vuotta.
– Padasjoen säästöpankkisäätiö on tukenut Anttilanmäki elää – Eläköön Anttilanmäki historiateoksen julkaisua. Sen vuoksi meillä oli ilo ja mahdollisuus luovuttaa kirjoja myös 10 eri koululle Lahdessa, Ulla Tuominen ja Jarkko Hellsten kertovat.
Anttilanmäki elää – Eläköön Anttilanmäki historiateos ilmestyi viime keväänä. Tämän viikon torstaina Anttilanmäki-Kittelän asukasyhdistyksen puheenjohtaja Ulla Tuominen ja historiateoksen työryhmän jäsen Jarkko Hellstenluovuttivat 10 kirjaa lahtelaisten koulujen käyttöön.
– Sanoisin, että tämä historiateos on taidokkaasti kirjoitettu. Kun ihminen kertoo tarinaa, niin kirjasta tulee silloin elämänmakuinen. Se kulkee koko Anttilanmäen historian halki, Tuominen kertoo.
Puheenjohtaja toivoo, että kirjasta moni koululainen saa tärkeää tietoa paikallisesta historiasta.
– Ilman historiaa ei ole tulevaisuutta. Se meidän täytyy aina muistaa.
Yli 1000 valokuvan kirja
– On ollut mielenkiintoista seurata, kuinka paljon tälläkin alueella on tapahtunut 150 vuoden aikana erilaisia asioita. Anttilanmäki on ollut elinvoimainen aina ja sen välittömässä läheisyydessä on ollut monia merkittäviä yrityksiä, Hellsten viestittää.
Hellsten kuului työryhmään, joka keräsi ja kokosi materiaalia kirjaa varten.
– Rautatieyhteyden synty ja kantatilojen muodostuminen Lahden paljon jälkeen ovat olleet sellaisia asioita, jotka ovat minua erityisesti kiinnostaneet.
Vuodesta 1990 asti Anttilanmäellä asunut Hellsten toteaa, että historiateos on mielenkiintoisesti kirjoitettu ja siihen sisältyy yli 1000 valokuvaa.
– Tämä kirja sopii kenen tahansa luettavaksi. Tietoisuus oman asuinalueen menneisyydestä on tärkeä asia niin nuorelle kuin jo hieman varttuneemmalle väestönosalle. Paikallinen kuuluisuus Jepulis Benjamin on myös päässyt tämän kirjan kansien väliin.
