Marian Kammari on Lahden Seurakuntayhtymän diakoniatyön vapaaehtoistyön keskus ja se toimii Mariankatu 16:n sisäpihalla lähellä Ristin kirkkoa. Marian Kammarin tavoitteena on tukea ihmisiä, joille yksinäisyys, ikääntyminen ja sairaudet tuovat arkeen tilanteita, joissa toisen ihmisen läsnäolo on tärkeää.

Mukana toiminnassa on tällä hetkellä yli 300 vapaaehtoistyöntekijää kolmessa eri toimintamuodossa. Lisäksi käsityöpuolelta löytyy 30 vapaaehtoista. Ehkäpä näkyvin toimintamuoto on suosittu Marian Kammarin kahvila, jossa kaikenikäiset ihmiset tapaavat toisiaan, lukevat päivän lehtiä tai vaikkapa lepuuttavat jalkojaan kauppareissullaan.
Vuodesta 1990 toiminutta kahvilaa pyöritetään pääosin vapaaehtoistyöllä, joten monet leivonnaisetkin ovat kotona leivottuja. Päivästä riippuen paikalla on 2-6 vapaaehtoista.

– Päivittäin käy keskimäärin 100-200 asiakasta, markkinapäivisin on sitten vielä kiireisempää kertoo emäntäKaarina Welling.

Lisäksi kahvilasta löytyy nettipiste, leikkihuone, askarteluhuone ja hiljainen huone. Askarteluhuoneesta löytyy mm.kolmet kangaspuut.
Maanantaisin tiloissa järjestetään kudontapiiri ja torstaisin askartelupiiri. Kahvilassa järjestetään myös ohjelma- ja yhteislauluhetkiä erilaisille ryhmille.

– Kahvilasta saatu tuotto lahjoitetaan erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin kertoo Welling.

Kahvilassa istunut Keijo Lemmetyinen kertoi käyvänsä kahvilla viikottain, koska kyseessä on kiva ja rauhallinen paikka.

– Viidakkorummun kautta kuulin tästä paikasta ja täällä tulee istuttua noin tunti päivässä ja juteltua ystävien kanssa. Varmasti Lahden paras palvelu ylistää päivän lehteä selaillut Lemmetyinen.

Ilmainen avustajatoiminta

Avustajat antavat apua erilaisissa kertaluonteisissa auttamistilanteissa esim. käydään yhdessä kaupassa, kirjastossa tai vaikkapa teatterissa. Jos tarvitaan vasaraa ja ruuvimeisseliä tai kun lamppu kaipaa vaihtoa, niin miehisempää apua saa Marian Leijonilta.
Myös lastenhoitoon on mahdollista saada apua muutamaksi tunniksi kerrallaan.

Vapaaehtoistyöntekijät eivät saa tehdä hoidollisia toimenpiteitä esim. lääkkeiden jakoa. Myöskään kotityöt kuten siivous tai ruoanlaitto eivät kuulu työnkuvaan.

Marian Kammarin ilmaisen avustajan saa avuksi soittamalla maanantaista torstaihin klo 9 – 12 Kammarin päivystäjälle. Pääosin apua saa arkisin, mutta avustajasta riippuen on mahdollista saada apua myös viikonloppuisin. Avustajat vaihtuvat päivystysvuoron mukaisesti, joten he eivät ole kenenkään nimikkoavustajia.

Ystävätoiminta

Jo vuodesta 1973 on toiminut Marian Kammarin ystävätoiminta, jossa koulutetut vapaaehtoiset toimivat pitkäaikaisina ystäville vanhuksille ja vammautuneille. Ystävä toimii kuuntelijana ja tukijana pitämällä yhteyttä säännöllisesti.

Kaikilta Marian Kammarin toiminnoissa olevilta edellytetään soveltuvuutta toimintaan, kurssin (noin 25 tuntia) käymistä ja vaitiolovelvollisuutta.

-Kahvilan työvuoro on noin kolmen viikon välein, joten ei tämä ihmeemmin rasita. Lisäksi tästä tulee itselleen hyvä mieli, kun saa auttaa muita ihmisiä kertoo tiistaina avustajatoiminnan päivystäjänä toiminut Pipsa Erviä.

– Marian Kammarin toiminnassa ei ole autettavia ja auttajia, vaan ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa jakamassa yhteisen elämän asioita kiteyttää toiminnanohjaaja Mervi Rossi lopuksi.

Petri Salomaa

Askon uudistetun tehdasrakennuksen tiloissa pidetyt Kivi- ja korumessut keräsivät jälleen ympärilleen runsaasti alan harrastajia sekä kivi- ja muista materiaaleista kiinnostuneita korujen ostajia. On kulunut 25 vuotta Lahden Kivikerho ry:n perustamisesta. Kivien kerääminen ja tutkimus ovat tulleet jälleen metsissä ja pellon pientareilla käyskentelevien mielenkiinnon kohteiksi. Välillä harrastusta pidettiin epämuodikkaana.

Nykyisin haetaan mineraalilöydöksiä, joitten osioita käytetään gsm-puhelimien ja monien elektronisten eli H  Tech-laitteiden ”moottorien” raaka- aineina. Raaka-kullan hinta on huipussaan ja sen sekä muiden mineraalien etsintä ympäri Suomea on koeporausten kohteena ulkomaisten kaivosyhtiöiden toimesta. Esimerkiksi pienissä ja suurissa akuissa käytetään litiniumia, mitä saadaan Pegmatiitti- esiintymistä, selvisi geologian opiskelija Jarkko Klaminesitelmästä messuilla.

Toistaiseksi Kiina on kaivoksillaan vaurain erilaiseen uuteen tekniikkaan tarvittavien mineraalien tuottaja maailmassa. Jos Suomesta löytyy suuria karkeaa graniittia muistuttavia esiintymiä, joissa Pegmatiittia on pitkinä, syvinä juovina, saatetaan pienimuotoista kaivostoimintaa ryhtyä harjoittamaan mineraalien esiintymispaikoissa. Nämä esiintymät sisältävät muun muassa litiniumin lisäksi rubidiumia, cesiumia, fluoria ja tantaalia sekä tinaa ja flooria. Etelä-Suomesta näitä esiintymiä on löytynyt Kemiöstä, Tammelasta, Somerolta sekä Orivedeltä ja Kuortaneelta Etelä- Pohjanmaalta. Kivimalmeja keräävä harrastelija löytää hyviä vinkkejä ja tietoa harrastukselleen Etsivä löytää-lehdestä, jota julkaisee Geologinen tutkimuslaitos.

Messujen toinen luennoitsija oli kivikeräilyn harrastaja ja galleristi Pekka Lunnikivi Hämeenlinnasta. Hän kertoi tarinoita löytämistään kivistä, niiden hionnasta ja ympäristöistä, mistä hän on kivikokoelmansa kartuttanut. Kanta – Hämeen metsät ovat olleet Lunnikivelle harrastuksen alkulähde malmin etsinnän kuumina vuosina. Malminetsijää kiinnostivat erityisesti Volframi – raskasmetallilöydökset. Siitä tehdään hehkulamppujen hehkulanka. Sormusten materiaalina käytettäessä se ei aiheuta ihottumaa, kuten kultasormuksissa olevat metalliseokset. Volframia käytetään järeitten panssaritorjunta-aseiden valmistukseen.

Myyntipöydiltä oli messuvieraitten mahdollisuus ostaa ulkomailta tuoduista kivikokoelmista muistoja. Osa myynnissä olleista kivistä on kovaa kiviainesta, mistä voi hioa korukiviä, mutta joitakin kivilajeja voi ihailla ainoastaan kiviaineksen pehmeyden tähden kirjahyllyn reunalla tai paperipainona. Korujen ostajille myyjät kertoivat, korukivistä, jotka olivat synteettisiä, kauniita ja kohtuuhintaisia. Puolijalokivet tai viljellyt helmet olivat jo hinnaltaan synteettisiä korukiviä tuntuvasti kalliimpia.

Kivien maailma on kiehtova. Kivi-ja korumessut antoivat vierailleen kipinän tutustua kivien moninaiseen maailmaan. Kiviharrastajat kertovatkin pilke silmäkulmassa, että on koteja, missä kirjat ja kivilöydöt käyvät hiljaista olemassaolon taistelua tilasta kirjahyllyssä.

Marja-Liisa Niuranen

Saksalan uimahalli on ollut hallin valmistumisesta Lahden Kalevan kotihalli. Tänä syksynä seuran uintijaoston toiminnassa tapahtui uutta. Pitkäaikainen yhteistoiminta Uimaseuran kanssa loppui . Sen seurauksena Kaleva alkoi järjestää aikuisten uimaopetusta torstai-iltaisin Saksalassa.

Opettajina toimivat Olavi ”Opa” Lehtinen ja Pirjo Lehtinen, molemmilla pitkä ura uinnin parissa.
Aikuisten uintitekniikkakurssilla on mahdollisuus oppia hyvä uimataito, joka on hyvin tärkeä kaikille, mutta varsinkin kuntouimareille. Kurssilla käydään läpi hyvän uimataidon perusteet, kuten hengitys vedessä, kelluminen, uintiasento. Opetellaan eri uintilajit: selkäuinti, kroolinuinti ja rintauinti ja niiden oikeat uintiliikkeet. Näin uintiharrastuksesta voi saada enemmän irti. Aikuisenakin voi oppia uimaan paremmin.
Lapsena ja nuorena opittu vääränlainen uintitekniikka voidaan muuttaa, uimisesta tulee monipuolisempaa ja tehokkaampaa. Samalla korjautuvat uimista haittaavat niskajännitykset ja hengittämisen vaikeudet. Uinti on terveellinen ja turvallinen liikuntaharrastus kaikenikäisille.
Torstai-illan ryhmissä on vielä tilaa.

Kalevan suosittu vauva- ja perheuinti jatkuu kuten jo yli 26 vuoden ajan. Lauantaiaamuisin Saksalassa polskivat vauvat ja isommat lapset ja oppivat leikkien avulla uimataidossa tärkeitä perusasioita kuten sukeltamisen, kellumisen ja hyppäämisen.
Perheet ilmoittautuvat ryhmiin jo ennen lapsen syntymää ja varmistavat näin mukaanpääsyn tähän suosittuun koko perheen harrastukseen.

Lahden Kalevan monipuoliseen uintitoimintaan kuuluvat tietysti kilpauimarit, jotka harjoittelevat 6-8 kertaa viikossa Saksalassa valmentajansa ”Opa” Lehtisen johdolla. Jälkikasvun takaamiseksi on suunnitelmissa aloittaa juniorien valmennustoiminta, kunhan saadaan ryhmille ohjaajia.
Kalevan Mastersuimarit ovat vuosien mittaan saavuttaneet roppakaupalla mestaruuksia seniorien kilpailuissa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

Pirjo Lehtinen

Kaupunginvaltuutettu Jari Hartman muutti vanhempiensa ja kahden veljensä kanssa Liipolaan 40 vuotta sitten. Pohjoinen Liipolankatu 10:ssä hän asui vuoteen 1993 asti, jolloin hän päätti nousta huipulle.

– Olen tykännyt asua Liipolassa, joten en halunnut lähteä pois täältä, vaan muutin Huippukatu 2:een. Luonto on todella lähellä, sillä asunnon
takapuolen ikkunasta näkyy hieno metsämaisema, kertoo Jari Hartman, joka juhlisti ystäviensä kanssa viikko sitten asumistapahtumaansa
Huippubaarissa. Paikalle oli kokoontunut runsaasti ihmisiä. Huippubaari oli tupaten täynnä kuten myös terassi. Hartmanin asumisviihtyisyyttä
juhlistettiin kakkukahvein, makkaroin ja virvokkein.

– Liipola on hieno paikka asua. Ei tämä mikään rikollinen tai vastenmielinen kaupunginosa ole. Työttymyysprosentti on kova, joten se
harmittaa, toteaa Hartman, joka on liipolalaisten tuen turvin noussut kaupunginvaltuustoon.

-Liipolasta olen vaaleissa saanut yli puolet omista äänistäni ja ilman näitä ääniä en olisi valtuutossa, hän mainitsi kiitostaan äänestäjilleen.

Lahden seudun kuntatekniikka Oy:n pääluottamusmiehenä toimiva Jari Hartman jaksaa 46-vuotiaana olla kiireistään huolimatta kiinnostunut myös
jalkapalloilusta. Itse hän on harrastanut lajia Kortteliliigassa Lispetin, Musta Rudolfin ja Saumapoikien joukkueissa.
Jari Hartman halusi pitää juhlat Huippubaarissa, jossa hän mieluusti käy.

– Huippukatu ja Huippubaari sopivat yhteen. Tämä lähikuppila on nurkalla, joten asukkaat antavat tälle tukensa. Baarin omistaja Leena Kuokkasen
johdolla päätimme pitää rennot juhlat, Hartman kertoi.

– Jari on peliporukan kavereita eikä aiheuta häiriötä. Häntä voi kuvailla
kovaksi kaveriksi, jolla on paljon ystäviä, kehui Leena Kuokkanen, joka on omistanut Huippubaarin seitsemän vuotta.

– Isojen puristuksessa on vain yritettävä sinnitellä.
Milla Hartman käväisi Kunnaksesta asti äitinsä kanssa isänsä juhlassa.

– Adjektiivit eivät riitä kuvailemaan isääni, ylisti 11-vuotias tytär.

– Jari on erittäin positiivinen ja ihana ihminen, kuvailevat puolestaan Leila ja Pauli Hakala, jotka asuvat Pihtikadulla ja kuuluvat Huippubaarin
asiakkaisiin.

– Kyllä tänne tullaan 2-3 kertaa viikossa, he sanovat.

Pauli Hakala on asunut Liipolassa jo 30 vuoden ajan, mutta hänen Leila-vaimonsa on uusia asukkaita.

– Liipolaan olemme tyytyväisiä. Asukastuvallakin on aina jonkinlaista
virikettä, he kehuivat kiittäessään Jari Hartmania tapahtuman järjestämisestä.

Harri Hulkko