Kuva: Viikatteen laulaja ja lauluntekijä Kaarle Viikate on asunut Lahdessa yhtyeen perustamisvuodesta 1996 lähtien. Kolmen vuosikymmenen jälkeen Kouvolan lapsuusmaisemat inspiroivat edelleen hänen lauluntekoaan. Viikate juhlistaa 30-vuotista uraansa konserttikiertueella.
Viikate-yhtye juhlistaa 30-vuotista taivaltaan konserttikiertueella, joka käynnistyi perjantaina 30. lokakuuta Kouvolan Pato Areenalta. Yhtyeen laulaja ja lauluntekijä Kaarle Viikate ei olisi vuonna 1996 uskonut, että yhtye soittaisi edelleen kolmen vuosikymmenen kuluttua. Kouvolalaislähtöinen muusikko on asunut Lahdessa yhtä kauan kuin Viikate on ollut olemassa, mutta laulujen maisemat löytyvät edelleen usein Pohjois-Kymenlaaksosta.
– Näillä silmälasivahvuuksilla en todellakaan nähnyt niin kauas. Alussa unelmat olivat aika pieniä. Kun EP-levyn master lähti painoon, niin odotettiin kuukausi seuraavaa vaihetta. Tehtiin mustavalkoisia mainoksia musiikkilehtiin ja ajettiin autolla pitkin Etelä-Suomen levykauppoja, Viikate muistelee.
Ensimmäinen juhlakiertueen konsertti järjestettiin tutuissa maisemissa Kuusankoskella. Viikatteen mukaan kotiseudun yleisössä on tavallista enemmän tuttuja kasvoja.
– Olemme ennenkin aloittaneet tai päättäneet kiertueita kotimaisemissa. Siellä on aina vähän enemmän tuttuja kuin muualla Suomessa.
Loviisankadulta
Teerenpeliin
Viikate muutti Lahteen vuonna 1996 aloittaessaan kokkiopinnot Salpauksessa. Kaupunki avautui nuorelle muusikolle vähitellen, sillä omien sanojensa mukaan hän oli tuolloin ihmisarka eikä tuntenut opiskelukavereidensa lisäksi juuri ketään.
– Oman elämäni kolmio muodostui Loviisankadun asunnosta, Fellmannin opiskelupaikasta ja Teerenpelistä. Siinä kolmiossa operoin. Sen ulkopuolelta löytyi onneksi myös laadukas kirjasto.
Vasta seuraavana kesänä Viikate havahtui siihen, että Lahdessa oli muutakin kuin opiskelupaikka ja keskustan kadut. Vesijärvi ja uusi satama tekivät vaikutuksen.
Kolmen vuosikymmenen asuminen ei silti ole tehnyt hänestä omasta mielestään lahtelaista.
– En mie kyllä ole muuttunut lahtelaiseksi. Lahtelaisen tunnistaa siitä, että d-kirjain on hiljainen, Viikate naurahtaa.
Lahti on kuitenkin osoittautunut hyväksi kotikaupungiksi.
– Tämä on mukava kaupunki, johon mahtuu monenlaisia ihmisiä. Siksi yksi kouvolalainen on viihtynyt täällä näin pitkään. Ja täältä pääsee nopeasti pois, jos alkaa ahdistaa.
Laulujen maisemat
löytyvät lapsuudesta
Viikatteen musiikissa ovat alusta lähtien yhdistyneet raskaat kitarat, rautalankamusiikin kaiut ja suomalainen melankolia. Viikate kertoo saaneensa vaikutteita esimerkiksi Agentsilta ja Mana Manalta. Erityisesti Esa Pulliaisen kitarointi on tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen.
– Minun levyhyllyssäni Venom ja Ventures ovat vierekkäin. Siitä voi päätellä aika paljon Viikatteen musiikillisista lähtökohdista.
Laulunteon lähtökohta ei ole vuosien varrella muuttunut. Viikate kirjoittaa edelleen ensisijaisesti itselleen.
– Kohdeyleisö löytyy peilistä. Jos laulussa ei ole sydän mukana tai siinä ei ole ideaa, niin se jää tekemättä tai ainakin soittamatta keikoilla.
Melankolia on pysynyt mukana, vaikka sen muodot ovat muuttuneet. Laulujen tunnelmiin vaikuttavat niin oma elämäntilanne kuin ympäröivän maailman tapahtumat.
– Koko ajan ollaan jonkinlaisessa peilitalossa. Joskus melankolialla on isompi pää ja joskus isompi maha. Pimeää pukkaa kuitenkin aina jostakin.
Kouvola ja Pohjois-Kymenlaakso ovat säilyneet tärkeinä inspiraation lähteinä. Lapsuuden ja nuoruuden maisemat nousevat mieleen, kun lauluille pitää löytää tapahtumapaikka.
– Kouvolassa on taputeltu hiekkakakut ja vietetty nuoruus. Kotikaupunki jättää aina jälkensä. Usein sijoitan lauluni edelleen Pohjois-Kymenlaakson kartalle.
Lahdessakin on syntynyt lauluja, mutta niiden tapahtumat saattavat lopulta sijoittua Jaalan maisemiin.
Mollisoinnut kantavat kohti
seuraavaa vuosikymmentä
Viikatteen yleisö on vanhentunut yhtyeen mukana, mutta konserteissa näkyy myös uusia ja nuoria kuulijoita. Viikate uskoo kitararockin ajattomuuteen.
– Emme ole koskaan olleet teinejä villitsevä yhtye. Kitararockilla on silti aina ystävänsä. Jotkut ovat niin itsepäisiä, etteivät suostu siitä luopumaan.
Yhtyeen tuore single Meillä on siivet käsittelee ajan kulumista ja kiteyttää Viikatteen mielestä yhtyeen kolmen vuosikymmenen matkan. Ikääntyminen on tuonut mukanaan myös armollisuutta.
– Nuorena olin aika mustavalkoinen. Aika on opettanut, että itselleen kannattaa antaa anteeksi. Silloin moni asia helpottuu.
Myös musta huumori on säilynyt olennaisena osana yhtyeen maailmaa. Ennen keikkoja tarinat saattavat muuttua niin sopimattomiksi, että ulkopuolinen voisi ihmetellä tunnelmaa.
– Se on meidän supervoimamme, Viikate vakuuttaa.
Laulujen kirjoittaminen tuntuu hänestä edelleen yhtä innostavalta kuin vuonna 1996.
– Se on samanlaista hiekkalaatikolla leikkimistä. Aina kiinnostaa, millainen kakku tänään syntyy.
Entä vuonna 2036, jolloin Viikate täyttää 40 vuotta?
– Toivottavasti miehet kiertävät edelleen soittamassa mollisointuja ja saamme uusia levykokonaisuuksia aikaiseksi. Luulen myös, että sille kiertueelle jää vielä vaaleanpunaisia ilmapalloja. Tilasimme niitä nyt 5 000 kappaletta.
Petri Görman