Uusittu ja remontoitu eduskuntatalo avattiin virallisesti tällä viikolla, kun eduskunta aloitti syysistuntokauden tiistaina. Pari vuotta kestänyt remontti vaikuttaa onnistuneelta. Modernisointi on onnistunut ja historiallisen rakennuksen arvokkuus on säilynyt. Vuonna 1931 valmistunut talo on nähnyt ja kuullut paljon.

Sirenin luomus oli aikanaan moderni

Eduskuntataloa suunniteltiin alun perin Tähtitorninmäelle. Talo päätettiin kuitenkin rakentaa Arkadianmäelle, joka silloin sijaitsi keskustan laitamilla. Eduskuntatalon vihkiäisiä vietettiin maaliskuussa 1931. Silloin Johan Sigfrid Sirénin suunnittelema uusi parlamenttitalo oli moderni. Teknologia oli uutta. Merkinantolaite kertoi, onko kansanedustaja paikalla vai ei. Kovapuhujalaitos mahdollisti tiedonantojen kuuluttamisen talon eri osiin. Eduskunta sai talon käyttöönsä helmikuun alussa 1931. Maaliskuussa uusi talo toimi näyttämönä, kun tasavallan uusi presidentti P.E.Svinhufvud antoi juhlallisen vakuutuksen eduskunnan edessä. Nyt eduskunta on remontin aikana saanut 2010-luvun puitteet teknologisesti. Tämä tarkoittaa mm. tietoliikenneyhteyksiä ja ilmastointia. Meille edustajille päärakennuksen avautuminen merkitsee oman työn tehokkuuden kasvua. Enää ei kulu aikaa eri rakennuksien välillä kulkemiseen valiokuntien, istuntojen ja kokousten välillä. Kuluneen kahden vuoden aikana lounastauko tiistaista perjantaihin riippui siitä, miten aamuvaliokunta päättyi (minulla perustuslakivaliokunta) ja kuinka päivävaliokunta (talousvaliokunta) ehti loppua ennen istunnon alkua. Työhuoneeseen en yleensä ehtinyt sähköpostia lukemaan tai soittopyyntöihin vastaamaan kuin vasta myöhään iltapäivällä tai illalla. Nyt sekin toivottavasti onnistuu paremmin.

Arvokkuus pitää ansaita

Tiistaina pääsin itse ensimmäistä kertaa nousemaan eduskuntatalon portaita kansanedustajana. Minulle eduskuntatalo merkitsee paljon. Niin paljon, että sitä on vaikea selittää. Eduskuntatalo on kansanvallan ja demokratian symboli. Siksi sitä pitää arvostaa ja meidän edustajien myös arvokkaasti kohdella. Se tarkoittaa myös toistemme kunnioitusta, asiallista käyttäytymistä ja kanssakäymistä. Siinä on paljon parantamisen varaa. Arvokkuus pitää osata ansaita. Toivottavasti teknologisesti nyt uudelle vuosituhannelle modernisoitu eduskuntatalo osaa vastata myös tähän haasteeseen.

Älä sano koskaan ei koskaan

Pääsin ylioppilaaksi 1992. Silloin sanoin Iltalehden haastattelussa eduskuntatalon portailla, että en lähde koskaan politiikkaan. Takki kääntyi 20 vuotta sen jälkeen palattuani Lahteen. Jotain tapahtui 20 vuoden aikana vuonna 2012, kun päätin lähteä ehdolle kunnallisvaaleissa Lahdessa.

Tiistaina kävelin eduskunnan aulasta vaistomaisesti isäni vanhalle kaapille, jota jo 1980-luvulta saakka opin käyttämään, kun toin tai hain isälleni, mitä milloinkin oli tarpeen. Enää ei tuoksunut pikkusikari tai paperipinot pudonneet syliin. Oli minun vuoro tehdä kaapista minun näköiseni – kansan edustajana, Lahdesta.

Ville Skinnari

Tänään perjantaina käynnistyy jo kovasti odotettu Liigakausi 2017-18. Jos eri medioiden ennakkoarveluja on uskominen, on tiedossa Tapparan paraatimarssi kohti triplamestaruutta. Onhan joukkueen rosteri todella kova ja harjoitus- sekä CHL-matseissa joukkue on ollut jo kovassa iskussa. Ainoastaan Jypille on annettu jonkinlaiset mahdollisuudet lyödä kapauloita Tapparan rattaisiin ja tämäkin lähinnä siksi, että Jyväskylästä löytyy liigan kovin keskushyökkääjänelikko.

Tapparan ja Jypin takana liiga onkin sitten entistä tasaisempi. Ja onneksi edes mestaruutta ei ratkaista pelkästään paperilla, vaan kuten aina huippu-urheilussa, myös yllätyksille on sijansa. Viime kauden yllättäjä oli KalPa, joka monista ennakkoarveluista poiketen ponnisti aina hopealle asti. Itse sijoitin viime kauden ennakossani KalPan sijalle 14. joka ehkä kertoo kaiken olennaisen allekirjoittaneen asiantuntemuksesta tai sitten siitä, että marginaalit Liigassa ovat oikeasti pienet. Esimerkiksi kohtalaisen nimettömällä nipulla operoiva Pelicans voi hyvin onnistuessaan yltää sijoille 4-6, toisaalta, jos pelaajien potentiaali jää piippuun, taistellaankin äkkiä sijoista 11-15. Ja tämä sama pätee suurimpaan osaan joukkueista.

Moni joukkue on uudistanut tälle kaudelle pelikirjaansa huomattavasti aikaisempaa aktiivisemmaksi ja näin on tehnyt myös Pelicans. Tämä tarkoittaa käytännössä erittäin kovaa karvausta jo hyökkäyspäässä, sekä puolustajien aktiivista hyökkäämistä. Myös kiekonhallinta pyritään pitämään pääosin omalla joukkueella. Tätä varten joukkueeseen on pyritty hankkimaan pelaajia, jotka sopivat juuri tällaiseen pelityylin eli jalalla nopeita kavereita, joilla kiekko pysyy lavassa. Pelikirjan uudistamisen lisäksi haastetta on lahtelaisille aiheuttanut myös se tosiseikka, että joukkueen suurimmat syömähampaat ja pistehirmut siirtyivät pääsääntöisesti muihin maisemiin. Erkinjuntti, Sopanen, J.Tyrväinen ja Hodgman veivät mukanaan monta maalia ja maalisyöttöä.

Tilalle on tullut ennemminkin nuorta potentiaalia, kuin pomminvarmaa ja kliinistä viimeistelyä. Suurimmat paineet tuloksenteossa lienee nimien Rendulic, Kangasniemi, Siikonen, A.Mustonen ja J.Mustonen harteilla. Jos hyökkäys onkin hieman nimetön, niin puolustukseen Pelicansilla on heittää yksi liigan kovimmista pakkikuusikoista. Leimu, Kousa, Sulak, Lassen, Jürgens ja Rowley saattaa nousta pelien ratkaisuhetkillä arvoon arvaamattomaan. Varsinkin Leimu on ollut harjoituskaudella se tuttu tykki siniviivalla tappavalla laukauksellaan. Toivotaan vielä kädet ristissä, että Sulak todellakaan palaa Lahteen lokakuun alussa, eikä jää pelaamaan NHL:aa Detroitin riveissä.

Pelicans on pelannut harjoituskauden melko kiveenhakatuilla ketjukoostumuksilla, joten käydäänpä kiinni ketjukoostumuksiin:

Hyökkäysketjut:

1. Aleksi Mustonen – Joel Mustonen – Antti Tyrväinen
Tupla-Mustoset Tyrskyllä höystettynä. Tässä ketjussa pitäisi vauhtia ja taitoa riittää. Joel on tuttu mies meille lahtelaisille jo muutaman vuoden takaa ja Aleksilla on nyt paikka nousta lahtelaisten fanien sydämiin johtavassa roolissa. Tyrväinen hoitaa varmasti fyysisen pelin, mutta ylilyöntejä on syytä välttää, sillä herra on polttomerkitty tuomareiden silmissä.

2. Kimi Koivisto – Miska Siikonen – Iikka Kangasniemi
Viime kaudella ihastuttanut SiKaKo -ketju on taas yhdessä. Taikuri Kangasniemi löi viime kaudella itsensä läpi koko liigakansan tietoisuuteen. Nyt odotukset ovat kovemmat. Merkit viittaavat siihen, että läpimurron tällä kaudella tekee vuorostaan ketjun keskushyökkääjä Siikonen.

3.Vadim Pereskokov – Hannes Björninen – Borna Rendulic
Tällä kaudella Matikainen aikoo peluuttaa ketjuja aikaisempaa tasaisemmin, sillä uusi pelityyli on fyysisesti paljon vaativampi. Sen vuoksi joukkueen ehkä suurimman tuloksentekovastuun omaava pelaaja Rendilic on lyöty vasta ns. kolmosketjuun. Pereskokov on osoittanut sellaista taitoa, että try out on päätymässä sopimukseen. Ketjun keskushyökkääjä luottomies Björninen näyttää ottaneen taas yhden askeleen eteenpäin urallaan ja mieheltä voidaankin odottaa selkeää pisteparannusta viime kauteen.

4. Taavi Vartiainen – Roope Elimäki – Aleksi Rekonen
Neloseen löytyy mukavasti vaihtoehtoja. Harjoitusotteluissa juuri tällä triolla on ollut muutamia mukavia onnistumisia, joten lähtökohtaisesti tämä voisi olla se vauhdikas nelonen, joka silloin tällöin voisi nousta jopa otteluiden ratkaisijaksi hieman puun takaa.
Lisäksi toivon, että Vartiainen keskittyy pelaamiseen, ei jäähyilyyn.

Rotaatiossa ja lähimpänä tyrkyllä kokoonpanoon: Joonas Alanne, Arttu Heikkinen, Severi Lahtinen

Puolustajat:

Juha Leimu – Stefan Lassen
– Leimu pommittaa siniviivalta ja kapteeni Lassen hoitaa puolustuspään jämäkkään tapaansa.

Mikko Kousa – Libomir Sulak ( saapuu vasta lokakuussa?)
– Kiekollista osaamista ja huikeaa luistelua on luvassa tässä parissa. Manelius tuuraa Sulakia syyskuussa.

Casimir Jürgens – Jordan Rowley
– Jürgens on huikea talentti Mestiksen puolelta, jonka uskotaan lyövän läpi nyt liigatasolla. On jo vakuuttanut kriittisimmätkin fanit harjoituspeleissä. Myös Rowleyn pelaaminen on näyttänyt siltä, että mies pysyy Lahdessa tryoutin jälkeenkin.

Roni Rukajärvi – Nico Manelius
– Kapteenistoon kuuluva Manelius pystyy tarvittaessa tuuraamaan myös ylemmissä pakkipareissa tai sitten peleissä pelataan selkeästi seitsemällä pakilla. Rukajärvikin väläyttelee jo ajoittain, vaikka onkin joutunut, osin tosin omaa syytäkin, fanien vakituiseksi sylkykupiksi.

Maalivahdit:

Janne Juvonen
Joona Voutilainen
– Juvonen jatkaa ykkösenä, mutta uskon Voutilaisenkin saavan noin 15-20 starttia tulevana kautena.
Juvoselta vaaditaan nyt tasaisuutta otteisiinsa, sillä uusi aktiivisempi pelityyli aiheuttaa varmasti enemmän myös läpiajoja vastustajalle ja silloin pitää maalivahdin nousta esiin ja napata hanskaansa ne gamesaverit. Keskinkertainen suoritus ei yksinkertaisesti riitä.

SEURAA HEITÄ:

Casimir Jürgens                              Borna Rendulic                                Miska Siikonen  

LUE: PASI NURMISEN ENNAKKOTUNNELMAT KAUDEN ALLA 
OMALÄHIÖN RUNKOSARJAVEIKKAUS:

1. Tappara
– Suurin ennakkosuosikki ja ihan aiheesta. Rosteri aiheuttaa lähinnä kateutta ja ihailua muilla paikkakunnilla. Ainoa edes pieni kysymysmerkki löytyy penkin takaa.
2. JYP
– Sarjan kovin sentterinelikko. Johdattaako J.Immonen Jyskälän traktorit finaaliin asti?
3. HIFK
– Stadin kingeillä paineet menestyä ovat aina suuret. Mielenkiinnolla odotan kuinka Juhani Tyrväinen onnistuu.
4. Kärpät
– Kärppien rosteri on yllättävän nimetön Kärpiksi. Massia kuitenkin löytyy lisähankintoihin, jos peli ei lähde kulkemaan. Kestomenestyjä.
5. HPK
– Pennasen suojatit pelasivat jo viime kaudella raikasta peliä ja nyt ollaan vuoden viisaampia. Voi olla jopa korkeammalla?
6. TPS
– Vanha kunnon Turku on pienoisessa nosteessa, mutta uusi valmentaja Kaskinen on totaalinen kysymysmerkki.
7. Pelicans
– Kuinka paikataan viime kauden huipppuketju Sopanen-Tyrväinen-Erkinjuntti? Neljän ketjun vauhtijääkiekollako? Todellinen sarjan musta hevonen, sillä kaikki sijat 5-15 välillä mahdollisia.
8. Lukko
– Pekka Virran teesit käytössä, mutta toimivatko ne yhtä hyvin kuin Kuopiossa? Pärjääkö Janne Keränen ilman Jarkko Rissasen tarjoilua?
9. Ässät
– Ässien mielenkiintoisin pelaaja on eittämättä Ben Blood. Vieläkö vati menee yhtä herkästi nurin?
Porilaiset hullut taistelevat samoista sijoista lahtelaisten kanssa.
10. KalPa
– Viime kaudella aliarvioin kuopiolaiset pahasti, mutta ei salamakaan iske kahta kertaa samaan paikkaan. Kapanen noviisivalmentajana yhdistettynä suureen vaihtuvuuteen ei voi tietää menestystä.
11. Ilves
– Tampereen kakkosporukka taistelee tiukasti playoff-paikasta, mutta tänä vuonna ei vaan riitä.
12. Sport
– Vaasassa on rakennettu joukkue, joka voi onnistuessaan olla korkeammallakin. Toisaalta valmentaja Valtonen ei edelleenkään vakuuta.
13. SaiPa
– Nyt nähdään mikä on miehiään Tero Lehterä valmentajana. Melkoinen mestari pitäisi olla, mikäli pystyy hinaamaan lappeenrantalaiset pudotuspeleihin.
14. KooKoo
– Viime vuosi meni penkin alle, eikä vieläkään valoisalta näytä. Kouvolassa luotetaan vahvasti liigajyriin.
15. Jukurit
– Ensimmäinen kausi oli Mikkelissä kaikilla mittareilla menestys. Sitä seuraakin tällä kaudella se kuuluisa vaikea toinen kausi, sillä nyt Jukurit ei pääse iskemään puun takaa.

Pete Salomaa

Olen pitänyt Suomea jonkinlaisena oikeusvaltiona, mutta nyt on pakko todeta, että tämä ei enää pidä paikkaansa.

Suomen suurin ”oikeussirkus” syntyi noin neljä vuotta sitten, kun Levin matkailukuningatar ryntyi puolustamaan veljeään Jouni Palosaarta hissiyhtiön epäselvyyksissä. Tässä yhteydessä Kittilää johtanut Anna Mäkelä irtisanottiin laittomasti toimestaan. Kyseessä on eräänlainen Suomen Dreyfus-tapaus, jossa ei ole kyse vähemmästä kuin Suomen lakia puolustaneiden ja vähemmistöön jääneiden kittiläisten päätäjien heitteillejätöstä ja oikeuksien polkemisesta, jota ei yksinkertaisesti uskalleta purkaa, vaikka siihen nyt olisi mahdollisuus ns.Lex Kittilän astuessa voimaan 1.6.2017

Nyt valtionvarainministeriöllä olisi mahdollisuus korjata tämä epäoikeudenmukaisuus, mutta KEPUN hiljentämät virkamiehet eivät uskalla tarttua tähän tilaisuuteen, vaan asiassa on edelleen voimassa Omertan eli vaikenemisen laki.

Kepu on Kittilässä romuttamassa koko kunnallisen itsehallinnon ja jopa kuntien yhteisen tilintarkastuksen. Lappilaiset ovat kaivautnueet hiljaisuuden muuriin kuin täi tervaan. Tällä hetkellä Kittilässä on syntynyt Suomen ennätys, sillä kolmessa ja puolessa vuodessa syyteharkinnassa on jo 28 kuntapäättäjää ja kaksi muuta henkilöä.

Elokuussa 2014 apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske avasi uudestaan Lapin syyttäjäviraston sulkeman tutkinnan Levin hissiyhtiötä ja Jouni Palosaaren toimesta. Kolmea keskeistä päättäjää epäillään Eilavaara-vyyhdessä törkeästä petoksesta ja virka-aseman väärinkäyttämisestä. Päättäjistä
reilusti yli puolet on Keskustan edustajia, joita todennöisesti tukee pääministeri Juha Sipilä, sillä muutenhan asia olisi edennyt jo selkeisiin syytteisiin.

Myös kunta-alan asiantuntija ja Lex Kittilä-selvityksen laatija Kari Prättälä on sanonut, että nyt ei ole kyse siitä, ettekö viranomaisilla olisi ollut keinoja puuttua Kittilän tilanteeseen, mutta uskallus on ilmeisesti puuttunut. ”Kyse on siitä, että ne tahot, joilla on ollut lain mukaan jonkinlaista toimivaltaa, ovat käyttäneet toimivaltaansa.”

Koko näytelmä saa Shakespearenkin hämmentymään, sillä niin paljon sopassa on ollut hämmentäjiä ja umpikieroja kepulaisia päättäjiä. Osaa ovat huijanneet liikemiehet, osaa juristit. KRP:n rikostutkimuksista ei puutu koomisiakaan piirteitä, sillä rikostutkinassa olevat päättäjät ovat tehneet rikosilmoituksen kunnan johtavista virkamiehistä.

Odotettavissa tästä mafia-jutusta on nahkapäätös, jossa kunta joutuu maksumieheksi ja valtio vetäytyy vastuusta ja pesee kätensä kuin Pontius Pilatus!

Juhani Melanen

Lapsille ja varhaisnuorille tehty Tatun ja Patun Suomi -näytelmässä on vedetty tähdenlennon nopeudella Suomen ja vähän maapallonkin kehitystä10 000 ja muutama vuosisata sen päälle jääkaudesta tähän päivään.

Lahden kaupunginteatterin Eero-näyttämölle Aino Huovisen ja Sami Toivosen viime vuonna viimeisin nimikkosarjaan ilmestynyt kirja sai pikavauhtia näytelmän muodon, ja ensi-illan oli 1.syyskuuta. Kaupunginteatterista näytelmän ohjaaja ja sovittaja Olka Horila ja teatterinjohtaja Ilkka Laasonen tilasivat kirjailijakaksikolta kirjasta Tatun ja Patun Suomi näytelmän käsikirjoituksen Suomi 100- juhlavuoden merkeissä vajaa vuosi sitten.

Nuoret katsojat oli huomioitu reipasta tahtia Outolassa etenevässä esityksessä. Tatu, Raisa Vattulainen ja Patu, Anna Pienimäki sekä useassa näytelmän rooleissa esiintyvät Lumikki Väinämö, Tapani Kalliomäki, Jarkko Miettinen ja Aki Raiskio. Miehet kertoivat nuorille katsojille hauskoin sanakääntein, että tämä on näytelmä, ja me kolme miestä esitetään myös naisia, kun ”tyttöjä teatterilta ei kaikkiin rooleihin riittänyt”. Esityksessä on myös suuri joukko tausta henkilökuntaa, joitten nimet ja tehtävät löytyvät käsiohjelmasta.

Outolan Tatu ja Patu olivat notkeita ja vikkeliä myös vuorosanoissaan. Ensinnä kosketeltiin maapohjan multaa ja moreenia ensimmäisessä näytöksessä ja viimeisellä neljänneksellä oli päästy nykyaikaan, kaupunkikerrostalon moniin asukkaisiin tutustumaan. Pukusuunnittelija ja lavastaja Annukka Pykäläinen toteutti etenkin päähenkilöiden puvut yksinkertaisina, mutta värien soinnutuksen mukaan. Jopa kengissä toistui roolipuvun joku väri. Nuorta yleisöä auttoi esitykseen eläytymisessä valosuunnittelija Tiina Hauta-Ahon ja videosuunnittelija Antti Rautavan ja Mika Virtasen valaistus ja näyttämön peräseinälle heijastamat kuvat.

Suomen historiaa mentiin läpi pikavauhtia, mutta hauskasti. Nuorille viidesluokkalaisille seuralaisilleni jäi mieleen suomenkielen kirjalliseen asuun saattanut Mikael Agricola eli näytelmän, oliko se nyt Mikael Pepsicola. Piti myös kuunnella tarkkaan, keksikö hän somen- vai suomenkielen?
Aleksis Kivi ja Jean Sibeliuskin Eerolla piipahtivat. Myös painettu käsiohjelmahaitari oli nykyaikaisesti, sarjakuvamaisesti piirretty. Sieltä löytyy J.V. Snellman ja 1865 ensimmäinen Suomen markka, Paavo Nurmen piikkariarvoitus sekä maan ensimmäisen naispresidentin vitjat. Uskon, että näytelmä tavoittaa nuoret katsojansa.

Jälkisanat:
Vaikka näyttämöllä oli vanhemman katsojan ja kuulijan mielestä ehkä vähän liikaakin touhua ja puhetta, koululaiset seurasivat tapahtumia hihitellen ja kotona hauskuuksia muistellen. Itse mietin, oliko teatterin ilmoitus Tatun ja Patun Suomi-näytelmän katsojien alaikäraja, viisi vuotta, sen sisältöä ajatellen liian vaikea.
Jos kotona oli iltasatuna luettu vuosi sitten ilmestynyt kirja, niin alle eskari-ikäiset pystyivät ehkä pitkästymättä näytelmää seuraamaan, mutta osalle pienemmistä katsojista se saattaa olla pitkästyttävä. Eli toistan jälleen vanhan toiveeni, että alle neljävuotiaille sekä neljä-kuusivuotiaille tarjottaisiin ikäkauteen sopivaa teatteria vaikka auloissa tyynyillä istuen.

Marja-Liisa Niuranen

– Joukkue on erittäin aktiivinen kaukalossa tällä kaudelle, emme ole missään nimessä aggressiivisia, Pelicansin valmentaja Pasi Nurminen sanoo.

Pelicansin valmennus on määrätietoisesti kasvattanut nuoria pelaajiaan koko kolmen vuoden projektinsa ajan.
– Nyt on aika nousta framille ja ottaa oma tila joukkueessa sekä nousta seuraavalle tasolle. Erityisen paljon odotuksia kohdistan Hannes Björniseen ja Miska Siikoseen.

Joukkue tavoittelee viimevuotista parempaa menestystä SM -liigassa.
– Tarkoitus on olla aktiivinen kaukalossa koko 60 minuuttia kestävän pelin ajan. Joukkueen on oltava itseohjautuva, jossa jokainen pelaaja tietää tarkasti roolinsa. Viime kaudella jouduimme muokkaamaan poppoota loukkaantumisten vuoksi toiseen moodiin. Nyt olemme saaneet valmistautua kauteen aivan eri tavalla.

Harjoituspelit lupaavat hyvää

– Olen tyytyväinen joukkueen ilmeiseen. Harjoitusottelut elokuussa ja Keski-Euroopan turnaus onnistuivat meiltä loistavasti.

Nurminen kuitenkin toteaa, että pelinopeuden kanssa on vielä paljon tekemistä.
– Se on myös ilahduttanut minua valmentajana, että pelaajat ymmärtävät, miten kaukalossa toimitaan uuden pelitavan myötä.

Valmentaja kuitenkin muistuttaa, että jokaisen yksilön on kehitettävä henkilökohtaista osaamistaan.
– Tiedän, että Pelicans on vaikea vastustaja kaikille joukkueille SM-liigassa.

Harjoiteluun kiinnitetty suuri huomio

– Olemme harjoitelleet fysiikkavalmentajamme Tommi Pärmäkosken ohjeiden mukaan jo kesän ajan. Se näkyy nyt pelissä jokaisella osa-alueella.

Koko harjoituskauden ajan joukkue on kiinnittänyt Nurmisen mukaan huomiota kaikessa tekemisessä laatuun, jotta ikäviä yllätyksiä ei tapahtuisi heti kauden aluksi, kuten vuosi sitten.
– Peli-ideologiaamme kuuluu tällä kaudella se, että jokainen jätkä jaksaa painaa täydet kolmet erää. Olemme aktiivinen ja nopea joukkue.

Petri Görman

LUE OMALÄHIÖN ENNAKKOKATSAUS ALKAVAAN LIIGAKAUTEEN TÄSTÄ!

Paikallinen saunaparlamenttimme on ollut jo jonkin aikaa sitä mieltä, että seuraavista presidentinvaaleista tulee edelliskertaa paljon jännittävämmät. Porukastamme löytyy niin vakaumuksellisia Sauli Niinistön ja Pekka Haaviston kannattajia kuin niitä, jotka ovat valmiit panostamaan Laura Huhtasaareen. Kaksi viimeksi mainittua ja muut, ehkäpä marginaalisempina pidetyt ehdokkaat saattavat kerätä ensimmäisellä kierroksella yhteensä niin paljon ääniä, että istuvan presidentin jatkokausi ei olekaan mikään läpihuutojuttu.

Samaa mieltä on kirjailija Jari Tervo. ”Uskon ei-Niinistöjen keräävän yhdessä yli puolet äänistä”, hän kirjoitti Seura-lehdessä ajankohtana, jolloin Niinistön kannatus oli tasan 60 prosenttia. ”Pari kuukautta ennen vuoden 2006 vaaleja istuvan presidentin Tarja Halosen kannatus huiteli 70 prosentissa. Kannattajat ottivat tavoitteekseen ehdokkaansa valinnan ensimmäisellä kierroksella. Toisin kävi. Halosta kannatti ensimmäisellä kierroksella 43,6 prosenttia äänestäjistä. Romahtiko Halosen kannatus parissa kuukaudessa? Ei oikeastaan. Mielipidetiedustelijalle on vain niin helppoa sanoa istuvan presidentin nimi”, Tervo muistuttaa.

Viime vaalien alla tiesin monia pitkän linjan kokoomuslaisia ja Niinistön kannattajia, jotka pelasivat ensimmäisellä kierroksella uhkapeliä ja äänestivät Haavistoa, koska halusivat varmistaa, ettei Paavo Väyrynen pääsisi jatkoon. Voi tietysti kysyä, miten isänmaallinen teko on äänestää omaa vakaumustaan vastaan. Ja heti siihen vastineeksi, oliko Väyrysen eliminointi jopa sitäkin isänmaallisempi teko?

Niinistön lisäksi vaaleihin olisi tulossa kaksi muuta valitsijayhdistyksen kautta pyrkivää ehdokasta: Väyrynen ja MV-lehden päätoimittajana tunnetuksi tullut Ilja Janitskin. Saa nähdä, osoittautuuko koko Janitskinin ehdokkuus samanlaiseksi kuplaksi kuin hänen valejulkaisunsa muutkin uutiset. Lähes yhtä pelottava ja arvaamaton on persujen Huhtasaari, joka saattaa sekoittaa äkkiväärillä näkemyksillään koko poliittisen pakan ja kerätä paljonkin protestiääniä.

Tälläkin kertaa olisi oivallinen mahdollisuus taktikointiin. Pitäisikö siis presidentinvaaleissa äänestää heti alkuun, miten sydän sanoo vai kokeilla pelin politiikkaa? Vaikka presidentin pitäisi olla instituutiona puolueiden yläpuolella ja vaalien pohjimmiltaan henkilövaalit, mietin itsekin välillä, että panostaisin Haavistoon, myös mahdollisella toisella kierroksella. Ihan vaan haisevana protestina nykyistä hallituspolitiikkaa vastaan.

Sauli on kuitenkin hoitanut hommansa hyvin, ja hän on ehdokkaista ylivoimaisesti paras. Puhutaanpa mitä tahansa presidentin ja hänen nuorikkonsa, Jenni Haukion ikäerosta, suhde on tehnyt hänelle pelkästään hyvää, hionut porvarin särmiä. Niinistön ajatusmaailma on tullut liberaalimmaksi, kuten koko kansan presidentille kuuluukin. Unhoon ovat jääneet sellaiset entisen oikeistolaisen valtiovarainministerin ylilyönnit kuin kirjastopalvelujen muuttaminen maksullisiksi.

Myös tuore Yhdysvaltain-vierailu pönkitti Niinistön suosiota. Rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että tuskinpa yksikään toinen presidenttikilpaan ilmoittautuneista ehdokkaista olisi pystynyt hoitamaan tapaamista Trumpin kanssa paremmin.

Ilkka Isosaari

Olin viime viikolla Renkomäen ekaluokkalaisten kanssa Upilassa. Vietimme siellä mukavan retkipäivän yhdessä touhuten ja toisiimme tutustuen. Kisailun ja leikin ohessa mietimme myös toiveita ja unelmia koulutielle.

Toiveita oli koululaisilla monia: enemmän välitunteja, vähemmän läksyjä, uusien asioiden oppimista, herkkuruokia ja pelipäiviä. Lähes jokaisessa ryhmässä yhtenä toiveena oli myös hyvä yhteishenki ja se, ettei ketään jätetä yksin.

Koulutie on pitkä ja siihen liittyy monia uusia asioita. Opitaan lukemaan ja laskemaan, luistelemaan ja piirtämään. Mutta opitaan myös monia muita tärkeitä asioita elämää varten: olemaan porukassa, kuuntelemaan toisia ja toimimaan yhdessä. Ja kaikkein tärkein asia on juuri se, ettei kenenkään tarvitsisi jäädä yksin. Että jokaiselle löytyisi oma paikka ja koulussa olisi turvallista ja hyvä olla.

Raamatusta löytyy yksi ohje, joka opitaan myös koulussa: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12). Tämä kultainen sääntö koskee meitä kaikkia. Ja tähän Jeesus meitä kutsuu: olemaan toisiamme kohtaan lempeitä, ottamaan mukaan porukkaan ja huolehtimaan siitä, ettei ketään jätetä yksin. Tähän saamme pyytää viisautta virren 509 sanoin:

”Herra, elämääni,
valvo, etten harhaan,
vaeltaisi täällä,
ohi ihmisten.”

Pauliina Hatakka
Seurakuntapastori

Suomalainen hyvinvointivaltio rahoitetaan verotuloilla. Meidän yritysveropohja ei kestä veronkiertoa ja siksi kaikki mahdollinen on tehtävä veronkierron estämiseksi. SDP on nostanut edelleen tällä hallituskaudella harmaan talouden torjunnan esille oppositiosta. Tästä huolimatta hallitus runnoi väkisin läpi hallintarekisteröinnin uudistamisen, joka jatkossa mahdollistaa omaisuuden piilottamisen Suomesta ulkomaille. Verokierto ja veroparatiisit ovat yksi suurin kansainvälinen eriarvoistumisen ja köyhyyden aiheuttaja.

Tilastot ovat jopa yllättäviä. Suurimaat rahavirrat kulkevat sellaisten maiden läpi kuin Hollanti, Luxemburg ja Yhdysvallat. Sijoittaminen ei tosiasiallisesti tapahdu kohdemaahan, vaan raha vain virtaa sen läpi. Kiina tulee tässä vasta neljäntenä. Suomi ei kuitenkaan päätä EU:n asioista yksin puhumattakaan kansainvälisestä veronkierrosta. EU on tehnyt hyvää työtä viime aikoina ja uusi direktiivi tulee suitsimaan ongelmia. Yhteisen näkemyksen löytäminen on jo EU:ssa vaikeaa. EU tasolla Demarit ovat Suomen kaltaisessa tilanteessa eli SDP on vähemmistössä. Siksi kansainvälinen yhteistyö yli puoluerajojen Pohjoismaissa, EU:ssa ja kansainvälisesti on tärkeää.

Harmaa talous kukkii

Harmaa talous kukkii Suomessa edelleen ja juurisyihin puuttuminen ei ratkea yhdellä tai kahdella toimenpiteellä. Erilaiset laittomat verokikkailut ovat Suomessakin arkipäivää. Myös yksilötasolla talousahdingon ja työttömyyden keskellä moni tekee pimeää keikkaa rahoittaakseen jokapäiväisiä menoja. Se on laitonta ja tuomittavaa, mutta sitä tapahtuu. Siksi olen kesän aikana puhunut paljon vakituisten työsuhteisen tärkeydestä ja pienyrityksien merkityksestä tässä kehityksessä. Suomessa on lähes 300.000 1-4 hengen pientä mikroyritystä, jotka eivät vain uskalla palkata vakituista työntekijää. Suomeen ei synny tarvittavaa 100.000 uutta työpaikkaa, jos mikroyritysten uskallus palkata ihmisiä ei kasva.

Ilman vakituista työpaikkaa on vaikea saada asuntolainaa tai perustaa edes perhettä. Tulevaisuus on liian monelle nuorelle epävarma ja sumuinen. Eikä ongelma koske vain nuoria. Moni yli 30 – vuotias tulee minulle sanomaan Lahden kaduilla, että mistä saisin vakituisen työn, kun en ole sellaista koskaan saanut. Palkkatukityö ja erilaiset työpajat ovat hyvä asia, mutta itse yhteiskunnallista ongelmaa me emme näin ratkaise.

Budjettiriihi ei tuo yllätyksiä

Kesän aikana Sipilän, Orpon ja Soinin hallitus on valmistellut talousarvioesitystä ensi vuodelle. Yllätyksiä ei ole luvassa. Keskusta, Kokoomus ja Siniset pitävät huolta siitä, että jokainen heidän eturyhmänsä saa jotakin. Solidaarisuusveron eli yli 72.000 euroa ansaitsevien lisäverottaminen jatkaminen kelpaa kompromissina myös Kokoomukselle. Kokoomus pitää edelleen kiinni omien eturyhmiensä eli suurituloisten ja hyvin tienaavien asemasta. Pieni – ja keskituloisten asemaan ei ole luvassa oleellista parannusta. Opintotukea on edelleen tänä vuonna leikattu. Eläkeläisten verotus on edelleen työelämässä olevaa korkeampaa. Pienituloisten eläkeläisten asemaan hallitus ei ole lupaamassa konkreettista parannusta, vaikka Keskusta kesällä asian nostikin esille.

Myös Lahdessa tehdään syksyllä ensi vuoden talousarviota. Suurten investointien tuottama tuska on nyt käsin kosketeltava. Satoja miljoonia on investoitu ja ne ovat olleet valtuuston enemmistön tahto (esimerkiksi Ohitie, Toriparkki, uudet voimalaitokset). Perusteena investoinnille pitää aina olla ja on ollut, että ne maksavat itsensä takaisin. Jokaisen investoinnin kohdalla meidän pitääkin seurata todellisia vaikutuksia pidemmällä aikavälillä mm. aluetalouteen, työllisyyteen ja verotuloihin. Investointien kustannuksella ei saa leikata yhteiskunnan peruspilareista, kuten terveyspalveluista, lasten opetuksesta tai päivähoidosta. Päättäjien on kannetta tosiasiasiallista vastuuta omista päätöksistään eikä vain puhua näin tekevänsä.

Ville Skinnari

Sote-uudistus maksaa meille suomalaisille maltaita, kukaan ei tiedä lopullista summaa, onko se miljardi euroa vai enemmän? Varmaa on, että tämä uudistus tulee nielemään rahaa todella paljon eikä aivan varmasti vielä takaa suomalaisille parempaa ja tasapuolisempaa terveyden hoitoa.
Suomen jako maakuntiin ja maakuntauudistus samalla koettelee valtion pussia. Kaikki tämä huseeraaminen voitaisiin välttää, jos Kela korvauksia nostettaisiin 40 prosenttiin. Tällöin asiakas voisi hyvin perustein valita joko yksityisen puolen tai perinteisen sairaanhoidon välillä. Jonot vähenisivät eikä raskasta maakuntahallintoa enää jäisi kaipaamaan enää kukaan! Kaiken lisäksi järjestelmä säätelisi itseään.

Valtion hölmöimpiä hankkeita on maksaa yritystukia suunnilleen miljardin. Nämä kohdistuvat erittäin väärin ja vääristävät kilpailua suuresti eikä niitä tarvitsisi antaa lainkaan, koska koko yrityselämä perustuu kilpailulle. Viime vuonna eniten yritystukia saivat Tuuliwatti (25,8 miljoonaa euroa), Tallinik Silja (14,2), Viking Line(24,8),Nokia(10,3), Fortum (9,8), Neste Shipping (6,5) ja Rajakiiri (5,8). Jokainen voi listasta todeta, että esim. Nokialle ja Fortumille näiden tukien jakaminen on sulaa hulluutta. Mitä valtion tukea tarvitsee viihdematkailu? Tyhmyyttä konsanaan.

Suomi antaa kehitystyötukea yli 1100 miljoonaa euroa! Tämä voitaisiin poistaa välittömästi sillä suurin osa siitä rahasta menee näiden autettavien valtioiden sisäiseen korruptioon. Wahlroosin blogeissa ja tv-ohjelma MOT:ssa näitä asioita on pohdittu ja havaittu, miten automaattinen raha suorastaan haittaa näiden maiden kehitystä. Kaivoja voidaan kaivaa ja neuvoa, kuinka uudella ongella kalastetaan, mutta muuten tällaiset tuet ovat kuin Kankkulan kaivoon rahan heittäminen.

Jo näillä toimilla, olisin auttanut Suomen valtiotavähentämään menojaan kolme miljardia euroa. Tästä minut voitaisiin palkita Suomen ritarikunnan papukaijamerkillä kultaisten lehvien kanssa.

Lahdessa jaetaan rahaa kahmalokaupalla tyhmään korjaamisrakentamiseen, koska lahtelaiset eivät osaa huolehtia tilaajina työn laadun tarkastamista ja antavat käsien välistä mennä hometyöt kuin Jepulis Benjami paskan tunkiolle.

Lahti on käyttänyt konsulttipalkkioihin rahaa uskomattomat määrät, koska Tilakeskuksen ja muiden omien instanssien kompetenssi ei riitä oman tuotannon tekemiseen, vaikka ohjeet tästä löytyvätkin Lahden omista papereista. Useimmat Lahden uudet investoinnit, kuten toriparkki, matkakeskus ja monet muut eivät ole toimineet parhaalla mahdollisella tavalla.

Johdannaislainoja tehneet virkamiehet eivät ole joutuneet minkäänlaisen kritiikin kohteiksi, vaikka ovat aiheuttaneet Lahdelle 40 miljoonan euron tappiot!
”Lahen antaa mennä” mennä politiikka jatkuu, koska täältä puuttuu aitoa johtamista ja vastuun ottamista.
Que vadis? Minne menet Lahti?

Juhani Melanen

Sunnuntaina 27.8. Saksalassa järjestettiin perinteeksi muodostunut syystapahtuma. Pilvinen sää kirkastui vähitellen aurinkoiseksi, joten leikkikentälle kokoontui runsaasti alueen asukkaita – niin lapsiperheitä kuin varttuneempia ihmisiä. Saksala-Seura tarjosi osallistujille mehua, kahvia ja teetä sekä erilaisia leivonnaisia ja makeisia maksutta. Mehua meni noin 10 litraa, kahviakin noin 40 kupillista. Tertun grillaamat makkarat maistuivat myös hyvin – ja arvat kävivät kaupaksi. Ainoa kirpputorimyyjäkin sai kaupaksi ainakin jonkun kauniista matoistaan.

Saksalassa on pelattu läpi kesän taas mölkkyä aina maanantai-iltaisin. Vaikutti siltä, että myös Liipolan Lähiöseuran ”pojat” olivat harjoitelleet kovasti. Mölkkyturnaus oli nimittäin tasaisempi kuin koskaan aikaisemmin. Neljän pelin jälkeen molemmat joukkueet olivat voittaneet kahdesti – myös pisteet menivät tasan eli molemmat joukkueet olivat saaneet siihen mennessä 182 pistettä! Viides erä oli myös tasainen, mutta lopulta Saksalan joukkue (Mara, Anja, Veikko) saavuttivat ensin 50 pistettä, Liipolan joukkue (Jouni, Heikki, Tuomo) jäivät 42 pisteeseen – joten kiertopalkintona ollut pokaali jäi Saksalaan. Jännittävää kilpailua seurasi aidan takana joukko kiinnostuneita mölkyn harrastajia. Tällaista on kyllä ilo seurata! Kiitos vierailijoille ja tervetuloa taas ensi vuonna!

Mölkkyä ja petanquea oli mahdollisuus kokeilla myös omalla porukalla. Tilaisuuteen tarttuivatkin muutamat tapahtuman aikana. Esimerkiksi pieni tyttöporukka opetteli vuosi sitten aikuisen kanssa pelin. Nyt samat tytöt osasivatkin pelata jo hyvin keskenään.

Saksalassa muuten jatketaan maanantaisin mölkyn pelaamista vielä syyskuun puolella, jos sää pysyy suosiollisena. Viime viikkoina meillä on ollut useita rollaattorin kanssa liikkuvia ikäihmisiä pelaamassa. On ollut hauska katsella, kun yli 90-vuotiaskin voi ”päihittää” nuoremmat mennen tullen näissä omissa yksilökisoissa. Laji on siitä hyvä, että se sopii monen ikäiselle ja -kuntoiselle, kun on vain rohkeutta tulla kokeilemaan.

Sunnuntain tapahtuma onnistui osittain hyvän sään ja runsaan osallistujamäärän ansiosta. Pieni koleus ei haittaa, kun sade ei ole pilaamassa yhteistä ulkoiluhetkeä. Puheenjohtajan haave tällaisista kaiken ikäisten yhteistapahtumista toteutui tällä kertaa hyvin. Näitä jatketaan mieluusti, kun sopiva määrä tapahtumien järjestäjiä ilmoittautuu vain mukaan. Ideoita otetaan vastaan ja toteutetaan mahdollisuuksien puitteissa. Hyvää syksyä, kaiken ikäiset asukkaat!

Vuokko Kautto