Tiistaina eduskunnassa alkoi keskustelu valtion tulo- ja menoarviosta vuodelle 2018. Ensi vuoden budjetista alusti vastaava ministeri eli valtiovarainministeri Petteri Orpo. Ensi vuoden budjetti ei muuta talouspolitiikan kokonaiskuvaa. Menopuolelle tehdään koko hallituskaudella 4 miljardin leikkaukset. Sopeutus jää näin itse asiassa vähäisemmäksi kuin edellisellä hallituskaudella. Verotusta kevennetään noin 1,5 miljardia euroa. Hallituksen pienet lisäykset hyviin kohteisiin, kuten koulutukseen ja sosiaaliturvaan, ovat pieniä verrattuna pysyviin leikkauksiin. Hallitus laittaa laastaria avohaavaan, mutta ei sitä halua kansalaisille kertoa. Samalla tehdään samoihin kohteisiin uusia leikkauksia ensi vuonna esimerkiksi aiemmin päätettyjen indeksijäädytysten muodossa.  Työllisyyttä tukevat rakenneuudistukset jäävät tekemättä. Esimerkiksi päätös perhevapaiden uudistamisesta ja oppivelvollisuuden pidentämisestä jäävät tulevaisuuteen.

Positiivisia asioitakin budjetissa on. Yksi on sisäiseen turvallisuuteen eli mm. poliisien määrään panostaminen. Poliisien määrä ei kuitenkaan lisäänny vaan tavoite pysyä nykytasolla eli 7200 poliisimiehessä. Takuueläkkeeseen saatiin edes jotain eli 15 euron kuukausikorotus. Kolmas on nuorisotyöttömyyden ja nuorten aktivointiin tähtäävän ohjaamotoiminnan vakinaistaminen. Siitä meillä on Lahdessakin hyviä kokemuksia ja tuloksia. Sen sijaan Lahdessa kehitetty ”Matkalla Duuniin” toimintamalli ei vielä saa sellaista vakinaista asemaa Suomessa, kun sen saavutuksille kuuluisi.  Yrittäjävetoinen toimintamalli on pystynyt tarjoamaan ensimmäisen työmahdollisuuden monille nuorille Lahdessa ja muualla Suomessa. Olemme lahtelaisten kanssa käyneet esittelemässä hanketta työ – ja elinkeinoministeriössä ja sen toimivuuden tunnustavat kaikki. Hyvien toimintamallien kansallistaminen on edelleen liian hidasta Suomessa.   Uuden yritystoiminnan tukemiseen eli Tekesille lisätään valtuuksia 30 miljoonaa euroa. Se ei kuitenkaan paikkaa aiemmin tehtyjä Tekes – leikkauksia. Isossa kuvassa Suomen osaamisen taso putoaa verratuna muihin OECD -maihin.

Julkisen sektorin pienipalkkaiset maksavat

Kilpailukykysopimuksen seurauksena julkisen sektorin naisvaltaisten toimialojen työntekijät ovat maksajina menetettyjen lomarahojen muodossa. Moni joutui jättämään kesän lomamatkan perheen kanssa väliin, kun rahaa ei vain ole tarpeeksi.  Samaan aikaan yritysjohtajat sopivat toistensa kanssa ristiin mitä parempia palkkoja ja eläkkeitä. Se ei ole oikeudenmukaista, eikä kuulu suomalaiseen tasa-arvoiseen ja oikeudenmukaiseen hyvinvointivaltioon.

Ministeri Orpon mukaan Suomi pystyy nyt voittamaan markkinaosuuksia maailmalla. Vientivetoiselle taloudelle on myrkkyä edelleen viennin pohjan kapeus. Kasvu on hyvä asia, mutta kun sen pintaa raaputtaa, niin nähdään, että se on edelleen liian harvojen PK – yritysten herkkua.   Kysyin ministeri Orpolta keskiviikkona eduskunnassa, että ymmärtääkö hän, että todellisuudessa Suomen kasvun pohja on liian ohuella pohjalla? Pelkkä telakkateollisuus ei riitä, vaan tarvitaan uusia avauksia mm. kyberosaamisessa, kiertotaloudessa ja kuluttajabrändeissä.

Lapsivähennyksen poistuminen kiristää lapsiperheiden verotusta. Lahtelaisella 2000 euroa kuukaudessa tienaavan perheen äidin tai isän verotus kiristyy 2 lapsen ja vanhemman perheessä tai 2 lapsen yksinhuoltajalla yli 200 euroa vuodessa. Lapsiperheet hallitus valitsi ainoaksi ryhmäksi, joilla verotus selvästi kiristyy. Työtä tekevät perheet maksavat. Eli juuri he, jotka tekevät työtä, maksavat veroja ja kasvattavat lapsia. Kiireisen työelämän ja lasten harrastusten kulujen kattamisen keskellä tätä ei leikkausta ei olisi pitänyt tehdä.

Ville Skinnari

Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stina Nykänen pohtii sunnuntaina 17.9 kahdella aukealla, miksi suomalaiset 30- vuotiaat naiset ovat epätasa-arvoisia, eivätkä saa orgasmeja mummojensa tavoin? Hän marssittaa asiantuntijakseen Väestöliiton tutkimusprofessorin Osmo Kontulan, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi olla alan mies, mutta heppoisiahan pojan päättelyt loppupelissä paljastuivat!

HS huutaa apua lukijoiltaan tähän ongelmaan verkkosivuillaan, mutta itse en aio sinne kirjoittaa, vaan myös alan miehenä (kolme avioliittoa ja Kama Sutran musta yö) aion kertoa uskollisille lukijoilleni, mistä tässä hömpötyksessä oikein on kysymys!

Seksitutkimuksia on maailmassa tehty jo 1800-luvulta alkaen ja tullaan tekemään, mikäli rahoitusta tällaiseen tutkimukseen saadaan, joko yksityisiltä säätiöiltä tai yliopistoilta. Tosiasia on, että naisten sukupuolikäyttäytyminen on muuttunut valtavasti juuri viime vuosikymmeninä.

Todellinen seksuaalinen vallankumous koettiin juuri meidän isojen ikäluokkien aikana. Syitä olivat e-pillerit ja vapautunut alkoholipolitiikka. Poikamiehinä ja tyttöinä töihin tultiin joka päivä eri puolilta opiskelukaupunkia, ei sen kummallisempaa ollut. Kontula ihmettelee, että vaikka 1970-luvuilla tapahtui tasa-arvoistumista työelämässä, koulutuksessa, kotitöissä ja lastenhoidossa, mutta orgasmeissa ei!

Naisilla on nykyään paljon enemmän seksikumppania kuin ennen ja miesten taso seksipartnereina vaihtelee suuresti. Ennen alfaurokset saivat raataa tosissaan ja joka yö säilyttääkseen reviirinsä, mutta nyt pesälle pääsevät kaiken maailman nörtit Enpshkaa myöten.

Suomalaisen menestyneen miehen kuva on muuttunut. Ennen ”herrasmiehen” erotti pukeutuminen, nyt pelimiljonäärit hengailevat tennistossuissa ja amerikkalaisen maatyöläisen asuissa: farmareissa. Suomalaisten miesten sperma on huonontunut, kun kasvisruoka ja mannavelli ovat yleistyneet. Punaista lihaa syövä mörökölli on hävinnyt, kun nämä akateemiset akat ovat lisääntyneet siksi, että Suomen nykyinen koululaitos ja yliopisto suosii selvästi enemmän tyttöjä kuin poikia pääsytutkinnoissa.

Nämä tyydyttämättömät akateemiset akat eivät ota ”löppahousuja” ja prekariaatteja aviomiehikseen ja suosivat suhteita avioliitossa olevien ns. menestyneiden miesten kanssa. Heillä on käytettävissään koko sähköinen orgasmin tuottamiseen tarvitsema välineistö vibraattoreista sähköharjaan. Näillä homma hoituu kivasti eikä orgasmi ole ongelma.

Tunnustamaton tosiasia on, että naiset keskittyvät enemmän seksissä miehen orgasmiin kuin omaansa. Vaihtelut ovat kuitenkin suuria, joku nainen huutaa kuin jalopeura kymmenien orgasmien villitessä häntä petileikkien aikana. Frigidit naiset eivät saa sitä koskaan, vaikka alan
mies olisi kuinka taitava polkemaan tahansa. Naiset vaativat kolmen tunnin esileikkejä, mutta eivät sittenkään saa orgasmia. Taitavat naiset osaavat leikkiä orgasmia tarvittaessa pyydystäessään elättäjää ja sehän tunnetusti riittää. Ainahan voi ottaa rakastajan!

On hyvä pitää mielessä, että orgasmia voi aina myös opetella. Alan mestareita ei kuitenkaan löydy enää keltaisilta sivuilta. Parasta on edelleen kuulostella
apua naiskavereilta! Todelliseksi orgasmiongelma tulee vasta sitten, elleivät suomalaisnaiset todella nauti
seksistä ? Suurin ongelmaryhmä ovat 30 vuotiaat naiset? He tarvitsisivat apua alan vanhoilta mestareilta. Ei muuta kuin kyselemään!

Jussi Melanen

Kaupunkilaiset ja kaupungin metsätoimen edustajat tekivät torstai-iltana yhteisen kokemuskävelyn Kerinkallion virkistysalueella. Mukana oli lähes kolmekymmentä kaupunkilaista.

Lahden kaupunki toteuttaa parhaillaan laajaa suunnittelu- ja vuorovaikutusprosessia, jonka avulla selvitetään asukkaiden näkemyksiä Kerinkallion virkistysalueen kehittämistarpeista. Lahden eteläisen kehätien tielinjaus kulkee Kerinkallion virkistysalueen halki, joten hakkutöillä ja
uudella tiellä on alueelle suuri vaikutus.
– Haluamme tehdä jäljelle jäävästä Kerinkallion virkistysalueesta entistä paremman, ja keräämme suunnittelua varten asukkaiden ja alueella liikkujien kokemuksia ja mielipiteitä, sanoo Lahden kaupungin metsäpäällikkö Anna-Maaria Särkkä.

Ulkoilureiteille muutoksia

Lahden eteläisen kehätielinjan hakkuut toteutetaan vahvistetun tiesuunnitelman mukaisella alueella 1.9.2017-1.4.2018. Hakkuu-urakoitsijana toimii Hakevuori Oy, jonka tavoitteena on toteuttaa hakkuut vuoden loppuun mennessä.

– Tielinja kulkee Kerinkallion virkistysalueen halki ja katkoo muutamia käytettyjä ulkoilureittejä. Tiesuunnitelmassa on kuitenkin osoitettu korvaava ulkoilureitti Liipolan tunnelin päältä, jonka tarkempi sijainti täsmentyy ensi kesään mennessä. Kerinkallion ulkoilureitti suljetaan tielinjan alueelta hakkuun ajaksi mutta avataan sen jälkeen. Varsinainen tien rakentaminen alkaa ensi kesänä, jolloin työmaa-alue rajataan kululta.

Virkistysalueet ovat tielinjaa lukuun ottamatta normaalissa virkistyskäytössä.
– Tiesuunnitelman mukaisen korvaavan ulkoilureitin rakennettua pohjois-eteläsuuntainen yhteys Kerinkallion virkistysalueen läpi palautuu.

Kaupunki on avannut karttapohjaisen verkkokyselyn, jonka avulla selvitetään asukkaiden näkemyksiä Kerinkallion virkistysalueen kehittämistarpeista.
– Kyselyyn voi vastata 25.9.2017 saakka. Kyselyyn voi vastata myös paperilomakkeelle. Alueen kartalla varustettuja kyselylomakkeita voi noutaa Lahti-Pisteestä

Kerinkallion alueen metsäsuunnitelma laaditaan talvikauden 2017-2018 aikana.
– Kirjanpainajan tuhoamaa kuusikkoa uudistetaan tulevan talven ja vuoden 2018 aikana.
– Kerinkallio-Liipolan virkistysalue on rikas linnustoltaan ja muilta luontoarvoiltaan. Alueelta on tavattu muun muassa liito-oravaa ja pohjantikkaa.

Petri Görman

Tunnustettakoon heti alkuun julkisesti, että suomalainen iskelmä ei ole varsinaisesti omaa lempimusiikkiani, vaikka monet Junnu Vainion ja Vexi Salmen varhaisemmat sanoitukset haastavat ulkomaalaiset alkuperäisversiot, samoin kuin muutamat laulutulkinnat, ennen kuin siirryttiin toivottomaan konepopin aikaan. Olen varhaisen heavy- ja soul-musiikin ystäviä, joten uutiset muusikoiden huumeiden käytöstä eivät ole koskaan tulleet yllätyksenä.

Jari Sillanpään huumekäryssä tuomittavinta olikin, että hän lähti amfetamiinin vaikutuksen alaisena auton rattiin. Kehtasi vielä julkisessa anteeksipyynnössään, joka toi väistämättä mieleen poliitikkojen vastaavat sepustukset , huomauttaa, että hän ei suinkaan törttöillyt liikenteessä, kuten poliisi oli asian muotoillut. Mitä muuta kuin törttöilyä on ajaa keltaisen viivan yli ja arvioida itsensä ajokuntoiseksi, koska metamfetamiinia, kristallia, vauhtia eli piriä oli nautittu vain pieni annos? Piripäisen vauhtiveikon kristallinkirkasta logiikkaa!

Omasta puolestani muusikot saavat vetää kotonaan tai studiossa minkälaista kamaa tahansa, kunhan pysyvät neljän seinän sisällä ja vahingoittavat vain itseään. Ja niinhän suomalaiset muusikot ovat hyvin pitkälti tehneetkin. Siis ne, jotka huumausaineita käyttävät. Julkisuuden valokeilaan aiheen tiimoilta joutuneet nimet edustavat vain jäävuoren huippua. Joillekin saattoi tulla yllätyksenä, että viina vahvempia aineita käyttävät kyytipoikana muutkin kuin perinteiset rokkarit; mutta yhtä lailla muusikoista löytyy jopa absolutisteja, ja trendi vie entistä enemmän siihen suuntaan.

Siksipä repäisevät lehtiotsikot, että Siltsun pirikäry olisi jakanut kansan kahtia, jyrkkiin vastustajiin ja empaattisiin ymmärtäjiin, ikään kuin maahanmuuttokysymyksessä, olivat puhdasta sensaatiohakuisuutta. Näinhän ei ole käynyt; korkeintaan fanit ovat jakaantuneet. En ymmärrä kuitenkaan, miksi fanien pitäisi tuskailla koko asian kanssa.

Nuorena pojankoltiaisena luin Musa-lehdestä lempiyhtyeeni Deep Purplen jäsenten haastattelun suosikkilevyihini kuuluvan Machine Headin äänitysten yhteydessä. Siinä bändin jätkät totesivat, että pilvi ei toimi heille, koska se hidastaa soittoa ja laulua. Ymmärsin silti, että kokeiltu on, mutta se ei tehnyt nuoresta vannoutuneesta fanista koskaan pilviveikkoa. Fanitin samoihin aikoihin myös Elton Johnia. Hänen tulemisesta ulos kaapista ei myöskään vaikuttanut mitenkään seksuaaliseen suuntautumiseeni tai saanut viemään hänen levyjään kierrätykseen.

Jari Sillanpään suosio on jatkossa pitkälti hänen omissa käsissään, käyttäytyvätpä herkkähipiäisimmät fanit miten tahansa. Jos hän pelaa korttinsa oikein, hän kääntää vastoinkäymiset voitokseen, ja jengi pitää häntä Suomen Robbie Williamsina tai George Michaelina. Tiehän olisi sen jälkeen kuin puunattu kansainvälisille areenoille – kun tuota katu-uskottavuuttakin nyt löytyy. Jarin tappioksi täytyy kuitenkin todeta, että hänen julkinen anteeksipyyntönsä oli niin ylimielinen ja koruton, että takapakkia uralla tulee joka tapauksessa jonkin verran.

Oma lukunsa on ollut miehen saama aggressiivinen nettipalaute, jossa ovat yhdistyneet jälleen vääristyneet päämäärät, pinttyneet ennakkoluulot, huono historiantuntemus ja onneton suomen kielen taito. Kovimmat lynkkaajat kokevat taas edustavansa niin sanottuja Suomen kansan syviä rivejä tai peräti enemmistöä. Rajuimman palautteen antajat ovat toivoneet Jarin palavan samassa helvetin tulessa, jonne on aikaisemmin sysätty homot, suvakit, vihreät, Kallion moskeijan puolustajat ja ”muutkin kasvissyöjät”. Tämänkaltaisten ajatusten takaa löytyy myös entisiä Sillanpää-faneja. Luoja paratkoon meitä Suomi-iskelmän rappiolta!

Ilkka Isosaari

Onko kiitollisuus riippuvainen siitä, kuinka elämässä on saanut hyviä asioita, menestystä tai muuta sellaista? Olen huomannut, että niin ei ole. Olen tavannut minua ihmisiä, joiden elämä on vaikeaa ulkonaisen sairauden, köyhyyden tai muiden syiden johdosta ja silti he saattavat olla hyvinkin kiitollisia ja valoisia. Ja myös päinvastoin. Olen tavannut ihmisiä, joilla on ulkoisesti asiat hyvin ja kuitenkin he vaikuttavat kovin tyytymättömiltä.

Mutta miten on minun laitani? Olenko valittaja vai osaanko olla kiitollinen? Voiko kiitollisuutta edes oppia? Ajattelen, että kiitollisuudessa on kysymys paljolti siitä, miten näemme asiat. Jos pidämme asioita itselle kuuluvina, silloin emme ehkä näe moniakaan asioita minulle tulevana lahjana. Silloin emme myös ehkä tunne kiitollisuutta. Samoin jos näemme monet asiat sellaisina, jotka olemme itse hankkineet ja saaneet aikaan, myös silloin elämän lahjaluonne katoaa. Ja eikö elämä ole kuitenkin lahjaa kaikkineen: terveys, ystävät, toimeentulo, tämä päivä, ja niin edelleen?

Ei kiitollisuus sitä merkitse, että ummistaa silmät epäkohdilta. Mutta epäkohtien korjaamiseksi voi toimia muutoinkin ja ehkäpä vielä tehokkaammin kuin valittamalla. Kun oppii kiitollisuutta, myös oma elämälaatu paranee. Mutta ennen kiitollisuus ja kiitollinen mieli on sitä, että voi nähdä Jumalan antamia (hyviä) asioita ympärillään. Siksi voinkin kysyä itseltäni: Mistä tänään olen kiitollinen?

Heikki Pelkonen
kirkkoherra

Viime tiistaina luovutimme kansanedustaja Harry Harkimon (kok.) johtaman työryhmän raportin Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terholle (sin.). Raportissa esitetään valtion roolin ja ohjauskeinojen selkeyttämistä suomalaisessa liikunta- ja urheilukulttuurissa. Korostimme sitä tosiasiaa, että suomalainen urheilu tarvitsee johtajuutta ja omistajuutta. Kysymys ei ole pelkästään opetus- ja kulttuuriministeriöstä, vaan on selvää, että valtioneuvoston tulee kokonaisuudessaan kasvattaa rooliaan.

Opetus- ja kulttuuriministeriöstä annetaan liikuntaan ja urheiluun tällä hetkellä vuodessa noin 150 miljoonaa. Summa rahoitetaan lähes kokonaan veikkauksen rahoista. Kuitenkin liikuntaan liittyvää rahoitusta voi hakea myös muista ministeriöistä. Liikunta koskettaa lähes kaikkia ministeriöitä ja siksi sen johtajuus pitää arvioida uudelleen: Liikenneasiat (esim. pyörätiet) vaikuttavat liikunnan määrään, terveys- ja sosiaaliongelmia voidaan hoitaa liikunnalla jne. Liikunta koskettaa siis kaikkea ja kaikkia. Siksi se pitää nostaa sille tasolle minne se kuuluu.

Vaatimamme poliittisen selonteon yhtenä keskeisenä tavoitteena on pohtia tätä. Nyt huippu-urheilun tavoitteet eivät ole selvät eikä tulostasoakaan voi kehua.
Raportissa esitetään myös, että sote-uudistuksessa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen kohdennettava lisäosuus kasvatetaan yhdestä prosentista kolmeen prosenttiin. Perustelimme esitystä sillä, että liikunta ennaltaehkäisee tehokkaasti sairauksia, jolloin raha tulee takaisin valtiolle pitkällä aikavälillä.

Voidaan ajatella tätä nykyiseen Lahden ja Hyvinvointiyhtymän budjettiin. Yksi prosentti 700 miljoonasta eurosta on seitsemän miljoonaa euroa. Mitä tapahtuu, kun ohjaamme sen konkreettisesti esim. päihde- ja mielenterveysongelmien, diabetes II:n tai kaatumisvammojen ehkäisyyn? Se on investointi, joka maksaa itsensä monikertaisesti takaisin. Suomalaisilla on tällä hetkellä hälyttäviä tuloksia ihmisten liikunnasta ja kunnosta. On täysin selvää, että tämä näkyy myös Suomen sosiaali- ja terveyskustannuksissa.

Miljoona euroa vähävaraisille perheille

Yksi raportin konkreettisista esityksistä on tukea vähävaraisten perheiden liikuntaharrastuksia miljoonalla eurolla. Aiheesta on tehty aikaisemmin kolmen työryhmän lausunnot, mutta mitään ei ole tapahtunut. Eli työryhmiä riittää, mutta tulokset puuttuvat. Nyt pitää alkaa tapahtua. Raha voitaisiin jakaa esim. kuntien tai kirkon kautta siten, että rahaa saa todellisia kuluja eli tositteita vastaan. Sitä ei annettaisi seuroille suoraan, vaan niille ihmisille, jotka rahaa todella tarvitsevat.

Raportissa esitetään myös liikuntaan ja urheiluun myönnettävien valtionavustusten muuttamisesta tulosvastuulliseksi. Esityksen mukaan avustusten myöntämisessä, seurannassa ja valvonnassa tulee painottaa avustetun toiminnan tuloksellisuutta. Avustuksen saaja tulee palkita onnistuneesta ja tuloksekkaasta toiminnasta.

Ville Skinnari

Otsikon kirjan kirjoittanut Heikki Pursiainen on entisen punapapin Terho Pursiaisen poika, joka on vinksahtanut aivan äärioikealle SKDL:n perintöä vaalivasta isästään ja julistaa nyt uusoikeistolaista agendaansa kaikille suomalaisille estotta. Hän haistattaa presidentti Niinistölle sananmukaisesti pitkät paskat ja nimeää itsensä ylimmäksi tiedon valtiaaksi juuri sillä pätevyydellä, jonka vain täydellinen narsismi ja itsetehostus voi antaa! Hän heiluu kukkona tunkiolla ja esittelee ideoitaan tai siis muiden ideoita joka kinkereissä ja blogeissa. Hän muistuttaa elävästi Pohjois- Korean Kimiä ja entisen Romanian diktaattoria Ceausescua eli Balkanin järjen jättiläistä, joka toisin uskoi kommunismiin ja salaiseen Secutiakseen enemmän.

Tämä ajatushautomo Liberan johtaja on kuplien kupla! ”Vasemmisto hukkasi älyn, oikeisto on kuohittu, keskusta muistuttaa kulttia” Jos tällä argumentoinnilla Suomessa pärjää, tämä ”Järjen Valo” on oikeassa paikassa, sillä missään muualla häntä ei päästettäisi ihmisten ilmoille filosofiansa vakuuttelemaan. Mutta pakkohan tällekin pellelle on yrittää vastata, vaikka se meneekin ohi pahasti hänen älyllisen kapasiteettinsa!

Meillä on Suomessa moni asia häkellyttävän hyvin verrattuna Heikki-pojan ihannevaltioon USA:n Trumplandiaan! Suomessa on perheen yhteisiä vuosilomia, perhevapaita ja maksutonta koulutusta.Meillä on lakisääteinen sosiaalivakuutusjärjestelmä, joka rahoitetaan työnteosta ja siihen perustuvilla maksuilla. Me emme maksa päivähoidosta hunajaa ja julkinen loistava sairaanhoitojärjestelmämme pitää meidät kaikki varsin tasa-arvoisina millä mittapuulla tahansa tätä verrataan. Meillä on toki verot ja sosiaalimaksut korkeita, mutta elämän kaaremme ei sisälly niin paljon riskejä, kun tätä pohjoismaista ulottuvuutta rinnastetaan moniin muihin maihin!

Ongelmamme on se, että järjestelmämme on kallis ja vaatii varsin korkeaa työllisyyttä kantaakseen kaikkien yhteisön jäsenten ”huolet ja murheet” läpi elämän. Pursiainen hyväksyy keinottelun ja riiston osana sosiaalidarwinismiaan, mutta useimmat suomalaiset eivät tätä hyväksy, sillä he näkevät elämän kunnioittamisen paljon laajemmin. Monet ovat mukana vammaisille tarkoitettujen tukien edistämisessä ja heille itse ”hyvä elämä” on itseisarvo jo sinänsä.

Työpaikkaa on Suomessa helpompi vaihtaa Suomessa kuin USA:ssa, sillä siellä yksityiset vakuutukset ovat kohtuuttomat kalliita nimenomaan perheille, joilla ei ole työnantajan ostamaa vakuutusta ja suojaa koko perheelle. Me itse viime kädessä Suomessa, ojennammeko kätemme täysin vapaalle markkinataloudelle ja Chicagon koulukunnan rippi-isän opeille, että osakkeenomistajan etu on kaikkien etu! Ei ole! MOT!

Juhani Melanen

Kehätiessä on kaksi hankeosaa ja kolme erillistä urakkaa. Uudenmaankadulla ovat työt jo käynnissä ja siellä pääsee ajamaan uutta tietä pitkin ensi vuoden lopulla. Viimeistelytyöt tehdään tien viheralueilla kevään 2019 aikana.
– Tällä hetkellä etenemme vielä kehätien suunnitteluvaiheessa, mutta linjauksen rakentaminen alkaa ensi vuoden puolivälissä, Liikenneviraston projektipäällikkö Janne Wikström kertoo.

Launeen entisen koulun vieressä oleva Sokeritopan ylikulkusilta on käytössä vielä tämän lukuvuoden ajan.
– Se puretaan pois ensi kesänä.

Parakkikoulu on kehätiehankkeen rajanaapurina kolmelta eri sivulta.
– Kaikki turvallisuuteen liittyvät asiat ovat vielä suunnittelupöydällä. Ensi talven aikana mietimme kaupungin, koulun ja poliisin kanssa, kuinka saamme alueesta turvallisen rakennusprojektin ajajksi.

Wikströmin mukaan poliisin kanssa on jo keskusteltu liikennevalvonnasta alueella.
– Myös ajonopeuksien laskeminen alueella on ollut pohdinnassa.

Launeelle kiertoliittymä kesällä

– Launeen kauppakeskittymän eteläpuolella liikenne on jo siirretty kiertotielle. Parhaillaan rakennamme eritasoliittymän risteyssiltojen pohjia ja siltaramppeja.

Maahan joudutaan lyömään 40 kilometriä betonipaalua, koska kova pohja on Launeella 40 metrin syvyydessä.
– Venetsian kohdalla oleva painopenkka on jo vajonnut 5 cm alaspäin. Tämän ratkaisun vuoksi säästämme projektin kuluja 500 000 euroa.

Ensi syksynä alkaa Liipolan tunnelin louhintatyöt.
– Melutyölupaa ei ole vielä haettu tunnelin louhintatyölle, eikä sen vuoksi vielä tiedetä louhitaanko tunnelia 24 tuntia vuorokaudessa.

Projektin asiantuntijat lupaavat, että tunnelin louhinta ei häiritse niin paljon kuin tällä hetkellä tapahtuvat paalutukset.
– Parhaillaan Kehätietä ja Uudenmaankatua rakennetaan 35 -40 ihmisen voimin. Puolet heistä on kotoisin Lahden alueelta.

Nikulan eritasoliittymää ei vielä luvata

– Emme lupaa vielä, että Nikulan eritasoliittymä rakennetaan. Kun tiedämme Kehätien urakkahinnat selville, niin sen jälkeen osaamme sanoa, rakennammeko sen vai ei.

Kaikkien Kehätieprojektissa olevien yhteinen tahtotila on se, että eritasoliittymä Nikulan alueelle rakennettaisiin.
– Raha kuitenkin sanelee reunaehdot tässä asiassa.

Petri Görman

Atlantin yli kuuluu taas pitkästä aikaa niihin tosi-tv-ohjelmiin, jota on pakko katsoa. Siinä Hjallis Harkimo ja muutama suomalaisjulkkis ylittää valtameren purjeveneellä. Sarja poikkeaa valtavirran formaatista, sillä tapahtumia ei ole nimeksikään käsikirjoitettu, hanke on ollut oikeasti riskaabeli ja aihe mielenkiintoinen. Katsoja ei tunne pienintäkään vahingoniloa tai myötähäpeää nähdessään Miss Suomeksi kruunatun Viivi Pumpasen oksentavan reelingin yli tai loukkaantuneen tähtikokki Jyrki Sukulan yrittävän selviytyä vajaakuntoisena keittiöhommistaan. Alati kikatteleva tangokuningatar Arja Korisevakaan ei ole aina rallatuspäällä.

”En ollut miettinyt asiaa ihan loppuun”, Hjallis kertoo tuntemuksistaan blogissaan Iltalehdessä purjehduksen jälkeen. ” Mietin vain, että on mukava paitsi tehdä ohjelmaa, myös kerran tehdä pidempi purjehdus yhdessä oman pojan kanssa. Kun sitten purjehdus läheni, aloin oikeasti miettiä, mitä koko asia oikeastaan tarkoitti. Se tarkoitti, että kannoin vastuun kaikista mukaan tulevista ihmisistä. Purjehdustaitoisia ei ollut montaa. Yksikään neljän hengen tuotantotiimistä ei ollut purjehtinut, ei myöskään kukaan tähdistä paitsi Jyrki Sukula joskus. Jolle-poikani on sunnuntaipurjehtinut parina kesänä. Sentään veneen omistaja oli kerran purjehtinut Atlantin yli ja ensiapumies kolunnut kotimaan avomerikisoja. Tajusin, että jos jotain tapahtuu, kaikki olisi minun syytäni. Reitti oli erittäin vaarallinen ja vaikea.”

Vaikka sarjassa tutustutaan pintapuolisesti valtameripurjehduksen hankaluuksiin, suuri osa suomalaisista ei edelleenkään osaa arvostaa Hjalliksen meriittejä merenkävijänä. Onhan purjehdus monille marginaalilaji, joka liitetään lähinnä suomenruotsalaiseen kulttuuriin. Mies oli kuitenkin ensimmäinen suomalainen, joka on purjehtinut yksin kilpaa maapallon ympäri, vuosien 1986 ja -87 taitteessa. Aikaa suoritukseen kului yli 168 päivää. Tuona aikana hän laihtui 15 kiloa ja joutui vetämään hohtimilla kipeän hampaan suustaan.

Seura-lehti oli yksi purjehduksen sponsoreista, joten sain nuorena toimitussihteerinä kunnian ottaa joka maanantai Hjalliksen satelliittipuhelimen kautta välitetyt raportit vastaan. Kisan loppuvaiheessa kuuli, miten loppuun ajettu hän oli, eikä itku ollut aina kaukana kummassakaan päässä luuria. Haastavan rupeaman päätteeksi toimituspäällikkö Risto Karlsson saatteli parroittuneen ja väsyneen merikarhun ravintolaan syömään hyvin. Hjallis nukahti aika pian ruokapöydän ääreen.

Ohjelman kautta selviää, miten huolehtiva ja empaattinen ihminen Hjallis osaa olla tarvittaessa. Miehen paremmin tuntevia tämä ei yllätä yhtään. Matkan alussa hän toteaa, ettei antaisi itselleen koskaan anteeksi, jos jollekin mukana olevalle tapahtuisi jotain vakavampaa. Tätä lukiessa on toki tiedossa, että seurue selvisi matkasta ehjänä tammikuun lopulla päätöspisteeseensä Las Palmasiin, Kanariansaarille. Kapteenin paineiden purkautuessa Hjallis itki sanojensa mukaan vuolaasti helpotuksesta: ”Oli melkein helpompi purjehtia yksin, kun ei tarvinnut kantaa huolta kuin itsestään”, hän avautuu blogissaan.

Hjallis kehuu tähtinä ohjelmatiedoissa mainostettujen julkkisten sopeutuneen meriolosuhteisiin nopeasti ja noudattaneen kuuliaisesti hänen komentojaan. ”Oikeastaan kukaan ei purnannut mistään, mitä nyt tuotannon väki ei olisi halunnut tiskata”, hän paljastaa. ”Siitä he tulivat puheilleni pari kertaa, mutta koska he olivat osa joukkuetta ja vielä tärkeä osa sitä, katsoin että kukaan ei luista tiskeistä – paitsi kippari.”

Ilkka Isosaari

Tänä vuonna on kulunut 500 vuotta reformaation eli uskonpuhdistuksen varsinaisesta alusta. Meillä Launeella on jo istutettu omenapuu, syvennytty messun eri osiin ja puhuttu armosta (siitä haluamme puhua aina!). Teesien naulaamisen päivänä 31.10. pidetään Launeen kirkossa reformaation ilta. Lahdessa on myös monia yhteisiä merkkivuoden juttuja, niin kuin mm. Roomalaiskirjeen luentosarja nyt syksyllä.

Mutta merkkivuosi näkyy tietysti myös maailmalla, erityisesti Saksassa. Olin käymässä entisen Itä-Saksan Luther-kaupungeissa (Wittenberg, Erfurt, Torgau, Eisenach). Joka paikassa oli valtava Reformaatio-500-v-huuma. Oli syvää sisällöllistä ohjelmaa: näyttelyjä, tilaisuuksia, konsertteja. Mutta myös vapaamuotoista historian elämistä ja kekseliästä kaupallisuutta. Myynnissä oli mukien ja t-paitojen lisäksi Luther-keksejä, -kynttilöitä, -leluja ym.

Kaiken keskeltä löytyi Lutherin ja hänen kumppaniensa toiminnan ydin: he halusivat puhdistaa kirkon elämän siihen kertyneestä kuonasta ja vääristä lisukkeista. Luther teki Raamattua lukemalla elämänsä löydön: Jumala armahtaa ihmisen ihan pelkästä rakkaudesta, Kristuksen tähden. Hänen ei tarvitsekaan ahdistuneena piinata itseään, jotta Jumala hyväksyisi hänet. Hän on armon tähden vapaa.

Luther halusi näyttää tämän muutoksen myös sukunimessään. Hän oli nimittäin syntyjään Luder. Muiden humanistien tavoin hän tahtoi ottaa uuden, vanhoihin kieliin pohjautuvan nimen, joka kertoisi jotain tärkeää. Luderista tuli Luther, koska kreikan kielessä sana eleútheros merkitsee vapaata. Kristitty on vapaa omista pelastumisyrityksistä, Kristuksen vapauttama. Ja kun ei tarvitse epätoivoisena etsiä Jumalan vanhurskautta, voi suunnata voimansa lähimmäisen palvelemiseen. Kristitty on Jumalan edessä vapaa, jotta hän voisi olla toisen ihmisen auttaja.

Riitta Särkiö