Kuntavaalien jälkeen vihervasemmistolla on enemmistö valtuustopaikoista luvuin 30-29 Lahdessa. On hyvin todennäköistä, että paikallispolitiikka muuttuu hieman humaanimmaksi ja vasemmistolaisemmaksi. Vastaavanlaista vallansiirtymää ei ole Lahdessa koettu aikoihin eli yli kahteen vuosikymmeneen.

Kokoomus kärsi karmaisevan vaalitappion menettäen viisi kaupunginvaltuutettua edellisiin kuntavaaleihin nähden. Kaupungin velkaantumiskehityksen katkaiseminen oli tämän valtuuston tärkein tehtävä. Edellinen valtuusto ei siihen kokoomuksen johdolla pystynyt. Myös edellisissä kuntavaaleissa kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi noussut Perussuomalaiset menettivät neljä paikkaa supistuen samalla yhdeksi pienpuolueeksi Lahden kaupunginvaltuustossa.

Ennen vaaleja pelättiin yleisesti, että Nastolan alueelta kaupunginvaltuustoon valitaan vain muutama ihminen. Vaali-ilta toi tähän asiaan positiivisen yllätyksen, kun nastolalaisia löytyi valittujen listoilta 12. Keskustan listoilta meni jopa kaksi ehdokasta läpi eli Jenna Koskelo ja Markku Karjula. Viidennes tulevista kaupunginvaltuutetuista on kotoisin Lahden itäisestä kaupunginosasta.

Kuntavaalien kiistaton voittaja oli siis SDP. Puolue sai 1800 ääntä enemmän kuin edellisissä kuntavaaleissa vuonna 2012. Kansanedustajat Mika Kari ja Ville Skinnari keräsivät yhdessä neljänneksen puolueensa äänistä. Mika Karin äänimäärä on yksi kaikkien aikojen suurimmista äänipoteista Lahdessa. Hän keräsi eniten ääniä 14 äänestysalueella. Etelä-Lahdessa Kerinkalliolla demarit saivat kaikista annetuista äänistä 40,6 prosenttia.

Kokoomus menetti Lahdessa viisi valtuustopaikkaa. Tuskin kukaan ryhmässä oli pahimmissakaan skenaarioissaan uskonut näin suureen kannatuksen pudotukseen. Tosiasia on kuitenkin se, että ylimielinen politiikka kostautui kykypuolueelle, josta tuli vaalien jälkeen todellinen kyykkypuolue Lahdessa. Puolueen johdolla kaupunki velkaantui merkittävän paljon kuluneen valtuustokauden aikana. On hyvinkin mahdollista, että demareiden ehdottama johtamismalli käy kyykkypuolueelle vaalien jälkeen?

On selvää, että kaupunginhallituksen puheenjohtajan paikka siirtyy nyt demareille. Suuren vaalivoiton myötä kaikki keskeisimmät muut luottamuspaikat täytenään vaalivoittajapuolueen mielipidettä kuunnellen. Kansanedustaja Mika Kari totesi vaali-iltana, että kaupungin velkaantumiskehitykseen on kiinnitettävä suuri huomio. Se on vastuuntuntoisen ja kokeneen päättäjän puhetta. Kaupunginhallituksen puheenjohtajan paikkaa tavoittelevat Sirkku Hilden ja Pekka Komu. Ehkä tiedämme jo pääsiäisen jälkeen kumpi heistä nousee lahtelaisen poliittisen vallankäytön ytimeen.

Lahden kaupunginvaltuustoon valittiin 22 naista. Suurimmat äänimäärät keräsivät Kokoomuksen Sari Niinistö ja SDP:n Sirkku Hilden. On hyvin todennäköistä, että näille kahdelle naiselle aukeavat ovet kaupunkimme vallankäytön ytimeen. Varsinkin Kokoomuksen kultapossukerho joutuu nyt nöyrtymään vaalituloksen edessä.

Lahdessa olisi nyt sosiaalinen tilaisuus sellaiselle poliitikolle, joka rakentaisi eri puolueiden välille luottamuksellisen yhteistyöhengen, jotta isoja päätöksiä ei enää syntyisi yhden äänen enemmistöllä. Olisiko kansanedustaja ja Kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mika Kari sellainen henkilö, joka voisi toimia sillanrakentaja eri puolueiden välillä. Tavalliset lahtelaiset ovat ainakin sitä mieltä, että mies on tämän luottamuksen arvoinen. Sen verran suuren äänimäärän hän keräsi.

Äänestysprosentti nousi edellisiin kuntavaaleihin verrattuna 2,4 prosentilla Lahdessa. Siihen on syytä olla tyytyväinen. Ja se myös todistettiin Lahdessa, että epäpoliittisille ryhmille löytyi täältäkin sosiaalinen tilaus. Pro Lahti saa kaksi edustajaa uuteen valtuustoon. Kalle Aaltosen äänillä Kokoomus ja Perussuomalaiset olisivat saaneet kaksi paikkaa enemmän. Mahtaa heitä nyt ahdistaa!

Petri Görman
valtiotieteen kandidaatti

Skinnari, Kari ja Aaltonen Etelä-Lahden ääniharavat

Demareiden Ville Skinnari ja Mika Kari sekä Pro Lahti-ryhmän Kalle Aaltonen olivat viime sunnuntaina käytyjen kuntavaalien ääniharavat Etelä-Lahdessa. Samat nimet löytyivät myös koko Lahden ääniharavien TOP 3:stä.
Skinnari ja Kari olivat jo etukäteen odotetuimmat nimet kärkeen demaripainoitteisessa Etelä-Lahdessa. Näiden kuntavaalien yllättäjä oli sen sijaan yli tuhat ääntä kerännyt Pro Lahden Kalle Aaltonen, joka keräsi myös Etelä-Lahdesta hyvän äänisaaliin (368 ääntä).

Listasimme eteläisen Lahden kolme suurinta ääniharavaa äänestyspaikoittain. Yllämainitun kolmikon lisäksi on syytä huomioida Kerinkalliolla peräti kolmanneksi yltänyt Vuokko Kautto (Vas.) sekä keskustalle hyvän potin keränyt etelälahtelainen kansanedustaja Martti Talja.
Vilkkainta äänestys oli Renkomäessä ja Launeella, joissa yllettiin yli 60% äänestysintoon. Alhaisin äänestysprosentti löytyi tälläkin kertaa Liipolasta, jossa äänestäneitä oli vain 45,5%

Etelä-Lahdessa puolueista ykkönen oli SDP, sillä se oli suurin puolue kaikissa seitsemässä Etelä-Lahden äänestyspaikassa, kokoomuksen napatessa kakkossijan niin ikään kaikissa äänestyspaikoissa. Tosin Liipolassa kokoomuksen kakkospaikka oli niukka, sillä vasemmisto ahdisteli vain 0,6% päässä.
Suurimmillaan demareiden kannatus oli Kerinkalliolla, jossa puolueen ääniosuus annetuista äänistä oli peräti 40,6%. Vaalien toinen voittaja oli Vihreät, joka menestyi etenkin Launeella napaten siellä yli 15% ääniosuuden, kun koko Lahden alueella Vihreät yltivät 11,4 prosenttiin. Vihreillä ei ollut yhtäkään varsinaista ääniharavaa, sillä puolue keräsi äänensä monen tasaisen ehdokkaan voimin.

Petri Salomaa

ASEMANTAUSTA
Äänestysprosentti 54,3%
Ville Skinnari SDP  84
Mika Kari SDP  69
Kalle Aaltonen Pro Lahti  64

HENNALA
Äänestysprosentti 54,6%
Ville Skinnari SDP  98
Kalle Aaltonen Pro Lahti  77
Martti Talja Kesk.  74

KERINKALLIO
Äänestysprosentti 56,5%
Mika Kari SDP  63
Ville Skinnari SDP  53
Vuokko Kautto Vas.  34

LAUNE
Äänestysprosentti 61,2%
Ville Skinnari SDP  102
Mika Kari SDP    61
Martti Talja SDP    50

LIIPOLA
Äänestysprosentti 45,5%
Mika Kari SDP  108
Ville Skinnari SDP    97
Rami Lehto PS    58
Kalle Aaltonen Pro Lahti    58

NIKKILÄ
Äänestysprosentti 57,5%
Ville Skinnari SDP  74
Mika Kari SDP  59
Kalle Aaltonen Pro Lahti  48

RENKOMÄKI
Äänestysprosentti 62,2%
Kalle Aaltonen Pro Lahti  74
Ville Skinnari SDP  69
Mika Kari SDP  68

ETELÄ-LAHTI
TOP 5 ÄÄNIHARAVAT
Ville Skinnari SDP  577
Mika Kari SDP  500
Kalle Aaltonen Pro Lahti  368
Rami Lehto PS  310
Martti Talja Kesk.  267

Mitä tapahtuikaan pääsiäisenä kauan sitten? Silloin Jumala puuttui koko olemassaoloamme koskevaan todellisuuteen käsittämättömällä tavalla. Ensin on pitkäperjantai, jolloin Kristuksen ristinkuolema näyttää merkitsevän kaiken hyvän sammumista. Läsnä on suuri suru ja kaipaus. Sitten tulee kolmannen päivän aamu ja hauta on tyhjä. Silloin maailmaa mullistavalla tavalla kerrotaan: ”Kristus ei ole täällä! Hän on ylösnoussut!” Herra elää, niin kuin hän oli luvannut ennen pitkäperjantain synkkää päivää.

Evankeliumit kertovat sanoin ja sydämen kuvin tästä ilosta, joka pääsiäisaamun sarastuksessa murtautui maailmaan. Opetuslapset riemuitsivat. Alkoi uusi aika, jonka lähtökohtana oli tyhjän haudan löytäminen: ”Kristus ei ole täällä. Kristus on ylösnoussut!”

Meidän maailmassamme tuntuu pimeyden läsnäolo olevan nyt niin totta. Me koemme elämän usein hämärässä kulkemiseksi. Elämä heittelee, menetykset, ymmärtämättömyydet ja heikkoudet surettavat tai kammottavat lähialueiden terroristiteot pelottavat.

Opetuslapsetkin pelkäsivät. Mutta sinne, missä oli pelkoa ja tulevaisuuden kohtaamisen ahdistusta, juuri sinne Jeesus tuli lukkojenkin läpi. Hänen sanomansa on lyhyt ja kaikkia aikoja koskeva: ”Älkää pelätkö, rauha teille!”
Mekin olemme tämän ihmiskunnan toivon sanoman vaikutuspiirissä. Saamme yhdessä iloita siitä hienosta toivosta, jonka Kristuksen kuolleista herättäminen on antanut koko maailmalle.

Ennen kaikkea on tärkeää huomata, ettei pääsiäisen sanomassa puhuta jostakin, joka on tapahtunut kauan sitten Jeesuksen seuraajille. On olennaista nähdä se, että pääsiäisen todellisuus koskettaa meitä jokaista. Sillä Kristus ei jäänyt hautaansa vaan on liikkeellä itse elävänä Vapahtajana. Hän on liikkeellä ja etsii jokaista, joka sydämensä syvyydessä kamppailee elämänsä tarkoituksen ja epäonnistumisten kanssa.

Pääsiäisuskon kenties merkittävimpiin viesteihin liittyy historiassa se, että ihmisen elämä on voinut muuttua ja eheytyä, mahdottomastakin. On saatu kokea, että elämän käsittämättömät solmut ovat voineet avautua tai niiden kanssa on voitu elää. On ollut kokemus Kristuksen liikkeellä olemisesta ja kokemus toivosta. Meille jokaiselle tästä toivosta pääsiäinen kertoo tänäänkin: Kristus lupaa tulla meidän lukittujen ovien sisälle ja uudistaa elämää. Mikään solmu ei ole mahdoton avattavaksi.
Kristus nousi kuolleista! Iloista pääsiäistä!

Pastori
Kati Saukkonen

Kunnallisvaalipäivä on sunnuntaina. Paikallisen vaalityön lisäksi puolueiden puheenjohtajat kiertävät yleensä aktiivisesti koko Suomea. Viime viikkojen aikana olen Päijät-Hämeen kuntien lisäksi vieraillut mm. Kotkassa, Kouvolassa, Porissa, Forssassa, Kanta-Hämeessä, Tampereella, Kajaanissa ja pääkaupunkiseudun eri tilaisuuksissa. Lahdessa pääpaino on ollut opiskelijoiden, työntekijäjärjestöjen, hoitolalan, ja nuorten tilaisuuksissa. Ikäihmisten asiat ja tavoitteet tulevat parhaiten esille tapahtumissa ja kiertuelle eri kaupunginosissa. Puoluejohdon kesken olemme jakaneet tenttejä ja paneeleja. Puheenjohtaja on edustanut puoluetta televisiotenteissä.

Kuten kunnallisvaaleissa pitääkin, kouluasiat ja koulujen kunto puhuttavat jokapuolella Suomea. Varhaiskasvatus eli päivähoito ja sen hinta on toinen. Lähiöiden kehittäminen on monelle ykkösasia. Samoin julkinen liikenne. Työllisyys ja elinvoimakysymykset laajemmin ovat nyt ja jatkossa kaupunkien ja kuntien toiminnan ydintä.

Porissa väri on ollut punainen. SDP on siellä vahva edelleen. Porilaiset ottivat minut vastaan Ässät – henkisillä tervehdyksillä. Lahdessa uskon, että olemme sunnuntaina suurin puolue. Helsingissä olemme putoamassa kahden kahden kärjestä. Kainuussa ongelmat ovat sitä luokkaa, että SDP:n pitää olla vauhdittamassa uusia teollisia investointeja. Onneksi niitä on tulossa.

Uudistukset pelottavat

Maakunta – ja SOTE – uudistus on kesken, ja kesken on sen ymmärtäminen vielä näin ennen kuntavaaleja eduskunnassa ja kunnissa. Suomen nykyhistorian suurin hallintouudistus muuttaa esimerksi Lahden kaupungin tehtäviä. Rahoitusaseman säilyminen ja kyky toteuttaa kunnallista itsehallintoa jatkossa pelottaa päättäjiä ja virkamiehiä ja ihan syystä. Millä hinnalla Lahti saa lainaa vuonna 2030 ja mikä on uudistuksen vaikutus kaupungin taloudelle sitä kautta?

Toteuttamalla laajan valinnanvapauden SOTE – uudistuksessa Sipilän hallitus avaa väkisin Suomen oven saranapuolelta Euroopan Unionin kilpailuoikeudelle eli tekee siitä markkinaehtoista. EU ei pakot Suomea yhtiöitämään SOTE palveluita. Hallituspuolueet tekevät sen ihan itse omasta tahdostaan. Vuonna 1995 liittyessämme Euroopan Unioniin suojasimme Suomelle juuri sosiaali – ja terveyspalvelut ja sen lisäksi ainutlaatuisen eläkejärjestelmämme. Toisen polven kansanedustajana muistan sen hyvin. Silloin kaikki puolueet eduskunnassa olivat samaa mieltä. Isäni kirjoitti aiheesta mm. kaksi kirjaa. Missään muussa Euroopan Unionin maassa näin ei ole tehty. Ei edes Ruotsissa tai Saksassa. SDP:n ja muun opposition kritiikki on leimattu pelotteluksi, mutta sitä se ei ole. Ihmisten ja demokratian puolustaminen on arvokysymys. Eduskunnassa olen huomannut, että edes kaikki hallituspuolueiden edustajat eivät ole tätä ymmärtäneet tai siitä ei ole puhuttu. Varmaa on, että hallitus runnoo yhtiöittämista edellyttävän markkinamallin Suomeen, Perussuomalaisten ja Keskustan enemmistöllä. Eli haluavat luovuttaa kansallista päätöksentekoa EU:n oikeuden alaisuuteen. Mielenkiintoista erityisesti Perussuomalaisten osalta, koska he ovat ainakin ennen painottaneet aika sokeastikin ison ja pahan EU:n mörköjä. Nyt EU ei ole ongelma, vaan ratkaisu.

Äänestäminen kannattaa aina

Kuntavaalien äänestyprosentti on kysymysmerkki. Me kaikki puolueet olemme ainakin yhdestä asiasta yhtä mieltä: äänestäminen kannattaa aina. Parempaa tapaa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ei ole. Toivottavasti mahdollisimman moni lahtelainen käyttää äänioikeuttaan sunnuntaina. Se on oikeus, mutta samalla myös velvollisuus, jotta demokratia toimii ja sen uskottavuus säilyy.

Ville Skinnari

Nyt ovat ajankohtaisia seuraavat kirjat; Machiavellin Ruhtinas,Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma ja tietysti Orwellin Vuonna 1984. Näitä ahmitaan kaikkialla maailma yliopistoissa. Näissä kirjoissa ennustettiin millaista on ihmisen tulevaisuus ja miten häntä valvotaan ja kontrolloidaan periaatteella Iso veli valvoo.

Heidän aikanaan ei vielä ollut sellaista tekniikkaa, jolla koko valtion valvontakoneisto voi tarkkailla kansalaistensa toimia ympäri vuorokauden, mutta nyt on! Nasa, FSB sekä kaikkien suurvaltojen tiedustelupalveluilla on käytännössä tietää ihmisen liikkeistä, ajatuksista ja mielipiteistä lähes kaikki.

Markkinoille ovat tulleet tietysti myös mainostajat ja manipuloijat, joiden palveluksia ostetaan isolla rahalla. Ihmisistä on kyetty keräämään erittäin paljon tietoa ja soveltamaan sitä propagandan palvelukseen.Cambridgen yliopistossa on laitos, jossa tutkitaan psykometriaa, ihmisen käyttäytymisen mittaamista. Tiedot kerätään tuhansista eri lähteistä, kuten verokalentereista, väestörekisteristä, seuroista, verkkokauppaostoksista ja aivan tavallisista markettien ostoksista. Tältä pohjalta on kerätty tietokoneohjelmia, jotka yhdistelevät eri tietoja. Niiden avulla voidaan sitten laatia hahmotelmia yksilön ominaisuuksista henkilön tarkkuudella automaattisesti ja sekunneissa, suhteellisen vähin kustannuksin.

Järjestelmän kehitti tohtori Michael Kosinski ja sen rahoitti amerikkalainen miljardööri Robert Mercer, joka on tunnettu erittäin konservatiivisia mielipiteistään ja hän on myös presidentti Trumpin innokas tukija ja sanansaattaja. Cambridge Analytcian palveluita onkin sitten käytetty innokkaasti mm. Brittien brexit-kansanäänestyksessä ja Yhdysvaltojen presidentin vaaleissa. Mittasuhteet ovat valtavat ja tyrmäävät. Trumpin joukkue kokeili 175000 väittämää eri tavoin sävytettyinä laatiessaan ohjelmaansa, kertoo amerikkalainen asiaa tutkinut journalisti.

Oikeudessa tutkitaan edelleen Venäjän trollien manipulointia ja vaikutuksia Trumpin vaalikampanjassa. Venäjän propagandan levittämisestä syytetyt ovat kirjava joukko . Nyttemmin on perustettu ” PropORNotin julkaisema lista, joka löytyy helposti internetistä. Lista käsittää 200 sivua, joiden välittämää tietoa pidetään varsin puolueettomina. Puolueetonta tietoa voi etsiä myös laatujulkisuista, kuten Truthdig ja Consortium News sekä Globalresearch.

Elämme totuuden jälkeistä aikaa ja totuuden ja toivotun totuuden välinen ero on eri ihmisillä ja heidän mielissään on häilyvä. Valeuutisia julkaistaan koko ajan eri viestimissä . Toivottavaa olisi jo se, että google ja facebook karsisivat sivustoiltaan epäilyttäviä sivuja. Valtiollista sensuuria on tosin erittäin vaikea hahmottaa. Ukrainassa on jo perustettu ”totuusministeriö”, joka suojelee ihmisiä Venäjän propagandalta.

Kuka suojelee suomalaisia. Ei ainakaan YLE, jota valvoo uskonnollinen keskustalainen omiaan suosiva liikemies pääministeri Juha Sipilä!

Juhani Melanen

Pitkäaikainen demarivaikuttaja, Mikael Jungner on ollut aina tunnettu poikamaisesta käytöksestään ja suorasukaisuudestaan. Kuntavaalien alla nykyisin viestintätoimisto Kreabin toimitusjohtajana työskentelevä mies on intoutunut somessa kertomaan hauskoista sattumuksistaan elämänsä varrella. Äkkinäisempi voisi kuvitella, että Jungner olisi työstämässä muistelmiaan, mutta sellaiset hän on itse asiassa jo tehnyt. Vuonna 2010 ilmestynyt teos kantoi osuvasti nimeä Outolintu.

En malta olla lainaamatta tuoreita viestejä, vaikka Iltalehti niistä jo toisen makupalan julkaisikin. Harvoin entinen tai vallan kahvassa oleva poliitikko osaa nauraa itselleen yhtä makeasti kuin Jungner. Hän toimi aikoinaan muun muassa pääministeri Paavo Lipposen poliittisena sihteerinä. Ensimmäisessä sitaatissa mies paljastaa, miten demarijohtaja päätti kerrankin irtautua arjesta ja lähteä vapaalle suojattinsa kanssa:

”Eduskunnassa. Pääministerinä Paavo Lipponen. Tärkeä äänestys mennyt juuri läpi. Seison Valtiosalissa, kun Paavon koura laskeutuu olkapäälle.
– Mikael, nyt lähdetään ryyppäämään!
Tallustamme peräkanaa eduskunnasta ravintola Lasipalatsiin. Istumme pöytään. Paavo tilaa kaksi gin tonicia. Kello on 17.00.
Siemailemme juomiamme. Jutustelemme harvakseltaan. Paavo nousee. Koura laskeutuu jälleen olkapäälle.
– Mikael, otetaan joskus uusiksi.
Kello on 17.15”

Iltalehden mukaan lukuisat Jungnerin facebook-kaverit olivat kommentoineet tarinaa. Eräs heistä kysyi tapahtumaan liittyen, mikä oli hänen mielestään Lipposen perimmäinen viesti käytöksen takana. Tähän Jungner vastasi: ”Joskus pääministeri voi olla kuin kuka tahansa kansalainen… 15 minuuttia.”

Otetaan tähän vielä toinen, jos mahdollista, maukkaampi lainaus:

”Valtioneuvoston käytävä. Keskipäivä. Olen ollut uudessa pestissä pääministerin oikeana kätenä muutaman viikon. Allakassa tyhjää täynnä kokonainen tunti. Harvinaista. Mitähän sitä söisi?
Vastaan kävelee valtiosihteeri Rauno Saari.
– Mikke, haluatko ilmaisen sämpylän?
– Totta kai!
– Lähde mukaan.
Kuljemme jonossa rappukäytävään ja alas portaita suureen kokoushuoneeseen. Siellä istuu melkein koko kansliapäällikkökaarti ja kuusi tuntematonta. Ahvenanmaalaisia, selviää, kun kätellään.
Istun ainoalle vapaalle tuolille Rauno Saaren viereen.
– Välkommen, aloittaa valtiosihteeri Saari tankeroruotsilla.
Nappaan pöydältä ruokaisan sämpylän. Seuraavaksi tapahtuu kaksi asiaa suunnilleen yhtä aikaa. Toisaalla hampaani iskeytyvät ahnaasti sämpylään. Toisaalla kuulen Rauno Saaren äänen.
– Och nu Mikael Jungner ska berätta regeringens Ålandspolitikens stora linjen. (Ja seuraavaksi Mikael Jungner kertoo hallituksen suuresta poliittisesta linjauksesta Ahvenanmaan suhteen.)
Puraisu pysähtyy puoleen väliin. Mitä vittua. Parikymmentä silmäparia naulautuu minuun. Minä katson tyrmistyneenä suu sämpylää pullollaan Rauno Saarta. Hän hymyilee. Päässä pyörii vain ja ainoastaan yksi fraasi: ”Och detta borde ju ytterligare påpekas…” (Ja haluaisin vielä erityisesti tähdentää…)”

Jungner uskaltaa panna itsensä täysillä likoon, mistä nostan hattua. Tarinat vetävät vertoja jopa toisen oikeistodemarin, Lasse Lehtisen kirjoituksille. Kokemus on nimittäin yleensä osoittanut päinvastaista. Poliitikkoja kuivempia jutunkertojia ja viihdeohjelmien vieraita ovat ainoastaan ammattiurheilijat.

Ilkka Isosaari

Koulussa passiivinen istuminen ja teorian opiskelu ei kiinnosta kaikkia ihmisiä. Oppisopimuksella ammatin hankkiminen on mahdollista, ja monissa ammattiin liittyvissä opinnoissa ovat työharjoittelut joko pakollisia tai ainakin suotavia.

Porvoonjoentiellä Aaltosen Puutarha Oy:n tiloissa oli maaliskuussa työelämän käytäntöön tutustumassa aikuisopiskelijoita sormet mullassa.
Koulutuskeskus Salpauksen maahanmuuttaja- opetussektorilta istutti Songserm Rerai hymyillen kasvihuoneella kevätkukkien taimia ruukkuihin. Hän on avioitunut ja muuttanut vuosi sitten lahtelaisen puolisonsa kanssa Suomeen. Rerai haluaa opiskella puutarha-alaa täällä. Hänen sisarellaan on kotimaakunnassa Thaimaan Nagonragchsimassa vihannespuutarha, joten ala on hänelle tuttu. Rerai on parhaillaan Koulutuskeskus Salpauksen maahanmuuttajakoulutuksen opiskelija ja hän haluaa tutustua suomalaiseen kauppapuutarhan toimintoihin.

Suomea Songserm Rerai osaa jo kiitettävästi, vaikka on ollut täällä vain vuoden. Englantia hän puhuu sujuvasti, ja haastattelussa hänellä oli tulkkina puutarhuri Eeva Liisa Aaltonen. Harjoittelijalla ja opettajalla tuntui olevan keskinäistä sielujen sympatiaa. Opiskelija harmittelee turhan lyhyttä, parin viikon harjoittelujaksoa puutarhalla.

Rerai oli jo viime kesänä auttamassa lahtelaisen ruokaosuuskunta Rokissa Aaltoselta vuokratulla pellolla ja kasvihuoneella. Hänellä on suunnitelmissa asua Suomessa seitsemän kuukautta vuodessa ja viisi kotimaassa, missä asuvat hänen kaksi aikuista lastaan. Ammattioppiin kuten vihannes- ja muuhun viheralan ammattiin valmistuminen edellyttää käytännön harjoittelua puutarhoilla. Maahanmuuttaja-rouvan ammattisuunnitelmalla pitää nostaa hattua. Ala on jo fyysisesti raskas hennolle naiselle ja kilpailu on kovaa ulkolaisten tuotteiden ja kotimaisuuden kesken Suomessa.

Toinen ryhmä, joka harjoittelee oman elämän käytäntöjä varten myös Aaltosen puutarhalla, ovat kehitysvammaiset nuoret aikuiset. Heidän asemapaikkansa on Päijät-Hämeen hyvinvointikeskuksen Niemen toimintakeskus, joka oli vielä helmikuun loppuun Lahden kaupungin hallinnassa. Puutarhalla ryhmä harjoitteli kodin kukkien hoitoa ohjaaja Anu Uusikosken opastuksella.

Nuorten aikuisten ryhmä harjoittelee ohjaajansa johdolla myös kodinhoitoon varatussa omakotitalossa. Nuoria naisia ryhmässä on viisi ja toistaiseksi mukana tyttöjen vauhdissa on pysynyt yksi nuorukainen. Harjoitustalossa ryhmäläiset leipovat, tekevät ateriat ja hoitavat siivouksen ja vaatehuollon. Ryhmän päämäärä on päästä asumaan itsenäisesti ja oppia hoitamaan itsellisesti omia asioita.

Haaveena on myös oppia ammatti ja saada työssäkäynnistä palkka. Saimaankadulla on muutamille mediapaja alihankintatyöpisteenä sekä kaupungin eri toimipisteissä. Ryhmä on vieraillut eri työaloilla kuten tallikäynnit Jokimaan raviradalla ja Vääksyssä.

Kehitysvammaisten ihmisten elämänpolulla on viime vuosikymmeninä tapahtunut huomattavaa kehitystä. Heillä on mahdollisuus omaan itselliseen asumiseen tuettuna. Koulutuskeskus Salpaus tarjoaa käytännön opintolinjoja ammattiin valmistumiseen. Ikään kuin suojavarjona on esimerkiksi Niemen toimintakeskus sadalle lahtelaiselle, mistä lähdetään tutustumaan tämän pienen ryhmän tavoin eri toimialoille.

Marja-Liisa Niuranen

Suomessa palmusunnuntain ja pääsiäisen välisiä päiviä kutsutaan hiljaiseksi viikoksi. Silloin kuljetaan Jeesuksen mukana hänen kärsimystiellään. Seurataan Jumalan Poikaa tunnelmasta toiseen.

Jeesuksen elämässä ei noina viimeisinä päivinä ollut kovinkaan hiljaista. Hän ratsasti ensin Jerusalemiin riemullisen laulun ja Hoosianna-huutojen säestyksellä. Kansa iloitsi auttajastaan ja oli varma siitä, että tässä on Jumalan lähettämä Pelastaja. Kohta alkoi kuulua yhä vahvemmin toisenlaisia ääniä: niitä, jotka eivät uskoneet Jeesukseen. Lopulta ei kuulunut muuta kuin yksi, yhtenäinen rummutus: Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse! Jeesus itse hiljeni sitä mukaan, kun tuomion ja pilkan äänet vahvistuivat. Hän oli ääneti, hän ei vastannut syytöksiin, hän toteutti Jumalan antamaa tehtävää. Vain kärsimällä ja kuolemalla hän pystyi antamaan pelastuksen ja elämän meille ihmisille.

Meillä huhtikuun ensimmäinen viikko on yhtäältä samanlainen kuin viikot ennen sitä – äänekäs tai hiljainen. Mutta toisaalta tämän suuren viikon yllä on erityinen tunnelma. Kaiken läpi kuuluvat Jeesuksen askeleet ristintiellä. Niitä voimme kuulla kotona, omassa rauhassa. Voimme lukea evankeliumeiden loppulukuja, niissä kerrotaan Jeesuksen viimeisistä päivistä. Nyt on hyvä kuunnella passioita tai virsiä ja antaa musiikin puhua. Jeesuksen kanssa kulkemaan pääsee myös kirkossa jumalanpalveluksissa ja muissa hiljaisen viikon tilaisuuksissa.

Hiljainen viikko päättyy sanoin kuvaamattomaan iloon: Jeesus on noussut haudasta, Hän elää! Silloin kaikki puhkeaa lauluun ja kiitokseen. Viikon lopussa saamme juhlia pääsiäistä ja samalla kiittää siitä, että oman elämän syvyyksistä voi nousta uuteen alkuun. Juhla tuntuu enemmän juhlalta, kun pääsiäisen iloon kuljetaan surun ja murheen kautta.

Jumala, siunaa alkava hiljainen viikko. Pysäytä ja hiljennä meitä. Kiitos, että Jeesus kulki ristintien, koska rakasti meitä niin paljon. Aamen

Riitta Särkiö

Olen eduskunnassa, Hyvinvointiyhtymässä ja Lahden valtuustossa painottanut julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön, roolien selkeyden ja kumppanuuksien merkitystä. Julkisen sektorin pitää osata nähdä mitä tulee ja pitää tehdä itse ja mitä kannattaa ostaa ulkopuolelta, yksityisen ymmärtää miten julkinen toimii. Olemme Suomessa tehneet ennätyksiä julkisten palveluiden yhtiöittämisessä. Taidamme olla koko Euroopan ykkönen, koska tulkitsemme Euroopan Unionin lainsäädännön liikkumavaraa Sipilän, Soinin ja Orpon ”hallitusohjelman linjausten” mukaisesti. Emme käytä niitä joustoja, joita EU-lainsäädäntö meille antaa. Kansalaisille tämä on helppo myydä, koska EU:ta on helppo syyttää kaikesta, vaikka tosiasiallisesti teemme itse paljon EU-direktiivejä tiukempaa tulkintaa omassa lainsäädännössämme.

Nobelisti Bengt Holmström puhui keskiviikkona eduskunnassa. Puheessa hän keskittyi julkisen ja yksityisen sektorin rooleihin sekä siihen, mikä on järkevää organisointia. Holmström otti kantaa menossa olevaan SOTE-uudistukseen. Hänen mukaan ”yksi virheistä jo lähtökohtaisesti on ajatella, että julkinen sektori olisi tehoton ja byrokraattinen, jonka takia sen toimintaan halutaan tuoda mukaan yksityisen sektorin toimintatapoja. Julkinen sektori on kallis pyörittää ja hankala, mutta se ei tarkoita samaa kuin tehoton”. Samalla hän muistutti epäsuorasti Sipilän hallitusta siitä, että yksityisen sektorin toimintatapoja ei tule kopioida suoraan julkiselle sektorille. ”Se tapa millä yksityinen sektori toimii, ei ole kopioitavissa valtion tai julkisen sektorin toimintaan. Ne toimivat ihan eri pelisäännöillä, koska niiden tehtävät ovat erilaisia. Julkisen sektorin voima ja etu ovat siinä, ettei sen tarvitse maksimoida voittoaan. Se voi huomioida muita yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita”.

Amerikkalaisessa yliopistossa opettava professori puolusti yksityistä sektoria ja aiheestakin: ”On myös asioita mitkä kannattaa tehdä yksityisellä sektorilla”. Holmströmin mukaan sellainen on jätekeräys. Samaa mieltä, jos katsoo tilastoja. Toisessa ääripäässä Suomessa yksityisiä yrityksiä työnnetään nyt hallituspuolueiden puheenjohtajien eli Troikan rautakangella mm. hyvin toimivaan erikoissairaanhoitoon.

”Kaikkea ei pidä yrittää mitata”

Professori lausui myös laadusta ja sen mittaamisen vaikeudesta tai älyttömyydestä. Julkisella sektorilla on paljon vaikeasti mitattavia asioita. Kaikkea ei pidä yrittää mitata yksinkertaisilla laatumittareilla, koska ne eivät toimi. Ajatellaan esimerkiksi poliisia, palokuntaa, opetustyötä, päivähoitoa tai terveydenhoitoa. Kuinka paljon työaikaa alansa ammattilaisilta menee erilaisiin mittauksiin ja selvityksiin tehokkuudesta tai laadusta? Aivan liikaa. Annetaan mekin ammattilaisten keskittyä oikeaan työhönsä ja luodaan siihen tähän tarvittavat rahalliset resurssit.

Lahdessakin ajankohtaisesta koulutuksen rahoituksesta Holmström oli erittäin huolissaan. Hänen mukaan korkeakoulutuksen onnistuminen ratkaisee koko Suomen tulevaisuuden. Opetuksen taso on monella osa-alueella heikkoa. Yhdysvalloissa opiskelijat ovat kokopäiväisiä eli se on täysi työ. Siksi siellä myös valmistutaan nopeammin. Meillä opiskelijat ovat usein samaan aikaan pakosta työssä, koska toimeentulo ei muuten riitä. Valmistuminen viivästyy ja opiskelun kustannukset kasvavat. Yksi ovi yliopistoon tarkoittaisi Suomessa sitä, että hakuvaiheessa ei tarvitse tietää mihin aikoo erikoistua. Näin se menee Yhdysvalloissa ja voisi mennä meilläkin enemmän siihen suuntaan.
SDP:ssä olemme Lauri Ihalaisen kanssa ”Kuntien elinkeino – ja omistajastrategia” ohjelmassamme kirjoittaneet auki sen, miten fiksu kaupunki omistaa, operoi ja mitä se haluaa ulkoistaa yksityisen sektorin tehtäviksi. Sama lähestyminen sopii myös SOTE – uudistukseen. Julkinen johtaa ja järjestää. Kolmas sektori eli yhdistykset ja voittoa tavoittelemattomat organisaatiot. Yksityinen täydentää silloin kun se on järkevää ja tarkoituksenmukaista.

Ville Skinnari, 
kansanedustaja

Toimittajaa ei harmita mikään muu enemmän kuin se, että hänestä yritetään tahallaan tehdä tyhmää ja vedättää maksetuissa mainoksissa kuin pientä oravaa totuuden varjolla.

Eräänä hyvänä esimerkkinä on Turveinfo-mainoskampanja, joka herätti laajaa huomiota ilmestyttyään kadunvarsien valotauluihin ja Helsingin Sanomien sivuille. Turpeeseen kriittisesti suhtautuvat kansalaiset leimattiin tyhmiksi ja turpeen polton ilmoitettiin oleva oikein EKOTEKO! Kunnallisia ja yksityisiä energia-alan yhtiöitä edustavan Bioenergia ry:n kampanjaväitteet eivät todellakaan käyneet yhteen alan tutkimuksen ja ympäristötieteen kanssa.

Tuppukylä Lahdessa asiaa ei noteerannut kuin ministeri Iiro Viinanen, mutta mikä hän on sanomaan tästä asiasta mitään. Suutari pysyköön lestissään! Julkisuudessa kuitenkin käynnistyi asiasta vilkas ja eloisa debatti, jota epäilemättä ruokki myös se, että yksi mainoskohteista oli loukkaava ikäihmisiä kohti ja toinen avoimesti russofoinen eli venäjän kammoinen.

Kampanjan toteuttanut kuuluisa mainostoimitus Hasan & Partners sai keikasta 300 000 euroa, mutta sai pahasti nokilleen, kun keskustelu laajeni ja tosiasiat vyörytettiin esiin eri medioissa. Näyttää pahasti siltä, että mainosala ei osaa ottaa vastaan kriittistä palautetta. Hasan määritteli ympäristöjärjestöt ja alan tutkijat ”ärhäköiksi ja turhautuneiksi aktivisteiksi” ja uhkaili tieteentekijöitä oikeussaleilla ja juristeilla, mutta ei uskaltanut faktojen tarkistamiskeskusteluihin pyynnöistä huolimatta.

Mainoksilla on merkittävä rooli yhteiskunnassa, joten luulisi alan toimijoiden myös osallistuvan aiheuttamiinsa keskusteluihin ja otettava myös vastuun tekemisistään. Tästä näkyy, että negatiiviset ajatukset eivät kuulu hypeaallon harjalla surfaavan mainosalan imagoon.

Lahden brändi on samanlainen ”keisarin uudet vaatteet”- juttu, jossa konsulttitoimisto rokotti yli 35 000 euroa sanomalla vain sen, mikä kaikki jo tietävät: Lahdessa on useita vahvuuksia, joita on voimistettava.

Totuus on kuitenkin se, että turvemaat ovat maailman suurin hiilivarasto. Ne sisältävät kolmasosan kaikesta maaperän hiilestä, vaikka turvemaita on maailman pinta-alasta vain kolme prosenttia. Paksut turvesuot ovat siis hyviä hiilivarastoja ja sitovat hiiltä ilmakehästä. Soiden ojittaminen, metsätalouden tarpeisiin johtaa valtaviin päästöihin, jotka vain kiihdyttävät ilmastonmuutosta.

Polttoturpeesta saadaan vain neljä prosenttia Suomen energiasta, mutta turpeen hyödyntämisestä aiheutuu arviolta 10-15 prosenttia Suomen päästöistä. Vapolta on vaadittu korvauksia viime aikoina usein, koska turpeen nostosta on aiheutunut vakavia ympäristöhaittoja kalastajille, mökkeilijöille ja marjastajille.

Kaikki tieteelliset tosiasiat osoittavat, että turpeen poltosta pitäisi luopua, mutta Sipilän hallitus vain suosii tätä toimintaa! Jossain mättää pahasti.

Juhani Melanen

Tutkivan journalismin pioneeri, amerikkalainen I. F. Stone varoitteli toistuvasti, että kaikki hallitukset ja valtaapitävät valehtelevat. Hän oli piikki varsinkin äärioikeistolaisten maanmiestensä lihassa ja aika lailla oikeassa, katsokaapa vaikka nykymenoa Suomessa. Stonen mukaan terve epäily on yksi kehityksemme moottoreista.

Meille valehdellaan jo suurinpiirtein kehdosta lähtien. Pikkulapset pannaan yhä uskomaan joulupukin ja hammaskeijun kaltaisiin taruolentoihin, jotta he tottelisivat. Monien vanhempien kasvatus perustuu edelleen hyväksi havaittuun pyhään kolminaisuuteen, jonka tukijalkoja ovat uhkailu, kiristys ja katteettomat lupaukset. Viimeistään varhaisessa teini-iässä ajetaan havahtumaan uskonnollisesti. Eri uskontokunnat jakavat erilaisia totuuksia. Kilpailu siitä, kuka tarjoaa parasta jumalanrakkautta, on mennyt niin kovaksi, että se pitää ratkoa sotimalla. Verisintä kamppailua käydään saman uskonnon sisällä.

Median tarinat nuorisojulkkiksista jakavat vääränlaista mielikuvaa makeasta elämästä. Kulissien takaa löytyy usein henkisiä ongelmia, väkivaltaista käytöstä ja päihteiden väärinkäyttöä. Urheilijoiden pään menoksi keksitään yhä uusia doping-menetelmiä. Liikutaan sillä kuuluisalla harmaalla alueella, koska tärkeintä ei ole ollut pitkään aikaan liikunnan ja yhdessäolon riemu, vaan sokea mitalien tavoittelu keinolla millä hyvänsä.

Parisuhteessa puolisot eivät kunnioita toisiaan. Yhä useampi haluaa virallistaa parisuhteensa ja samaan aikaan avioerojen määrä kasvaa. Papin edessä lausutut lupaukset ovat pelkkää sanahelinää. Työelämässä saat kenkää viimeistään juuri eläkeiän kynnyksellä. Vedotaan tuotannollisiin syihin, vaikka firma saattaa tehdä samaan aikaan ennätyksellisen voittotuloksen.

Olemme elämämme aikana tottuneet myös joka tuutista tulvivaan mainosten virtaan, emmekä huomaa, miten törkeästi meille valehdellaan päin naamaa. Prosessoitua ruokaa verrataan häpeämättömästi äidin lihapulliin ja autotehtaat kusettavat kuluttajaa päästölukemillaan. Vaihtoehtoinen lääketeollisuus nyhtää rahat epätoivoisilta vanhuksilta ja vähän nuoremmiltakin, vaikka tilastot ovat osoittaneet, että valtaosa vaivoista katoaa itsestään. Hyväksymme mukisematta sellaisen keinotekoisen termin kuin vaihtoehtoinen lääketiede, vaikka oikeasti kyse on uskomuslääkinnästä. Emmehän me puhu vaihtoehtoisesta maantieteestä tai vaihtoehtoisesta fysiikastakaan.

Kaiken edellä luetellun jälkeen, ymmärrän ihmisiä, jotka ovat pettyneet politiikkaan niin, että äänestäminen ei enää kiinnosta heitä. Sillä kaikkein eniten valehtelevat valtaan pyrkivät poliitikot. Trump, Putin, Erdogan, Sipilä, Soini, Stubb… Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Vai pitäisikö minun pyytää anteeksi; poliitikkohan ei virallisesti valehtele, vaan puhuu muunneltua totuutta.

Mitä järkeä on siis lukea tai kuunnella vaalilupauksia, jotka on tehty ainoastaan rikottaviksi? Suurin osa äänestämättä jättävistä varmaankin ajattelee, että häntä ei petetä kuin kerran. Ikävä kyllä, äänestämättä jättämällä pettää kuitenkin kaikkein eniten itseään. Varsinkin, jos haluaa muutosta vallitsevaan tilanteeseen, kuten minä haluan. Älkää jättäkö äänioikeuttanne käyttämättä viikon päästä kuntavaaleissa. Yrittäkää löytää itsellenne oikea ehdokas, vaikka tiedän kokemuksesta, että se on erittäin vaikeaa.

Ilkka Isosaari