Ikääntyvä kansa tarvitsee itsekkyyttä ja rohkeutta, erityisesti naiset

Elämässä tiiviisti mukana oleva, järjestöaktiivi Helena Joenkoski kotipihallaan, kukkivien luumupuitten alla Patomäessä. Hän täyttää 9.6.2020 pyöreät 80 vuotta.


Viime viikot ovat luoneet ainakin ajatuksia yhteneväisestä maapallon väestä, joka on kohdannut Covid-19 eli koronavirukseen sairastuneita ihmisiä joka maanosassa. On voitu todeta tiedotusvälineiden kautta, että tartuntavaarassa ovat niin köyhät kuin vauraat ihmiset, mutta hoidoista huolimatta kuoleman vaarassa ovat ikääntyvät ihmiset, usein vanhat sairaudet pohjana.

Ihmisen ikääntyminen kohtuullisen terveenä oli ensi kuun yhdeksäs päivä 80-vuotta täyttävän Helena Joenkosken ja hänen aviopuolisonsa Olavin sekä toimittajan kahvipöytäkeskustelun eräs osio perheen omakotitalon kuistilla Patomäessä, Lahdessa. Kun perhe sai talonsa valmiiksi lähes viisikymmentä vuotta sitten, oli itäinen alapiha pehmeää kosteikkoa, missä keväisin kukoistivat keltaiset kulleromättäät, kielojen tuoksu ilahdutti ja myöhemmin kesällä suopursut.

Lahteen, nuoret keskisuomalaiset Helena ja Olavi päätyivät Heinolan kautta, ensin vuokralle asumaan ja sitten pysyvästi Patomäkeen. Joenkosket ovat suurella sydämellä myös kolmen lapsensa vanhempia ja kuuden lapsenlapsen isovanhempia. Perheen vanhin lapsista, tytär menehtyi keski-ikäisenä myös aivoverenvuotoon  isoäitinsä ja tämän isän tavoin. Tämä on elämänvaihe, mikä nostaa kyyneleet silmiin, kun perheen lapsista keskustellaan.

Helena on nykyisen Suomen teollisuusliitto ry:n, entisen Metallityöväenliiton Lahden  eläkeosaston aktiivijäsen ja puheenjohtaja. Hänet tunnetaan lempinimellä Hellu perheen ja ystävien sekä järjestöaktiivien keskuudessa. Metalliliiton, Lahden osasto 23:n monivuotisena (20v) sihteerinä Helena on ollut piikki miesväen kyljessä tasa-arvovaatimuksineen. Osa jäsenistön miehistä ilmoitti kokouksissa toisilleen kuuluvasti, että Tasa-arvo saapuu! Hän oli Suolahden kauppalan, nykyisen Äänekosken kaupungin lapsuudenkodissa oppinut Impi-äidiltä, paikallisen paperitehtaan pääluottamusmieheltä, tasa-arvoisuuden ja rehellisyyden vaatimuksen niin työelämässä kuin yhteiskunnassa. Jo 52 vuotiaana suvun rasitteeseen, aivoinfarktiin kuolleen äidin persoona oli esimerkkinä lapsille, isän kuollessa sodassa juuri ennen pikkusiskon syntymää.

Ammattiliiton jäsenistö oli valtaosaltaan miehiä. Hellun vaatimuksia tasa- arvosta he saattoivat hiukan pelätä, vaikka 1980  -90 luvuilla naisilla oli vielä pitkä matka  ”lasikaton rikkomiseen”. Ei ollut kysymys vain pomon paikoista vaan rohkaisu naisille, että he pystyvät muunkin teollisuuden kuin perinteisen tekstiilin ammatteihin. Myös työtehtävät ja palkat olisi tasa-arvoistettava. Helena itse on ollut runsaat kolme vuosikymmentä hitsauskonealan uranuurtaja Kemppi Oy:n tuotekokoojan työnimikkeellä. ja osastoluottamusmiehenä. Eläkkeelle hän jäi  päivätyöstä 15 vuotta sitten. Naisen asemaa hän tulkitsi seuraavasti :

Näkökulma

Nainen, vaimo, äiti
yhteiskunnan jäsen
Koottu kolhuista, siruista
kristallin
kirkkaaksi timantiksi
Tästä muodostuu yhteiskunnallinen näkökulma.

Eläkkeellä Helena Joenkoski ei jättänyt yhteiskunta-aktiivin roolia. Kokemukset Lahden kaupungin valtuuston ja – hallituksen jäsenenä, Sdp, työelämän aikana sekä SAK:n valtuuston jäsenyys ovat antaneet hänelle yhä tiukemman käsityksen yhteiskunnallisen tasa-arvon eteen tehtävästä työstä.

Helena on ollut usean vuoden Lahden Eläkkeensaajat ry:n matkavastaava. Hän on tutustunut matkoja johtaessaan yksinäisiä ja puhekumppania kaipaavia, ujoja ihmisiä. Joenkosken Helena, Hellu, toteaakin, että yksinäiset ikääntyvät ihmiset tarvitsevat rohkaisua elämäänsä ja kuuntelevia ystäviä, vaikkapa puhelimen välityksellä. Jos järjestötehtävät jäävätkin Helenalta osittain sivuun, niin sosiaalista kanssakäymistä on tiedossa myös tulevaisuudessa.

Tulevassa kuussa hyvässä elämänvireessä oleva, hymyilevä haastateltava, pitänee miehensä kanssa yhteensä 160 vuotissyntymäpäivä -kahvittelut ainakin kotipihalla läheisilleen.

Myös Omalähiön toimitus onnittelee !

Marja-Liisa Niuranen

Helsingintie aukeaa jo kesäkuussa

Kuva: Liipolan tunnelissa viimeistellään parhaillaan teknisisä järjestelmiä ja valaistusta. Kesän aikana tunnelialueella tehdään maansiirtotöitä ja rakennetaan meluvalleja.


Lahden eteläisen kehätien asukastilaisuus järjestettiin Koronapandemian vuoksi virtuaalisena 27.5. Väyläviraston projektipäällikkö Janne Wikström kertoi, että Launeen ja Liipolan alueella kehätiehen liittyviä asioita tapahtuu paljon seuraavien kuukausien aikana.
 – Helsingintie avataan liikenteelle jo kesäkuun aikana. Luhdantaustankadulla tehdään viimeistelytöitä ja myös se on tarkoitus saada liikenteelle kesäkuun loppuun mennessä.

Projektipäällikön mukaan Porvoonjoentie vaatii hieman enemmän rakennusaikaa ja saadaan valmiiksi kesän lopulla.
 – Liipolassa on aloitettu jo betonitunneleiden täyttötyöt ja melusuojausten rakentaminen.

Koronapandemia ei ole vaikuttanut kehätien rakennustöihin vaan se etenee aikataulussa.
 – Uskomme edelleen, että kehätie avataan joulukuun alkupuolella.

Tulevan kesän aikana kehätien asfaltointia jatketaan ja samassa yhteydessä tiellä tehdään myös ajoratamerkintöjä.
 – Viimeistelemme myös kehätien sillat ja eritasoliittymien ajorampit kesän aikana. Istutustyöt, luiskat ja meluvallit kuuluvat tienrakentajien kesäohjelmaan.

Kaupunkialueella kehätie on nelikaistainen

Kehätie on Okeroisista eteenpäin nelikaistainen. Siihen saakka kehätiellä ajetaan kahdella eri kaistalla, mutta nopeusrajoitus on kuitenkin 100 km/h. Raskasliikenne joutuu tosin ajamaan siellä hieman hiljempaa.
– Tällä hetkellä kehätien rakennusprojektissa on 334 työntekijää. Heistä 70 on kotoisin Lahden seudulta. Tähän mennessä kehätietä on rakennettu 1615000 työtunnin verran.

Maantietunneleiden teknisten järjestelmien testit alkoivat helmikuussa ja ne saadaan valmiiksi alkukesän aikana.
– Parhaillaan  Liipolan Kouvolan suunnan tunneliputkeen tehdään asfalttipinnoitetta.

Elokuussa on tarkoitus kouluttaa ne ihmiset, jotka vastaavat tien valvonnasta ja turvallisuusasioista.
– Syyskuussa aloitamme yhdessä Päijät-Hämeen pelastuslaitoksen pelastusharjoitukset sekä Liipolan että Patomäen tunnelin alueella. Jokainen pelastuslaitoksen työvuoro pääsee harjoittelemaan pelastustoimenpiteitä uusilla tunnelialueilla.

Marraskuun aikana hyväksytetään maantietunneleiden turvallisuusasiakirjat ja haetaan käyttöönottoluvat tunneleille.
 – Jos kaikki loppuvaiheen suunnitelmat toteutuvat aikataulussa, niin nykyinen Hollolan ja Lahden keskusta-alueen läpi kulkeva tie siirtyy uudelle linjalle joulukuussa.

Petri Görman

Eteläinen kehätie valmistuu: Mitä hyötyä Lahdelle 70 miljoonan euron sijoituksella?

Lahti laittaa eteläiseen kehätiehen rahaa 70 miljoonaa euroa. Mitä tällä rahalla saadaan kyseenalaistaa Etelä-Lahden tutkiva journalisti Juhani Melanen

VT12 valmistuu ennakko-odotuksia nopeammin, mikä osoittaa suomalaisen rakennusteollisuuden korkean tason ja taidon, mutta mitä muuta konkreettista hyötyä tästä tiestä Lahdelle koituu?

Tämä tie olisi pitänyt rakentaa jo 30 vuotta sitten kulkemaan Renkomäen kautta, mutta se ei Lahden päättäjille sopinut. Hanketta varten puhkottiin omakotialue ja tärveltiin kaunista luontoa ennennäkemätön määrä vain siksi, että raskasliikenne saatiin sujumaan paremmin. Jokainen lahtelainen ymmärtää, että liikenneturvallisuus on tärkeää, mutta missä kulkee raja, jolloin taloudelliset tosiasiat kumoavat epätodelliset haaveet.

Puhdas Laune-liike taisteli tätä hanketta vastaan koko sydämellään ja hävisi. Olin mukana tässä jalossa taistelussa ja siksi myös oikeutettu kysymään: Saadaanko hankkeeseen sijoitetut rahat ikinä takaisin, niin kuin hankeen hyväksymispäätöksessä komeasti julistettiin? Mitä todellista hyötyä ohitustie tuo Lahdelle ja mitä riskejä tähän kaikkeen liittyy?

Tiedän, että minulle ei asiasta vastata, joten vastaan siis itse tekemiini kysymyksiin. Eräs hölmöimpiä perusteluja tielle oli, että se rekan kaatuessa Launeen arvokkaat pohjavedet säilyisivät pilaantumattomina. No eivät säily, sillä suojaukset ovat riittämätömiä. Lahden junarataosuudella, missä tahansa keskustassa, tapahtuva totaalinen öljyvuoto tekisi tosin saman, mutta kehätien perustelut ontuvat. Haluan nähdä myös, miten kehätie tulee tehostamaan Nostavan ja Kujalan teollisuus- ja logistiikka-alueiden kehittämistä, nykyisen valtatien kehittämisen maankäytön ehdoilla, kuten hyväksytyssä suunnitelmassa luvattiin. Nähtäväksi jää ovatko meluvallit riittäviä suojaamaan liikennemelulta alueella.

Tässä taloudellisessa tilanteessa ja koronan varjon heikentäessä koko Päijät-Hämeen taloudellisia liikkumavaroja, jään myös odottamaan, millä tavalla luvattu asumisviihtyvyys paranee nykyisen tien varrella, kun väitetyt melu sekä päästö- ja estevaikutukset pienenevät liikennemäärien laskun myötä? Millaisia kaavoituspäätöksiä on jo tehty niin Hollolassa kuin Lahdessakin? Tietoni mukaan ei yhtään!
 Erittäin tärkeä kysymys on, mihin sijoitetaan suunniteltu uusi jätteenkeräyspaikka? Vedättikö Lahti hollolaisia tässä asiassa? Tosiasioden valjettua 1950 henkilöä allekirjoitti Hollolan kaatopaikkahankkeen sijaintia vastustavan adressin.

Nyt kun olemme sen tosiasian edessä, että kehätie on valmis, tulen haastamaan Taloustutkimus Oy:n ja Sweco Oy:n väittämät tiedot tuhansista uusista työpaikoista lähempään tarkasteluun ja mahdollisten virheellisten tietojen lobbaamisesta oikeuteen. Haluan myös tietää todellisten liikennevirtojen luvut päivässä. Uuden kehätien arvellaan siirtävän nykyiseltä VT12 11 000 – 15 000 ajoneuvoa pois kaupunkirakenteen sisältä. En usko tähän arvioon lainkaan, sillä kehätien kautta ei varmasti Lahteen ajeta töihin.

Kehätien kustannukset säilyvät Lahden velkataakassa vuosia ja rasittavat muutenkin ylivelkaista kaupunkiamme. Tosiasiat selviävät vasta vuosien kuluttua, mutta selviävät varmasti. Ainoa huono asia tässä on se, että kävipä miten tahansa, asiasta päättäneestä henkilöistä useimmat ovat haudassa.

Juhani Melanen

Matematiikan lehtorit Sari Hautala ja Annika Kinnunen: ”Olemme aivan liekeissä, kun pääsemme uuteen monitoimitaloon”

kuva: Matematiikan opettajat Sari Hautala ja Annika Kinnunen ovat odottaneet uuden monitoimitalon valmistumista monen vuoden ajan. – Olemme varmoja siitä, että oppilaat viihtyvät opettajien ohella näissä uusissa tiloissa, naiset toteavat.


 – Uskon, että oppilailla on aivan eri fiilis opiskella uusissa tiloissa kuin tuolla parakkiyhteisössä, matemaattisten aineiden lehtori Sari Hautala iloitsee.

Launeen monitoimitalo Lähteen uusissa luma-tiloissa opettajat tekevät työtä yhdessä.
 – Meillä ei ole enää niin sanotusti omia oppilaita vaan lähin aikuinen on velvollinen auttamaan oppilasta.

Hautala on tyytyväinen, että hän pääsee itsekin oppimaan uusia asioita uudessa työympäristössä.
 – Nämä tilat mahdollistavat paljon ja siksi uskon, että tehostettua tukea tarvitsevat oppilaat ja myös lahjakkaammat yksilöt saavat aiempaa täsmällisempää opetusta. Tilojen puolesta meillä on paljon uusia mahdollisuuksia, joita opettelemme nyt käyttämään.

Monitoimitalossa on samat laboratoriovälineet kuin parakkikylässä. Uudet sähköiset mittauslaitteet on jo hankittu, mutta niitä vielä odotellaan.
 – Olemme jo ehtineet fiilistelemään muutaman päivän uusissa tiloissa. Minä olen aivan liekeissä ja uskon, että myös oppilaat viihtyvät täällä. Parakit ovat meidän osaltamme nyt taakse jäänyttä elämää.

 – Testaamme seuraavat kaksi viikkoa, miten tilat toimivat. Hyvä juttu, että tällainen yllätysmahdollisuus toteutui lukuvuoden pääteeksi.

”Ihana nähdä taas oppilaita”

 – Olen ollut mukana neljä vuotta tässä monitoimitalon rakennus- ja suunnitteluprojektissa. Nyt on mahtava päästä testaamaan uusia tiloja käytännössä, luma-solun vastaava opettaja kertoo.

Kinnunen siirtyi Salinkallion koulusta Launeelle kolme vuotta sitten ja myös hänelle parakkielämä tuli tutuksi.
 – Nyt on sanoin kuvaamattoman iloinen fiilis, kun kaikki on valmista. Olemme miettineet ja pohtineet kollegojen kanssa paljon, miten opetus toimii täällä joustavasti ja vaivattomasti.

Teknologiasta jo ammattinsa puolesta kiinnostunut lehtori esittelee ylpeänä, kuinka uusissa opetustiloissa on liiketunnistimilla varustettu valaistus.
 – On ihana nähdä taas oppilaita. He ovat olleet jo niin pitkään pois koulusta. Tutustumme uusiin tiloihin rauhassa ja opimme täällä Launeen monitoimitalo Lähteessä joka päivä uusia asioita loppukevään ajan.

Rehtori Esko Taipaleen mielestä ysiluokkalaiset ansaitsivat päästä nauttimaan edes kahden viikon ajan uusista opetustiloista.

Rehtori Esko Taipale: ”Mahdottomasta tuli mahdollinen”

Launeen monitoimitalo Lähteen piti avautua alkuperäisen suunnitelman mukaan elokuussa, mutta ensimmäiset oppilaat pääsivät uuteen kouluun jo torstaina 14.5.
 – Koronapandemian vuoksi opetustiloissa pitää olla nyt väljempää ja sen vuoksi tämä tuli mahdolliseksi, rehtori Taipale sanoo.

Torstaina monitoimitalossa opiskelunsa aloitti 400 etelälahtelaista peruskoululaista.
 – Noin 50 oppilasta jäi opiskelemaan kotiin kahden viikon ajaksi.

Rehtori on erittäin iloinen siitä, että ysiluokkalaiset pääsivät kahdeksi viikoksi uuteen monitoimitaloon.
 – He ovat kuitenkin joutuneet eniten kärsimään tässä asiassa.

Launeen monitoimitalo Lähteen pihatyöt olisivat valmistuneet ajoissa ilman alkuviikon lumisateita.
 – Ne valmistuvat kuitenkin vielä tämän viikon aikana.

Monitoimitalon vastaanottotarkastus oli 12.5. ja silloin viranomaiset antoivat silloin luvan ottaa uudisrakennuksen käyttöön.
 – Olemme joutuneet tekemään paljon ylimääräistä työtä, että peruskoululaiset pääsevät opiskelemaan uuteen monitoimitaloon. Nyt on hieman tyhjä olo, mutta mahdottomasta on tullut nyt mahdollinen.

Petri Görman

Rehtori Matti Tuovinen: ”Erityisoppilas voi opiskella Sylvia-koulussa turvallisessa maaseutumaisessa kaupunkiympäristössä”

kuva: Rehtori Matti Tuovinen kertoo, että Sylvia-kouluun on mahdollista päästä vielä oppilaaksi tulevalle syyslukukaudelle.


Steinerpedagoginen Sylvia-koulu on erityiskoulu peruskouluikäisille lapsille Etelä-Lahdessa Renkomäessä. Sen oppilasmäärät ovat olleet hienoisessa kasvussa jo muutaman vuoden ajan.

Tällä hetkellä Sylvia-koulussa on kirjoilla 46 peruskoululaista.
 – Oppimisympäristö Sylvia-kodin alueella on optimaalinen erityisoppilaalle. Tämä on kaunis ja turvallinen alue, jossa he voivat opiskella. Suojaisa ympäristö luo turvaa ja tukea erityistä tukea tarvitsevalle koululaiselle, rehtori Matti Tuovinen kertoo.

Sylvia-kodin erityiskoulussa opiskellaan samoja oppiaineita kuin suomalaisessa peruskoulussa.
 – Jokaiselle kehitysvammaiselle koululaisen opetus toteutetaan yksilöllisen opetussuunnitelman mukaisesti. Koulumme oppilaaksi pääse sellainen lapsi, jolla on olemassa erityisen tuen päätös.

Opetusta toteutetaan Sylvia-koulussa steneirpedagogisten lähtökohtien mukaisesti.
 – Se on jo arvo sinänsä.  Myös maaseutumainen kaupunkiympäristö luo oman lisänsä opetukseen.

Aamu- ja iltapäivähoito samassa paikassa

Sylvia-kodin alueella erityisoppilaiden on mahdollista saada arkipäivisin aamu- ja iltapäivähoitoa.
 – Opetuksen lisäksi kehitysvammaisen lapsen on myös mahdollista saada terapiapalveluja ennen tai jälkeen koulupäivän.

Rehtorin mukaan oppilasmäärät ovat kasvaneet tyytyväisten vanhempien myötä, jotka ovat viestineet asiasta omissa yhteisöissään.
 – Osa vanhemmista on etsinyt lapsilleen pientä erityiskoulua ja toisille merkittävä asia on taas ollut steinerpedagogiikka.

Sylvia-koulun kolme tukirankaa ovat taidollinen, taiteellinen ja tiedollinen opetus.
 – Näiden tukirankojen varaa rakennetaan koko kouluviikko.

Rehtorin mukaan näytelmät ja musiikkiesitykset ovat tärkeitä Sylvia-koulun arjessa.
 – Kouluviikko alkaa viikonaloituksella joka maanantai. Tässä tilaisuudessa kerrotaan yhteisön jäsenille viikko-ohjelma ja muistetaan muun muassa muassa syntymäpäiväsankareita.

Petri Görman

Omalähiö jää tauolle – seuraava lehti ilmestyy 15.5.

Kuva: Omalähiö jättää koronaepidemian vuoksi ensimmäistä kertaa numeroita väliin koko 42 -vuotisen historiansa aikana. Kuvassa päätoimittaja Petri Salomaa ja Omalähiön perustaja Marja Salomaa


Koronapandemia kurittaa nyt kovalla tavalla ihmiskuntaa ympäri maailman. Näin myös Suomessa. Hallituksen asettamat rajoitukset ovat rajuja, mutta erittäin tarpeellisia, jotta tästä selvitään mahdollisimman vähäisillä vaurioilla. Tärkeintä on tietenkin pelastaa mahdollisimman monen ihmisen henki, mutta myös taloudellinen kriisi on jo odottamassa tuossa ihan nurkan takana.

Koronaepidemian vaikutukset ulottuvat myös Omalähiön toimitukseen. Koska lehtemme rahoitus on sata prosenttisesti ilmoitusmyynnin varassa, olemme tällä hetkellä kovin haavoittuvassa asemassa. Monet lehdessämme mainostavat yrittäjät ovat juuri niitä pienyrittäjiä, joita koronasta johtuva talouskriisi pahiten koettelee, mikä taas meillä lehdessä tulee näkymään vääjäämättä kassavajeena. Meillä ei ole taustalla tukena isoa konsernia, josta voisimme ammentaa varoja toimintaamme näin kriisiaikana, joten joitain rajujakin toimia Omalähiön pitämiseksi elossa on nyt tehtävä.

Tämän vuoksi olemme päättäneet säästöjen saamiseksi ajaa taustayhtiömme Salomaan Kirjapaino Oy:n julkaisu- ja kustannustoiminnan osittain alas toistaiseksi, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että Omalähiö ilmestyy näin poikkeusoloissa harvemmin eli vain kerran kuussa. Seuraavan lehden ilmestymispäiväksi on päätetty perjantai 15.5. Kesäkuun numeron ilmestymispäivän päätämme myöhemmin, sillä tilanteet ja olosuhteet vaihtuvat päivittäin nopeastikin.

Toivomme, että viimeistään elokuussa pääsemme takaisin normaaliin kerran-viikossa julkaisurytmiin. Toki paluu normaaliin julkaisurytmiin on mahdollista jo aikaisemminkin, jos käy niin hyvin, että hallituksen asettamat tiukat rajoitukset voitaisiin purkaa jo toukokuun jälkeen.

Terveyttä ja voimia kaikille tasapuolisesti näinä kovina aikoina!

Petri Salomaa
Päätoimittaja,
toimitusjohtaja

Ylikonstaapeli Ari Pinomäki: Maakuntarajan sulku on suomalaisten viranomaisten yhteistyökyvyn testi

kuva: Ylikonstaapeli Ari Pinomäki kertoo, että Sahamäen liittymä kolmostiellä ja Levannon liittymä nelostiellä ovat liikenteellisesti haastavimpia ja vilkkaimpia kohtia Uudenmaan sulun yhteydessä.


Ylikonstaapeli Ari Pinomäki Hämeen poliisista on ollut työtehtävissä kolmostien ja Tie 143:n liittymässä Hyvinkäällä viikon ajan. Kokenut poliisimies kertoo, että viikkoon on mahtunut vain yksi vapaapäivä, mutta kriisitilanteen vuoksi poliisin tulee olla esimerkillinen ja joustaa.
 – Saimme käskyn viime perjantaina klo 12, että sulkupiste on muodostettava mahdollisimman nopeasti vilkkaasti liikennöidyn kolmostien varteen Hyvinkäälle. Operaatio käynnistyi heti ja sulkupiste oli muutamassa tunnissa valmis.

Ylikonstaapeli lainaa poliisiylijohtajaa ja muistuttaa, että tämä on tavallaan iso ratsia, mutta vain pidempikestoisempi.
 – En minä pidä tätä operaationa erikoisena, mutta yksittäisenä ihmisenä tämä on myös minulle erikoinen tilanne.

Pitkän työkokemuksen perusteella Pinomäki tiesi, että kriisitilanteen vuoksi hän joutuu tekemään pitkiä työpäiviä.
 – Olemme harjoitelleet yksikössämme tällaisia tilanteita muun muassa suurien EU-kokousten sekä valtiovierailujen yhteydessä. Siksi tämän operaation käynnistäminen sujui ammatillisesti erinomaisesti.

Ylikonstaapeli myöntää, että myös hänestä tuntuu hieman oudolta, kun Suomi jaetaan kahtia.
 – Se on hieman erikoinen tilanne myös meille, että keskellä valtakuntaa on yksi uusi sisäraja. Edellisen kriisitilanteen yhteydessä 70 vuotta sitten vihollinen oli fyysinen, mutta nyt kysymyksessä on abstrakti virus, jonka käyttäytymismekanismia ei kukaan tunne.

Viranomaisyhteistyö on toiminut

 – Tämä kriisi on monimutkainen ja sen vuoksi on ollut hyvä havaita, kuinka ihmiset puhaltavat yhteen hiileen. Myös suomalaiset poliitikot ovat olleet esimerkillisiä ja vedonneet kansalaisiin useaan kertaan.

Poliisin niukoista resursseista huolimatta operaatio perustaminen sujui nopeasti, eikä tilannekuvassa ole ollut mitään uhkaavaa viikon aikana.  – Suomalaiset poliisi on koulutettu hyvin hallitsemaan joukkoja myös tällaisissa hieman ikävimmissä tilanteissa.

Ylikonstaapeli Pinomäki haluaa korostaa, että poliisi tekee myös yhteistyötä rajavartiolaitoksen sekä puolustusvoimien kanssa.
 – Tämä on ollut suomalaisten viranomaisten yhteistyökyvyn testi ja yhteistyö on toiminut hyvin. Siitä täytyy meidän jokaisen olla kiitollinen. Tätä työtä on kuitenkin tehty taustalla vuosia, tosin pienemmässä mittakaavassa.

Ylikonstaapeli Pinomäki kiittää suomalaisia siitä, että kriisitilanne on otettu vakavasti.
– Lähes kaikki puhuvat sulkupisteellä totta ja sen näkee jo ihmisten silmistä. Vain muutama ihminen on kritisoinut asiaa ja kertonut tämän olevan vain kiusaamista.
 – Muutamalle sulkupisteelle poliiseille on jopa tuotu välipalaa.

Petri Görman

Luokanopettaja Tytti Heikkinen: Positiivinen palaute on tärkeää sekä työkaverille että oppilaalle

kuva: Vuoden päijäthämäläisen luokanopettajan Tytti Heikkisen mukaan useissa perusopetuksen  yksiköissä Lahdessa tehdään upeita juttuja, mutta ne pitäisi saada laajempaan tietoisuuteen.


Lahtelainen Tytti Heikkinen valittiin vuoden päijäthämäläiseksi luokanopettajaksi maaliskuun alussa. Tarmokas ja työyhteisön rakastama luokanopettaja on tehnyt työtä lasten parissa jo 19 vuotta.
Ajattelen, että opiskelen oppilaideni kanssa yhdessä elämää, kuitenkin aikuisen näkökulmasta. Sen lisäksi innostun aina uusista asioista, vuoden päijäthämäläinen luokanopettaja Tytti Heikkinen kertoo.

Monitoimitalo Onnissa Liipolassa työskentelevän Heikkisen mukaan opettajan on osattava luoda lämminhenkinen sekä opiskelumyönteinen ilmapiiri luokkaan.
 – Sillä tavalla saan oppilaisiin hyvän yhteyden ja pystyn aikuisena motivoimaan heitä opiskeluun.

Palkittu luokanopettaja uskoo, että palkinnon yksi peruste on ollut se, kuinka hän onnistuu luomaan hyvän tekemisen meiningin siihen oppimisympäristöön, missä hän aina opettaa.
 – Silloin, kun näen hyviä asioita työympäristössä laaja-alaisemminkin kuin luokassa, niin totean sen yleensä kaikille ääneen. Positiivinen palaute on tärkeää sekä työkaverille että oppilaalle. Myönteinen ilmapiiri vie aina aikuisia sekä lapsia elämässä eteenpäin.

Huumori on voimavara

Heikkinen kertoo, että hän on ihminen, jolla on jatkuvasti tuntosarvet koholla ja sen vuoksi hän aistii herkästi erilaisia asioita.
 – Minuun vaikuttaa paljon se, millaisella mielellä toiset ihmiset ovat ympärilläni. En jaksa sellaista meininkiä, jos ympärillä valitetaan koko ajan ja yhteisössä on tunkkainen ilmapiiri.

Huumori auttaa paljon opetustyössä, mutta sen kanssa pitää olla varovainen.
 – Se auttaa monissa eri tilanteissa. Jos joku loukkaantuu huumorintajuni vuoksi, niin kyllä minulla on silloin pokkaa sanoa, että ei ollut tarkoitus loukata tällä asialla.

Heikkinen ei koskaan kohdista huumoria kansakulkijoihin vaan kohdistaa sen lähinnä itseensä.
 – Kun osaa nauraa itselleen, niin silloin pärjää myös elämässään eteenpäin.

Kasvuprosessin tukeminen on tärkeää

 – Pandemian aiheuttama kriisitilanne on asettanut opetustyöhön uusia haasteita, mutta jokaisessa suomalaisessa koulussa opettajat ovat tukeneet toisiaan ja se on ollut parasta tässä työssä.

Kriisitilanteesta voi oppia Heikkisen mukaan paljon.
– Se pakollinen digiloikka otettiin nyt ja uskon, että tulevaisuudessa tieto- ja viestintätekniset taidot korostuvat opetuksessa yhä enemmän.

Liipolan Onni on pieni perusopetuksen yksikkö, jossa opiskelee alle 200 alakoululaista.
 – Meillä on upea työn tekemisen meininki Onnissa. Otamme oppilaamme vastaan sellaisina kuin he ovat ja arvostamme heitä. Aikuisen on tärkeintä tukea lasta hänen pitkäjänteisessä kasvupro-sessissaan.

Heikkisen mukaan Lahden kaupungin perusopetuksen organisaatiossa on kymmeniä innovoivia opettajia töissä.
 – Meidän kaikkien on tärkeintä kehitellä normiarkeen uusia ratkaisuja, jotta opettajan työ ei kuormittuisi liikaa.

Petri Görman

Sylvia-koti

Koronavirus siirsi Sylvia-kodin juhlia tuonnemmaksi

kuva: Sylvia-kodin erityiskoulun rehtori Matti Tuovinen ja yksikön johtaja Jussi Ingervo uskovat, että pienelle kylämäiselle hoitokopaikalle riittää kysyntää myös tulevaisuudessa.


Sylvia-koti avattiin Lahteen maaliskuun puolivälissä vuonna 1970. Ensimmäiset lapset muuttivat silloin Ristolan tilalle rakennettuun hoitokotiin. Sylvia-kodissa oli tarkoitus juhlia 50 vuotispäiviä 14.3., mutta juhlat siirrettiin tuonnemmaksi koronavirus pandemian vuoksi.

Sylvia-koti on perustettu jo vuonna 1956, kun Carita Stenbeck aloitti pienessä yksikössä kehitysvammaisille lapsille suunnatun hoitotoiminnan. Seuraavan vuosikymmenen puolivälissä Freddy ja Kaarina Heimsch ottivat vastuu Hyvinkäällä sijainneesta hoitokodista. Pian tämän jälkeen sille etsittiin uutta sijoituspaikkaa Lahdesta.

Etelä-Lahdessa yhä edelleen toimivaan Sylvia-kotiin muuttivat ensimmäiset kehitysvammaiset lapset maaliskuun puolivälissä vuonna 1970.  Johtajapariskunta Freddy ja Kaarina Heimsch halusivat rakentaa Lahteen kodinomaisen yksikön kehitysvammaisille lapsille, jossa heillä olisi mahdollisuus elää samanlaista elämää kuin normilasten suomalaisessa yhteiskunnassa. Heidän suunnitelmien mukaan Sylvia-kodista olisi rakennettu 120 kehitysvammaiselle lapselle koti. He olivat opiskelleet skotlantilaisessa Camphill-yhteisössä ja halusivat perustaa samanlaisen yksikön Suomeen.

Lahti varasi heti 10 hoitopaikkaa

Lahteen perustettuun hoitokotiin sijoitettiin 1970 -luvun alussa kehitysvammaisia lapsia eri puolilta Suomea kuntien ja kuntayhtymien kanssa tehtyjen hoitosopimusten perustella. Lahden kaupunki varasi heti rakennustöiden valmistuttua Sylvia -kodista 10 hoitopaikkaa kehitysvammaisille lapsille.
– Kehitysvammaisten lasten ja nuorten ymmärtävä kohtaaminen on ollut työmme peruslähtökohta alusta lähtien. Se on ollut asiakaslähtöinen tapa tehdä tätä työtä, yksikön johtaja Jussi Ingervo Sylvia-kodista kertoo.

Yksityisiä kehitysvammapalveluita tuottavia organisaatioita oli vain muutamia 1970 -luvun alussa Suomessa.
– Ehkä olemme tällä toimialalla olleet eräänlaisia tiennäyttäjiä. Myös kestävään kehitykseen liittyvät arvot olivat työssämme läsnä jo 50 vuotta sitten.

Yksikön johtaja Ingervo muistuttaa, että Sylvia-koti ei ole koskaan ollut laitos.
– Lapset ja nuoret ovat viihtyneet täällä sen vuoksi, että he ovat saaneet asua rauhallisessa ja luonnonkauniissa ympäristössä kodinomaisesti.

Yhteisöllisyys on muuttunut

Camphill -liikkeen perusajatus oli, että aikuiset ja kehitysvammaiset lapset asuvat yhdessä. Tapa tehdä työtä Camphill -yhteisössä on myös muuttunut eri puolilla maailmaa.
– Yhteisöllisyys on muuttanut muotoaan vuosien varrella. Tämä ei ole enää tiivistä yhteisöelämää. Suurin osa henkilökunnastamme on asunut Sylvia-kodin ulkopuolella jo 15 vuoden ajan. Samanlainen kehityssuunta on ollut myös muissa tällaisen hoitomuodon yksiköissä maailmalla.

Sylvia-koti on tällä hetkellä monipuolinen palveluntuottaja. Se tuottaa asumispalveluja kehitysvammaisille aikuisille ja nuorille sekä lyhyttä tilapäishoitoa kehitysvammaisten aikuisten ja nuorten. Työtoiminta ja työpajatoiminta kuuluvat myös yksikön palvelukonseptiin.
– Meillä on myös nuorisoaste ja se on jatkumo steinerpedagogiselle erityiskoululle.

Sylvia-koti yhdistykseen kuuluvat muun muassa Tapolan kyläyhteisö, Myllylähde ja Kaupunkikyläyhteisö. Sylvia-kodin erityiskoulu on erillinen Sylvia-koti yhdistyksen ylläpitämä yksikkö.
– Lastensuojeluyksikkö aloittaa täällä ensi syksynä toimintansa.

Ingervo kertoo, että Sylvia-koti on muuttunut paljon, koska siellä ei asu enää kehitysvammaisia lapsia.
– Täällä asuu enimmäkseen aikuisia ja nuoria kehitysvammaisia. Se on ollut iso muutos yksikkömme historiassa.

Puoli vuosisataa Ristolan tilalla olleen Sylvia-kodin tulevaisuus näyttää hyvältä.
– Varmasti yhteiskunta ja sieltä tulevat tarpeet muuttuvat vuosikymmenen aikana. Uskon, että yhteiskunta tuo meille uusia haasteita. Ehkä meillä on jo lähitulevaisuudessa vanhusten hoitotoimintaa tässä pienessä idyllisessä kylässä? Ehkä täällä elää onnellisia ihmisiä pienessä kylässä monine erilaisineen erityistarpeineen.

Petri Görman

Hennalan upseerikerholla juhlittiin talvisodan 80-vuotismuistojuhlaa

Talvisodan 80-vuotismuistojuhla keräsi Hennalan upseerikerholle yli 200 innokasta kuulijaa.

Lahden kadettipiiri järjesti meille talvisodan muistoa arvostaville lahtelaisille arvokkaan juhlan Hennalan upseeerikerholla, johon sisältyi niin konsertti kuin runoilija Yrjö Jylhän komppanian sotakokemuksiin perustuvan kirjan ”Kiirastuli” runojen syntyhistorian esittelykin. Meitä oli Hennalaan saapunut pitkälti yli 200 innokasta kuulijaa ja talvisodan muistelijaa, jotka saimme nauttia tilaisuuden annista, monet kyynel silmäkulmassa.


Juhlan musiikkiosuudesta huolehtivat Kadettikunnan perustamat Kaaderilaulajat, joihin kuuluu vapaaehtoisia laulajia kenraalista vänrikkiin. Heitä johti komentaja Timo Joutsen taidokkaasti ja tyylillä. Laulut oli valittu muistojuhlaan harkiten ja monille tutuista isänmaallisista lauluista. Lahden kadettipiirin puheenjohtaja eversti Ensio Mäkipelto oli nähnyt äärettömästi vaivaa suunnitellessaan ja toteuttaessaan tämän upean tapahtuman meille muistelijoille. Eversti Mäkipelto heijasti valkokankaalle Jylhän komppanian toiminnan koko talvisodan ajalta ja kertoi miten, missä tilanteissa ja mielialoissa runot olivat syntyneet kompanianpäälikkö Jylhän mielikuvituksessa ja päässä. Erityinen arvo ja ansio eversti Mäkipellon esityksessä oli se, että hän tulkitsi Jylhän runot ulkomuistista! Tämä, jos mikä osoittaa paitsi kunnioitusta talvisodan sankareille, myös aitoa paneutumista asiaan ja kunnioitusta tilaisuuteen saapunutta yleisöä kohtaan.

Mäkipellon esitys ja esitettävät laulut oli taitavasti jaettu kolmeen osioon, jotka noudattivat sodan kulkua. Ensimmäisessä osiossa kuulimme Sillanpään marssilaulun, Sinne jonnekin sekä Suomalaisen rukouksen. Laulujen välissä Mäkipelto tulkitsi runot: Kivärin piippu ja silmää kaksi, He ryntäsivät äsken ja Kirkastus. Toisessa osiossa kuuntelimme kyynelsilmin Kaaderilaulajien vahvat tulkinnat Testamentti pojalleni, Vartiossa, Oi kallis Suomenmaa sekä runot: Oli muuan Jooseppi kirvesmies, Kaivo, Kotiin ja Marraskuun päivä.
Kolmannessa osiossa muisteltiin äärettömän raskaita sotaehtoja ja maamme puolesta kaatuneita sankareita lauluilla Maanpuolustajat, Suomenmaa sekä tietysti Finlandia-hymni Koskenniemen sanoin. Loppurunot olivat Jylhän kauniita muisteloita: Hyvästi Kirvesmäki, Yö nuotiolla sekä Vain kolme sanaa.

Tilaisuuden käytännön järjestelyistä huolehti erinomaisesti evestiluutnantti Seppo Toivonen humoristiseen sävyyn, mutta tehokkaasti. Tilaisuuden lopuksi söimme uskomattoman maittavan talvisodan menun silakalla ja muilla höysteillä. Me etelälahtelaiset olemme ylpeitä Hennalan varuskunta-alueen perinteiden säilymisestä sekä niihin liittyvien muistojen vaalimisessa.

Juhani Melanen

AJANKOHTAISTA -arkisto

kesäkuu 2026

toukokuu 2026

huhtikuu 2026

maaliskuu 2026

helmikuu 2026

tammikuu 2026

joulukuu 2025

marraskuu 2025

lokakuu 2025

syyskuu 2025

elokuu 2025

kesäkuu 2025

toukokuu 2025

huhtikuu 2025

maaliskuu 2025

helmikuu 2025

tammikuu 2025

joulukuu 2024

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011