Vuosi: 2020

kuva: – En jätä järjestyksenvalvojan työtä haikeana. Palautin keltaisen liivin naulaan ja ajoin rauhallisesti autolla kotiin. Se on siinä, Osmo Ruhanen sanoo.

Pelicans pelasi torstaina kauden viimeisen kotiottelun ja samalla päättyi Osmo ”Osku” Ruhasen 35 vuotta kestänyt työ järjestyksenvalvojana Lahden Isku Areenalla. Ensi vuonna Pelicansin päätyovi saa uuden luukkuvahdin.

 – Meitä on ollut iso joukko saman ikäpolven miehiä järjestyksenvalvojina jäähallilla. Ehkä meillä on koko elämän ajan säilynyt eräänlainen kipinä urheiluun.

Nykyisessä tehtävässä Pelicansin päätyovella Ruhanen on ollut vuosituhannenvaihteesta lähtien.

 – Neljän vuosikymmenen aikana jäähallit ovat muuttuneet paljon. Pelitapahtumasta on nykyään mahdollisuus saada enemmän irti, kun jäähallit ovat muuttuneet viihtyisämmiksi. Vielä 1980 -luvulla jäähallit olivat kolkkoja sekä kylmiä paikkoja varsinkin kovien talvipakkasten aikana.

Järjestyksenvalvoja Ruhanen on saanut kokea paljon erilaisia elämyksiä Pelicansin jääkiekkojoukkuetta seuratessaan.

 – Yksi ikimuistoisimmista kausista päättyi hopeamitaleihin keväällä 2012. Valmentaja Kai Suikkanen sai siitä porukasta kaiken irti ja se joukkue pelasi yhtenäisesti koko kauden.

Myös Pelicansin liigakauden 2018-19 peli-ilme oli Ruhasen mukaan loistava.

 – Koko runkosarja ajan joukkue pelasi rohkeasti ja yleisö nautti kotiotteluista. Jatkopeleissä joukkueen otteissa näkyi ylivarovaisuus ja sen vuoksi kausi päättyi liian aikaisin.

Ruhanen odotti, että Pelicans taistelee mitaleista tämän kauden päätteeksi.

 – Kyllä tämän kauden taaperrus hieman harmittaa urheilumiestä. Olisihan se ollut hienoa lopettaa tämä järjestyksenvalvojan ura siihen, että oma joukkue saa mitalin. Olen saanut elää Pelicansin kanssa sekä ilon että surun hetket. Nämä kaikki tunteet kuuluvat elämään!

Katsomot ovat rauhallisia

 – Torstain Pelicans-Saipa-ottelun jälkeen siirryn katsomon puolelle. En ole voinut vuosikymmeniin juoda yhtään olutta jääkiekkopelissä, mutta ensi kauden avausottelussa aion maistaa yhden huurteisen varmasti.

Lahden Isku Areenalla ei ole juurikaan ollut järjestyshäiriöitä ja muutenkin meininki kiekkokatsomossa on Ruhasen mielestä rauhallista.

 – Toivottavasti joku tunnistaa minut ilman järjestysmiehen liiviä jäähallilla tulevaisuudessa ja tulee tarinoimaan.

Pelicansin päätyovella voi Ruhasen mukaan aistia sen, koska kotijoukkueen tahtotila on kunnossa.

 – Kyllä sen näkee, koska joukkue haluaa voittaa.

Yksi pinttynyt tapa järjestyksenvalvoja Ruhaselle muotoutui neljän vuosikymmenen aikana jääkiekkohommissa.

 – Kun pelipäivät julkaistiin, niin ne merkittiin aina ensimmäisenä kalenteriin. Sen jälkeen suunniteltiin, että millä tavalla muu jäljellä oleva vapaa-aika vietetään.

Muutama persoona jäänyt elävästi mieleen

 – Päävalmentaja Kari Eloranta kohtasi jäähallilla aina jokaisen ihmisen aidosti. Hän on fiksu ja rehellinen suomalainen mies.

Urheilumies Ruhanen on seurannut ilolla myös Juha-Matti Aaltosen paluuta Lahteen.

 – Hän on saapunut kahdesti Lahteen uransa käännekohdassa ja onnistunut molemmilla kerroilla kääntämään sen nousuun. Ehkä Lahdessa hänelle on löydetty aina oikeanlainen rooli joukkueesta.

Jääkiekkoilijoista järjestyksenvalvojan mieleen ovat jääneet myös lahtelaiset Marko Jantunen ja Jesse Saarinen.

 – Jantunen pelasi hienosti aina koko joukkueen puolesta. Muistan myös sen hetken, kun Jesse Saarinen veti 16-vuotiaana ensimmäistä kertaa Pelicansin pelipaidan ylleen. Viime vuonna hän oli jo joukkueen vanhimpia pelaajia. Siitä huomasi itsekin, kuinka aika on kulunut nopeasti.

Petri Görman

kuva: Eversti ja Tornan tytöt -näytelmässä on 50 erilaista roolia. Näytelmä toteutetaan yhteistyössä Lahden Sotilaiskotiyhdistyksen, Lotta -museon ja Päijät-Hämeen Rauhaturvaajayhdistyksen kanssa.
– Sotilaskoti on tarkoitus vuodelta lavastaa vuoden 1944 tyyliseksi. Haluamme tarjota ihmisille elämysmatka vuoteen 1944. Siksi tarjoamme väliajalla heille kahvin korviketta ja rinkeleitä.

Eversti ja Tornan tyttäret on Ainonpuiston teatterin Lahti-trilogian toinen ensi-ilta heinäkuussa. Näytelmä esitetään Lahden sotilaskodissa sisätiloissa.
– Näytelmä kertoo syksyn 1944 tapahtumista Hennalassa. Suomalaisilla oli epätietoinen olo tulevaisuudestaan jatkosodan päättyessä.

Suomen ja Neuvostoliiton ylin poliittinen johto sopivat tiukoista rauhanehdoista heti sodan päätyttyä, vaikka Pariisin rauhansopimus allekirjoitettiin vasta vuonna 1947.
– Suomessa tapahtui yhden syksyn aikana paljon historiallisesti merkittäviä asioita, joista on hyvä tehdä näytelmä autenttiseen ympäristöön. Valvontakomissio saapui Suomeen. Pohjois-Suomessa alkoi Lapin sota ja Mannerheim valittiin presidentiksi.

Tästä dramaattisesta ajanjaksosta eli syksystä 1944 Ainonpuiston teatterin käsikirjoittaja ja ohjaaja Timo Taulo haluaa kertoa ihmisille ensi kesänä.
– Pääosassa ovat Hennalan varuskunnan väki, upseerien perheet, lotat, Vihreät sisaret ja naapuriin Tornatorin alueelle muuttaneet karjalalaisevakot.

Uuden sukupolven näyttelijät lähtevät tutkimusmatkalle vuoteen 1944 ja yrittävät asemoida itseänsä samalla tähän aikakauteen.
– Nykyihmisen on vaikea ajatella, millaista elämä oli heti jatkosodan jälkeisessä Suomessa. Useat meistä ei edes tiedä, kuinka isoja asioita suomalaiset joutuivat kokemaan yhden kuukauden aikana syyskuussa 1944.

Aseita kätkettiin myös Hennalassa

Käsikirjoittaja Taulon mukaan Jatkosodan jälkeen organisoitua asekätkentää ei ole Lahden tapahtumien osalta käsitelty julkisuudessa kuin vähän.
– Asekätkentä oli merkittävä yhteiskunnallinen projekti sodan jälkeen ja se ulottui myös Hennalaan

Paikalliset ihmiset toteuttivat yhdessä upseerien kanssa päämajan toimeenpanokäskyn.
– Hennalassa asui valtakunnallisesti merkittäviä henkilöitä, kuten eversti Valo Nihtilä, jonka johdolla ”aseiden hajasijoitus” käynnistettiin Hennalassa ja eri maakunnissa.

Hennalassa asekätkentää johti majuri Antero Aakkula.
– Hän joutui pakenemaan sodan jälkeen Yhdysvaltoihin. Aakkula ehti tehdä siellä vielä uuden sotilasuran.

– Molemmille miehille on varattu roolit ensi kesän historiallisesta näytelmästä.

Myös karjalaisevakot ovat mukana näytelmässä

– Karjalasta paenneet evakot ovat myös mukana näytelmän tarinassa. Kahdelle Viipurin rintamasotilaskodista Tornatorin alueelle saapuneelle sotilaskotisisarelle on kirjoitettu roolit näytelmään.

Hennalan kasarmialue oli suljettu yhteisö sodan jälkeen, mutta lähialueen lapsilla ja perheillä oli paljon yhteistoimintaa.
– Tornatorin alueella toimi 1940 -luvulla aktiivinen näytelmäkerho. Eversti ja Tornan tytöt -näytelmään on kirjoitettu yksi tämän harrastuspiirin kohtaus 1940 -luvulta.

Näytelmä haluaa kertoa myös karjalaisten kohtaloista, jotka pakenivat rintamalta evakkoina Lahteen.
– Myös Hennalan, Milkin ja Tornatorin historia tulee tutuksi näytelmän kautta. Haluamme kertoa ihmisten epävarmuudesta, peloista ja ristiriidoista, joita jokainen lahtelainen koki sodan päätyttyä. Yleisesti uskotaan, että sodan päättyessä ihmisillä oli hyvät fiilikset, mutta suomalaiset elivät pitkään epäluuloisessa mielentilassa itänaapuriaan kohtaan syksyllä 1944.

”Näitä tarinoita ei löydy koulukirjoista”

Käsikirjoittaja Timo Taulo kertoo, että sukeltaminen lähihistoriaan on antanut paljon uusia kokemuksia tutkijalle ja on myös syventänyt henkilökohtaisia näkemyksiä menneistä vuosikymmenistä.
– Aikakauden henki kumpuaa aikalaismuistelmista ja tarinoista, joita seniorit ovat minulle kertoneet. Näitä tarinoita et löydä koulukirjoista.

Ainonpuiston teatteri on tuottanut paljon kaupunginosatarinoita Lahdesta vuosien varrella ja Hennala saa nyt vuoron olla keskiössä.
– Lahtelaiset tuntevat sisällissodan aikaiset tarinat jo varsin hyvin, mutta jatkosodan jälkeinen aika on monelle lahtelaiselle tuntematon aikakausi.

Petri Görman

kuva: Yhä useampi lahtelainen työtön nuori löytää työtä viimeisimpien työllisyystilastojen mukaan.

Nuorisotyöttömyysaste on laskenut Lahdessa vuoden aikana merkittävästi. Alle 25-vuotiaiden työttömyysaste oli tammikuun lopussa koko maassa 11,6 prosenttia, kun taas lahtelaisia nuoria oli työttömänä 17,1 prosenttia. Nuorisotyöttömien määrä sekä nuorisotyöttömyysaste on laskenut Lahdessa vuoden aikana eniten suurista kaupungeista, mutta nuorisotyöttömyysaste on yhä Lahdessa vertailukaupungeista toiseksi korkein.

Lahdessa oli tammikuun lopussa työttömänä 1051 alle 25 -vuotiasta nuorta. Tämä on 147 nuorisotyötöntä vähemmän kuin vuotta aiemmin. Nuorisotyöttömyysaste on alentunut eniten Lahdessa ja Kouvolassa vuoden aikana.
 – Yleinen työllisyystilanne on parantunut Lahdessa ja sen vuoksi nuoret ovat päässeet paremmin töihin, vaikka työkokemusta kenties heiltä puuttuukin, työllisyysasioiden päällikkö Sami Kuikka Lahden kaupungilta toteaa.

Nuoria on päässyt sekä töihin että opiskelemaan aktivointitoimenpiteiden vuoksi.
 – Yhä useampaan nuoreen on kohdistettu aktivointitoimia, joita muun muassa TE-hallinto ja kaupunki yhdessä järjestävät. Nuorten asioihin on Lahdessa kiinnitetty erityistä huomiota,

Ohjaamon asiakasmäärät kasvussa

Ohjaamo Lahti on nuorten tuntema paikka ja sen asiakasmäärät kasvavat jatkuvasti.  Se antaa maksutonta ohjausta alle 30 -vuotiaille nuorille opiskeluasioihin sekä työnhakuun liittyvissä kysymyksissä.
 – Kerromme aktiivisesti nuorille, millaisia palveluja ohjaamosta on mahdollista saada. Lisäksi Lahden kaupunki, TE-hallinto ja Kela yhdessä koko työllisyysverkoston, johon kuuluvat paikallinen elinkeinoelämä, kolmas sektori ja erilaiset koulutusorga-nisaatiot, ovat kiinnittäneet erityistä huomiota alle 30-vuotiaiden työllistymiseen.

Työllisyysasian päällikön mukaan nuorisotyöttömyyden laskusuunta on mahdollinen Lahdessa myös lähitulevaisuudessa.
 – Työllisyyden kuntakokeilun myötä meidän pitää lisätä entisestään yhteistyötä eri viranomaisten kesken. Samalla lisätään yritysyhteistyötä ja toivottavasti saadaan lisäresurssia henkilökohtaiseen valmennukseen.

Myös nuorten sosiaali- ja terveyspalveluihin, ennaltaehkäisevään työhön ja erilaisiin tukipalveluihin oppilaitoksissa on saatava lisäresursseja, jopa yläkoulun puolelle perusopetuksessa.
 – Lisätarvetta olisi erityisesti matalan kynnyksen mielenterveyspalveluissa.

Kuikan mukaan oppilaitoksissa pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota työllistymisen alkuvaiheeseen.
 – Oppilaitoksista valmistuu nykyisellään liikaa porukkaa, joilla ei kuitenkaan ole riittävää ammatillista osaamista tai edes työkykyä.

Yrityksiltä toivotaan yhteiskuntavastuuta

Hämeen kauppakamarin mukaan Päijät-Hämeen alueella on tarjolla yli 2000 kesätyöpaikkaa tulevalle kesäkaudelle.
 – Uskon, että kaikilla lahtelaisilla yrityksillä on tahtotila tarjota kesätöitä paikallisille nuorille.

Lahden kaupunki palkkaa noin 170 nuorta kesäharjoittelijoiksi ja jakaa 600 kesätyöseteliä 15-17-vuotiaille nuorille.
 – Se lisäksi kaupunki edistää nuorten kesäyrittäjyyttä yhteistyössä 4H-yhdistyksen kanssa. Myös erityisesti kotitalouksiin suunnattavia kesäkeikkoja pyritään lisäämään kaupungin rahoituksella.

Petri Görman

INFO

Lahden työttömyysaste oli vuoden 2020 tammikuun lopussa 13,4 prosenttia eli 0,7 prosenttiyksikköä alempi kuin vuosi sitten. Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilaston mukainen koko maan työttömyysaste oli tammikuussa 9,6 prosenttia. Työttömiä työhakijoita oli Lahdessa tammikuussa 7 503 eli 397 henkilöä vähemmän kuin vuosi sitten.

kuva: Sunnuntain vastaisena yönä Patomäessä vaurioitunut sähköjännitepylväs on tarkoitus saada toimintakuntoon mahdollisimman nopeasti.

Korjaustyöt sunnuntain vastaisena yönä myrskyssä vaurioituneen Patomäen suurjännitepylvään osalta käynnistyivät tiistaina. Johtimien teräsvaijerit todettiin tarkastuksessa ehjiksi. Sen vuoksi korjaustöissä keskitytään pylvään latvaosan suojaamiseen lisävahinkojen välttämiseksi.
 – Vielä emme tiedä, kuinka kauan suurjännitepylvään korjaus Patomäessä kestää. Selvitämme parhaillaan erilaiset korjausvaihtoehdot, LE-Sähköverkko Oy:n käyttöpäällikkö Pasi Heinonen kertoo.

Sunnuntaina vaurioituneen suurjännitepylvään korjaustoimenpiteet ovat käyttöpäällikön mukaan vielä kesken, koska maaperä turma-alueella on pehmeää.
 – Nosturia varten on jouduttu vaihtamaan maamassoja, jotta sen alusta on riittävän tukeva suurjännitepylvään nosto-operaatiota varten. Tämä toimenpide suoritettiin keskiviikkona.

Sähkönjakeluun yhden suurjännitepylvään romahtaminen ei tällä hetkellä vaikuta, koska 110 kilovoltin verkko on silmukoitu.
 – Yhden yhteyden poistuminen ei vaikuta sähkönjakeluun millään tavalla. Nämä suurjänniteverkot on suunniteltu niin, että yksi yhteys voi olla aina huollossa.

Nikkilässä vapaana oleva suurjännitepylväs ei välttämättä sovellu Patomäen alueelle, koska maapohja näillä alueilla erilainen.
 – Samanlainen masto ei välttämättä sovellu jo olemassa oleville perustuksille, vaikka se pituuden puolesta olisi hyvä vaihtoehto.

Vain yksi osa on vaurioitunut

Käyttöpäällikkö Heinonen toteaa, että LE-Sähköverkko Oy harkitsee, mikä on kustannustehokkain korjausvaihtoehto.
 – Vain yksi kohta suurjännitepylväästä on vaurioitunut.

Suurjännitepylväs on rakennettu useasta eri osasta.
 – Voi olla, että vain yksi tai kaksi osaa vaurioituneesta pylväästä vaihdetaan.

Suurjännitepylvään johtimia jatketaan panostekniikalla ja se häiritsee Patomäessä asuvien ihmisten arkea muutaman päivän ajan. Räjäytystyöt tehdään päiväsaikaan.
 –Torstaista lähtien johtimia on ammuttu yhteen.

Räjähdykset tapahtuvat ilmassa ja sen vuoksi ne kuuluvat kauas työmaa-alueelta.
 – Luulen, että tunnelinlouhinta aiheutti alueella enemmän melua. Tästä toimenpiteestä lähtee kuitenkin hieman terävämpi ääni.

Heinosen mukaan Patomäen vikatilanne on yksi muiden joukossa, mutta harvinainen se kuitenkin Suomessa on.
 – Olen nähnyt Pohjois-Amerikasta valokuvia, joissa jäätävät sateet ovat niittäneet voimajohtoja polvilleen. En kuitenkaan arvannut, että tällainen onnettomuus omalle kohdalle koskaan osuisi.

Petri Görman

kuva: – Uidessa on mukava kuunnella, kuinka jää elää kaiken aikaa, avantouintiharrastaja Siviä Kähkönen kertoo

Lahden avantouimareilla on kolme uintipaikkaa kaupungissa, joissa on mahdollisuus harrastaa avantouintia talvikaudella. Tällä hetkellä noin 1500 lahtelaista on jäsenenä yhdistyksessä. Siviä Kähkönen on rantavastaavana Mytäjäisissä ja sen lisäksi hän kuuluu myös yhdistyksen hallitukseen. Myös Mukkulan kartanonrannassa sekä Möysän uimarannalla on mahdollisuus harrastaa avantouintia.

 – Avantouimareille tämä on ollut aivan normaali talvi. Mytäjäisissä jääpeite on koristanut vedenpintaa marraskuun 5. päivästä lähtien, avantouimari Siviä Kähkönen kertoo.

Tarmokas ja urheilullinen nainen löysi harrastuksen jo vuonna 1988 ja on käynyt siitä lähtien avannossa joka päivä talvisin.
 – Ihmisiä kiinnostaa heittäytyä uudenlaisten ja hieman haastavampien lajien pariin. Ehkä he hakevat elämyksiä ja extremekokemuksia myös avantouinnista.

Lahden avantouimareiden jäsenmäärä on kasvanut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana.
 – Jäsenistämme enemmistö on naisia. Myös nuoria 1990 -luvulla syntyneitä harrastajia on tullut paljon mukaan toimintaamme. Myös muutama alle kymmenvuotias lapsi harrastaa avantouintia.

Kylmään tottuu, kun harrastaa aktiivisesti

 – Suosittelen aina uudelle harrastajalle aktiivista avannossa piipahtamista. Silloin on mukava pulahtaa veteen, kun ilma on huomattavasti kylmempää kuin vesi. Varsinkin uudet harrastajat kokevat niin.

Aloittelijalle on Kähkösen mukaan tärkeää päästä avantoon mahdollisimman usein.
 – Silloin keho tottuu paremmin kylmään. Keho ei totu kylmyyteen, jos uimaan pääsee ainoastaan kerran viikossa.

Mytäjäisissä avantouimareilla on lämmitetyt sisätilat, jossa on mahdollisuus käydä myös suihkussa.
 – Harrastaminen on edullista. Jäsenmaksumme on tällä hetkellä vain 35 euroa vuodessa.

Avantouintikausi kestää keskimääri kuusi kuukautta Mytäjäisissä.
 – Yleensä jäät lähtevät täältä huhtikuun loppupuolella.

Petri Görman

INFO
Lahden avantouimarit perivät jäseniltään 35 jäsenmaksu vuodessa.
Liittymismaksun 20 euroa maksavat vain yli 80 -vuotiaat ja alle 18-vuotiaat avantouinnin harrastajat.
Lisätietoja www.lahdenavantouimarit.fi

Kuva: El Capitolio on kenties Havannan kuuluisin rakennus, jossa ennen toimi parlamentti, nykyään rakennus on tiedeakatemian käytössä

Tammikuun puolenvälin tienoilla Suomen pitkä, alati jatkuva marraskuu alkoi sieppaamaan allekirjoittaneen mieltä sen verran, että nappasimme rouvan kanssa ex tempore-pikalähdön Kuubaan. Lensimme Kuubaan Finnairin suoralla lennolla, joka kesti vaivaiset 12 tuntia. Ensimmäinen yllätys oli se, että miljoonakaupunki Havannan lentoterminaali muistutti enemmän Pirkkalan lentoasemaa kuin Helsinki-Vantaan lentoterminaalia, toisaalta eipähän ollut eksymisen vaaraa, kun koko terminaalissa oli vain kolme porttia.

Ensimmäiset päivät viikon mittaisesta reissusta vietimme kuuluisalla Varaderon aurinkorannalla. Koko 20 km pitkä niemimaa on suljettu normi-kuubalaisilta ja tuolla suljetulla alueella oli yli 60 hotellia. Joissain matkakertomuksissa paikka on nimetty turistihelvetiksi ja omalla tavallaan se sitä onkin. Varaderon rannat ovat kuitenkin ehkä upeimmat mitä koskaan olen nähnyt ja se upean turkoosi meri! Tammikuussakin elohopea kiipesi li +25 asteeseen, joten rannalla kelpasi kyllä köllötellä. Varadero itsessään alkoi kuitenkin varsin pian kyllästyttämään, sillä rannalla tai altaalla köllöttely kaipaa vastapainokseen jotain muutakin aktiviteettia ja sitä ei Varaderosta oikein löytynyt, ellei aktiviteetiksi lasketa aulabaarissa tissuttelua tai eläkeläisille suunnattuja seuraleikkejä. Retkiäkin oli toki tarjolla, mutta missasin ne mahataudin vuoksi, joka vaanii aina Kuubassa, jos ei ole tarkkana. Perheemme parempi puoli kävi sillä aikaa retkillä Matanzasissa, Cienfuegosissa sekä Trinidadissa, kun minä elvyin hotellissa Sami Yaffan äänikirjaa kuunnellen. Niinpä elvyttyäni taudista suuntasimmekin nenämme kohti Havannaa jo päivää suunniteltua aikaisemmin, sillä meidän kirjoissamme Varadero oli nyt aika lailla nähty.

Havanna – Karibian helmi

Kuuban pääkaupunki Havanna on reilun kahden miljoonan asukkaan kaupunki, joka hurmaa kävijän viehättävästi rapistuneilla rakennuksilla ja menneen ajan tunnelmalla. Menneen ajan tunnelma on osin pakon sanelema juttu, sillä maa on ollut USA:n kauppasaarrossa jo vuodesta 1962 lähtien ja se näkyy kaikessa. Autot ovat pääosin vanhoja jenkkiletukoita tai venäläisiä laatuautoja (Mosse & Lada). Kaupoissa ei ole juurikaan mitään tavaraa, jos shoppailu sattuisi kiinnostamaan. Hyvä jos kansalle syötävää riittää, sillä keskivertokuubalaisen keskiansio on noin 25 euroa kuussa. Castron 50-vuotinen kommunistinen hallinto on jättänyt jälkensä maahan ja varsinkin kauppojen hyllyille katsellessa tulee mieleen 80-luvun Neuvostoliitto. No, ihan sentään niin ankeaa ei kuitenkaan Kuubassa ja Havannassa ole, sillä paikallinen katukulttuuri on todella elävää. Musiikilta ei Havannassa voi välttyä, kulki sitten missä tahansa päin kaupunkia. Rumban ja salsan rytmit tulvivat kaduille autoista, asunnoista ja baareista. Kaikkialta.

Paras tapa nähdä Havanna on lähteä kävellen matkaan ja puikkelehtia kaupungin ahtailla kaduilla ainutlaatuista arkkitehtuuria ja elämäntyyliä ihastellen. Osa rakennuksista näyttää purkukuntoisilta ja osa taas on kunnostettu varsin mallikkaasti. Mukulakivikaduilla köröttelevät vanhat 50-luvun amerikanraudat. Vallankumousaiheinen katutaide Che Guevara ja Castro-maalauksineen täyttää seinämuurit ja kadun varrella vastaan tulee paksuja sikareita tupruttelevia kuubalaisvanhuksia. Erehdys sen sijaan oli hypätä monessa muussa kaupungissa hyväksi koettuun Hop on – Hop off -bussiin. Havannassa kiertoajelua kesti lähes kaksi tuntia ja ajelun suurin tarkoitus olikin nähtävästi toimia kauempana olevien hotellien asiakaskuljetuksena. Havannan tärkeimmät nähtävyydet olisi helposti kierretty puolessa tunnissa, toisaalta tulihan nähtyä Havannan kaukaisempiakin osia.

Koska Varaderossa olimme saaneet tarpeeksemme all-inclusive hotelleista, päädyimme Havannassa casas particulares –majoitusmuotoon eli kotimajoitukseen, jota on tarjolla pitkin kaupunkia melkein joka toisessa talossa. Tämä vaihtoehto osoittautuikin erittäin onnistuneeksi. Yksi yö kahdelta hengeltä maksoi vain 28 euroa ja siihen päälle 10 euroa aamiaisesta. Siihen rahaan saimme oman lukittavan huoneen, jossa oli keittiö, olohuone, makuuhuone ja WC. Ei huono.

Valuuttaasiat on hoidettu Kuubassa mielenkiintoisesti. Turisteille on olemassa oma pesonsa, joka on arvoltaan noin yksi euro. Omalle kansalle vastaavasti on ns. kansan peso, joka on arvoltaan 25 senttiä. Vuokraemäntämme pitikin meille aiheesta kunnon oppitunnin, ettemme vain vahingossa turistipesoilla maksaessamme hyväksy vaihtorahaksi kansan pesoja. Siinähän häviää silloin pitkän pennin. Lyhyesti kerrottuna turistipesoissa setelin kuvaosassa on aina patsas, kansan pesoissa sen sijaan koreilee aina jonkun merkkihenkilön kasvot. Ei myöskään kannata luottaa siihen, että Havannassa löytyy helposti ottoautomaatti, jos käteispula yllättää, sillä tästä miljoonakaupungista bongasin tasan yhden automaatin. Kolikoita kannattaa myös olla taskun pohjalla, sillä tippikulttuuri elää Kuubassa vahvana ja 10%:n tippi on syytä jättää, koska useimmat paikalliset elävät pelkästään näillä tipeillä. Ravintoloissa ruokaa sai suurin piirtein Suomen hinnoilla, pulloveden ollessa yleensä se suurin kustannus. Rommi ja olut sen sijaan oli halpaa. Itse ruoka ei aiheuttanut suuria hurraa- huutoja, mutta mahansa sai kyllä aina täyteen.

Havannassa on paljon nähtävää ja parissa päivässä ei kaikkea ehdi millään läpikäymään mutta jääpähän seuraavillekin reissuille sitten nähtävää. Jos aikaa on vain se pari päivää, niin kannattaa keskittyä vanhan kaupungin alueeseen kävellen. Alueen kapeat kujat, upeat aukiot ja katedraalit seuraavat toisiaan ja kuubalainen elämäntapa on käsin kosketeltavissa ja korvin kuultavissa.

Jos et kaipaa lomaltasi erityisesti shoppailua tai kulinaristisia nautintoja, on Kuuba ja varsinkin Havanna verraton ja varsin mielenkiintoinen matkakohde. Ja kyllä siellä Varaderossakin kannattaa käväistä, sillä sellaisia rantoja et muualta löydä.

Petri Salomaa

kuva: Kirjailija Kalle Veirto oli Karsimassa hieman hämillään, kun useita satoja lapsia oli mukana koekuvaustapahtumassa. – Henkka & Kivimutka -sarja saa jatkoa vielä tämän vuoden aikana.

Kauppakeskus Karismassa etsittiin tulevia elokuvatähtiä, kun siellä järjestettiin Henkka & Kivimutka -elokuvan koekuvaukset 15.2. Lauantain aikana koekuvauksiin osallistui 400 tyttöä ja poikaa. Se yllätti ohjaaja Wäinö Weckströmin positiivisella tavalla.
 – Tuotantoryhmän sisäisessä veikkauksessa arvioin, että 400 lasta ja nuorta osallistuu tähän tapahtumaan ja osuin siis tässä asiassa oikeaan.

Elokuvaroolin koekuvausten kautta lunastaneille lapsille ja nuorille ilmoitetaan maaliskuun aikana, millaista roolia olisi kesällä Lahdessa kuvattavaan elokuvaan tarjolla. Kuvaukset aloitetaan heinäkuun alussa Lahdessa ja sen lähialueilla.
 – Kuvausryhmän voi nähdä sellaisilla alueilla Lahdessa, joissa on paljon rintamamiestaloja. Myös taivaalla tehdään kuvauksia. Ja tietenkin Launeella kuvataan paljon.

Koekuvausten toinen vaihe järjestetään myöhemmin keväällä.
 – Ensimmäiseen koekuvaukseen osallistuneet ovat etusijalla, kun rekrytoimme avustajia elokuvarooliin. Luulen, että tarvitsemme kaikkia koekuvauksiin osallistuneita elokuvan suuremmissa joukkokohtauksissa.

Ohjaaja haluaa houkutella paikallisia yrityksiä mukaan elokuvan yhteistyökumppaneiksi.
 – Elokuva on ensi-illassa vuoden 2021 lopussa tai keväällä 2022, Weckström kertoo.

Vapaat kädet tuotantoryhmälle

Kirjailija Kalle Veirto kertoi runsaslukuiselle yleisölle Karismassa, että Henkka ja Kivimutka -sarjasta ilmestyy 17. osa tänä vuonna.
 – Lapsille ja nuorille on mukava kirjoittaa tarinoita. En mä tätä sarjaa ole luonut vaan pöllinyt ideat lahtelaisilta lapsilta, ensin omilta lapsiltani ja sitten seuraavalta sukupolvelta.

Kirjailijan mukaan kirjasarja on jatkunut sen vuoksi yli vuosikymmenen ajan, koska hän on huomannut, kuinka paljon lapset lukevat ja lainaavat näitä kirjoja.
 – Lasten ja nuorten kirjallisuudessa hienoinkin teos, jota ei lainata, lueta tai osteta, hiipuu nopeasti pois kirjamarkkinoilta.

Henkka & Kivimutka siirtyvät seikkaileman seuraavaksi valkokankaalle ohjaaja Väinö Weckströmin ja tuottaja Jarkko Felinin taiteellisten näkemysten pohjalta.
– He tekevät sellaisen jutun, jonka näkevät parhaaksi. Minä annan heille täysin vapaat kädet tähän projektiin.

Tyypittelyssä asiat ovat muuttuneet

 – On hienoa, että tämä elokuva lahtelainen projekti. Tuntui aika hienolta nähdä, kuinka paljon lapset ja nuoret olivat kiinnostuneet elokuvan koekuvauksista.

Kirjailijaa ei haittaa, jos paikalliseen elokuvaan löydetään pari helsinkiläistä ja yksi kuopiolainen  näyttelijä.
– Tärkeintä on se, että tämä elokuva kuvataan ja näytellään pääsääntöisesti lahtelaisvoimin.

Henkan ja Kivimutkan esikuvina ovat olleet kirjailijan omat pojat sekä pari muuta poikaa tästä lähikulmilta Launeelta, mutta nämä mallit ovat kadonneet kirjasarjasta jo ajat sitten.
– Perustyypittelyssä kaikki asiat ovat menneet sekaisin matkan varrella.

Henkka on kuitenkin vielä vaaleatukkainen ja sillä on omituisia sekä pikkumaisia harrastuksia.
 – Hän filosofoi ja viisastelee.

Naapurin Kivimutka on taas tummatukka, joka potkii kaveria säärille.
 – Hän vänkää aina kaikille vastaan.

Petri Görman

Kuva: Patomäen tunneli alkaa näyttää jo valmiilta. Loppukevään aikana tunneli saa asfalttipinnan

Lahden eteläisen kehätien projektipäällikkö Janne Wikström kertoo, että Liipolan tunnelissa on tällä hetkellä menossa niin sanottu talonrakennusvaihe. Louhintatyöt päättyivät jo loppukesästä ja nyt tunnelissa asennetaan kaapeleita ja turvatekniikkaa sekä rakennetaan yhdyskäytäviä. Teknisten järjestelmien ensimmäiset pistetestit alkavat jo helmikuun lopulla.
– Kaikki tekniset järjestelmät tunnelissa on rakennettu valmiiksi alkukesään mennessä. Niiden testijakso huipentuu elokuun lopussa.

Silloin koko Liipolan tunnelin tekninen järjestelmä testataan ja osoitetaan viranomaisille, että se toimii kokonaisuutena.
– Myös Patomäen tunnelilla työt etenevät kiitettävällä vauhdilla. Tunnelin itäpään otsapalkki on siellä valamatta.

Projektipäällikkö kertoo, että jo puolet Lahden eteläisen kehätien asfalttipinta-alasta on päällystetty.
– Loppukevään aikana asfalttipäällysteen saavat myös Liipolan ja Patomäen tunnelialueet. Kehätien kaksi alinta asfalttikerrosta on jo olemassa Launeen alueella ja lähes koko Hollolan puolen ST -urakassa.

 Kaikki nelostien kaistat käytössä

 Lotilassa Vanhanradankatu jatkuu nelostielle saakka ja siellä ei ole enää ylimääräisiä liikennejärjestelyjä. Kevään aikana alueella joudutaan kuitenkin tekemään pieniä viimeistelytöitä lähinnä yöaikaan, mutta vilkkaiden tuntien liikennettä rakennustyöt eivät enää häiritse.
– Etelään ja pohjoiseen suuntautuvat rampit ovat jo liikenteellä nelostiellä.

Okeroisissa Destian urakka-alueella puretaan vanhoja siltoja.
– Destian urakan kaikki kehätien suuntaiset sillat on jo valettu. Keväällä tällä työmaa-alueella päällystetään tienpintaa asfaltilla ja tehdään muita viimeistelytöitä.

Kukonkosken eteläisempi silta valettiin ennen joulua ja pohjoisempaa siltaa valetaan parhaillaan. Helsingintien sillan muotti- ja raudoitustyöt etenevät kovaa vauhtia ja niiden valu tapahtuu maaliskuussa.
– Kesäkuun aikana on tarkoitus saada tämä kiertotie pois käytöstä ja liikenne palautettua tulevalle Nikulan eritasoliittymän sillalle.

Projektipäällikkö Wikström myöntää, että rakentajat ovat olleet säiden suhteen onnekkaita tänä talvena.
– Betonityöt ovat arkoja koville pakkasille ja silloin myös lämmityskustannukset nousevat. Nollakeli tai korkeintaan viiden asteen pakkanen on paras mahdollinen siltojen valukeli.

Eteläisen kehätien rakennusprojektia on vielä vuosi jäljellä.
– Meillä on tavoitteena ottaa Lahden eteläinen kehätie käyttöön joulukuussa. Sitä ennen monen pienemmän ja suuremman osakokonaisuuden tulee toteutua suunnitelmien mukaan.

Liipolan ja Nikkilän alueen ulkoilureitit palautetaan asukkaiden käyttöön vuoden 2021 aikana.

Petri Görman

kuva: Isännöitsijä Eero Vesanen Lahden Team-Isännöinnistä kertoo, että työmaa-alue on kiinnostanut jonkin verran sellaisia ihmisiä yöaikaan, joilla ei ole mitään asiaa saneerauskohteeseen.

Liipolan Luhtikadulla paloi kerrostalo heinäkuun ensimmäisenä päivänä viime vuonna. Tulipalosta on kulunut puoli vuotta ja kerrostalon saneeraustoimenpiteet ovat käynnissä kolme rapun osalta.

Leuto talvi on ollut suurena apuna vaativassa uudisrakennustyössä. Kerrostalon palaneen katon korjaustoimenpiteet alkoivat vuodenvaihteessa sopivasti ennen talven pakkasjaksoa. Nyt kattoa on rakennettu siihen vaiheeseen, että kylmä ulkoilma ei pääse enää suoraan avonaisen kattorakenteen kautta viilentämään asuntoja.

Isännöitsijä Eero Vesasen mukaan evakossa olevat asukkaat pääsevät muuttamaan korjattuihin koteihinsa todennäköisesti touko-kesäkuun vaihteessa.
– Pitkään kestäneiden tutkimusten jälkeen todettiin, että julkisivuelementtejä ei tarvitse purkaa. Sen vuoksi katon rakentaminen aloitettiin vuodenvaihteen jälkeen. Jouduimme odottamaan tätä päätöstä kuukausien ajan.

Isännöitsijä on kiitollinen siitä, että Lahdessa on ollut leuto talvi, koska se on myös auttanut Liipolankartanon saneerausta. Julkisivuelementit ovat kuivuneet, koska jo syksyllä saatiin lämmöt kerrostaloon päälle.
– Onneksi sää viileni vasta tammikuun lopulla, kun urakoitsija oli jo ehtinyt jo asentaa eristeet katolle.

Elementtien yläosat, jotka kärsivät tulipalossa, korjataan kesällä.
– Palojäljet ja pudonneet rappaukset odottavat siis tulevaa kesää ja ammattimiesten käsittelyä.

Taloyhtiö on ottanut kerrostalon seinäelementeistä näytteitä palaneesta osasta ja tulipalosta selvinneestä osasta.
– Voimme verrata tuloksia jälkeen päin, jos asian tiimoilta tulee ongelmia, Vesanen kertoo.

Kaikki asiat eivät tapahdu heti

 Kerrostalon palaneen osan ensimmäisen kerroksen lattiat piikattiin auki, koska siellä oli villaeristeet, jotka kastuivat tulipalon yhteydessä. Sen vuoksi kuuden ensimmäisen kerroksen asunnon osalta lattiat valetaan uudelleen.
–  Ikkunat kärsivät myös kosteudesta ja ne vaihdetaan paloalueen osalta.

Myös ikkunanpielet ja seinien ulkokulmat tiivistetään Liipolankartanossa tarkasti, jotta mitään negatiivisia yllätyksiä ei tapahtuisi saneerausprojektin jälkeen.
– Projektin sopimuksenmukainen valmistumisaika on toukokuun lopussa, mutta loppusiivoukset toteutetaan kuitenkin kesäkuun alussa. Asukkaiden muuttoajankohta on elänyt koko ajan, mutta nyt tiedämme, että tämä kohde on valmis kesäkuussa.

 Liipolankartanon kerrostalopalossa 34 asuntoa kärsi palovahinkoja.
– Asukkaat ovat ottaneet tämän tilanteen olosuhteisiin nähden hyvin vastaan. Tässä tilanteessa ei ole voittajia ollenkaan, vaikka asukkaat saavat uudet kodit. Tärkeintä on päästä omaan kotiin ja uudelleen jaloilleen.

– Toivottavasti tämä oli ammatillisessa mielessä ainutkertainen kokemus. Toivon, että tulipalon vuoksi kärsineiden ihmisten elämä palautuu ennalleen saneerausprojektin jälkeen.

Petri Görman