Vuosi: 2015

Liipolan kaupunginosa on ollut tiedotusvälineitten lemmikki vuosia. Se on kuulunut tutkimusten piiriin, missä korkeakoulujen tutkijat ovat selvittäneet keski-ikäisten kaupunginosien asukaslähtöistä viihtyvyyttä sekä lähiöiden palvelurakennetta.

Lahden Liipolassa on useita lasten päiväkoteja, seurakuntakeskus sekä tämän vuoden aikana valmistuva uusi monitoimirakennus ala-asteineen, kun 1970-luvulla valmistunut homevaurioinen koulu purettiin. Ikääntyvälle väestölle on Liipolan Lähiöseura ry järjestänyt monimuotoisia toimintoja vuodesta 1996 alkaen.

Asukastuvan käsityöryhmä on eräs seuran tärkeimmistä työmuodoista. Kun seuran toiminnot muuttivat lähiön ostoskeskukseen perustettuun Toimelaan Ostoskadulle, saivat käsityön harrastajat sieltä tilat, tosin ahtaammat kuin Pihtikadun asukastuvalla. Pienissä tiloissa, vanhassa myymälän tavaraeteisessä surraavat nyt ompelukoneet. Kahdet kangaspuut ovat näkyvillä Toimelan suuren salin sopessa, missä hyllyt ovat täyttyneet joulun jälkeen uusista lähiöseuran naisten ahkerien käsien tuotteista. Niistä saadut myyntitulot käytetään muun muassa hyväntekeväisyyslahjoituksiin.

Myös pienimuotoinen vaihtorekki ja pieni hyllykkö vaatteille löytyy heti Ostoskadun pääoven luota. Se toimii tavaravaihdon periaatteella kuten ennenaikainen oravannahkakauppa. Jos tuot nurkkaukseen jotakin, niin viet sieltä vastaavasti vaatteita tai muuta sellaista pois.
– Me käsityön harrastajat vaihdamme ihmisten vaatteisiin esimerkiksi vetoketjut tai lyhennämme housunlahkeet tai mekon ja takin helmen pientä korvausta vastaan, kertoo ompelualan eläkkeellä oleva ammattilainen Sisko Kekkonen.

Hän korostaa, että käsityön tekijät tekevät vapaaehtoistyötä. Työpalkkiot käytetään materiaalien hankintaan. Siskolta saa neuvoja myös oman ompelukoneen omistaja, kun sen käytössä tulee ongelmia; aluslanka on mennyt sekaisin puolakotelon sukkulassa tai päällyslanka ei tee yhteistyötä aiotun ompeleen kanssa. Ompelusopessa saa vasta-alkaja ompelukoneen käyttäjä perustietoa, sillä useimmat ompeluryhmän rouvat ovat tehneet pitkän päivätyön edesmenneiden lahtelaisten vaatetustehtaitten työpöytien äärellä.

Perustajajäsenistä Mirja Autio virkkaa koreita, kiiltäviä kaulapusseja, joihin voi piilottaa puhelimen. Liipolalaisia ja muita lähiseudun käsitöiden tekemisestä innostuneita ihmisiä toivotaankin tulevan Toimelaan, jos työn alla oleva sukan kantapään teko takkuaa tai peukalo valmistuukin ”keskelle lapasen kämmentä”. Neulomisen eli kutomisen sekä virkkauksen alkeet opetetaan sopessa kädestä pitäen, mutta pitsinnyplääjiä ei käsityöryhmäläisissä tällä kertaa ole, huudahtavat paikalla olleet rouvat. Kangaspuitten käytön alkutaipaleelle, kuten loimen laittoon ja niisimiseen on saatu apua Toimelan henkilökunnalta.

Suuri huoli on seuraavasta vuodesta varmasti koko Liipolan Lähiöseuran väellä ja johtokunnan puheenjohtaja Jouni Ikosta myöden. Toimelassa tapahtuva asukastoiminta on suunniteltu kaupungin taholta päättyvän kuluvan vuoden 2015 lopulla. Liipolan monitoimikoulun tiloista löytyy varmasti iltaisin seuralle toimintatilaa, mutta pääosa asukastoiminnasta on viime vuosien aikana tapahtunut aamusta iltapäivään. Varsinkin vuoden pimeimpinä viikkoina ihmiset eivät mielellään liiku mäkisessä kaupunginosassa. Käsityöryhmäläiset ovat Toimelassa arkisin klo 09 – 12, tervetuloa mukaan käsityön harrastajat.

Marja-Liisa Niuranen

Joulun ja uuden vuoden juhlinnan aiheuttama vatsan turvotus ja liikakilot ovat saaneet taas näin vuoden alussa monet aloittamaan liikunnan ja terveemmät elämäntavat, ainakin hetkeksi.
– Kyllä alkuvuodesta nämä ns. uudenvuodenlupaus-liikkujat ovat näkyvä ryhmä, mutta siinä ei ole mielestäni mitään pahaa. On hienoa, että ihmiset tekevät lupauksia ja edes vähän aikaa kokeilevat liikkua hieman enemmän ja muuttaa elämäänsä terveellisempään suuntaan. Jotkut jaksavat onneksi vähän pitempäänkin, kun taas toisilla kyseessä on vain hetken hurma ja innostus. Tärkeintä olisi aloittaa liikuntaharrastus maltilla ja rauhassa, niin ettei yritä muuttaa kaikkea kerralla, jolloin pala voi olla liian iso nieltäväksi ja into hiipuu nopeasti. Suotavaa olisi myös, että liikkuminen olisi mielekästä, eikä mitään pakkopullaa tietää liikuntavastaava Hanna Liikka liikunta- ja hyvinvointikeskus Lumosta.
– Vaikka alkuvuosi onkin ruuhkainen, niin meillä aamut ovat aina vetäneet hyvin porukkaa, koska aamuvalikoimamme on hyvin monipuolinen. mm. vuorotyöläiset ja seniorit ovat tottuneet käyttämään aamuvuorojamme kertoo Liikka.

Liikunta- ja hyvintointikeskus Lumo aloitti tammikuussa perhejumpan. Mistä oikein on kyse?
– Monesti nuoret äidit saattavat kokea jopa hieman syyllisyyttä siitä, että käyvät salilla ja lapsi jää kotiin, vaikka tosiasiassa se, että äiti pitää huolta kunnostaan ja jaksaa paremmin, on hyvä asia koko perheelle. Meillä lapsen voi ottaa mukaan harrastukseen. Aikaisemmmin meillä oli vauvajumppa, mutta se osoittautui liian marginaaliseksi ryhmäksi ja nyt päätimme kokeilla tälläistä koko perheelle suunnattua jumppaa, jossa voi jumpata yhdessä lapsen kanssa tai myös ilman lasta. Kaikki vaaraa aiheuttavat välineet on poistettu ja musiikkikin soi hiljempaa kuin normaalisti. Lisäksi meillä on myös satujumppa, joka on suunnattu noin 4-6 vuotiaille. Kun lapset ovat mukana salilla, oppivat he jo nuorina nauttimaan liikunnasta ja saavat kenties itsekin kipinän liikkumiseen kertoo Liikka.

Ennen vanhaan kuntosalit miellettiin vain nuorten hyväkroppaisten ja hyväkuntoisten temmellyskentäksi. Enää asia ei ole näin, ainakaan Lumossa, jonka käytävillä, laitteissa ja oleskelutiloissa käyskentelee paljon tyytyväisen oloisia senioreita.
– On todella upeaa, että nykyään seniorit uskaltautuvat mukaan kuntosalitoimintaan. Lumossa senioritoiminta on todella aktiivista ja he ovatkin merkittävä osa tätä kuntosalia ja sen henkeä sanoo Liikka tyytyväisenä. Jotain senioreiden saliyhteisön yhteishengestä kertoo sekin, että Liikan jäädessä äitiyslomalle, senioriryhmä lahjoitti hänelle mm. itsekudottuja vauvantossuja ja lapasia.
– Senioreille tärkeää on myös toiminnan sosiaalisuus. Täällä he tapaavat tuttuja ja tutustuvat uusiinkin ihmisiin. Samalla oma kunto kohenee ja mieli virkistyy. Heille liikuntatunnin jälkeinen kahvihetki oleskelutilassa on ihan yhtä tärkeää kuin varsinainen liikunta kertoo Lumon toimitusjohtaja Juhani Lahti.

– Monesti kynnys salille lähtemiseen on liian korkea. Odotetaan, että pitäisi olla tietyllä tavalla pukeutunut trendivaatteisiin ja pitäisi näyttää jo valmiiksi hyvältä. Tätä kynnystä olemme Lumossa pyrkineet tietoisesti alentamaan, koska tärkeintä on saada ihmiset liikkumaan ja samalla myös viihtymään salilla. Salikäynnin pitää olla elämys ja miellyttävä kokemus. Tänä päivänä monet kyllä liikkuvat enemmän kuin ennen, mutta toisaalta on myös enemmän ihmisiä, jotka eivät liiku ollenkaan. Ennen liikuttiin jo työnkin puolesta paljon sekä liikuttiin metsissä marjastamassa tai sienestämässä ym. Tänä päivänä suurin osa työstä on toimistossa tai autossa istumista ja elämäkin tuntuu olevan kiireisempää kuin ennen, joten liikunnan saaminen osaksi elämää olisi kaikille ensiarvoisen tärkeää linjaa Lahti.

Televisiossa suosittuja formaatteja ovat tänä päivänä kokkiohjelmat, mutta toisaalta myös erinäiset ”irti läskeistä”- ohjelmat ovat vallaneet ruudun. Mitä tämä kertoo yhteiskunnastamme ja liikuntatavoistamme?
– Kyllä tämä kertoo siitä, että ihmiset haluavat nauttia hyvästä ruuasta ja viineistä, mutta samalla halutaan olla hyvässä kunnossa ja myös näyttää hyvältä. Itse en pidä noista TV-ohjelmien kolmen kuukauden superkuureista, joissa pudotetaan mahdollisimman paljon kiloja hirveällä rääkillä, sillä mitä nopeammin kilot pudotetaan, sitä nopeammin ne yleensä tulevat myös takaisin. Painonpudotus kannattaisi aina tehdä maltilla pikkuhiljaa ja pidemmällä tähtäimellä. Tärkeämpää olisi saada aikaiseksi pysyvä elämänmuutos ja löytää oikea tasapaino liikunnan ja ruuan suhteen. Suoda itselleen välillä se berliinin munkki tai vaikkapa olut ilman suuria tunnontuskia sanoo Lahti.

Pete Salomaa

Omalähiö verestää vanhaa kunnon lukijamatka-kulttuuria ja tekee helmikuun puolivälissä lukijamatkan Pietariin. Samalla kyse on myös KHL-matkasta, sillä matkaohjelmaan sisältyy Pietarin SKA- Jokerit-ottelu, joka pelataan Pietarin upeassa Jäähovissa sunnuntaina 15. helmikuuta.

Matka toteutetaan yhdessä kauppakeskus Valossa toimivan jääurheilun erikoisliikkeen Hockey Unlimitedin kanssa, josta mukaan saamme kaksi jääkiekkoasiantuntijaa mukaamme. Toni ”Bobi” Koivunen on lahtelainen jääkiekkoikoni, joka ei juuri esittelyjä kaipaa. Toinen asiantuntijamme on Ville Skinnari, jolla on jääkiekkotaustan lisäksi myös Pietarin tuntemusta tilillään.

Matkan kokonaishinta on 185 euroa henkilöltä, joka sisältää ryhmäviisumin, bussimatkat tutulla ja turvallisella Ruotin turistibussilla, ottelulipun, majoituksen hotelli Moskovassa kahden hengen huoneissa aamiaisineen sekä menomatkalla nautittavan buffet-aterian. Matkaan lähdemmme sunnuntai-aamuna 15.2. noin klo 6.30 ja tavoitteena on olla Pietarissa viimeistään klo 16, kun ottelu alkaa.

Ottelun jälkeen majoittuminen ( jos emme ehdi ennen peliä) ja loppuilta onkin vapaamuotoista toimintaa upean Pietarin kaduilla ja ravintoloissa. Seuraavana aamuna lähtö kohti Lahtea aamiaisen jälkeen noin klo 9 -10 . Takaisin Lahdessa olemme maanantai-iltapäivällä. Toivomme runsasta osanottoa, jotta voisimme tehdä lukijamatkoista mukavan tradition Omalähiölle sen sijaan, että niitä tehdään vain noin kerran 10 vuodessa. Nähdään reissussa!

Petri Salomaa

Kansanedustaja ja Hollolan kunnanvaltuutettu Anne Louhelaisella oli elämässään torstaina merkittävä merkkipaalu. Tuona päivänä ikää Annen mittariin tuli tasan 50 vuotta ja tuo ikä tuntuu aina saavan ihmiset tutkiskelemaan hieman mennyttä ja elettyä aikaa.
– Kyllä sitä on tullut mietittyä, että mitä sitä on tähän mennessä saanut elämässään aikaan. Matkaahan on todennäköisesti nyt kuljettu enemmän kuin sitä on edessä ja onhan tässä vähän totuttelemista, että osaa sanoa olevansa viisikymppinen naurahtaa Louhelainen.

Louhelainen ei nuorena ajatellut olevansa viisikymppisenä mukana aktiivisesti politiikassa. Ei vaikka isä Mikko Vainio olikin aikanaan eduskunnassa SMP:n riveissä 70- ja 80-luvuilla.
– Vuonna 1985 olin eduskunnassa kyllä työharjoittelussa tietopalvelun puolella ja sieltä tarjottiin vakinaista työtä, mutta Helsinkiin muuttaminen ei silloin tuntunut hyvältä ratkaisulta. Vuonna 2008 päätin kuitenkin lähteä kunnalllisvaaliehdokkaaksi ja vuonna 2011 sitten eduskuntavaaleihin.
Puoluevalinta oli Louhelaiselle selvä, sillä perussuomalaiset jatkavat SMP:n perinteitä, joten ideologia ja ajatusmaailma oli tuttu jo lapsuuskodista.
– Olin 5-vuotias, kun meillä kotona käytiin ensimmäisiä eduskuntavaaleja vuonna 1970, joten sitä vaalikampanjointia on tullut nähtyä aika läheltä vuosien varrella muistelee Louhelainen

Itse eduskuntatyö yllätti Louhelaisen kovalla intensiteetillään. Uusi edustaja sai heti alkuun massiivisen yhteydenottovyöryn erilaisilta yhdistyksiltä, organisaatioilta, kansalaisilta, yrityksiltä ym. jotka kaikki vaativat huomiota omalle asialleen. Onneksi kokeneemmat kansanedustajat neuvoivat Louhelaista priorisoimaan yhteydenotot niin, että hoitaa vain ne joihin pystyy ja haluaa vaikuttaa. Kaikkea ei voi yksinkertaisesti hoitaa ja parantaa. Ei edes kansanedustaja.
– Aika pian oppi huomaamaan, että asiat eivät olekaan niin mustavalkoisia kun aluksi ajatteli. Monissa asioissa on monta eri puolta, jotka pitää huomioida, koska päätökset saattavatkin vaikuttaa sellaiseen, johon ei haluttu vaikuttaa. Hyvänä esimerkkinä uusi alkoholilaki, jonka tiukat tulkinnat ovat yllättäneet jopa monet lakia säätämässä olleet kertoo Louhelainen kansaedustajan arjesta.

Louhelainen sai viime eduskuntavaaleissa komeat yli 6000 ääntä ja tuli valituksi eduskuntaan. Mistä moinen suosio juontaa juurensa?
– Kyllä se juontaa juurensa isääni, joka oli jo aikoinaan rakentanut hyvän verkoston vaalityötä ja kampanjointia varten, jota sain sitten hyödyntää. Lisäksi lapsieni kautta sain varmasti myös nuorten ääniä miettii Louhelainen

Tänä keväänä on edessä taas uudet eduskuntavaalit. Louhelainen suuntaa niihin luottavaisena vanhoilla, jo hyviksi koetuilla teemoillaan.
– Näen että suomalaisten ja Suomen omat asiat menevät kaiken muun edelle. Meillä eivät rahat riitä muun maailman pelastamiseen, mutta koti-Suomessa voitaisiin tehdä paljon hyvää. Olkoon esimerkkinä vaikkapa juuri nyt esillä oleva Kreikan kriisi, jonne valtion rahaa on syydetty todella paljon. Toinen tärkeä mietinnän paikka on se, miten ja mistä suomalaisille saataisiin lisää työtä linjaa Louhelainen.

Puheenjohtaja Soinin usein esiintuoma ajatus EU:sta irtaantumisesta ja markan paluusta ei saa silti Louhelaiselta varauksetonta kannatusta.
– Se ei ole ihan yksinkertainen juttu, sillä Suomi on kytkeytynyt EU:hun niin moneen sopimuksen kautta, että se olisi kyllä melkoinen vyyhti purettavaksi. Mutta tietenkin, jos isänmaan etu niin vaatii, niin miksipä ei sanoo Louhelainen

Louhelainen vietti lapsuutensa ja nuoruusaikansa pääosin Lahdessa, mutta vuonna 1992 tehty muutto teki hänestä hollolalaisen ja myöhemmin vuonna 2008 myös Hollolan kunnanvaltuutetun. Viime vuonna väännettiiin paljon kättä kuntaliitoksista. Mikä Lahden ja Hollolan välejä oikein hiertää?
– Hollolan ja Lahden poliittinen kulttuuri on erilainen. Hollolassa halutaan tehdä asioita ja päätöksiä yhdessä yli puoluerajojen, niin valtuutetut, kunnanjohtaja kuin virkamiehetkin ja päätöksiä myös saadaan aikaan, vaikka joskus ne ovatkin ikäviä. Muutenkaan yhteistyö Lahden ja Hollolan välillä ei ole toiminut niin hyvin kuin olisi pitänyt. Pienellä kunnalla on aina se pelko, että isompi kunta vie ja pienet vikisevät perässä sanoo Louhelainen.

Poliitikon elämä on varsin kiireistä, joten vapaa-aikaa ei juurikaan ole viime vuosina Louhelaiselle jäänyt. Silloin on hyvä, että se pieni henkireikä kuitenkin löytyy tarvittaessa tässä hektisessä maailmassa.
– Vapaa-ajalla suuntaan mielelläni saksanpaimenkoirani Cessun ja sileäkarvaisen noutajani Cimin kanssa metsään ja nautin puhtaasta luonnosta, jota meillä Hälvässä riittää naurahtaa iloinen päivänsankari Anne Louhelainen lopuksi.

Petri Salomaa