Vuosi: 2015

Lahtea on kutsuttu jo pitkään Suomen Chicagoksi. Niinpä olikin korkea aika käydä katsastamassa, miltä se oikea Amerikan alkuperäinen Chicago näytää. Lentomatka on pitkä, mutta se kyllä kannattaa, sillä Chicago on todellinen metropoli, josta löytyy monenlaista tekemistä kaikille.
O´Haren lentokenttä on yksi maan vilkkaimmista ja sieltä pääsee helposti keskustaan maanalaisella noin 45 minuutissa.

Ihan ensimmäiseksi kaupungista huomaa huimat pilvenpiirtäjät ja kaupungin silhuetti onkin varsin vaikuttava, kun sitä katsoo Michigan-järven rannalta. Keskusta on hyvin samanoloinen kuin New Yorkin Manhattan, jossa kadut jäävät kuiluina huimien pilvenpiirtäjien väliin.
Tälläinen ensikertalainen kuitenkin yllättyy 2,8 miljoonan (metropolialueella jopa 9 miljoonan) asukkaan metropolin vihreydestä. Laajat puistot kuten Lincoln Park ilmaisine eläintarhoineen ja uudempi Millenium Park tarjoavat ulkoilumahdollisuuksia vain kivenheiton päässä kiireisestä keskustasta.

Michigan-järven pitkillä hiekkarannoilla tunnelma muistuttaa jopa rantalomakohdetta. Itse asiassa upean turkoosin värinen Michigan vaikuttaa enemmän mereltä kuin järveltä. Eikä ihme, onhan järvellä kokoa 58 kertaa enemmän kuin vaikkapa kotoisella Päijänteellä. Ja järveltä tuulee. Kaupungin lempinimi Windy City, tuulinen kaupunki, ei ole tyhjästä temmattu. Kesällä tuulet ovat kuulemma lämpimän lempeitä, mutta ainakin näin keväällä koettuna tuuli teki ilmasta välillä jopa hyytävän kylmän.

Chicagon monipuolisesta tarjonnasta voi valita monenlaista aktiviteettia. Kaupunkiin tutustuminen onnistuu helpoimmin maanalaisella. Metrolla kukeminen on helppoa, tosin välimatkat ovat pitkät ja aikaa onkin aina varattava vähintään puoli tuntia siirtymiin.

Ihan ensimmäiseksi tutustuimme tietenkin niihin pilvenpiirtäjiin. John Hancock Centerissä istuimme upean näköalan omaavassa ravintolassa 96. kerroksessa katselemassa auringonlaskua ja Willis towerissa kävimme kokeilemassa, miltä tuntuu seistä lasikopissa 103. kerroksessa. Voin vakuuttaa, että kyllä pelotti seistä lasilattian päällä niin korkealla.

Kun sää hieman lämpeni, vuokrasimme pyörät ja ajelimme pitkin Michigan-järven rantaa. Matkaa tuli noin 10 kilometriä ja maisemat ja sää olivat todella hienot. Jopa niin hieno, että siinä pyöräillessämme poltin otsanahkani auringonpaisteessa…No joka tapauksessa kaupungin kiireinen elämänmeno tuntui yllättävän kaukaiselta.

Myös kaupunkilaisten suosimat hienot puistot kuten Lincoln Park ja Milleniun Park tuli samalla katsastettua. Miten suurkaupungissa voikin olla näin rauhallista ja viihtyisää vain kivenheiton päässä hektisestä keskustan humusta? Täytyy sanoa, että Lahdella olisi paljon opittavaa siitä, miten kaupunkilaisten viihtyvyyttä voitaisiin lisätä. Olisikohan opintomatka vaikkapa Chicagoon paikallaan?

Chicago on tunnettu musiikkikaupunki, varsinkin jazz ja blues ovat sitä ominaisinta Chicago-soundia. Niinpä mekin suunnistimme uptowniin Green Mill-nimiseen kapakkaan viettämään iltaa, kuunnellen loistavaa swing-musiikkia paikallisen big bandin esittämänä. Oman mausteensa iltaan toi se, että kyseessä on gangsterilegenda Al Caponen kantakapakka. Näin ainakin meille kerrottiin.

Se mikä on ainakin yhteistä Lahden kanssa on se, että molemmat kaupungit ovat urheilukaupunkeja. Itse olin innoissani kuin pikkupoika, kun sain ostettua meille liput Chicago Blackhawks-Minnesota Wild NHL-peliin. Seisomaliput tähän playoff-otteluun maksoivat vaatimattomasti yli 100 taalaa per naama. Kallista oli, myönnetään, mutta kokemus oli ehdottomasti jokaisen sentin arvoinen. 22 000 mylvivää Blackhawks-fania, upea alkushow ja jännä matsi, jossa vielä suomalaispelaajat olivat pääosissa. Kerta kaikkiaan mahtavaa ja ehdoton must-do jokaiselle vähänkin jääkiekosta kiinnostuneelle.

Jos ostoshommat kiinnostaa, niin silloin kannattaa suunnistaa Magnificent mailille joka sijaitsee Michigan avenuella. Sieltä löytyvät kaikki mahdolliset kaupat. Ja tietenkin myös kaikki ihmiset. Jos selviät tuosta mailista ostamatta mitään, niin olet melkoinen guru. Me emme selvinneet…

Hinnat ravintoloissa ovat Suomeen verrattuna maltilliset, tosin on syytä muistaa Yhdysvaltojen ominaispiirteisiin kuuluva tippikulttuuri, joka tarkoittaa kaikista palveluista maksettavaa palvelumaksua. Tippi ei ole mikään vapaaehtoinen bonus hyvästä palvelusta, vaan osa tarjoilijoiden palkkaa. Yleensä tippi on jotain 10-20% välillä. Tämän lisäksi hintoihin lisätään myös noin 10% suuruinen vero, joten lopullinen hinta ei ole koskaan se, mikä listassa lukee.

Kaiken kaikkiaan Chicago on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaupunki. Paljon tuli viidessä päivässä nähtyä, mutta varmasti paljon jäi myös näkemättä. Tuon verran nähtynä jäi kyllä hieman epäselväksi se, että miksi Lahtea oikeastaan kutsutaan Suomen Chicagoksi? Minä en kovinkaan montaa yhtäläisyyttä löytänyt.

-Pete Salomaa-

Lahtelainen kuvanveistäjä, professori Olavi Lanu kuoli maanantai-aamuna 89-vuotiaana pitkällisen sairauden jälkeen. Olavi Lanu on yksi aikamme kansainvälisesti merkittävimmistä suomalaisista kuvanveistäjistä.

Lanu syntyi Viipurissa vuonna 1925, josta hän myöhemmin muutti Helsinkiin opintojensa perässä. Lanu opiskeli maalausta ensin vuoden Vapaassa taidekoulussa ja sitten Suomen Taideakatemian koulussa, Ateneumissa (1947-1950). Vuosina 1952-1953 Lanu opiskeli Pariisissa kahdessa eri opinahjossa. Vuonna 1956 Lanut muuttivat Lahteen.

Etelälahtelaisille Lanu tuli tutuksi hänen muutettuaan vuonna 1970 Kuhankeittäjänkadulle Patoniittyyn, josta hän löysi itselleen tilavan ateljee-tilan. Talon varastot pursuavat edelleen teosten osia ja muotteja ja pihalla on nähtävillä useita veistoksia. Samoihin aikoihin Lanu toimi myös Launeen yhteislyseon (nyk. Salinkallio) innostavana kuvaamataidon opettajana. Tehtävässä, josta moni etelälahtelainen silloinen oppilas Lanun erittäin hyvin muistaa.

Kuvanveistäjänä Lanun kansainvälisen läpimurto tapahtui Venetsian biennaalissa vuonna 1978, jonne Lanu rakensi luontomiljöön, ”Elämää suomalaismetsissä”. Tätä pidetään alkusysäyksenä taiteilijan koko myöhemmälle tuotannolle.

Olavi Lanu muistetaan parhaiten suurikokoisista veistoksistaan. Kuvanveistomateriaalina Lanu vältti tavanomaisimpia kipsiä ja pronssia ja käytti mm. puuta, kuparia, alumiinia, punasavea, lasikuitua ja betonia. Läheiseksi tyylilajiksi tuli luonnon pintojen jäljittely.

Lanun veistoksia on nähtävillä mm. Lanu-puistossa Lahden Kariniemessä. Lanupuisto syntyi vuosina 1988-92. Luonnonpuiston teokset on sijoitettu metsään, jossa ne ovat ikään kuin osa luontoa. Ne on tarkoitettu löydettäväksi sattumalta. Osa teoksista on saanut sammalpeitettä pinnalleen, mikä on ollut taiteilijan ajatuksenakin; luonnon ja taiteen välisen eron on oltava mahdollisimman korostumaton.

Olavi Lanun merkitystä Lahdelle kuvaa hyvin se, että Lahden keskeinen kävelykatu on nimetty Lanunaukioksi. Aukiolta löytyy myös hänen Lehmus-teoksensa.
Professori Lanusta tuli vuonna 1986 ja vuonna 1998 hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla.

Taiteilija on lähtenyt, mutta hänen taiteensa elää.

-Petri Salomaa-

Eduskuntavaalien ääniharavat olivat Etelä-Lahden äänestysalueilla tuttuja nimiä, sillä kärjessä keikkuivat samat kolme nimeä kuin parin vuoden takaisissa kunnallisvaaleissakin. Demareiden Mika Kari ja Ville Skinnari sekä perussuomalaisten Rami Lehto veivät kolme kärkisijaa kaikilla seitsemällä Etelä-Lahden äänestysalueella ( Asemantausta, Hennala, Kerinkallio, Laune, Liipola, Nikkilä ja Renkomäki). Kyseinen kolmikko oli vahvin koko Lahdessa, joten etelälahtelaisten äänestyskäyttäytyminen ei eronnut koko kaupungin trendistä.

Puolueista eniten ääniä Omalähiön ilmestymisalueella Etelä-Lahdessa keräsi SDP, kaikkiaan 3323 kappaletta. Seuraavassa ryhmässä tulivat perussuomalaiset ja kokoomus noin 2500 äänen voimin ja neljänneksi jätettiin vaalien suurvoittaja keskusta liki 1800 äänellä.

Pienemmistä puolueista pisimmän korren veti Etelä-Lahdessa hieman ehkä yllättäen kristillisdemokraatit, tosin vain kolmen äänen kaulalla vasemmistoliittoon. Yksi vaalien voittajista koko maan tasolla eli vihreät ei Etelä-Lahdessa innostanut, sillä puolue jäi hieman yli 700 äänellään seitsemänneksi. Eduskunnan ulkopuolisista puolueista eniten ääniä keräsi piraattipuolue, kaikkiaan 121 ääntä.

Äänestysinto oli suurinta Renkomäessä, jossa äänestysprosentti nousi 73,4 prosenttiin. Sen sijaan Liipolassa vaali-into oli laimeampaa, äänestysprosentin ollessa vaivaiset 57,9 %. Liipolassa myös äänestyskäyttäytyminen erosi hieman muista alueista, sillä siellä kokoomus sai vain noin 10% kannatuksen. Lisäksi eduskunnan ulkopuoliset pienpuolueet saivat enimmät äänensä juuri Liipolasta.

SDP juhli suurimpana puolueena Asemantaustassa, Kerinkalliolla, Launeella, Liipolassa ja Nikkilässä. Kokoomus vei voiton Renkomäessä ja perussuomalaiset Hennalassa.

Tällä kertaa maakuntien taistelussa pidemmän korren veti Päijät-Häme viemällä Hämeen vaalipiirin 14 paikasta kahdeksan. Lahdesta eduskuntaan pääsi peräti neljä ehdokasta ( Lehto, Kari, Skinnari ja Martti Talja), joten Lahti kaksinkertaisti edustuksensa valtiopäivillä.
Merkittävää on huomata, että niinkin pieni pitäjä kuin Hollola sai läpi peräti kolme edustajaa. ( Anne Louhelainen, Juha Rehula ja Jari Ronkainen). Yksi Päijät-Hämeen paikka meni totutusti Orimattilaan kokoomuksen Kalle Jokiselle.
Lehto, Skinnari, Talja ja Ronkainen ovat ensikertalaisia eduskunnassa.

Petri Salomaa

Eduskuntaan valittujen päijäthämäläisten ehdokkaiden äänet Etelä-Lahdessa äänestysalueittain:

Rami Lehto (PS)
Asemantausta 162
Liipola 219
Kerinkallio 117
Hennala 196
Laune 182
Nikkilä 143
Renkomäki 187
Yhteensä: 1206

Mika Kari (SDP)
Asemantausta 144
Liipola 213
Kerinkallio 174
Hennala 168
Laune 171
Nikkilä 138
Renkomäki 130
Yhteensä: 1138

Ville Skinnari (SDP)
Asemantausta 136
Liipola 121
Kerinkallio 100
Hennala 124
Laune 137
Nikkilä 104
Renkomäki 104
Yhteensä: 826

Anne Louhelainen (PS)
Asemantausta 79
Liipola 120
Kerinkallio 67
Hennala 110
Laune 82
Nikkilä 70
Renkomäki 66
Yhteensä: 594

Martti Talja (KESK)
Asemantausta 62
Liipola 46
Kerinkallio 32
Hennala 85
Laune 89
Nikkilä 67
Renkomäki 56
Yhteensä: 437

Juha Rehula (KESK)
Asemantausta 54
Liipola 58
Kerinkallio 35
Hennala 70
Laune 64
Nikkilä 54
Renkomäki 46
Yhteensä: 381

Kalle Jokinen (KOK)
Asemantausta 32
Liipola 36
Kerinkallio 24
Hennala 63
Laune 40
Nikkilä 49
Renkomäki 74
Yhteensä: 318

Jari Ronkainen (PS)
Asemantausta 28
Liipola 37
Kerinkallio 25
Hennala 43
Laune 45
Nikkilä 32
Renkomäki 52
Yhteensä: 262

Puolueiden äänet Etelä-Lahdessa:

1. SDP   3323
2. PerusS   2667
3. Kok   2436
4. Kesk   1758
5. KD    841
6. Vas.  838
7. Vihr. 735
8. Piraatti   121
9. Muutos2011   58
10. Itsenäisyysp.   54
11. SKP   44
12. KTP    4

Lahden eteläisen kehätien eli VT 12 suunnittelu jatkuu edelleen, vaikka rahoitusta sille ei valtion rahakirstusta ole ollut luvassa toistaiseksi.
Tien rakennesuunnitelmia on tarkennettu. Sen väylä kulkee Hollolan Soramäestä Etelä-Lahden, Launeen peltojen, läpi Kujalan liittymän kautta Kouvolan tielle. Uusi suunnitelma on runsaan 120 miljoonaa kalliimpi kuin Tielaitoksen muutama vuosi sitten teettämä. Nyt Ramboll Group ja Sisto yhtymän yhteissuunnitelman mukaan tie maksaisi 2020 ehkä 268 milj. euroa. Tien suunnittelu on ollut vireillä länsi- rannikolta Porista itä-länsisuuntaisena tienä yhden sukupolven ajan.

Tien kustannusten nousu ihmetytti viime perjantaina Salpausselän koululla suunnittelijoiden pitämässä tiedotustilaisuudessa. Aikaisemmassa suunnitelmassa tietunneleita oli kolme eli kilometrin mittainen Liipolan tunneli sekä Patomäen- ja Patokallion tunnelit, joista viimeksi mainittu tieosuus on muutettu kallion läpi kulkevaksi avoleikkaukseksi. Patomäen tunneli säästää nykyiset ulkoilualueet pallokenttineen samoin Liipolan tunneli Saksalan ja Liipolan metsät ja pellot.

Yleisön joukosta tiedusteltiin kallioisen maaston läpi louhittavan Liipolan tunnelin tuuletus- ja muita turvatoimia. Sen rakentamisessa on huomioitu nykyaikainen ilmastointi- ja turvallisuustekniikka. Nykyisten laskelmien mukaan niiden vuosittainen hoito maksaisi noin 800 000 euroa vuodessa.

Launeen alueen pohjavesien suojaus on huolestuttanut alueen asukkaita. Se oli eräs painavimmista syistä saada tielinjaus Salpakangas-Ämmälä-Orimattilatien alueelle. Mutta enemmistö 2000 luvun kaupungin- ja maakuntavaltuustojen päättäjistä eivät kaiketi pitäneet pohjavesien saastumista uskottavana ja niin kutsuttu Launeen linjaus voitti asiasta äänestyksen.

Tieväylän suunnittelijat uskovat, että Gigantin myymälärakennuksen viereen tuleva pohjavesiä suojaava tiekaukalo voidaan rakentaa niin tiiviiksi, etteivät liikenteen saasteet ja Launeen peltojen ja Paskurinojan tulvavedet aiheuta pohjavesille ongelmia. Suunniteltu allas jää kaksi metriä pohjaveden pinnan alapuolelle.

Tällä alueella on myös Sokeritoppa taloineen, joitten tulevaisuus ei ole vielä lopullisesti selvitetty. Asuinalueet kuten Metsä-Hennala ovat Eteläisen ohitien katveessa, mutta asuintalojen purkuongelmia ei tiettävästi tule.

Asuinalueitten meluaitoja on tämän noin kahdenkymmenen kilometrin tieosuudella runsaasti. Niiden muotoja ja värejäkin on jo suunniteltu. Osa suojauksista rakentuu meluvalleista, joihin käytetään tiepohjasta saatavaa maa-ainesta. Tievarsien maisemointi ei tapahdu hetkessä. Sito-yhtymän suunnittelijat ovat paneutuneen tien ympäristön luonnonvarojen säästämiseen. Valtatien alikäytäviä on suunniteltu lenkkipolkujen ja pieneläinten väyliksi. Suunnittelijat ovat ottaneet huomioon myös liito-oravien ja lepakkojen reservaatit sekä saukon kuin taimenkalojen elinympäristöt. Samoin Porvoojoen varret tuovat oman luontoarvonsa ohikiitävien autoilijoiden katseltavaksi. Hollolan puolella ajonopeus on 100 km/h ja Lahden alueella 80km/h.

Pääajatus on ollut Lahden seudulla, että länsi-itäsuuntainen Lahden ohittava henkilöautoliikenne ja raskaat kuorma-autot ohjattaisiin pois Mannerheiminkadulta ja vähän etelämpänä Tapparan- ja Saksalankadulta Salpakankaalta Ämmäläntietä E4-tielle. Tulenarat ja myrkylliset kuljetukset sieltä on jo tälle tielle ohjattukin, mutta todellisuudessa tätä liikennettä eivät viranomaiset valvo.

Surkuhupaisinta tiesuunnitelmassa on se, että etelälahtelaiset eivät uusimmassakaan suunnitelmassa pääse väylälle kuin Okeroisten ja Kujalan liittymistä, kuten eräs tilaisuudessa mukana ollut henkilö totesi. E4-tielle ei myöskään Uudenmaankadulta tule liittymää.

Alussa mainitussa hinta-arviossa ei ole vielä tarkkoja laskelmia työhön kuuluvista siltarakennelmista eikä Lahden maksuosuuksista kevyen liikenteen silloista tai tunneleista.

Vt 12 eteläisen kehätien tämänhetkinen suunnitelma valmistuu ensi lokakuun lopulla. Se on kuntalaisten nähtävillä ainakin Hollolan kunnantoimistossa ja Lahdessa maankäytön ja ympristön tiloissa Tevissä kaavakuulutuksella. Siitä huomautukset kuntalaiset voivat tehdä Uudenmaan Ely-keskukseen. Se lähettää tiesuunnitelman nähtävillä olon jälkeen hyväksyttäväksi Liikennevirastoon ja valmiina suunnitelman pitäisi olla ensi vuoden helmikuussa.

Marja-Liisa Niuranen

Lahden perussuomalaisten keskuudessa muhii mehevä riita. Nyt riita uhkaa levitä koko puolueeseen ja kiusallisesti juuri ennen vaaleja. Keskiössä on kaupunginvaltuutettu etelälahtelainen Juha Ravalt, joka herätti maanlaajuista huomiota liittymällä alkuvuodesta rikollisjärjestöksikin pidettyyn Cannonball moottoripyöräkerhoon. Ravalt kertoo facebook-sivuillaan, että häntä ollaan potkimassa pois puolueen riveistä, mutta vasta vaalien jälkeen, sillä ennen vaaleja perussuomalaiset eivät kaipaa negatiivista huomiota. Nyt Ravaltin mitta on tullut täyteen ja mies lataakin tiistaina facebookissa julkaisemassaan kannanottossa täyslaidallisen kohti puolueen toimintatapoja.

Ravalt kertoo olevansa kyllästynyt perussuomalaisten selkärangattomaan toimintaan ja ihmisille valehteluun. Hän kertoo kannanotossaan muutamia ”likaisia” yksityiskohtia puolueen toiminnasta.

– ”Kaikki alkoi oikeastaan jo ennen 2012 vuoden kuntavaaleja. Jo silloin meille ”uusille” tehtiin selväksi, että olemme kakkosluokanjäseniä. Mainoslehdissä ”vanhat” olivat etusivulla ja me muut takasivulle, vaalitaulussa ehdokkaat laitettiin paikallisyhdistyksen suosion mukaan järjestykseen ja tällä yritettiin ohjata äänestäjiä. Törkeimmillään ehdokkaiden vaalikuvia koitettiin sabotoida tuohon mainokseen sisäpiirin toimesta ja eräs kehitysvammainen otettiin ehdolle, jotta hänellä saadaan ”vammaisten äänet.” Tämä jälkimmäinen sanottiin vielä ylpeästi ääneen. Kaiken lisäksi ehdokaslista jätettiin hyvin vajaaksi ja uusia ehdokkaita ei kelpuutettu, koska tämän piti olla se vuosi kun sisäpiiri saa haluamansa porukan valtuustoon ja heille ei haluttu kilpailijoita. Näistä asioista kerrottiin ymmärtääkseni myös piirin suuntaan, mutta lupauksista huolimatta niihin ei koskaan puututtu millään tapaa. Sama koskee puoluetoimistoa, joka suojelee tällaista toimintaa koko ajan Suomen laajuisesti.”kertoo Ravalt facebook-sivullaan.

Ravalt kertoo perussuomalaisissa olevan vahva SMP-vetoinen sisäpiiri, joka ei suostu luopumaan vallasta ja tämä on Ravaltin mukaan tiedossa aina puolueen korkeinta johtoa myöten.

– ”Taas ympäri Suomea on nähty ja kuultu jos jonkinlaisista kikkailuista ja meillä Hämeessä/Lahdessa tämä näkyi sillä, että piirin puheenjohtajan ja parin muun sisäpiiriläisen pahin kilpailija jätettiin vaille ehdokkuutta, vaikka jäsenäänestyksen puolesta se olisi hänelle kuulunut. Tässä ei painanut mitään nuorisojärjestön toiveet tai se, että ainut näkyvä ja tekevä Persu jätettiin kylmästi ulos, koska muutama selkärangaton turhake halusi Arkadianmäelle parempien tulojen perässä. Hämeessä ei ole tämän seurauksena yhtään nuorta ehdokasta.
Koko tuo ruljanssi tehtiin siksi, että haluttiin varmistaa, että tietyt henkilöt saavat eduskuntavaaliehdokkuudet.”sivaltaa Ravalt

Ravaltin näkemys puolueen linjasta eroaa varmasti vaikkapa puolueenjohtaja Timo Soinin näkemyksestä:
– ”Perussuomalaisten johto ei ole millään tapaa maahanmuuttokriittinen kuin vaalien alla, tämä on tullut meille kuntapäättäjille aivan selväksi. Kyseessä on ainoastaan tapa kalastaa ääniä vaalien alla.”

Henkilökohtaisesti kiivaimmin Ravalt moukaroi kannanotossaan ” työmies” Matti Putkosta, Lahden kaupunginvaltuutettu Rami Lehtoa ja piirin puheenjohtaja Jari Ronkaista, joiden moraalin ja selkärangan hän asettaa erittäin kyseenalaiseksi.

– ”Minun on jotenkin vaikea hyväksyä sitä, että puolue ja tämän kaltaiset henkilöt koittavat tehdä minusta rikollista koko Suomen edessä. En ole mikään pyhäkoulupoika, en ole sitä koskaan väittänytkään, enkä sellaista edes esitä. Silti minullakin on oikeuteni. Lahden Perussuomalaiset, ja tätä kautta myös puolue, tiesivät tasan tarkkaan kenet he hyväksyivät kuntavaaliehdokkaakseen 2012 ja jäsenekseen kun he minut Juha Ravaltin listoilleen ja puolueen jäseneksi kelpuuttivat.”  lopettaa Ravalt rajun kannanottonsa.

On selvää, että Ravaltin raju kannanotto yllätti puolueen housut kintuissa pahimpaan mahdolliseen aikaan. Selvää on myös se, ettei tämä keskustelu ole vielä ohi. Ei alkuunkaan. Mielenkiintoista on nähdä, miten Timo Soini tähän Juha Ravaltin varsin rajuun purkaukseen suhtautuu. Soinihan on pyrkinyt tekemään perussuomalaisista hallituskelpoista puoluetta ja tälläiset purkaukset tuskin kuuluvat Soinin suunnitelmiin.

Ja eiköhän myös Rami Lehdolla ja Matti Putkosella ole olemassa asioista oma näkemyksensä. Varmaa sen sijaan on, että media tulee nostamaan tämän ulostulon esiin, haluttiinpa sitä perussuomalaisten puoluetoimistolla tai ei. Kilpaileville puolueille tämä voi olla se ratkaiseva niitti, jolla perussuomalaiset jätetään näissä pienen marginaalin vaaleissa taakse. Ravalt on antanut kannanotollaan kuvainnollisesti ladatun aseen nyt demareiden ja kokoomuksen käteen. Nähtäväksi jää käyttävätkö ne sitä.

-Petri Salomaa
-
Lainaukset: Juha Ravaltin facebook-tili 14.4.2015

Yllättävän nopeasti Puolustusvoimat tekivät päätökset useiden varuskuntien lakkauttamisesta, kun maan hallitus vaati tekemään leikkauksia myös puolustusbudjettiin. Puolustusministeriö päätti lakkauttaa useita varuskuntia kolme vuotta sitten. Tämä tiesi myös satavuotisen Hennalan varuskunnan loppua ja sen toimintojen siirtoa muihin varuskuntiin. Nyt valtion Senaatti kiinteistöt vastaavat 81 hehtaarin maa-alueen ja sillä sijaitsevien rakennusten myynnistä.

Museovirasto valvoo koko alueen tulevaa kehitystä yhteistyössä Lahden kaupunginmuseon kanssa. Lahden kaupungin tekninen ja ympäristötoimiala on mukana Hennalan alueen uusien asuinalueiden runkokaavan suunnittelussa. Varuskunta-alueella on voimassa 1953 hyväksytty asemakaava, ja sen ydinalueella on nykyisin suojelukaava.
Kaupunkilaisia varten Lahdessa on nyt uusi – vanha, suuri puistomainen ja väljä alue historiallisine rakennuksineen. Vanhojen rakennusten tulevat omistajat joutuvat neuvottelemaan ainakin ulkoasua koskevista muutoksista Museoviraston kanssa. Alueen kiinteistöillä tullaan tekemään kauppaa yksityisten ihmisten ja yritysten kanssa. Niin sanotusti melu- ja saasteongelmaisia yrityksiä sinne ei tiettävästi haluta.

Varuskunta-alueella on myynnissä kaikkiaan 35 erikokoista rakennusta. Pinta-alaltaan kookkaimmat ovat entinen sotilassairaala ja ehkä huoltokeskus. Jo tämän kevään aikana on Upseerikerhon rakennus myyty runsaalla neljännesmiljoonalla eurolla kiinteistöllä useamman vuoden toimineelle ravintolayrittäjälle. Ensimmäisenä varmistui jo viime vuonna Hämeen poliisilaitoksen pääpoliisiaseman siirtyminen Salininkadulta entiseen varuskunnan ruokalarakennukseen vuoden 2017 lopulla.

Yksittäisistä punatiilirakennuksista sekä vanhoista asuinrakennuksista on ovat yritykset olleet kiinnostuneita. Ostotarjoukset Senaatti kiinteistölle oli pyydetty maaliskuun loppuun mennessä, kertoi Senaatti Kiinteistöjen myyntipäällikkö Asko Taskila aluetta koskevassa tiedotustilaisuudessa Ladec Oy on alueen kehittämissuunnitelmissa mukana. Sen liiketoiminnan kehityspäällikkö Pekka Komu otaksui tällä viikolla, että vielä tämän kevätkauden aikana tulee syntymään useampia kiinteistökauppoja.

Osin satavuotiaat rakennukset ovat Venäjän tsaarinajan sotilasarkkitehtien suunnittelemia. Uudet kasarmit, joita keisarikunta päätti Suomeen puolustustarkoituksella tehdä 1911, rakennettiin pääosin tiilestä hienoine päätyornamentein. Hennalaan tiiliä valmisti von Hausenin Mukkulan tiilitehdas. Tiilet tuotiin junalla Hennalan seisakkeelle. Kun alueella on muutaman vuoden kuluttua ehkä noin 4000-6000 uudisasukasta, niin Hennalan seisakkeella saattaa pysähtyä tulevaisuudessa Z-juna. Seisakealue on mahdollisuus rakentua kaupungin 3,5 hehtaarintontille Enso-Gutzeitin tehdasalueen länsipuolelle.

Kaavoitettavien asuinalueiden suunnittelussa ovat mukana Lahden kaupungilta suunnitteluarkkitehti Armi Patrikainen ja alueen projektipäällikö Pirkko-Leena Jakonen. Alueen kaavan alustavat valmistelut ovat jo alkaneet. Kasarmialue on aidattu, mutta koko kiinteistö ulottuu lännessä aina rautatiehen saakka. Halkomäen ympäri kiertävät lenkkipolut tulevat säilymään totesi Armi Patrikainen, mutta sotilasharjoittelualueelle rakennetaan kerrostaloja. Niitten puistomaisiin piha-alueisiin kuuluvat nämä polut. Pääosiltaan tsaarin sotilasarkkitehtien suunnittelema alue nykyisine katuineen, rakennuksineen ja puustoineen sekä Lippukenttä tulee säilymään suojelukaavan mukaisesti.

Suunnitelmisssa on , että alueen pohjois- etelä- ja länsiosiin rakentuu kolme – viisikerroksisia asuintaloja. Tämä vanha kosteapohjainen savimaa on entisen Jylisevän eli Metsä-Hennalan tilan osa. Maapohjan pehmeyden takia omakoti- tai rivitalojen rakentaminen tulee liian kalliiksi, koska paalut pitää juntata monen kymmenen metrin syvyyteen. Jo nyt on suunnitteilla Hennalan päiväkodille uudisrakennus. Alueelle varsinaisia uusia liikerakennuksia ei tule, sillä Hennalan nykyiset palvelut ovat kävelymatkan päässä.

Marja-Liisa Niuranen

Ihmisten ikääntyminen vaikuttaa arkisiin askareisiin. Vanhat ja viisaat sanovat, että vanhetessa ihminen oppii ainakin hitaasti kiiruhtamaan. Se ei ole vielä vaarallista, mutta muistin haparoituminen, ja siitä seuraavien päivittäisen elämään liittyvien arkisten asioiden tekemisen vaikeutuminen on jo vakavampaa kuin hidas kävely.

Päivän yhteiskunnallinen eetos ihmisille on lause ”koti on paras paikka vanhalle ja sairaallekin ihmiselle”. Kaikista päättäjien toiveajattelusta huolimatta vakavasti muistisairaat tai muista sairauksista johtuvan jatkuvan avuntarpeen tähden ihmiset tarvitsevat eri tasoista hoivaa ja hoitoa antavia hoitokoteja nyt ja tulevaisuudessa.

Kolme vuosikymmentä sitten valtion ja kuntien päättäjät pyysivät apuun sosiaali- ja terveysalan järjestöjä niin kutsuttua kolmatta sektoria vanhenevaa väestöä auttamaan. Nämä järjestöt, kuten nastolalainen Manna ry, ryhtyivät järjestämään hoitokoteja hoivaa ja hoitoa tarvitseville vanhoille ihmisille sekä mielenterveys- ja päihdehuollon asiakkaille. Kunnat ostivat palveluja, mutta nykyisin on toisin. Järjestöjen hoitokotien asiakkaitten määrä on tuntuvasti supistunut, kun kunnat ostavat palvelut suurilta toimijoilta alempiin kustannuksiin vedoten. Kolmannen sektorin kotimaiset järjestöt eivät pysty kilpailemaan varakkaitten sosiaali- ja terveysalan pörssiyhtiöiden kanssa.

Tässä kuussa valittavat kansanedustajat saavat ehkä jo ensi syksynä käsittelyynsä uuden hankintalain. Sen valmistelussa toivotaan kuntien voivan paremmin huomioida ostopalveluissaan sosiaali- ja terveysalojen järjestöt sekä pienet yksityiset toimijat.

Manna ry on kristillisen diakoniatyön periaatteille perustettu yhdistys, jonka hoitokodit ovat puutarhamaisessa ympäristössä Sylvöjärven rannalla Nastolan Uudessakylässä. Sen toiminnot ovat verrattavissa pienen kunnan sosiaali- ja terveydenhoidon palveluihin. Kahden hoivakodin lisäksi sillä on pienten lasten päiväkoti Majavanpesä Seestaalla. Lahdessa Kiveriön Kievarin Lounasravintolasta vastaa Manna ry. Sieltä samoin kuin hoitokotien keittiöstä Nastolasta viedään ateriapalveluna lounas arkipäivinä sopimusasiakkaille kotiin. Yhdistyksen koteihin annettavia palveluja ovat kotisairaanhoito ja kotipalvelu täydentävät palvelutarjontaa.

Toiminnanjohtaja Marja-Leena Pellikka, yhdistyksen johtokunta ja työntekijät ovat uskaltautuneet tekemään 1996 perustetusta yhdistyksestään monimuotoisen toimijan. Sillä on myös oikeus ottaa työvalmennukseen henkilöitä, jotka kouluttautuvat ammattitutkintoihin työelämässä oppimisen kautta.

Hyvinvointikeskus Manna ja sen hoitokodit tarjoavat tehostettua palveluasumista, esimerkiksi dementiaa sairastaville henkilöille. Yhden hengen huoneet ovat kodinomaisissa ryhmissä. Myös aviopareille on varattu huoneet. Asumiskulut muodostuvat vuokrasta, mikä on 7 euroa neliöltä. Siihen on mahdollisuus hakea Kansaneläkelaitoksen asumistukea. Tehostetun palveluasumisen vuorokausimaksu on 112 euroa ja dementiapalvelussa 129,90 euroa. Hoitoon, myös tilapäiselle omaishoitajan vapaajaksoille on mahdollista tulla palvelusetelillä. Asiakaalla on mahdollisuus hakea Kelan hoitotukea. Nämä rahalliset tuet pienentävät tuntuvasti henkilön omavastuun määrää.

Maksu sisältää ateriapalvelun, vaatehuollon, hygienian, perus- ja sairaanhoidon, mutta ei lääkkeitä, sekä yöhoidon sekä virkistystapahtumat. Myös intervalli-asuminen kuuluu talon palveluihin samoin vierashuoneet Mummolassa, joita voi satunnainen matkailijakin varata käyttöönsä.

Henkilökunta ei jätä talojen asukkaita omiin huoneisiinsa ikkunasta ulos tuijottamaan, vaan päivittäisiin tapahtumiin kuuluvat eri harrastuspiirien kokoontumiset. Ulkoliikuntaan on mainiot mahdollisuudet. Ulkoilijoita voi tulla vastaan hevostaan taluttava ratsastaja tai kesällä laitumella ”ruohonleikkuuta” harrastavat lampaat ja maata kuopsuttavat kanat. Käsityöryhmien neulojille löytyy vaikkapa eri vahvuisia puikkoja villanutun neulomiseen, jos tavallisemmin käytetyt eivät enää neulojan kangistuneissa sormissa pysy. Kesäharrastuksiin siitä kiinnostuneille henkilöille on tarjolla kukkien ja kasvimaitten hoitoa.

Manna ry toimintaperiaatteista on luettavissa motto ”Manna ry kehittää ja toteuttaa Green Care-toimintaa. Toiminta tarkoittaa maaseutuympäristön hyödyntämistä hyvinvoinnin lähteenä.” Yhdistys on useassa ihmisten hyvinvointiin liittyvässä monivuotisessakin projektissa mukana. Tämän kevään suuri tapahtuma ”Iloa Ikä Kaikki” kokoaa 21.4. Pajulahden urheiluopistolle alan toimijat.

Marja-Liisa Niuranen

Nuoret, työttömyys ja päihteet olivat tärkein keskustelun aihe Patomäen toimintakeskuksen kannatusyhdistyksen järjestämässä kansanedustajaehdokkaille keskustelutilaisuudessa. Yhdistys oli pyytänyt ehdokkaille tarkoitettuja kysymyksiä etukäteen lähetettäväksi puheenjohtaja Liisa Perjolle. Tilaisuuden panelisteille annettiin tarkka aika vastauspuheenvuorojen kestoon. Ajan ylittämistä ei puhetta johtanut Salla Natunen sallinut.

Toimintakeskukseen olivat saapuneet ehdokkaina olevat, ensimmäistä kauttaan istuvat kansanedustajat Anne Louhelainen (PS.), Hollolasta ja Mika Kari (Sdp), Lahdesta. Muut kandidaatit olivat lahtelaiset erikoislääkäri Antti Holopainen (Vas.), erikoissairaanhoitaja Kaarina Suhonen (Kesk.), päihdetyöntekijä Timo Räihä (KD), ekonomi Eeva Rautamäki (Vihr.), ja yrittäjä Ilkka Viljanen (Kok) Suuria ristiriitoja eivät kysymykset panelistien kesken aiheuttaneet.

Perhe ja lasten hyvinvointi sekä koulujen ja kotien yhteistyö olivat keskeisiä asioita jokaiselle vastaajalle. Eeva Rautamäki korosti koulukuraattoreitten ja – psykologien tarvetta myös maaseutukunnissa. Perheitten hyvinvoinnin rinnalle nousivat kysymykset ihmisten päihteiden ja alkoholin ongelmakäytöstä.

Päihderiippuvuudesta mahdollisesti selviämisen asiantuntijoita ovat Antti Holopainen ja Timo Räihä. Asiasta keskustelun yhteydessä nousi kysymys Raha-automaattiyhdistyksen sekä Veikkauksen ja Toto-veikkauksen voittojen jaosta. Ray on vähentänyt tuntuvasti päihdetyöhön ja peliriippuvaisten ihmisten terapiaa järjestäville yhdistyksille aiemmin jaettuja määrärahoja. Räihä totesikin, että yhdistysten on vaikeaa ylläpitää korjaavia toimintoja, kun kuntien jaettavat avustukset kolmannelle sektorille ovat minimissä.

Kansanedustajat Anne Louhelainen ja Mika Kari kertoivat, että uusi eduskunta tulee ehkä vielä tämän vuoden aikana käsittelemään uudistuvaa hankintalakia. Se saattaa antaa paremmat mahdollisuudet järjestöille päästä mukaan kuntien ostopalvelujen piiriin. Nykyisen hankintalain aikana sosiaali- ja terveyspalvelujärjestöt sekä pienet yksityiset palvelujen tarjoajat ovat joutuneet jopa lopettamaan toimintojaan.

Työttömyys, joka sekä Lahden seudulla että koko maassa on ylittänyt 1990-luvun lama-ajan työpaikkojen menetykset, askarrutti jokaista vastaajaa sekä runsasta kuulijakuntaa. Ilkka Viljanen kertoi, että maassamme on alle kolmekymmentä yritystä, joitten tuotteita viedään jatkuvasti ulkomaille. Hän syytti samalla ammattiliittoja, joitten työharjoittelussa olevien jäsenten tuntipalkkavaatimukset ovat pienyrittäjille liian korkeat. Sekä ehdokkaat että kuulijat pohtivat mahdollisuutta saada valtion budjetista tukea pienyrittäjille esimerkiksi alennettujen sosiaaliturvamaksujen muodossa. Työpaikkoja on tosin Lahden seudulla tarjollakin, mutta niihin ei löydy aina ammattitaitoista työntekijöitä.

Toiveita on herättänyt tilaisuudessa mukana olleitten keskuudessa Äänekoskelle, Varkauteen sekä Lappeenrannan seudulle suunnitellut uudet, bioraaka-aineita jalostavat tehtaat. Ne tulevat tarvitsemaan runsaasti raaka-aineita metsistä ja ammattitaitoisia työntekijöitä.
Kysymys Natoon liittymisestä ei saanut kannatusta ehkä nykyisestä Ukrainan tilanteesta johtuen.

Marja-Liisa Niuranen

Launeen miestenpiirille kerrottiin hyviä terveisiä Nigeriasta, siitä Afrikan valtiosta, josta monet ovat saaneet ”miljoonavoitto sinulle, kun lähetät rahaa ensin minulle” – kirjeitä sähköpostiinsa.

Illan teeman sanoma oli meille aivan toisenlainen kuin huijausviesti. Meille kerrottiin maasta, jonka asukkaiden määrä on suunnilleen 170 milj. Tarkkaa tietoa ei ole kenelläkään, sillä siellä ei ole mitään järjestelmää, jolla kansalaisista huolehdittaisi, kuten meillä täällä lännen maissa.

Nyt oli Launeen miestenpiirillä vieraana ”elävä kirje”, kun Asikkalan seurakunnan kirkkoherra Petri Tervo kertoi kokemuksiaan monilta Nigerian matkoiltaan. Hän kertoi elävästi, vauhdikkaasti ja värikkäällä tavalla mitä on tapahtunut siitä ajasta alkaen, kun hänen vaimonsa oli kirjeenvaihdossa vuonna 1974 yläasteikäisenä afrikkalaisen Joseph-pojan kanssa. Eipä olisi arvannut minkälainen tarina, iso asia, siitä vielä kehittyi.

Kehitysyhteistyö alkoi Nigerian Ofokobe-kylässä. Ensin lähetettiin vanhoja silmälaseja, joita meidän jokaisen pöytälaatikosta löytyy. Monet saivat avun tästä meidän ylijäämä tavarasta. ”Minähän näen” – on hieno tunne. Hyvä työ jatkui ja kehittyi. Tällä hetkellä siihen pimeään Afrikan viidakkoon on noussut toimiva sairaala, orpokoti ja koulutuskeskus lääkintähenkilöstön kouluttamiseksi.

Tämä kaikki ja paljon muuta on saanut aikaan tämä Joseph-poika yhdessä asikkalalaisen pappisperheen kanssa. Työtä tukivat monet yksityiset henkilöt ja lopuksi myös suomalainen kehitysyhteistyö.

Launeen miestenpiiri-illassa oli sellainen ”kirje” avattuna, joka sai ihmettelemään sitä, miten asiat voivat tapahtua silloin, kun niille on oikea aika. Kannattaa käydä lukemassa SEMCOM ystävien blogia, sieltä saa tietoa tästä kerrotusta kehitysyhteistyö-hankkeesta. Mikäli haluat olla tukemassa jollakin tavalla tätä mielenkiintoista projektia, niin siihenkin löytyy tiedot samoilta sivuilta. Käy kurkkaamassa.

Launeen miestenpiirin seuraava kokous on maanantaina 30.3. klo 18 Launeen kirkolla. Vierailijana on PHKS:n endoproteesihoitaja Helena Nabouls. Tervetuloa kuulemaan ja keskustelemaan nivelrikoista ja tekonivelistä vierailevan asiantuntijan ollessa paikalla.

Ai niin – miestenpiiri on jälleen saanut valmistettua linnunpönttöjä ja niitä on myynnissä Veijo Vierumäenkotipihalla, Mustanmäenkatu 66. Nyt linnut laulamaan iloksemme. Hae paras paikka pesänrakentajille.

Reijo Salonen

Joukko sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoita kokoontuivat keskustelemaan omaishoitajien asemasta meidän yhteiskunnassamme. Tasa-arvosta omaistaan hoitavien kuntalaisiin suhteutettuna lainsäädäntöön tarkasteltiin Palvelukeskus Onnelanpolun lounasravintolassa maaliskuisena kirjailija Minna Canthin päivänä. Kirjailijan elämän aikana naiset eivät kuuluneet tasa-arvon piiriin.

Lahden Vihreät ry järjesti keskusteluillan, missä mukana oli omaishoitajia, alan asiantuntijoita sekä joukko kansanedustajaehdokkaita. Kun omaishoitajista suurin osa on naisia, oletetaan, että hoiva kuuluu heidän persoonaansa. He eivät jätä omaistaan heitteille, vaikka omaishoidon palkkioon tarvittavaa määrärahaa ei säästösyistä ole kunnan talousarvioon varattu riittävästi.

Ilta oli lähtöisin kaupunginvaltuutettu Onerva Vartiaisen järkevästä suunnitelmasta, vaikka Vihreät järjestön nuorempi polvi ei illan tarpeellisuutta ensi kuulemalta sisäistänytkään kertoi illan puheenhohtajana toiminut valtuutettu.

Paneelikeskustelun pöydän ääressä istuivat omaishoitaja Anne Jokiniemi, ja hänen poikansa Mikki, Omaiset ja läheiset -yhdistyksestä toiminnanjohtaja Johanna Sottinen, sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo, Lahden kaupungin vanhusten palvelun ja kuntoutuksen johtaja Ismo Rautiainen ja Lahden vanhusten säätiön toiminnanjohtaja Sanna Mäkinen.

Yllättävän moni iltaan kutsutuista keskustelijoista oli ollut omaisensa hoitajana. Poikansa Mikin omaishoitajana toimiva Anne Jokiniemi kuvasi realistisesti sitä arkea, mikä monivammaisen nuoren miehen äidillä ja kokopäivätoimisella hoitajalla on ollut vuodesta 1991 alkaen. Hän ei ole halunnut jättää poikaansa päivätoimintaa lukuun ottamatta pysyvään laitoshoitoon. Kun Jokiniemi jäi yksinhuoltajaksi, hänen oli valittava kokopäivätyön ja kasvavan pojan täysiaikaisen hoidon välillä. Tästä seurauksena muun ohessa perheen toimeentulo niukentui, ja omaishoitajan eläkekertymä on keskimäärin kolme euroa kuukaudessa.

Hoidettavista alle 65-vuotiaat henkilöt, lapset, nuoret ja aikuiset kuuluvat vammaislain piiriin ja yli 65-vuotiaat vanhuslain piiriin. Kunnan peruspalvelu- tai sosiaali- ja terveyslautakunnalla on sananvalta talousarviossaan omaishoidon tuen määrän kokonaissummasta. Laki omaishoidosta määrittelee omaishoitajan kuukausipalkkion noin 400 eurosta vajaaseen 770 euroon, mistä palkkiosta maksetaan verot. Kunnalla on oikeus tarkistaa hoidettavan hoidon raskausaste jopa vuosittain. Omaishoitajalla on oikeus pitää kolme vuorokautta kuukautta kohden lomapäiviä. Näille päiville hoidettava saa sosiaali- tai terveysviranomaisen osoittaman lomapaikan tai palvelusetelin hoidon järjestämiseksihoitajan lomapäivien ajaksi.

Omaishoidon paneelikeskustelussa mukana ollut Lahden kaupungin vanhusten palvelun ja kuntoutuksen johtaja Ismo Rautiaiselle esitettiin moitteita omaishoidon rahoituksen kangertelusta. Edellisenä syksynä määrärahat olivat jo loppuneet, vaikka viranomaisilla on asiantuntijaennusteet yli 75 vuotiaan väestön hoivan tarpeesta.

Pöydissä kuulijat ihmettelivät apua tarvitsevien vanhusten selviämistä kodeissaan, kun omaishoitajia ei ole omaisista tai ystävistä jonossa tulossa tehtävään ja kunnallinen kodinhoitoapu on minimaalista. Yksityisen kotipalvelun käyttöön on harvalla pienellä työeläkkeellä olevalla varaa. Lisäksi Lahdessa on vähennetty valtakunnallisen suosituksen mukaan kuuliaisesti pitkäaikaishoidon laitospaikkoja kaupunkilaisten pysymiseksi omissa kodeissaan ja tai siirtymiseen palveluasumisen piiriin.

Suomalainen yhteiskunta on kaiketi rakentunut säädöksineen vain superterveitä kansalaisia varten, kun sairaat, vammaiset tai ikääntyneet hoitoa ja tukea tarvitsevien ihmisten pitää hakea jopa vuosittain samoja yhteiskunnan tukia.
Anne Jokiniemi ja kansanedustaja ehdokas, johtava sosiaalityöntekijä Heini Ristivaara Hausjärveltä totesivatkin, että useimmiten ensimmäinen vammaistukiin liittyvä hakemukseen tulee paikkakuntien asianomaisilta virastoilta kielteinen päätös, mistä alkaa valituskierros.

Yhteinen toteamus olikin, että olettavatko viranomaiset, että omaishoitajat ovat niin uupuneita työssään, etteivät jaksa tehdä perusturva- tai vastaavan päätöksestä valituksia hallinto- ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Yksimielisyys niin yleisön kuin panelistien ja mukana olleitten kansanedustakandidaattien puheenvuoroissa oli selvästi omaishoidon rahoituksen siirtämisestä Kansaneläkelaitoksen tehtäväksi. Lahtelaistaustainen sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo korosti puheenvuorossaan, että Kelan kautta maksettava palkkio olisi kaikille sama, kun nykyisin sen saanti riippuu kotikunnan varallisuudesta

Marja-Liisa Niuranen