Suomessa on nykyisin tungosta turvallisuusalan koulutukseen. Alalle opiskelemaan pääsee vain noin joka kolmas ensisijaisista hakijoista.
– Viime vuonna hakijoita oli kaikki hakutoiveet huomioon ottaen yli 100, mutta vuosittain aloituspaikkoja on 20 opiskelijalle, korostaa kouluttajana toimiva Anttilanmäellä asuva Veli-Matti Kosunen.
– Nuorten puolelta olemme keskittäneet tämän turvallisuusalan koulutuksen Heinolaan. Koulutukseen haetaan pääsääntöisesti, mutta hakijoiden täytyy myös huomioida, että heillä ovat kehittyneet tiedot ja fyysiset taidot alalle, hän sanoo.
Turvallisuusalan perustutkintoa suorittava Anette Holopainen on toisella vuosikurssilla. Yhteensä kolmen vuoden tutkinto käsittää 120 opintoviikkoa. Turvallisuusalalla on laaja-alaiset perusvalmiudet työskennellä kaikilla turvasektorin alalla. Tutkinto antaa valmiudet toimia ennaltaehkäisevästi sekä rikollisen toiminnan torjumiseksi erilaisissa turvallisuusalan tehtävissä.
Veli-Matti Kosunen haluaa kouluttaa Anette Holopaisesta taidokkaan turvallisuusvalvojan.
– Minulla on tarkoitus pyrkiä Poliisikouluun. Kävin pari vuotta sitten Lahdessa turvallisuusalan messuilla, jolloin huomasin, että tämä on minun juttuni. Suvussani on ollut kokkeja ja ravintoloissa työskentelijöitä, mutta tämä ei syttänyt minua. Haluan olla asiakkaiden kanssa tekemisissä, mutta kuitenkin olen sosiaalinen ihminen, joten haluan poliisiksi, 18-vuotias renkomäkeläinen Anette Holopainen toteaa.
Anette Holopainen sanoo valttinaan olevan kielitaidon. Hän on kotoisin Virosta, joten äidinkielenään hän puhuu eestiä. Kielitaitoon lukeutuvat Viron ja Suomen lisäksi myös Venäjä, Englanti ja Ruotsi.
– Toivoisin, että minusta joskus tulisi poliisi, jolloin voisin hyödyntää kielitaitoani. Esimerkiksi venäjää puhuvia poliiseja ei taida olla paljon, sanoo Anette Holopainen, joka haluaa mukaan miesvaltaiseen alaan.
– Miehet puhuvat mielestäni suoremmin kuin naiset. Miesvaltaisella alalla tämä on hyve.
Anette Holopainen miettii, että poliisikoulun jälkeen hän haluaisi työskennellä liikkuvan poliisin tai tullin työtehtävissä.
Launeen koulussa kyllästyttiin oppilaiden energiajuomien litkimiseen ja roskaamiseen
Launeen yläasteella pari viikkoa sitten alkanut ns.välipalakielto on herättänyt ihmetystä lahtelaisessa mediassa viime päivinä. Oppilaiden ja vanhempien keskuudessa asiasta liikkuu mitä ihmeellisimpiä huhuja, joten otimme yhteyttä Launeen peruskoulun rehtoriin Esko Taipaleeseen, joka kertoi näkemyksiään kiellosta ja siihen johtaneista syistä.
– Vuodenvaihteen jälkeen havaitsimme, että oppilaat kantoivat kouluun yhä enemmän omia juomia ja erilaisia herkkuja. Tästä seurasi se, että koulun käytävät ja aulatilat olivat sotkuisia ja nuhruisia erilaisten makeiden juomien ja herkkujen jäljiltä. Lisäksi mm. erilaiset pullot aiheuttivat
vaaratilanteita oppilaiden keskuudessa. Tästä seurasi myös ehkä vähän levottomuutta oppitunneilla. Suurin syy on ollut kuitenkin se, että olemme huolissamme oppilaiden terveellisistä ruokatottumuksista. Viime kevään kouluterveystutkimuksen mukaan yli puolet 8.-9. lk:n oppilaista ilmoittaa ettei syö aamupalaa, joka aamu. Tämän lisäksi samaisen tutkimuksen mukaan melkein 30% oppilaista jättää kouluruokailun väliin ja että 20% oppilaista juo energiajuomia koulupäivän aikana sekä 32% oppilaista syö makeisia koulupäivän aikana. Koulun on ehdottomasti puututtava tälläiseen epäterveelliseen käyttäytymiseen ja ohjata oppilaita syömään ravitseva ja maittava aamupala kotona sekä käydä syömässä ilmainen ja maukas koululounas ruokalassa linjaa Launeen peruskoulun rehtori Esko Taipale.
– Haastamme erityisesti vanhemmat seuraamaan, mihin lapset rahansa käyttävät ja mitä he suuhunsa kulloinkin laittavat. Ajattelemme tällä kiellolla, ettei omia juomia (makeita mehuja. limuja ja energiajuomia) ja muita herkkuja (karkkia yms) tuoda kouluun erityisesti oppilaiden parasta. Tämän lisäksi voi vielä halutessaan ostaa koulunruokalasta joka päivä klo 13.00 terveellisiä välipaloja jatkaa Taipale. Välipaloihin (terveellisiinkin) puututaankin vain silloin, jos niistä on häiriötä koulunkäynnille eli emme ole puuttuneet vielä hedelmiin yms. Jokainen voi syödä omat eväänsä välipalavälitunnilla koulun ruokalassa opastaa Taipale
Taipaleen mukaan vanhemmat ovat ottaneet kiellon positiivisesti vastaan ja ovat rohkaisseet jatkamaan valitulla linjalla. Oppilaista suurin osa on suhtautunut tilanteeseen asiallisesti. Asia ei ole suurimmalle osalle mikään ongelma, sillä suurin osa oppilaista syö koulussa normaalisti koululounaan.
Ihmetystä on opettajien keskuudessa herättänyt poliisien lausunnot takavarikoinnin laillisuudesta.
– Odottaisin vähän toisenlaista tukea poliisilta lasten ja nuorten kasvatukseen liittyvissä asioissa. Samaa työtähän tässä ollaan tekemässä ymmärtääkseni. Kun rehtorina vastaan koulun turvallisuudesta ja siitä, että kaikki sujuvat täällä edes kohtuullisen asiallisesti, niin sitten
koulun toiminnan laillisuutta epäillään. Opettajilla on ollut aina oikeus ottaa haltuun koulunkäyntiä haittaavat ja vaarantavat esineet ja tavarat. Kyllähän asia kääntyi ihan päälaelleen ihmettelee Taipale
Myös toinen etelälahtelainen yläaste eli Salinkallio on kieltänyt energiajuomat oppilailtaan.
– Meillä Salinkalliolla energiajuomat ovat olleet kiellettyjen listalla jo viime vuoden syyskuusta lähtien. Suurimpana syynä kieltoon oli lapsien sokerihumala ja jatkuva roskaaminen. Siivoojilta olemme saaneet positiivista palautetta kiellon jälkeen, sillä roskaaminen on vähentynyt tuntuvasti. Jos oppilas tuo kouluun energiajuomia ja jää kiinni, ilmoitamme asiasta vanhemmille Wilma-järjestelmän kautta. Poikkeuksetta ovat vanhemmat reagoineet yhteydenottoon positiivisesti ja luvanneet keskustella asiasta lapsensa kanssa kertoo Salinkallion rehtori Marja Kauppila. Omia eväitä saa tuoda, kunhan jättää energiajuomat kotiin. Varmasti muutkin Lahden koulut tulevat puuttuman tilanteeseen, jos välipaloista tulee häiriötä koulunkäynnille linjaa Kauppila.
”Kouluruoka on pahaa”
Mitä tästä sitten ajattelevat oppilaat?
Launeen yläasteen 8.luokkalaiset Vilma, Alina ja Salla kertovat, että suurin syy omiin välipaloihin on se, että kouluruoka on pahaa.
Ruoka on aika hirveetä. Joskus opettajatkaan ei sitä syö ja pari kertaa ruoka on loppunut kesken ja jotkut ovat joutuneet syömään pelkkää kukkakaalia muistelevat tytöt.
Väitetystä roskaamisesta on oppilailla oma mielipide.
– Koululla on ihan liian vähän roskiksia, helpottaisi varmasti, jos niitä lisättäisiin, sillä harva jaksaa kantaa roskiaan pitkin koulua roska-astiaa etsien Vilma, Alina ja Salla jatkavat. Jotkut tietysti kapinoivat kieltoa ja heittävät sen takia roskia lattialle.
Lahden Aterian tarjoama välipala ei nuoria kiinnosta, sillä 80 sentin hinta on heidän mielestään liian korkea joka päivä maksettavaksi.
Launeen koulun 8.luokkalaiset Alina, Salla ja Vilma kertovat, että välipalakiellosta on koulussa ollut liikkeellä väärää tietoa siitä, mitkä eväät ovat kiellettyjä. Se on osaltaan aiheuttanut epätietoisuutta myös vanhempien keskuudessa.
Energiajuomat ovat viime vuosina nousseet etenkin nuorten suosioon jokapäiväisenä juomana ja nyt näyttää siltä, että Suomessa on vihdoinkin herätty huomaamaan juomien aiheuttamat ongelmat ja vaarat. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran linjaus energiajuomista on selventävä:
– Energiajuoma ei korvaa välipalaa. Sokeripitoisesta energiajuomasta saa energiaa, mutta ei elimistölle tärkeitä ravintoaineita. Tölkillinen energiajuomaa sisältää keskimäärin 14 sokeripalaa ja 165 kcal energiaa. Hyvä välipala (noin 200 kcal) on esimerkiksi lihaleikkeleellä päällystetty täysjyväsämpylä, hedelmä ja maito. Energiajuoma välipalana tuo turhaa energiaa, joka köyhdyttää ruokavaliota.
Maanantainen Ystävänpäivä luo erilaisia mielikuvia ihmisille. Joku lähettää kortteja, toinen soittelee kavereilleen tai joku inhoaa koko päivää.
Pienimuotoinen kysely Liipolassa toi nämä kaikki mahdolliset vaihtoehdot hyvin helposti esiin.
– Minä olen asunut Liipolassa 39 vuotta ja olen ollut hyvin tyytyväinen. Täällä asuu todella ystävällisiä ihmisiä, joiden kanssa olen tullut hyvin tutuksi, sanoi Terho Kiiskinen, jonka kanssa allekirjoittanutkin on ollut tekemisissä noin 35 vuoden ajan.
– Tietenkin tässä vuosien aikana minulle on tullut paljon kavereita täältä, mutta jotenkin vierastan tätä Ystävänpäivää. Minusta tämä on kaupallisuuden huippuja. Tällaisiä kaupallisia päiviä keksitään jatkuvasti.
Eläkeikäinen Terho Kiiskinen ei kuitenkaan suoralta kädeltä tyrmää Ystävänpäivää. Pienen miettimisen jälkeen hän totesi, että voi kuitenkin soittaa maanantaina jollekin ystävälle. Kuka se olisi, jäi kuitenkin arvotukseksi.
Kaikki ovat minun ystäviäni. Tässäkin Ostoskatu 12:sta taloissa porukka on vaihtunut kovasti. 60 huoneistosta alkuperäisiä asukkaita on enää viidessä huoneistossa. Hyvin on tultu kaikkien kanssa toimeen, hän kertoi.
Kiiskinen on innokas uimari, joka käy aamuisin aamu-uinnilla Kivimaalla tai Saksalassa. Hänen mielestään nämä lyhyen radan hallit ovat nykyisin melkoisen tukkoisia, joten Launeelle kaavailtu pitkän altaan halli olisi hyväksi.
-Veteen piirretty viiva, kuittasi Terho Kiiskinen.
Sigrid Holopainen sanoo, että hänen ystävänsä on Villiruusu, jossa hän on työvuorossa maanantaina
Ravintola Villiruusussa työskentelevä Sigrid Holopainen on syntyperältään virolainen. Pärnustä kotoisin oleva Holopainen mainitsi, että Virossa Ystävänpäivää arvostetaan. Kaikki muistavat toisiaan ja toivoisin, että täälläkin olisi samanlaista. Jotain yllätystä pitäisi päivän ajaksi keksiä, Renkomäessä asuva Holopainen jutteli arvoituksellisesti.
Postikorteilla voi ystäviä muistaa. Tähän kastiin kuuluu Tavi.
– Olen kirjoittanut kuusi korttia ystävilleni. Osa näistä menee lapsilleni, hän sanoi lähtiessään etsimään postilaatikkoa, jonne kortit piti panna torstaina, jotta ne ovat ystävillä perillä maanantaina.
Elämäntyönsä Lahdessa tehnyt museonjohtaja, FT Jouko Heinonen oli lahtelainen isolla kirjaimella, kuvasi kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kari Salmi tiistaina Lahden Historiallisella museolla ystäväänsä tämän muotokuvan paljastustilaisuudessa.
Kuvanveistäjä Satu Loukolan veistämä museoneuvos Heinosen pronssiin valettu muotokuva paljastettiin postuumina omaisten, ystävien, ja työtovereitten läsnä ollessa. Jouko Heinonen ( 1946 – 2010) kuoli pitkäaikaiseen sairauteen viime pääsiäisviikolla.
Salmi muisteli voimakasta kulttuuripersoonaa muun muassa kertomalla Joukon suhdetta kotikaupunkiinsa Lahteen seuraavasti :
-Jouko muisti aina mainita, että suomalaisuuden ensi kehdon, Turun päällä oli viisi metriä vettä, kun me olimme asuneet täällä jo tuhat vuotta. Tämä tiedetään varmasti tohtori Hannu Takalan Ristolan – ja Renkomäen alueen tutkimuksista, mutta miten Jouko arvioi Turun muinaisen veden korkeuden, on jäänyt arvoitukseksi, jatkoi Kari Salmi.
Lahden kaupunginmuseolla paljastettiin viime tiistaina museoneuvos Jouko Heinosen muotokuva. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Kari Salmi piti muotokuvan paljastuspuheen Heinosen omaisten, työtovereitten ja ystävien ja yhteistyökumppaneitten läsnä ollessa pienimuotoisessa tilaisuudessa.
Jouko Heinonen tuli kotikaupunkiinsa Lahteen takasin nuorena Helsingin maisterina kaupunginmuseon johtajaksi 1973. Hän oli 1988 – 1991 Retretin taidemuseon johtajana, mutta palasi takasin kaupunginmuseon johtajaksi. Hän vaikutti voimakkaasti museoalan kehittämiseen ja sen lainsäädäntöön 1970 – 80- luvulla. Museotoiminnan modernisoiminen oli organisaattorina tunnetun miehen aikaansaannoksia. Lahteen tuotiin suuria kansainvälisiä näyttelyitä kuten arvokas Fabergé – kultaseppätaidon näyttely ja kiinalainen Terrakottasotilaitten näyttely, joitten aikana järjestettiin kaupungissa teemojen oheistapahtumia.
Kotikaupungin Aikuiskoulutuskeskus -Työväenopiston – auditoriossa pidettiin Jouko Heinosen väitöstilaisuus elokuussa 1999. Humanistiseen alaan kuuluva väitöskirja oli poikkitieteellinen Miksi ja miten Päijät – Häme tehtiin”. Se liitettiin tekijän Päijät-Hämeen historiaan käsittelevään neliosaiseen kirjasarjaan. Myös torit ja niillä pidettävät markkinat olivat vuonna 2003 tasavallan presidentti Tarja Halosen myöntämän museoneuvoksen arvonimen saajalle pitkäjänteisen tutkimuksen kohde samoin päijät-hämäläinen ja lahtelainen identiteetti.
Kari Salmi viittasikin muotokuvan paljastuspuheessaan aktiiviseen ihmiseen, jonka vauhti innovatiivisena uudistajana, mietintöjen ja artikkeleitten ja historiikkien kirjoittajana oli hengästyttävä. Joukon tapana oli kirjoittaa asiat muistiin pienellä lyijykynän pätkällä, jotka vaimo Ulla Palmgren kirjoitti puhtaaksi. Paitsi kirjallista tuotantoa museoneuvos painotti museotoiminnan ja talouden kehittämistä museoitten elämisen ehtona. Syntyi idea muun muassa museokaupoista. Museomies oli eläessään myös ristiriitaisia mielipiteitä herättänyt virkamies, minkä hän myös itse tiedosti.
Jouko Heinonen oli Lahdessa suurta mielenkiintoa herättäneitten Suomalaiset historiapäivät- seminaarien ideoitsija ja kehittäjä.
Tämän helmikuun XII Historiapäivät alkoivat torstaina 10.2 Asikkalassa ja jatkuvat perjantaina ja lauantaina Sibeliustalossa.
Kuvanveistäjä Satu Loukolan veistämä Jouko Heinosen muotokuva Kaupunginmuseolla, Kartanossa, on 53 cm korkea pronssinen rintakuva. Se on valettu Herttoniemen Taidevalimossa Helsingissä. Kuvanveistäjä Loukola on pitänyt useita näyttelyitä Suomessa ja ulkomailla sekä opettanut lahtelaisissa oppilaitoksissa. Hän on Lahden Taitelijaseuran ja Suomen Kuvanveistäjäliiton jäsen. Loukolan muotokuva on mallinsa näköinen.
Salmen kuvaamana hän istuu ”silmälasit nenällä roikkuen, kravattisolmu löysällä, tukka kohtuullisesti pörrössä, kannustavasti todeten haastattelijalle todeten : – koeta nyt keksiä jotain kivaa sanottavaa minusta”.
Kuusysin ja Reippaan juniorimyllyt tuottavat vuosittain suuren määrän tyttöpelaajia, joilla on B-juniori-iän jälkeen kovin vähän mahdollisuuksia jatkaa jalkapalloilua. Varsinkin, jos tähtäin ei ole kansallisessa huippujalkapalloilussa, vaan mieli tekisi jatkaa pelaamista lähinnä harrastusmielessä. Kuusysillä ja Reippaalla ei ole ollut halua tai resursseja järjestää ns. kakkosjoukkuetta, vaan ne ovat keskittyneet enemmänkin tuloksen tekemiseen, joka usein tarkoittaa sitä, että parhaat pelaavat ja muilta kerätään rahat jäsenmaksujen muodossa lähinnä vaihdossa istumisesta ja hajapeliminuuteista.
Viime marraskuussa perustettiin Lahteen uusi jalkapalloseura naisille, jotka haluavat pelata jalkapalloa, muttei ihan niin tosissaan. Uusi seura löysi kodin FC Starsin organisaatiosta ja otti nimen LadyStars. Ensi kesänä on uudella seuralla tarkoitus ottaa osaa Naisten 4.divisioonaan.
Kyllä aloite tähän tuli tytöiltä kertoo LadyStarsin ”kummisetä” Masa Hänninen.
– Olen ollut jo vuosikaudet mukana Kuusysin toiminnassa ja harmitellut, kun tytöiltä loppuu 16 vuoden ikäisinä hyvä harrastus. Pojillehan on ollut aina tarjolla kakkosjoukkueita ja kortteliliigaa, mutta tyttöjen mahdollisuudet jatkaa harrastusmielessä jalkapalloa ovat olleet aika pienet.
LadyStarsissa tärkeintä on sosiaalinen yhdessäolo ja jalkapallosta nauttiminen linjaa Hänninen.
– Meillä pelaavat kaikki, ketkä käyvät harjoituksissakin. Kenellekään emme sano ei, sillä tervetulleita toimintaan ovat kaikki naispuoliset, vaikkapa äidit ja tyttäret yhdessä, mitään ylä- tai alaikärajoja ei ole jatkaa Hänninen.
Jalkapallo on hieno harrastus ja aina ei tarvi painaa hampaat irvessä. LadyStarsin iloinen ryhmä joukkuekuvassa. Vasemmalta oikealle: Valmentaja Jarmo Jurvakainen, Mia Huovinen, Maija Pynssi, Kia Pellikka, Rimma Jusma, Kiia Hänninen, Taija Virtanen, Johanna Ojala, Jenna Mälkiä ja valmentaja Henri Takala.Viisi tyttöä ei kiireiltään kuvaan ehtinyt.
Mukana on tällä hetkellä 13 tyttöä ikähaarukaltaan 16 – 22 vuotta, mutta lisää pelaajia mahtuu vielä paljon mukaan. Joukkueen valmentajina toimivat ex- kyykkäjunioriluotsit Jarmo Jurvakainen ja Henri Takala. Treenejä on noin kaksi kertaa viikossa ja silloin tällöin myös harjoituspelejä.
LadyStars ei halua kilpailla Kuusysin tai Reippaan kanssapelaajista, vaan nimenomaan tarjota mahdollisuuden tytöille jatkaa mukavaa harrastusta ilman kilpailupainetta. Ykkösjoukkueisiin kun mahtuu vain rajallinen määrä pelaajia ja monille elämän muut asiat kuten koulu, työ, ystävät jne ovat tärkeämpiä asioita kuin jalkapallo.
– Uskon, että entisiä Kyykän ja Reippaan tyttöjunnuja on paljon, jotka haluaisivat jatkaa pelaamista täysin harrastusmielessä. Olemme saaneet monia peliuransa jo muutamia vuosia sitten lopettaneita tyttöjä takaisin jalkapallon pariin. Haluamme, että harrastaminen on helppoa, halpaa ja mukavaa. Kausimaksu on vain 100 euroa + juokseviin kuluihin 30 euroa/kk. Tämä on moninkertaisesti halvempaa kuin muissa alueen jalkapalloseuroissa mainostaa Hänninen.
Jos vanha futiskipinä heräsi, niin lisätietoja LadyStarsin treeneistä ja joukkueen yhteytiedot löytyvät netistä osoitteesta www.fcstars.net,
Olen ollut mukana lahtelaisessa päätöksenteossa vuodesta 1972 lähtien. Pääosin olen vaikuttanut liikunta- ja koululautakunnassa mutta myös yhden kauden valtuustossa Kokoomuksen mandaatilla. Tiedän siis jonkin verran miten asioita on ennen viety eteenpäin.
Nyt aivan viime vuosina olen huomannut että Lahdessa on siirrytty uudenlaiseen päätöksentekokulttuuriin. Vähänkin arkoja asioita valmistellaan niin salassa kuin mahdollista ja vielä jälkikäteenkin tiedotetaan vähän tai ei ollenkaan, ainakin sen aikaa että valitusaika ehtii mennä umpeen.
Esimerkiksi minua kiinnostavasta kouluratkaisusta (Salpaus/Lyseo) tiedottamisesta on vaiennut myös suuri ja mahtava Etelä-Suomen Sanomat. Onko ollut tarkoituskin?
Uimahallista kirjoittaessani ESS:iin mainitsin että rahaa Lahdella on mutta se on arvostuskysymys mihin sitä laitetaan. Laune on Kivimaata 4 miljoonaa kalliimpi. Lyseoon saneerataan Urheilulukiolle uudet tila miljoonalla vaikka tarvittavat tilat on jo olemassa Salppurissa. Salpausselkä/Lyseo ratkaisuja valmistelleet virkamiehet veivät perusteluillaan päätöksentekijöitä kuin pässiä narussa.Kokonaisuuteen vedoten voidaan uhrata joitakin yksiköitä!
Sääliksi käy Salpausselän kouluja ylläpitävää yksityistä taloyhtiötä, joka vuosikymmenet on satsannut miljoonia pitääkseen tilat hyvässä kunnossa, viimeksi uusinut koko sisäilmastoinnin. Palkkioksi se saa sen että lukio otetaan pois kaupungin ja koulun välillä tehdystä sopimuksesta huolimatta. Miettikääpä arvoisat päättäjät mihin kuntoon on päästetty kaupungin omat koulurakennukset. Kuka tällaisten ratkaisujen jälkeen luottaa Lahden kaupunkiin sopimuskumppanina?
Päätöksen tekoon on tullut uusi sukupolvi, joka ei kunnioita aiemmin tehtyjä sopimuksia. Tämä on aivan uutta Lahdessa. Onkohan tämä päätöksentekotapa tullut jäädäkseen? Onko mahdollisesti ns. vanhempi päättäjäkunta ajettu sivuraiteille? Etelä-Lahtea on kohtuuttomasti rokotettu. Lukio on viety ja ala-asteita lakkautellaan. Tuiki tarpeellisen Ohitien sijasta rakennetaan huippukallis Kehätie keskelle meidän asuinalueita. Me täällä radan eteläpuolella tarvitsemme muutakin kuin marketteja.
Arvoisat päättäjät, ainakin vanhempi polvi, pitäkää lupauksenne valtiolle ja antakaa edes uimahalli Launeelle!
Maailmassa numero 904. Kuka hän on ja mistä?
Hän on patoniittyläinen Risto Laurila, joka on aktiivisesti osallistunut pitkänmatkanhiihtoihin ja tämän arvostetun numeron hän on saavuttanut osallistumisestaan aktiivisesti pitkien matkojen hiihtoihin. 66-vuotiaan Laurilan harrastuksen piiriin on täydennystä luvassa reilun viikon kuluttua, kun hän matkaa Japanin Sapporoon, jossa hiihdetään Worldloppetin osakilpailu.
-En minä ole missään nimessä lähdössä kisailemaan, vaan tämä on puhtaasti harrastus. Olen ollut mukana näissä pitkänmatkan hiihdoissa vuodesta 1987 lähtien ja takana on 30 Finlandia-hiihtoa. Yhteensä olen käynyt Worldloppetiin kuuluvista 15 hiihdosta nautinnollisesti läpi 14, joten nyt on vihdoin Sapporon vuoro, sanoi Risto Laurila.
Risto Laurilalle on kertynyt erilaisia mitaleja vuosien varrella
Finlandia-hiihdon kautta hän on harrastanut lajia todella aktiivisesti, mutta väliin on mahtunut myös ns. synkkiä jaksoja.
– Olen ollut perinteisen hiihdon kannalla, mutta hieman tappelua tuli siitä, että luistelutyyli tuli mukaan. Siinä tuli Finlandian suhteen muutama välivuosi, mutta innostuin uudelleen, Laurila kertoi.
Risto Laurila on tosi kova kuntourheilija, joka painottaa sitä, että hän harrastuksiensa vuoksi pitää terveyttään yllä.
Talvisin hän hiihtää ja kesä sujuu pyöräilyn ja soudun merkeissä.
Valkealasta aikanaan hiihtokipinän löytänyt Laurila kertoi lapsuusaikanaan hiihtäneen koulumatkat talviaikaan.
– Kilpailu-uraakin yritin Valkealan Roimassa eli nykyisessä Kajossa. Olen tyytyväinen hiihtoharrastuksestani, jonka aikanaan sain. Nykyisin hiihtokilometrejä minulle tulee noin 2000 vuodessa. Aikaahan tässä on, hän huokaisee.
– En ota tosissani, vaan ole todennut, että hitaasti kiirehditään, koska en tiedä milloin tässä kupsahtaa, Laurila ironisoi.
Risto Laurila ehtii harrastaa Patoniityn alueella myös sauvalenkkeilyä.
– Perjantaisin on ohjelmassa tunnin lenkki, jonka jälkeen vielä 15 minuutin venytykset, jotka ohjaa Eija Remes. Meillä on koossa noin kymmenen henkilön aktiiviporukka, mutta lisää porukkaa olisi kiva saada.
Laurila korostaa, että Lahden kaupunki on hoitanut reitit hyvin. Hän hiihtää yleensä Patomäestä Venetsian kautta Nikkilään, josta reissu jatkuu Liipolan ja Saksalan kautta Kerille. Pienten ylimääräisten lenkkien kautta matkaa kertyy noin 30 kilometriä.
Moottoritien alikulut voisi hoitaa hiihtäjille ystävällisemmällä tavalla, Risto Laurila huomauttaa.
On syytä juhlaan. Patomäen seurakuntakodin päiväkerhot ovat toimineet kolmekymmentä vuotta! Perhekerho viettää myös juhlapäivää torstaina 17. päivä helmikuuta luokkakokouksen merkeissä. Lapset ovat kerhoissa vaihtuneet ja vanhemmat myös. Ensimmäisten vuosien kerholaisista on tullut äitejä ja isiä. Muutamat lapset touhuavat kerhoissa jo toisessa polvessa, kertoo hymyilevä lastenohjaaja Tarja Kallio.
Lapset touhuavat leikkitiloissa. Seurakuntakotia on välillä kunnostettu, mutta perusidealtaan se on sama kuin 1980. Elintarvikekauppa lopetti toimintansa ja seurakunta vuokrasi niistä tilat, jotka tulivat todella tarpeeseen Launeen kirkon tiloissa toimineet seurakunnan lasten kerhot muuttivat lähemmäksi parinkymmenen vuoden aikana rakentuneen patoniittyläisten ja patomäkeläisten koteja. Kerhojen aloittaessa toiminnan Patoseudun uuden seurakuntakodin tiloissa, oli lapsia kerhoissa viikoittain lähes kahdeksankymmentä. Nykyisin heitä on kaksikymmentäviisi, kuvaa Tarja Kallio runsaan kolmenkymmenen vuoden muutosta.
Uusien lapsiperheitten muutto Patoseudulle on suhteellisen hidasta. Jokimaan, Vartiojokilaakson ja Metsä-Hennalan asuinalueet ovat uusia alueita lapsiperheineen. Päiväkerhoikäisistä lapsista monet ovat päiväkodeissa koko päivähoidossa vanhempien ollessa työssä. Tämä on suurin syy kerholaisten määrän vähenemiseen. Perhekerho kokoontuu edelleen torstaisin, lapset täyttävät tilan maanantaista keskiviikkoon, aamu- ja iltapäiväryhminä.
Lastenohjaaja Tarja Kallio on lukenut tässä sohvannurkkauksessa Patoseudun seurakuntakodin päiväkerholaisille monet sadut kolmenkymmenen vuoden aikana. Seurakuntakoti odottaa kerholaisten vierailua helmikuun 17. päivänä aina vuodelta 1980 saakka.
-Kerhotilat eivät tulvi lasten mekaanisia tai elektronisia leluja, Niitä ja pehmoleluja lapset tuovat lempilelujen päivänä enemmän kuin kerhotoiminnan aloituksen aikaan. Askartelut, laulut ja leikit ovat pysyneet vuosien mittaan samankaltaisina. Kestosuosikkileikit ovat Vettä kengässä, Vahtikoira, Mehiläisen piiri sekä laululeikit, luonnehtii Tarja Kallio kolme – kuusivuotiaitten lapsukaisten touhuja. Lapset kuuntelevat mielellään satuja, mutta nykyisin he kaipaavat satukirjoihin enemmän kuvitusta kuin aiemmin. Siihen on varmasti vaikuttanut television katselu ja värikylläiset kirjat. Lasten mielikuvitus olisi lennokkaampi, jos heille ei tarjottaisi valmiiksi kuvitettuja tarinoita runsaasti, miettii päivätyönsä lasten parissa ja heidän elämäänsä syventynyt Tarja Kallio.
Satuja ja tarinoita eivät aikuiset kerhoissa ainoastaan lue, vaan niistä keskustellaan yhdessä. Tarinatuokiot vaativat lapsia keskittymään, sillä nykyinen kiireinen elämän vauhti tekee toisinaan lapsista levottomia. Innokkaasti kerholaiset käyttävät muovailuvahaa, vesivärejä ja kyniä, liimaa ja saksia. Talouspaperirullat kelpaavat kiikareiksi, torviksi ja puitten rungoiksi. Askartelun välityksellä lapset oppivat myös materiaalien kierrätystä, kun paperinsilppu löytää oman roskakorinsa. Toki tytöillä on edelleen omat leikkinsä ja pojilla autojutut. Niihin järjestyy kolmituntisesta kerhopäivästä tilaa.
Isätkin ovat uskaltautuneet perhekerhoon toisinaan mukaan. Muutamat perhepäivähoitajat käyvät torstain kerhossa lapsineen. Kerran kuukaudessa siellä ovat perheet vauvasta vaariin. Aikuiset pääsevät keskustelemaan heitä askarruttavista asioista. Se on vertaistuen antamista vanhempien kesken, sekä Tarja Kallion oman elämänkokemuksen tuomalla tiedolla heidän tukemistaan. Hän hymähtääkin pilke silmäkulmassa, että kasvatusta on koko elämä, sillä perhe – Kallio viettää Kuhmoisissa kaikki vapaa-ajat toukokuusta lokakuuhun. Siellä lastenohjaaja kasvattaa kaikkia mahdollisia kukkia ja yrttejä sekä kokoaa syksyn marja, omena ja vihannessadon purkkeihin ja purnukoihin. Ystävät saivat jälleen jouluna lasisia ”joulukukkia”, jotka olivat täynnä menneen kesän puutarhan tuotteita. Hilloja saattaa löytyä vielä keksien päälle luokkakokouspäivänä Patoseudun seurakuntakodilla.
Meidän suomalaisten alkuvuoteen kuuluu aina se liki ”pakollinen” uuden vuoden lupaus sisältäen elämäntapamuutoksen tai laihduttamisen. Liikuntakeskus @letic tarjoaa helpotusta tähän tuskaan, sillä keskuksessa alkavat helmikuussa ainoana Lahdessa Modifast- painonhallintaryhmät.
Mitä Modifast on?
Painonhallintaryhmän perusta on henkilökohtaisesti räätälöity ravinto-ohjelma, jonka tueksi nautitaan täysipainosta ja tutkitusti ravinnerikasta modifast -ateriankorviketta.
– Modifast-tuotesarjaan kuuluu tuotteita, joilla pystyy korvaamaan päivän ateriat terveellisellä ja täyttävällä vaihtoehdolla. Modifast tuotteet ovat hyvänmakuisia ja tehokkaita ravinnon lähteitä.
Tuotesarjaan kuuluu maistuvia juomia, patukoita sekä keittoja, jotka sisältävät kaikki päivittäin
tarvittavat ravintoaineet, mutta niissä on vain vähän kaloreita.
– Modifastia voi käyttää joko ainoana ravinnonlähteenä laihduttaessasi tai tavallisen ruoan ohessa tukemassa painonhallintaa. Korvikeaterioiden avulla opitaan pikkuhiljaa syömään oikein, jonka jälkeen voidaan korvikkeiden syönti lopettaa kertoo Modifast-ryhmien vetäjä personal trainer Maria Tuovinen.
– Ideana on, että keräämme kaksi kymmenen hengen ryhmää. Jokaiselle ryhmän jäsenelle tehdään henkilökohtainen alkukartoitus sisältäen mm. haastattelun ja tavoiteasettelun. Lisäksi tehdään kehonkoostumismittaus, jonka suorittaa Easyway Finland Inbody-mittauksena. Mittauksella saadaan selville mitä keho pitää sisällään mm. sisäelimien ympärillä olevan rasvan määrän.
Ryhmällä on viikossa pari tapaamista sekä punnitukset joka kolmas viikko kertoo alkutaipaleesta Tuovinen.
Personal trainer Maria Tuovinen ja Modifast-tuotteet
Jokaisella ryhmän jäsenellä on oma tavoite ja omat ruoat, mutta ryhmän tuki on toki tärkeätä tavoitteen saavuttamisessa. Kyseessä ei siis ole mikään painonpudotuskilpailu muistuttaa @leticin osaomistaja Milla Saari.
Mistään muutaman viikon jutusta ei ole kyse, sillä painonhallintaryhmään sitoudutaan vähintään puoleksi vuodeksi tai vuodeksi. Senkin jälkeen seurantaa vielä jatketaan, joten ketään ei jätetä oman onnensa nojaan.
– Ensimmäisenä tavoitteena Modifast- painonhallintaryhmissä on oikeat ravintotottumukset ja toisena tavoitteena on aloittaa jatkuva liikuntaharrastus. Hyvää liikuntaa on sellainen joka ei kuormita liikaa niveliä. Esim. uinti, kuntopyörä tai muu aerobinen liikunta sopii hyvin painonsa kanssa kamppailevalle linjaa Tuovinen.
Paikkoja painonhallintaryhmiin on tarjolla vain 20, joten ilmoittaudu mukaan jo tänään, kuitenkin viimeistään 12.2. mennessä.
Seniorijumppa
Tammikuun alusta on @leticillä pyörinyt myös + 65 -seniorijumppa.
Ikäihmisille räätälöity jumppa on kaksi kertaa viikossa ja mukaan kuulemma mahtuu vielä.
Jumppa suoritetaan pääosin ohjattuna circuit kiertoharjoitteluna, jossa kuntoilijat kiertävät eri laitteissa ohjaajan kanssa. Myös pyörätuolipotilaat on salilla otettu huomioon, sillä joka paikkaan pääsee pyörätuolilla ja pyörätuolilla kulkeville on myös omia laitteita.
Jälkilämmöt voi ottaa tavallisen saunan lisäksi vaikkapa infrapunasaunassa, jossa saunan hyvät vaikutukset kehoon saadaan ilman kovia löylyjä.
Näinä päivinä useat viranomaisten aikaisemmin hoitamat toimet on vapautettu yksityisille markkinoille. Näin on käynyt myös löytötavaratoiminnalle. Suomen ensimmäinen yksityinen löytötavaratoimisto on avattu Helsingissä jo vuonna 1993 ja kaikkiaan koko maasta löytyy noin 15 kpl yksityisiä toimistoja, mutta vasta viime vuonna saatiin Lahteen ensimmäiset yksityiset löytötavaratoimistot.
Keijutiellä perhekirppis Lanttilan tiloissa alivuokralaisena toimiva Etelä-Suomen löytötavaratoimisto aloitti toimintansa viime marraskuussa. Yrittäjä JouniSilvonen kertoo että toiminta on lähtenyt hienosti käyntiin ja pikkuhiljaa toiminta on tullut tutuksi myös siis meille etelälahtelaisille. Yhteistyökumppaneita on tällä hetkellä noin 30, joista pääosa on lahtelaisia ravintoloita. Yhteistyökumppaneita tulee päivittäin lisää.
– Ravintoloita helpottaa, kun löytötavaratoimintaa ei tarvitse hoitaa ravintolan omilla resursseilla, nythän päivittäin ihmiset hakevat kadonneita tavaroitaan eteispalveluista. Lisäksi isot yleisötapahtumat, vaikkapa rockfestivaalit voisivat olla meille hyvä yhteistyökumppani jatkossa Silvonen linjaa.
Jouni Silvonen – mies yksityisen löytötavaratoimiston takana
Mistä sitten on kyse?
– Kyseessä on luvanvarainen toiminta ja luvan toimintaan antaa lääninhallitus. Lääninhallitus myös valvoo, että löytötavaratoimistot noudattavatlainsäädäntöä. Yksityisen löytötavaratoimiston toiminta perustuu löytötavaralain 2 luvun 5§:ssä määriteltyjen laitoslöytöjen hoitamiseenyhteistyöyritysten ja – yhteisöjen puolesta. Laitoslöydöllä tarkoitetaan tavaraa joka löydetään julkisesta liikennevälineestä, liikehuoneistosta, teatterista, ravintoloista, hotelleista jne. Kadulta löydetty tavara ei ole laitoslöytö ja se on aina vietävä poliisin löytötavaratoimistoon linjaa Silvonen.
– Toimimme tällä hetkelläkin yhteistyössä poliisin kanssa (viittaus; Poliisin 2020 kehittämistarpeet; löytötavaralain uudistaminen jossa yksityisetlöytötavaratoimistot hoitavat lain uudistuksen jälkeen löytötavaratoiminnan). Näillä näkymillä lakiuudistus menee valmisteluun ja astuu voimaan seuraavalla hallitus/eduskunta kaudella, mutta tiettävästi poliisi on pikkuhiljaa luopumassa perinteisestä löytötavaratoiminnasta, jolloin heille jäisivät hoidettavaksi ainoastaan kadonneet asiakirjat (esim. ajokortit, henkilötodistukset) ja rikoksiin viittaavat löydökset. Jos meille näitätuodaan, toimitamme ne eteenpäin poliisille jatkaa Silvonen
Palvelu on maksuton yrityksille, sillä varsinainen tuotto löytötavarayritykselle tulee pääosin noudetuista löydöksistä. Provisio on laissa määritetty 5% löydöksen käyvästä arvosta. Kaikki löydökset rekisteröidään reaaliaikaisesti yrityksen päätteelle ja kadonneita tavaroitaan voi kysellä tiskiltä tuntomerkkejä vastaan. Jos kadonneen tavaran ( esim. puhelin) omistaja pystytään selvittämään, ilmoitetaan hänelle asiasta henkilökohtaisesti. Löytötavaratoimisto säilyttää tavaroita 3 kuukautta, jonka jälkeen ne muuttuvat toimiston omaisuudeksi. Sen jälkeen hakemattomat tavarat laitetaan myyntiin toimiston tiloihin.
– toimistomme on auki viikon jokaisena päivänä Lanttilan aukioloaikojen mukaisesti mainostaa vielä Silvonen joustavia aukioloaikojaan.
Lisätietoja löytyy netistä osoitteesta www.eslt.fi
