Lähes satakunta etelälahtelaista riensi aurinkoisena laskiaissunnuntaina Salinkallion koululle perinteiseen mäenlaskuun. Alijuhakkalan asukasyhdistyksen ja Launeen omakotiyhdistyksen järjestämässä laskiaisriehassa oli väkeä vauvasta vaariin. Vanhimmat muistelivat olleensa Salinkalliolla pitkiä pellavia laskemassa jo 25 vuotta sitten.

Mäkeä viiletettiin vapaalla tyylillä: pulkalla, kelkalla,liukurilla, yksin , kaksin sekä muodostelmassa. Kunnostetun mäen liuku oli niin loistava, että suunniteltu pituuslaskukilpailu jouduttiin perumaan, koska kaikkien kelkka luisti lumikinoksiin asti.
Mäenlaskun oheen oli järjestetty lumiveistokilpailu, joka kiinnosti varsinkin lapsia. Kilpailun parhaina palkittiin Leea (8v.) teoksella ”Kaksi hevosta” sekä Sisu (7v.)teoksella ”Kaukoputki”. Uusi laji ei toistaiseksi saanut kannatusta vanhempien hämäläisten keskuudessa, mutta sillä uskottiin kuitenkin olevan tulevaisuutta myös Etelä-Lahdessa.

Suosituin kilpailu oli kuitenkin ”lämärikisa”, jossa nuorimmat laskiaisen viettäjät kilpailivat lyönnin tarkkuudesta. Alle 6-vuotiaiden sarjassa voittajaksi selviytyi Joona ja hyvänä kakkosena kiekkoa liu’utti Roger. Yli 6-vuotiaiden sarjassa voiton vei Niclas ja toiseksi selviytyi Leo.
Liikunnan lomassa sekä aikuisille että lapsille maistuivat tuhdit laskiaispullat ja makoisat makkarat. Palan painikkeeksi juotiin kaakaota, kahvia ja mehua. Kahvittelun lomassa ehdittiin rupatella tuttavien kanssa kaukolämmöstä ja uimahallista sekä muista ajankohtaisista asioista.
Iloinen mieli vietiin kotiin asti.

Teksti ja kuvat: Marjo Liukkonen

Itella Posti on ottanut postinjakelussa käyttöön kuusi oikealta ohjattavaa Nissan Note -jakeluautoa maaliskuun alussa. Näillä kaksoispolttoainejärjestelmällä varustetuilla autoilla voidaan ajaa maakaasulla ja tarvittaessa bensiinillä. Suomessa Bi-Fuel-autoksi muunnetut ajoneuvot sijoittuvat Tampereelle, Kotkaan, Lappeenrantaan ja Lahteen.
Lahden maakaasuauto löytyy Launeen jakelukeskuksen pihasta Apilakadulta.

Postinjakaja Marja-Liisa Mäkelä kurvailee uudenkarhealla jakeluautollaan pääosin Luhtikylässä.
– Auto tuli pari viikkoa sitten. En ole huomannut mitään suurempia eroja tavalliseen bensa-autoon, tosin käyntiääni on hieman hiljaisempi toteaa Mäkelä.
– Yhdellä tankillisellä ( noin 13-14 kg maakaasua) ajan pari päivää eli noin 220 km,joten sadalla kilometrillä kuluu vähän yli 6 kiloa maakaasua.
Maakaasua saa tankattua Launeen Citymarketin pihasta ja hinnaltaan se on 1,28 euroa/kg. Kustannukset 100 kilometriä kohden ovat siis vain noin 8 euroa! Bensaa kuluisi noin 13 litraa sadalla kilometrin matkalla, joten jokainen voi helposti laskea, että maakaasu on selkeästi halvempi ratkaisu ja ennen kaikkea luontoystävällisempi laskeskelee Mäkelä.

Esimies Jukka Rissanen kertoo, että kesällä voi maakaasuautolla ajaa vieläkin pitempiä matkoja, sillä maakaasupulloissa on ns. pakkasvara, joten lämpimällä kelillä kahteen säiliöön mahtunee hieman enemmän kaasua. Lisäksi autoon mahtuu tarvittaessa myös kolmas maakaasusäiliö. Maakaasuautot on tehty jälkiasennuksena aivan tavallisiin bensa-autoihin, joten kaikki hallintalaitteet ovat täysin normaalit ja bensatankkikin on normaalin kokoinen.
– Pyrimme ajamaan kuitenkin koko ajan pelkällä maakaasulla, sillä haluamme kerätä kokemuksia maakaasun käytöstä. Kyseessä on kokeilu, joka liittyy vahvasti Itellan uuteen ”vihreään linjaan”.
Sähköautot eivät jakelutyössä kestäneet kovin hyvin, joten mielenkiinnolla odotan miten maakaasuauton käy jatkaa Rissanen.

Maakaasuauto soveltuu ominaisuuksiltaan hyvin jakelu- ja kuljetusajoihin kaupungeissa ja taajamissa. Maakaasu ei sisällä rikkiä, pölyä tai raskasmetalleja, ja maakaasuauton hiilidioksidipäästöt ovat noin neljänneksen pienemmät kuin vastaavassa bensiinikäyttöisessä autossa. Bi-Fuel-autoa voidaan käyttää samoissa käyttöolosuhteissa kuin bensiiniautoakin. Kaasuauto sopii hyvin myös erityisen kylmään säähän.
Maan suurimpana kuljetus- ja jakeluyrityksenä Itellalla on merkittävä rooli ympäristöystävällisen kuljetustoiminnan kehittäjänä. Itella otti ensimmäisenä Suomessa maakaasukuorma-auton käyttöön Helsingissä vuonna 2006. Hyvien käyttökokemusten ja tankkausasemien yleistymisen myötä Itella on päättänyt hankkia postinjakeluajoon Bi-Fuel-autoja. Maailmalla kaasuautoja on liikenteessä jo yli yksitoista miljoonaa, Euroopassa niitä on liikenteessä yli 1 100 000. Suomessa on tällä hetkellä noin 900 kaasuautoa.

Itellan käytössä on yli 5 000 ajoneuvoa, joilla ajetaan noin 100 miljoonaa kilometriä vuodessa. Itellan ympäristöohjelman keskeisenä tavoitteena on vähentää hiilidioksidipäästöjä 30 % vuoteen 2020 mennessä. Maakaasuautot ovat yksi keino hillitä ilmastonmuutosta. Polttoaineen kulutusta ja hiilidioksidipäästöjä pyritään alentamaan myös tehokkaalla reittisuunnittelulla, kuljetuksia yhdistelemällä sekä ympäristön huomioivalla ajotapakoulutuksella.

– Petri Salomaa-

Lahtelaismuusikko Pekka Masalin on tehnyt muusikkona pitkän päivätyön. Aiemmin hän toimi palokunnassa ruiskumestarina, mutta jäi kolme vuotta sitten eläkkeelle, joten aikaa on ollut keikkailla entistä aktiivisemmmin.
– Muusikkohommat alkoivat kohdaltani vuonna 1963, jolloin Kiveriön yhteiskoulun ilmoitustaululle ilmestyi lappu, jonka mukaan koululle haettiin yhtyettä. Soittimeksini tuli alussa vetopasuuna, Masalin kertoi.
Hän on opiskellut musiikkia Viipurin musiikkiopistossa.
– Ensimmäinen lavakeikkani oli vuotta myöhemmin, kun esiinnyttiin Säyhteen lavalla.

Hän kertoi, että Kiveriön koulun oppilaat harjoittelivat tosi innokkaasti. Myöhemmin hän keikkaili Pekka Inervon yhtyeen mukana. Masalinista tuli laulusolisti ja tästä hän kiitteli koulun rehtoria Martti Kivistä.
– Sitten perustettiin Pekka Masalin & Polemique, jossa oli huippusoittajia. Soittajat olivat todella ammattitaitoisia ja viihdefirmat myivät yhtyettämme kiitettävän hyvin.

Nykyisin Masalin hoitelee keikkansa yksin. Mies laulaa sydämensä kyllyydestä ja soitin on vaihtunut komppikitaraan.
Esimerkiksi viime lauantaina hän oli keikalla Villiruusussa. Ravintola- ja baarikeikoilla mies on suosittu esiintyjä.
Masalin on innokas jalkapallofani, jonka suosikkiseura on Reipas. Hänen molemmat poikansa ovat myös jalkapallon ystäviä. Jukka-Pekka Masalin toimii Atlantassa pelaaja-valmentajana.
– Työvuodet ovat siis täynnä, mutta keikkailemista en aio lopettaa, hän täydensi.

Harri Hulkko

Sosiaalinen media, keksinnöistä hienoin. Facebook, Twitteri ja Myspace yhdistävät ihmisiä ympäri maailman. Niiden avulla on mahdollista vaihtaa kuulumisia kauan kadoksissa olleen opiskelukaverin tai Atlantin toisella puolella asuvan vanhan ystävän kanssa. Hienointa on tietenkin se, ettei kotoaan tarvitse liikkua mihinkään. Tietokone auki, verhot kiinni, pizza tilaukseen ja ei kun sosiaalistumaan.

Facemaailmasta on hyvää vauhtia tulossa ainoa oikea maailma. Se maailma on täydellinen. Kuka haluasi elää ulkoisessa maailmassa, kun mahdollisuus on moninkertaistaa ystävänsä, päivittää ajatuksensa kirjoittamalla ja tuntea itsensä hyväksytyksi sosiaalisen median uskomattomassa todellisuudessa?
Miksi vaivautua kahville ystävien kanssa, kun saman voi hoitaa netissä vaivattomasti. Ensin odotellaan ystävää kahvilaan eli saapumista Facebookin chattiin. Chatissa suoritetaan tervehdykset ja käydään läpi uusimmat juorut. Kahvin voi käydä itse keittämässä, jos jaksaa koneeltaan keittiöön asti kömpiä. Ystävän juuri lisäämistä kuvista voi panna merkille tuliterät saapikkaat tai vastaleikatut trendikutrit. Niitä voi sitten oman mielensä mukaan käydä kommentoimassa, kehumassa tai haukkumassa.

Parasta ovat tietenkin statuspäivitykset. Koko Facebook- yhteisöä kiinnostaa suunnattomasti jokapäiväiset kinkku-tonnikalavoileivät, julkisessa vessassa asioimiset ja zumbatunnit. Jos joku päivä extremesti syödäänkin kinkku-tonnikalavoileivän sijaan kana-aurajuustosandwich, kannattaa siitä ehdottomasti mainita sekä ennen syömistä, syömisen aikana, että syömisen jälkeen. Sosiaalinen media on suvereeni hallitsija, yksilöt sen alamaisia. Facebook pakottaa ihmiset muuttamaan ajatukset ja tapahtumat sanoiksi, statuspäivityksiksi. Jos omia parisuhdemuutoksiaan, tunnetilojaan tai päivän tapahtumiaan ei huutele kaikille 300 parhaalle facekaverilleen, ei niitä voi laskea oikeiksi tunteiksi tai tapahtumiksi.

Ja ne ryökäleet, jotka eivät elä tässä ainoassa oikeassa maailmassa jäävät paitsi kaikesta. Se on kuin lukiolaisten tupakkapiiri; jos keuhkojen tuhoaminen ei kiinnosta, saa tyytyä ikuiseen outsiderin rooliin. Erilaiset tapahtumakutsut kulkevat Facebookin kautta, puhumattakaan kuumimmista juoruista. Yliopistolla on suunniteltu jopa kurssipalautteen ja -kysymysten sovittamista tähän sosiaaliseen mediaan.
Parempi siis liittyä mukaan yhteisöllisyyden valtakuntaan, sosiaalisuuden paratiisiin.
Turha minulta ainakaan odottaa kutsukortteja minkään sortin kekkereihin. Käy tsekkaamassa ne Facebookista.

Elina Salomaa

Etelä-lahtelaiset ovat käymässä sanalliseen ja kirjalliseen sotaan Launeen uimahallin rakentamisen puolesta. Aivan nykypäivän sanonnan mukaisesti Kiveriön uimahallin korjaus ja sen ohessa laajennus on tullut kuin ” puun takaa”. Osa nykyisistä kaupungin päättäjistä on pyyhkäisemässä hamaan tulevaisuuteen valtuuston tekemän Lahden 75 – vuotisjuhlapäätöksen Launeen uimahallin rakentamisesta.

Etelä – Lahden Sosialidemokraatit ry kutsui viime maanantaina Länsiharjun koulun kasvihuoneen tiloihin omakotiyhdistysten edustajia ja alueen asukkaita keskustelemaan Launeelle luvatun uimahallin rakentamispäätöksen siirtymisestä tulevaisuuteen. Osanottajat ihmettelivät arkkitehti Virpi Tervosen alustuksen jälkeen kaupungin Tilakeskuksen saamaa määräystä suunnitella Kiveriön uimahallin korjauksen sijasta sinne viidenkymmenen metrin uima-allas ratoineen. Launeen uimahallille on kaavoitus valmiina, mutta Kiveriön hallin laajennus ja pysäköintialueet vaativat asemakaavaan muutoksen. Sen peruskorjaukseen on myönnetty suunnittelumäärä budjettiin, mutta ei muuta.

Asukas- ja omakotiyhdistysten edustajat Annastiina Lilja, Rina Mannerkivi, Eino Haapala ja Virpi Tervonen sekä puheenjohtajana toiminut kansanedustaja Jouko Skinnari totesivat Etelä – Lahden olevan 23 000 asukkaan yhteisön, joka kasvaa ja kehittyy edelleen. Se tarvitsee Launeen Perhepuiston ja harjoitusjäähallin sekä keilahallin ympäristöön ympärivuotista toimintaa. Sitä tarjoaa uimahalli. Vuosia sitten kokoomuksen valtuustoryhmän naisten määräenemmistöllä torpedoima Launeen kylpylä – suunnitelma- ajatusta ei pitäisi unohtaa. Silloin rakentamista vaativaan adressiin kirjoitti 16 000 lahtelaista nimensä. Muistutettiin myös mieliin, että Invalidiliiton kuntoutuskeskus ( 70 työpaikkaa, 10 miljoonan verotulot Lahdelle 20 vuodessa) jätti oman uima-altaan rakentamatta, koska Lahti lupasi viereen uimahallin.
Lisäksi uimalan 50 metrin rata ja kylpylätyyppiset oheistoiminnot toisivat matkailijoita Launeelle.

Hennalassa toimiva Lahden varuskunnan puolustusvoimien urheilukoulun kapteeni Henri Rauhamäki piti puhelinkeskustelussa hyvänä ajatuksena, jos Launeelle saataisiin uimahalli 50 metrin ratoineen. Kansainvälisiin uintikilpailuihin soveltuvia sisähalleja ei lähistöllä ole kuin Helsingin Mäkelänrinteen ja Jyväskylän hallit. Ensi kesäkuussa Lahdessa pidetään puolustusvoimien pohjoismaiset viisiottelumestaruuskilpailut. Uintikilpailut ovat Lahden maauimalassa. Rauhamäki piti tärkeänä, että kilparata saataisiin Lahteen, koska se kasvattaisi eri uimaseurojen jäseniä kilpauinnin pariin. Myös puolustusvoimat voisivat käyttää lähistöllä olevaa hallia lähitulevaisuudessa järjestettäviin avoimiin eurooppalaisiin sotilasurheilun mestaruuskutsukilpailuihin.

Kiveriöön pitäisi ahtaalle tontille rakentaa myös autoille paikoitustilat, jotka Launeen vapaa-ajan keskuksen tuntumassa ovat järjestettävissä yhteen tasoon. Launeen hallin perushinnaksi muodostuisi projektipäällikkö Hannu Toukolan ja projektiryhmän suunnitelmien mukaan. 17 000, 000 euroa. Lahden kaupungin olisi syytä ryhtyä keskustelemaan rakentamisesta eläkevakuutusyhtiöitten kanssa, jotka ovat kiinnostuneita rakentamaan hallikokonaisuuden ja vuokraamaan sen turvallisesti kaupungille, päättivät osanottajat.

Marja-Liisa Niuranen

Renkomäen seurakuntakodilla juhlittiin lauantaina 19.2. Renkomäen marttojen 60-vuotista
taipaletta. Aulassa oli martta-aiheinen näyttely vuosien varrelta ja juhlissa laulettiin useampi
marttojen työtä ylistävä laulu. Myöskin pastori Kari Eskelinen löysi raamatusta tarinan ahkerasta
Martasta. Lapsiperheitä tukeva Särö-projekti sai martoilta lahjoituksen. Kutsuvieraat kestittiin
marttojen tapaan runsaalla ja herkullisella kahvipöydällä.

Tilaisuus oli iloinen ja lämminhenkinen,kuten tämä puheenjohtaja Teija Braunin tervetuliaisrunokin.

On 60 vuotta jo punottu yhteistä nuottaa,
marttaillen tahdomme kaikille iloa tuottaa
ja meidän yhteiseen tekemiseen
voivat kaikki kyllä luottaa.
Renkomäen martoissa on upea jengi
ja siksi päällä on hyvä svengi.
Yhdessä teemme tästä päivästä
muiston värikkään ja raikkaan,
sen voi jokainen tallettaa
parhaaksi katsomaansa paikkaan.

Jos haluat liittyä iloiseen joukkoomme, niin tervetuloa parittomien viikkojen keskiviikkona
klo 18 Renkomäen seurakuntakodille tutustumaan toimintaamme.

Renkomäen marttojen puolesta

-Sirpa Uusikoski-

Onko yliopisto-opiskelijan elämä täyttä kituutusta alusta loppuun? Tonnikalapurkkeja päivästä toiseen, luentoja aamusta iltaan ja tenttikirjoja illasta aamuun. Juoksemista jääkylmässä hangessa ja käsilihasten vahvistamista tuhatsivuisilla raamatuilla kun varaa ei ole kuntosalikorttiin.
Vai onko opiskeluaika sittenkin vain parhaimmillaan seitsemän vuoden laiskotteluputki? Päätöntä bailaamista kolmesti viikossa, viina virtaa ja aamulla oloa helpotetaan yhdeksällä big macillä. Kerran kuussa Kelan tätejä miellytetään käymällä tenttimässä pari höpönlöpön-kurssia.

Yliopisto-opiskelijan elämän kauheus tai satumaisuus riippuu siitä, keneltä asiaa kysytään. Minimaalinen opintotuki on aina kuuma aihe opiskelijoiden keskuudessa, poliitikot ja yliopistoväki puolestaan kauhistelevat yhdessä nykynuorten hidasta valmistumistahtia. Pitäisikö tuilla palkita nopeasti opinnoissaan eteneviä vai kiristettäisiinkö tukiehtoja. Tukiehtojen kiristäminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että nykyisen 4.8 opintopisteen sijaan opiskelijan tulisikin suorittaa vaikkapa 5.8 opintopistettä kuukaudessa. Näin saataisiin laiskurit takaisin ruotuun.

Kyse tuskin kuitenkaan on opiskelijoiden laiskuudesta. Monille uuteen opiskelukaupunkiin muuttaminen tietää ensimmäisiä vapaita hetkiä, irti kaikesta vanhasta. Ensimmäistä kertaa on mahdollista laittaa tortilloihin sekä kanaa että jauhelihaa, nukkua päivät ja valvoa yöt, tiskata vasta sitten kun puhtaat astiat loppuvat ja jättää luento väliin krapulan takia. Aikataulut luodaan itse, tai ne jätetään luomatta. Tiukka ala-asteelta lukioon kestänyt kontrolli viskataan kertaheitolla kaatopaikalle ja tartutaan tilaisuuteen olla kerrankin villi, ja etenkin vapaa.

Kuitenkin ilman kunnollista opinto-ohjausta, ilman käskyttäjää tai neuvojaa, opiskelija voi olla kuin labyrintissa, josta ei ole ulospääsyä. Entisen elämän täydellinen kontrolli murenee ja valuu sormien välistä, vaikka siitä kuinka yrittäisi pitää kiinni. Lisäämällä yliopistoihin opinto-ohjausta ja urasuunnittelua päästäisiinkin todennäköisesti parempiin tuloksiin kuin tukia tiukentamalla tai jakamalla niitä vain menestyksekkäästi eteneville.

Lopulta päätös opiskelutahdista ja opintoihin asennoitumisesta on kuitenkin yksin opiskelijan. Aika yliopistossa voi olla piinaavaa painajaista, loputonta puurtamista hikipisaroiden liimaillessa Nykysuomen käsikirjan kellastuneita sivuja toisiinsa. Tai se voi kulua yökerhojen tanssilattialla halppishintaisia salmareita kumoten ja seuraavat päivät telkkarin ääressä nahjustellen. Opiskelija on oman elämänsä kuningatar ja orjapiiskuri, paimen ja lammas, prinssi ja sammakko.

Elina Salomaa

Kirkon Laune-salissa käy kova kuhina. Ulkona paukkuu pakkanen, mutta sisällä on lämmin ja innostunut tunnelma. Naiset kaivelevat kasseista lankakeriä, puikkoja ja virkkuukoukkuja. Pian puikot suihkivat ja iloinen puheensorina täyttää huoneen. Nuttujuttu-piiri on koolla. Piirin vetäjä Tiina Wilkman kattaa pöydälle mehua ja pipareita, juoksee välissä kopioimaan ohjeita ja kantaa lisää lankapusseja neulojille.
Lankoja ja langantähteitä on saatu lahjoituksina. Ne lajitellaan materiaalin, värin ja paksuuden mukaan. Naisista näkyy ja kuuluu, että langat innostavat suunnittelemaan uusia väriyhdistelmiä ja neulemalleja.

Piiri on kokoontunut neljä kertaa ja vauvannuttuja on kudottu jo noin sata. Lisäksi on syntynyt pikkuruisia tossuja ja myssyjä. Neuleet lähetetään Etiopiaan, missä äidit tulevat klinikalle synnyttämään tai tuovat lapsensa neuvolaan, kun saavat lahjaksi nutun vauvalleen. Nuttujuttuun kokoontuu joka toinen sunnuntai parisenkymmentä naista. Joukossa on taitavia neulojia ja vasta-alkajia. Mikä näitä naisia innostaa tulemaan piiriin?
Mahdollisuus tehdä hyvää ja auttaa kaikkein heikoimpia on tärkein syy. ”Muutama lahjaksi annettu hetki omasta elämästä voi pelastaa vauvan elämän”, eräs piiriläinen kiteyttää kaikkien tunnot. ”Koko maailmaa ei voi pelastaa, mutta aina voi neuloa yhden nutun”, toinen jatkaa.
Naisten mielestä piiriin on helppo tulla, koska neulominen yhdistää ja imaisee heti mukaan. Jos jonakin kertana ei pääse piiriin, se ei haittaa, sillä nuttuja voi neuloa myös kotona. Hyvän tekeminen ei katkea.

Monelle ryhmässä saatu vertaistuki ja uudet ideat ovat tärkeitä. Taitajat neuvovat vasta-alkajia, mutta myös vähemmän neuloneilla on annettavaa taitajille. Neulomisen lomassa jutellaan ja jaetaan asioita. Lopuksi hiljennytään hetkeksi ja rukoillaan mielessä olevien aiheiden puolesta.
Nuttujen teko piirissä jatkuu, mutta nyt ryhmässä on aloitettu torkkupeiton valmistaminen ns. isoäidin ruuduista. Peitto lahjoitetaan arpajaisvoitoksi toukokuun Mäkilähtö kesään -tapahtumaan. Peitosta tulee ainakin osaksi aito kierrätyspeitto, sillä sitä neulotaan erään piiriläisen vanhasta villatakista. Purkulangan saa suoraksi upottamalla sen vyyhteinä kuumaan veteen. Vyyhdit kuivataan ja lanka on valmista käytettäväksi.
Piiri kokoontuu joka toinen sunnuntai klo 16-18 Launeen kirkon Laune-salissa. Seuraava kokoontuminen on maaliskuun 6. päivänä. Uudet piiriläiset ovat tervetulleita. Jos ei osaa neuloa tai virkata, piiri on hyvä paikka opetella. Piiri ottaa myös kiitollisena vastaan lankoja, langantähteitä ja keskenjääneitä neuletöitä. Yksikin sadan gramman lankakerä antaa mahdollisuuden pelastaa pienen elämän!

Leena Kukkonen

On ollut aika, jolloin Lahden rautatieaseman eteläisille maisemille nyrpistettiin nenää. Silloin oli suosiossa Jalkarannan ylihinnoitellut tontit Vesijärvi-vieheellä. Moottoritie Helsinkiin vie autoilijat nykyisin joustavasti, ja oikorata on suosittu Z – junineen. Järkevät ihmiset haluavat palvelujen läheisyyteen asumaan. Suuret kauppakeskukset ovat Liipolan rinteen länsipuolella ja muut palvelut toimivat, autokauppoja, terveysasema, päiväkodit ja koulut löytyvät lähietäisyydeltä. Se mikä puuttuu edelleen on Launeen uimahalli!

Kaupunginarkkitehti Anne Karvinen – Jussilainen kertoo Teknisestä virastosta, että asuintalojen – ja teollisuustonttien kysynnän kohdistuneen erityisesti kohti Launeen peltoja ja Renkomäkeä. Vartionojan seudulla on sekä liike- että asuintaloille valmiita tontteja kaavoitettu. Tulevaisuudessa on mahdollista rakentaa pientaloja Ämmälän historialliseen maatalousmaisemaan Orimattilan rajan lähistölle sekä Näkkimistöön. Sinne on osayleiskaava valmistumassa. Luhta Oy haluaa rakentaa uuden pääkonttorinsa Luhdantaustankadun varteen, missä sillä on jo liiketoimintaa.

Vaikein kerrostaloaluekaavan hyväksyminen on vanhan omakotialueen asukkaitten nieltäväksi Tapparan- ja Äestäjänkadun välinen uusi kerrostaloalue. Tapparankadun rakentamattomalle pellolle on välttämättä kaavoittajien käsityksen mukaan rakennettava kerrostalo – meluntorjuntamuuri. Äestäjänkadun ja alueen muutkin asukkaat näkisivät siinä mieluimmin nykysuuntauksen mukaiset kaksi – kolmikerroksisen kaupunkipientalorivin kuten esimerkiksi Helsingin Malminkartanossa. Kaupunginvaltuusto ei Lahdessa puutu muuhun kuin Kartanon kaavaan.
Omalähiölehdessä kerrottiin muutamia viikkoja Saksalan jäähallin paikalle ja Vartiojokilaaksoon tulevista uusista pientaloalueista.
Launeella ja Nikkilässä on suuria omakotitontteja edelleen mahdollisuus jakaa kahdelle talolle.

Asuntoja senioreille

Senioritaloja Harjulan setlemnetti ry on rakennuttanut aivan rautatieaseman tuntumaan.Viime syksynä Uudenmaankadun päähän valmistui Seniortalo Sirenius ja parhaillaan on rakenteilla Seniortalo Harjulan UkkoPekka.
Vanha, puistomainen kulkutautisairaalan alue, Lähteenpuisto, Launeenkadun ja Uudenmaankadun välissä on kaavoitettu ikääntyvien lahtelaisten palvelutaloalueeksi. Sen naapuriin Mustanmäenkadun itäpäähän rakennuskonserni YIT rakentaa projektimanageri Anne Korhoselta saadun tiedon mukaan nelikerroksisia hissitaloja. Mahdollisesti jo ensi syksynä aloitetaan nelitaloisen ryhmän ensimmäisen talon rakentaminen, jos ihmiset ovat niistä kiinnostuneita. Taloihin tulee niin sanottuja kovan rahan yksiötä, kaksioita ja muutama kolmio. Asunnot suunnitellaan myös ikääntyviä asukkaita ajatellen. Todennäköisesti launeelaiset ovat tulevista taloista kiinnostuneita, sillä Anne Karvinen – Jussilaiseltakin niiden valmistumista ovat kaupunkilaiset kyselleet. Rakentajan ajatuksena on, että kadun toiselle puolelle tulevasta palvelukeskuksesta halukkaat voisivat hankkia palveluja.

Tornatorin vanhalle Enso – Gutzeitin alueen pohjoispäähän lähelle rautatietä on Hartela Oy:n aluejohtaja Olli Teerijoen iloksi valmistunut viisi kerrostaloa ja kaksi on rakenteilla parhaillaan. Yhteensä alueelle valmistuu kuusisataa asuntoa, joista puolet on valmiina. Alue, jonne rakennetaan myös vuokra- ja asumisoikeusasuntoja valmistuu kokonaisuudessaan tämän vuosikymmenen lopulla. Vuoden takainen lama hidasti kovan rahan asuntojen kysyntää, mutta junaliikenteen aiheuttamia värinöitä ei taloissa ole, kuten kaupungilla on kerrottu, vakuuttaa Teerijoki.

Launeella tulee parin vuoden kuluttua olemaan runsaasti uusien kerros ja rivitaloasuntojen tarjontaa. Kullankukkulan etelänpuoleisille pelloille Keijutien ja Tapparankadun väliselle alueelle on uuden asemakaavan mukaan tulossa rivitalojen korttelialue. Kaavasuunnitelmassa vanhan kaupungin puutarhan ja edellä mainittujen kortteleitten väliin jää urheilukenttäalue, mihin ei Länsiharjun koulun opettajisto ole tyytyväinen. Koululaisille haluttaisiin lisää urheilu – ja välituntitilaa aivan koulun kasvihuoneitten kulmasta pelloille päin. Kaarikadun varteen, purettavan kaupunginpuutarhan alueelle tulisi myös ikääntyville lahtelaisille palvelutalot sekä niitten . läheisyyteen talvipuutarha, joka ei toivottavasti jää unelmaksi.

Etelä-Lahdessa riittää tulevina vuosina rakentamista, kun vielä täyttyvät eteläisimmät liike- ja teollisuustontit rakennuksista. Kehityksen solmukohdaksi on muodustumassa M 12 valtatien rakennushanke, jolle valtio ei ole toistaiseksi myöntänyt määrärahoja. Valtatien rakentaminen Launeen peltojen erinomaisille tonttimaille toisi päättäjien mukaan uutta yritystoimintaa eteläiseen Lahteen.

-Marja-Liisa Niuranen-

Korkeista nietoksista ja pienistä pakkasista huolimatta Kortteliliigassa mietitään jo kiivaasti missä, miten ja mitä lajeja lahtelaiset haluavat harrastaa tulevana kesänä.
Hikoilumahdollisuuksia ainakin riittää sillä kesän ohjelmassa on kahdeksan eri urheilulajia. Kaveriporukoiden parhaita liikuntaperinteitä vaalitaan varmasti jalkapallon parissa, jossa sarjat pelataan jo 42. kerran ja mukaan odotetaan jälleen yli sataa joukkuetta. Uutuutena valikoimassa on uusvanha kyykkä, jota tullaan heittämään arki-iltasarjana Kisapuistossa. Legendaariseen Kisapuistoon keskittyvät myös beach volleyn, mölkyn ja petankin sarjapelit.
Jo mainittujen lajien lisäksi kesällä hikoillaan rullakiekon, salibandyn ja tenniksen parissa. Kyykkäsarja on jo tässä vaiheessa täynnä, muihin mahtuu mukaan ottamalla yhteyttä liigan toimistolle. Lisätietoja saa tarvittaessa kätevästi myös nettisivuilta osoitteessa www.kortteliliiga.net .

Vellu veresti muistoja

Kaveriporukoiden liikunnallista juhlaa vietettiin myös Pajulahden jäähallissa pelatussa yli 50-vuotiaiden taitureiden kaukalopalloturnauksessa. Muiden mukana sinisen pallon perässä kirmaili Veli ”Vellu” Koskinen, joka saapui Luumäeltä saakka verestämään vanhoja muistoja Rammyganesin riveissä. Kymmenisen vuotta sitten Liipolasta poismuuttanut mies osasi nyt antaa arvoa liigalle,
– Oikeastaan vasta muualla asuessa sitä on tajunnut millainen rikkaus nämä kaverisarjat ovat lahtelaisille, näitä pelejä ja kavereita sitä tulee usein kaipailtua, tuumaili Koskinen pelien päätteeksi.

– Jake Ropponen –