Kategoria: Ajankohtaista

Createch Finland ry:n projektipäällikkö Juha Pihanen uskoo, että tulevaisuudessa teknologiaa käytetään yhä enemmän puhumalla ja keskustelemalla. – Siksi ratkaisevaa on se, miltä palvelu tuntuu käyttäjän arjessa.

Createch Finland ry:n projektipäällikkö Juha Pihanen sanoo, että olemme siirtyneet aikaan, jolloin teknologiassa käyttäjä on kuningas. Hänen mukaansa se tarkoittaa käytännössä sitä, että ihmisen ei enää tarvitse osata teknologiaa, jotta sitä voi käyttää.
– Pystymme jo nyt puhumaan teknologian kanssa ja antamaan sille ohjeita joko puheen lisäksi tai elein.

Pihasen mukaan pelkkä laite tai “härpäke” ei enää riitä.
– Tärkeintä on, miten helppoa ja hyödyllistä tuotteen käyttö on eli käyttäjäkokemus on kaikista tärkein asia.

Createch Finland ry on käynnistänyt Createch Matchmaker -palvelun, jonka tavoite on tuoda eri alojen osaajat yhteen.
– Ajatus on “parittaa” esimerkiksi teollisuusyrityksiä, puolustusteknologian toimijoita ja luovia aloja, jotta syntyy parempia tuotteita ja palveluja.

Paras käyttäjäkokemus voittaa

Pihanen nostaa esiin Nokian ja Applen vertailun. Hänen mukaansa Apple ei voittanut matkapuhelimien valmistajakilpailua siksi, että sen laitteet olisivat olleet teknisesti parempia.
– Apple hallitsi käyttäjäkokemuksen. Se ymmärsi, miltä tuotteen pitää tuntua käyttäjän käsissä.

Pihasen mukaan sama riski on nyt koko Euroopalla.
– Yhdysvallat, Kiina, Japani ja Etelä-Korea – panostavat vahvasti käyttöliittymiin ja siihen, että palvelut ovat helppoja käyttää.

Teknologialla itsessään ei ole enää arvoa.
– Arvo on siinä, mitä hyötyä se tuo ihmiselle. Se voi olla apua, tietoa, viihdettä tai arjen sujuvuutta, Pihanen kiteyttää.

Hän antaa esimerkiksi Ouran.
– Ihmiset eivät osta sormusta titaanin tai valojen vuoksi, vaan sen tiedon takia, jolla voi seurata ja hoitaa omaa terveyttään.

Suomessa on osaamista, mutta yhteistyö tökkii

Pihanen muistuttaa, että Suomessa on paljon huippuosaamista. Hänen mukaansa täällä on muun muassa pelialan taitoa, lisätyn todellisuuden osaamista, tekoälyosaamista ja vahvaa kvanttiteknologiaa.
– Silti ongelma on selvä. Kukaan ei tunne toisiaan.

Suomessa ei osata tehdä yhteistyötä.
– Kaikki toimialat ovat omissa siiloissaan, eikä oman boxin ulkopuolelle katsota.

Pihanen uskoo, että luovat alat voivat vahvistaa teollisuuden kilpailukykyä konkreettisesti tarinallistamisella, pelillistämisellä, graafisesti toimivilla käyttöliittymillä ja käyttäjätestauksella.
– Moni hyöty- ja sote-sovellus tehdään palveluntarjoajan näkökulmasta, ei käyttäjän. Käyttäjä testaa vasta lopussa, kun ei ole enää rahaa muuttaa mitään.

Pihanen näkee myös asian toisen puolen.
– Luovilla aloilla on paljon koulutettuja työttömiä. Jos he pääsevät mukaan yritysten kehittämiseen, niin silloin syntyy työtä ja investointeja. Samalla voi jäädä tilaa myös taiteelle ja sen tuottamiselle.

Se on silloin win-win -tilanne kaikille osapuolille.
– Kun syntyy rahaa yhteistyöstä, niin se mahdollistaa myös luovan työn tekemistä.

Matchmaker lupaa nopean testin

Createch Matchmaker -palvelu on Pihasen mukaan rakennettu matalan kynnyksen malliksi. Hän sanoo ärsyyntyneensä siitä, että monissa verkostoissa pitää maksaa iso jäsenmaksu, ennen kuin edes näkee, onko toiminnasta hyötyä. Createchin malli alkaa yritykselle kevyemmin.
– Yritys voi ottaa yhteyttä puhelimella, sähköpostilla tai täyttää lomakkeen verkkosivuilla.

Sen jälkeen Createch tekee yrityksen julkisista tiedoista alustavan tutkimuksen.
– Kerromme, miltä yritys näyttää ulospäin. Mitä tuotteita sillä on ja mitä puutteita mahdollisesti on olemassa.

Seuraavaksi käydään 1–2 tunnin keskustelu.
– Tarkoitus on löytää konkreettinen kehittämiskohde. Miksi käyttöliittymä ei toimi tai miksi palvelu ei kiinnosta?  Organisaatiomme tehtävä on sanoa asiakkaalle, missä kohtaa palvelu polkee paikallaan.S itten etsitään sopivat kumppanit tekemään rajattu kokeilu. Jos kokeilu onnistuu, niin yhteistyö voi jatkua. Jos ei, niin käydään syyt läpi ja etsitään tarvittaessa uudet tekijät.

Pihanen painottaa, että nyt olisi jo kiire tajua suomalaisessa yhteiskunnassa tilanteen raadollisuus.
– Kilpailijat ovat menneet jo ohi teknologisessa kilpailussa ja siksi Euroopan pitäisi hypätä nopeasti seuraavaan vaiheeseen. Se tarkoittaa suuntaa kohti ihmisystävällistä, käyttäjälähtöistä ja eri alojen yhteistä kehittämistä. Jos ei halua lähteä mukaan, niin sitten saa vastata itse seurauksista, Pihanen toteaa.

Petri Görman

Starkin alue kehittyy nyt uuteen suuntaan.Kaupunkikuva muuttuu modernimmaksi ja värikkäämmäksi. Starkin pääkonttori oli osa alueen historiaa, mutta nyt mennään alueen kehittämisessä eteenpäin uudisrakennusten voimalla

Starkin entinen pääkonttori on poistunut Lahden kaupunkikuvasta. Rakennuksen purku on herättänyt alueella kysymyksiä ja tunteita, mutta kaupungin mukaan päätös perustui laajoihin selvityksiin ja pitkäaikaiseen kokonaisarvioon. Nyt katse on jo tulevassa. Tontille kaavaillaan uutta käyttöä, jossa painottuu asuminen.
Kaavoitusarkkitehti Jaana Huovinen kertoo, että purkuun päädyttiin rakennuksen kuntotutkimuksen perusteella.

– Rakennus oli ollut kylmillään jo syksystä 2020 lähtien ja kylmänä olo oli osaltaan heikentänyt sen kuntoa. Kuntotutkimuksessa havaittiin vaurioita muun muassa rakennuksen ulkoseinissä. Ulkoseiniin oli paikallisesti kohdistunut pitkään kosteusrasitusta, joka oli aiheuttanut jo paikallista mikrobikasvua eristetilassa. Eristeiden poistaminen olisi ollut käytännössä mahdotonta, ja siten korjausten jälkeen ulkoseinärakenteisiin olisi jäänyt mikrobivaurioiden riski. Käytännössä ei ollut enää järkevää yrittää kunnostaa rakennusta, Huovinen sanoo.

Hänen mukaansa rakennuksesta olisi ollut hyvin haasteellista saada terveellistä ja turvallista.

– Ennen purkua museon toimesta laadittiin rakennushistoriallinen selvitys ja rakennuksesta teetettiin kuntotutkimus. Rakennusvalvonta arvioi myös kokonaisuuden näiden dokumenttien pohjalta.

Suojelumerkintä poistettiin selvitysten jälkeen

Starkin pääkonttori oli asemakaavassa suojeltu SR-merkinnällä. Kaavassa todettiin, että rakennuksessa tehtävät korjaus- ja muutostyöt eivät saisi heikentää sen kulttuurihistoriallisia, arkkitehtonisia tai kaupunkikuvallisia arvoja. Näiden lähtökohtien vuoksi suojelumerkinnän poistaminen ei ollut kevyt ratkaisu.

– Museon kanssa käytiin keskustelut rakennuksen arvoista jo ennen suojelumerkinnän poistamista ja rakennuksen purkamista. Kun kävi ilmi, ettei rakennusta ollut enää mahdollista säilyttää tarkoituksenmukaisesti, niin SR-merkintä poistettiin, Huovinen kertoo.

Kaavoitusarkkitehti Huovinen myöntää, että rakennuksen katoaminen voi tuntua erityisesti pitkään alueen läheisyydessä asuneista suurelta asialta. Toisille purku on voinut olla helpotus.

-Rakennus edusti omaa aikakauttaan, ja sillä oli paikallishistoriallista arvoa Lahden alueella. Rakennus oli merkittävä osa myös yrityksen historiaa.

Kaavamuutos ja uutta asumista tilalle

Starkin pääkonttorin tontti on yksityisen maanomistajan hallinnassa. Omistaja on hakenut alueelle kaavamuutosta ja alustavissa suunnitelmissa tontille kaavaillaan asuntoja vanhuksille ja erityisryhmille. Kaavaprosessi on parhaillaan käynnissä.

-Alustava kaavaluonnos on jo tehty kaupungin virkamiestyönä. Kaavaluonnosta muokataan omistajan toiveiden ja hankesuunnitelman edetessä. Rakennusoikeutta tontille on osoitettu kaavaluonnoksessa saman verran kuin puretulle Starkin pääkonttorille.

Tontti ei ole suuri, joten pihalle ja autopaikoille on etsitty toimiva ratkaisu.

-Autopaikat osoitetaan tontin viereiselle autopaikkojen korttelialueelle, jotta tontille pystytään osoittamaan tarpeeksi oleskelualuetta.

Kaavaprosessi etenee nyt vuoropuhelussa tontin omistajan kanssa.

-Kun yhteinen näkemys tontille osoitettavasta rakennusmassasta saavutetaan, niin kaavaluonnos asetetaan nähtäville ja siitä pyydetään viranomaislausunnot.
Hänen mukaansa palautetta on tullut toistaiseksi vain vähän, lähinnä kyselyjä siitä, mitä paikalle on tulossa.

Petri Görman

– Renkomäen seurakuntakoti on ollut paikallisten ihmisten kohtaamispaikka jo 30 vuoden ajan. Rakennuksessa yhdistyvät modernit tilat ja vanhan puukirkon arvokkaat taide-esineet, kirkkoherra Heikki Pelkonen kertoo.

Renkomäen uusi seurakuntakoti on ollut osa paikallisten ihmisten arkea jo 30 vuoden ajan. Seurakuntakodin uusi rakennus valmistui vuonna 1996, mutta seurakunnallinen toiminta alueella alkoi jo paljon aikaisemmin. Launeen seurakunnan kirkkoherra Heikki Pelkonen kertoo, että Renkomäki on tärkeä paikka sekä historiallisesti että nykypäivän näkökulmasta.

– Renkomäki liitettiin Orimattilasta Lahden kaupunkiin vuonna 1956. Alueella oli jo varhain tarvetta seurakunnan toiminnalle. Aluksi seurakunta vuokrasi tiloja seurantalolta. Tämä talo ja tontti ostettiin seurakunnalle vuonna 1993. Vanha rakennus purettiin ja sen paikalle rakennettiin samantyyppinen uusi talo. Se valmistui vuonna 1996.

Uuden seurakuntakodin suunnitteli arkkitehti Satu Päivärinne. Pelkosen mukaan rakennuksessa näkyy hienolla tavalla vanhan seurantalon muotokieli.
Samalla tilat ovat ajanmukaiset ja toimivat. Lopputuloksena syntyi eräänlainen “retroseurakuntakoti”, jossa uusi ja vanha kohtaavat.

Jumalanpalveluksia, kerhoja ja perhejuhlia

Renkomäen seurakuntakodilla järjestetään jumalanpalvelus kerran kuukaudessa. Viikon aikana talossa kokoontuvat lasten päiväkerhot, avoin päiväkerho, kouluikäisten kerhot sekä raamattupiirit.

– Avoin päiväkerho järjestetään kerran viikossa ja se on monille lapsiperheille tärkeä kohtaamispaikka.

Nuorten toiminta on pääosin keskittynyt Launeelle, mutta Renkomäessä korostuu erityisesti lapsiperheiden ja aikuisten toiminta.

– Raamattupiirillä on alueella pitkät, yli satavuotiset  perinteet. Moni on tottunut käymään piirissä jo vuosikymmenten ajan.

Seurakuntakoti on myös suosittu perhejuhlien paikka. Tiloja varataan mielellään kastejuhlia, muistotilaisuuksia ja muita perhejuhlia varten. Pelkosen mukaan tilat ovat käytännölliset ja helposti muunneltavat erilaisiin tilaisuuksiin.

– Tämä on lähiökirkko, jonne on helppo tulla. Aina ei tarvitse lähteä varsinaiselle kirkolle asti, Pelkonen sanoo.

Vanhan puukirkon aarteet elävät mukana

Renkomäen seurakuntakoti kätkee sisälleen paljon kirkkohistoriaa.

– Kun Lahdessa purettiin vanha puukirkko 1970-luvun lopulla, niin sieltä saatiin seurakuntakotiin arvokkaita taide-esineitä. Yksi niistä on suuri lasimaalaus, jossa Kristus on ylösnousseena ja sotilaat makaavat alhaalla. Siinä Kristus talloo myös käärmettä, mikä symboloi pahan vallan kukistumista.

Lisäksi tiloissa on kaksi muuta maalausta vanhasta puukirkosta. Jeesus Getsemanessa -maalaus toimi aikanaan puukirkon alttaritauluna. Tarjoilutilassa on maalaus Mariasta ja Jeesus-lapsesta. Myös vanhat kattokruunut ovat peräisin puukirkosta.

– Tämä talo yhdistää uutta ja vanhaa. Se pitää sisällään paljon historiaa, Pelkonen kuvaa.

Kasvava alue ja tärkeä kohtaamispaikka

Renkomäki on yksi Lahden vanhimmista asuinpaikoista. Alueelle saapuivat ensimmäiset ihmiset jo heti jääkauden jälkeen. Nykypäivänä Renkomäki on vahvasti kasvava alue, jonne muuttaa paljon lapsiperheitä ja jossa rakennetaan uutta.

– Seurakuntakoti on monille paikallisille kuin yhteinen olohuone. Kirkkoherra vierailee Renkomäessä useita kertoja kuukaudessa, usein kastejuhlien merkeissä.

Monilla perheillä on pitkä suhde seurakuntakotiin ja samassa paikassa on järjestetty juhlia jo useamman sukupolven ajan.

– Huomaan, että vanhat renkomäkeläiset ovat ottaneet paikan omakseen. Toivon, että myös uudet asukkaat löytävät tämän seurakuntakodin, Pelkonen sanoo.

Juhlapäivä sunnuntaina

Renkomäen uuden seurakuntakodin 30-vuotisjuhlaa vietetään sunnuntaina 15. helmikuuta. Juhlapäivään kuuluu jumalanpalvelus kello 12.
Saarnaajana toimii entinen Launeen seurakunnan kirkkoherra Jaakko Ripatti, joka oli virassa silloin, kun seurakuntakoti rakennettiin.
Jumalanpalveluksen jälkeen juodaan kirkkokahvit ja muistellaan Renkomäen seurakuntakodin historiaa yhdessä paikallisten ihmisten kanssa.

– Haluamme pitää tästä kiinteistöstä kiinni. Tämä on meille tärkeä paikka ja se on osa seurakunnan palvelutehtävää, Pelkonen painottaa.

Petri Görman

Kerinkallion, Liipolan ja Nikkilän metsissä tehdään talven aikana metsänhoitotöitä, joissa poistetaan kirjanpainajan ja myrskyjen vaurioittamia kuusia.

Kerinkallion, Liipolan ja Nikkilän metsissä on tehty ja tehdään edelleen metsänhoitotöitä talven aikana. Työt liittyvät erityisesti kirjanpainajan aiheuttamiin metsätuhoihin sekä aiempien myrskyjen jälkien korjaamiseen. Nikkilässä on tehty ensiharvennuksia ja varttuneemman koivikon harvennusta. Ne työt on saatu pääosin valmiiksi. Lahden kaupungin metsäpäällikkö Anna-Maaria Särkkä kertoo, että kyse on suunnitelmallisesta ja pitkäjänteisestä metsänhoidosta.

– Viime talvena aloitettiin maisematyöluvan mukaiset työt, joista tiedotettiin laajasti. Nyt talven aikana samaa työtä jatketaan, Särkkä sanoo.

Kirjanpainaja ja myrskytuhot taustalla

Kirjanpainaja on kuusimetsien vakava tuholainen, joka iskeytyy erityisesti yksilajisiin ja iäkkäisiin kuusikoihin. Tuhot voivat levitä nopeasti ja aiheuttaa kuusten kuolemia.
– Kerinkallion alueella tuhot ovat laajoja, Nikkilässä niitä esiintyy pistemäisesti ja paikoin myös laajempina alueina. Liipolan metsissä tilannetta seurataan osana kokonaisuutta.

Metsänhoitotöissä poistetaan kuolleita ja vaurioituneita kuusia sekä tehdään pienimuotoista pienpuuston ja taimikoiden hoitoa.
– Osa työstä liittyy myös aiempien myrskyjen aiheuttamien tuhojen korjaamiseen.

Lisäksi metsätuholaki velvoittaa poistamaan kuorellisen puutavaran tietyin osin maastosta, jotta tuholaiset eivät pääse lisääntymään.
– Kyse on normaalista ja pienimuotoisesta toiminnasta kaupunkimetsissä. Toimenpiteet ovat huomattavasti kevyempiä kuin talousmetsissä, Särkkä painottaa.

Hakkuut ja hoitotyöt ovat olleet mukana kaupungin pitkäaikaisissa suunnitelmissa, kaavoituskatsauksissa ja kaupungin verkkosivuilla julkaistuissa vuosittaisissa työohjelmissa.
– Kaikille kohteille on haettu maisematyölupa, ja asiat on käsitelty lupaprosessin yhteydessä.

Sekametsiä ja monimuotoisuutta vaalitaan

Luonnon monimuotoisuus on metsänhoidossa keskeinen tavoite. Alueilla noudatetaan luonnonsuojeluvalvojan ohjeita ja lausuntoja. Myös arvokkaat luontokohteet huomioidaan työssä.
– Yksilajisia kuusikoita kehitetään sekametsiksi harvennushakkuiden avulla. Lehtipuiden määrää lisätään, jotta metsät kestävät paremmin kirjanpainajaa ja muita tuhoja tulevaisuudessa.

Sekametsät ovat ekologisesti kestävämpiä ja tarjoavat elinympäristöjä useammille lajeille.
– Metsänhoitotöissä lisätään myös lahopuun määrää, mikä parantaa hyönteisten, lintujen ja sienten elinolosuhteita.

Tavoitteena on, että lajikirjo säilyy ja jopa vahvistuu.
– Kaupunkimetsissä maisema- ja virkistysarvot ovat etusijalla. Harvennukset ja pienimuotoiset poimintahakkuut tehdään niin, että ulkoilureitit, näkymät ja metsien virkistyskäyttö säilyvät mahdollisimman hyvin. Talousmetsiin verrattuna puuntuotanto ei ole ensisijainen tavoite.

Lahden kaupungin metsänhoidon periaatteet ovat parhaillaan päivitettävänä.
– Työt jatkuvat talvikauden ajan, ja niistä tiedotetaan maastossa sekä kaupungin verkkosivuilla.

Hakkuut toteutetaan pääosin routa-aikana, jotta maastovauriot jäävät vähäisiksi.
– Kaikki metsänhoitotyöt lopetetaan aina lintujen pesimäkauden alkaessa huhtikuun alussa, Särkkä muistuttaa.

Petri Görman

– Tämä juttu on tehty Omalähiön lukijan juttuvinkin toimesta.-

Talvella ilvekset voivat liikkua lähellä asutusta, kun rusakot ja kauriit hakeutuvat pihojen tuntumaan lumen ja petopaineen vuoksi.

Ilvesten määrä on selvästi lisääntynyt Lahden seudulla viime vuosina. Eniten havaintoja on tehty Hollolan alueella, ja niitä kertyy jatkuvasti lisää riistakameroiden ,näkö- ja jälkihavaintoina. Havaintoja voivat seurata niin viranomaiset kuin riistanhoidon toimijatkin TASSU-järjestelmästä. Suurpetoyhdyshenkilöt tarkastaa ja sitten kirjaa ilmoitetut havainnoit  TASSU-järjestelmään

Lahden seudun ilvestilannetta seuraa tiiviisti Lahden seudun riistanhoitoyhdistys. Yhdistyksen toiminnanohjaaja Lasse Perttola kertoo, että ilveskannan kasvuun vaikuttaa moni tekijä, joista tärkeimpiä ovat ravinnon saatavuus ja metsästyksen puuttuminen.

Ravintoa ja rauhaa 

Ilves vaatii elinympäristöltään laajoja metsäalueita sekä kallioista ja mäkistä maastoa, jossa se voi pesiä ja levätä. Ravintoa ilves hakee usein pelloilta ja niiden reuna-alueilta. Sen ruokavalioon kuuluvat pienet nisäkkäät sekä sorkkaeläimet, kuten kauriit ja peurat.
– Talvisin ilveksiä liikkuu tavallista enemmän myös asutuksen lähellä. Varsinkin nuoret yksilöt ja pentueet tulee taajamiin helpon saalin perässä Kun lunta on paljon, rusakot ajautuvat pihojen tuntumaan, sillä ne eivät saa ruokaa lumen alta kaivamalla.

Samalla rusakot ja kauriit hakevat suojaa petoeläimiltä asutuksen läheisyydestä.
– Pedot seuraavat perässä sinne, missä ravintoa on tarjolla.

Perttola muistuttaa, että ilveksiä on nyt enemmän myös siksi, että niitä ei ole metsästetty kannanhoidollisesti kolmeen vuoteen.
– Suotuisat olosuhteet ja runsas ravinto näkyvät suoraan kannan kasvuna.

Kissoihin kohdistuneet tapaukset huolestuttavat

Riistanhoitoyhdistyksen tietoon on tullut tapauksia, joissa ilves on tappanut kotikissoja. Perttola korostaa, että lain mukaan kissoja ei saisi päästää vapaasti ulkoilemaan.  Ainoastaan aidatulla piha alueella.
– Ilves ei näe kissaa varsinaisena saaliseläimenä, vaan pikemminkin kilpailijana omalla reviirillään.

Tarvittaessa ilves voi tappaa kissan ja myös syödä sen.
– Erityisesti nuorille ilveksille kissa on helppoa ravintoa.

Terve ilves välttelee ihmistä. Ilves ei käy ihmisen kimppuun, vaan väistää yleensä jo kaukaa.
– Saalistustilanteessa ilves saattaa tulla ihmisen yllättämäksi. Yllätettynä pakenee tilanteesta nopeasti. Myöskään pienet koirat eivät ole vaarassa, kun ne ovat ihmisen talutuksessa ja valvonnassa.

Metsästys osaksi ratkaisua

Tällä hetkellä ilveskantaa ei käytännössä säädellä metsästyksellä. Perttolan mukaan luonto hoitaa osansa taudeilla ja liikenteellä, mutta kannanhoidollisia lupia ei ole myönnetty lainkaan.
– Hallittu kannanhoidollinen metsästys olisi kuitenkin tarpeen, sillä kanta kasvaa koko ajan.

Jos ilveksille löytyy ravintoa pihoilta ja taajamista, niiden luontainen ihmispelko voi heikentyä.
– Ilves kuuluu metsään, ei pihoihin. Toimiva kannanhoitosuunnitelma edellyttäisi kompromissia suojelun ja ihmisten tarpeiden välillä. Alueille pitäisi  määritellä sopiva määrä petoeläimiä, ja tarvittaessa kantaa harvennettaisiin.

Perttola kehottaa ihmisiä ilmoittamaan ilveshavainnot petoyhdyshenkilöille, jotta tiedot kirjautuvat järjestelmiin ja kanta-arviot tarkentuvat.
– Samalla on syytä muistaa koko ekosysteemi. Jos ilveskanta kasvaa liikaa ja vaikuttaa muiden riistaeläinten, kuten metsänjäniksen jo ennestään heikkoon tilanteeseen, niin asiaan on puututtava ajoissa.

Petri Görman

Sosionomi Marja-Liisa Niuranen oli lahtelaisen kunnallispolitiikan ja sosiaalityön vahva ääni. Ihminen, joka asettui koko elämänsä ajan tavallisen ihmisen puolelle. Hän menehtyi 13. tammikuuta 2026 hoitopaikassaan Lahdessa.

Marja-Liisa tunnettiin pitkäaikaisena lahtelaisena sosialidemokraattina, erityisesti Etelä-Lahden äänenä ja Etelä-Lahden Demareiden vahvana vaikuttajana, kaupunginvaltuutettuna ja kaupunginhallituksen jäsenenä. Hän oli ihminen, jolle politiikka ei ollut vallankäyttöä, vaan vastuunkantoa. Hänen työnsä kunnallispolitiikassa kumpusi vahvasta oikeudentajusta ja tinkimättömästä uskosta siihen, että yhteiskunnan tehtävä on pitää huolta heikoimmistaan.

Sosiaalityössä Marja-Liisa oli uranuurtaja ja esikuva. Hän toimi kriminaalihuollossa ja muissa sosiaalialan tehtävissä aikana, jolloin sosiaalinen oikeudenmukaisuus ei ollut itsestäänselvyys. Työtoverit ja asiakkaat muistavat hänet tarmokkaana toimeen tarttujana, joka antoi apua, kun sitä häneltä pyysi. Hän ei epäröinyt ottaa yhteyttä keneen tahansa, jos asia sitä vaati. Hänellä oli poikkeuksellisen vahva eettinen selkäranka ja syvä luottamus siihen, että ihmisarvo kuuluu jokaiselle – taustasta, asemasta tai elämänvaiheesta riippumatta. Marja-Liisa uskalsi, jaksoi ja pysyi rinnalla silloinkin, kun tie oli raskas. Hän ei etsinyt kiitosta, mutta sai sitä osakseen laajasti niin sosiaalialalla kuin kunnallispolitiikassa.

Marja-Liisa Niuranen jättää jälkeensä vahvan perinnön: muistutuksen siitä, että politiikka ja sosiaalityö ovat ennen kaikkea ihmistyötä. Hänen elämäntyönsä merkitys elää Lahdessa, sen yhteisöissä ja niissä ihmisissä, joiden elämään hän ehti vaikuttaa. Uutisointi ja kirjoittaminen Omalähiöön ja muihin medioihin oli hänelle tärkeää. Hän jaksoi taistella sosiaalipalveluiden lisäksi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon puolesta ja näki jo kaukaa mihin suuntaan hallitsematon yksityinen palveluiden monopolisointi Suomea ja Päijät-Hämettä vie.

Etelä-Lahden palvelut, kuten Launeen kirjaston säilyttäminen ja asukkaiden äänen kuunteleminen kaikessa – myös tiehankkeissa – oli tunnettua Marja-Liisaa. Hän tarvittaessa pisti tiukille myös omat puoluekollegat ja inhosi asioiden hoitamista tavallisten ihmisten arjen, järjen ja hyvinvoinnin vastaisesti. Hänelle perhe oli erittäin tärkeä, erityisesti lapsenlapset.

Lämmin osanotto omaisille ja läheisille. Marja-Liisan perintö ja muisto säilyy.

Ville Skinnari, kansanedustaja
Rauno Kurki, kouluneuvos

Renkomäessä satsataan koulumatkojen turvallisuuteen.

Renkomäessä halutaan parantaa lasten ja nuorten koulumatkojen turvallisuutta. Aihe oli esillä Renkomäen asukastilaisuudessa 15.1.2026. Tilaisuudessa kerrottiin alueen ajankohtaisista hankkeista, jotka liittyvät erityisesti koululaisten liikkumiseen. Tavoitteena on, että lapset voivat kulkea kouluun turvallisesti jalan tai pyörällä ja että arjen liikkuminen olisi sujuvaa myös perheille. Koulumatka on monelle lapselle tärkeä osa päivää.
Turvallinen reitti tukee lapsen hyvinvointia ja itsenäistymistä. Samalla vähennetään tarvetta kuljettaa lapsia autolla, mikä rauhoittaa liikennettä koulun lähellä ja tukee ympäristöä.

Turvallisuutta parannetaan koko koulumatkan varrella

Asukastilaisuuden alussa kestävän liikkumisen asiantuntija Anniina Setälä esitteli suunnitelmia, joilla koulumatkojen turvallisuutta parannetaan Renkomäessä.
– Työtä ei tehdä vain yksittäisissä paikoissa, vaan koko liikkumisympäristöä tarkastellaan kokonaisuutena.

Setälän mukaan huomiota kiinnitetään muun muassa siihen, millaisia reittejä lapset käyttävät ja miten risteykset toimivat ja onko valaistus riittävä eri aikoina.
– Lahti on saanut hankkeeseen valtionavustusta Traficomin Suomi liikkeelle -ohjelmasta.

Rahoituksen avulla Orimattilankadun jalankulku- ja pyöräväylää parannetaan.
– Lisäksi useiden risteysalueiden valaistusta lisätään. Työt on suunniteltu tehtäväksi pääosin kesällä 2026, jotta ne häiritsevät mahdollisimman vähän koulun arkea.

Hyvä valaistus auttaa lapsia näkemään paremmin ja tulemaan nähdyiksi.
– Selkeät ja turvalliset väylät vähentävät vaaratilanteita. Kun reitti tuntuu turvalliselta, lapsi uskaltaa liikkua itsenäisesti ja vanhempien huoli vähenee.

Koulu ja perheet mukana muutoksessa

Renkomäen koulu on aktiivisesti mukana kehittämistyössä.
– Koulu osallistuu KELPO-hankkeeseen, jossa etsitään kestävän liikkumisen ratkaisuja Päijät-Hämeessä. Renkomäki toimii hankkeessa pilottikouluna, ja toimenpiteitä on suunniteltu yhdessä koulun henkilökunnan kanssa.

Koululla on tehty myös käytännön muutoksia.
– Koulun aulaan on asennettu kypäränaulakot. Ne helpottavat pyörällä kulkemista ja muistuttavat kypärän käytön tärkeydestä.

Setälä totesi, että pienet arjen ratkaisut voivat kannustaa turvallisempiin tapoihin liikkua.
– Lisäksi koululle on laadittu ohjeistus turvallisiin ja kestäviin koulumatkoihin.

Ohjeet on suunnattu oppilaille ja heidän perheilleen.
– Niissä kerrotaan selkeästi, miten koulumatka voidaan kulkea turvallisesti ja ympäristöä säästäen. Tavoitteena on lisätä tietoa ja tukea hyviä valintoja arjessa.

Renkomäessä tehtävä työ osoittaa, että koulumatkojen turvallisuus syntyy yhteistyöllä.
– Kun kaupunki, koulu ja perheet toimivat yhdessä, syntyy ympäristö, jossa lasten on hyvä ja turvallinen liikkua joka päivä

Petri Görman

Kaustisen Vuoden yhtye Hilja Grönfors & Latšo Džinta esittää romanimusiikin lauluaarteistoa. Kuva: Maarit Kytöharju

Lahtelainen Hilja Grönfors ja hänen yhtyeensä Latšo Džinta on valittu Vuoden yhtyeeksi Kaustisella. Valinta julkaistiin viikonloppuna Folklandia-risteilyllä. Tunnustus on merkittävä, sillä Kaustinen on suomalaisen kansanmusiikin arvostettu instituutio.
Vuoden yhtye -valinnalla Kaustinen haluaa nostaa esiin romanimusiikin ja romanikulttuurin keskeisen merkityksen suomalaiselle kansanmusiikille.

– Hilja Grönfors & Latšo Džinta esittää romanimusiikin vanhaa ja arvokasta lauluaarteistoa. Kyse on elävästä perinteestä, jota on vaalittu ja siirretty eteenpäin sukupolvelta toiselle, Kaustisen festivaalin ohjelmajohtaja Anne-Mari Hakamäki toteaa.

Hilja Grönfors on pitkän linjan romanimusiikin vaikuttaja. Hän on taiteen akateemikko, Taideyliopiston kunniatohtori ja mestarikansanlaulaja.
– Valinta voidaan nähdä myös kunnianosoituksena hänen elämäntyölleen romanimusiikin ja -kulttuurin puolestapuhujana.

Perinteet käsissä -teema näkyy musiikissa ja puvuissa

Ohjelmajohtaja Anne-Mari Hakamäki kertoo, että valinta liittyy vahvasti festivaalin Perinteet käsissä -teemaan. Hänen mukaansa Hilja Grönfors kantaa perinteitään arvokkaasti sekä musiikissa että myös asuissaan.
– Pukeutuminen on osa identiteettiä ja yhteisöllisyyttä, ja se vaatii taitavaa käsityötä.

Hilja Grönfors on lahtelainen ja asuu Liipolassa. Hän kertoo laulaneensa jo ennen kuin oppi puhumaan.
– Lapsuudesta asti olen laulanut romanimusiikkia. Ensimmäiset televisioesiintymiset olivat Ruotsissa jo 1970-luvulla. Suomessa hän on toiminut ammattilaismuusikkona 1990-luvulta lähtien.

Grönfors sanoo olevansa kiitollinen tunnustuksesta. Hänen mukaansa valinta kertoo siitä, että romanimusiikki saa ansaitsemaansa huomiota.
– Olen tehnyt musiikkia jo 1970-luvulta asti ajatuksella, että romanimusiikki on samalla tasolla kuin muu kansanmusiikki. Työtä on tehty vuosikymmeniä, eikä sitä ole ollut pakko tehdä yksin. Monet romanit ovat tehneet ja tekevät yhä työtä saman asian eteen.
R

omaneilla on ollut Suomessa pitkä historia. He ovat eläneet täällä yli 500 vuotta ja ovat saamelaisten ohella Suomen vanhimpia etnisiä ryhmiä.
– Romanikulttuuri on saanut usein kaiken hieman myöhässä, mutta nyt ollaan menossa eteenpäin. Musiikilla on tässä suuri merkitys.

Musiikki rakentaa identiteettiä ja yhteisöä

Grönfors korostaa, että romanimusiikilla on tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä.
– Se vaikuttaa erityisesti lapsiin ja nuoriin. Ilman kieltä, musiikkia ja kulttuuria ei ole identiteettiä.

Laulujen kautta opetetaan tapoja, arvoja ja jopa yhteiskuntaoppia.
– Monet meidän perinteiset laulut ovat opettavaisia ja niillä on yhä tärkeä rooli.

Hän haluaa rohkaista nuoria romanimuusikoita etsimään omaa suuntaansa. Yhtyeensä kanssa hän keikkailee aktiivisesti ja jatkaa kulttuuriperinnön siirtämistä eteenpäin.
– Käännekohtia urallani on ollut monia, kuten mestarikansanlaulajan arvonimi Kaustisella vuonna 2005. Vuoden yhtye -tunnustus on jälleen yksi merkittävä askel romanimusiikin näkyvyydelle.

Grönfors haluaa kiittää useita yhteistyökumppaneitaan matkan varrella, koska yhdessä tekemällä mahdollistetaan aina ne tärkeimmät jutut
– Erityisen lämpimät kiitokset hän haluaa lausua muusikoilleen, jotka ovat todellisia ammattilaisia

Petri Görman

Pohjalaistaustainen Tero Jokinen tunnetaan sisukkuudestaan. Hän päätti jättää rollaattorin kotiin käydessään Paavolan uudessa Citymarketissa, vaikka liikkuminen on aivoinfarktin jälkeen aiempaa vaikeampaa.

Lahtelainen Tero Jokinen liikkuu nykyään rollaattorin avulla. Taustalla on aivoinfarkti, jonka hän sai vuonna 2020. Sen jälkeen tasapaino ei ole ollut entisensä ja erityisesti talvella liikkuminen on haastavaa.
– Rollaattori tuo turvaa. Sen avulla pysyy pystyssä liukkaalla ja siitä saa tukea, jos horjahtaa, Jokinen kertoo.

Rollaattorissa on myös istuin, jota Jokinen käyttää tarvittaessa.
– Jos väsyy kesken matkan, voi pysähtyä ja istua hetken. Se tekee liikkumisesta helpompaa.

Jokinen on käyttänyt paljon Lahden joukkoliikennettä. Linja-autot ovat vieneet häntä eri puolille kaupunkia.
– Lahdessa on hyvät bussiyhteydet. Torille pääsee helposti monesta suunnasta ja siellä on helppo vaihtaa toiseen linjaan.

Julkinen liikenne on ollut Jokiselle tärkeä osa arkea.
– Se on mahdollistanut asioinnin, tapaamiset ja liikkumisen ilman omaa autoa.

Maksuton matka poistui vuodenvaihteessa

Vuodenvaihteen jälkeen tilanne muuttui. Rollaattorilla liikkuvat eivät voi enää matkustaa linja-autossa ilmaiseksi Lahdessa.
– Uusi käytäntö koskee satoja ihmisiä.

Lahden seudun liikenne perii maksun jokaiselta rollaattorin kanssa matkustavalta 1.1.2026 alkaen. Samalla myös polkupyörien ja sähköpotkulautojen kuljettamisesta  linja-autossa on alettu periä maksu uusien ohjeiden mukaan.
– Päätöksen on tehnyt Lahden seudun joukkoliikennelautakunta.

Jokinen ei päätöstä ymmärrä eikä tue.
– En käsitä, miksi hyväksi havaittu palvelu otetaan pois. Olen kertonut tästä myös muualla Suomessa asuville sukulaisille.

Käytäntö herättää hämmennystä

Jokista huvittaa ja samalla huolestuttaa uusi käytäntö linja-autoissa.
– Rollaattorilla matkustavan pitää ensin nousta etuosasta maksamaan matka ja jättää rollaattori ulos bussin viereen. Vasta sen jälkeen matkustaja voi nousta rollaattorin kanssa bussin keskiosaan.

Lahden kaupunkiliikenteen busseissa ei voi maksaa kortilla keskiosassa.
– Tämä vie aikaa ja kiristää aikatauluja, Jokinen pohtii.

Hänen mielestään tilanne lisää myös kuljettajien painetta.
– Kuljettajilla on jo nyt kiire. En haluaisi, että heitä kuormitetaan entisestään tällä uudistuksella.

Jokinen huomauttaa, että rollaattorilla liikkuvilla ei yleensä ole kiire.
– Meille on varattu bussin keskiosasta kaksi tai kolme paikkaa. Jos ne ovat täynnä, niin silloin odotetaan rauhassa seuraavaa autoa.

Huoli hyvinvointivaltiosta

Jokinen muistuttaa, että hyvinvointivaltiossa pitäisi olla varaa tukea ikäihmisiä ja liikuntarajoitteisia.
– Tuki lisää tasa-arvoa. Ilman sitä moni jää kotiin, eikä uskalla lähteä liikkeelle.

Hän katsoo asiaa myös veronmaksajan näkökulmasta.
– Olen ex-yrittäjänä maksanut paljon veroja. Siksi odotan, että silloin kun elämä kolhii ja liikkuminen vaikeutuu, niin yhteiskunta tukee.

Jokinen toivoo, että päättäjät uskaltavat tarkastella päätöstä uudelleen.
– Jos huomataan, että ratkaisu on huono, niin luottamushenkilöiltä tarvitaan selkärankaa muuttaa sitä.

Askeleita pitää ottaa eteenpäin, mutta tämä uudistus menee väärään suuntaan.
– Vähäosaisilta on aina helppo ottaa pois, mutta kohtuus pitäisi muistaa. Meitä on Lahdessakin monia, jotka tarvitsevat tukea liikkumiseensa.

Petri Görman

Teemu Nikin suosikkikomedia 100 litraa sahtia toi Sysmän ja sahdin kaikkien suomalaisten huulille.

Ohjaaja Teemu Nikillä on ollut Sysmä mielessään koko elokuvauransa ajan. Hän muutti pois kotipitäjästään jo noin 30 vuotta sitten. Lahdenpohjan kylä ja Haaviston tila eivät ole kadonneet mihinkään. Ne ovat kulkeneet mukana lauseina, muistoina ja tarinoina, jotka lopulta tiivistyivät elokuvaksi 100 litraa sahtia.
– Se on lämminhenkinen mutta armoton kuvaus alkoholista, kyläyhteisöstä ja ihmisistä niiden ympärillä.

Nikki on maanviljelijän ja sikafarmarin poika. Nuoruudessa Sysmä ei näyttäytynyt elokuvallisena paikkana. Elokuvien maailma avautui Sysmän R-kioskilta, josta Nikki vuokrasi nuorena kaikki mahdolliset elokuvat.
– Silloin syntyi myös ratkaiseva päätös. Jo 16-vuotiaana nuorena päätin ryhtyä elokuvaohjaajaksi.

Ajatus Sysmästä ja sahdista elokuvan aiheena kypsyi pitkään. Nikki kertoo haaveilleensa sahtielokuvasta lähes 20 vuoden ajan.
– Sahti ei ollut minulle pelkkä juoma, vaan osa paikallista identiteettiä, kansankulttuuria ja perinnettä.

Päijät-Hämeessä sahtiin liittyy vuosisatojen mittainen jatkumo, jonka merkitystä on vaikea selittää ulkopuoliselle.
– Se vain on siellä esimerkiksi kylien arjessa ja juhlassa. En osaa sanoa, miksi sahtikulttuuri on niin tärkeässä osassa juuri täällä. Ehkä se on satoja vuosia vanha perinne, joka määrittelee vieläkin ihmisten elämää?

”Äkkisyvä komedia”

Elokuvan todellinen lähtölaukaus syntyi teatterissa. Nikki näki näytelmän, jossa Elina Knihtilä ja Pirjo Lonka esittivät kahta humalaista naista kahden tunnin ajan. Tämä kokemus oli ratkaiseva.
– Ymmärsin heti, että tässä ovat elokuvani päähenkilöt.

Neljä vuotta sitten Nikki alkoi kirjoittaa heille tarinaa, jossa sahti ei ole rekvisiittaa vaan keskeinen kokoava voima. Koronapandemian jälkeen käsikirjoitus valmistui, ja elokuvasta tuli poikkeuksellisen tarkasti rakennettu kokonaisuus.
– Improvisaatiolle ei juuri ollut tilaa tässä elokuvassa ja lähes kaikki kuvat päätyivät lopulliseen versioon.

Elokuvaohjaaja Nikin 100 litraa sahtia on komedia, mutta se ei ole helppo sellainen.
– Yksi kriitikko kuvasi sitä “äkkisyväksi komediaksi” ja määritelmä tuntuu osuvalta. Elokuva naurattaa, mutta yllättää katsojan myös traagisuudellaan. Se kertoo alkoholismista, traumasta ja vaikeista perhesuhteista. Ne ovat aiheita, jotka ovat monelle suomalaiselle kipeän tuttuja.

Tarina on fiktiivinen, mutta monet yksityiskohdat kumpuavat todellisuudesta.
– Sahtikanisterilla rantaan kelluminen, auton tupakansytytin nenässä auton takapenkillä tai kun Ponu-Paavolla alastomat miehet kävelevät saunasta riviin ja on tapahtunut tai ainakin olen kuullut niin tapahtuneen.

Naapurinkylän sahtia arvostellaan letkautuksilla

Hienovaraiset alueelliset letkaukset ovat myös elokuvassa keskeisiä asioita.
– Juo litra sysmäläistä, niin kuset kaksi lammilaista on yksi repliikeistä, jotka avaavat paikallista sahtihuumoria. Korostan, ettei tarkoitus ole vähätellä ketään. Nämä asiat vain kuuluvat sahtikulttuuriin.

Nikki arvostaa kaikkia sahtipitäjiä ja jokaisessa kylässä oman kylän sahti on se paras.
– Visuaalisesti elokuva on kaunis, mutta tarinaltaan ruma. Kutsun sitä “Sysmä-westerniksi”, koska siinä on totuutta ja romantisointia, mutta mitään ei kuitenkaan elokuvassa silotella. Olin rehellinen itselleni, enkä yrittänyt miellyttää ketään.

Kun tekee elokuvaa henkilökohtaisesta aiheesta tai tutusta kylästä, niin olennaista on, ettei yritä hakea tarinaa mistään ulkopuolelta.
– Sen pitää tulla sisältä ja kummuta omista kokemuksista.

Ensi-iltaviikonlopun jälkeen Nikki ymmärsi, että elokuvasta tulee iso juttu. Se on hänen kahdeksas pitkä elokuvansa ja palaute on ollut poikkeuksellisen positiivista.
– Osa katsojista on kertonut, ettei elokuva naurattanut lainkaan, vaan se vain itkettI. Toiset taas ovat kiitelleet siitä, että alkoholismia käsitellään inhimillisesti.

Elokuva on löytänyt yleisönsä myös kansainvälisesti. Italiassa katsojat ymmärsivät sahdin merkityksen kylälle viinin kautta.
– Yhdysvalloissa alkoholismiin suhtauduttiin eri tavoin, mutta keskustelut olivat silti syviä. 100 litraa sahtia -elokuva liikkuu art house -kentässä ja on ollut mukana laajemmassa Oscar-keskustelussa yhtenä elokuvana 90 muun elokuvan joukossa.

Nikki kertoo tarinan sysmäläisestä parturi-kampaamosta, jossa hän kertoi tekevänsä elokuvaa nimeltä 100 litraa sahtia. Yksi lause nousee ylitse muiden valmisteluvaiheesta ja tästä parturi-kampaamossa kuullusta sutkautuksesta.
– Ai kauheeta, eihän se riitä mihinkään.

Elokuvaohjaaja Nikin mukaan 100 litraa sahtia jää elokuvaksi, jossa Sysmä on enemmän kuin tapahtumapaikka.
– Se on mielentila sekä tarina, jota on kannettu pitkään ja joka vihdoin kerrottiin valkokankaalla.

Erakkotarina jo työn alla

Nikillä on useampi projekti tekeillä ja yksi niistä sijoittuu metsään.
– Tuleva elokuva käsittelee erakoitumista ja ihmistä, joka on valinnut täydellisen vetäytymisen. Tarinan keskiössä on mies, joka on elänyt metsässä ja palaa lopulta takaisin yhteiskuntaan vain huomatakseen, kaiken muutuneen.

Nikki on valmistautunut elokuvaan omalla, tutulla tavallaan eli olemalla lähellä aihetta. Hän on viettänyt pitkiä aikoja metsissä, kulkenut yksin ja kuunnellut erakoista kertovia kirjoja sekä tarinoita.
– Minua ei kiinnosta erakko-meininki pelkkänä kuriositeettina, vaan ilmiönä, joka kertoo jotakin olennaista ajastamme ja ihmisestä itsestään. Se kertoo tarinan halusta vetäytyä, kadota ja aloittaa kaiken alusta.

Suomessa erakoita on monenlaisia. Osa vetäytyy konkreettisesti metsään, mökkiin tai autioon paikkaan, pois katseilta ja yhteiskunnan vaatimuksilta. Toiset taas erakoituvat huomaamattomammin jäämällä kerrostaloasuntoon, katkaisemalla yhteydet ja katoamalla hiljaisuuteen keskellä kaupunkia.
– Elokuvani tarkastelee tätä rajapintaa, missä kulkee vapaaehtoisen vetäytymisen ja näkymättömäksi tulemisen raja, ja mitä ihmiselle tapahtuu, kun maailma jatkaa kulkuaan ilman häntä.

Teema jatkaa luontevasti Nikkin aiempaa elokuvallista linjaa, jossa yksilö ja yhteisö törmäävät toisiinsa, usein armottomasti, mutta inhimillisesti.
– Metsään sijoittuva tarina ei lupaa helppoja vastauksia, vaan hiljaisia kysymyksiä. Keitä me olemme, eläimiä vai ihmisiä? Mitä jää jäljelle, jos ihminen katoaa muiden elämästä kokonaan?

Petri Görman