Kuukausi: tammikuu 2017

Helsingin yliopiston kansanterveystieteen professori Kari Poikolainen on alan suomalainen tutkija ja on esittänyt, että Suomessa alkoholin haittoja on liioiteltu vahvasti ja ne ovat suurimmaksi osaksi myyttejä.

Katselin viime viikolla varsin vaikuttavan englantilaisen dokumentin ”Totuus alkoholista”, jossa varsin moninaisilla fyysisillä ja psyykkisillä kokeilla todettiin alkoholin vaarallisuus ja yhteys syöpään, rasvamaksaan ja moniin muihin sairauksiin. Tiededokumentin juontaja Javid Bdelmoineim on ammatiltaan ensiapupoliklinikan lääkäri ja on työssään tavannut jatkuvasti tapauksia, jossa alkoholilla on ollut osuutta onnettomuuksiin ja yllättäviin sairauksiin.

Dokumentti haastaa varsin tehokkaasti vanhoja uskomuksia alkoholin haitoista. Kaisu Tervonen arvioi sen heppoiseksi viihteeksi, mutta moni muu tutkija on varsin samaa mieltä näistä osin leikkisillä kokeilla tehdyistä testien lopputuloksesta. Neljätoista annosta on alkoholia viikossa on riski, niin miehille kuin naisillekin. Silti yhteiskuntamme ”palkkarenki” esittää artikkelissaan kanava 4/2016  ”Alkoholipolitiikkamme kahdeksan myyttiä” artikkelissaan varsin kyseenalaisia kantojaan tutkijana. Totuus on, että alkoholi on Suomessa paljon suurempi ongelma kuin muissa maissa, vaikka EU:n keskiarvot kertoisivat toista, koska mukana ei ollut juoppojen liikenteessä aiheuttavien kuolemantapauksien määrää. Jo vuonna 2011 liikenteessä kuolleista joka viides oli päihdyksissä.

Esitän seuraavassa hivenen epäilyjä Poikolaisen ajatelmiin. Alkoholimonopoli suojelee suomalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia, lappalaisia, intiaaneja ja eskimoita, koska meidän geeneissämme on enemmän syvään ja voimakkaaseen humalaan hakeutuvaa juomista. Alkoholia voidaan aina verottaa enemmän, mutta siitä hyötyvät vain mustan pörssin trokarit ja Viro. Alkosta löytyvät tällä hetkellä maailman parhaat viinivalikot kuin mistään muualta. Kaikkien tutkijoiden mukaan kireä alkoholipolitiikka vähentää kulutusta. Voi olla totta, mutta se siirtää ostajat Viroon ja oikein kireä alkoholin saatavuus lisää omien pontikkapannujen ja salakuljetusten määrää.

Alkoholisteilla kuolleisuus on suurempi kuin elinikäisillä raittiilla, mutta normaalikäyttäjillä jopa pienempi. Väitteelle ei löytynyt yhtään tutkimusta maailmasta, joka olisi tukenut tätä Poikolaisen väitettä. Alkoholiin ei sinänsä kuole kukaan, mutta se voi olla myrkytyksen syy tai riskitekijä. Niinpä! Eniten kuitenkin kuolee alkoholia juovia työhön kyvyttömiä ja työttömiä 15- 65 vuotiaita. Kuoleehan keuhkosyöpiinkin koskaan tupakoimattomat. Jotain näyttöä tosin on siitä, että kohtuullisesti nauttivilla ”saattaa” esiintyä vähemmän verisuonitauteja ja diabetesta, mutta muistisairauksien kohdalla tämä ei pidä paikkaansa.

Olen itse ”Kohtuullisen hutikan” kannattaja, enkä kiihkoilija, mutta enemmän olisin kaivannut tieteellistä näyttöä professori Poikolaisen väitteille. Toki ne olivat reippaita ja enemmän olisin odottanut asiasta keskustelua, mutta viina on liian pyhä asia ainakin näin tipattomalla tammikuulla!

Alkoholilla kerättiin tuloja vuonna 2013 2,22 miljardia euroa, mutta hoitokustannukset olivat yli 2,8 miljardia euroa, kun siihen laskettiin mukaan kaikki työssä poissaolopäivät, sairaalapäivät ja laitoshoidot, lääkekustannukset ja liikennekuolemat. Suomessa tilastoista on myös unohtunut usein vakuutusyhtiöiden maksamat sadat miljoonat eurot liikenteessä ja humalassa vammautuneille.

Juhani Melanen
erityisluokan opettaja

Etelä-Suomi menee heti paniikkiin, kun pakkaset alkavat hipoa 20 astetta. Tai oikeammin sanottuna eteläiseen Suomeen keskittyneet tiedotusvälineet menevät. Lisäksi joidenkin ihmisten muisti on vaan kerta kaikkiaan niin lyhyt, että heille talvi tulee joka vuosi puskan takaa. Se yllättää kesärenkailla itsepintaisesti ajavat autoilijat sekä henkilöt, joiden vaatekomeroon eivät kuulu villasukat, pitkät kalsarit, pipo ja hanskat. Kerrospukeudutaan ainoastaan silloin, kun naistenlehdet niin suosittelevat. Naaman peittäviä päähineitä ja huppareita käyttävät oikeaoppisesti lähinnä syytetyt hovioikeuden istunnoissa.

Kaikkein pisimmälle pakkashysteriassa meni viime viikolla Ilta-Sanomat, joka oli huolissaan loppiaista edeltävästä yöstä. Ennusteen mukaan pakkanen oli kiristymässä koko maassa 20 ja 35 asteen välille, joten lehti ohjeisti ottamaan käyttöön armeijasta tuttuja lämmittelytekniikoita. Hyvänen aika, miten tämä kansakunta on pysynyt aikaisemmin hengissä?! Samoihin aikoihin samainen lehdykkä kertoo terveyssivuillaan, miten alhaisempi lämpötila makuuhuoneessa parantaa unen laatua. Tietoon ei tullut yhtäkään ihmistä, joka olisi kyseisenä yönä paleltunut sänkyynsä.

Vuoden 1985 tammikuussa luimme Seura-lehdessä epäuskoisena STT:n uutista, että Sallan Naruskassa oli mitattu uusi pakkasennätys: 50,4 astetta miinuksen puolella. Säälin silloin sydämeni pohjasta toimittaja Hannu Rahkosta, joka ”määrättiin vapaaehtoisena” valokuvaaja Pentti Vänskän kanssa reportaasin tekoon. Kun valokuvaaja oli ottanut hanskat kädestään vaihtaaksen filmin järjestelmäkameraansa, kädet olivat menneet pienille haavoille. Jutun juurta kyllä löytyi, sillä suomalaiset ovat aina puhuneet innoissaan säästä. Nyt siihen oli myös kerrankin perustellusti aihetta. Näin jälkeen päin ajatellen, olisi kannattanut ilmottautua ikimuistoiselle keikalle. Moni extreme-kokemuksia etsivä turisti olisi maksanut vastaavasta mahdollisuudesta itsensä kipeäksi.

Tammikuussa 1999 Kittilän Pokassa lyötiin Sallan pakkasennätys kahteenkin kertaan. 27. päivä mittari näytti 51 miinusastetta, mutta seuraavana päivänä saatiin puoli astetta hyytävämpää kyytiä. Ennätyspakkaset eri puolilla Lappia kestivät tuolloin reilun viikon ajan. Rovaniemellä ilmestyvä Lapin Kansa on muistellut, mitä tuolloin tapahtui. Autot ruikkivat nesteensä pihalle, niiden renkaat kivettyivät neliskanttisiksi ja turverekat hyytyivät kykenemättä kuljettamaan polttoainetta kaukolämpölaitokseen. Kouluja sekä päiväkoteja suljettiin, ja putkimiehet olivat ylityöllistettyjä. Silti arki jatkui, ihmiset kävivät töissä ja varusmiehet yöpyivät teltoissa, joskin lähempänä varuskuntaa.

Putkimiesten lisäksi pakkaset poikivat hommia bussi- ja taksikuskeille, jotka urakoivat pitkää päivää. Ulakeskus ruuhkautui, kun henkilöautot hyytyivät kotipihoille. Ensimmäiseksi liipasimella olivat luonnollisesti diesel-autot, mutta ongelmia poiki lisää. Kulkuneuvojen muoviosat halkeilivat jo kosketuksesta, ja varomattomasti liikkeelle lähtevän kuskin autosta saattoivat renkaat karata vanteilta. Epäonniselta inarilaiskuljettajalta lähtivät samanaikaisesti tiehensä molemmat eturenkaat. Myös monet eläimet olivat luonnossa kovalla koetuksella. Erityisen lujille joutuivat pikkulinnut; jopa riekkoja tiedettiin jäätyneen kieppeihinsä. Hirvien ja porojen kaltaiset suuret nisäkkäät selviytyivät paremmin lämpötaloutensa ja paksun rasvakerroksensa ansiosta.

Lappilaiset ovat edelleen ylpeitä, miten vähäisin vaurioin ennätyspakkasista lopulta selvittiin. Ainoastaan inarilaisia jäi harmittamaan se, että naapurikunta vei ennätyksen nimiinsä, vaikka he itse olivat palelleet pisimpään, yli viikon, vain hivenen Kittilää ”lämpimämmissä” olosuhteissa. Inarin kirkonkylässä noin tuhat ihmistä joutui tulemaan toimeen useamman tunnin ajan ilman sähköä. Kittilän Rovakairassa sähkökatkos kesti 2 500 ihmisellä alle kaksi tuntia.

Ilmatieteen laitoksen mukaan 40 asteen pakkasraja menee Lapissa rikki keskimäärin joka toinen vuosi. Nyt raja on tosin rikottu jo kahtena vuonna peräkkäin. Viime vuoden tammikuussa Muoniossa mitattiin pakkasta 41,1 astetta. Tämän vuoden ennätys on niin ikään Muoniosta ja tammikuulta: 41,7 miinusastetta.

Ilkka Isosaari

Lahden konserttitalossa ja Lahden konservatoriossa on elämää ja tapahtumia. Katokset eivät enää kierrä talon jalkakäytäviä Hollolan- ja Sibeliuksenkadulla. Kiinteistö on vaihtanut omistajaa ja talo on uudistettu ulkoa ja sisältä sekä saanut korkeaan torniin laajennusosan. Näistä asioista iloitsivat tiistaina Musiikkiopiston Omakotisäätiön hallituksen puheenjohtaja Päivi Starckjohann ja salin parven aulaan saapunut kutsuvierasjoukko.

Tilaisuudessa Lahden konserttitalon 1950-luvulla rakennuttanut Musiikkiopiston Omakotisäätiön hallitus julkaisi 65 vuotiaasta toiminnasta FM Esa Hassisen kirjoittaman historian ”Viisaudella talo rakennetaan, ymmärryksellä vahvaksi tehdään”. Tämän lauseen tekijä on lainannut säätiön hallituksen puheenjohtajana toimineen valtiosihteeri Teemu Hiltusen juhlapuheesta eräässä sen juhlassa. Hassinen on teoksella halunnut kunnioittaa erityisesti musiikkiin kulttuurina uskovien, voimakastahtoisten konserttitalon rakennuttajien elämäntyötä. Säätiö on kustantanut vuonna 2004 tutkijatohtori Riitta Niskasen konserttitalon rakennushistorian ”Kruuni sen tekköö”.

Talon rakennutti 1952 perustettu Musiikkiopiston Omakotisäätiö ja sen kolme musiikille omistautunutta voimamiestä; viulutaitelija ja Viipurin musiikkiopiston johtaja Boris Sirbo, Lahden musiikkiopiston johtaja, FM Felix Krohn ja hänen poikansa, säätiön asiamies, asianajaja Juhana Kurki-Suonio. Viipurista Lahteen viime sodan jaloista muuttanut ja kotiutunut Viipurin musiikkiopiston nimi muutettiin Lahden musiikkiopistoksi ja myöhemmin nimeksi tuli Lahden Konservatorio Oy, Consis.

Uusi, arkkitehti Heikki Sirènin suunnittelema rakennus sai nimekseen Lahden konserttitalo. Sille Lahden kaupunki lahjoitti tontin entisen Tapion- ja Hevosmiehenkadun kulmaan, nykyinen Sibelius- ja Hollolankadun kulma. Tiistain tilaisuudessa oli säätiön hallituksen jäsenillä ja sen asiamies, asianajaja Paula Kurki-Suoniollahaikea tunne. Kun kiinteistö myytiin liikemies Pasi Tinnilän yhtymälle 2014, on säätiön hallitus päättämässä säätiön toiminnan. Jatkuvasti entisten peruskorjausvelkojen kanssa painiskellut säätiön hallitus ei vuokratulojen vähyyden takia pystynyt kiinteistöä modernisoimaan.
Musiikkiopiston Omakotisäätiön perustamisesta on kulunut 65 vuotta ja talon valmistumisesta kuusi vuosikymmentä.

Säätiön hallitukset ovat eri vuosikymmeninä painiskelleet taloudellisten vaikeuksien kanssa. Talon rakentamiseen Sirbo, Krohn ja Kurki-Suonio keräsivät miljoonia markkoja hankkimalla 1950 luvun pula-ajan tuotteita sokeria, riisiä ja hedelmiä Yhdysvalloista ja muualta Suomeen. Sirbo ja viulutaiteilija Heimo Haitto konsertoivat siellä keräten varoja Lahteen. Elintarvikkeet ja kosmetiikka myytiin yrityksille, jotka puolestaan pakkasivat ne kuluttajille sopivaan muotoon. Fazer valmisti sille myydystä sokerista makeisia. Tällä rahoituksella ja pankkilainoilla saatiin rakennus valmiiksi.

Konserttitalon parvekeaulan seinillä ovat lautaset, jotka kertoivat talon historiasta. Idean on kehittänyt AD Arkkitehdit Oy arkkitehti Pokko Lemminkäisen johdolla Musiikkiopiston Omakotisäätiön muistonäyttelyksi. Historiasta kertovat lautaset kuvasivat myös talon valmistumisen jälkeistä aikaa, kun siellä oli kuuluisa hotelliravintola Salpaus. Rakennuksessa toimi aikoinaan myös elokuvateatteri, keilahalli ja tavaratalo sekä useat vuodet Lahden kaupungin pääkirjasto. Lahden Sinfoniaorkesteri piti nykyistä Felix Krohn-salia kotisalinaan aina Sibeliustalon valmistumiseen saakka. Konserttitalon vierailla on mahdollisuus istuutua aulatilassa suunnittelija Yrjö Kukkapuron lepotuoleihin ja remmisohvaan.

Marja-Liisa Niuranen

Jeesus Kristus kulki ympäri Galileaa ja opetti ihmisiä. Matkallaan hän kohtasi hyvin erilaisia ihmisiä. Oli rikkaita ja köyhiä, oli nuoria ja vanhoja, oli arvostettuja ja halveksittuja, jopa yhteisistään poissuljettuja. Jeesus ei kuitenkaan ylenkatsonut ketään. Eräs tällainen kohtaaminen tapahtui Sykar-nimisen kylän kaivolla. Siellä Jeesus tapasi samarialaisen naisen. Samarialaisia pidettiin sekakansana ja heidän kanssaan ei haluttu olla tekemisissä. Kuitenkin Jeesus pyytää naiselta kaivolla juotavaa. Nainen hämmästyy Jeesuksen suhtautumista. Siitäkään huolimatta, että hän oli elänyt huonoa elämää, ei Jeesus häntä torju. Jeesuksen rakkaus muutti naisessa jotakin. Hän, joka ammensi Jeesukselle vettä, pyytä itse saada vettä, ikuisen elämän vettä. Sitä Vapahtaja lupasi myös hänelle.

Viime aikoina maatamme on leimannut vihapuheen lisääntyminen, ihmisten ja alueiden eriarvoistuminen ja vastakkainasettelun vahvistuminen. Sen taustalla on epävarmuuden lisääntyminen, epäluulot, vakivallanteot ja myös taloudellinen taantuma. Monia ongelmia on helppo projisoida toisiin. Näin lähimmäisistä tulee helposti kilpailijoita tai vihollisia.

Mutta mitä Jeesuksen asenne voisi opettaa meille? Eikö ihmisyys ja ihmisarvo kuulu kaikille? Eikö rakkaus luo yhteyttä ja kaada ihmisiä erottavia muureja? Maailman kovuus saa meidät kuitenkin kyynisiksi ja epäilemään rakkauden voimaa. Ja on totta, että aina emme näe sen vaikutusta. Kun osoitamme rakkautta, olemme myös helposti haavoitettavissa ja loukattavissa. Siksi kovuuden kuoren taakse on kiusaus paeta. Mutta ehkä voimme muistaa myös sen, miten olemme saaneet osaksemme ansaitsematonta rakkautta. Kuinka voimakas kokemus, elämää uudistava kokemus se onkaan!

Jeesuksessa näemme Jumalan rakkauden. Se on ehdotonta, anteeksiantavaa ja uudistavaa. Hänessä meille annetaan syntiemme anteeksi. Hänessä meille lahjoitetaan elämä. Vain hänen rakkautensa voi tehdä meidät ehjäksi. Hänen rakkaudelleen saamme avautua, sitä pyytää ja sitä jakaa.

Heikki Pelkonen
Kirkkoherra, Laune

Työttömyys on edelleen Lahdessa liian korkealla. Olen saanut lukuisia yhteydenottoja ihmisiltä, jotka todella haluavat työllistyä, mutta eivät ole työtä löytäneet. Ongelma koskettaa oikeastaan kaikkia koulutukseen tai ikään katsomatta. Yrityksiin kyllä syntyy työpaikkoja, mutta liian vähän. Liian harva todellinen kasvuyritys sijaitsee Lahdessa. Ilmaistyöstä on tullut opiskelijoille pakollinen osa elämää. Julkinen sektori on leikkausten keskellä niin kovilla, että varmaa on vain epävarmuus tulevaisuudesta. Pienten yrityksien kyky työllistää on rajallinen. Tukityöllistämisen määrärahoja on leikattu. Yhdistyksien mahdollisuudet työllistää ovat entistä vaikeammat. Kun ei ole työtä, ei kerry myöskään eläkettä. Yritystä Lahdessa silti on. Lahden Yrittäjät ovat tehneet hyvää työtä ja uusia avauksia mm. Matkalla Duuniin – toimintamallissa. Startti – Duuniin hankkeella yritämme saada mahdollisimman monelle nuorelle kesätöitä.

Työelämä on muuttunut ja muuttuu koko ajan. Digitalisaatio ja robotisaatio muuttavat maailmaa. Se tapahtuu joka tapauksessa. Halusimme me sitä tai emme. Pääministeri oli vuoden vaihteessa positiivinen ja näki hallituksen toimenpiteiden jo vaikuttavan myönteisesti kasvuun. Todellisuudessa kasvu tulee rakentamisesta ja IT-alalta. Elinkeinopohjamme on edelleen liian kapea verrattuna kilpailijamaihin. Vientiin ei ole uusia syömähampaita, kun emme ole osanneet monipuolistaa viennin pohjaa ja kaupallistaa kuluttajatuotteita maailmalle. Se on suurin rakenteellinen ongelmamme. Julkiset investoinnit käynnistettiin pääosin jo viime hallituskaudella ja ne näkyvät nyt. Vienti supistui viime vuonna viisi prosenttia. Iso kuva on edelleen harmaa.

Tapaan uuden elinkeinoministerin lähiaikoina ja haasteemme on yhteinen: Suomen talous pitää saada kasvuun – samalla se vetää myös Lahden työllisyyden nousuun. SDP tekee oppositiosta omaa työtään ja yrittää vaikuttaa hallituksen toimintaan. SDP:n yrittäjäohjelmasta hallitus on ottanut osia käyttöön ja kiitos siitä. Esitimme helpotusta yrittäjille ensimmäinen työntekijän palkkaamiseen, mikä ei ole edennyt – koeaika tosin piteni kuuteen kuukauteen. Liian monessa asiassa hallitus kurittaa heikommassa asemassa olevia eli työttömiä, opiskelijoita, sairaita ja eläkeläisiä. Ostovoima eli kulutus kärsii tästä ja samalla koko talous. Mitä tehdä, kun rahat ei riitä edes lääkkeisiin tai ruokaan?

Päihdekuntoutuksesta pitää huolehtia

Lahdessa on vaikeasta tilanteesta huolimatta pystytty auttamaan elämänpolulle useita vakavaan huume – ja päihdeongelmaan sairastunutta. Päihdekuntoutukseen pitää uskaltaa panostaa, koska se on itseasiassa kannattava investointi yhteiskunnalle. Jätin aiheesta kirjallisen kysymyksen Lahden kaupunginhallitukselle joulukuussa. Kymmenen prosenttia suomalaisista aiheuttaa noin 80 prosenttia sosiaali- ja terveysalan kustannuksista. Jokainen tästä suurkuluttajien ryhmästä pelastettu ihminen on inhimillisen ilon ja selviytymisen lisäksi myös säästöä.

Laitoskuntoutuksen jälkeen henkilö uhkaa jäädä täysin tyhjän päälle. Päihdekuntoutuksessa ollessaan asiakas on erossa yhteiskunnasta. Intensiivinen avokuntoutusasiakas saa oikeaa tukea ja ohjausta elämän rakentamiseksi uudelleen. Vertaistuen merkitys on äärimmäisen suuri. Intensiivinen avokuntoutus tarjoaa asiakkaille juuri sen mahdollisuuden. Lahdessa toiminut Arki Haltuun -hanke tarjosi asiakkaalle mahdollisuuden kodin, koulutuksen ja työn polun löytämiseen yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa. Siksi toimintamallille pitää luoda jatkoa. Lahti olisi näin edelläkävijä valtakunnallisesti ja laajemmin myös kansainvälisesti tarjoamalla kuntoutujalle välittävää ja oikeanlaista kuntoutumispolkua.

Ville Skinnari

Suomi täyttää sata vuotta ja juhlatilaisuuksia järjestetään maassamme kuin ennen pestuumarkkinoita, joilla myytiin kodittomia talollisille työvoimaksi. Tosiasiassa meidän suomalainen yhteinen identiteettimme on rakennettu hyvin paljon juuri altavastaajan roolin varaan ja täyttämättömiä aukkojen on vielä paljon. Valitettavasti me olemme olleet juuri niitä idästä ja lännestä tulleiden ristiretkeläisten ja orjia haluavien vainoajien altavastaajia, jotka ovat joutuneet kärvistelemään valloittajien ikeessä ja joutuneet taistelemaan

itsenäisyytemme puolesta milloin kivillä ja milloin tykeillä. Ruotsalainen soturikansa on urheasti taistellut aina rohkeasti viimeiseen suomalaiseen periaatteellla: hakkaa päälle! Me emme ole olleet hankkimassa siirtomaita ja orjia, mutta olemme kohdelleet silti huonosti romaaneja ja saamelaisia. Häpeän sitä tapaa, jolla saamelaisten assimilaatio eli valtakulttuuriin sopeuttaminen toteutettiin ja se on ruma episodi, jonka epäkohtia kannattaisi vieläkin korjata. Itä-Karjalassa oli vankileirejä ja siellä kuoli ihmisiä samoin kuin natsien keskitysleireissä. Me olimme pari vuotta siirtomaaisäntiä, emmekä juurikaan parempia kuin muutkaan eurooppalaiset.

Olemme silti niitä savupirttien ja rakentajien jälkeläisiä, jotka ovat uskaltaneet luottaa kykyynsä tulla toimeen täällä arktisissa olosuhteissa omin voimin tai kyläyhteisöjen avulla aidossa impivaaralaisessa hengessä. Olemme keksijöitä ja ongelman ratkaisijoita, koska apu on ollut joskus liian kaukana. Musiikki ja taide on täällä aina elänyt voimakkaana ja runolaulut ovat siirtyneet ennen kirjoitustaitoa äidiltä ja isältä tyttärille ja pojille.
Kovalla lukkarin kartulla ja papistolla meidät on pidetty nuhteessa ja herran pelossa, mutta vääryyttä kohtaankin on uskallettu silti nousta esimerkkeinä vaikka nuijasota ja talvisota.

Viinapiru on ollut se saatanan tuote, jota vasta nyt olemme oppineet nauttimaan sivistyneesti; huumeita ei meidän kannata yrittääkään laillistaa. Kahvia juomme eniten maailmassa ja tuemme siten jälkikolonialismia, mutta reilun kaupan tuotteita sentään suosimme. Nöyhtökaura ei maistu, mutta kotimaiset vihannekset kyllä. Maahanmuuttoon tarvitsemme sovittelevampaa asennetta, mutta muuten olemme ihan kelpo rehellistä höynäytettävää, auktoriteettiuskoista kansaa, jolta tarvittaessa löytyy sitä sisua. Perkele eteenpäin sanoi Mannerheim!

Pasifisteista ei ole niin suurta väliä, kuten Honkajoki jo Tuntemattomassa niin sattuvasti sanoi, Malja 100-vuotiaalle maallemme!

Jussi Melanen

Brittiläinen Daily Mail -lehti on julkaissut karttamuodossa listan, jossa kerrotaan, missä kussakin asiassa maailman maat ovat parhaita lajissaan. Tiedot on kerätty internetin kautta eri tilastoista, kuten Maailmanpankin ja Guinnessin ennätystenkirjan tiedostoista.

Uutisia seuraaville ei liene yllätys, että Etelä-Afrikka on maailman todennäköisin maa päästä hengestään, mutta kuka teistä olisi tiennyt, että Malesia on ykkösmaa kumikäsineiden valmistuksessa ja Pakistan homopornon kulutuksessa? Australia on taas varmin paikka joutua tietomurron uhriksi, ja Liettuassa ovat puolestaan nopeimmat Wi-Fi-yhteydet. Norjassa ahmitaan eniten pizzaa maailmassa, mutta Länsi-Afrikassa sijaitsevassa Togossa taas elävät planeettamme onnettomimmat ihmiset!

Ja lisää mielenkiintoista nippelittietoa. Ruokahifistelijäiden ykköskohde on jo jonkin aikaa ollut Japani, koska siellä on eniten kolmen tähden Michelin-ravintoloita maailmassa, ja jos haluat nähdä miljardöörin, kannattaa matkustaa ensimmäiseksi Isoon-Britanniaan. Kovimmat viskinjuovat löytyvät taas – yllättävää kyllä – Ranskan puolelta ja kahvikissat Hollannista.

Eniten roskapostia tietokoneelle kertyy Yhdysvalloissa, innokkaimat Facebookin käyttäjät löytyvät Kanadasta; singaporelaiset ovat maailman terveintä kansaa, mutta sen sijaan Egyptissä monilla naisilla on vakava paino-ongelma. Vähemmän mairitteleviin tietoihin kuuluu myös, että Peru on ohittamassa Kolumbian johtavana kokaiinin tuottajana, että Valko-Venäjä on maailman suurin alkoholinkuluttaja ja Angola ykköstilalla lapsikuolleisuudessa.

Panamassa saa parhaat eläke-edut, Libyassa asuvat maailman lihavimmat lapset, Georgia kärsii pahiten homofobiasta, Irlannista löytyvät ergonomisimmat työolosuhteet, Unkarista tulee eniten pornotähtiä ja Virosta perustetaan eniten start up -yrityksiä. Kolumbialaiset pitävät itseään maailman onnellisimpana kansana, niinikään paragualaiset ovat mielestään muita positiivisempia luonteeltaan. Swazimaassa on eniten HIV-tartuntoja, Kiinassa toimittajalla on suurin riski joutua vankilaan ja Pohjois-Koreassa on sotilaita väkilukuun nähden enemmän kuin missään muualla.

Ai niin, oliko Suomi päässyt listaykköseksi millään saralla? Kyllä vaan, joten jätinkin tämän makupalan sokeriksi pohjalle.

Uskokaa tai älkää, olemme mediauutisoinnin ykkösmaa! Daily Mailin tilastonikkarit ovat päivittäneet tietonsa aivan äskettäin joulukuussa. Samaan aikaan meillä kähistiin, että vapaa tiedonvälitys ei ole kaikkien hallituspoliitikkojen mieleen. Myös väittely valemedian oikeudesta toimia jatkui kiivaana. Päättäkää itse, miten luette tilastoja. Uskotteko niihin sokeasti vai pitääkö ikiaikainen sanonta, ”Valhe, emävalhe, tilasto”, edelleen kutinsa. Kaikki artikkelit, mitä kansalaisille uutisina syötetään, eivät edes ole oikeita uutisia.

Ilkka Isosaari

– Saamme tämän rakennus- ja saneerausvaiheen jälkeen ajanmukaisen liikuntahallin Länsiharjun koululle. Se valmistuu jo kesäkuussa, mutta se palvelee ensimmäiset 1,5 vuotta väistötiloina, Länsiharjun koulun rehtori Timo Helle kertoo.

Pääkoulun saneerauksen ajaksi pihalle tulee parakit kymmenelle luokalle
– Luokkatilat uudistetaan uutta opetussuunnitelmaa vastaaviksi eli kouluumme rakennetaan avoimen oppimisympäristön tiloja, jotka ovat helposti muunneltavissa erilaisiin käyttötarkoituksiin.

Tällä hetkellä Länsiharjun koulussa on noin 500 oppilasta, mutta oppilasennusteiden mukaan ensi vuosikymmenen alussa koulutiloja tulee olla jo yli 600 oppilaalle.
– Tornatorin ja Launeen perhepuiston alueelle rakennetaan parhaillaan uusia kerrostaloja. Näiltä alueilta saamme jatkuvasti uusia oppilaita Länsiharjun kouluun. Jos Starkin alueen suunnitelmat 23 uudesta kerrostalosta toteutuu, niin silloin oppilasmäärä kasvaa rajusti. Silloin eivät uudetkaan tilat enää riitä.

Lapset sopeutuneet hyvin

– Rakennusvaiheen vuoksi koulun piha-alue on pienentynyt jonkin verran. Se ei ole kuitenkaan haitannut koulun oppilaita. Rehtorin silmin katsottuna täällä opiskelee joustavia ja tilanteeseen mukautuvia lapsia.

Liikuntahallista on tällä hetkellä valmiina sokkelit ja tammikuussa sinne tuodaan jo elementtejä.
– Oppilailla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä rakennustyömaalle. Nyt kiinnitämme valvontaa vieläkin suuremman huomion, kun raskaat rekat aloittavat elementtien ajon työmaalle.

Rehtori Helle iloitsee siitä, että hän saa olla mukana uuden koulun suunnittelu- ja rakennusvaiheessa.
– Rehellisesti sanoen tämä työllistää minua paljon. Rakentaminen on kuitenkin luovaa työtä ja siinä on mukava olla mukana.

Ulkoiset muutokset pieniä

– Vanhan koulun liikuntasalista tulee saneerauksen jälkeen luokkatiloja ja koulu saa uuden sisäänkäynnin, joka on materiaaliltaan lasia ja puuta.

Rakennuksen ilmastointi päivitetään uudelle vuosituhannelle, joka tarkoitta sitä, että uusille ja suuremmille koneille on löydettävä tilat vanhasta rakennuksesta.
– Saneerauksen jälkeen Länsiharjun koulun sisätiloissa liikutaan vain sukkasillaan. Ensimmäiseen kerrokseen on suunniteltu yhteiset tilat oppilaiden kengille ja vaatteille. Vaatteille on vaatehuoneet jokaisessa kerroksessa. Tällaisen ratkaisun avulla pystymme lisäämään koulun käyttöikää vuosilla eteenpäin.

Hammaslääkäri- ja terveydenhoitopalvelut paranevat jo ensi kesänä melkoisesti, kun uuden liikuntahallin myötä heille valmistuu uudet ja modernit vastaanottotilat.
– Ehkä me saamme vielä hieman uudenaikaisemmat ja käyttötarkoitukseltaan modernimmat tilat Länsiharjun kouluun, jos vertaamme niitä esimerkiksi Jalkarannan monitoimitalo Jaloon.
– Länsiharjun kouluun ei tule juurikaan ulkoisia muutoksia saneerauksen myötä. Suurin muutos on se, että koulu saa vihdoinkin pääsisäänkäynnin. Sitä ei nimittäin aikaisemmin ole ollut tässä koulussa.

Petri Görman