Kategoria: Ajankohtaista

kuva: Pippon moottoriurheilukeskuksen alue on vihdoinkin kaavoitettu. Sen viereen on kaavoitettu teollisuustontteja 50 hehtaarin alueelle.

Pippon ja Kujalan ympäristöön on tehty kaksi asemakaavaehdotusta ja ne ovat olleet nähtävillä tämän vuoden alussa yleisölle. Työ niiden kanssa jatkuu edelleen lisäselvitysten osalta. Ensimmäinen kaava koskee Kujalankadun ympäristöä.
– Tällä alueella on jo Fazerin 30 hehtaarin tontti valmiina. Muiden tonttien rajoja muutetaan ja tarkistetaan, asemakaava-arkkitehti Markus Lehmuskoski toteaa.

Alueen tontteja on laajennettu Vartio-ojan suuntaan ja Fazerin tontin louhosmassaa on hyödynnetty tämän alueen tonttirakentamisessa.
– Tähän kaavaan kuuluu myös BE Groupin tontti Lotilan teollisuusalueen puolelta ja sitä on tarkoitus laajentaa moottoritien suuntaan.

Yksi osa kaavatyötä on ollut myös Pippon moottoriurheilukeskus.
– Sitä ei ole aiemmin kaavoitettu.

Asemakaava-arkkitehti Lehmuskoski toteaa, että logistinen sijainti lähellä moottoritietä on vaikuttanut siihen, että kaupunki on keskittänyt Pippo-Kujala alueelle voimavarojaan.
– Tämän alueen koko potentiaali ei ole vielä täydellisesti käytössä tässä kaavoitustyössä. Karistonportti voidaan myös kaavoittaa, jos kysyntää on. Muitakin aluevarauksia on olemassa.

Pippon eteläosaan uusia työpaikkoja

– Toinen kaavatyö on valmisteluvaiheessa Pippon eteläosassa. Se sijaitsee etelään päin moottoriurheilukeskuksesta.

Sinne on mahdollista rakentaa merkittävä määrä uusia teollisuustontteja
– Kaavoitustyön yhteydessä on puhuttu jopa 1000-2000 uudesta työpaikasta.

Kaavaehdotuksessa on osoitettu jopa 50 hehtaarin alue teollisuustonteille.
– Selvittelemme pohjavesiin liittyviä vaikutuksia, koska alueella on pakko louhia ja muokata maaperää. Haluamme tietää, kuinka se rakentaminen vaikuttaa läheiseen suoalueeseen. Myös Korvenrannantien varrella olevilla kiinteistöillä on kaivoja.

Yksi selvityskohde on kartoittaa, mihin suuntaan vedet valuvat ja virtaavat uudella teollisuusalueella.
– Nyt viemme selvitystyön mahdollisimman pitkälle, jotta tiedämme tehdä kattavan vaikutusarvion koko alueesta.

Rakentamisen kustannusvaikutukset ovat iso asia, jotka kaupunki haluaa selvittä tässä vaiheessa tarkemmin.
– Tässä yhteydessä suunnitellaan myös, mihin tasoon kadu rakennetaan ja kuinka korttelit tasataan. Tarkoitus on myös kattavasti selvittää, kuinka paljon alueella joudutaan liikuttelemaan kivimassoja.

Petri Görman

Viime sunnuntaina sain valitettavan ja odottamattoman suru-uutisen, Omalähiön pitkäaikainen toimittaja ja rakastettu kolumnisti Juhani Melanen on kuollut. Tai kuten Jussi asian omaan humoristiseen tapaansa ilmaisisi, saanut siirron Golgatan Palloon. Jussi ehti ilahduttaa meitä Melasteluillaan lehtemme palstoilla yli 30 vuoden ajan. Näistä viimeiset 15 vuotta minulla oli ilo työskennellä hänen kanssaan päätoimittajan roolissa.

Jussi oli todella intohimoinen kirjoittaja, jonka isoin kiinnostuksen aihe oli erityisesti lahtelainen kuntapolitiikka, mutta hänen sydämensä sykki vahvasti myös paikalliselle kulttuurille ja urheilulle, maanpuolustusta unohtamatta. Jussin mielipidekirjoituksia löytyi usein myös monien muidenkin lehtien palstoilta. Jussi opittiin tuntemaan koko kaupungissa varsin teräväkynäisenä kirjoittajana ja tarkkanäköisenä yhteiskunnan tarkkailijana, mutta kuitenkin niin, että mukana oli aina pieni annos huumoria. Kun hyvä juttuaihe oli käsillä, tuntui miehellä olevan aina tarmoa ja innostusta enemmän kuin pienessä kylässä. Jussi eli kirjoituksissaan isolla tunteella, välillä teksti saattoi olla niin kiivasta ja lennokasta, että päätoimittajana minun piti vähän toppuutella, mutta aina asiat käytiin läpi hyvässä hengessä. Ja lukijathan tykkäsivät Jussin kolumneista. Melastelua on ollut lehtemme luetuin ja kommentoiduin palsta jo vuosikaudet. Palautetta, niin positiivista, kuin välillä sitä negatiivistakin, on vuosien varrella tullut paljon, sillä Jussin lennokas kirjoitustyyli ja tärkeät aiheet herättivät lukijoissa paljon kiinnostusta ja erilaisia mielipiteitä.

Jussi oli myös intohimoinen pienten itsenäisten lehtien puolustaja. Hänestä oli erittäin tärkeää, ettei lehdellä ollut mitään tiettyä poliittista suuntaa tai agendaa, vaan omia ajatuksiaan saattoi kirjoittaa lehteen vapaasti. Jussin näkemys oli, että median pitää haastaa lukijoita ja ennen kaikkea sen tulee olla vallan vahtikoira. Tätä ajatusta hän myös käytännössä toteutti kolumneillaan ja lehtijutuillaan.
Olimme viikottain puhelinyhteydessä käyden välillä pitkiäkin keskusteluja siitä, mitä Lahti kaupungin poliittisessa kentässä oikein tapahtuu ja välillä keskustelimme vain niitä näitä yhteisistä kiinnostuksen aiheista eli musiikista ja kulttuurista.

Jussi teki töitä ihan viimeiseen asti. Vielä viime viikon keskiviikkona keskustelimme Jussin kanssa tämän viikon Melastelun sisällöstä, sekä lehtijutusta, joka oli vireillä. Nyt ne jäivät tekemättä. Juhani Melasta jäävät kaipaamaan puoliso Eira, lapset ja lapsenlapset. Jussia jäävät kaipaamaan myös Omalähiön toimiston väki ja koko Omalähiön lukijakunta.

Melastelu on vaiennut, mutta lämpimät muistot ja tarinat Jussista elävät ja lämmittävät mieltä vielä pitkään.
Kiitos Jussi ja hyvää viimeistä matkaa!

Petri Salomaa
Päätoimittaja

kuva: Tappara-baarin omistaja Petteri Lintunen on Pelicansin mies päästä varpaisiin.
– Pelipäivän kunniaksi olen pukeutunut turkoosin.

– Finaalipelit ovat asiakkaille ja minulle henkilökohtaisesti kevään tärkein asia. Täällä saa kuunnella tiukkaa analyysia todellisilta jääkiekon asiantuntijoilta, Tappara-baarin omistaja Petteri Lintunen kertoo.

Viikonloppuisin Tappara-baarissa on aina tupa täynnä ja myös viikolla riittää väkeä katsomaan jääkiekko-otteluita.
– Oman kaupungin jengiä kannustetaan aina. Viikonloppuna yksi Tappara-fani kävi täällä yhdellä oluella ja otti ravintolan edessä selfien, mutta hän lähti nopeasti pois, koska tupa oli täynnä vääränvärisiä pelipaitoja päällään kantavia ihmisiä.

Tappara-baarin omistajan mukaan Pelicansin joukkueen peli-ilme on aktiivinen ja iloinen.
– Vauhtia ja säpinää on joka pelissä. Pelicansin pelejä on ollut sen vuoksi ilo seurata pitkään ja varsinkin tänä keväänä.

Lintunen tunnustautuu varsinaiseksi jääkiekkomieheksi.
– Koko vaatekerta on päällä turkoosia tänään. Mustissa sukissa on myös turkoosit raidat.

Kiekkoreipas on ollut omistajan kasvattajaseura junioreissa.
– Siitä se kipinä jääkiekkoon syntyi, kun itse pelasi pikkupoikana jääkiekkoa. Olen myös käynyt katsomassa NHL-pelejä ja ainakin 20 kertaa MM-kisoissa eri puolella Eurooppaa.

Omistajan puoliso Maarit Ruotsalainen kertoo, että varsinkin viikonlopun vieraspelien yhteydessä ravintolassa on uskomattoman hyvä tunnelma.
– Urheilu kiinnostaa aina suomalaisia miehiä. Sen vuoksi olemme panostaneet laadukkaaseen tekniikkaan Tappara-baarissa.

Usko mestaruuteen on kova

– Muistan vielä, kun Lahdessa pelattiin ulkojäällä jääkiekkoa. Olen seurannut tätä lajia Lahdessa jo 1960-luvulta lähtien, Arto Karen sanoo.

Mies on ollut myös Kiekkoreippaan linja-autonkuljettajana.
– Olen siis ajanut urheilijoita eri puolille Suomea.

Pelicansin joukkueeseen on hankittu osaavia pelaajia tälle kaudelle.
– Myös valmennus on onnistunut. Niemelän iloisuus näkyy myös peli-ilmeessä. Odotan, että mestaruus voitetaan nyt.

Tappara-baarissa kolmatta finaaliottelua seurasi myös Eero Kallio.
– Meillä on ollut koko kauden erittäin nälkäinen joukkue. Uskoin jo syksyllä, että nyt mennään finaaleihin sakka.

Kallion mukaan Pelicansin peli näyttää erittäin hyvältä ja sarja kääntyy vielä lahtelaisten eduksi.
– Harmittaa, kun Niemelä lähtee pois tämän kauden jälkeen.

Yksi finaalipeli on jäänyt Veikko Helteeltä väliin, mutta muuten hän on ollut Tappara-baarissa katsomassa kavereiden kanssa jääkiekkoa.
– Kyllä me poikien kanssa pelejä analysoidaan jatkuvasti ja seuraavana päivänä luetaan ammattilaisten kirjoittamat analyysit sanomalehdestä.

Risto Mäkelän mukaan Pelicansin joukkue on kasvanut koko kauden ajan.
– Peli on ollut hyvää ja sitä on ollut mukava seurata. Sarjakauden alussa peli-ilme oli jäykkää ja kankeaa, mutta sen jälkeen runkosarjassa meillä on mennyt loistavasti.

Petri Görman

Kuva: Lahtelaisen Jani Walleniuksen dokumentti Ukrainan sodasta löytyy myös Yle Areenasta

Lahtelainen yrittäjä-tuottaja Jani Wallenius sai taas uuden sulan hattuunsa, kun hänen vahva kolmiosainen dokumenttisarjansa ”Ukrainan puolustajat” lähti maailmanvalloitusretkelleen. Hänen oma tuotantoyhtiönsä Promedia on tuottanut YLE:lle tämän upean sarjan, joka on kooltaan huikea ponnistus suhteellisen pienelle tuotantoyhtiölle. Saimme kiinni kiireisen dokumenttisarjan primus motorin eli Janin itse ja hän suostui antamaan lehdellemme haastattelun tästä koko tekoprosessista ja niistä vaikeuksista, joita aina esiintyy näissä tuotannoissa.

Mistä koko tämä hieno dokumenttiajatus sai oikein alkunsa?
–  Huomasin sosiaalisessa mediassa ukrainalaissotilaan, jolla oli samanlainen drone kuin minulla. Esitin hänelle teknisen kysymyksen ja hän vastasi. Huomasin hänen kypärässään kameran ja kysyin, että jos hänellä on paljon kuvattua videota etulinjasta, niin kiinnostaisiko dokumenttielokuvaan osallistuminen. Igor innostui ajatuksesta ja projekti starttasi vuosi sitten.

Millaisia vaikeuksia oli löytää toteuttajia tähän vaikeaan aiheeseen?

–  Oli erittäin vaikeaa saada sodan etulinjassa olevat ihmiset luottamaan etten ole Venäjän vakooja ja vain kalastele videoita, joilla paljastaa heidän olinpaikkansa. Viestikielenä oli Ukraina, jonka jouduin kääntämään. Tähän vaadittiin paljon aikaa ja ajatusta viestittelyyn, että luottamus saatiin. Suomalaisiin sotilaisiin sain yhteyden avustustyöntekijöiden kautta. Teknisesti dokumentti oli haastava.

Miten keinoäly tuli mukaan tuotantoon?
–  Keinoälyä on käytetty noin 5 000 viestin kääntämiseen ukrainaksi etulinjan ja Lahden välillä sekä myös raakahaastattelunauhojen kääntämiseen. Myös tiettyjä videoita on paranneltu teknisesti keinoälyn avulla. Ilman keinoälyä tätä projektia ei olisi voinut toteuttaa.

Ketkä kaikki olivat toteuttamassa tätä tuotantoa ja missä tehtävissä?
– Minulla oli hyvä tuotantoryhmä mukana projektissa. Auttamassa oli myös ukrainalaisia vapaaehtoisia Lahdesta, jotka auttoivat tarkemmissa kielikäännöksissä sekä kontaktoinnissa, jos piti ottaa videopuheluita Ukrainaan. Lisäksi minulla oli projektissa mukana monia alan opiskelijoita erilaisissa tehtävissä. Jälkityöstössä käytin apuna myös laajaa freelancer-verkostoani.

Millaisia vaikeuksia rintamakuvaukset kypäräkameralla aiheuttivat?
– Ääntä ja kuvaa jouduttiin monissa kohdissa parantelemaan teknisesti jälkityöstössä. Myös noiden kameroiden kuvamäärä sekunnissa on eri kuin Ylellä, joten ne jouduttiin muokkaamaan TV-kanavalle sopiviksi. Materiaalin saaminen Lahteen ei myöskään ollut mutkatonta, vaan jouduimme käyttämään useita eri järjestelmiä siirtoihin.

Teitkö leikkauksen kokonaan itse?
– Tein sisällöllisen pääleikkauksen itse, mutta kaikessa muussa auttoivat monet avustajat.

Dronet tuntuvat olevan tässä  Ukrainan ja Venäjän välisessä sodassa varsin suuressa roolissa. Kerro tästä hivenen enemmän?
– Dronet ovat erittäin tärkeitä sodassa ja dokumentissa Igor näyttääkin niiden toimintaa yksityiskohtaisesti. Myös yksi dokumentissa oleva suomalainen haavoittuu venäläisten dronesta pudottamasta kranaatista. Droneja käytetään tiedusteluun ja räjähteiden pudottamiseen. Olen keräämässä droneja Igorin ryhmälle Ukrainaan ja jos haluatte lahjoittaa, niin ottakaa yhteys ProAid Networkiin (www. proaidnetwork.fi) ja he auttavat. Dronet viedään juuri dokumentissa oleville sotilaillle etulinjaan.

Sait vastaavaksi tuottajaksi Milla Bruneaun. Kykeneekö hän auttamaan sinut kansainvälisille markkinoille?
– Kyllä, hänellä on kymmenien vuosien kokemus alalta sekä laajoja yhteyksiä ympäri maailman. Luottamukseni on kova.

Mikä on seuraava projektisi?
– Seuraava projekti on joko Ukrainan jälleenrakentamisdokumentti, jossa seurataan samoja henkilöitä sodan jälkeen tai sitten minulla on eräs toinen projekti myös mahdollinen, mutta siitä en voi vielä valitettavasti kertoa.

Juhani Melanen

kuva: Puksu-juna vie ihmisiä keskelle Launeen tarinoita kesäkuun alussa. Nyt voi antaa ideoita tähän projektiin omakotiyhdistyksen hallituksen jäsenille sanoo Launeen asukas- ja omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Suvi Lehtinen

– Jos haluat nähdä Etelä-Lahden aluetta ja Launetta hieman eri näkökulmasta, niin lähde Puksu-junan mukaan matkaan 4.6. Meillä on tarkoitus kertoa tarinoita rakkaasta kaupunginosastamme ihmisille, Launeen asukas- ja omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Suvi Lehtinen kertoo.

Omakotiyhdistyksen aktiivit ovat suunnitelleet tapahtumaa kevään aikana, koska Lahden kaupunkioppailla ei ole olemassa palvelua, joka koskisi erityisesti launeelaisia.
– Nyt haluamme tietää, mitä sinä haluaisit kertoa Launeen alueesta ihmisille, jotka eivät tiedä siitä vielä mitään. Jokaisen henkilökohtainen muistelo asiasta on tärkeä.

Omakotiyhdistyksen uusi puheenjohtaja toivoo, että heidän sähköpostinsa täyttyisi ideoista ja tarinoista.
– Kun tartumme toimeen oikein kunnolla, niin saamme kuukaudessa aikaan mielenkiintoisen kokonaisuuden. Sen tiedän, että tarinoita Launeella riittää ja paljon. Lähetä meille ideasi 26.5. mennessä

Jokainen tarina on kertomisen arvoinen puheenjohtajan mielestä.
– Rohkaisemme ihmisiä nyt kirjoittamaan tavallisista arjen asioista. Missä on ollut jokin kauppa tai missä olivat parhaat kiipleilypuut? Nyt toivomme, että pöytälaatikkoon kätketyt tarinat löytävät tiensä omakotiyhdistyksen sähköpostiin.

Puheenjohtaja Lehtinen uskoo, että Puksu-junalla tehdään useampi matka, jos ihmiset innostuvat asiasta oikein kunnolla.
– Yhdistyksen jäsenet odottavat tätä asiaa innostuneena ja haluavat kannustaa paikallisia ihmisiä osallistumaan yhteiseen hyvään työhön tällä tavalla.

Launeen asukas- ja omakotiyhdistys kerää tarinoita myös siltä varalta, että se joskus tulevaisuudessa kirjoituttaa historiikin.

Kevätkarnevaalit ovat taas toukokuussa

Launeen asukas- ja omakotiyhdistys järjestää perinteiset kevätkarnevaalit 25.5. Launeen kirjastolla.
– Perinteiseen tapaan yhdistys valitsee Vuoden launeelaisen silloin. Vielä emme tiedä, kuka tämän palkinnon saa.

Yhteisöllinen kevättapahtuma kokoaa paljon paikallista väkeä kirjastolle ja myös tänä vuonna järjestäjät odottavat paikalle runsaasti myyjiä ja yleisöä.
– Yhdistys myy kahvia, lettuja ja makkaraa. Sen lisäksi järjestämme perinteisesti myös arpajaiset ja peräkonttikirppiksen. Myös kulttuuritarjonta on aktiivista. Sen lisäksi myös Lahden kaupungin ympäristöneuvoja on paikalla.

Puheenjohtajan mielestä tapahtumaa odotetaan aina ja siitä on muodostunut ajan kuluessa tärkeä tapahtuma launeelaisille.
– Tämä on hyvän mielen tapahtuma, jota on aina kiva järjestää. On mukavaa tehdä hyvää oman asuinyhteisön eteen.

Petri Görman

*****************************************************************
Kerro tai kirjoita tarinoita Launeelta omakotiyhdistykselle!
Lähetä ne alla olevaan sähköpostiin viimeistään 26.5.
launeen.oky@gmail.com

Launeen asukas- ja omakotiyhdistys
c/o Muta & Kakku
Launeenkatu 82
15610 Lahti
*****************************************************************

Petri Saraste kertoo isänsä Kauko Sarasteen olleen aikalaisten mielestä uudistusmielinen opettaja, jolla oli myös modernit opetusmenetelmät. (kuva: Jinlan Liu)

Launeen yhteislyseon ja Salinkallion lukion äidinkielen lehtori Kauko Saraste joutui Karjalan kannaksen suurhyökkäyksen aikana neuvostoliittolaisten sotavangiksi. Nuoren miehen joukko-osasto piileskeli kaksi viikkoa metsässä ennen kuin se jäi kiinni. Isästään kirjan kirjoittanut Petri Sarasteen mukaan isän mielestä sotilaan kuuluu kuolla, eikä antautua.
– Hänelle sotavangiksi joutuminen oli häpeällistä. Uskon, että siksi hän ei siitä kertonut kenelläkään elämänsä aikana. Yksikään opettajakollega Launeen yhteislyseossa tai Salinkalliolla ei ollut tietoinen tästä elämänvaiheesta jatkosodan aikana.

Suojeluskuntataustainen Saraste joutui jatkosotaan jo 18-vuotiaana ja oli sodan aikana vankina kahdella eri leirillä Neuvostoliiton puolella.
– Isä totesi tästä ajanjaksosta sarkastisesti, että varsinkin Tserepovetsin vankileiri Inkerinmaalla oli hänelle kansainvälistymisen korkeakoulu, koska siellä oli sotavankeja useista Euroopan valtioista.

Jatkosodan jälkeen suomalaiset sotavangit vietiin Hankoon karanteenileirille.
– Siellä isäni virui huonokuntoisena miehenä, jonka paino oli pudonnut pahimmillaan alle 40 kilon. Isäni kuulusteluista ei ole jäänyt mitään todisteita jälkipolville.

Vetäytyvä persoona

– Hangossa sotilasviranomaiset yrittivät saada mahdollisimman paljon tietoa irti sotavangeista. Mitä korkeampi sotavanki oli sotilasarvoltaan, sitä tiukemmat kuulustelut olivat.

Suomalaiset sotilasviranomaiset halusivat tietää, olivatko sotavangit värväytyneet neuvostoliittolaisten agenteiksi vai miksi he olivat joutuneet vangeiksi?
– En löytänyt isästäni kuulustelupöytäkirjoja. Hän oli ollut pitkään aliravittu ja kärsi monista muista sairauksista. Sen vuoksi hän ei ollut kykenevä kuulusteltavaksi.

Useat muut saman komppanian jäsenet kuulusteltiin moneen kertaan Hangossa.
– Kansallisarkistosta yritin saada tietoja Hangon vankeusajasta, mutta sieltä ei löytynyt mitään vihjeitä. Sain viimeisen kantakortin pari päivää ennen joulua.

Toimittaja Saraste uskoo, että sotavankeus jätti hänen isäänsä jonkin verran henkisiä vaurioita.
– Isäni oli jollain tavalla omiin oloihinsa vetäytyvä persoona sodan jälkeen. Minulle hän kertoi saunanlauteilla jotain asioita sodasta, mutta sotavankeudesta hän ei hiiskunut sanaakaan.

Hurjaa tekstiä

– Ne 25 liuskaa tekstiä isän sotavankeudesta järkyttivät meitä jokaista veljestä, kun äiti jakoi ne meille isän kuoleman jälkeen. Se oli hurjaa tekstiä.

Saraste ihmetteli, miksi isä halusi vaieta tämän asian kanssa hautaan saakka?
– Sotavankeja oli pyydetty tietenkin vaikenemaan asioista, mutta luulen, että suojeluskuntalaistaustaiselle isälleni se oli suuri häpeä.

Hollolaan muuttaneet isä ja poika Saraste kävelivät yhdessä Helsingintieltä Salinkallion koululle.
– Lukioikäisenä opin tuntemaan isääni jo paremmin. Silloin keskustelimme paljon elämän erilaisista asioista.
Toimittaja Saraste myöntää, että idea kirjasta hautautui muiden kiireiden alle aikaisemmin, mutta vuosi sitten hän päätti kirjoittaa sen.
– Otin yhteyttä serkkuihini ja sain heiltä kirjeitä, päiväkirjoja ja valokuvia. Kun tämä materiaali löytyi, niin päätin tarttua hetkeen ja kirjoittaa kirjan isäni sotavankeudesta.

Lanu ja Saraste olivat ystäviä

– Isä oli monipuolinen kulttuuri-ihminen. Hän luki paljon kirjoja ja oli kiinnostunut myös laaja-alaisesti musiikista. Hän kirjoitti myös itse runoja.

Saraste opiskeli myös kuvataideakatemiassa Helsingissä.
– Opettajataustaiset vanhemmat ilmoittivat kuitenkin pojalle, että heillä ei ole varaa maksaa poikansa taideopintoja. Sen jälkeen hän aloitti suomen kielen opinnot yliopistossa.

Launeen yhteislyseossa Saraste ystävystyi kuvataiteilija Olavi Lanun kanssa.
– Lanu kannusti isää maalaamaan maisemia ja muotokuvia. Muistan, että hän vieraili kodissamme useamman kerran.

Musiikki oli myös taidemuoto, josta Saraste oli kiinnostunut.
– Isä ei osannut soittaa mitään, mutta hän oli kova laulumies. Siihen aikaan ei ollut kuitenkaan soveliasta harrastaa musiikkia lestadiolaispiireissä.

Kielioppia ei tankattu enää lukiossa

Useiden aikalaisten kertomuksissa Kauko Saraste on ollut uudistusmielinen opettaja, jolla oli myös modernit opetusmenetelmät.
– Isä oli myös minun äidinkielen opettajani. Kielioppi oli tankattu hänen mukaansa jo keskikoulussa, toimittaja Petri Saraste kertoo.

Helsingin Sanomat, Kanava, Parnasso ja Suomen kuvalehti tulivat Sarasteen oppilaille tutuiksi, koska hän leikkasi näistä lehdistä materiaalia oppitunneille.
– Lehtijuttujen avulla opettelimme tekstin tiivistämistä. Ohjeiden mukaisesti kirjoitimme näistä jutuista keskeisimmät asiat ylös.

Saraste houkutteli myös oppilaitaan lukemaan paljon.
– Ne, jotka halusivat sivistää itseään, rakastivat isän opetustyötä. Osa taas oli toista mieltä.

Osa opettajakollegoista Salinkalliolla oli sitä mieltä, että äidinkielen lehtori Kauko Saraste olisi ollut paras vaihtoehto uudeksi rehtoriksi Ilmari Vartiaisen jälkeen.
– Isä kieltäytyi tästä mahdollisuudesta.

Petri Görman

Lahden kaupungin valtuusto ei saakaan uudelta kaupunginjohtajaltaan 15.4. esitystä Lahti Energian myyntiluvan käynnistämisestä. Tarkoitus oli myydä LE:n omistuksesta 49 % ja yrittää saada siitä 500 miljoona euroa, jotka oli tarkoitus sitten sijoittaa vapailla sijoitusmarkkinoilla. Lahden demarien kunnallisjärjestö katsoi kokouksessaan, että Lahti Energiaa ei kannata myydä, vaan se on pidettävä Lahden omistuksessa. Tämä tilanne muutti kaiken ja nyt kaupungin talouden tasapainottaminen täytyy hoitaa muilla keinoilla.
Lahdessa on syntynyt myyntiä vastustava liike, joka lähtee siitä ajatuksesta, että luonnollisen monopolin myyminen ylikansallisille pääomasijoittajille ei vielä koskaan ole onnistunut Suomessa. Lahti Energian myyntiä vastustaa lähes 10 000 lahtelaista, jotka ovat allekirjoittaneet Petri Alastalon kuntalaisaloitteen. Lehtemme on osallistunut tähän Lahden tärkeimmän kaupan analysointiin palstoillaan. Teimme Lahden kaupunginjohtajalle kiperiä kysymyksiä tästä muuttuneesta tilanteesta ja näin Niko Kyynäräinen vastasi.

Mitkä seikat olisivat mielestänne puoltaneet Lahti Energian myymistä pääomasijoittajille?
– Kumppani toki voi olla muukin kuin pääomasijoittaja. Tärkeintä olisi saada kumppani tai kumppaneita, jotka haluavat meidän kanssamme kehittää yhtiötämme kilpailluilla markkinoilla. Omistajana meidän riskimme on pääosin kiinni yhdessä yhtiössä, mikä tulevaisuudessa vähentää myös kykyämme olla investoinneissa yksinään mukana. Tästä ratkaisusta olisimme samalla löytäneet osittain keinot talouden tasapainottamiseen.

Oliko demarien täyskäännös LE:n myyntiasiassa Teille yllätys? Oliko heillä esittää tilalle mitään käytännön neuvoja, kuinka Lahden vaikea taloustilanne saataisiin oikealle kurssille?
– Pitkin selvitystyötä on ollut selvää, että moni vastustaa kumppanin hakua Lahti energian omistamiseen tai se on vaikea asia monille. Tätä pyrittiin hälventämään hyvällä selvitystyöllä ja avoimella vuorovaikutuksella. Uskoin, että valtuuston yhteinen päätös talouden tasapainottamisesta pitää. Nyt sitten laadimme talouden tasapainoon saattamiseksi uutta näkökulmaa, joka pitää sisällään leikkauksia palveluihin ja veronkorotuksia.

Miksi Lahdessa ei talouden tasapainottamistoimia ole aloitettu jo vuosia sitten, vaikka kaupungin surkea taloustilanne on ollut nähtävillä kauan?
– Taloutta on tasapainotettu valtavan kauan. Tämänkin vuosikymmenen alkupuolella saavutettiin yli kymmenen miljoonan säästöt, myös hyväksyttyyn talouden tasapainosuunnitelman oli sisällytetty kymmenen miljoonan säästöt. Tilanteen surkeus tuli esiin sote-uudistuksen myötä, joka lopulta rakenteellisesti leikkasi kaupungin tuloja 43 miljoonaa enemmän kuin vei menoja. Tämä on siis jatkuva vähenemä taloudessa, joka nyt pitää joka vuosi kuroa umpeen. Samoin palkkaratkaisu sekä kohonneet lainamenot ovat lisänneet menoja ja aiheuttaneet pysyvää ongelmaa. Konsernipalvelujohtaja, kuten muutkin viranhaltijat, sekä parlamentaarinen työryhmä ovat tehneet hyvää työtä viimeisten vuosien aikana tasapainotyössä.

Uskotteko, että nyt perustettava uusi ns. kriisitaloustyöryhmä kykenee löytämään aitoja keinoja parantaa Lahden taloutta?
– Työssä etsitään keinot tasapainottaa kaupungin talous uudesta näkökulmasta. Se on ohjausryhmän kanssa tehtävän työn ainoa tavoite.

Voisiko Lahti muuttua kriisikunnaksi? Millaisia sopeuttamiskeinoja Te löytäisitte Lahden taloustalkoille?
– Kyllä Lahti voi ajautua kriisikunnaksi, jos talouden suuntaa ei saada käännettyä. Korostan, että vaikeita ja kipeitä päätöksiä joudutaan joka tapauksessa tekemään. Edellytän yhteisen sopimuksen löytymistä vaikean kokonaisuuden läpisaamiseksi. Kaupungin hallinto on kaupunkien vertailussa varsin kevyt ja monia tehtäviä on ulkoistettu. Organisaatiota tulee toki jatkuvasti kehittää, ja siitä tulee myös säästöjä. Kaikki päällekkäisyydet varmasti karsitaan, mikäli sellaisia löytyy. Koska kyse on ennen kaikkea tulojen vähenemästä, on tuloja pysyttävä nostamaan. Kasvuinvestoinnit, etenkin panostaminen yliopistokoulutukseen, ovat tulojen kasvattamisessa keskeisessä asemassa. Kiinteistöpuolelta ja kaupunkisuunnittelusta on löydettävissä vielä lisää keinoja. Lisää kohteita ja keinoja kaivetaan yhdessä. Pakko on todeta myös se, että sivistyspalvelut on meidän suurin palvelualue ylivoimaisesti. Tämän kokoluokan säästöissä kaikki palvelut ovat tarkastelun alla.

Juhani Melanen

kuva: Liikenneinsinööri Matti Heikkisen mukaan katujärjestelyjen osalta turvallisuusedellytykset paranevat Renkomäessä. -Tienkäyttäjät luovat turvallisuuden omalla liikennekäyttäytymisellään.

Lahden kaupungin liikenneinsinööri Matti Heikkinen kertoo, että katujärjestelyjen osalta turvallisuusedellytykset paranevat Renkomäen monitoimitalo Auran kohdalla tämän vuoden aikana. Hankesuunnitelma esiteltiin asukkaille monitoimitalon kaavahankkeen yhteydessä vuonna 2019. Monitoimitalon hankesuunnitelman yhteydessä laadittiin liikenteen yleissuunnitelma, jossa tarkasteltiin parannuskohteita.
– Katusuunnitelman mukaiset kohteet toteutetaan tämän vuoden aikana. Työ alkaa 1.6.ja urakoitsijat projektiin on jo valittu.

Orimattilankadulla kaksi korotettua suojatietä uusitaan.
– Siellä korjataan rakenteet ja uusitaan päällysteet, levennetään nykyistä jalkakäytävää ja pyörätietä sekä uusitaan linja-autopysäkit odotustiloineen

Myös Lakkitehtaantielle on suunniteltu korotettu suojatie.
– Kadun tasausta on tarkoitus muuttaa, jotta liittyminen Orimattilankadulle on sujuvampaa ja liikennettä on helpompi havainnoida.
Myös Miilunmäenkadulla tehdään pieniä muutostöitä erityisesti koulun saattoliikenteen osalta.

Heikkisen mukaan liikenteen ohjauksen osalta uudistuksia tehdään uuden tieliikennelain mukaisiksi.
– Nopeusrajoitus on jo tällä hetkellä 40 km/h. Se on turvallinen nopeus tällä alueella.

Liikenneturvallisuusasiat ovat kouluhankkeissa aina mukana

–  Tilakeskuksen käynnistäessä hankesuunnittelun, niin kaupunkisuunnittelu osallistuu projektiin yhtenä osapuolena.
Etelä-Lahden alueella koulujen liikenneturvallisuusasioita on pohdittu muun muassa Lähteen monitoimitalon rakentamisen yhteydessä ja Länsiharjun koulun saneerauksen aikana.
– Koululaisille ja heidän saattajilleen tulee olla turvallinen ympäristö liikenteen osalta. Liikenneturvallisuusasiat ovat tärkeitä asioita, joihin on mahdollisuus vaikutta muun muassa kaavoituksen kautta.

Heikkisen mukaan viranomaiset tekivät yhteistyötä koko hankkeen ajan.
– Seuraamme onnettomuustilastoja ja keskustelemme liikenneturvallisuusasoista muun muassa poliisin kanssa.

Hankkeen päättymisen jälkeen liikennesuunnittelun vastuulle kuuluu vielä saadun palauteen hoito.
– Otamme aina palautetta vastaan. Monitoimitalon henkilökunta sekä vanhempainyhdistys antanee meille palautetta tämänkin hankkeen yhteydessä, jos he niin kokevat, että korjaustoimenpiteitä tulee vielä tehdä.

Petri Görman

kuva: Mummolan jälkeen Tia Kouvo keskittyy käsikirjoittamaan elokuvan, joka keskittyy nykyihmisen vaikeuteen elää arvojensa mukaista elämää.
– Se ei aina välttämättä riitä, vaikka haluaisit olla kuinka hyvä ihmisen tahansa ja eläisit arvojesi mukaista elämää. Näitä asioita pohdin tulevassa elokuvassani.

– Mummola-elokuva tutkii elämää antropologisella otteella. Se kertoo, miltä näyttää suomalaisen perheen yhdessäolo ja joulunvietto kolmen sukupolven näkökulmasta, elokuvaohjaaja Tia Kouvo toteaa.

Mummola on lahtelaistaustaisen Kouvon ensimmäinen elokuvaohjaus.
– Se ei ole perinteinen jouluelokuva. Jos sitä odottaa, niin voi yllättyä.

Elokuvaohjaaja Kouvo myöntää olevansa usein ulkopuolisen tarkkailijan roolissa.
– Olen tutkinut elokuvan keinoin suomalaisten tapaa olla yhdessä ja kommunikoida. Ylisukupolvisen käyttäytymismallit korostuvat erityisesti suomalaisessa joulunvietossa. Sen vuoksi elokuvassa tarinaa kuljetetaan kolmen sukupolven kautta.

Jokaisella suomalaisella on oma henkilökohtainen näkemys, millainen joulun tulisi olla.
– Joulu on valikoitunut aiheeksi, koska siihen ladataan aina käsittämättömän paljon ennakko-odotuksia ja paineita.

Ensimmäisen idean elokuvaohjaaja Kouvo sai tähän taideteokseen 10 vuotta sitten, kun hän katseli amerikkalaista jouluelokuvaa.
– Totesin silloin, että omat kokemukseni jouluista ovat hieman erilaisemmat. Sen jälkeen kypsyttelin ideaa elokuvasta vuosikaudet.

Kohtaamattomuus on kiinnostava aihe

– Käsikirjoittajana minulle oli tärkeää, että voin istuttaa tarinan johonkin tuttuun paikkaan. Sen vuoksi Mummola kuvattiin pääosin isovanhempieni kesämökillä Hollolassa.

Samasta aihepiiristä aiemmin kuvatun lyhytelokuvan näyttämönä oli myös sama kesämökki.
– Yksi perheenjäsenistäni totesi, että mikset kuvaa pitkää elokuvaa täällä. Se asia oli käynyt omassa mielessäni.

Kohtaukset oli helppo suunnitella jo käsikirjoitusvaiheessa, kun tunsi kuvauspaikat.
– Tiesin, miten ihmiset liikkuvat oikeasti kuvauspaikalla, siinä pienessä tilassa

Elokuvan kannalta mielenkiintoista oli Kouvon mukaan se, että kesämökissä jokainen kuulee toisen keskustelun ja puheen.
– Etukäteen oli jo selvää, kuinka loogisesti asiat toimivat talon sisällä. Talon kesämökin sijaan verstaalla on oma roolinsa elokuvassa. Kohtaamattomuus ja kommunikointiongelmat ovat tyypillisiä suomalaisille ihmisille sukupolvesta toiseen.

Elokuvakärpänen puraisi jo yläkoulussa

Ensimmäisen pitkän elokuvansa ohjannut Kouvo muistelee, että ensimmäiset elokuvakärpäsen puraisut hän koki yläkouluaikana Lahdessa.
– Kavereiden kanssa käsikirjoitimme ja kuvasimme paljon erilaisia juttuja.

Yksikään Kouvon lapsuuden perheenjäsen ei ole ollut töissä kulttuurialalla.
– Sen vuoksi elokuvaohjaaminen ei ole koskaan ollut minulle itsestäänselvyys.

Elokuvaohjaaja Kouvo luki Johanna Vuoksenmaasta jutun naistenlehdestä 20 vuotta sitten ja se sai aikaan hänessä sisäisen herätyksen elokuva-alaa kohtaan.
– Silloin tajusin, että nainenkin voi olla elokuvaohjaaja. Samaan aikaan yksi tuttu pääsi Taideteolliseen korkeakouluun opiskelemaan elokuvaohjausta.

Kouvo opiskeli elokuvaohjaajaksi Göteborgissa Ruotsissa ja valmistui sieltä vuonna 2018.
– Mummola on niin sanottu Art -house -elokuva ja sillä on ulkomailla isommat markkinat kuin Suomessa. Sen vuoksi olen kiertänyt elokuvan kanssa erilaisilla ulkomaisilla festivaaleilla.
Jokaisella elokuvatekijällä on omat henkilökohtaiset tavoitteensa ja itse olen asettanut riman korkealle.
– Siksi Berliinin elokuvafestivaaleille pääsy oli hieno juttu.

Kouvon mukaan Mummola on erityisesti näyttelijöiden elokuva ja siksi hän toivoo Jussi-palkintoja heille.
– Minulla ei ole mitään erityisiä odotuksia Jussi-gaalan suhteen. Siellä on mahdollisuus tavata elokuva-alan ihmisiä ja kokea gaalaillan fiilis. Se on minulle tärkeintä.

Petri Görman

Kuva: Satu Jaatinen veikkaa yhdeksi Lahti Energian mahdolliseksi ostajaksi Aberdeenia.
– Sen omistamalla Loimulla on kaukolämpöverkko 13 Suomen kaupungissa ja se voisi ostaa Lahti Energian kaukolämpöverkon. Elenia voisi ostaa sähköverkon, hän arvioi.

Elämme nyt maailmassa, jossa yhä suuremmat toimijat määräävät maailman markkinoilla tuotteiden hinnat ja saavat määräävän aseman markkinoilla. Olemme suistumassa vahvaan yksipuoliseen kapitalistiseen suuntaan, josta alkaa poistua aito kilpailu suurten yritysten ja pienten sekä keskisuurten yritysten välinen kilpailu. Monelle kapitalismi ja markkinatalous ovat synonyymejä. Näinhän asia ei suinkaan ole. Markkinatalous tarkoittaa sitä, että ihmiset voivat vapaasti tuottaa asioita ja palveluita ja myydä ne toisille tuottajille. Kapitalisteille vapaa markkina ei ole suinkaan etu. Kapitalistille toinen kapitalisti on uhka ja kilpailija, joka uhkaa hänen reviiriään. Myös vapaa hintakilpailu on suuri riskitekijä. Kapitalismi pyrkii yksipuoliseen omaisuuden ja tuotantovälineiden omistamiseen yksin ilman aitoa kilpailua.

Tehokkain kapitalismin muoto onkin valtiojohtoinen (kiinalainen) kapitalismi. Se on tehokkain järjestelmä, joka valvoo kaikkea niin tuotantovälineitä kuin hintojakin. Kapitalistien ihannemaassa USA:ssa yritetään muodostaa suuria kartelleja ja pääomasijoittajaryhmiä, joiden ainoa tarkoitus on ns. shareholders value eli osakkeenomistajien etu ts. maksimoida osakkeenomistajan yhtiöön sijoittama pääoma. Kaikki ultrakapitalistiset eli crony capitalism -rahaparonit ovat aina tukeneet kommunisteja avokätisesti. Vai mitä arvioitte, kun todellisen pienen kapitalistieliitin ykkösnyrkki J. D. Rockefeller aikoinaan itselleen uskonnollissävytteisellä tyylillä ilmaisi, että ”kilpailu on syntiä”!

Monet maailman suurimmat yritysjätitkin, kuten Apple, Microsoft, Alpahbet ovat suurimmaksi osaksi institutionaalisten pääomasijoittajien omistuksessa. Ne ja vaikkapa öljy-yhtiö Saudi Aramco yrittävät käyttää johdonmukaisesti johtavaa markkina-asemaansa oman edun tavoitteluun. Nämä yritykset ovat monikerroin suurempia kuin useimmat maailman valtiot ja viis välittävät maksaa veroja niihin valtioille, joissa ne toimivat ns. ennakoivallaverosuunnittelulla, jossa otetaan suuria lainoja, jotka ovat vähennyskelpoisia.

Näitä edellä esittämiäni asioita saimme Omalähiöön kommentoimaan nykylahtelaisen, mutta Lontoossa 25 vuotta toimineen investointipankkiiri Satu Jaatisen.

Kerro vähän itsestäsi ja aikaisemmista tehtävistäsi?

– Synnyin ja kävin kouluni Lahdessa ja Helsingissä kauppakorkeakoulun, josta valmistuin kauppatieteiden maisteriksi. Ensimmäinen työpaikkani oli OKO:ssa joukkovelkakirjalainameklarina. Koin siinä roolissani elämäni ensimmäisen markkinakriisin. Suomen markka revalvoitiin ja korot nousivat 15%iin. Seuraava työnantajani, amerikkalainen Citibank, lähetti minut Lontooseen. Alkuvastuuni oli Euroopan Citibankkien valuuttavirrat Lontoon keskukseen. Olin Norjassa, kun sain soiton ottaa ensimmäinen lentokone takaisin Lontooseen. Englannin puntaa vastaan oli hyökätty. Mikään ei auttanut: pääomasijoittajat, Soros etunenässä, voittivat ensimmäisen erän 8-4 Euroopan valtioita vastaan. Toisessa erässä loputkin valtiot joutuivat antamaan periksi. Se oli ensimmäinen kokemukseni pääomasijoittajien ja markkinoiden vallasta yli valtioiden.

– Vuoden 2008 kriisi oli isoin ja laajin miesmuistiin. Sen perussyy oli puutteellinen sääntely valtaviksi muuttuneiden sijoitusvirtojen ja monimutkaisen teknologian keskellä. Yksi tehtävistäni kriisin jälkeen oli auttaa Englantia laatimaan uudet pelisäännöt markkinoille. Johtamieni tiimien rooli yritysten ja sijoittajien tuottojen ja riskien yhteensovittamisessa kasvoi seuraavan vuosikymmenen kuluessa, kuten myös yrityskauppojen koko, edelleen.

Mitä mieltä olet väitteistäni markkinataloudesta yllä?

– Kapitalismi tarvitsee erittäin vahvan ja tiukan lainsäädännön ja sen toteutuksen rinnalleen, suojelemaan pieniä yrityksiä ja markkinoita, kuluttajia, veronmaksajia ja palveluiden ostajia ja käyttäjiä. Isoilla
institutionaalisilla pääomasijoittajilla on valtavat omaisuudet ja paljon vipuvoimaa. Esimerkiksi maailman suurimmalla Blackrock -rahastolla on 10 000 miljardin dollarin edestä omistuksia yrityksissä ympäri maailmaa. Yhdysvaltain omaisuus on vain 4 000 miljardia dollaria. Yhdysvalloilla on myös valtavat velat. Blackrockilla ei käytännössä ollenkaan. Blackrockin kaltaisia rahastoja ja muita sijoitusyhtiöitä on maailmassa paljon. Valtava määrä rahaa etsii sijoituskohteita. Ja tuotot ovat ainoa, mikä merkitsee.

– Tällöin jos isolla rahastolla on esimerkiksi satoja vanhusten hoivakoteja omistuksessaan ympäri maailmaa, yksittäinen vanhus voi jäädä tuoton välineeksi. Esimerkiksi vaippoja vähentämällä. Kun tuottoja etsitään tai kun kilpailua halutaan vähentää, yhä pienempiä yrityksiä ostetaan pois markkinoilta. Markkinaosuutta voidaan ostaa myös alihinnoittelemalla, pääomien avulla. Kun julkinen sektori ulkoistaa toimintojaan pääasiassa vain isojen sijoittajien omistamille yrityksille, niin pienet jäävät nuolemaan näppejään. Isot yksiköt harvoin joutuvat maksamaan veroja, kun pienten on pakko. Tukiakin annetaan tyypillisesti vain isoille.

– Kun kilpailu kuolee, isoille jää liian paljon hinnoitteluvaltaa. Kilpailu- ja kuluttajavirasto sanookin, että nykyään julkisissa kilpailutuksissa on usein vain yksi tai kaksi kilpailijaa. Se ei ole kilpailua. Silloin
tapahtuu asioita, joista olemme kuulleet: julkinen sektori maksaa kolme miljoonaa per silmälääkäri Mehiläiselle. Valtion kahdeksi erittäin tärkeäksi rooliksi nouseekin huolehtia siitä, että kriittistä määrää
kilpailijoita ei koskaan saa poistua markkinoilta ja ettei esimerkiksi vanhuksia, lapsia, sairaita tai luontoa käytetä hyväksi ilman rajoja ja säännöksiä. Blackrockin toimitusjohtaja sanoi itsekin viime vuonna, ettei
ole sijoittajien tehtävä olla ympäristöpoliisi (voisi olla myös vanhuspoliisi, lapsipoliisi), vaan se on valtioiden velvollisuus. Tämän toivon, että jokainen poliitikko ymmärtää ja sisäistää, todella.

Kerro jotain esimerkkejä, miten pääomasijoittajat toimivat voittojen maksimoimisessa ja niissä monopoliyhtiöissä, joissa ne ovat saaneet johtavan markkina-aseman?

– Pääomasijoittajille johtavan markkina-aseman tai monopoliaseman saavuttaminen on todellakin ideaalisin tilanne – ja se on kaikkein pahin tilanne kuluttajille ja veronmaksajille. Silloin maksetaan mitä pyydetään, ellei valvonta ole paikoillaan, eikä estä johtavan markkina-aseman tainmmonopoliaseman hyväksikäyttöä.

– Yksi tyypillinen esimerkki on Mehiläinen. Se osti alussa sopimuksia julkisen sektorin kanssa alhaisilla hinnoilla, ja sitä kautta pohjusti johtavaa markkina-asemaa. Mehiläinen on myös ostanut kymmeniä pieniä
mahdollisia kilpailijoita pois markkinoilta vuosittain jo yli 20 vuotta. Markkinoillehan olisi ideaalimpaa, että olisi paljon yrittäjiä tarjoamassa palveluitaan. Sensijaan, että ollaan riippuvaisia parista isosta. Sen
seuraukset nähtiin mm. toissakeväänä kun kolme isoa sotejättiä ilmoitti yksipuolisesti vanhusten omaisille, että hoivapalvelu loppuu, ellei lisää rahaa tule. Ja julkinen maksoi.

Monilla valtiolla ja kunnilla on ns. luonnollisia monopoleja, kuten rautatiet, vesi, sähkölaitokset, maantiet jne. Millaisia haittoja näiden omistuksen siirtyessä yksityisiin käsiin on aiheutunut veronmaksajille?

– Carunan ja Elenian myyminen johti hintojen välittömään nousuun. Carunan ja Elenian omistajiksi nousi valtavan isoja pääomasijoitusyhtiöitä, jotka ostivat yritykset lainoilla emolta ja markkinoilta. Lainat jäivät yhtiöiden maksettaviksi (ja siis kuluttajien) ja koroilla pystyttiin vähentämään verotusta. Lainoilla pystytään sijoitusta myös vivuttamaan, eli saadaan enemmän tuottoja ulos kun ilman. Esimerkkinä vivuttamisesta on, että sijoitat 100€ osakkeeseen ja saat 10€ tuottoa tai tappiota. Kun sijoitat 500€ lainattua rahaa, saat 50€ tuottoa tai tappiota, miinus korot. Koska myös tappiot ovat isompia vivutuksen kautta, pääomasijoittajat etsivät mielellään yrityksiä, kuten Caruna, Elenia tai Lahti Energia, joissa ei ole osakemarkkinoiden kaltaisia riskejä, eikä paljon velkoja, vaan monopoliaseman tai sen kaltaisen tuottama jatkuva kassavirta, josta korkoja voidaan maksaa pois. Sitten yritys tyypillisesti myydään pois 5-7 vuoden kuluttua, kun ollaan saatu tarpeeksi mehuja yrityksestä ulos. Caruna myytiin seitsemän vuotta Fortumilta oston jälkeen uusille sijoittajille.

– Britit yksityistivät vetensä 2000-luvulla. Nyt esimerkiksi Lontoossa toimiva Thames Water vesiyhtiö on pulassa. Sen lähes 20 miljardin euron kokoiset lainat painavat nykyisiä omistajia, eläkeyhtiöitä, joille
Eleniaakin ostanut Australialainen pääomasijoittaja Macquarie myi yrityksen seitsemän vuoden omistuksen jälkeen. Yritys on menossa konkurssiin ja laskee jätevetensä puhdistamattomina mm. Thames jokeen. Valtion on valmistautunut pelastamaan yrityksen.

Miten uskot käyvän, jos Lahti Energia myydään yksityisille?

– Pääomasijoittajat tyypillisesti ostavat yrityksiä lähinnä velkarahalla, kuten yllä mainitsin. Kun Brittiläinen Aberdeen osti Mikkelin kaupungin aiemmin omistamasta Etelä-Savon Energiasta 49%, yritykseen pumpattiin ostohinnan verran lainoja, ja heti maksettiin isot osingot omistajille. Iso myyntihinta houkuttaa myyjiä kuin hunaja, mutta täytyy olla varovainen, että tilanne ei tule kestämättömäksi kaupunkilaisille hintojen myötä tai kaupungille velkojen myötä. Ranskalaisen pääomasijoittaja Ardenin omistama Nevel osti viime vuonna Viitasaaren Energian. Kaukolämmön hinta on noussut rajusti Viitasaarella vuodessa.

Lahtelaisia veronmaksajia kiinnostaa varmasti, ketkä olisivat todennäköiset ostajat Lahti Energian tapauksessa?

– Yksi Lahti Energian mahdollinen ostaja olisi yllämainittu Aberdeen, jolla on varoja 400 miljardin edestä. Loimua, joka on Aberdeenin omistuksessa, on erikoistunut kaukolämpöverkkoihin ja omistaa niitä 13 Suomen kaupungissa. Se voisi ostaa Lahti Energian kaukolämpöverkon. Elenia, jonka omistajia ovat mm. edellämainittu Macquarie, jolla varoja 600 miljardia, voisi ostaa sähköverkon. Sillä on sähköverkkoja jo omistuksessaan naapurikunnissa. Suomeen on tullut myös uusi mahdollinen ostaja-ehdokas Nevel, joka on suhteellisen pienen, 30 miljardin kokoisen pääomasijoittaja Ardenin omistuksessa. Nevel on ostellut energiayhtiöitä Pohjoismaissa ja Viitasaaren Lämmön.

Mitä ratkaisuja ehdotat tilanteeseen?

– Lähtökohtaisesti ei kannata myydä tai ulkoistaa julkisia toimintoja kuten sähköverkkoja tai vettä, jos yhdelle tai muutamalle toimijalle jää sen seurauksena johtava markkina-asema tai monopolin kaltainen hinnoitteluetu. On ehdottoman tärkeää, että säädetään sellaisia lakeja ja pannaan ne täytäntöön tarkan ohjeistuksen kautta, joilla varmistetaan, että emme jää hyväksikäytetyiksi palveluiden käyttäjinä, ostajina, veronmaksajina emmekä kuluttajina.

Juhani Melanen