Meitä entisiä Hennalan kassun lapsia oli kokoontunut 30.7.2011 arviolta 170 muistelemaan nuoruutemme kasvuympäristöä ja vaihtamaan kuulumisia vuosien varsilta. Useimmat eivät olleet nähneet leikki-ja nuoruuskavereitaan vuosikymmeniin, joten jälleennäkemisen riemu oli sanoinkuvaamaton ja entiset ystävät saattoivat palauttaa mieliinsä lapsuuden kultaiset muistot ja tietysti myös ne kepposet, joita tässä ainutlaatuisessa kasvumiljöössä tuli tehtyä.
Hennalan kasarmin lapset kokoontuivat viikonloppuna 30.7. upseerikerholle muistelemaan menneitä
Tunnelma oli hieno ja Hennalan henki voimissaan. Tilaisuuden primus motorina toimi Hennalassa itsekin nuoruutensa viettänyt everstiluutnantti Seppo Toivonen, joka tuntuu ottaneen elämäntehtäväkseen kasarmialueen koko kuvan hahmottamisen ja sen lasten muistojen kokoamisen vaikkapa kirjaksi. Kasarmin lasten elämästä on kirjoitettu jo ainakin neljä kirjaa, joten emme kai mekään jää huonommaksi kuin kanssa sisaremme ja veljemme muilla paikkakunnilla.
Tilaisuus alkoi jo aamulla nautitulla kahvilla, jonka jälkeen lounastimme upseerikerhon ratsuväen salissa maukkaan aterian. Tämän jälkeen Seppo Toivonen piti ansiokkaan historiakatsauksen juhlasalissa, josta lähdettiin sitten opastetuille museokierroksille ja poikettiinhan toki ”puominkin”
takana. Meillä kaikilla oli onneksi nimilaput, jotta paremmin tunsimme toisemme, sillä ikä oli tehnyt tepposet itse kullekin vuosien saatossa.
Lopuksi kiertelimme asuntoalueella ja tutustuimme entisiin asuintoihimme.
Haastattelin muutamia henkiöitä ja kysyin, miksi itse kukin heistä oli tullut matkojenkin takaa
tähän tilaisuuteen, vaikka tarjolla olisi ollut mökkeilyä, kuninkuusraveja ja sambakarnevaalia samaan aikaan. Näin metsä vastasi:.
Pisimmältä tullut rouva Qvick Eskilstunasta ( omaa sukua Hämäläinen. Asunut Hennalassa vuosina 36-46)
– Minulle tämä oli elämäni tärkein kasvualusta ja halusin tulla tapaamaan vielä ennen kuolemaani niitä ihmisiä, joiden kanssa jaoimme elämän riemut ja sotavuosien surut. Tämä on kesän ehdoton kohokohta. Eihän täältä voi yksinkertaisesti olla poissa.
Everstiluutnantti Matti Savonjousi piti uskomattoman luennon kasarmi 5 lasten kohtaloista sodan melskeissä ja asekätkentään osallistuneiden upseereiden kohtaloista sodan jälkeen Amerikassa. Hän kiteytti loistavasti, miksi tänne saavutaan tällä joukolla:
– Taustalla on vahva sosiaalinen huolenpito naapureista ja isänmaan rakkaus, velvollisuus ja kunnia isiemme töitä kohtaan.
Seppo Salminen, kasarmi 32 persoona sanoi napakasti:
– Täällä tavataan niitä ihmisiä, joiden kanssa on tehty töitä ja eletty suurin osa elämää.
Juhlien puuhamies Jorma ( Jopi , isokäsi ) Toivonen taas väläytti:
– Missä voi viettää yhtä värikään lapsuuden, kuin suljettujen porttien takana. Seppo Toivonen taas korosti, että ajan patina kultaa lapsuusvuodet ja näytteillä olleet kuvat kertoivat meistä ja ystävistämme enemmän kuin tuhat sanaa. Hän muistutti myös punavankien armottomista oloista ja heidän kohtaloistaan.
Itse muistelin niitä nuoria kauniita kassun tyttöjä, joita tuli joskus haikailtua ja suukoteltua. Valitettavasti heitä ei ollut paikalla juurikaan.
Keski-ikä oli reilusti yli 70 vuotta ja ainakin minä jäin kaipailemaan 60-luvun nuoria, joita paikalla oli valitettavasti vain kourallinen. Missä piilivät kaupungin hallituksen Ulla Vaara ja muut nykyiset”silmäätekevät.”? No ensi kerralla sitten! Elämys se silti oli, vaikka viidakkoposti
olisi saanut kulkea vieläkin hivenen paremmin. Rummutetaan ensi kerralla tehokkaammin ja pistetään postia kulkemaan netissä, facebookissa ja Twittreissä.
Vaihtakaa nyt ainakin kuvia ystävät.
T-tikulla on useita nimikkeitä kuten; tulitikku, takkatikku ja hammastikku. Ne kaikki palavat tuhkaksi jossain vaiheessa, mutta MTikku ja TTikku ovat arvokkaita omistajilleen. Tietotekniikan käyttäjälle MTikku eli muistitikku tai Muistelutikku on lähes yhtä arvokas kuin kodin oven avain. Tikulle tallennetaan ATK:lta omia tai työpaikalla tarvittavia tiedostoja. Kansalaisen mahdollisuus käyttää muistitikkua eli Ttikkua omien terveystietojensa tallentamiseen tuo uusia tuulia tietotekniikan jokapäiväiseen käyttöön.
Sosiaaligerontologian emeritusprofessori Simo Koskinen Lapin yliopistosta on kehittänyt parin vuosikymmenen ajan Mtikulle eli muistelutikulle kerättävien tietojen tallentamista yhteistyössä opiskelijoitten ja veteraaniyhdistysten kanssa. Järjestöjen historian taltiointiin muistelutikuille sanoin, tekstein ja kuvin. Myös videot ja kaitafilmit voidaan nykyaikaisilla välineillä työstää mukaan. Koskinen käsitteli esitelmässään muistelun käytäntöä ja teoriaa aiemmin kevätkesällä Lahdessa pidetyssä seminaarissa.
Lapin yliopiston sosiaaligerontologian emeritusprofessori Simo Koskinen ja uusi professori VT Marjaana Seppänen, jonka tohtorin väitöskirja oli nimeltään ”Liipolan onni”.
Lahdessa Tikutus-hankkeessa ovat mukana Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia ja Lappeenrannan tekninen yliopiston, LUT. Lahti School of innovation. Hanketta toteuttavat tahot tekevät yhteistyötä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen sekä kuntien kanssa. Uutta uraa Tikutus-hankkeena kansalaisen historian tallentamiseen luodaan projektiin liittyvillä pilottihankkeilla. Niissä ovat mukana Lahden Lähimmäispalvelu ry, Lahden Diakoniasäätiön kontuotusyksiköt, Padasjoen palveluskeskus (Oiva) ja Wellamo-opisto. Päijät-Hämeen liiton Vipuvoimaa projektiin 2010-2013 on saatu EU:lta varoja runsas 770 000 euroa.
Tietotekniikan mahdollisuuksia ihmisten elämätiedon keräämisessä ovat ideoineet Lahdessa professori Antti Karisto sosiologina ja elinkeinoasiamies Kyösti Lintunen eläkkeelle jäätyään. Lintunen totesi eräässä haastattelussa, että henkilön terveystietojen muistitikulle tallettaminen onnistunee ainakin työterveyshuollossa. Abloy-avaimen pituiselle usb-tikulle tallennetaan henkilön terveystiedot. Terveystikku kulkee omistajansa rahakukkarossa ja sitä voidaan käyttää tarpeen tullen matkoilla tai uudessa hoitopaikassa. Tikulle lisätään henkilön terveydentilaan liittyvät muutokset. Kun ikääntyminen tuo ihmiselle muistikatkoja, on tikku hyvä väline kertomaan, mitä terveydentilassa vuosien mittaan on tapahtunut.
-Tikutus 2010-2013 hanke on saanut yllättävän runsaasti mielenkiintoa, kertoi LUT, Shcool of innovation’in erikoistutkija Satu Pekkarinen. Se on motivoinut ja aktivoinut yhteistyötä kuntoutuksessa olevien henkilöiden, heidän omaistensa ja hoitohenkilökunnan kesken. He ovat miettineet yhdessä erilaisia tapoja toteuttaa menneitten muistojen kerääminen. Rovaniemellä on kerätty myös harrasteryhmien historia tiedostokansioihin ja sieltä kopiona Mtikulle.
Lahden Lähimmäispalvelu ry:n johtokunnan jäsen Kaija Halme on innostunut yhdistyksen mukaan lähdöstä pilottihankkeeseen. Siellä on kokeiltu kahden ihmisen keskustelumuisteloa, Siellä on kokeiltu kahden ikääntyneen henkilön keskustelumuisteloa, mistä yhdistyksen työntekijä kehittää yhdessä muistelijoitten valokuvien ja keskustelujen kera ATK-muistelukansion. Kun kaksi ihmistä keskustelee oman elämänsä tapahtumista, aktivoi se Halmeen kuvauksen mukaan molempia muistelemaan oman ja ympäristön tapahtumia samoilta vuosilta. Itse hän tekee henkilökohtaista muistelutikkua.
Lahden Diakoniasäätiön kuntoutusyksikön henkilökunta on ollut positiivisesti yllättynyt muistisairaitten ihmisten ”heräämisestä” oman elämän historiaan, kun sukulaiset ovat tuoneet kuntoutusvaiheessa muisteluun valokuvia, käsitöiden ja vanhojen laulujen laulaminen samoin vanhojen elokuvien katselu on virkistänyt muistia.
Viime vuonna Lahden Yöt-tapahtumassa torilla oli menoa ja meininkiä
Suomen suvi on tänäkin vuonna pullollaan erilaisia musiikkitapahtumia. On erikoisfestareita hevihemmoille, rockabillyä rasvatukille, bluesia sinisoundien ystäville, tangoa keski-ikäisille, hittibändejä nuorisolle jne…Allaolevasta listasta näet mitä kaikkea on tarjolla heinäkuun puoleenväliin mennessä. Ensi viikolla listaamme loput kesän musiikkitapahtumat. Muistathan, että musiikki on aina parasta livenä!
NummiRock, 23.- 25.6., Kauhajoki, Nummijärvi
Suositellaan vain erittäin raskasta juhannusta haluaville. Mukanan mm.
Ajattara, Amaranthe (SWE/DK), Amorphis, Before the Dawn, Cavus, Deathchain
the Haunted (SWE), KYPCK, Legion of the Damned (NL), Norther
Rotten Sound, Teräsbetoni, Turisas, Turmion Kätilöt, U.D.O. (GER), Eläkeläiset
Kalajoen Juhannus, 23.-25.6., Kalajoki
Juhannusta voi viettää myös katsomalla, kun radiosta tutut hitit kaikuvat isolta lavalta. Juhannusbileissä mukana mm. Jenni Vartiainen, Apulanta, Klamydia, Yö, Pariisin Kevät, Haloo Helsinki, Paleface, E-Rotic, Pandora, Milk Inc., Cheek, Petri Nygård, Fintelligens, K-System, Hausmylly, Kymppilinja, Martti Servo & Napander
87th Rock’n’Roll Jamboree, 23.-25.6. Sastamala, Ellivuori
Suomen suurimmat billybileet! Kolme päivää rockabillyn, psychobillyn ja Rock’n’Rollin juhlaa, siis aitoa asiaa, ei mitään muovimusaa! Yötttömän yön juhlaa tahdittavat mm. Whistle Bait, Francine, Wagtails, James Intveld & His band (USA), Highway `54 (Netherlands), Wild Rooster (Sweden), Pep Torres (USA),Rebound, Stringbeans, Astro Zombies (FR/UK), Long Tall Texans (UK), Suzette And The Neon Angels (USA), Epileptic Hillbilly`s (UK), Skinny Jim & His Number 9 Blacktops (USA), Surf Rats (UK/USA)
HimosFestival / The Voice Juhannus , 23.-25.6., Jämsä, Himos Park [k-18]
Hittiradion hittijuhannusbileet! Esiintyjinä mm. Blake, Mokoma, Uniklubi, Kotiteollisuus, Viikate, Amorphis, Eläkeläiset, Von Hertzen Brothers, Laura Närhi, Pariisin Kevät, Stella, Cheek, Anna Abreu, Paula Koivuniemi, Kaija Koo, JätkäJätkät, Apulanta, Klamydia, Milk Ink. (BEL), Raappana & Sound Explosion Band, Arttu Wiskari, Jukka Poika & Sound Explosion Band, Martti Servo & Napander, Petri Nygård, Fintelligens, Popeda, Paleface, Jenni Vartiainen, Happoradio, Yö
Puistoblues, 29.6.-3.7., Järvenpää
Root-musiikin ystävän juhlaviikko ympäri Järvenpäätä kaduilla ja klubeilla.
Roots-sanomaa julistamassa mm. Pääkonsertissa 2.7. Angie Stone, John Mayall, Jonny Lang, Matt Schofield ja Jo Stance ja klubeilla Pekka Gröhn, Honey B & T-Bones, Francine, Jussi Syren, Tortilla Flat, Tuure Kilpeläinen, Mama King, Hoedown, Melrose
Haapavesi Folk 30.6.-3.7., Haapavesi
Folkmusiikin perinteikäs kesätapahtuma. Lavalla nähdään mm. Dirk Powell (USA), Nordic (SWE) ja Trio Assai (ESP), Oeschs die Dritten ( SUI) sekä Anna Veismane & Timo Kinnunen, Oneira (GRE), Piirpauke, JPP, Heikki Laitinen ja Kimmo Pohjonen murhaballadeineen, Mariska & Pahat Sudet, Erja Lyytinen ja Jussi Syren & The Grounbreakers, Paleface, Kari Peitsamo
Sonisphere, 2.7., Helsinki
Tukka heiluu,kädet heiluu! Heinäkuun aloittaa raskaan sarjan festari, nyt Helsingissä.
Slipknot, In Flames, Mastodon, Opeth, Sonata Arctica, Hammerfall, Stam1na, Poisonblack, Battle Beast, Sylosis, Norther, Revoker
Tangomarkkinat, 6.- 10.7., Seinäjoki
Suomalaiset rakastavat tangoa! Lavatansseista, konserteista, maamme parhaimmista esiintyjistä, tanssikilpailuista sekä ainutlaatuisesta festivaalitunnelmasta on mahdollisuus nauttia Tangomarkkinoiden monissa eri tapahtumakeskuksissa, kuten Paviljongissa, TanssiAreenalla sekä Tangokadulla – suvisen sinitaivaan alla. Kisa-Areenalla nähdään mm. Tangolaulukilpailun jännittävät finaalihetket, joiden huipentumana kruunataan vuoden 2011 Tangokuninkaallinen. Lavatangon SM-tanssikilpailu mittelöidään TanssiAreenan suurparketilla.
Ruuhijärven 9th Rockabilly Festival 9.7., Ruuhijärvi
Pienimuotoiset rockabillybileet ihan tuossa kulmilla Ruuhijärven ns. talolla. Klo 18-02. Aikakone vuoteen 1958! Rockabillyä, komeita autoja, kellohameita ja rasvatukkia. Etelävaltioiden lippua liehuttavat Levi Dexter (USA) with BopCats, Tennessee Drifters (SWE), BopCats, Mr. Nobody
Summer Up, 8.-9.7. Lahti,
Mukkula Summer up-festivaali on kävijämäärältään Suomen suurin vuosittainen hiphop- ja reggaemusiikin festivaali, jota on järjestetty jo vuodesta 2003 lähtien Lahdessa, upealla Mukkulan rannalla. Bileissä mukana mm. seuraavat starat: Stella Mwangi (NOR),Jare & VilleGalle, Jätkäjätkät, Raappana & Live Band, Brädi, Puhuva kone, Uniikki & Mikael Gabriel – yhteishow, Aste, Paleface + Live Band, Petri Nygård, Cheek, Fintelligens, Lloyd Banks (G-UNIT/USA)
Kesäfestarit Osa 2
Viime viikolla esittelimme joitakin mielenkiintoisimpia kesäfestareita ja tällä viikolla listaamme osan kesän lopuista festareista. Suomen suvessa on tapahtumia pilvin pimein, joten seuraathan myös paikallista mainostusta, ettet vain missaa mitään mielenkiintoista, mitä tässä ei ole listattu. Muista että musiikki on livenä parasta!
15th Rautalankafestarit, 2.7. Nastola, Taarasti
Taarastin komeissa maisemissa vietetään 15 kertaa instrumenttimusiikinjuhlaa. Lavalla esiintyvät
Brimlarnir, The Holders, The Spectre, The Crescents, The Beatfools, The Webasto, Rami Hammar & Moonstar, The Criminals, The Secrets, The Sounds, The Lunaters, The Aftons, Oulu
Ruisrock, 8.-10.7. Ruissalon Kansanpuisto, Turku
Legendaarinen Ruisrock ja huima kasa loistavia bändejä!
The Prodigy (UK), The National (USA), Paramore (USA), Hurts (UK), Primus (USA), Carpark North (DEN), Nekromantix (DEN/USA) Bullet For My Valentine (UK), Elbow (UK), Anna Calvi (UK), Bring Me The Horizon (UK), Sabaton (SWE), bob hund (SWE), Manu Chao La Ventura (FRA), Fleet Foxes (USA), Robyn (SWE), Isobel Campbell & Mark Lanegan (UK/USA), Graveyard (SWE), Circle, CMX, Jarkko Martikainen, Kotiteollisuus, Lama, Pariisin Kevät, Pelle Miljoona Oy, Apulanta, Happoradio, Jare & VilleGalle, Jukka Poika & Sound Explosion Band, Paradise Oskar, Pertti Kurikan Nimipäivät, PMMP, Raappana & Sound Explosion Band, Rubik, Scandinavian Music Group, Stam1na, Sweatmaster, Von Hertzen Brothers, Amorphis, Jätkäjätkät, Jenni Vartiainen, Kaija Koo, Magenta Skycode, Michael Monroe, Olavi Uusivirta, Paleface, The Capital Beat, Tuomari Nurmio
Pori Jazz Festival, 9.-17.7., Pori
Viikon ajan jazzin juhlaa ja pääkonserteissa sitten ihan jotain muuta.
Elton John, Ricky Martin, Rumer, Tom Jones, Charles Lloyd New Quartet featuring Jason Moran, Reuben Rogers and Eric Harland, Hoedown feat. Jukka Gustavson & Jonna Tervomaa
Randy Brecker / Bill Evans Soulbop featuring Medeski, Martin & Wood, Felix Zenger
Ojos de Brujo, Aloe Blacc, Sofi Hellborg, Sing the Truth feat. Angelique Kidjo, Dianne Reeves & Lizz Wright, Jo Stance, Olli Hirvonen Quartet, Randy Weston African Rhythms Trio, Kerkko Koskinen Orchestra
Lahden Yöt, 13. – 15.7. Lahden tori
Lahden yöt luottaa tuttuihin esiintyjänimiin. Kolme päivää musiikkia ja muuta älämölöä Lahden torilla: Village People, Popeda, Yö, Jenni Vartiainen, Kotiteollisuus, Francine, Stam1na, Jukka Poika, Maija Vilkkumaa, Turo’s Hevi Gee, Apulanta, Peer Günt, Mamba, Melrose, Kaija Koo, Sleepy Sleepers
Tammerfest, 13.-17.7., Tampere
Tampereen oma kaupunkifestivaali. Pääteltan lisäksi lukematon määrä klubikeikkoja!
Anna Puu, Apulanta, The Ark, Cheek, Cmx, The Damned (UK), Doom Unit, Fintelligens, Francine, Happoradio, Hevisaurus, Jukka-poika & Sound explosion band, Jätkäjätkät, Kari Peitsamo, Kauko Röyhkä, Kotiteollisuus, Laura Närhi, Lauri, Lovex, Maija Vilkkumaa, Mokoma, Mudhoney (USA) Paleface, Pariisin Kevät, Paula Koivuniemi, Petri Nygård, Popeda, Raappana, Reckless Love Samuli Putro, Sleepy Sleepers, Sir Elwoodin hiljaiset värit, Stam1na, Stella, Tumppi Varonen & Problems?, Uniklubi, Von Hertzen Brothers
Ilosaarirock, 15.-17.7., Joensuu
Legendaarinen Ilosaari jatkaa ykköstykkinään comeback-keikan heittävä Sielun Veljet!
Sielun Veljet, Aphex Twin (UK), Blackfield (UK/ISR), Buzzcocks (UK), Cody ChesnuTT (USA)
The Exploited (UK), Gentleman (GER), Iced Earth (USA), Kvelertak (NOR), Madness (UK)
Melt-Banana (JPN), Kate Nash (UK), Ojos De Brujo (SPA), Red Sparowes (USA)
Apulanta, The Blanko, Finntroll, Happoradio, Minä ja Ville Ahonen, Michael Monroe, Neljä Ruusua, Laura Närhi, Paleface, Samuli Putro, Raappana & Sound Explosion Band, Stam1na
Stella, Sweatmaster, Von Hertzen Brothers
Kehräämön Kantrit, 21.-23.7. Orimattila
Orimattilassa jaksetaan edelleen innostua kantrista. Kuultavana myös rokimpaa musiikkia.
Yö, Raaka-aine, Dave Lindholm, Pave Maijanen & Heikki Silvennoinen Band, J. Karjalainen Polka Billy Rebels, Freeband, Jussi Syren & The Groundbreakers
Wanaja Festival 22.- 23.7., Hämeenlinna
Hämeenlinnan oma festari, jossa pääesiintyjinä muutama ”has been”….
The Darkness (UK), Manic Street Preachers (UK), Therapy? ( NI), Apulanta, Kotiteollisuus, Paleface, Kaija Koo, Petri Nygård, Turmion Kätilöt, Samuli Putro, Happoradio, Klamydia, Doom Unit, The Blanko
Tuska Open Air , 22.-24.7., Hellsinki, Suvilahti
Hevarit ja metallimusadiggarit hikoilevat mustissaan tällä kertaa Suvilahdessa. Kattauksessa mm.
At the Gates, Morbid Angel, Killing Joke, Katatonia, Agnostic Front, Devin Townsend Projekt, Tarot, Amorphis, Turisas jne.
Vauhtiajot, 22.-24.7., Seinäjoki
Vauhtiajot luottaa vanhaan ja tuttuun, sillä lavalle ponkaisevat mm.
Laura Närhi, Popeda, Klamydia, Fintelligens, Paula Koivuniemi, Dingo, Sir Elwoodin Hiljaiset Värit, Irina, Petri Nygård, Stella
DBTL – Down by the laituri, 26.-31.7., Turku
Se ensimmäinen kaupunkifestari on taas voimissaan. Pääteltan lisäksi lukuisia klubikeikkoja!
Tumppi Varonen & Problems, Pelle Miljoona Oy, Raappana & Sound Explosion Band, Jukka Poika & Sound Explosion Band, WASP (USA), Stam1na, Kilpi, Apulanta, Popeda, Ressu & Jussi feat. Aino-kuoro, Suurlähettiläät 20v juhlakonsertti, Cheek, Jippu, Notkea Rotta, Jätkäjätkä, Mokoma, Kotiteollisuus, Sunrise Avenue, Dingo, Paula Koivuniemi
Heinolassa Jyrää, 7.8., Heinola
Tapahtuma palaa ilmaistapahtumaksi. Esiintyjistä tällä hetkellä tiedossa vasta Heinolan punkkarit eli Apulanta
Jurassic Rock 12. -13.8. ,Mikkeli
Visulahti, Visulahti, siinä on kesäloman tahti…. Mikkelin oma festari luottaa tuttuihin nimiin. Lavalla mm. Wiz Khalifa (USA), Flogging Molly (USA), Soilwork (SWE), Mike Herrera (USA), Jenni Vartiainen, Kotiteollisuus, Petri Nygård, Stella, Apulanta, Stam1na, Pariisin Kevät, Raappana & Sound Explosion Band, Cheek-live, The Mama King, Paleface, Francine, FM2000, So Called Plan, The Blanko, Anal Thunder
Lapsena sitä odotti juhannusta melkein kuin ihmettä: sai laittaa ylleen kauneimman mekon, mennä aikuisten kanssa kokkoa katsomaan ja – mikä parasta – sai valvoa niin myöhään kuin ikinä jaksoi. Ei ollut vielä televisiota, tietokoneesta puhumattakaan kilpailemassa perheen yhdessä olemisen ja juhlan kokemisen kanssa.
Ja ne juhannuskoristelut! Kodin ulko-oven kahta puolta oli aina juhannuskoivut ja kammarin pöydällä valkoinen liina, maljakossa iso kimppu päivänkakkaroita. Kesäverhot äiti oli tietysti vaihtanut ikkunoihin.
Lapsuuden juhannuksina kypsyivät ensimmäiset mansikat ojan reunalle. Ne sekä maistuivat, että tuoksuivat taivaalliselle.
Kun vuosia kertyi enemmän, pääsin aattona tanssimaan avolavalle. Silloinkin piti ylle laittaa ylle kaunein kesämekko ja jalkaan kepeimmät kengät. Oi, sitä nuoruutta! Ja oi, sitä valoisaa kesäyötä!
Jussinpäivän jälkeen maanviljelijät ajoivat niittokoneensa pelloille. Heinä taittui ja kaikki kukat siinä samalla. Minusta tuntui aina siltä, että oikea kesä päättyi juuri heinäntekoon. Syksy läheni.
xxx
Hennalan juhannusjuhlat lippukentällä olivat meille varuskunnassa asuville iso tapahtuma. Niitä vietettiin aika pitkälle 60-lukua. Oli lipunnosto ja soittokunnan Siniristilippumme. Oli kokko ja oli jos jonkinlaista ohjelmaa. Ainakin muutaman vuonna oli kyhätty jonkinlainen tanssilavakin siihen kentän laitaan. Lippukentän juhliin mentiin paitsi juhlan, myös perheen isän työn vuoksi. Hänelle iski valvojan homma sangen usein juuri juhannusaatoksi.
Muutamana vuonna mentiin Työtjärvelle teltan kanssa. Lapsista se oli mukavaa, tietysti. Sai nukkua melkein ulkona lämpimässä makuupussissa, sai syödä isän nuotiolla paistamia räiskäleitä eikä tarvinnut välittää yhtään, jos vaatteet sottaantuivat. Ja sai käydä järvessä uimassa niin monta kertaa kuin halusi.
Minun osani oli jostain syystä laittaa makuupussi taatusti niin, että aina oli kivi, puunjuuri tai käpy selän alla. Mutta juhannuksen kunniaksi senkin kesti.
xxx
Katselin ihan huvin vuoksi tulevan juhannusaaton ja juhannuspäivän tv-ohjelmia. Valikko on aika karmiva: murhia, muuta jännitystä, hömppää. Ulkomaista tuotantoa käytännöllisesti katsoen kaikki. Mutta niinhän meidän tv:mme kuittaa – on kuitannut jo vuosia – kaikki muutkin juhlapyhät. Ne eivät millään lailla erotu tasapaksusta, joka päivä toistuvasta ohjelmistosta. Suhteessa tv-lupamaksuun anti on korkeintaan keskinkertaista.
Juhlapyhinä toivoisi erityisesti yksinäisten ihmisten tähden jotain muutakin katsottavaa kuin murhia joka kanavalta. Vaan kun ei.
Radio on huomattavasti mukavampaa seuraa kuin tv. Siellä ei junnaa aina sama formaatti päivästä päivään. Huomioivat siellä myös juhannuksen tapaiset isot pyhät.
Jo lapsuudestani muistan usealta juhannukselta kuunnelman Könninkello. Siinähän vanha kulkukauppias myy taloon kellon, jonka lyöntien sanoman hän opettaa pojalle: ”Aika ja ihmiset kaikkoa. Uskollinen, ikuinen säilyy.” Ehkä se kuunnelma oli tekstinä vähän naiivi, mutta jostain syystä muistan sen vieläkin. Se kuului juhannukseen. Samalla lailla kuin minun juhannukseeni Pentin serenadi näytelmästä Talkootanssit. Jussinpäivät ovat pilalla, jollei sitä kuule. – Mitä luulette, kuinka monta juhannukseen liittyvää tv-ohjelmaa jää muistoihinne vuosiksi?
xxx
Melkein tarkkaan vuosi sitten nojasin Aleksilla Terveystalon seinään kauhusta kankeana. Olin ollut tutkimuksissa, joitten tulos juuri sillä hetkellä pelotti isosti. Uskoin, etten enää näkisi seuraavaa kesää. Mutta tässä sitä vaan ollaan. Kesä on tullut, ja juhannus. Elämä on iso lahja. Erityisesti näin sydänkesän aikaan sen tajuaa.
Lapsuuden ojan varren mansikoita en täältä kaupungista löydä, mutta kauppatorin punaiset herkut korvaavat ne. Kokolle en mene, mutta päivänkakkaroita hankin pöydälle maljakkoon. Siniristilipun kuuntelen radiosta ja vanhojen tanssilavamuistojen kunniaksi laitan levylautaselle vanhaa kunnon Olavi Virtaa. Kirjahyllystä kaivan Joel Lehtosen Putkinotkon. Se on kirja, joka on pakko lukea joka kesä, suurin piirtein juhannuksen aikaan.
Teillä on karsinassa kaksi tosi somaa villisian porsasta, ihastelivat vierailijat Yli – Marolan Kotieläinpihan henkilökunnalle toukokuisena päivänä. Siinäpä talonväki katseli kertojia silmät ymmyrkäisinä. Totta vierailijat puhuivat! Karsinassa piti asustaa vain emakot Krista ja Naana. Kyllä sieltä löytyi kaksi beesin viirukkaista pikku -porsasta, kun eläintenhoitaja lähti asiaa tarkistamaan.
-Krista- emakko oli järjestänyt yllätyksen, kertoo 4H- Kotieläinpihan toiminnanjohtaja Petra Kortelainen nauraen. Aika kiva yllätys 15- vuotispäivää viettäneelle Kotieläinpuistolle.
Heippa! Me ollaan villisikat-possut Pritni ja Kaka, synnyttiin tänne ihan yllätyksenä, Eiks me ollakin somia!?
Uusia isoja siivekkäitä ovat vuoden vanhat laulujoutsenet Ville Virenojalta ja sen Siipirikko-kaveri Hollolasta. Ville-parka juuttui pesän lähelle jäihin viime syksynä. Emo ja isä ja yrittivät saada sitä irti, mutta joutuivat lähtemään talvea pakoon ilman Villeä. Naapurustossa virenojalaiset olivat seuranneet joutsenen poikasen kamppailua jäisessä ympäristössä ja saaneet uupuneen poikasen irti jäisestä alustasta. Pelastajat olivat vieneet laulujoutsenen talvehtimaan Heinolan Lintutarhaan. Sinne veivät hyvät ihmiset viime syksynä myös Hollolasta Siipirikon, lajitoverin. Kumppanukset keräävät voimia kesän Yli-Marolan aitauksessa.
Kanalan häkin ympärillä pikku-väki ja aikuisetkin miettivät viime perjantaina, kuka siivekkäistä oli Kanalan kukko? Sekö oranssinruskea vai melkein musta, arvoitus ei ratkennut vai oliko joukossa kukkoa lainkaan!?
Kotieläinpihan häkeissä ja karsinoissa ovat kesää viettämässä vanhat tutut kotieläimet ja päärakennuksen alakerrassa pienet eläimet, papukaijat, hammasterit, kilpikonnat ja muut kaverit. Pupujussit viettävät kesää Vuohelan vieressä.
-Heinäkuun toisena lauantaina lapsia ilahduttamassa vierailevat Löytöeläintalon kissat. Hevosia saa taputella 16.päivänä. Niillä voi ratsastaa, joka uskaltaa ja ehkäpä harrastaa kärryajelua, kuvaa Petra Kortelainen keskikesän kahden teemalauantain-ohjelmaa. Lasten näytelmiä ovat pienet ja vähän suuremmat harrastajat luvanneet esittää Yli-Marolassa.
Yli-Marolan Kotieläinpuisto ei ota vieraita vastaan juhannuksena ja muita lepopäiviä ovat sunnuntait ja keskiviikot. Elokuun 28.päivänä eläimet siirtyvät talvikoteihinsa. Elokuun loppuun on vielä monta vierailupäivää Kotieläinpihaan.
Kuvataide on laji, mihin ihminen tarvitsee taidon sommitella aiheidea tauluksi. Idea, väripaletti väreineen, sivellin, paperi tai kangas ovat taulujen tekijän tarveaineet ja aiheet. Sisarukset Matti Hytti Thaimaalta ja Eila JokinenLahden Liipolasta ovat saaneet lahjakseen piirustustaidon ja siveltimen käytön. Siskolla ja sen veljellä on molemmilla pitkä työura takanaan ja keski – iän kynnyksellä suoritetut uudet opinnot.
Eläkepäivinään he ovat uusinet vanhan harrastuksensa kuvataiteen tekemiseen. Eila on osallistunut usean vuoden ajan Harjulan kansalaisopiston kuvataidekursseille. Pehmeät pastilliliidut ja vesivärit olivat hänen ensimmäiset työvälineensä lyijykynän jälkeen. Nykyisin hän käyttää taitavasti myös piirustushiiltä.
-Pastilliliiduilla saa ihan oikeasti vähän sutata, vaikka äiti sanoikin lapsuuden kodissa Tornatorilla, että täytyy olla siisti, nauraa Eila Jokinen kodissaan taulujen keskellä. Hän on hakenut Liipolan kirjaston näyttelytilasta pois toukokuussa siellä olleet työnsä ja miettii niille sijoituspaikkoja kodin seinillä.
Paletti kovalla P:llä on taikasana ja -esine, minkä maallikko kuvittelee lähes heti kuvantekijän käteen, kun taulujen maalauksesta puhutaan. Kyllä toki sellainen väritarjotin on oleellinen osa maalarin työvälineitä, kun ryhdytään luomaan taulua öljy – tai akryyliväreillä. Eila näyttää kansiota, jonka paperit muistuttavat ohutta kalvoa. Niitä käytetään väripaletin pohjana. Ilkikurisesti virnistäen hän toteaa, että värien sekoituksen pohjaksi käy vaikka leivinpaperi, jos kesken pullan paiston kuolematon idea ja luovuus yllättävät ”taulumaakarin”. Useimmiten harrastajat käyttävät paletin pohjana puulevyä tai kaakelia. Tätä voisi sanoa myös ”väreillä lutraamiseksi”, kun tekijä etsii oikeaa värisävyä työhönsä.
Matti Hytin öljyvärityö ”Silta” – taulun malli on lähellä hänen Thaimaan kotiaan. Naapuruston lapset uskaltautuivat kyselemään, miksi hän maalaa juuri taulussa olevilla väreillä.
Siveltimien valinta on taiteen laji, mistä aiheeseen vihkiytymätön ei ymmärrä mitään. Hienoa jälkeä tuottavat ainakin näädän- ja kamelinkarvasiveltimet! Televisiossa taidemaalari näytti haastattelupäivän iltana mallia maisemamaalauksen tekemisestä, missä hän käytti yhtenä työvälineenä kaiketi lakanan kulmasta repäistyä kankaan palaa.
Eila Jokinen kertoo kadehtivansa veljeään Mattia vihreän värisävyjen käsittelyn taidossa öljyväritöissä. Hänen omat lempivärinsä vaihtelevat kausiluontoisesti. Aviopuoliso Jaakon kuoleman jälkeisessä surutyössä oli osana taulujen maalaus, mutta värit olivat tummia. Ne valikoituivat kankaalle kuin tuntemattoman taustavoiman ohjaamina. Sitten alkoi hiljalleen töihin tulla pieniä oranssin häivähdyksiä, kuvaa Eila ihmisen sisimmän reagointia suruun. Seuraavaksi hän haluaa kehittää värisävyjä valkoisesta harmaan sävyjen kautta mustaan jossakin taulussaan. Harmaa on värinä pehmeä ja kaunis.
Matti Hytti kertoo kirjeessään, että hän haluaa tuoda töillään esiin kulttuurihistoriallisen Thaimaan, mitä turistit eivät Pattayalla käydessään löydä. Uudessa asuinmaassa on luonnonvalo, päivän tuoma valkeus, lämpö ja hehkuva kuumuus sekä valon kirkkaus, mitkä hän haluaa vangita kankaalle värisävyinä.
Launeen Lähdesiskot ry on Etelä-Lahdessa toimiva tyttölippukunta, joka järjestää partiotoimintaa 7-vuotiaille ja sitä vanhemmille tytöille. Lähdesiskot ovat toimineet Launeen alueella jo yli 50 vuoden ajan tarjoten lapsille ja nuorille mukavaa yhdessä oloa, elämyksiä retkiltä ja leireiltä sekä opettaen monia hyödyllisiä käytännöntaitoja, joita tarvitaan niin metsässä kuin kaupungissakin.
Partiossa lapset ja nuoret on jaettu viiteen ikäkauteen: sudenpentuihin, seikkailijoihin, tarpojiin, samoajiin ja vaeltajiin. Ikäkaudet tarjoavat ohjelmaa 7-22-vuotiaille partiolaisille. Lisäksi lippukunnissa tarvitaan yli 22-vuotiaita aikuisia, jotka osaltaan mahdollistavat ohjelman ylläpitämisen. Partio siis tarjoaa puuhaa niin isoille kuin pienillekin yhdessä tekemisestä kiinnostuneille.
Ryhmän johtamisen lisäksi aikuisia tarvitaan erilaisiin keikkaluontoisiin tehtäviin, kuten retkille kyyditsijöiksi, halkojen hakkaajiksi ja ruoan laittajiksi, erilaisiin tapahtumiin lettujen paistajiksi ja paljon muuhunkin!
Tällä hetkellä lippukunnan aikuisten tilanne on melko vähäinen ja lisää innokkaita tekijöitä kaivataan. Nykyisin toimintaa on Launeen kirkolla, mutta suuremmalla johtajamäärällä voisi ryhmiä mahdollisesti perustaa myös muualle toiminta-alueelle, kuten Liipolaan tai Patomäkeen.
Lähdesiskot tahtoisivat edelleen pitää partiotoiminnan aktiivisena Launeen alueella ja sen lähiympäristössä, jotta lapsille ja nuorille voitaisiin jatkossakin tarjota mielekäs, hauska ja edullinen tapa harrastaa monipuolisesti.
Mukana oleville aikuisille on tarjolla myös omaa aikuistoimintaa, jossa pääsee opettelemaan uusia taitoja, verestämään vanhoja ja kokemaan elämyksiä nuorten kanssa ja myös aikuisten kesken.
Jos sinä olet partiotoiminnasta kiinnostunut, olet tervetullut vierailemaan Lähdesiskojen kesäleirille 29.7.11 Siikaniemeen Hollolaan! Lisätietoa aikuisten partiotoiminnasta ja kesäleiristä antaa Silja Wahlsten (0445326338). Mikäli lapsesi (7-12v.) on kiinnostunut partioharrastuksesta, voit ottaa yhteyttä lippukunnanjohtaja Nea Timoseen (0442063090).
Oli vielä hanki maassa, kun kesäretken kohde päätettiin. Matkamartat Siku ja Sirkka K. suunnittelivat meille upean retken Muhun saarelle, Viron saaristoon.
Kesäkuun kymmenes päivä sarasti ja tunnelma oli kuin olisi varsa laskettu ensi kerran kesälaitumille. Klo 5:25 Ruduksen pysäkillä oli virkeä tunnelma, jonka huomasi myös meidän kuski, joka ajoi Reissu Ruodin autolla noukkimaan kaikki martat, jotka kylän raitilla odottivat.
Matkasimme Helsingistä Tallinnaan laivalla, missä nautimme auringon lämmöstä ja mahdottoman hyvästä yhteishengestä.
Tallinnasta oli parin tunnin ajomatka Kuivatsun satamaan, josta lautta vei meidät luonnon kauniille Muhun saarelle.
Saarella majotuimme Paenasen kylässä Tönisen majataloon. Suunnattoman rauhoittava pihapiiri valtasi jokaisen kiireisen naisen mielen. Aittamajoituksissa oli oma tunnelmansa ruokokattojen alla.
Ehdimme vielä tehdä retken meren rantaan, jonne kulku kävi pääosin kinttupolkua pitkin. Elämys seikkailu tämäkin. Reippaimmat martat uskaltautuivat uimaankin.
Illalla saunottiin ja syötiin ja nautittiin meidän kirjavasta marttaporukasta.
Renkomäen Marttojen iloinen porukka yhteiskuvassa
11.6 aamupalalla odotti seitsemänviljan puuro, joka sai niin hyvän suosion, että ryynit loppuivat lähimarketin hyllystä, marttojen sinne päästyä.
Aamulla teimme retken saaren pohjoisosaan, missä kiersimme jalan haastavan reitin kauniissa kallioisessa luonnossa. Matka-oppaana meillä oli virolainen keramiikkataiteilija, joka vei meidät myös kotiinsa tutustumaan töihinsä ja tottakai kasvit ja kukkaset tutkittiin siinä ohessa.
Tutustuimme Muhun museo-alueeseen emäntämme Soile Siltasen opastuksella, sekä kuulimme erilaisista tutustumiskohteista, mutta aikamme oli rajallinen, joten katsottavaa vielä jäi, jospa teemme matkan tänne uudelleen.
Lauantai-ilta oli tunnelmallinen, saimme kuulla laulua ja soittoa, ja tottahan toki myös yhteislauluja laulettiin. Marttalaulukin esitettiin.
Meistä tuli myös kummeja tämän päivän aikana, sillä lammasemo poiki kaksi karitsaa, jotka saivat nimekseen Martta ja Martti.
12.6 aamiaisella muistimme emäntä Soilea marttojen kesäkirjalla. Lähtöä ennen otettiin ryhmäkuvat ja matka jatkui lautalta mantereelle, missä pysähdeltiin ostoksille,sekä ihmettelemään luonnon kauneutta ja sitä, kuinka kattohaikara oli tehnyt upean pesän sähköpylvään päähän.
Laivamatkalla saimme vielä nauttia aurinkoisesta kesäsäästä, sekä lauloimme onnittelulaulun Minna S:än syntymäpäivän kunniaksi.
Bussissa kiitettiin kuskia, jolla on todetusti lehmän hermot ja hyvä huumori, toivotettiin hyvää kesää kaikille ja saavuttiin turvallisesti kotiin.
Matka oli onnistunut ja juuri sellainen, jonka me yhdessä teimme. Tämä oli upea elämys, jos se hiukan otti niin kyllä se tuplaten antoikin.
Kiitos matkamartoille, sekä koko retkiryhmälle, nautinnollista kesää ja syksyllä jatketaan raikkain mielin!
Meille kaikille tuttu, jo toistakymmentä vuotta Etelä-Lahden omana lähipoliisina toiminut Jarmo Olkkola vietti viimeistä työpäiväänsä leppoisissa merkeissä viime tiistaina. 37 vuotta kestänyt ura poliisina on ohi ja on aika siirtyä oloneuvoksen hommiin eläkkeelle.
Jarmo ja skootteri on ollut tuttu näky varsinkin Etelä-Lahden kouluissa ja erilaisissa tapahtumissa. Monet etelälahtelaiset muistavat varmasti Jarmon koulu- ja päiväkotikäynneistään, joilla hän on antanut virallisesti ilmaisten liikenne- ja laillisuuskasvatusta ja samalla tuonut tutuksi muutakin poliisin toimintaa ja tietenkin myös itseään.
Olkkola vaihteeksi ”Maijan” vieressä, skootteri kun jäi sateen vuoksi talliin
– Monesti on ollut hyötyä siitä, että naama on tuttu valmiiksi, sillä joskus ongelmallisetkin tilanteet ovat lauenneet, kun esim. riitapukarit ovat tunnistaneet minut ”omaksi koulupoliisikseen” vuosien takaa naureskelee Olkkola.
Miten sitten poliisin työ on muuttunut neljän vuosikymmenen aikana?
– Välineet ovat ainakin muuttuneet hurjasti. Ennen kirjoitettiin kaikki kirjoituskoneilla ja nykyään käytetään tietokoneita oikeastaan kaikkeen tekemiseen. Myös kunnioitus poliisia kohtaan on selvästi vähentynyt. Lisäksi lisääntyneet aseet ja huumeet tekevät työstä entistä vaarallisempaa. Vaikka Lahtea tituleerattiin 70-luvulla Suomen Chicagoksi, niin kyllä se aika oli ihan lastenleikkiä nykypäivän meininkiin. Lasten kasvatuksessa on tänä päivänä selvästikin ongelmia ja vanhemmat tuntuvat sysäävän kasvatuksen koulun ja poliisin kontolle kertoo Olkkola hieman huolestuneena.
Toinen asia, joka häntä huolettaa on nuorten mopo- ja moottoripyöräkuskien liikennekasvatus.
– Olen ollut mukana jo vuosia moottoripyöräkouluttajana ja nyt kun mm. skoottereiden ja mopoautojen määrä on viime vuosina kasvanut hurjasti, on todella tärkeää, että nuoret saavat asiallisen liikennekasvatuksen linjaa Olkkola
Viimeisenä työpäivänään hän tuntee osittain haikeutta, lähinnä siksi, että mukava työyhteisö työkavereineen ja yhteistyökumppaneineen on kurja jättää taakse.
– Kyllä tämä työ on tuonut mukanaan paljon hyviä ystäviä. Varsinaista työtä ei niinkään tule ikävä, sillä onhan tässä kai jo oma osuus tullut tehtyä Olkkola naurahtaa. Mitään tarkkoja suunnitelmia eläkepäivien viettämiseen en ole vielä tehnyt, mutta enköhän jatkossakin ole edelleen mukana kaksipyöräisten koulutuskuvioissa ja varmasti muutama vuosi sitten hommattu kesämökkikin työllistää jatkossa kertoo tulevaisuuden suunnitelmistaan Venetsiassa asuva nykyinen ex-lähipoliisi.
Niin hyvä lähipoliisi Olkkola on ollut, että hänet on pakko korvata jatkossa kahdella uudella lähipoliisilla, joista Miikka Salonen on työnsä jo aloittanut. Toinen poliiseista valitaan myöhemmin.
Hyviä eläkepäiviä Jarmo!
Vanhoja jopa parisataa vuotta eläneitä huonekaluja löytyy yllättävistä paikoista vanhojen talojen ullakoilta, aitoista ja vanhojen tavaroitten liikkeistä. muutamilla ihmisillä on niitä kohtaan yhtä suuri mielenkiinto kuin postimerkkien keräilijällä, mutta ne vievät huomattavasti enemmän tilaa kuin merkit tai arabian kahvikupit keräilykärpäsen pureman asunnossa.
Tusinan verran aikuisia ihmisiä ahersi lähes joka keskiviikko-illan Mukkulan koulun veisto- ja metallityöluokassa menneen talvikauden. Wellamo – opiston huonekalujen entisöintiryhmän jäsenistä muutama oli entisöinyt mummun vanhan lipaston tai keittiön tuolin jo pari vuotta ja jäänyt koukkuun vanhojen huonekalujen maailmaan. Toisia oli taas onnistanut ilmoittautumisaikaan pääsy kurssille ja työkaluna sikli oli ensimmäisen kerran kädessä viime syyskuussa. Opettajana kurssilla on toiminut jo muutaman vuoden artesaani Tuula Turkki.
Ullakon aarteisto on Marjalla mukanaan sanan mukaisesti. Vanhin tuoli oli viime talvena entisöijällä 1800 – luvulta. Mäntypuinen selkänojallinen tuvan tuoli oli ollut aikanaan tuolintekijän taidonnäyte. Sen osat olivat kootut yhteen puutapeilla. Aika oli tehnyt tehtävänsä, maalikerroksiakin löytyi ja uudenaikaiset lankanaulat olivat pitäneet sen koossa viimeiset vuosikymmenet. Tuolin Marja purki osiin naula naulalta ja kokosi sen opettajan ohjauksella puutapittaen uudelleen. Tapitkin hän veisti itse.
Jos joku vanhoista pyykkäreistä muistaa ammoniakin, jota käytettiin pyykinpesun jossain vaiheessa, niin sillä saattaa saada ensimmäisen maalikerroksen esiin. Käsittely vaatii myös hyvän ilmastoinnin. Maali- ja lakkakerrosten poistoon tarvitaan sikli ja ”sammakon kutumaista” maalin poistoainetta. Vähän sottaista hommaa, mutta siklillä työntämällä maalikerros lähtee. Aina ei välttämättä tarvita kuin teräksinen sikli n. kymmenen senttiä pitkä ja muutaman leveä, joka vaatii teräsviilalla teroittamisen työvaiheen aikana.
Kun maali- tai lakkakerros on saatu työn alla olevasta tuolista, pöydästä tai piirongista poistettua, on aika hioa puu sileäksi, petsata se tai vetää öljymaali tai lakka pintaan. Petsin voi itse sekoittaa, sävyjä kyllä löytyy. Viimeinen osio on nykyaikaisesti vahata pinta ja mahdollisesti päällystää tuolin istuin, jos esine sitä vaatii.
Tuija Anttilanmäeltä ja Aila-Marja käyttivät vähän hienompiin huonekaluihin pehmusteeksi meriheinää. Siis vanhaa kunnon tavaraa pehmustetta vuosisatojen takaa. Sitä kerätään ja myydään edelleen. Aila – Marjan eräästä jugend – tuolista löytyi maalikerroksen alta koristekaiverrus. Tuijan tuoli ”napitettiin” hienolla metalli-listanauhalla istuimen kankaan viereltä.
Huonekalujen entisöinti vie koko käden ja silmät. Kurssilaiset yksi toisensa jälkeen kertoivat, mitä aarteita ovat löytäneet. Vuokko toi kunnostettavakseen vanhan kunnon potkukelkan ja hänen ullakon aarteenaan oli loppukeväästä viehättävä pyöreä ompelupöytä, jonka kannen alle sopivat pienet ompelutarvelaatikot olivat vähän ”hakusessa”. Kurssilaiset tuumivat lopettajaisiltana ruokapöydän ääressä, että nyt silmäillään uudella tarkkuudella kaikkea vähän rappeutuneekin näköistä tavaraa.
