Liipola-Kaikiharjun koulun oppilaat ja Kallion päiväkodin lapset olivat kirkkaan kevätauringon paisteessa todistamassa perjantaina 4.4.2014, kun uuden koulun ja kokonaisuudessaan monitoimitalon perustaan muurattiin teräksinen lieriö. Uusi ja aikaisempaa ehompi koulu ottaa vastaan nyt valkoisissa parakeissa koulutyötään tekevät koululaiset syksyllä 2015. Koulutilat ovat koulupiirijaon mukaan 1.- 4.luokkalaisille. Uudet koulutilat on varattu 160 oppilasta varten. Päiväkotipaikkoja on 125:lle lapselle, joista osaa käyttää aamu- ja iltapäiväkerholaiset. Luokkahuoneita on kahdeksan ja kolme erityisopetustilaa.

Tilaisuuden juonsi rehtori Maritta Turunen, joka kertoi muutamin sanoin kuulijajoukolle peruskiven muurauksen historiallista taustaa ja nykyisin valkoisissa parakkiluokissa työskentelevien lapsista ja opettajien, jotka ovat innokkaasti suunnitelleet tulevan talonsa tiloja ja niiden käyttöä. Puumerkkinsä ovat suunnitteluun antaneet myös 5. – 6. luokkien oppilaat, jotka opiskelevat Salinkallion koulussa tulevaisuudessakin. Perjantai-aamun tilaisuudessa oli mukana lasten suorittamaa ohjelmaa. Lahden kaupungin tervehdyksen toi kansanedustaja, Lahden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Mika Kari, joka on itsekin aloittanut koulutaipaleensa 1970-luvulla Liipolan ala-asteen ruskeassa parakkiluokassa. Nykyisissä parakeissa opiskellaan 18 opettajan johdolla.

Sivistystoimen toimialajohtaja Maritta Vuorinen ja Lahden Tilakeskuksen toimitilajohtaja Mauri Koistinenolivat todistamassa tällä vuosikymmenellä harvinaista tapahtumaa, jo toisen monitoimitalon peruskiven muurausta. Jalkarannan puretun ala-asteen tilalle rakentuva talo valmistuu myös syyslukukauden 2015 alkuun mennessä. Molemmat 1970-luvulla rakennetut koulutalot on jouduttu purkamaan kosteus ja homevaurioitten takia.

Koistinen kertoi myöhemmin puhelinkeskustelussa, että monitoimitaloon tulee Lahden Aterian jakelukeittiö. Ainakin eteläistä Lahtea palvelevalle aluekeittiölle on varattu tontti kaupungin omistamalla alueella Ajokatu 5:ssä. Kaupunginhallitus käsitellee rakennussuunnitelmaa huhti- toukokuussa.

Rakennusyhtiö SRV Oyj:n asunto- ja alueliiketoiminnan johtaja Antero Nuutinen kertoi tervehdyspuheessaan, että yhtiö on saanut Lahden kaupungin rakennussopimuksen ohella runsaasti ehdotuksia koululta Liipolan monitoimitalon suunnitteluun. Rakennuksen on suunnitellut arkkitehti Matti Sten arkkitehtitoimisto Aarne Boehm Oy:stä.

Peruskiven muuraustilaisuudessa oli läsnä tulevia nuoria käyttäjiä sekä alueen asukkaita. Nuutinen totesi, että yritys on suurella huolella ja mielenkiinnolla toteuttamassa tätä monitoimitaloa, missä on suunniteltu kustannustehokkaasti sivistystoimen koululaisten ja päiväkotilasten sekä kirjaston tarvitsemat käytännölliset tilat yhdistettynä oppilas- ja terveyshuollolle tuleviin tiloihin. Liiipolan monitoimitalon toivotaan olevan alueen asukkaitten olohuone.

Marja-Liisa Niuranen

 

Petri Salomaa

Arkisessa elämässämme, kulkiessamme työstä kotiin tai tervehtimään toiselle puolella kaupunkia asuvaa ystävää, tulemme harvoin ajatelleeksi niitä vaikutusmahdollisuuksia, mitä tavallisella kaupunkilaisella on kaupungin palvelujen suunnitteluun. Kun asuinalueellemme ryhdytään rakentamaan uutta katua, joka peittää alleen lenkkipolkumme ja hautaa sen ojan varrella kasvaneet rentukat, alamme toki noitua naapurille mokomaa kaupunkisuunnittelun vandalismia.

Lahden teknisen- ja maankäytön toimiala halusi kuulla Oma Lahti-iloissa lahtelaisten omia näkemyksiä kaupunkinsa kehittämisessä.
Toimiala järjesti maaliskuun aikana Metsäkankaan, Mukkulan, Renkomäen ja Länsiharjun kouluissa Oma Lahti-illat yleisasemakaava-arkkitehti Johanna Palomäen johdolla kaupunkilaisten kuulemista varten. Kävijät saivat esittää kysymyksiä ja ehdotuksia kaupungin virkamiehille sekä Lahden ammattikorkeakoulun muotoilupalvelun opettajille ja opiskelijoille koskien oman aluetta ja koko kaupunkia. Iltojen ideana virkamiehillä oli kuulla asukkaitten mielipiteitä syksyllä valmistuvaan Lahden uudistuvaa yleiskaavaa varten.

Iltoihin oli varattu aikaa sekä asiantuntijoita keskustelemaan alueitten asukkaitten kanssa, heidän näkemyksistään omien asuinalueittensa kehittämistarpeista. Illoissa kävi yhteensä runsas kaksisataa henkilö, joista ainakin osa kirjoitti muistilapuille ajatuksiaan parannuksista ja tulevasta kehityssuunnasta. Pöydillä olivat esillä Lahden isot kartat, joitten avulla havainnollistettiin esimerkiksi viheralueet, lenkkipolut, uudet rakennussuunnitelmat ja julkisen liikenteen reitit, kaupat ja pohjavesialueet. Olemattomat kevyen liikenteen väylät ovat olleet lähinnä Lahden keskustassa pyöräilijöiden hammasten kiristelyn kohteena.

– Kaupungin yleiskaava tarkistetaan jokaisella valtuustokaudella, kertoi Johanna Palomäki. Tällä valtuustokaudella uudistettava yleiskaava valmistuu ensi syksynä ja tulee kaupunkilaisten nähtäväksi ja lausunnolle ensi marraskuussa. Kevättalvella 2015 se hyväksytään kaupunginvaltuustossa. Oma Lahti- illoissa kaupunkilaisten antamat lausunnot vihreissä, punaisissa ja muissa pikku muistiossa tallennetaan teknisen viraston paikkatietojärjestelmään ja ne huomioidaan yleiskaavassa, jos mahdollista.

Johanna Palomäki totesi ilahtuneena, että tilaisuuksissa kävijöillä oli hyviä ideoita ja ajatuksia asuinalueittensa kehittämiseen. Eteläisissä kaupunginosissa kuten Renkomäellä pohdittiin harjun soranottamon maisemointia, soranoton lopettamista ja korostettiin harjun virkistyskäytön tarpeellisuutta. Renkomäen harjun laavu sai erityiskiitoksen, mutta soramontun alla olevan pohjavesialuetta asukkaat haluavat varjella soranoton rajoituksella.

Länsiharjun koululla kävijät olivat kiinnostuneita Hennalan kasarmialueen kehittämisestä. Kun aluetta mitä todennäköisimmin kaavoitetaan myös siviiliasutukselle, oli kyselijöitten huolena virkistysalueen ja lähinnä Hennalan lenkkipolun säilyminen nykyisellään. Kasarmialueen vanhojen historiallisten rakennusten käyttö askarrutti tulevaisuudessa. Myös Kaupunginpuutarhan paikalle Kaarikadun viereen suunnitellun senioritalon ja talvipuutarhan tarkemmasta rakennusaikataulusta kyseltiin.

Osa julkinen liikenteen reiteistä kaipaisi uudenlaista suunnittelua. Asia on noussut ajankohtaiseksi, kun sosiaali- ja terveystoimi nimesi ainoastaan asuinalueitten väestömäärien perusteella lähiklinikoitten eli terveyskeskusten asiakkaat kohteisiinsa. Siellä ei huomioitu laisinkaan linja-autoreittien palveluperiaatetta, kun osa kaupunkilaisista etsiytyy uusille terveysviranomaisten määräämille lähiklinikoille. Kaupunkiin kaivataan edelleen rengasmaisia linja- autoreittejä, joitten suunnittelussa huomioitaisiin niin lähiklinikoille kuin kauppakeskuksiin kuin kirjastoon ja teatteriin pääsy, kun pysäkki olisi lähietäisyydellä. Esimerkiksi Saimaankadulla sekä Kannaksen- ja Laaksokadulla linja-autoreittejä ei ole laisinkaan, vaikka Paavolan kerrostaloalueilla asuu nykyisin muutama tuhat ihmistä.

Kun Oma Lahti-iltoihin oli Lahden teknisen- ja maankäytön toimialan ja AMK:n mukana olleet työntekijät olivat varanneet neljä tuntia iltaa kohden aikaa, niin alueitten asukkailla oli mahdollisuus keskustella heidän kanssaan vapaamuotoisesti. Ruusuja ja risujakin varmasti annettiin, mutta näiden iltojen kaltaisia keskustelutuokioita on syytä jatkaa tulevaisuudessa myös keskustassa ja Ahtialan laajalla alueella.

Marja-Liisa Niuranen

Sunnuntaina 23.03.2014 pidetyssä vuosikokouksessa päätettiin jatkaa Nikkilän asutusalueen Omakotiyhdistyksen
toimintaa ainakin tämän vuoden ajan.Kokouksessa kuultiin yhdistyksen toimintakertomus ja hyväksyttiin tilinpäätös ja myönnettiin vastuuvapaus tilivelvollisille. Lisäksi hyväksyttiin vuoden 2014 toimintasuunnitelma ja talousarvio.

Eino Haapala lupautui jatkamaan puheenjohtajana ja johtokunnan muiksi jäseniksi valittiin Heikki Iivonen, Maija Oravala, Jani Oravala ja uutena jäsenenä Anneli Peltokukka.

Keskusteltiin tulevan vuoden toiminnasta: Pidetään siivoustalkoot toukokuussa ja yritetään järjestää historiikki-iltaa Nikkilän alueesta. Lisäksi toivotaan, että voisimme järjestää päiväkerholaisille, joita myös avustamme rahallisesti, kesätapahtuma leikkimielisten kisojen merkeissä. Lisäksi paperinkeräysastioiden tyhjennys parillisten kuukausien toisena tiistaina eli 08.04. , 10.06 , 12.08, 14.10. ja 09.12. 2014.

Ollaan mukana myös Lahden Omakotiliiton ja Lahden kaupungin aluekummitoiminnassa. Lisäksi yritämme järjestää yhteisen pikkujoulun muiden Omakotiliiton jäsenyhdistysten kanssa. Jäsenmaksu pidetään ennallaan eli 5 euroa / talous. Jäsenmaksulomakkeet jaetaan postilaatikkoihin toukokuun alussa. Lisäksi yhdistys vuokraa edelleen oksasilppuria 10 eur / vrk ja pensasleikkuria sekä painepesuria 5 eur / vrk ja jatkovarrelista oksaleikkuria esim. omenapuiden yläoksien siistimiseksi 2 eur/vrk. (Varaukset Eino Haapalalta p. 0400843645).

Yhdistyksen sihteerinä jatkaa Jani Oravala, toiminnantarkastajana Aulikki Liukkonen, varalla Leila Koivikko ja rahastonhoitajana Lena Haapala.
Jäsenet voivat ottaa yhteyttä johtokuntaan Facebook sivujen Nikkilän asutusalueen Omakotiyhdistys tai sähköpostin nikkila.oky@gmail.com kautta . Voi laittaa toiveita tapahtumista mitä toivottaisiin järjestettävän tulevaisuudessa. Pyritään yhdessä pitämään huolta omasta asuinalueestaamme ja sen siisteydestä.

Eino Haapala

Saksala-Seuran vuosikokous

Saksala-Seuran vuosikokous pidettiin sunnuntaina 23.3.2014. Odotimme paikalle myös uusia, innokkaita saksalalaisia, kun kiinnostusta esimerkiksi lapsiperheiden retkiin on talven aikana osoitettu. Mutta kokoukset eivät taida kiinnostaa tämän päivän ihmisiä. Kyllähän me täällä Saksalassakin mieluummin osallistumme itse toimintaan, mutta muutamia kokouksiakin on välillä pidettävä. Toiminnan alkuvuosina järjestimme joka vuosi erilaisia koko perheen tapahtumia. Edelleenkin tapahtumat on enimmäkseen tarkoitettu eri-ikäisille saksalalaisille. Lapsiperheiden edustajia vain kaivattaisiin kertomaan, mitä tämän päivän lapsiperhe haluaa asuinalueeltaan ja sen asukasyhdistykseltä.

Nyt toimintaa jatketaan pitkälle vanhan, vakiintuneen toiminnan pohjalta. Teatteriretkiä järjestetään keväällä, kesällä ja syksyllä. Ympäristöä siivotaan yhteisesti (myös lapset ovat tervetulleita) tänä vuonna 5.5., Esteettömään KeSäMäSään osallistutaan keväällä. Koko kesän ajan pelaamme mölkkyä Saksalan päiväkodin viereisellä kentällä maanantaisin. Emme ole mikään salaseura emmekä poliittisista puolueista riippuvaisia, kaikki voivat tulla mukaan toimintaan tuomaan omia ideoitaan ja viemään niitä eteenpäin.

Uuteen johtokuntaan valittiin: puheenjohtajana jatkaa Vuokko Kautto, varapuheenjohtajana Terttu Hotinen. Muiksi johtokunnan jäseniksi tulivat Anja Hiltunen, Sanna Hämäläinen, Leo Pelkonen, Eeva Siitonen ja Pekka Kautto. Teatterivastaavana jatkaa Merike Nordström. Johtokuntaa voidaan myöhemmin täydentää, jos vaikkapa joku ideoita pursuva perheenisä tai -äiti on kiinnostunut toiminnastamme. Avoimena odotamme muutenkin saksalalaisten ideoita ja ajatuksia toiminnan kehittämiseksi. Kevään, suunnilleen kuukauden kuluttua ilmestyvästä tiedotteesta löytyy yhteystietomme. Tervetuloa rohkeasti mukaan!

Vuokko Kautto

Suomalaisen rockmusiikin yksi hienoimpia musiikintekijöitä on Samuli Putro. Hän tuli 90-luvun lopulla tutuksi Zen Cafe-yhtyeen nokkahahmona. Zen Cafe tunnettiin monista hittibiiseistään, mm. Harri, Mies jonka ympäriltä tuolit viedään, Todella kaunis, Piha ilman sadettajaa, Aamuisin, Eipä tiennyt tyttö ja Rakastele mua. Yhtye teki kaikkiaan 7 studiolevyä ja yhden kokoelman.

Kun Zen Cafe meni telakalle v.2007, Samuli Putro on tehnyt soololevyjä ja sen myötä kiertueita. Soololevyjä on ilmestynyt kaikkiaan neljä. Ensimmäinen levy Elämä on juhlaa ilmestyi v.2009. Helmikuussa 2014 näki päivänvalon uusin ja neljäs soololevy, Taitekohdassa.

Kerro levynteosta ja millainen prosessi se oli, Samuli Putro?
-Kirjoitusprosessina se oli kolmiosainen. Aloitin joulukuussa 2012 Joensuussa, joulu- ja tammikuun tein biisejä siellä. Olin yhden kaverin vanhempien autotallissa, kun siellä oli kaverin piano ja sain sen lainaan. Teippailin peittoja vilttejä autotallin oveen ettei kävisi viima. Soittelin pianoa hansikkaat käsissä, mistä oli leikattu sormenpäät pois. Kun sain lauluja tehtyä, menin Valamon luostariin, josta otin neljäksi päiväksi huoneen ja kirjoitin kappaleet puhtaaksi sieltä käsin.
Tulin Helsinkiin, jossa jatkettiin keikkoja. Maaliskuussa 2013 keikat oli taas ohi ja menin takaisin Joensuuhun, jossa olin huhti-ja toukokuun. Kun kappalemäärä oli kasassa niin syksyllä 2013 ruvettiin tuottaja Eppu Kososen kanssa tekemään sovitus- ja äänitystyötä. Loppuvuodesta otin vielä kolme viikkoa aikaa, jolloin tein lisää lauluja kun tuntui että jotain puuttuu. Tuli kaksi biisiä eli levyn singlebiisi Kuka tahansa kelpaa ja levyn päätösraita Älkää unohtako toisianne. Kolmessa erässä tuo siis tehtiin ja työstöprosessi oli aika pitkä. Masterointi oli valmiina tammikuun puolivälissä 2014.
– Levyllä oli sama tekijätiimi kuin viime levylläkin, tuottajana Eppu Kosonen ja äänitettiin Hip-studiolla Helsingissä. Viisi kuukautta meni kirjoittamiseen, kaksi kuukautta sovittamiseen ja äänittämiseen meni kuukausi, plus miksaukset päälle. Demot ja sovitukset oli aika pitkälle valmiit studioon mentäessä ja tietystikin soittajat toivat oman panoksensa omalla otteellaan ja soittotyylillään. Turha studioon on mennä harjoittelemaan. Ennakkotyöt tehtiin mahdollisemman paljon valmiiksi ja äänittäminen on vain toteuttavaa työtä.

Sun neljä soololevyä ovat kaikki hyvinkin erilaisia. Ensimmäinen oli varsin pelkistetty, toisella soololla mentiin askel eteenpäin ja kaksi viimeisintä levyä ovat olleet bändilevyjä. Onko biisejä tehdessä selvillä tuleeko bändilevy vai jotain muuta?
-Tällä kertaa olin tietoinen siitä ennen biisien tekoa, että tehdään saman bändin kanssa koska se tekeminen meni niin lomittain niiden keikkojen kanssa. Tavallisten hautajaisten-levykiertueen ensimmäinen kolmen kuukauden keikkapätkä oli tehty, kun aloin lauluja tekemään tälle uudelle levylle, ja soittajien naamat oli mielessä biisejä tehtäessä ja soitettavaksi.

Levyn nimi on Taitekohdassa. Onko levyn nimessä kenties symboliikkaa oman uran tiimoilta?
-Levylle päätyi sellaisia kappaleita, joissa eri-ikäiset ihmiset ovat erilaisten oivallusten partaalla. Levyn kappaleissa kertojaminä ottaa sellaisia muotoja, jossa on vanhempi mies jossain pohjois-skandinaviassa tai 5-6 vuotias tyttö joka ensimmäistä kertaa ymmärtää että on olemassa sellainen asia kuin riitelevät vanhemmat, eli fakta ja fiktio alkaa sekoittumaan. Olen ajatellut sen niin, ettei se ole minun päiväkirjaa vaan on olemassa fiktiiviisiä aineksia, jossa kaikki sekoittuu näkemykseni kautta ja laajenee kuulijalle. Ei se mitään Salatut elämät-kuviota ole.Tirkistellä pystyy tuon kautta mun elämää, mutta kaikki mitä sieltä kuuluu, ei ole totta.
Paikat vaikuttaa aina, esim. kun menee kaupunkiin missä ei tunne niin valtavasti ihmisiä niin sitä asettuu pikkuisen erilaiseen rooliin kuin tutussa ympäristössä. Ja se avaa aisteja, aivan samalla tavalla kuin olisi ulkomailla, näkee pikkuisen paremmin ja värit ovat siellä kirkkaammat. Tuo sama asia tapahtuu myös sellaisessa tilanteessa kuin, että menee Joensuuhun ja katsoo tilannetta näkökulmasta, että tiedän täältä 5-6 ihmistä enkä 500-600 niinkuin Helsingissä.
-Ensimmäisen kerran tuon työtavan tajusin v.1998, kun Zen Cafe-hommasta ei meinannut tulla mitään. Ajattelin silloin, että ei perkele, mun on pakko laittaa kaikki peliin ja vuokrasin mummonmökin Alajärveltä, jonne menin kirjoittamaan Ua Ua-levyn biisejä. Silloin tapahtui se, että uskalsin ajatella itseäni lauluntekijänä mutta se vaati sen rimanylittämisen. Siihen piti heittäytyä ja tehdä se niin hyvin kuin ikinä pystyy.

Kysytäänkö sulta biisejä paljonkin muille artisteille?
-On niitä kyselty tasaisin väliajoin. Siinähän käy aina niin, että kun sanoo tarpeeksi monelle A&R-henkilölle ettei onnistu niin sana lähtee kiertämään ettei kannata kysyä siltä. Sitten kun henkilöt vaihtuu ja uudet tyypit tulee kehiin niin tulee uusi kyselykierros, ja tulee taas sanottua että eipäs nyt oikein lähde, edelleenkään.

Vieläkö Zen Cafe-yhtyeen cómeback-keikkojen perään huudellaan?
-Silloin tällöin kysellään. Nyt kun on noiden hallikeikkojen aika Suomessa ja kun on tullut muutamien bändien comebackit ja lopettamisia niin ne tilanteet on sellaisia missä joku muistaa että mites toi ja toi bändi, nehän ei olekaan vielä tehnyt comebackeja. Siinä mielessä Zen Cafe on yhden sortin Eiffelintorni, että siinä on kolme jalkaa ja jos se aikoo kammetta pystyyn niin se on isompi homma kuin se että nyt vaan soitetaan. Jos huomenna aloitettaisiin harjoittelemaan niin me oltaisiin keikkakunnossa vasta 2018. Sen verran jääriä me ollaan. Nostalgia on omalajinsa ja se ei ole lähtökohtaisesti paha asia, mutta se ei nyt tunnu tällä hetkellä käyttökelpoiselta välineeltä, mihin mennä.

Onko sinun mielestä suomalainen musiikkiala-ja kenttä muuttunut miten paljoa?
-Sellaista aaltoliikettähän tämä on ollut. Itse odotan tällä hetkellä uusien bändien voimakasta tulemista ja sellaista jätkäestetiikkaa, joka on ollut pikkuisen aikaa pois. Reilu puoli vuosikymmentä on ollut tuotteistetun musiikin aikaa. Mulla on sellainen olo, että tää on vaan aaltoliikettä eikä mikään ole pysyvää. Tilanne on hyvinkin toiveikas. Aina taantumien kohdalla syntyy uusia bändejä ja kun taantuma taittuu, ja rahaa rupeaa liikkumaan enemmän niin yhtäkkiä ne bändit jotka on tehneet taantuman aikana pohjatyönsä niin ne puhkeaa kukkaan.

Mitä vuosi 2014 tuo tullessaan muuta kuin tämän keväisen levyjulkaisukiertueen?
-Kesä tehdään festarikeikkoja ja ollaan puhuttu, että syksyllä tehtäisiin keikkoja, joku 5-6 viikkoa koska kaikki ne paikat jossa haluttaisiin käydä, ei tule mahtumaan mitenkään tähän kevääseen. Tää on kuin kolmijalkainen hirviö, joka etenee niin se on sellainen ideaali levykiertueen malli. Siihen mahtuu kolme vuodenaikaa ja kolmea erilaista settiä. Aluksihan sitä soittaa pitkiä keikkoja, festivaalit ovat lyhyempiä ja syksylle voi vaihtaa setin sellaiseksi kuin itse haluaa. Siitä olen tykännyt, että voi tehdä kolmea erilaista konserttimallia.
Ei nämä minun keikkamäärät ole mitään verrattuna esim.tanssiyhtyeisiin, jotka tekevät vuositasolla 200 keikkaa. Siinä mielessä olen aika tissiposki, sillä mun keikkamäärät pyörivät 60- 70 keikan välillä/vuosi maksimmissaan. Sen jälkeen alkaa turhautuminen toistoon ja täytyisi löytää joku uusi lähestymistapa asiaan tai alkaa tekemään uutta musiikkia.

Teksti: Vesa Kontiainen

Lahdessa kaupunkilaisia hämmentää uusi lähiklinikka-malli, millä korvataan entinen terveyskeskus-nimike. Lähiklinikat löytyvät edelleen entisistä osoitteista: Ahtialasta Itäinen lähiklinikka, Keskustan lähiklinikka ja pääterveysasema Kauppakadulta Paavolasta ja Launeelta Eteläinen lähiklinikka. Uusilta nimikkeiltään ne ovat lähiklinikoita. Niille asiakkaat on jaettu asukkaitten postinumeroitten mukaan. Tämän vuoden alussa kansalaisilla on mahdollisuus siirtyä haluamalleen lähiklinikalle tai muun kunnan terveyskeskuksen asiakkaaksi vähintään vuodeksi. Ennen siirtymistä kuntalaisen on tehtävä aikomuksestaan ilmoitus kotikunnan viranomaiselle.

Lahden eläkkeensaajien tilaisuudessa Kasi-salilla kävi viime viikolla Lahden sosiaali- ja terveysviraston vt. terveyspalvelujohtaja Eevaleena Saarinen kertomassa uudesta lähiklinikkamallista ja niiden palveluista. Etelälahtelaiset saavat edelleen perusterveydenhoidon palvelut Eteläisestä lähiklinikasta eli Launeenkatu 74:ssä. Lääkärille tai terveydenhoitajalle pitää varata aika Päijätneuvosta, puh. 03 – 818 9120, mistä numerosta vastaa arkisin kl 07.30 – 20 ja pyhinä 07.30 – 15 terveys- tai sairaanhoitaja. Systeemi pelaa myös siten, että ruuhka-aikana soittajan numero tallentuu ja Päijätneuvosta otetaan kolmen tunnin sisällä yhteys soittajaan. Aikaa varaamattakin voi klinikalle mennä, mutta odotus saattaa kestää muutaman tovin. Eteläinen lähiklinikka on kilpailutuksen jälkeen siirtynyt Mediverkko Oy:n organisaatioon.

Uudistuksen tavoitteena on, että klinikoilla on siinä määrin henkilökuntaa, että lääkäri ja sairaanhoitaja voisivat tehdä työparina hoitotyön. Kansalaisten toiveena on saada klinikoille pysyviä, kohtuulisen hyvää suomea puhuvia lääkäreitä. Kaupunginsairaalaan asiakas pääsee avohoidon lähetteellä sisätautilääkärin ja geriatrian tutkimus- ja erikoishoidon klinikalle, muut erikoissairaanhoitoa vaativat asiakkaat hoidetaan Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Pääterveysasemalle Kauppakadulle Paavolassa ohjataan asiakkaat, jotka tarvitsevat monipuolista hoitoa.

Terveyskioski palvelee edelleen päivisin asiakkaita Trion alakerrassa. Äkilliset tapaturmat hoidetaan ensiapuna Lahden kaupunginsairaalassa arkisin kl 8 – 16, muut Akuutti 24:ssä Päijät-Hämeen keskussairaalan uudehkossa siivessä, missä on myös hammaslääkäripäivystys. Lahtelaisille laboratoriot ovat edelleen Paavolan pääterveysasemalla tai kaupunginsairaalassa. Laboratoriopalvelut toimivat myös lähiklinikoilla.

Omaishoitajien vapaapäiviksi on hoidettavalle omaiselle mahdollisuus saada palveluseteli, millä korvataan osa kuluista. Sosiaali- ja terveystoimella on lomapaikkoja Kärpäsen palvelutalossa, perhehoidossa tai omainen voi varata hoitajan kotiin. Lakimääräinen omaishoitajan kuukausivapaa on kolme vuorokautta. Lomapäivien maksusta voi vähävarainen henkilö hakea sosiaalivirastosta alennusta tai vapautusta.

Marja-Liisa Niuranen

Vietnam on tällä hetkellä suuri turistirysä, jonka asukkaista 90 % saa toimeentulonsa erilasista turistipalveluista. Sen asukasluku on noin 92 miljoonaa eli se on väestöltään maailman 14. suurin maa. Alun perin se oli osa suurta Kiinan valtiota, mutta vuoden 1471 se sai oman dynastiansa ja valloitti Champakuningaskunnan nykyisestä Kesk-Vietnamista. Vuonna 1858 Ranska aloitti siirtomaavalloitukset Etelä-Vietnamista. Loppu onkin sitten tutumpaa kaikille. Ranskalaiset  lyötiin Thien Bien Phunissa ja amerikkalaiset Saigonissa vuonna 1975.

Entinen Saigon , nykyinen Ho Chi Minh on miljoonakaupunki, jossa keskiverto suomalainen löytää upean hotellin uima-altaalla varustettuna 30 dollarilla, paitsi ei tammikuun ja helmikuun puolen välin aikoina, jolloin on paikallisten uusi vuosi ja kaikki matkat nousevat 50 %, koska silloin piipahdetaan kotiseudulla. Saigonissa pakollinen ”must” on Cu Chin luolastot, joihin pääsee 15 eurolla tutustumaan. Ellet ole ollut aikaisemmin klaustrofobinen , niin ryömiessäsi siellä hivenen, kyllä tulet. En olisi mennyt sinne ryömiskelemään lainkaan, ellei vaimoni Eira olisi mennyt. Lepakot ja pöly eivät helposti karkaa mielestä. Käärmeryyppy reissun jälkeen oli todella paikallaan.

Sotamuseo HCMC on turisteja kiinnostava kolmikerroksinen museo, jossa voi tarkastella amerikkalaisten vieraanvaraisuutta ulkomaisten lehtimiesten ottamien kuvien avulla. Kylmän sodan propaganda on uskottavaa ja agent orange myrkyn vaurioittamia vietnamilaislapsia ei todellakaan katsele ilman kyyneleitä.

Muita kohteita ovat lukuisat pagodat paras Jade Emperor Pagoda. Saigonin bisnesaluetta voi tuijotella hotelli Rexin baarista ja Chinatownista löytyy parhaat matkamuistot. Ben Thanin kauppahalleista löytyy kaikkea perseestä perämoottoreihin. Ellei löydy, sen täytyy olla tarpeetonta. Suomesta ei esimerkiksi vielä löydy sellaisia teräväpiirtotelevisioita, joita siellä oli tarjolla.

Matkamme jatkui Vietnamin keskiosiin Nha Trangin rannoille. Ryssiä siellä pyöri kuin kimalaisia pölytysaikana. Saimmekin kuulla hotelli-isännältämme, että heiltä ei vaadita maahan lainkaan viisumeita, joista meidän täytyi kuukauden reissulla maksaa 80 euroa. Kaupunkia ympäröivä meri oli kirkas ja se sopi erinomaisesti meille kalastamiseen ja snorkalukseen, jossa olemme vuosien kokemuksella jo ”puoliammattilaisia”. Paikallisten Uuden vuoden yön ilotulitusta seurasimme parvekkeelta ja biletystä jatkoimme saksalaispubissa.

Matkamme eräs kohokohta oli Hoi Anin kiireetön lekotteluviikko, jolloin nautimme kaupungin nähtävyyksistä ja sitä halkovan joen markkinatunnelmista ja ilmaiskonserteista. Parhaan päiväretkemme teimme China Bechille, josta on kirjoitettu ja jota on filmattu paljon.
Huen keisarillisessa kaupungissa emme juuri päässeet nauttimaan säästä, sillä siellä palelimme, mutta kaupungin historiasta nautimme upealla päiväretkellä.

Loppumatkan kohokohdaksi muodostui tutustuminen Mekong-joen suiston elämään yöretkellä. Kelluvat markkinat ja satoja vuosia vanhat Khmerien kuningaskunnanaikaiset temppelit olivat viehättäviä kohteita, joissa orientti loisti ikimuistoisena heijastuksena menneisyydestä.
Näkemättä tosin jäivät Sapan suuret riisipellot, Dalatin paikallislomakaupunki ja Hanoi. Tosin kuulin luotettavalta lähteeltä, että Hanoista ei tullut taaskaan vettä.

Juhani Melanen

Aikana, jolloin keskustelu tapahtuu yhä useammin puhelimien, sosiaalisen median ja sähköpostin välityksellä, Venetsian omakotiyhdistys on halunnut pitää kiinni perinteisemmästä kommunikoinnin muodosta. Ihmisten tapaaminen kasvotusten, ajatusten vaihtaminen päivittäisistä asioista sekä läheisten kohtaaminen yhteisen tekemisen merkeissä ei ainoastaan aiheuta hetkellistä sosiaalista täyttymystä. Se auttaa myös yhdistyksen asioista sovittaessa.

– Kun ihmisiä kohtaa keskusteluissa, se avaa mahdollisuuden parempaan yhteiseen kanssakäymiseen myös esimerkiksi omakotiyhdistyksen asioista keskusteltaessa, kertoo Venetsian omakotiyhdistyksesen puheenjohtaja Jari Grönroos.

Ja kun naapuri on muutekin, kuin vain pihassa töistä kotiutuessa moikattava kasvo, nousevat myös yhteisöllisyyden parhaat puolet esiin. Venetsian omakotiyhdistys onkin melkoisen aktiivinen tekijä, joka järjestää useita vuotuisia tapahtumia, siivoustalkoita ja muita tempauksia. 30:n ja 150:n välillä vaihtelevalle osallistujamäärälle riittää välillä pelkkä yhdessäolo.

– Olemme huomanneet, että ihmiset eivät aina edes kaipaa runsasta ohjattua tekemistä. Pelkkä mahdollisuus ajatustenvaihtoon motivoi ihmisiä tulemaan paikalle.

Grönroos myöntää, että lahjotukin on: tarjoaahan yhdistys esimerkiksi talviriehessaan asukasyhdistyksen jäsenille kahvit, mehut ja makkarat. Silti ennen kaikkea halu kohdata toiset ihmiset saa hänen mukaansa väen liikkelle.

Maanantaina vuorossa oli talvirieha, jota Venetsian omakotiyhdistys on järjestänyt jo vuosia. Täten jo perinteikkääksi muodostunut, varsin keliriippuvainen tapahtuma ei tällä kertaa sisältänyt sattuneesta syystä esimerkiksi luistelua tai hiihtoa, jotka yleensä ovat kuuluneet oleellisena osana tapahtumaan.
Tällä kertaa ohjelmassa oli kuitenkin hieman kesäisempänä tunnettu ohjelmanumero, eli iltarastit. Lyhyt suunnistusreitti kulki Venetsian leikkipuiston lähialueilla. Talviriehan ja omakotiyhdistyksen tapahtumien tarkoituksena yleensäkin on Grönroosin mukaan ennen kaikkea saada lapset liikkelle ja mukaan tekemään. Aiemmin yhdistys on pelannut lasten kanssa esimerkiksi pesä- ja potkupalloa.

– Pyrimme opettamaan lapsille ”vintageasioita.” Sitä, että jalkapalloa voi pelata muutoinkin kuin vain ruudun välityksellä.

Yhdistyksen tarkoituksena on tulevaisuudessa järjestää myös jonkinlaisia luontoretkiä, kuten vaikkapa sienestystä. Aiemmin luonnossa ollaan vierailtu esimerkiksi laavuilla makkaraa paistaen. Grönroosin mukaan naapurien ja lähellä asuvien kohtaaminen on nykypäivänä vielä entistä tärkeämpää.

– Haluan tavata naapurini muuallakin kuin Facebookissa. Että voi jutella ja sanoa ”terve, mä olen tässä.”

Mikko Blomberg

Torkkelin Killan juhlassa, huhtikuussa 1979, Erkki Tuuli esitti juhlapuheessaan ajatuksen Viipurin Pyöreäntornin mallisen rakennuksen rakentamisesta johonkin sellaiseen Suomen kaupunkiin, jossa asuu paljon karjalaisia. Lahden kaupunginmuseon tutkija, dosentti Riitta Niskanen on perehtynyt tornin historiaan.

Ensimmäinen julkinen yritys tapahtui, kun Lahdessa järjestettiin Karjalaiset kesäjuhlat vuonna 1982. Silloin kaupungin kauppatorille rakennettiin pienoiskoossa jäljennös Pyöreästätornista. Se toimi kahvilana juhlien ajan. Tornin ulkomaalauksista vastasi onnistuneesti taiteilija Olavi Lanu.

Torni jäi joksikin aikaa seisomaan Lahden torille. Sitä ei haluttu hävittää ja sen osti Karjalaista lähtöisin ollut torikauppias Ruponen, joka siirrätti rakennuksen varastotontilleen Vääksyyn johtavan tien varteen, jossa se oli pitkään ohikulkijoiden nähtävänä. Lopulta pahvilevyistä tehty rakennelma pehmeni sateissa niin että se oli hävitettävä.

Muotoja suunnitelmaan

Lahden karjalaisyhteisö tarttui sanoista tekoihin vuonna 1982, kun arkkitehti Jorma Salmenkivi alkoi piirtää kaupunkiin suunniteltua Karjala-taloa. Salmenkivi oli Viipurin kaavoittajan Otto I. Meurmanin oppilas.
– Rakennukseen suunniteltiin kolme kerrosta, kaksi salia, näyttelytila Viipurin taidekokoelmalle, ravintola ja kabinetteja sekä pieni toimisto. Fuktionaalisessa rakennuksessa oli vaikutteita Pyöreästätornista. Siihen piti tulla tornin muotoinen sivuosa, Riitta Niskanen selvittää ja näyttää samalla valkokankaalla rakennuksen julkisivupiirroksen.

Tämän jälkeen alkoi julkinen keskustelu maakuntalehden mielipidesivulla. Otto-Iivari Meurman tuomitsi tornin kopioimisyritykset ja Vesijärven rantapuistoon, Jalkarannan tien varteen sijoittaminen sai moitteita kirjoituksissa. Rakennusta ei haluttu niin keskeiselle paikalle.

Myrskyäviä kannanottoja

– Yhdessä kannanotossa todettiin, että evakot ovat jo vallanneet alkuperäisten asukkaiden maita, eikä heille pidä antaa mitään enää ennen kuin ovat maksaneet saamansa maat. Osa mielipiteistä sai jopa rasistisia piirteitä, Riitta Niskanen selvittää.

– Eräässä kannanotossa todettiin puolestaan, ettei Hämeeseen kaivata mitään Bombataloa. Yksi kirjoittaja ehdotti erityisoikeuksia saavia ahvenanmaalaisia siirrettäväksi Neuvostoliittoon ja karjalaisten siirtämistä puolestaan Ahvenanmaalle.

– Suuri kannanottajien vähemmistö kehotti unohtamaan heimoriidat ja muistutti käydyssä keskustelussa, mitä kaikkea karjalaiset olivat paikkakunnalle ja seudulle tuoneet. Osa syntyperäisistä lahtelaisista halusi säilyttää oman muistojensa puiston ja vastusti sen reunaan suunniteltua rakennusta tästä syystä.

Kirjoitusten vuoksi rakennuksen sijoittamisvaihtoehdoista alkoi kunnallispoliittinen pallottelu, vaikka rakennuksen rakentamiseen oli saatu merkittävä testamenttilahjoitus, jonka turvin rakennustyöt oli mahdollista aloittaa.

Karjala-sali tavoitteena

Maakuntalehti lopetti mielipiteiden julkaisemisen aiheesta vuonna 1984 ja hanke painui unohduksiin, kun talon sijoituspaikasta ei päästy yksimielisyyteen.
Vielä 1990-luvulla Karjala-salia kaavailtiin Lahden yliopistokeskuksen rakennukseen. Lahden Seurahuone -hotelliin saatiin jo Karjala-kabinetti ja sinne erilaisia muistoesineitä, mutta se sai toimia vain hetken aikaa, kun hotellin omistaja vaihtui ja kabinetin sisustus muutettiin.

Pyöreäntornin henki elää Lahdessa. Esimerkkinä on vaikkapa Alasenjärven rannalla sijaitseva uimakoppi, jossa on muotoja haettu Viipurin tornista. Yksityishenkilö rakensi Ahtialaan jo vuonna 1948 neljä metriä halkaisijaltaan olevan pumppuhuoneensa Viipurin kuulun tornin näköisyyttä tavoittaen.

Tutkija Riitta Niskanen kertoi Viipurin Pyöreäntornin muistojen säilyttämisestä Lahden kaupunginmuseon Viipuri mon amour -näyttelyn luentosarjassa.

Lasse Koskinen

Ensimmäinen yleisötilaisuus eteläisen kehätien suunnittelun tiimoilta järjestettiin keskiviikko-iltana Salpausselän koulun auditoriossa. Paikalle ilmaantui satakunta henkeä kuuntelemaan tiesuunnittelun viimeisimmät kuviot, joita valottivat mm. ELY-keskuksen projektipäällikkö Ari Puhakka, Lahden kaupungin maankäytön johtaja Veli-Pekka Toivonen ja tiesuunnitelmaa tekevän konsulttiryhmän Ramboll Finland Oy:n projektipäällikkö Seppo Massinen.

Yleisön joukossa nähtiin useita etelälahtelaisia vaikuttajia, jotka ovat vuosien varrella ottaneet kantaa tien linjauksiin. Tien suunnittelijat pyysivät asukkaita mukaan suunnitteluun, mutta keskustelu toisesta, halvemmasta vaihtoehdosta ( Renkomäen linjaus) tyssäsi heti alkuunsa.
– Tien linjaus on otettu huomioon aluesuunnittelussa jo 60-70- luvulta lähtien. Tie on maakuntakuntakaavassa ja yleissuunnitelmassa Launeen vaihtoehdon mukaisesti ja suunnittelu etenee nyt ainoastaan tällä sapluunalla. Launeen vaihtoehto on yhteiskuntataloudellisesti edullisin vaihtoehto, kun otetaan huomioon kaikki liikenteelle tulevat säästöt linjasi Ari Puhakka vastauksesaan.

Tilaisuudessa selvisi, että tien hinta tällä hetkellä tulisi olemaan noin 180 miljoonaa euroa. Hintaa on pyritty alentamaan tekemällä muutamia halvempia vaihtoehtoja tiettyihin tien osa-alueisiin.
– Patiokallion tunneli pyritään korvaamaan avoleikkauksella ja kiertämällä tietä hieman pohjoiseen päin, jottei avoleikkuuta tarvitsisi tehdä kallion korkeimmassa kohdassa. Nikulan eritasoliittymä ollaan toteuttamassa tavallisena tasoristeyksenä, tosin eritasoristeyksen tekeminen myöhemmässä vaiheessa jätetään mahdolliseksi. Hennalan varuskunta-alueen mahdollinen muuttaminen asuinalueeksi saattaa vielä muuttaa tätä suunnitelmaa, jos autojen määrä vanhalla Helsingin tiellä lisääntyy uuden asuinalueen myötä. Kujalan liittymän keventäminen on myös mukana ns. kevytversion suunnitelmissa. Lisäksi Hollolan puolella tien alkupuolella tyydyttäisiin kaksikaistaiseen tiehen.

Yleisöä huolestutti erityisesti melu- ja pohjavesisuojauksista tinkiminen kevytversiossa.
– Melu- ja päästösuojauksista ei olla missään nimessä tinkimässä. Myös tarvittavat pohjavesisuojaukset tehdään viimeisen päälle alkuperäisen suunnitelman mukaan. Niihin ei kumpaankaan kajota. Tarvittavat tunnelit tehdään niin, että molempiin ajosuuntiin on omat tunnelinsa, joten tunneleihin ei tule kohtaavaa liikennettä. Liipolan kohdalla kyse on kalliotunnelista , joten tunneleiden väliin jää noin 15 metrin levyinen kalliosiivu. Patomäen tunnelin pituudeksi tulee 500 metriä ja Liipolan tunneli noin kilometrin. Tunneleiden osuus pohjavesisuojauksien kanssa on ehdottomasti tien kallein rakennusvaihe selvensi Massinen.

Seppo Massinen toi esiin myös uuden valtatien merkityksen radanvarren alueen kehitykseen.
– Kymmeneen vuoteen Lahti ei ole päässyt kehittämään radanvarren aluetta, koska valtatie on mennyt keskeltä kaupunkia. Nyt kuitenkin uuden eteläisen kehätien suunnittelun alkaminen todenteolla on mahdollistanut myös radanvarren alueen suunnittelun, joka on erityisen tärkeää Lahden kaupungille. Lisäksi liikenneturvallisuus paranee. Kehätien rakentaminen säästää vuosittain 20 henkilövahinkoa ja yhden liikennekuoleman vuoden 2020 liikennemäärillä arvioituna kertoi Massinen

Yleisöä pyydettiin mukaan tien suunnitteluun myös jatkossa. Tosin aika monelle paikallaolleille tuntui jäävän sellainen kuva, että tie on jo valmiiksi suunniteltu, eikä siinä pienen ihmisen ääni paljon enää kuulu. Lähinnä asukkaiden apua tullaankin tarvitsemaan tien haittavaikutusten ( melu, päästöt ym) lieventämistoimenpiteiden suunnittelussa. Näillä näkymin seuraava yleisötilaisuus järjestetään kesäkuussa, kun suunnittelijat ovat saaneet tarpeeksi vertailutietoa eri vaihtoehdoista. Tiesuunnitelman tulee olla valmis huhtikuun loppuun 2015 mennessä. Jos tiesuunnitelma saa eduskunnan hyväksymisen ja siten pääsee tarvittavan rahoituksen piiriin, voivat eteläisen kehätien rakennustoimet läpi Etelä-Lahden alkaa jo vuoden 2017 aikana.

-Petri Salomaa-