Lahden eteläinen ohitie on ollut kiistelyn aiheena jo 60-luvulta asti jolloin ensimmäisen kerran joku piirsi tussillaan karttaan ohitielinjauksen kulkemaan Launeen läpi. Lahti oli silloin hyvin erinäköinen kaupunki kuin nyt, liki 50 vuotta myöhemmin. Silloin Launeen linjaus sijoittui oikeasti kaupungin etelälaitamille, sillä mm. Patomäkeä tai Liipolaa ei vielä ollut olemassakaan, ainakaan sellaisina asutusalueina kuin me ne tänä päivänä tunnemme.
Kun kaupunki ajan myötä kasvoi etelään päin, syntyi tarve siirtää ohitie kauemmas asuinalueilta. Miksi ohitie kulkisi keskellä kaupunkia? Keksittiin ohitielle uusi, hieman etelämpänä kulkeva vaihtoehtoinen linjaus Renkomäen kautta. Tämä Renkomäen linjaus valittiinkin valtuustossa Lahden eteläisen ohitien uudeksi linjaukseksi 90-luvun lopussa. Joitain tahoja tämä ei miellyttänyt ja niinpä useamman hieman kyseenalaisenkin äänestyksen jälkeen Launeen linjaus naulattiin Lahden ainoaksi ohitievaihtoehdoksi.
Sen jälkeen juupas eipäs- keskustelu on värittänyt lahtelaista poliittista kenttää ja kahvipöytäkeskusteluja. Launeen linjauksen vastustajat eivät ole luovuttaneet, vaikka tällä hetkellä Launeen linjaus näyttääkin ainoalta vaihtoehdolta. Omalähiön kolmeosaisen jutun viimeisessä osassa keskitymme poliittisiin kuvioihin hankkeen ympärillä. Ensimmäisessä osassa tutkittiin tieliikenteen määriä ja toisessa osassa keskiössä olivat pohjavesikysymykset.

VT 12-Launeen linjaus, joka on voimassaolevan maakuntakaavan mukaan myös ainoa mahdollisuus, herättää ymmärrettävästi voimakkaitakin tunteita. Tämä hillittömän kallis, asutusalueen läpi kulkeva, ökytieksikin kutsuttu valtatiesuunnitelma ei kuitenkaan ole aina ollut itsestään selvä vaihtoehto ja asian ympärillä on ollut monenlaista poliittista kuhinaa, kaupankäyntiä ja lobbausta suuntaan jos toiseenkin.

Vuosituhanteen vaihteen tienoilla näytti selvältä, että Renkomäen vaihtoehto valitaan uudeksi linjaukseksi Launeen sijaan.
Mitä ihmettä oikein tapahtui, ettei tie kuitenkaan rakentunut Renkomäkeen?

– Valtuustossa äänestimme kolme kertaa Renkomäen linjauksen puolesta, mutta silti tietyt tahot (mm.silloinen valtuuston puheenjohtaja Tapio Luttinen) äänestystuloksesta huolimatta jatkoivat Launeen linjauksen lobbaamista ympäristöministeriöön päin. Neljännellä äänestyskerralla Launeen linjaus sitten voitti yhdellä äänellä, kun äänestyksestä oli poissa kaksi Renkomäen kannattajaa ja varavaltuutetut manipuloitiin äänestämään Launeen puolesta. Sen jälkeen ei enää ole asiasta äänestetty muisteli pitkäaikainen valtuutettu Onerva Vartiainen pari vuotta sitten käydyssä keskustelutilaisuudessa.
(Omalähiö, 30.3.2012)

– Koskaan ei kuitenkaan pyynnöistä huolimatta tehty edes alkeellisintakaan pienoismallia Renkomäen vaihtoehdosta. Ennen viimeistä äänestystä, jossa Launeen linjaus sai niukan voiton, olin jättänyt valtuustokysymyksen, jossa pyysin tietoja, miten paljon omakotitalo- ja rivitalotontteja voitaisiin kaavoittaa ja myydä Launeen linjausalueelta, jos ohikulkutietä ei siihen tule. ( Onerva Vartiainen, Omalähiö, 5.1.2012)

Myös ex-kansanedustaja Maija-Liisa Lindqvist muistaa tuon ajan ja kiistanalaisen viimeisen äänestyksen:
– Luttinen ei arvostanut valtuuston päätöstä ja sen takia Renkomäen linjaukselle ei koskaan tehty yhtään pienoismallia tai havainnekuvia. Mielestäni ministerien tulisi ohjata tiepiirejä, ettei näin järjettömän kalliita tiesuunnitelmia edes tehtäisi muistutti Lindqvist. (Omalähiö, 30.3.2012)

Myös Jouko Skinnari on aikanaan ihmetellyt Renkomäen linjauksen kohtaloa:
– Renkomäki-vaihtoehto tuli nykyiseen seutukaavaan Lahden kaupungin ja Päijät-Hämeen maakuntavaltuuston päätöksellä, minkä ympäristöministeriö vahvisti. Vähemmistöön jäänyt tielaitos ja sen vähemmistöön jääneet tukijat Päijät-Hämeessä ovat estäneet 7 vuotta Renkomäki-vaihtoehdon selvittämisen. Ei ole ihme, että Laune-linjaus on saanut lisänimen Juudaksen tie. Kenen asialla ovat Laune-linjauksen kannattajat?”
( Jouko Skinnari, Omalähiö/kuuma linja 11.11.2003)

Luttisen ränni

80-luvulla Launeen linjaus tunnettiin kansan suussa nimellä ”Luttisen ränni”, sillä yksi tien suurimmista puolustajista oli liikenneministerinä vuosina 1984-87 toiminut Matti Luttinen. Aikalaiset kertovat miehen todenneen useasti, että tie tulee Launeelle tai sitten sitä ei tule ollenkaan. Nähtävästi tämä into Launeen vaihtoehtoon kulkee suvussa, sillä myös Matin poika Tapio Luttinen tunnetaan suurena Launeen linjauksen ystävänä.

Siitä mikä miehet ajoi niin voimakkaasti tukemaan nimenomaan Launeen linjausta, ei ole tarkaa tietoa. Pahat kielet puhuvat kauppayhtymien ja rakennusfirmojen vaalirahoituksista tietyille tahoille ja ns. saunasopimuksista. Näitä väitteitä on vaikea todentaa, sillä kukapa moista suhmurointia julkisesti myöntäisi? Niinpä nämä kysymykset ja arvailut jäänevät ikuisiksi arvoituksiksi ilman lopullista vastausta ja huhut jatkavat elämäänsä toreilla ja turuilla.

Nykyinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ilkka Viljanen muisteli tien uskomattomia vaiheita blogissaan tänä vuonna näin:
– Ensimmäinen suunnitelma Launeen linjauksesta tehtiin Päijät-Hämeen liitossa jo vuonna 1969 Päijät-Hämeen runkokaavan yhteydessä. Tämän jälkeen kolmella vuosikymmenellä tehtiin yhteensä seitsemän päätöstä eri toimielimissä Launeen linjauksen osalta.
1990-luvun lopussa nostettiin Päijät-Hämeen seutukaavan yhteydessä Renkomäen linjaus ensimmäistä kertaa vaihtoehdoksi. Silloin uuden yleiskaavan valmistelutyön yhteydessä kaupunginvaltuusto edellytti, että yleiskaava valmistellaan Renkomäen vaihtoehdon pohjalta, sama esitys tehtiin myös Päijät-Hämeen liitolle seutukaavan tarkastamiseksi.

Tämän jälkeen tapahtui ensimmäistä kertaa koko prosessin kannalta jotain olennaista. Päijät-Hämeen liitto päätti linjata valtatie 12 nk. Renkomäen vaihtoehdon mukaisesti. Ympäristöministeriö jätti kuitenkin 8.2.1999 vahvistamatta seutukaavan siltä osin, kuin sillä oli tarkoitus kumota valtatie 12:een kuuluva Launeen linjaus, joka siis jäi voimaan 8.11.1984 vahvistetun seutukaavan mukaisesti. Vuonna 2003 Lahden kaupunginvaltuusto hylkäsi kehätien osayleiskaava ehdotuksen joka oli Launeen linjauksen mukainen ja kehotti päätöksessään tutkimaan muuta vaihtoehtoa, erityisesti Renkomäen vaihtoehtoa.

Launeen OYK:n hylkäämispäätöksen jälkeen Päijät-Hämeen liitossa valmisteltiin maakuntakaavaa kuitenkin siten, että suunnitteluvaiheessa tarkasteltiin kaikkia vaihtoehtoja ja maakuntakaavaan päätettiin esittää Launeen vaihtoehto 20.2.2006. YM vahvisti tämän maakuntakaavan 11.3.2008. Launeen vaihtoehto on tullut siis Ympäristöministeriön kahdessa päätöksessä (8.2.1999 ja 11.3.2008) valittua Renkomäen vaihtoehdon sijasta, vaikka osa Lahden päättäjistä on vastustanut Launeen linjausta. (Ilkka Viljanen, Blogi 30.8.2014)

Näin siis Viljanen sysää käytännössä vastuun ympäristöministeriölle siitä, että Launetta pidetään ainoana hyväksyttävänä vaihtoehtona. Viljanen itse on profiloitunut vahvasti Launeen linjauksen kannattajaksi, jopa siinä määrin, että tietä on alettu kutsumaan lempinimellä ”Viljasen valtatie”

Yksimielinen viesti?

Lahden poliittinen eliitti on peräänkuuluttanut jatkuvasti sitä, että Lahdesta pitää lähteä yksimielinen viesti ministeriöön. Vastaväitteitä nykyiselle linjaukselle ei hyvällä katsota ja niinpä Hämeen kansanedustajat onkin ”käännytetty” tukemaan Launeen vaihtoehtoa, jotta rahat hankkeeseen löytyisivät. Viime aikoina Launeen suunnitelmaa on alettu riisumaan kustannuksista, koska on ymmärretty se tosiasia, ettei rahaa valtiolta löydy näin kalliiseen suunnitelmaan. Silti pyöritään hinta-arvioissa lähellä 300 miljoonaa euroa. Tosin ns.virallisissa arvioissa, joita lahtelaiset päättäjät ovat tuoneet esiin, hinnaksi mainitaan edelleen vain 180 miljoonaa euroa. Viimeistään lopulliset rakennuslaskelmat kertonevat karun totuuden.

Olisiko järkevämpää tutkia myös ne halvemmat ja helpommin toteutettavat vaihtoehdot (Renkomäki ja Asemacity), jotta asia etenisi?
Vai tarvitseeko sen edes edetä? Kuinka tarpeellinen uusi tie loppujen lopuksi on?

– Puheet siitä, että Launeen linjaus on jo maakuntakaavassa ja ettei sitä enää voi muuttaa ovat pötyä. Maakuntakaavaa voi muuttaa, jos vain poliittista tahtoa löytyy muistuttaa Markku Meriluoto.
Mies tietää mistä puhuu. Pitkälti Meriluodon aloitteesta yleissuunnitelmaa VT 12:n osalta muutettiin taloudellisesti järkevämmäksi ( = säästö noin 60 miljoonaa euroa) välillä Uusikylä – Kausala.
– Esimerkiksi pohjavesiperustelut tien siirtämiseksi ovat käytännössä turhia, koska rata-alue tien vieressä on täysin suojaamaton. Vaikka tie siirrettäisiinkin pois, jäisivät junat edelleen keskustaan ja junat kuljettavat moninkertaisen määrän vaarallisia aineita päivittäin. Lisäksi VT12 liikennemäärät sisältävät yli 90% kaupungin sisäistä liikennettä. Tietä ei siis tehtäisi läpikulkuliikenteen käyttöön vaan kaupungin sisäiseen liikenteeseen. Sitä varten ei tarvita uutta ökytietä keskelle Launetta summaa Meriluto.

Ex-liikenneministeri Merja Kyllönen kiteytti vuonna 2012 miten asiassa edetään:
– Tässä taloudellisessa tilanteessa kaikkia tulevia hankkeita on tarkasteltava aivan uudesta näkövinkkelistä. Kaikki varteenotettavat vaihtoehdot olisi syytä käydä läpi. Siinä vaiheessa vasta kun rahoitus- ja toteutuspäätökset on tehty, voidaan sanoa varmuudella mistä kohtaa tie Lahdessa kulkee ja nythän niitä päätöksiä ei vielä ole tehty. (Omalähiö, 27.1.2012)

Näyttää siltä, että keskustelu VT 12 ympärillä jatkuu vilkkaana myös tulevaisuudessa. Yksi kulminaatiopiste on ensi vuonna pidettävät eduskuntavaalit. Kuka on vaalien jälkeinen liikenneministeri ja mikä on hänen kantansa tulevaan tiehankkeeseen, ratkaisee paljon miten asia jatkossa etenee.
Tällä hetkellä Lahden eteläinen kehätie on liikenneviraston hankekorissa vuosille 2016-2022 monen muun tiehankkeen kanssa. Näiden keskeisten pääväylien parantamisten ja rakentamisen kustannusennuste on kokonaisuudessaan noin 900 milj.€ vuosina 2016-2022. Edellämainitun ajanjakson kärkihankkeet, joihin myös valtio on jo sitoutunut löytyvät rautateiden puolelta ( Pisara-rata, Helsinki-Riihimäki-välin parannustyöt ja Luumäki-Imatra-osuus)

Petri Salomaa

HUOM! Lue myös osat 1 ja 2:

VT 12:n vaiettu vaihtoehto
VT 12 ja pohjavedet 

Katsastuksen alkuasetelma on herkullinen: Viltterin on vietävä Mallu vihille, koska Mallulla on paino jo pahasti etuakselilla. Ennen perhe-elämän aloittamista, Viltterin on kuitenkin katsastettava Ruotsista ostettu Hillman. Tästä alkaa hilpeä miehinen matka yhdessä Mallun velipojan Junnun ja yli-ikäisen raggarin Öövinin kanssa. Vaikka juoksut on jo juostu, on pakko heittää viimeinen pilluralli kaupungilla.
Ja kun ollaan liikenteessä, naarmuja tulee muuhunkin kuin autoon. Käytännössä hauska näytelmä kertoo kasvamisesta. Ollako uskottava ja luotettava isä vai vieläkö voi jatkaa poikamaista rallattelua pitkin kyliä?

Lahden kaupunginteatteri ja ohjaaja Heikki Kujanpää on ottanut itselleen ison haasteen. Melkoiseen kulttimaineeseen nousseen Katsastus-elokuvan (Matti Ijäs, 1988) muuntaminen teatterin lavalle on vaikeaa. Ei vähiten siksi, että tv-elokuvan pääosissa nähdään sellaisia mestareita kuin Vesa Vierikko ja Sulevi Peltola, joiden roolisuoritukset Viltterinä ja Öövininä ovat syöpyneet monen suomalaisen mieliin ja elokuvasta on noussut katukieleen monia legendaarisia heittoja, joita kuulee vähän väliä eri yhteyksissä. Itse kuulun tähän kastiin, joka on katsonut elokuvan useampaan kertaan ja osaan vuorosanatkin suurinpiirtein ulkoa. Lähtökohta oli siis ainakin minun kohdallani hyvin haastava ja ristiriitainen. Kunhan nyt eivät ole pilanneet hyvää tekstiä ajattelin etukäteen tai toisaalta toivoin etteivät ainakaan ole menneet apinoimaan elokuvaversiota.

Tekijät ovat jo etukäteen kertoneet, että elokuvaversio olisi syytä unohtaa, kun istuu katsomaan tätä näytelmää. Varmasti näin ja näytelmän parissa viettääkin oikein mukavan ja viihdyttävän kaksituntisen. Vauhtia piisaa alusta lähtien ja se onkin isossa kuvassa suurin ero elokuvaan, joka oli tempoltaan paljon hitaampi.

Jari-Pekka Rautiainen nuoren Viltterin roolissa on hyvä. Erona elokuvaan, näytelmässä seikkaili myös vanha Viltteri ( Tapio Aarre-Ahtio), joka vei tarinaa eteenpäin tarinoin ja lauluin. Mallun, tuon 70-lukulaisen pissiksen roolin veti uskottavasti läpi Liisa Loponen. Öövinin roolissa melskaa mainio Hiski Grönstrand ja Mallun pikkuveljen, Junnun roolissa nähdään Timo Välisaari. Teemu Palosaari naurattaa yleisöä viinaan ja naisiin menevänä pappina ja vierailija Minna Kivelä hoitaa roolinsa, joita on useita, moitteettomasti omalle hauskalle tyylilleen uskollisena. Niin ja se auto, Hillman, suoriutuu myös roolistaan hajoamatta.

Etukäteen oli mainostettu, että näytelmässä kaahataan myös Lahdessa. No, näyttelijät kyllä puhuivat suht sujuvasti Oulun murretta, mutta se mainostettu Lahden osuus jäi kyllä vain yhden lauseen varaan tai sitten minulta meni jotain pahasti ohi.

Näytelmään on lisätty paljon 70-luvun musiikkia, jota esittää taidokas livebändi Martti Peipon johdolla. Näytelmässä kuullaan mm. Irwinin, Baddingin, Hullujussin ja Hurriganesin säveliä. Päähuomion bändissä vie uskottavasti 70-luvun purkkaajauhavaa kitarasankaria markkeeraava Atte Härkönen, jolla taitaa virrata suonissaan 70-lukulaista verta. Sen verran uskottavilla maneereilla mies vetää soolon Haaparantalaisessa baarissa.

Lavastus, uskottava puvustus ja valaistus tukevat mukavasti tarinaa. Erityismaininta täytyy antaa lavastukselle kohdasta, jossa miehet ajavat autoa Ruotsin puolelle katsastukseen. Maisema niin sanotusti vaihtuu, vaikka auto oikeasti pysyykin paikallaan. Hulvaton ratkaisu.

Kaikki palaset ovat näytelmässä kohdillaan. Hyvät näyttelijät, hyvä tarina ja hyvää musaa, mutta siltikään näytelmä ei varsinaisesti räjäytä pankkia. Miksi? Luulen, että tällä kertaa vika löytyy omien korvieni välistä. En yksinkertaisesti päässyt kuin hetkittäin eroon elokuvaversion luomista mielikuvista ja henkilöhahmoista. Lähtökohdat taisivat minun kohdallani olla sittenkin liian haastavat.

Pete Salomaa

Maanantaina iltapäivällä kaupungintalon edustalle kokoontui runsas sata lähikirjastojen sulkemista vastustavaa kaupunkilaista kyltteineen. Kaupunginhallitus keskeytti kokouksensa puheenjohtaja Ilkka Viljasen, Kok ja varapuheenjohtaja Jarkko Nissisen, Sdp, johdolla ja tuli kaupungintalon portaille vastaanottamaan Säilyttäkää kirjastot-adressit.

Ne olivat allekirjoittaneet lakkautusuhan alla olevien kirjastojen yli 5000 asiakasta runsaassa kahdessa viikossa. Kirjastojen käyttäjiä ovat aikuisten ja opiskelijoitten lisäksi esimerkiksi koululaisryhmät, perhepäivähoitajat lapsineen, päiväkotien lapset sekä lukupiiriläiset ja sadat lapset ja nuoret, jotka tulevat kirjastoihin koulupäivän jälkeen lukemaan tai käyttämään ATK-palveluja, joita kotona ei ole. Lukusaleihin poiketaan usein lukemaan päivän lehdet tai hakemaan harrastelehdistä tietoja.

Kiukkuiset kirjastojen puolustajat keskeyttivät kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ilkka Viljasen kaupungin taloutta koskevat selvitykset ja huusivat, että lopetusuhan alla olevien kirjastojen alle 300 000 euron vuosikulut eivät kaupungin taloutta kaada. Mutta moni lapsi, nuori tai yksinäinen ihminen menettää päivittäisen-viikottaisen sosiaalisen ihmiskontaktin, kun lähikirjasto-olohuonetta ei ole!

Kauniina päivänä sinne huonojalkainen jaksaa kävellä! Pääkirjastoon linja-autolla edestakainen matka esimerkiksi Okeroisten perukoilta maksaa lähes seitsemän euroa henkilöltä. Strategiasuunnitelman laatijat eivät osaa laskea, mitä maksaa matkat pääkirjaston satutunnille kahden-kolmen lapsen perheeltä, jatkoivat ihmiset. Oman auton käytön hiilijalanjälkeä pitkille kirjastokäynneille ei ole laskettu. Nyt matka lähikirjastoon taitetaan esikaupunkialueilla useimmiten lasten kanssa kävellen.

Jos kaupunginvaltuusto talousarviokokouksessaan tämän kuun viimeisenä maanantaina hyväksyy kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran ja hänen esikuntansa suunnitelmat, jää kaupunkiin pääkirjaston lisäksi kolme sadan neliön itsepalvelukirjastoa, Liipolaan, Jalkarantaan jaAhtialaan, yksi kirjastoauto sekä eteläisin Renkomäen kirjasto. Itsepalvelukirjastojen toiminnasta ei ole vahvaa näyttöä, ne ovat toistaiseksi pelkkää utopiaa. Lahdessa on vielä kahdeksan kirjastoa ja kirjastoauto, mikä on pienin määrä verrattuna Kuopioon, Ouluun ja Jyväskylään.

Yleisötilaisuuksissa kaupunkilaisten mielipide oli, että kirjastot ja kansansivistys kuuluvat yhteen. Lapset ja nuoret sekä ikääntyvät kaupunkilaiset tarvitsevat kansanterveyttä palvelevia toimintoja strategian mukaan, mutta Lahti-kaupungin valtuusto saattaa päätöksellään, marraskuun viimeisenä maanantaina, heittää roskakoppaan Frankfurtin, kirjamessujen saksalaisten ylistyksen suomalaisen upeasta kirjastorakenteen, ja sen kasvattamista lukijoista ja hyvistä kirjoittajista.

Marja-Liisa Niuranen

Lahden eteläinen ohitie on ollut kiistelyn aiheena jo 60-luvulta asti jolloin ensimmäisen kerran joku piirsi tussillaan karttaan ohitielinjauksen kulkemaan Launeen läpi. Lahti oli silloin hyvin erinäköinen kaupunki kuin nyt, liki 50 vuotta myöhemmin. Silloin Launeen linjaus sijoittui oikeasti kaupungin etelälaitamille, sillä mm. Patomäkeä tai Liipolaa ei vielä ollut olemassakaan, ainakaan sellaisina asutusalueina kuin me ne tänä päivänä tunnemme. Kun kaupunki ajan myötä kasvoi etelään päin, syntyi tarve siirtää ohitie kauemmas asuinalueilta. Miksi ohitie kulkisi keskellä kaupunkia? Keksittiin ohitielle uusi, hieman etelämpänä kulkeva vaihtoehtoinen linjaus Renkomäen kautta. Tämä Renkomäen linjaus valittiinkin valtuustossa Lahden eteläisen ohitien uudeksi linjaukseksi 90-luvun lopussa. Joitain tahoja tämä ei miellyttänyt ja niinpä useamman hieman kyseenalaisenkin äänestyksen jälkeen Launeen linjaus naulattiin Lahden ainoaksi ohitievaihtoehdoksi. Sen jälkeen juupas eipäs- keskustelu on värittänyt lahtelaista poliittista kenttää ja kahvipöytäkeskusteluja. Launeen linjauksen vastustajat eivät ole luovuttaneet, vaikka tällä hetkellä Launeen linjaus näyttääkin ainoalta vaihtoehdolta. Omalähiön kolmeosaisen haastattelun toisessa osassa keskitymme pohjavesi-kysymyksiin. Ensimmäisessä osassa viime viikolla keskusteltiin tieliikenteen määristä ja kolmososassa tietenkin pureudumme VT12-politiikkaan.

Valtatiet suojattu, junaradat suojaamattomia

Pohjavesien suojelu on yksi keskeisistä perusteista siirtää valtatie 12 Launeelle. Nykyisen linjan, joka kulkee kaupungin läpi katsotaan olevan suureksi vaaraksi pohjavesille.
”Pohjaveden pilaantumisriski kaupunkiseudulla pienenee, koska liikennettä siirtyy nykyiseltä harjualueelta Launeen linjaukselle muita vaihtoehtoja enemmän” sanotaan Launeen linjauksen yhdessä keskeisimmässä perusteluissa. Onko näin?
– Pohjaveden suojelu Launeen moottoritien eräänä pääperusteluna merkitsee sitä, että jokunen säiliörekka Lahden liikenteessä on kirjaimellisesti kuin pisara meressä siinä todellisuudessa, että joka päivä Pietarinrataa kulkee Vainikkalasta Lahden kautta Sköldvikiin useita superraskaita säiliövaunujunia, mutta junaradalla ei ole metriäkään pohjaveden suojausta. Vaaramomentti junaliikenteessä on noin 400-kertainen tieliikenteeseen verrattuna toteaa faktat Markku Meriluoto.

Jos ratapihalla sattuisi onnettomuus, mitä kävisi pohjavedelle?
– Koska junaradalla ei ole mitään suojauksia vahinko olisi suuri. Hyvin todennäköisesti kaikki eteläisen Lahden vedenottamot olisivat pilalla, sillä pohjavesien valumissuunta asemalta on etelä. Tiet, kuten nykyinen VT 12, on suojattu bentoniitillä, jota käytetään pohjavesialueilla estämään myrkkyjen ja öljyn imeytyminen pohjaveteen. On outoa, että junarata, jolla kulkee päivittäin tuhansia tonneja öljyä pohjavesialueella, ei ole suojattu ihmettelee limnologi Juha Keto.
– Tähän tosiseikkaan peilaten on vähintäänkin outoa, että Launeen linjausta mainostetaan pohjavedelle turvallisena ratkaisuna, kun samaan aikaan keskellä kaupunkia muhii tälläinen pohjavesipommi muistuttaa Meriluoto.
– Tämä suojauksen puuttuminen ratapihalta on aiheuttanut Launeen lähteen saastumisen. Vuonna 2001 Launeen lähde jouduttiin sulkemaan vähin äänin, kun lähteen vesi osoittautui juomakelvottomaksi torjunta-ainejäämien vuoksi. Vähin äänin siksi, että imagotappio kaupungille oli suuri, kun yksi Suomen kuuluisimmista puhtaan veden lähteistä jouduttiin sulkemaan saastumisen vuoksi. Hyvin todennäköisesti nämä radalla käytetyt torjunta-aineet ovat valuneet pohjaveteen juurikin suojaamattomalta ratapihalta muistuttaa Keto
Launeen lähdettä ollaan ottamassa pikku hiljaa takaisin käyttöön ensi keväällä. Kyseessä olisi merkittävä lisä kaupungin vesivarantoihin, sillä päivittäin lähteestä voidaan pumpata vettä n. 10 000 kuutiometriä vettä eli noin puolet koko kaupungin tarpeesta.

Launeella liian lyhyt suojaus

Viime viikolla lehdessämme esiteltiin ns. asemacity-malli, jossa tie kulkisi nykyisellä paikallaan, mutta aseman kohdalla mentäisiin maan alle noin kilometrin pituiselta matkalta. Eikö tässä vaihtoehdossa vaarannettaisi pohjavesiä?
– Mytäjäisten itäpuolella pohjavedet jäisivät selkeästi suunnitellun tunnelin alapuolelle. Tosin ns. orsivedet ( = varsinaisen pohjaveden yläpuolelle on vettä läpäisemättömän kerroksen päälle muodostunut vettä), voisivat tässä täysin toteuttamiskelpoisessa ja kustannuksiltaan merkittävästi halvemassa vaihtoehdossa aiheuttaa pieniä ylimääräisiä ongelmia toteaa Meriluoto
– Näinhän on myös Launeen linjauksen kohdalla, että orsivettä erittäin todennäköisesti tulee kaivettaessa vastaan ja se tulee aiheuttamaan odottamattomia ongelmia ja lisää hankkeen kustannuksia. Tämän tietää jokainen, joka on Launeen alueella kaivanut pihaansa hieman syvemmältä. Launeen maaperä on vanhaa merenpohjaa.
Lisäksi Launeen linjaukseen suunniteltu pohjavesia suojeleva betonikaukalo on 80 metriä pitkä, kun sen pitäisi olla vähintään 200 metriä. Nyt suojaus on laitettu juuri siihen kohtaan, missä pohjavesi kulkee tällä hetkellä, eikä oteta huomioon sitä mitä tapahtuu kun vesi padotaan kaukalolla. Tie joka suojataan betonikaukalolla levittää pohjavettä, joten 80 metriä ei millään riitä kaukalon mitaksi. Kunhan Launeen lähde saadaan taas käyttöön, päivittäinen pumppaaminen alentaa pohjavesiä, joka taas tarkoittaa sitä, että entistä enemmän vettä virtaa korvaamaan poispumpattua vettä. Sanomattakin on selvää, että myös pintavedet esim. Paskurinoja, tulevat aiheuttamaan hankkeelle ongelmia ja lisäkustannuksia ja tämän myöntävät nyt myös tien suunnittelijat tietää Keto.
– Lainsäädännössä pohjavedellä on ehdoton pilaamiskielto muistuttaa Meriluoto lopuksi.

Ensi viikolla pureudumme hankkeeseen liittyvään politiikkaan. Miksi vain Launeen linjaus kelpaa? Miksi lahtelaiset päättäjät hirttäytyvät yhteen vaihtoehtoon?

Petri Salomaa

Lahti-kaupungissa kirjastotoimen johto ja sivistyslautakunnan jäsenet saivat kuvaannollisesti kylmää vettä niskaansa, kun kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta julkaisi Talousarvion ja talousarviosuunnitelman vuosille 2015 – 2017 lokakuun alussa kaupunginvaltuuston seminaarissa. Kaupungin johtoeliitti olettaa, että suuret säästöt kertyvät, kun Kärpäsen, Launeen ja Mukkulan kirjastot lakkautetaan ja Ahtialan kirjasto siirtyisi koulun kupeesta terveyskeskuksen pieniin tiloihin ensi vuonna. Kirjastotoimen kustannus koko kaupungin menoissa on vajaa yksi prosentti ja asukasta kohti 63 euroa vuodessa.

-Kaupungin johdolla on kuvitelma, että tulevaisuudessa pienissä, sadan neliön suuruisissa Liipolan ja Jalkarannan itsepalvelupisteissä, uusissa monitoimitaloissa, kaupunkilaiset hoitavat lainaustoiminnan lähes ilman henkilökuntaa, totesi kirjastotoimenjohtaja Marja Malminen tuohtuneena. Hän ei ollut saanut tietoja etukäteen, lainausmääriltään kolmen suurimman sivukirjaston lakkauttamisuhasta. Hän totesikin, että nykyisin on taloussuunnitelmien tekijöillä utopistisia käsityksiä kansalaisten itsepalvelukyvyistä kirjastojen suhteen. Vantaalla yhteen kirjastoon pääsee illalla ja pyhisin koodisanalla, mutta siellä tarvitaan arkisin henkilökunta järjestämään kirjat ja ohjaamaan asiakkaat niin atk- kuin kirjojen lainauspalvelussa.

Lahden kirjastojen menot ovat tänä vuonna runsas 6 700 000 euroa, mistä valtion korvamerkitty osuus on 1/3 osa. Ensi vuodelle on henkilöstökuluja vähennetty vajaalla 300 000 eurolla mikä tarkoittaa ehkä kolmen henkilön vähennystä, jos kirjastot suljetaan! Malminen jatkaa, että viimeisten tutkimusten mukaan kirjastojen atk-, kopio- ja skannauspalvelut ovat tulleet tärkeiksi opiskelijoitten lisäksi yhden-kahden hengen yrityksille, joilla ei ole ollut varaa kaikkien tarvittavien laitteiden ostoon.

Launeen omakotiyhdistys järjesti tämän viikon tiistai-iltana Launeen kirjastolla Lähikirjastojen puolesta keskustelutilaisuuden, missä puhetta johti yhdistyksen puheenjohtaja Erika Himilä ja läsnäolijoita oli lähes 200. Keskustelu oli vilkasta. Yleisön pääsanoma päättäjille oli:
– Jos lähikirjatot lopetetaan, niin veronmaksajien viimeisetkin ilmaispalvelut väkirikkailla esikaupunkialueilla poistetaan. Viihtyisät kirjastot ovat kirjalainausten ojella olohuone ja sosiaalinen tapaamispaikka asukkaille. Autottomilla lapsiperheillä, ikääntyvällä esikaupunkilaisella ei ole varaa linja-automaksuihin tai invalidilla taksikyytiin pääkirjastokäynteihin. Pääkirjastoon näiltä lakkautusuhanalaisista kirjastoista on matkaa vähintään viisi kilometriä eivätkä kirjastoissa kävijät asu niiden seinän vieressä.

Perhepäivähoitajat ja päiväkotien ryhmät mukaan lukien koululaisryhmät opettajineen vierailevat lähikirjastoissa säännöllisesti kävellen. Kaikki lopetusuhan alaiset kirjastokiinteistöt ovat lisäksi kaupungin omistuksessa, joten hoitokustannukset jatkuisivat edelleen.
-Lapset uskaltavat tulla lähikirjastoihin yksinkin, kertoi sivistyslautakunnan puheenjohtaja Eero Vainio (Sdp). Launeen kirjasto oli hänelle koulukiusatulle pakopaikka ja sivistyksen lähde.

Nopeasti lähikirjastojen ystävät ryhtyivät puolustamaan kirjastojaan, kun tuli ihmisten tietoon, mitä sisälsi seminaarissa kuultu talousarviosuunnitelman teksti sivulla 34. Launeella vakituisina kirjastonkäyttäjinä ryhtyivätMarja Raudanpää ja Tarja Koivisto keräämään Lähikirjastojen puolesta – adressiin nimiä. Samoin on tehty Mukkulan ja Kärpäsen alueella, ja ne ovat allekirjoittaneet lähes 2500 lahtelaista. Lasten perhepäivähoitajat ovat kirjoittaneet omat kannanottonsa. Ensi maanantaina adressit luovutetaan joukolla kaupungin päättäjille kaupungintalolla. Ehkä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ilkka Viljanen ja kaupunginjohtaja Myllyvirtauskaltavat tulla silloin paikalle.

Marja-Liisa Niuranen

LAHDEN ETELÄINEN OHITIE on ollut kiistelyn aiheena jo 60-luvulta asti jolloin ensimmäisen kerran joku keksi piirtää tussillaan karttaan ohitielinjauksen kulkemaan Launeen läpi. Lahti oli silloin hyvin erinäköinen kaupunki kuin nyt, liki 50 vuotta myöhemmin. Silloin Launeen linjaus sijoittui oikeasti kaupungin etelälaitamille, sillä mm. Patomäkeä tai Liipolaa ei vielä ollut olemassakaan, ainakaan sellaisina asutusalueina kuin me ne tänä päivänä tunnemme. Kun kaupunki ajan myötä kasvoi etelään päin, tuli tarve siirtää ohitie kauemmas asuinalueilta. Miksi ohitie kulkisi keskellä kaupunkia? Keksittiin ohitielle uusi, hieman etelämpänä kulkeva vaihtoehtoinen linjaus Renkomäen kautta. Tämä Renkomäen linjaus valittiinkin valtuustossa Lahden eteläisen ohitien uudeksi linjaukseksi 90-luvun lopussa. Joitain tahoja tämä ei miellyttänyt ja niinpä useamman hieman kyseenalaisenkin äänestyksen jälkeen Launeen linjaus naulattiin Lahden ainoaksi ohitievaihtoehdoksi.
Sen jälkeen juupas eipäs- keskustelu on värittänyt lahtelaista poliittista kenttää ja kahvipöytäkeskusteluja. Launeen linjauksen vastustajat eivät ole luovuttaneet, vaikka tällä hetkellä Launeen linjaus näyttääkin ainoalta vaihtoehdolta. Omalähiön kolmeosaisen haastattelun ensimmäisessä osassa keskitymme hankkeen tieliikenteeseen. Kakkososassa tutkimme pohjavesiä ja kolmososassa pureudumme VT 12 ympärillä pyörivään politiikkaan.

Kallis tieratkaisu

Markku Meriluoto ja Juha Keto eivät helpolla niele Launeen linjauksen ”ylivoimaisuutta” verrattuna muihin vaihtoehtoihin. Haastattelutuokio näiden miesten kanssa oli pitkä ja antoisa ja esiin tuli monia seikkoja, joista olisi vielä syytä keskustella, ennen kuin arviolta jopa 300 miljoonaa maksavan ohitien rakentaminen lyödään lukkoon. Meriluoto on ammatiltaan metsänhoitaja ja toimii yityksessään Tieokas erityisasiantuntijana. VT 12 on miehelle tuttu, varsinkin väliltä Uusikylä- Kausala. Oli nimittäin pitkälti Meriluodon aktiivisuuden ansiosta, että jo valmis valtatiesuunnitelma välillä Uusikylä- Kausala muutettiin halvempaan ja helpommin toteutettavaan vaihtoehtoon. Yleissuunnitelmassa jo linjattu ns. uusi uljas ”erämaalinjaus” ( hinta n. 120 milj.€) muuttui puolet halvemmaksi, kun päädyttiin ratkaisuun jossa nykyistä tietä parannetaan ja levennetään.

– Kyllä yleissuunnitelmassa jo olevan tiesuunnitelman saa muutettua, jos vain poliittista tahtoa asian eteenpäin viemiseksi löytyy. Näin saatiin rautatie ja moottoritie kulkemaan samassa liikennekäytävässä. Ratkaisu säästää luontoa ja on aina järkevämpää kustannustehokkaasti parantaa vanhaa kuin rakentaa kritiikittä kallista uutta summaa Meriluoto.

Entäpä sitten Lahdessa? Tulisiko täälläkin tutkia vaihtoehtoja vielä, varsinkin kun ne kaikki ovat Launetta selvästi halvempia toteuttaa? Monen mielestä tie olisi jo rakennettu 10 vuotta sitten, jos halvemmassa Renkomäen linjauksessa olisi pysytty. Löytyisikö rahoitus helpommin, jos tarjolla olisi halvempi vaihtoehto?

– Ehdottomasti tulisi tutkia muita vaihtoehtoja. Launeen linjauksen hinta on melkein sama kuin oikoradan omana aikanaan eli joidenkin arvioiden mukaan puhutaan jopa 300 miljoonasta. Lahdessa on puhuttu virallisesti 180 miljoonasta, mutta nyt kun Launeen vaihtoehtoa karsittiin tai kevennettiin, kerrottiinkin nykyhinnaksi noin 240-260 miljoonaa. Kyseessä olisi todennäköisesti Suomen kallein 12 kilometriä pitkä tienpätkä. Suomen talous on niin huonossa kantimissa, että on hyvin todennäköistä, ettei rahoitusta noin kalliiseen hankkeeseen saada koskaan. Siksi muidenkin vaihtoehtojen tarkempi analysointi olisi tärkeää. Launeen vaihtoehdossa tosin on paljon muitakin heikkouksia kuin vain pelkkä hinta toteaa Markku Meriluoto.

Ohiliikenne määrältään pientä

Eri tievaihtoehtojen välillä on tehty monenlaisia vertailuja. Eräs tievaihtoehto on kuitenkin haudattu syvälle arkistojen uumeniin. Ns. Asemacity-vaihtoehto saattaa aluksi kuulostaa utopistiselta, mutta lähempi tarkastelu laittaa miettimään ja tarkastelemaan asiaa hieman tarkemmin.

– Kyse on Päijät-Hämeen liiton ja Tiehallinnon vuonna 2005 pyytämästä selvityksestä, jossa tutkitaan yhtenä ratkaisuna ongelmaan tunnelimallia, joka sijoittuisi rautatieaseman kohdalla nykyisen VT 12-tien alle. Mallissa Mytäjäisten risteykseen rakennetaan eritasoliittymä, jonka jälkeen tie sukeltaa noin kilometrin mittaiseen tunneliin ohittaakseen rautatieaseman maan alla. Tunneli loppuisi ennen Upon siltaa kertoo Meriluoto.

Riittääkö tie kaikkeen ohiliikenteeseen, jos se viedään tunneliin? Eikö liikennemäärät ole todella isoja?

– Konsulttiselvityksessä ( Vt 12 kehittäminen nykyisen linjauksen puitteissa Lahden kaupunkiseudulla 2005, WSP LT-Konsultit Oy) lukee selkokielellä seuraavasti:
”Valtatie palvelee liikennemäärien perusteella korostuneesti Lahden kaupunkiseudun sisäistä liikennettä. Mytäjäisten liittymän länsipuolella pitkämatkaisen liikenteen osuus on n. 7 % v. 2020. Pitkämatkaisen liikenteen osuus v. 2020 on laadittujen ennusteiden mukaan n. 4000 ajoneuvoa/vrk.” eli 93% liikenteestä on Lahden sisäistä liikennettä! Tarvitaanko n. 4000 autolle/vrk rakentaa uusi ja kallis ohitie? Siirtyisikö Lahden sisäinen liikenne kokonaan Launeelle uuden tien myötä? Tuskin.
Tunnelimallissa olisi edelleen hyvä mahdollisuus kehittää asemanseutua, kuten Lahden strategia näyttää olevan. Kun valtatie katoaa Radiomäen alta maan alle ja tarpeeton tavararatapiha Sopenkorpeen, syntyy Mannerheiminkadun pituudelta uusi laaja rakennusalue, Asemacity, Lahden liikenteen ja kaupunkirakenteen tulevaisuuden ratkaisu. Maanmyyntituloilla katetaan rakennuskustannuksia, kuten nyt Hämeenlinnassa moottoritiekuilun kannen liikekeskuksessa maalailee Meriluoto

Johtopäätöksenä Päijät-Hämeen liiton ja Tiehallinnon selvityksessä sanotaan, että ns. Asemacity /tunneli-ratkaisu ei ehkä toimi valtatien 12 liikenteellisenä ratkaisuna enää n. 20 v:n kuluttua ja se on rakennuskustannuksiltaan kallis. Mitä ajatuksia tämä herättää?

– Tämä nojaa siihen olettamukseen, että liikenne kasvaa koko ajan lineaarisesti. Itse en tähän usko. Nuoremmat sukupolvet ovat kovasti suuntautumassa joukkoliikenteeseen päin. Tälläisenäkin vaihtoehtona tie palvelisi Lahden ohiajavaa liikennettä riittävästi vuosikymmeniä eteenpäin.
En myöskään ymmärrä miksi tämä ratkaisu olisi kallis, jos sen arvioitu hinta olisi noin 100 miljoonaa euroa eli noin kolmannes Launeen vaihtoehdosta ihmettelee Meriluoto

Petri Salomaa

Ensi viikon kakkososassa puhutaan pohjavesistä, jolloin keskusteluun liittyy asiantuntijana limnologi Juha Keto.

Nikkilän asutusalueen Omakotiyhdistys järjesti alueen historiaillan seurakuntakodissa maanantaina 20.10.

Tilaisuus kiinnosti kovasti alueen asukkaita ja paikalla oli tuvan täysi kuulijoita. Onerva Vartiainen kertoi alueen alkuajoista ja siitä kuinka pikkuhiljaa alueelle alkoi 50- luvulla ilmestyä uudisrakennuksia. Parhaillaan alueella oli myös kaksi Osuuskaupan myymälää, joista toinen toimi nykyisen seurakuntakodin tiloissa ja toinen Ajokadun ja Metsätien risteyksessä Launeen koulua vastapäätä.

Anneli Peltokukka toi tilaisuuteen vanhoja valokuvia ja kertoi myös omia muistojaan alueen kehityksestä nykyiseksi melko tiiviiksi asutusalueeksi.

Alustusten jälkeen käytiin avointa keskustelua läsnäolijoiden muistoista asuinalueelta. Mukana olleet pitivät illan annista ja toivottiin myös jatkossa vastaavia kokoontumisia ja keskusteluja alueen historiasta.

Eino Haapala

Lahden kaupunki kävi YT-työsopimusneuvottelut työntekijäjärjestöjen kanssa keväällä. Niiden vaikutukset heijastuivat kolmannen sektorin eli sosiaali- ja terveysalan yhdistyksiin, jotka järjestävät työtoimintaa kaupungin palkkatuella kuten esimerkiksi Takatasku – toimintakeskuksessa Huovilankadulla. Tiistaina siellä oli parinsadan henkilön asiakasjoukko kuulemassa Työsopimuslain aiheuttamista mahdollisista muutoksista Takataskun toimintaan.

Kun Lahden kaupunki kävi YT-neuvottelut, niin niiden vaikutus Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) mukaan aiheuttaa esimerkiksi Lahdessa sen, että kaupungin palkkatuella ei sosiaali- ja terveysalan järjestöihin saa tehdä työttömien työnhakijoiden kanssa uusia sopimuksia, kun vanhat määräaikaiset työllistämismäärärahalla palkattujen henkilöiden sopimukset yhteisöissä umpeutuvat.

Takataskun toimintakeskus on Lahden ev.lut. seurakuntayhtymän ja Lahden kaupungin yhteinen työllisyyttä ja mielekästä ihmisten elämää edistävä keskus. Toiminnanjohtaja Olli Kopo kertoi runsaalle kuulijakunnalle, että keskuksessa on viime vuonna voitu antaa lyhyitä tai korkeintaan kahden vuoden työssäkäyntimahdollisuuksia 109 henkilölle. Heistä 41 on ollut kaupungin myöntämällä palkkatuella, minkä mahdollisesta päättymisestä tämän vuoden loppuun mennessä on kysymys. Seurakuntayhtymän valtion työllistämistuella on voitu antaa työmahdollisuus noin 70 henkilölle.

Palkkatuella on työllistetty työkokeilussa ja tukityöjaksoilla olleita henkilöitä sekä vapaaehtoistyössä olevia. Työtehtävät ovat olleet lounasruokalassa, siivoustyöt, atk-tukipalvelut ja kurssit, liikunnan- ja käsitöitten ohjausta, retkien järjestelyä sekä kaupungin kotihoidon tukityöt, mitkä nyt loppuvat.

– Määräaikaisesti työllistetyt henkilöt toimintakeskus valmentaa avoimille työmarkkinoille, toteaa työvalmennuspäällikkö Virpi Mandelin. He tulevat työkokeilu- ja tukityömäärärahoilla, joiden saanti nykyisillä määräyksillä ovat ensi vuonna vaakalaudalla. Toimintakeskuksen työtoimintojen tarkoitus on valmentaa pitkäaikaistyöttömät ja maahanmuuttajat työelämään avoimille työmarkkinoille.

Tiistain aamupäivän tilaisuudessa olivat mukana seurakuntayhtymää edustaneet Launeen kirkkoherra Heikki Pelkonen ja vs. diakoniajohtaja Elina Lehdeskoski, jotka näkivät Takataskun monialaisen toiminnan toteuttavan diakoniatyön ihmisläheistä perusperiaatetta. He totesivat samoin kuin lainsäädäntöä tulkinneet kansanedustaja Jouko Skinnari ja kaupungin hallituksen jäsen ja työllisyystoimikunnan puheenjohtaja Jari Hartman, että monialaisen toimintakeskuksen työ ei lopu, vaikka tiukasti työnsopimuslain pykäliä tulkinnut työvoimatoimisto onkin tänä syksynä jäädyttänyt Lahden kaupungin 2,5 miljoonan euron työllistämisvarat. Skinnari kertoi, että uusi työsopimuslaki on tulossa lähipäivinä eduskunnan ensi käsittelyyn ja lupasi, että ohituskaistoja Lahden palkkatuki-määrärahaongelmalle täytyy löytyä.

Seurakuntayhtymän palkkaamina ovat vakituisessa työsuhteessa toimintakeskuksessa ainoastaan toiminnanjohtaja Olli Kopo, työvalmennuspäällikkö Virpi Mandelin, terveydenhoitaja Satu Vikström, lounasruokalan palveluesimies Lea Suomensyrjä ja vastaava työvalmentaja Päivi Säteri.

Takataskun 20-vuotinen toiminta jatkuu, ja työllisyysmäärärahaongelmaan löydetään varmasti ratkaisu.

Marja-Liisa Niuranen

Salinkallion koululla järjestettiin keskiviikkoiltana keskusteluiltama, jonka aiheina olivat rakennusmääräykset Launeen alueella. Tapahtumassa käsiteltiin myös Launeen alueen ajankohtaisia asioita kaavoitukseen liittyen. Iltaman järjestäjänä toimi Launeen omakotiyhdistys. Yhdistyksen hallituksen jäsen Salla Palmi-Felin kertoi, että vastaava ilta järjestettiin viimeksi nelisen vuotta sitten. Palmi-Felinillä on itse taustaa historian parissa, ja hän kokee teeman sitäkin kautta tärkeäksi.

– Neljä vuotta sitten meille tuli ajatus, että halusimme tarjota alueen asukkaille mahdollisuuden kuulla enemmän alueen historiasta liittyen Launeen suojelualueisiin ja erilaisiin rakennusmääräyksiin. Näin ollen päätimme pyytää alan asiantuntijoita kertomaan tästä asiasta lisää.

Neljä vuotta sitten puhumassa olivat kaupunginarkkitehti, museon edustaja sekä rakennusvalvonnan edustaja. Samalla kattauksella mentiin muutoin nytkin, mutta rakennusvalvonnan edustaja oli tällä kertaa estynyt saapumaan paikalle. Palmi-Felinin mukaan keskustelutilaisuudelle nähtiin jälleentarvetta, sillä Launeen alueella on tällä hetkellä suurta vaihtuvuutta asukkaissa.

– Päätimme järjestää keskustelutilaisuuden uudestaan., varsinkin koska tapahtuma keräsi neljä vuotta sitten hyvin osallistujia ja mielenkiintoa, ja koska asia on jälleen ajankohtainen.

Iltaman ajatuksena oli muun muassa lisätä remonttia harkitsevien asukkaiden tietoisuutta rakennusmääräyksistä.

– Tuntuu, että moni ei edes tunne alueen suojelumääräyksiä. Tarkoituksena on lisätä tietoisuutta asiasta, jotta kukaan ei tee ensin remonttia, jota joutuu myöhemmin purkamaan puuttellisten ennakkotietojen vuoksi. Kyllä tässä on mukana myös valistusajatusta, jotta talojen ostajat eivät jää vain myyjän kertoman varaan.

Museon edustaja haluttiin mukaan kertomaan siitä, että miksi näin toimitaan ja miksi alueella yleensäkään on näin paljolti suojelumääräyksiä.

– Alueen suojelussahan ei ole missään nimessä kyse pelkästä taakasta, vaan näin saamme pidettyä arvokasta asuinympäristöämme yllä.

Illassa kuultiin Launeen alueen menneisyydestä ja myös tulevaisuudensuunnitelmista. Museon edustaja tutkija Riitta Niskanen kertoi Launeen alueen vaiheista sen asemakaavoituksesta lähtien. Kaavoitusta tehtiin 1920-luvulla, ja Laune liitettiin Lahteen vuonna 1933. Niskasen jälkeen Lahden kaupunginarkkitehti Anne Karvinen-Jussilainen kertoi kaavoituksen ajankohtaista asioista.

Puhujat suosittelivat tutkimaan verkkopalvelusta tai ottamaan yhteyttä rakennusvalvontaan ennen remonttia koskien alueen remontointiin liittyviä säännöksiä. Laune on kulttuurihistoriallisesti merkittävä aluetta rintamamiestaloineen, ja alueella onkin voimassa melko tiukat säännöt asuinympäristön ulkoasun suhteen kaupungin puolelta. Julkisivuremonteissa onkin turvallista pysyä alkuperäisissä väreissä ja kattomateriaaleissa. Lisäksi pensasaitojen on oltava orapihlajaa eikä roskiskatoksia saisi olla lainkaan. Pihoja ei saa myöskään asfaltoida.

Muutoksia asemakaavaan

Keijutien 27 ja 28 asemakaavan muutos on saanut lainvoiman 12.5.2014, ja Kotipokin tilalle on tulossa uusi lähikauppa. Hämeenmaan omistama Kotipokki siirtyy Keijutien puolelle. Lisäksi Tapparakadun itäpään asemakaava on saanut lainvoiman 21.11.2013. Alueelle rakennetaan kerrostaloja, mutta aikataulusta ei ole vielä tietoa.

Vireillä olevat kaavahankkeet löytyvät verkossa osoitteesta www.lahti.fi, alakategoriasta karttapalvelu. Samaiselta sivulta löytyy myös jokaisen tontin remonttiohjeistus, mikäli tonttia koskee jotain erikoissäännöksiä. Materiaalit löytyvät myös paperiversioina kirjastoista: alueelliset materiaalit pienistä kirjastoista ja kaikki materiaalit pääkirjastosta.

Paikallaolijoita kiinnostaneesta Valtatie 12 – hankkeesta uutta tietoa oli saatavilla valitettavan niukasti. Tiesuunnitelman valmistelusta vastaa Uudenmaan ELY-keskus, ja lisätietoja projektin kulusta ja uusista tietotuksista löytyy ELY-keskuksen verkkosivuilta hakusanalla Valtatie 12. Karvinen-Jussilaisen mukaan ELY-keskus järjestää seuraavan suuremman yleisötilaisuuden asian tiimoilta ensi vuoden alussa.

Mikko Blomberg

Tiistaina julkaistun Lahden kaupungin talousarvioesityksen mukaan Launeen uintikeskuksen investointi olisi mahdollista aloittaa vuonna 2020.
– Jos löydämme yhteistyökumppanin tälle hankkeelle, niin se on mahdollista rakentaa jo tätä aiemmin. Kaavoituksellisesti uintikeskus on mahdollista rakentaa Launeelle nopeallakin aikataululla, kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta totesi.

Kaupunki hakee synergiaetuja Launeen uintikeskuksen toteuttamiseen.
– Kauan kaivattu 50 metrin allas saadaan kyllä Lahteen. Mahdollisuuden nopeaan toteutukseen ovat olemassa, mutta se vaatisi ehdottomasti yksityisen kumppanin hankkeeseen.

Ensi vuonna eteläinen kehätie syö kaupungin kassasta jo 4,2 miljoonaa euroa, kun suunnitteluvaihe käynnistyy toden teolla. Kokonaisuudessaan kehätie tulee maksaa Lahden kaupungille yli 70 miljoonaa euroa.

Laune ja Länsiharju investointilistalla

Etelä-Lahden asukkaille kaupunginjohtajan talousarvioesitys oli myötämielinen. Launeen monitoimitalon suunnitteluun on tulossa jo ensi vuodeksi 1,4 miljoonan euron suunnitteluraha. Varsinainen hanke toteutetaan vuosina 2018-2020. Länsiharjun koulun laajennus ja perusparannushanketta tuetaan 4,8 miljoonalla eurolla. Se toteutetaan vuosina 2018-2019.

– Kaupungin investointimenot ovat kasvaneet huomattavasti vuodesta 2013 lähtien erityisesti uusien kouluinvestointien vuoksi. Investoinnit kääntynevät laskuun ensi vuosikymmenellä tämän hetkisen tiedon perusteella. Ensi vuonna Lahti investoi 70 miljoonalla eurolla.
Vielä vuonna vuonna 2019 kaupunki investoi hankkeisiinsa 110 miljoonaa euroa.

– Investointien karsinnassa on tehty nyt kaikki oleellinen. Tämän jälkeen joudumme tekemään todella vaikeita päätöksiä

Vuonna 2017 jokaista lahtelaista kohden kaupunginvelkamäärä on 2023 euroa ja se kasvaa aina vuoteen 2019 asti.

Työllisten määrä nousussa

– Olen iloinen siitä, että Lahdessa työttömyys on laskenut keskimääräistä voimakkaammin viimeisen vuoden aikana. Se osoittaa, että olemme tehneet tällä alueella hyvää perustyötä, koska yritykset uskaltavat työllistää.

Kaupungin erinomaisen sijainnin vuoksi kaupunginjohtaja Myllyvirta odottaa, että pitkän matalansuhdanteen jälkeen tänne saadaan lisää asukkaita sekä työpaikkoja.
– Miksi sitten leikkaatte perusopetuksesta perusteettoman paljon, kysyi sivistyslautakunnan puheenjohtaja Sirkku Hilden (sd.)
Kaupunginjohtaja totesi, että jokaiselta sektorilta on jouduttu leikkaamaan.

Ei nollatulosta

– Tarkoitus oli päästä nollatulokseen talousarvioesityksessä, mutta alijäämä on kuitenkin talousarvioesityksessä 1,2 miljoonaa euroa vuodelle 2017.
Kaupunginjohtaja kertoi noin 50 ihmiselle Fellmannia Campuksen auditorioon saapuneelle kuuntelijalle, että talousarvioesitykseen sisältyy myös paljon epävarmuustekijöitä.

– Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymä lohkaisee 340 miljoonaa euroa kaupungin budjetista, kun se järjestää lahtelaisille veronmaksajille kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut.

Yleisön joukosta esitettiin kaupunginjohtajalle myös kysymys siitä, että miksi hankkeiden budjetti yleensä venyvät.
– On totta, että meidän virkamiesten on petrattava tältä osin Lahdessa, Myllyvirta totesi.

Petri Görman