Me ihmiset toivomme elämältämme valoisuutta ja terveyttä. Kuolema pysyy ajatuksissamme kaukana tulevaisuudessa. Mutta jossakin elämän vaiheessa me kohtaamme vakavankin sairauden perheessämme tai ystäväpiirissämme nuoruuden, keski-iän tai ikääntymisen kynnyksellä. Kun sairaus vie voimat, alamme miettiä, mistä saataisiin tukea omaan tai läheisen elämään.

Ihmisen elämän viimeisiä kuukausia tai viikkoja tukemaan on perustettu maailman laajuisesti saattohoitoyhdistyksiä. Niiden yhteistä Maailman saattohoitopäivää vietetään Lahdessa tämän viikon lauantaina 11. lokakuuta klo 14 Lahden seurakuntien juhlasalissa Kirkkokatu 5:ssä. Päijät- Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistyksen järjestämän päivän teema on Hyvä Elämä – Hyvä kuolema, mistä puhuu lääkintäneuvos Ilkka Talvitie.

Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistys ry perustettiin 2008. Sen puheenjohtajana toimii perustajajäsenistä sosiaalineuvos Erkki Hokkanen ja muut perustajat olivat Hannu Sarikka, Paula Myllyvirta ja Anne Leinonen. Perustajat ja yhdistykseen liittyneet henkilöt harkitsivat saattohoitokodin perustamista Lahteen, mutta luopuivat suunnitelmasta. Erkki Hokkanen totesi, että taloudellisesti suunnitelma ei saanut tarpeellista tukea. Suomeen saattohoitokoteja perustettiin 1980-luvulla Tampereelle ja Helsinkiin Terhokoti antamaan hoitoa ja tukea potilaille ja heidän omaisilleen.

Tukiyhdistyksen perustajat ja siihen liittyneet jäsenet lähtivät kouluttautumaan elämänsä viime vaihetta elävien potilaitten ja heidän omaistensa vapaaehtoisiksi tukihenkilöiksi. Toiminnan konkreettiseksi kohteeksi on muotoutunut vapaaehtoistoiminta Lahden kaupunginsairaalan palliatiivisen eli saattohoito-osaston L 62 potilaiden ja heidän omaistensa tukeminen, kun potilaan elämää ei enää lääketieteellisin keinoin pystytä parantamaan. Syöpäpotilaat ovat osaston suurin ryhmä, mutta myös sairaudet kuten sydämen- tai munuaisten vajaatoiminta-, keuhkoahtautumatautia tai Als:a sairastavat ovat saattohoitopotilaina osastolla.

Osastonhoitaja Martti Hänninen kertoo, että vapaaehtoisia ihmisiä osastolla käy noin kaksikymmentäviisi. Vapaaehtoiset käyvät potilaiden luona esimerkiksi keskustelemassa, lukemassa ja ulkoiluttamassa heitä. He käyvät myös sairaan kotona, jos sinne halutaan vapaaehtoistyöntekijä käymään. Vapaaehtoisten henkilöiden tuki myös kuolevan potilaan omaisille on merkittävä. Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistys on kerännyt myyjäisillä, arpajaisilla sekä lahjoituksilla varoja osasto L 62:n potilaitten viihtyisyyden parantamiseksi.

Kuudennen kerroksen ikkunoista on upeat näkymät kaupungille. Tukiyhdistys on hankkinut värikkäitä ikkunaverhoja ja televisioita potilashuoneisiin, pianon ja viherkasveja sekä tietokoneen potilaitten ja heidän omaistensa käyttöön. Omaiset voivat myös yöpyä osastolla. Siellä on oma viihtyisä huone omaisille, missä he voivat keskustella henkilökunnan tai vapaaehtoistyöntekijän kanssa. Marttayhdistys on huolehtinut tuoreet kahvileivät omaisten huoneen jääkaappiin.

Erkki Hokkanen toteaakin, että tukiyhdistys auttaa kaupunginsairaalaa merkittävällä tavalla. Vapaaehtoiset tukihenkilöt antavat omalta osaltaan henkisiä voimavaroja niin potilaille heidän elämänsä viimeisinä viikkoinaan kuin omaisille surun hetkellä ja kuuntelemalla heitä, kun ammattihenkilökunta hoitaa omia tehtäviään.

Marja-Liisa Niuranen

Saattohoidolla tarkoitetaan kaikkea sellaista hoitoa, joka tähtää potilaan hyvinvoinnin, turvallisuuden ja aktiivisuuden lisäämiseen. Siihen sisältyy lisäksi hoidon jatkuvuus eli vastuu potilaan hoidosta loppuunsaakka. Saattohoito on turvallista ja jatkuvaa oireiden hoitoa, jossa kunnioitetaan ihmisarvoa ja läheisten merkitystä.

Hieman helpotusta Lahden kaupungin tukalaan taloustilanteeseen saatiin tällä viikolla Opetus- ja kulttuuriministeriön jaettua korjausavustuksia valtakunnallisesti. Lahden kaupunki sai nimittäin yhteensä 4,4 miljoonan euron avustuksen koulujen rakennus- ja korjaustöihin.
Summa on korvamerkitty kolmelle koululle: Jalkarannan peruskouluun, Liipolan-Kaikuharjun kouluun ja Metsänkankaan kouluun. Työt valmistuvat ensi kesänä.

Liipolan uuden monitoimitalon osuus tästä kokonaispotista on 1,67 miljoonaa euroa. Liipolan monitoimitalon työt käynnistyivät kuluvan vuoden keväällä ja valmista pitäisi olla vuonna 2015. Monitoimitaloon sijoitetaan sen valmistuttua Liipolan-Kaikuharjun alakoulu ja kaksi nykyistä päiväkotia. Hankkeen kokonaiskustannukset ovat n. 15 M €.

Opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi korjausavustusta oppilaitosten ja päiväkotien kosteusvaurioiden korjaushankkeisiin ja vaurioituneita rakennuksia korvaaviin uudisrakennushankkeisiin yhteensä 35 miljoonaa euroa.
Valtakunnallisesti tarkasteltuna Lahti sai suurimman avustuspotin. Pääosa Lahden saamasta avustussummasta menee uudisrakennushankkeisiin, eli Jalkarannan ja Liipolan monitoimitalojen rakennustöihin.

Jalkarannan monitoimitalon rakennustyöt aloitettiin vuoden vaihteessa. Entisen Jalkarannan koulun tilalle rakennettavaan monitoimitaloon tulee alakoulun lisäksi päiväkoti. Hankkeen kokonaiskustannus on n. 21 miljoonaa euroa ja se sai avustusta 2,33 M €.

Korjausavustusta saatiin myös Metsäkankaan koulun korjaus- ja muutostöihin, yhteensä 390 000 euroa. Rakennustyöt aloitetaan lokakuun puolivälissä ja koulurakennuksen tiloja muutetaan päiväkodin käyttöön. Hankkeen kokonaiskustannus on 3,5 miljoonaa euroa.

Noin puolet suomalaisista katsoo televisiota kotonaan antenniverkon kautta eli useimmiten katolle asennetun antennin avulla. Suomessa antennitelevisioverkon lähetyksissä siirrytään vuoden 2017 alusta alkaen laajemmin DVB-T2 -tekniikan käyttöön, mikä kasvattaa televisiokanavien määrää ja laajentaa teräväpiirtolähetysten tarjontaa.

Uusi lähetystekniikka mahdollistaa HD- eli teräväpiirtolähetykset tai huomattavasti enemmän perustasoisia tv-kanavia. Nykyisellä tekniikalla lähetykset jatkuvat toistaiseksi, mutta tulevina vuosina ilman oikeaa antennia ja DVB-T2-virittimellä varustettua televisiota pystyy vastaanottamaan entistä vähemmän ohjelmia.

Taloyhtiöille ja pientaloille lähetystekniikan vaihtuminen edellyttää muutoksia antennijärjestelmiin. Jo ensi vuoden alussa tapahtuu, sillä vielä toistaiseksi YLEn HD-kanavat 1, 2 ja Fem ovat katseltavissa UHF-taajuudella, mutta 10.2. 2015 alkaen ne siirtyvät DNA:n VHF-taajuudelle. Tällöin kanavien vastaanottaminen edellyttää VHF-antennin. Jos sellaista ei katolta löydy, jäävät YLEn HD-lähetykset vain haaveeksi helmikuun jälkeen antenniverkossa.

Uuteen tekniikkaan siirtyminen koskee vain UHF-antenniverkkoa. Kaapelitelevisioon, satelliittitelevisioon ja internetin kautta vastaanotettaviin lähetyksiin ei tule muutoksia. DNA:n VHF-antenniverkko käyttää jo nykyisin DVB-T2-tekniikkaa.

Nykylaitteilla ohjelmia voi antennivastaanotossa seurata hyvin pitkään, jopa vuoteen 2026, jollei HD-vastaanotinten nopeampi yleistyminen anna aihetta arvioida asiaa uudelleen. Tosin vuoden 2017 alusta alkaen on hyvin todennäköistä, että pelkällä UHF-antennilla televisiotaan katsovan vastaanottimeen tulee entistä enemmän häiriöitä ja kuvan pikselöitymistä, kun 700 megahertsin taajuusalueen käyttötarkoitus muutetaan televisiotoiminnalta langattomalle laajakaistalle.

– Viestintävirasto velvoittaa taloyhtiöitä huolehtimaan siitä, että asukkailla on käytettävissään Ylen kanavat, teräväpiirtokanavat mukaanlukien. Taloyhtiöt ovat olleet hyvin ajan tasalla, kiitos hyvän tiedotuksen, joten antenniasennuksia on viime aikoina riittänyt toteaa orimattilalaisen Exatell Oy:n järjestelmäasiantuntija Mika Pihlajamaa.

Monesti antennijärjestelmän päivityksen yhteydessä urakoitsija joutuu vaihtamaan kaikki vanhat piuhoitukset ja tukiputket ja välillä tekemään jopa katon tiivistyksiä, ettei vesi valuisi rakenteisiin.
– Taloyhtiöissä monet antenniasennukset ovat vanhoja, mutta kuitenkin useimmiten ammattilaisen tekemiä, kun taas omakotitaloissa saattaa katolla vastaan tulla melkein mitä tahansa, kun tee-se-itse-mies on säästänyt muutaman euron asentamalla maston sekä antennin talonsa katolle ilman asianmukaisia mittalaitteita ja sitten ihmetellään miksi kanavat ei toimi tai kuva pikselöityy. Kirjo on siis aika lailla suurempi omakotitaloissa tietää Pihlajamaa, joka itse on tehnyt asennuksia jo 19 vuotta.

– Antennin päivitykseen kannattaa varautua jo nyt ajoissa, jolloin voi vielä välttää ruuhkan, joka varmuudella jossain vaiheessa syntyy. Omakotitalossa asennuksen kustannus vaihtelee 150 ja 600 euron välillä riippuen siitä mitä kaikkea joudutaan vaihtamaan. Taloyhtiöissä kustannus on tuhannen euron tienoilla kertoo Pihlajamaa.

– Kunhan suomalaiset saavat antenniasiansa ajanmukaiseen kuosiin ja kaikki mahdolliset HD-kanavat näkyvät upeasti uusilla antenneilla huomataan varmasti, että vielä pitäisi laittaa antenniasiat kuntoon myös mökillä. Niitäkin on Suomessa noin puoli miljoonaa, joten kyllä tässä työsarkaa riittää naurahtaa Pihlajamaa.

Petri Salomaa

Lahden kaupunginteatterissa pari viikkoa sitten ensi-iltansa saanut maailmanmenestysmusikaali Chicago on mielenkiintoinen tapaus. Kyseessä on yksi maailman tunnetuimmista musikaaleista, mutta siltikään musikaalista ei ole noussut varsinaista ikisävelmää, joka olisi entuudestaan satunnaiselle kuulijalle tuttu. Ei vaikka musikaalista tehty elokuvakin keräsi peräti kuusi Oscaria.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että musiikki olisi millään tavoin kehnoa. Ei todellakaan. Heti kärkeen on todettava, että Lahdessa on onnistuttu tekemään loistava ja mukaansa tempaiseva musiikki-iloittelu, jota on ilo seurata. Tällä kertaa Lahdessa on luotettu omaan väkeen, sillä varsinaisia tähtivierailijoita ei esitykseen ole mukaan haalittu. Ja hyvä niin, sillä kaupunginteatterin väki osoittaa, että kyllä Lahdessa osataan. Musiikkinumerot ovat kauttaaltaan loistavaa tasoa ja musikaalin lavastus, puvustus ja koreografiat ovat huippuluokkaa.

Itse tarina on tuttu tänäkin päivänä. Julkisuuteen on päästävä keinolla millä hyvänsä. 1920-luvun Chicagossa yksi keino oli murhat. Murhaajat edustivat sen ajan glamouria ja lehdistö oli kontillaan näiden kauniiden murhaajattarien edessä. Musikaalissa kenties vaikuttavin ja parhaiten toteutettu kohtaus olikin Roxie Hartin lehdistötilaisuus, jossa asianajaja Billy Flynn (Mikko Pörhölä) talutti mediaa sananmukaisesti talutusnuorassa kappaleen ”Kumpikin tavoitteli asetta” säestyksellä. Lehdistön rähmällään oleminen suuntaan jos toiseenkin kun tuntuu niin kovin tutulta tänäkin päivänä, eikö vain?

Musikaalin naispääosissa tässä näytöksessä olivat Elsa Saisio (Velma Kelly) ja Laura Huhtamaa (Roxie Hart), jotka suoriutuivat rooleistaan erinomaisesti. Molempien puhdasta laulamista on ilo kuunnella ja roolin edellyttämät maneerit ovat molemmilla hyvin hallussa. Huhtamaan Roxiesta olin löytävinäni ripauksen Bussipysäkki-elokuvasta tuttua Marilyn Monroeta. Tiedättehän, vähän hupsu ja yksinkertainen blondi hempukka, joka kyllä tietää mistä narusta pitää vetää.

Miehistä nousee esiin asianajaja Bill Flynniä esittävä Mikko Pörhölä, joka luo oivan kuvan rahanahneesta ja lierosta kaverista, joka jaksaa olla asiakkaastaan kiinnostunut juuri ja juuri sen ajan, kun setelit vielä pullottavat etutaskussa. Mainio on myös seremoniamestarin roolissa Tapani Kalliomäki, joka vie tarinaa eteenpäin kohtaus kohtaukselta omaan ilmeikkääseen tapaansa. Myös Hiski Grönstrandin esittämä Amos Heart on varsin onnistunut tulkinta naiivista tohvelisankarista. Grönstrandin yksin esittämä ”Lasipää” onkin yksi musikaalin pysäyttävimpiä musiikkkinumeroita omassa yksinkertaisuudessaan ja sopii mainioksi kontrastiksi musikaalin muille, moniäänisille joukkokohtauksille.

Musikaalin lavastus (Minna Välimäki) on oivaltavaa ja toimivaa. Lavaa käytetään monipuolisesti hyväksi niin syvyys- kuin leveyssuuntaankin. Hyvänä lisänä lavastuksessa on onnistunut valosuunnittelu, josta vastaa Jouni Nykopp. Hienosti svengaava bändikin on sijoitettu ikäänkuin lavasteeksi ylärampille näyttämön takaosaan. Hieno ratkaisu. Yleisön ja näyttämön rajaa on rikottu lisäämällä lavaan catwalk, joka yltää katsomoon asti. Myös itse katsomoa osataan käyttää musikaalissa hyväksi, tästä hyvänä esimerkkinä Bill Flynnin ensikohtaminen.

Ohjaaja Miika Muranen on onnistunut tekemään erittäin viihdyttävän musikaalin kaiken mahdollisen viihteellistämisestä. Onko julkisuus tavoittelemisen arvoista? Onko julkisuuden tavoittelemiseessa hinnalla millä hyvänsä mitään järkeä? Näitä kysymyksiä voi sitten miettiä kotona, kunhan on ensin nauttinut tämän viihdepläjäyksen Lahden kaupunginteatterissa.

Kaiken kaikkiaan rankkaisin Chicagon ykköseksi Lahden kaupunginteatterin viime vuosien musikaaleista. Cabaret, Hair ja West Side Story omaavat kenties enemmän hittipotentiaalia musiikin suhteen, mutta Chicago vetää pinnat kotiin kokonaisuudesta. Voi hyvin ennustaa, että kaupunginteatterilla on käsissään pikkujoulukauden suurin teatterihitti kaikessa säihkeessään ja glamourissaan, varsinkin kun musikaalin teksti ja sanoitukset ovat täynnä pikkutuhmuuksia ja puvustuksessakin suositaan paljasta pintaa kunnon vaudeville-tyyliin.

Petri Salomaa

Kuten tiedämme, loppuu toiminta Hennalan varuskunnassa tämän vuoden lopussa. Tyhjilleen jää iso alue rakennuksineen lähellä kaupungin keskustaa. Ideointi alueen tulevaisuudesta on aloitettu jo silloin kun tieto lopettamisesta tuli, mutta nyt kaupunki haluaa myös asukkaat mukaan ideointiin.

Lahden kaupungin tekninen ja ympäristötoimiala järjesti kävelykierroksen ja ideapajan Hennalassa viime tiistaina. Tilaisuuden tarkoitus oli saada ideoita ja esityksiä alueen asukkailta. Tuli sellainen tunne, että tässä asiassa lahtelaisten mielipidettä todellakin halutaan kuulla ja ne myös otetaan huomioon.

Todella syksyisessä säässä kokoontui Hennalan kasarmialueen portille yli neljäkymmentä henkilöä tutustumaan portin takaiseen alueeseen ja miettimään alueen tulevaisuutta, joten kiinnostusta asian tiimoilta kyllä löytyy. Kierroksen jälkeen Upseerikerholla kuultiin kaavoitusarkkitehti Armi Patrikaisen alustus alueen tulevaisuudesta.

Kuulijoille kertautui kaavoitukseen liittyvät termit

Päijät-Hämeen maakuntakaavassa Hennalan alue on nykyisin puolustusvoimien aluetta, jolla arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön peruspiirteet säilytetään. Valmisteilla olevassa uudessa maakuntakaavassa alueen käyttötarkoitus tarkistetaan. Lahden vuonna 2012 hyväksytyssä yleiskaavassa alueen käyttötarkoituksen muutosta ei vielä pystytty ennakoimaan. Uusi yleiskaavakierros on käynnissä ja tässä tarkistetaan myös Hennalan alueen uutta käyttöä.

Nyt Hennalassa suunniteltiin yhdessä kaavarunkoa, joka ei ole virallinen ja johon nyt voi vielä vaikuttaa. Kaavarungon perusteella sitten laaditaan asemakaava, jossa määritetään kokonaisuus. Tällä hetkellä Hennalan kasarmialueella on voimassa asemakaava, jossa se määritellään yleisten rakennusten alueeksi. Harjoitus- ja metsäalueella ei ole asemakaavaa.Varsinainen asemakaavoitus etenee vaiheittain ja kestää useita vuosia.
Kasarmialueen laajuus on noin 80 hehtaaria, josta puolet on rakennettua. Valtio omistaa maapohjan ja rakennukset. Kaupunki ei aio ostaa aluetta. Viidestäkymmenestä yhdestä rakennuksesta suojeltuja on peräti 35.

Kaavoittajan tavoite on, että tulevaisuuden Hennala on viehättävän puistomainen asuin- ja työpaikka-alue, jonka vanhat punatiilikasarmit henkivät alueen historiaa. Kaikki vanhat tiilirakennukset sekä vaaleaksi rapattu sotilaskoti kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaan kulttuuriympäristön alueeseen ja ne tullaan säilyttämään alueen käyttötarkoituksen muuttuessa. Puistomaista ympäristöä pyritään säilyttämään mahdollisimman paljon.

Punatiilikasarmit uuteen käyttöön

Rakennusten erilaisuus ja ikä aiheuttavat sen, että alueelle tuskin saadaan yhtä toimijaa. Vanhoihin rakennuksiin etsitään niihin sopivaa uutta käyttöä asuntoina, toimitiloina tai muina työpaikka- ja harrastetiloina. Kasarmialueelle on suunnitteilla myös jonkin verran uutta rakentamista vanhaan ympäristöön sovittaen.

Rakennetun alueen länsipuolella on harjoitusmaastona ollut rakentamaton noin 40 ha Halkopellon alue, jolle myös laaditaan asemakaava. Sinne suunnitellaan asuin- ja työpaikka-aluetta virkistysalueineen. Tällä hetkellä ainoa suunniteltu alueelle tuleva hanke on Hämeen poliisilaitokselle uusi päätoimitila Muonituskeskusrakennukseen.

Suunnitelmat Hennalan tulevaisuuden suhteen ovat siis vielä totaalisesti auki. Nyt on vaikuttamisen aika lahtelaiset. Minkälaisen Hennalan sinä haluaisit tulevaisuudessa näkeväsi? Yksi mahdollisuus vaikuttaa on tehdä se netin kautta osoitteessa www.lahtiuudistuu.fi/hennala

Seppo Toivonen

Lahden Aleksanterinkadun tulevaisuus sekä keskustan liikenneverkon muut uudistukset mietityttävät Lahden teknistä lautakuntaa. Se ei kokouksessaan tiistaina ollut valmis ottamaan kantaa keskustan yleissuunnitelmaan, jossa linjataan vuoteen 2020 mennessä tehtäviä liikenneratkaisuja.

Erityisesti Aleksanterinkadun tuleva liikenneratkaisu aiheutti keskustelua siinä määrin, että koko liikenneverkko jätettiin ns. pöydälle odottamaan lisäselvityksiä. Liikenneverkkoasia jäi lautakunnassa pöydälle, koska kokoomus ei tiistaihin mennessä saanut pyytämiään lisäselvityksiä. Laskelmia halutaan etenkin siitä, mihin Aleksin liikennettä siirtyy, jos katu muutetaan yksisuuntaiseksi.

Aleksanterinkatua on lähdetty kehittämään ns. shared space- tyyppisenä eli yhteisen tilan katuna. Kadulla sallittaisiin hidas n. 20 km/h ajava autoliikenne. Ajoneuvoliikenteeltä vapautuvaa tilaa voidaan käyttää kävelyyn, kaupan toimintoihin, pyöräilyyn ja huolto- ja saattoliikenteen pysäköintiin. Aleksanterinkadun länsiosa Rauhakadulta lähtien säilyisi kaksisuuntaisena.

Uusien liikennejärjestelyjen tavoitteena on keskustan läpiajoliikenteen vähentäminen ja kehän toteuttaminen. Aleksanterinkatu linjattiin kävely- ja joukkoliikennepainotteiseksi kaduksi vuodesta 2014 lähtien.

Esitettyjä liikenneratkaisuja lähdettäisiin toteuttamaan vaiheittain heti toriparkkihankkeen valmistuttua. Aleksanterinkadun muutostyöt voitaisiin aloittaa keväällä 2015 ja rakentaminen veisi yhdestä kahteen kesäkautta.

Yleissuunnittelu jatkuu liikenneratkaisun jälkeen katukohtaisten periaatesuunnitelmien sekä pysäköinnin opastussuunnitelmien laadinnalla. Lopullinen yleissuunnitelmaraportti tuodaan teknisen lautakunnan päätettäväksi viimeistään alkuvuodesta 2015.

Viime vuoden toukokuussa toimintansa lopettaneen Hennalan Shellin vanha rakennus on ollut tyhjänä jo jonkin aikaa. Purkamista odottanut rakennus on jököttänyt tyhjillään paikallaan siis jo liki puolitoista vuotta. Tällä viikolla vihdoinkin purkutoimet saatiin aloitettua ja niin tämäkin yksi palanen Lahden historiaa katoaa ikuisiksi ajoiksi.

Huoltamotoiminta aloitettiin tällä paikalla jo vuonna 1957 ja lopettamiseensa asti Hennalan Shelli kuului lahtelaiseen paikannimihistoriaan kiinteästi. Olihan kahvila monen ihmisen kohtauspaikka vuosikymmenten ajan.

Muutama vuosi sitten yhtä legendaarinen huoltamo eli Viikari purettiin Hämeen valtatien varrelta Sopenkorvessa. Purkamistaan odottaa myös linja-autoasemaa vastapäätä sijaitseva vanha huoltamo. Näin pikkuhiljaa vanha Lahti katoaa ja uusi Lahti matkakeskuksineen ja toriparkkeineen nousee tilalle.

Hennalan Shellin vieressä oleva Kotipokin tontti kokee myös mullistuksia lähivuosina, sillä vanha Kotipokin rakennus puretaan ja upouusi S-market nousee nykyisen alapihan tilalle. Samalla alakerran Agrimarket siirtyy naapuriin, vanhan Vesijärven Auton kiinteistöön, joka myös remontoidaan.

Pete Salomaa

Epäsovinnainen Rosvolan-perhe ryöstää kymmenvuotiaan Vilja-perhetytön kesäloman alussa joukkoonsa lastensa seuraksi. Me Rosvolat-perhe ei ole paha, varasteleepa vain sitä mikä heidän Fordinsa takaboxi kaipaa ja tietysti karkkia ja vähän ruokaa päivien tarpeisiin. Rosvolat entiset Vainistot ovat eläneet vuosia sitten ihan tavallista kerrostalo-elämää, mutta sitten isältä Hurja Kaarlo Rosvolalta taisivat loppua työt.

Me Rosvolat on Lahden kaupunginteatterissa kantaesitys kouluikäisille 1-4 luokkalaisille. Sen ensi-ilta oli syyskuun ensimmäisenä torstaina. Näytelmä on Finlandia-juniori palkitun Siri Kolun nuorisoromaanin pohjalta sovittanut Selja Ahava ja ohjannut Olka Horila. Kirjailija Kolu on kirjoittanut useita nuorten kirjoja, joista muutamissa rosvoloitten perhe on mukana.

Näyttämölle ajettava vanha paketti-Ford on kaiken keskipiste. Se on tulevan kesän koti niin ryöstetylle Vilja-tytölle, Liisa Loposelle kuin muillekin perheen jäsenille. Äkkipikaista Isää Hurja Kaarlo Rosvolaa, Aki Raiskio, hillitsee äiti Hilda Rosvola, Ritva Sorvali, pienillä kädenliikkeillä ja halauksilla. Lapset Hele, Saara Hyvärinen ja Kalle, Jari-Pekka Rautiainen ovat toistensa vastakohtia. Hele on hurjake kuin isänsä, mutta Kalle kaipaa entistä kotia ja kouluelämää. Perheen edesottamuksissa ja neuvonantajina ovat Kulta-Pete, Jori Halttunen ja Kimi Kiilto-Kuula Pärnänen, Are Reijula.

Kotipihan parkkialueelta ryöstetty tyttö Vilma on ensinnä silmät ymmyrkäisenä joutuessaan tämän ihmeperheen joukkoon. Perhe opettaa tyttöä syömään hänen kauhistelemiaan ruokia kuten lihapiirakoita, sinappia ja käristettyä pekonia! Kun Hurja Kaarlon opetus on ”päivä ei ala ilman sinappileipää”, huomaa tyttökin, että on loppujen lopuksi hauskaa elää ilman kodin kaavoittunutta ilmapiiriä. Siihen kuuluu ihmettely omasta perheestä ja isästä, Aa-Koo Mikkosesta, Rautiaisen kaksoisrooli, joka ei ole laittanut poliisietsintöjä pystyyn, kun tytär on kadonnut eikä tämän kännykällä saa yhteyttä kotiin. Tämä ujonoloinen, vaalea, silmälasipäinen perhetyttö osoittautuu Rosvoloille aarteeksi, kun hän pystyy kehittämään juttuihin kaikenlaisia järkeviä kuvioita, kunnes isä lopulta tyttärensä löytää. Mutta miten, jääköön nuorille katsojille yllätykseksi.

Hauskin hetki katsojista taisi olla rosvojoukkueitten vuotuinen piirakansyöntikilpailu. Ehdoton nauru katsojista kimposi, kun pyöreä kuin sininen pallo Bertta Hurmala, Anna Pitkämäki, toi piirakkatarjoilunsa kilpailuun mukaan. Kilpailun viimeinen erä käytiin varjonyrkkeilynä köysien varassa.

Näytelmän lähes nykyaikaisen, rennon puvustuksen sekä lavastuksen on suunnitellut Annukka Pykäläinen. Hänen ideansa oli kahteen osaan jaettu Fordi, mistä nuoret ystäväni olivat aivan ihastuneita. Valosuunnittelusta vastasi Harri Peltonen ja äänistä Jukka Peltomaa. Hurjahkot tanssit ja liikunnan suunnittelu on Marko Keränen. Katsojina olleita poikia kiinnosti valo- ja äänipöytä katsomon takarivillä. Nuorille katsojille voisi ehkä kertoa esityksen alussa tai lopussa, mitä tehdään, jotta kaikki toimii suunnitelmien mukaan esityksessä.

Marja-Liisa Niuranen

Saksalassa järjestettiin taas parin vuoden tauon jälkeen perinteinen syystapahtuma sunnuntaina 7.9. Viime vuosi jäi väliin 40-vuotisjuhlien vuoksi. Sääkin oli meille jälleen kerran suosiollinen. Makkara ja kahvit maistuivat. Mehun juojiakin löytyi. Kaikki arvat kävivät kaupaksi. Kirpputorimyyjät olivat jääneet pois – Saksala-Seuraa lukuunottamatta – tällä kertaa.

Mölkkyturnauksessa oli tällä kertaa vain yksi joukkue sekä Liipolasta että Saksalasta. Liipolan lähiöseuran joukkueessa kisailivat Marjatta, Jouni ja Tuomo. Saksala-Seuran joukkueessa pelasivat taas Veikko, Sirpa ja Mara. Tiukkaakin tiukemman kisan voitti lopulta Saksalan joukkue luvuin 3-2. Täytyy sanoa, että todella tasaväkisiä nämä naapurikaupunginosien joukkueet olivatkin. Saksala-Seuralle palaa nyt sitten pari vuotta Liipolassa kyläillyt kiertopalkinto.

Lopuksi pelasimme mölkkyä ihan rennosti ilman virallista kilpailua. Joku lapsistakin kävi kokeilemassa tätä monelle sopivaa lajia. Ainakin puheenjohtajan mieleen jäi itämään lapsille sopivien lajien löytyminen. Lapsiperheiden edustajia mahtuisi hyvin joukkoomme kehittelemään uutta, hauskaa toimintaa! Avoimin mielin otamme vastaan hyviä ideoita ja ideanikkareita!

Vuokko Kautto

Kirjailija Tuomas Kyrön luoma fiktiivinen ja suosittu hahmo Mielensäpahoittaja tekee ensivisiittinsä valkokankaalle elokuvassa Mielensäpahoittaja. Ihan aluksi on pakko myöntää, etten ole lukenut ensimmäistäkään Mielensäpahoittaja-kirjaa. Ennen tutustumista elokuvaan, kuvittelin sen olevan pelkkä hulvaton farssi. Toisin kävi. Ohjaaja Dome Karukoski on löytänyt elokuvaansa myös syvällisempääkin teemaa. Karukosken mukaan hän omistaa elokuvan isälleen.

Se ei yllätä, sillä varsinainen ihme on, jos et elokuvaa katsellessasi saa useitakin takautumia omasta lapsuudestasi ja omista vanhemmistasi. Elokuva on omalla tavallaan hauska, mutta samaan aikaan jollain tapaa myös surullinen ja nostalginen. Elokuvan nähtyään ymmärtää, ettei aika mennyt koskaan enää palaa. Ja tietenkin sen, kuinka nopeita ovat tänä päivänä muutoksen tuulet varsinkin vanhemmille ihmisille, jotka elävät vielä siinä ”vanhassa” maailmassa. Nuorempi sukupolvi voi nauraa mielensäpahoittajan jääräpäisille ajatuksille, mutta varokaahan vain. Eipä aikaakaan, kun itse huomaat miettiväsi sitä kuinka ennen oli kaikki paljon paremmin….

Elokuvan teemat ovat tuttuja meille kaikille. Kaiken keskiössä on kahden sukupolven välinen kuilu. Se vanhempi sukupolvi miettii, miten kaikki hyvä on muuttunut näin huonoksi. Tiedättehän lauseen: ”Kyllä ennen oli kaikki paremmin”. Liikaa puhuvat ihmiset ovat jotenkin epäilyttäviä tyyppejä, eikä Arvi Lindin jälkeen ole tullut luotettavaa uutistenlukijaa. Niin ja kyllä Kekkonen hoiti hommansa hyvin presidenttinä, vaikkei neuvostoliittolaisiin koskaan saa luottaakaan.

Nuorempi sukupolvi taasen pitää vanhempaa sukupolvea kehityksen kelkasta jääneinä jäärinä, jotka eivät tajua mitään nykyteknologiasta. Lähinnä vanhukset ovat riippakiviä, jotka tulisi laittaa hoitolaitoksiin, pois kiireisten uraohjuslasten tieltä. Tähän kun lisätään universaali teema appiukon ja miniän ongelmallisesta suhteesta sekä isän ja pojan välisestä arvokuilusta, ollaan asian ytimessä. Poikahan ei osaa edes rännejä puhdistaa, saati sitten tyhjentää välikaivoa. Minkälainen mies se sellainen on? Tuttua, eikö totta?

Näyttelijöistä pääroolissa loistaa Antti Litja, joka on roolissaan kerrassaan loistava vanhan jäärän perikuva. Miniää näyttelee hienosti Mari Perankoski eläväiseen tyyliinsä ja mielensäpahoittajan nynnyn(?) pojan roolissa nähdään lahtelaisille kovin tuttu Iikka Forss.

Kyseessä on siis elokuva, joka herättää sekä tunteita että ajatuksia. Ehkäpä meillä molemmilla, sekä vanhalla että nuoremmalla sukupolvella, voisi olla opittavaa toisiltamme? Se miten asiat on ennen tehty, ei välttämättä ole huono tapa ja vastaavasti uusi tapa voi ihan oikeasti olla parempi kuin se entinen. Jossain kulkee se kultainen keskitie, mutta kuka sen osaa löytää?

Mielensäpahoittajan sanoin” Ensimmäinen on aina paras: Ensimmäinen talo on paras, ensimmäinen vaimo on paras ja ensimmäinen auto on aina paras. Vaihtamalla vaihdat aina huonompaan”
Näinköhän käy, että ensimmäinen Mielensäpahoittaja-elokuva on myös se paras? Ja tästä ei kannata mieltänsä pahoittaa…

Pete Salomaa