Teollisen ajan ja entisen armeijan ajan johtamismallit eli ”Management by PERKELE!”, ei toimi enää uudessa digiyhteiskunnassa, vaan nyt tarvitaan täysin erilaisia malleja ja johtamisominaisuuksia kuin parikymmentä vuotta sitten.

Nyt ei enää riitä se, että digijohtaja tuuttaa johdon markkinasisältöjä ja ajatuksia ilman toimivaa ”digieettisyyttä”. Uusi digijohtaja viestii ja toteuttaa ideoitaan siten, että ne ovat sopusoinnussa muidenkin työntekijöiden aikaansaannosten ja pyrkimysten kanssa. Hän arvostaa muita ja antaa heille arvoa myös työajan ulkopuolella.

Kyvykäs digijohtaja osaa itsekin käyttää uusimpia taitoja ja sovellutuksia hyväksi työssään. Hänelle Palvelumuotoilu, Schum, Lean tai Minimum Viable products ovat muutakin kuin vain muodikkaita ”buzzwordeja” . Hän myös hallitsee Twitterin, Facebokin ja Linkedin kaikki ominaisuudet ja osaa myös hyödyntää niitä omassa johtamisessaan.

Hänen on hallittava paitsi digiajan myös perinteisen liikkeenjohtamisen mallit. Tuttuja työvälineitä hänelle ovat Tretto, Slack ja IFTTT, silti hänellä ei ole mitään erityistä suosikkisovellusta, vaan hän osaa hyödyntää useimpia niistä ja valita juuri sen oikean saadakseen parhaan lopputukoksen asiakkaan kannalta.

Hänelle asiakas on kuningas ja jumala. Hän osaa hakea asiakkaalle useita ratkaisuvaihtoetoja ja palveluita, mutta osaa samalla suositella käyttökelpoisinta ja asiakkaalle mahdollisesti jatkossa parasta vaihtoehtoa. Uusi digijohtaja osaa nauttia myös työstään ja haluaa, että asiakkaille ei tule palveluntarjonnassa turhia katkoja. Tämä tekeminen on siis todellista asiakaskeskeistä vääntöä, jossa asiakkaan tarpeet,hyödyt ja kipupisteet määritellään aina ennen lopullisia ratkaisuehdotuksia. Tärkeintä on rakentaa asiakkaalle selkeä asiakaspolku ja rakentaa sitä.

Uusi uljas digijohtaja osaa purkaa dataa ja rakentaa siltoja eri verkoissa. Hänelle pelkkä raha ei ole se kaikenautuaaksi tekevä itseisarvo, vaan hyvästä lopputuloksesta tuleva lisäarvo itse yritykselle. Hänelle tiimityö ja ihmisläheisyys ovat tärkeintä, eivätkä valta ja kunnia määritä hänen lähestymistapaansa. Lopputulos, jonka asiakas hyväksyy motivoi digijohtajaa enemmän kuin viivan alle muodostunut voitto.

Missä näitä sitten koulutetaan? Eivät Yliopistot, ikä tai koulutus ratkaise, tärkeintä on joustavuus ja nopea
reagoiminen työyhteisössä. Hänet valitaan porukalla ja hän saa joskus jopa epäonnistua, sillä hänen on otettava myös riskejä, sillä kilpailu on digiyhteiskunnassa myös armottoman kovaa.

Tässä muutamia kriteereitä, joita tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvitaan. Mieti onko sinussa ainesta tähän!

Juhani Melanen

Alkoholilain uudistus meni eduskunnassa juomatermejä käyttäen lekkeripeliksi. Viimeksi samanlaista naurettavaa sompailua saatiin kokea, kun keskeisimmäksi kysymykseksi Suomessa nousi, saako kaupoissa myydä keskiolutta aamuseitsemän ja -yhdeksän välillä. Keski-Euroopassa luultavasti ihmetellään, eikö meillä ole kipeämpiä ongelmia ratkaistavanamme.

Episodi osoitti myös jälleen kerran, että nykyhallitus sählää ensin saman verran kuin saa lopulta aikaiseksi. Jos hallitus olisi pitkäaikaistyötön, joka lähtisi tekemään hänelle määrättyä työkokeilua ja saisi aikaan samanlaista jälkeä, häntä ei varmaankaan pitkään katseltaisi työpaikalla.

Osa suomalaisista päättäjistä suhtautuu alkoholijuomien myynnin rajoitusten purkamiseen edelleen jotenkin inhorealistisella tavalla. Ikään kuin Suomi-poika tai -neito ei koskaan oppisi kohtuukäyttöä tai sivistynyttä juomakulttuuria. Kuvitellaan, että niin kauan kuin viinaa on saatavilla, missä muodossa ja missä tahansa, on pakko hakeutua paikan päälle ja vetää perseet, taju kankaalle.

Totta kai vapautukset nostavat hetkellisesti alkoholinkulutusta, mutta suomalaista luonnetta ovat kaikenlaiset rajoitukset innoittaneet juomaan aivan yhtä lailla. Aikanaan pelättiin keskioluen tuhoavan maamme tulevaisuuden toivot, nyt pelätään limuviinojen tekevän saman.

Jotkut vanhemmat lukijat muistavat varmastikin, kun ensimmäiset itsepalveluperiaatteella toimivat Alkot tulivat Suomeen. Se oli siihen mennessä ärtyisään ja jäykkään palveluun viinakaupoissa tottuneille härmäläisille jotain käsittämätöntä. Esimerkiksi niin sanotun uuden Heimolan talon toimipistettä Helsingin Kluuvissa tultiin katselemaan peräti turistimatkakohteena. Jotkut ääriuskonnolliset tahot pelkäsivät suorastaan myymälävarkauksien aaltojen vyöryä.

Debatti sallivammasta alkoholipolitiikasta on tavallaan kuin käänteinen keskustelu armomurhasta. Unohdetaan aina välillä, kenellä on lopullinen vastuu. Eutanasiassa päätös on aina ja viime kädessä yksilöllä itsellään, alkoholin ostamisessa näin ei ole. Alkon tai kaupan kassa kuitenkin ratkaisee, kenelle myydään ja kenelle ei. Jos asiakas ei täytä ostajalta vaadittavia ominaisuuksia, eli on liian päissään, liian nuori tai asioi ilman tarvittavaa rahasummaa, hänelle ei yksinkertaisesti myydä edes yhtä limuviinapulloa.

Toisaalta kauppiaat tai poliitikot eivät voi estää ketään juomasta itseään hengiltä tai aivojaan pihalle. Se kyllä on jokaisen henkilökohtainen, ja aika pitkänkin tähtäimen, päätös. Tällaisia yksilöitä löytyy ikävä kyllä juomakulttuuriin katsomatta.

Ilkka Isosaari

Anttilanmäen ja Kittelän pientaloalueitten historia on kirjoitettu toukokuussa ilmestyneeseen Anttilanmäki elää, Eläköön Anttilanmäki -teoksen runsaalle 330 sivulle 700 valokuvan kera. Teos ilmestyy asukasyhdistyksen 60-vuotispäivän merkeissä. Anttilanmäki-Kittelän asukasyhdistys ry:n puheenjohtaja Ulla Tuominen totesikin, että historiateos on tarkoitettu erityisesti alueella asuneitten perheitten lapsille. Se on jokamiehen historia, jota jaksaa lukea.

Kirjan tekstin on kirjoittanut toimittaja Merja Åkerlind. Siinä olevia vanhoja valokuvia on retusoinut arkkitehti Jari Helminen ja painokuntoon ne saattoi kirjan taittotyön tehnyt graafinen suunnittelija Tuija Leppänen. Kirja painatettiin Painotalo Plus Digital Oy:n painossa, entinen Esa Print, Lahdessa. Siis aito lahtelainen tuote. Alueen historiasta olivat tehneet jo haastatteluja sekä muistiinpanoja aikaisempina vuosina muun muassa Lahden taidemuseon amanuenssi Ulla Aartomaa ja arkkitehti Virpi Tervonen.

Hollolan pitäjän pienen Lahden kylän taloista osa paloi 19.kesäkuuta 1877, siis 140 vuotta sitten. Tätä ennen oli valmistunut rautatie Helsingistä Riihimäen ja Lahden kautta Pietariin. Rataa rakensivat sadat työmiehet, joista osa oli löytänyt mukana olleille perheilleen vaatimattomat asuinkortteerinsa ratatyömaan lähistöltä Anttilanmäeltä. Lahden kylän palon jälkeen radan eteläpuolella olevien pelto- ja metsämaitten omistajat rakensivat uudet talot perheilleen Anttilanmäelle, Kittelään ja Asemantaustaan. Paloa ennen talolliset olivat asuneet karjoineen Lahden kylässä, nykyisen kauppatorin tienoilla. Lahden palon aikana kylässä asui korkeintaan tuhatkunta ihmistä.

Muuttoliike toi Anttilanmäelle Iso-Saksalan, Saksalan ja mäen eteläpuolelle Kylä-Kittilän ja Asemantaustaan Ylä-Marolan talonpoikaistalot. Anttilanmäki ja ympäristö kuului Hollolan pitäjään, mutta pitäjän isännät eivät olleet itäisen alueen kehittämisestä kiinnostuneet muuta kuin ihmisistä veronmaksajina. Itäiset rajanaapurikylät Pyhättömänmäki ja Möysä kuuluivat Nastola pitäjään. Maanomistajat vuokrasivat tai myivät pieniä tontteja mökkien rakentajille eikä alueilla ollut asemakaavaakaan vielä Suomen itsenäistymisen aikana. Lahden kauppala (1878) sai kaupunkioikeudet 1905, mutta Anttilanmäki liitettiin kaupunkiin vasta 1933.

Karjaa muutamat talot pitivät vielä 1950-60 -luvulla. Tuija Leppäsen miehen suku asui Kurhilankadulla ja veljekset Leppänen muistelivat, että heidän lapsuudessaan Saksalan karjakko Aune paimensi lehmät heidän kotitalonsa itäisen päädyn ohi polkua pitkin laitumelle Heikinkadun alapuoliselle niitylle. Nykyisen Luhtasen tehdasrakennuksen paikalla Lanun vanhanemännän lehmät laidunsivat Linjakadun eteläpuoleisella niityllä.

Sähkölaitos oli alueella jo 1905 ja mökeissäkin oli sähkö. Juomavettä saatiin Vihdinkadun ja Annankadun tietämiltä Hopealähteestä sekä Orimattilaan menevän tien vierestä Launeen lähteestä. Koulu valmistui 1905 ja on edelleen käytössä. Kun alueelle laadittiin asemakaava ja yhteiskunta vaurastui, niin asukkaat uskalsivat rakentaa tilavampia taloja. Tosin jossain vaiheessa alueella oli rakennuskielto. Rakennusaineet saatiin ostettua lähimetsistä ja peruskiviä miehet louhivat mäen kalliosta, Lutukkakujalta. Kun alueelle kehittyi yhden tai kymmenien työntekijöitten yrityksiä ja kaupunki kasvoi jo 1920-30 luvulla, sekä Kittelään että Anttilanmäelle rakennettiin usean asunnon vuokrataloja. Lahden kaupunkiin liittämisen jälkeen alueen tonteille laadittiin uudet vuokrasopimukset tai kauppakirjoissa mainitut rajat tarkistettiin.

Merja Åkerlind on kirjoittanut erään luvun nimeksi Oikea yrityshautomo. Alueella olivat yritteliäitä ihmisiä. Sieltä saivat alkunsa Luhta, Eiri, Tuominen, Kumpulainen ja monet muut kivijalka- pihaverstaat, haitari-, suksi ja puusepän- ja kutomoyritykset. Alue oli pienten eri alojen yritysyhdyskunta, ja yllättävää kyllä, siellä oli muutaman uskontokunnan pieniä pyhättöjä.

Kirjan luku Sota tuli kahdesti lähelle on lukijaa koskettava. Kun ensimmäiset historiamuistelmat kirjoitettiin 1970, niin alueella vaikutti vielä viime vuosituhannen ensimmäisillä vuosikymmenillä asuneita ihmisiä. Historiateokseen asukasyhdistyksen historiatyöryhmä keräsi viimeisen kolmen vuoden ajalta talo talolta ihmisiltä valokuvia, muistikuvia ja kirjeitä, jotka ovat luettavissa kurssiivilla painetuilta sivuilta. Sota – ajan kuvaukset ovat käsin kosketeltavia, sillä Anttilanmäkeen, Kittelään ja Asemantaustaan Puna-armeijan hävittäjät kylvivät rautatien takia runsain mitoin ammuksia, jotka osuivat asukkaisiin sekä taloihin.

-Piironginlaatikoista löytyi todella runsaasti kuvia, joista saatiin retusoinnin ja muun nykyajan tekniikan avulla kaikkiaan kirjan 700 kuvaa, joista osa on kaupunginmuseon arkistosta lainaksi saatuja, hymyilee nyt jo tyytyväisenä Tuija Leppänen painotuoretta teosta esitellessään.

Anttilanmäki elää, Eläköön Anttilanmäki-teos on saanut Päijät-Hämeen Kulttuurirahastolta ja Lahden kaupungin sivistystoimialalta tukea ja se on hyväksytty osaksi Suomi 100-juhlavuotta historiateokseksi.

Marja-Liisa Niuranen

– Launeen vedenottamolle on rakennettu kaksi 50 metriä syvää pohjavesikaivoa saneerausprojektin yhteydessä. Vanhat matalat rengaskaivot on korvattu uusilla tämän päivän vaatimustason mukaisesti, Lahti Aqua Oy:n toimitusjohtaja Martti Lipponen kertoo.

Lahden vanhin vedenottamo otettiin koekäyttöön vuosi sitten.
– Vuoden ajan olemme seuranneet prosessin etenemistä ja tehneet jonkin verran myös muutoksia siihen.

Pohjaveden puhdistusprosessi on rakennettu toimitusjohtajan mukaan viimeisen päälle laadukkaasti.
– Aktiivihiilisuodatuksella vedenkäsittelyn yhteydessä poistetaan kaikki pienetkin haitta-aineet vedestä. Samanlaiset puhdistusmenetelmät on käytössä myös kaikilla muilla Lahden alueen vedenottamoilla.

Pohjaveden syöttöpisteet ovat myös uudessa paikassa.
– Kun kaikki vesijohtoverkostoon tehdyt toimenpiteet ovat valmiina, niin käynnistämme Launeen vedenottamon uudelleen lomien jälkeen syksyllä.

Viidennes Lahden vedentarpeesta

– Launeelta voi pumpata pohjavettä vuorokaudessa 4500 kuutiota ja tämän määrän voi tuplata poikkeusolosuhteissa 9000 kuutioon.

Lahdessa vedenottotarve on 20000 kuutiota vuorokaudessa ja Launeen vedenottamo tuottaa siitä syksyllä viidenneksen.
– Olemme osallistuneet kehätien suunnittelu- ja tutkimustyöhän. Tien sijainti ei häiritse vedentuotantoamme. Kehätie sijaitsee pohjaveden valuma-alueen ulkopuolella.

Vedenottamon käyttöönotto on ollut merkittävä projekti.
– Olemme sijoittaneet vanhaan vedenottamoon koko vedenkäsittelyprosessin. Vanha rakennus oli haastava kohde, mutta lopputulos on hyvä.

Petri Görman

Helluntain jälkeinen aika alkaa Pyhän kolminaisuuden päivällä. Jeesuksen elämänvaiheet on nyt käyty kirkkovuodessa läpi syntymästä kuolemaan, haudasta nousemiseen ja taivaaseen astumiseen asti. Pyhä Henki on annettu ihmisten oppaaksi. Nyt on aika koota kaikki yhteen.
Kolminaisuudessa ytimenä on se, että meillä on yksi Jumala, joka lähestyy meitä kolmen persoonan kautta Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.

Tämä oppi on kaunis ja ehjä, mutta samalla vaikea, käsittämätönkin. Rippikoulussa koitan avata vaikeaa asiaa vaikka niin, että vesi H2O voi olla höyryä, nestettä tai kiinteää jäätä, mutta silti se on koko ajan samaa ainetta eli vettä. Jumalakin on samalla Luoja ja Taivaallinen isä. Mutta hän on erityisesti ilmestynyt meille Pojassaan Jeesuksessa. Jeesus on historiallinen henkilö, hänen sanansa ja tekonsa löytyvät Raamatusta – Jeesus on kolminaisuuden persoonista ehkä helpoin ymmärtää. Kolmantena tulee Pyhä Henki. Hengen kautta Jumala nyt toimii maailmassa.

Vaikka opiskelisimme päämme puhki, emme voisi oppien kautta tajuta Jumalaa. Hänen kuuluukin olla meidän yläpuolellamme, kaikkivaltiaana, äärettömänä, salattuna. Hän ei olisi tosi Jumala, jos pystyisin vangitsemaan hänet hyppysiini.
Mutta Jumala tulee myös lähelle. Hän on Isi, jota voimme rukoilla. Hän välittää jokaisesta luodustaan. Jumalan suurin rakkaus näkyy siinä, että Jumala tahtoi tehdä kaikkensa pelastaakseen ihmiset. Jumala antoi ainoa Poikansa meidän syntiemme sovittajaksi. Ristinkuolemassa Pyhä Jumala osoittaa, että olemme hänelle näin suuren uhrauksen arvoisia. Hän tulee lähelle ja sanoo: kaikki on täytetty, ota vastaan armo ja rauha!

Riitta Särkiö

Alkoholilain uudistus sovittiin hallituspuolueiden kesken ja sen piti olla selkeä eduskuntaan ennen kesää tuleva esitys. Näin ei kuitenkaan käynyt. Keskustan ryhmä halusi ”vapaat kädet” eli oikeuden äänestää omantunnon mukaisesti. Nyt näyttää siltä, että kompromissiin ei eduskuntaryhmissä päästä, vaan päätös siirtyy puolueiden puheenjohtajien ratkaistavaksi. Samaa taktiikkaa on käytetty jo aiemmin muissakin hankkeissa ja lopputulos ei ole aina ollut paras mahdollinen. Jos hallitus repeää alkoholilaissa eli antaa edustajilleen vapaat käset äänestää, ratkaisu jää opposition käyttäytymisen varaan. Näin ollen oppositio voi olla ratkaisemassa lain kiistellyt prosenttirajat. Kiihkeän prosenttikeskustelun jalkoihin on jäänyt ravintoloilla tärkeä asia eli omien juomien salliminen tilausravintoloihin. Sen ymmärtää, koska moni ruokaravintola tekee katteensa eli elantonsa alkoholimyynnistä.

Puhuttiin eduskunnassa tällä viikolla muustakin kuin hallituksen viikon putkesta sekoilla uuden alkoholilain kanssa. Lisätalousarviokeskustelussa nostin esille kasvun eriarvoisuuden. Suomen talous kasvaa, mutta kenelle kasvu jakautuu?
Jos nyt katsotaan Suomea, miten kasvu todellisuudessa jakautuu eri ihmisten kesken? Jos juttelee pienyrittäjän, palkansaajan, eläkeläisen, pätkätyöläisen tai opiskelijan kanssa, niin kyllähän sitä kasvua vielä odotetaan siellä omassa taloudessa. Eläkeläiset ovat oman työnsä tehneet ja tietysti palkkansa siinä ohessa ansainneet. Silti heidän ostovoimastaan leikkaaminen, jos mikä, näkyy taloudessa.

Lisäksi nostin esille leikkaukset tukityöllistämisestä. Hallitus on usein jopa ehkä hieman kritisoinut ja kokenut sen jotenkin tempputyöllistämisenä. Esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa panostettiin aivan toisella tasolla tukityöllistämiseen kuin meillä, jopa kaksinkertaisesti, moninkertaisesti myös Saksassa, ja se kuoppa, mihin me jouduimme, olisi ollut ehkä toisen näköinen, jos mekin olisimme toimineet toisin.

Viikon ylivoimaisesti tärkein asia oli pääministerin ilmoitus ulko – ja turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen ja Euroopan Unionin toimintaympäristön muutokseen. USA:n presidentin Euroopan vierailun reaktiot ovat poikkeuksellisia ja siksi tilanteen tiivis seuraaminen ja analyysi on erittäin tärkeää. Ensi viikolla olen Suomen edustajana Venäjällä Barents – kokouksessa keskustelemassa pohjoisten alueiden tulevaisuudesta ja yhteistyöstä. Meidän pitää pystyä puhumaan vaikeistakin asioista. Yritän raportoida Nenetsiasta jäämeren rannalta ensi viikolla. Lennän jo maanantaina Moskovaan, joten en pääse osallistumaan uuden valtuuston ensimmäiseen kokoukseen.

Ville Skinnari

FC Lahti on aloittanut kautensa positiivisemmin kuin monet etukäteen odottivat. Kuudennella sijalla sarjassa keikkuva lahtelaisryhmä on kymmenessä ottelussa keränyt 14 pistettä, mikä on ihan hyvä lähtö kauteen. Pelissä on paljon positiivista ja ajoittain peli onkin näyttänyt varsin mukavalta. Varsinkin Maarianhaminassa Lahti dominoi viime vuoden mestaria vastaan läpi koko ottelun varsin mallikkaasti.

Maaliero sen sijaan kertoo mistä Lahden ongelmakohta löytyy. Joukkue on tehnyt onnettomat yhdeksän maalia, vastineeksi tosin päästänyt vain seitsemän. Erittäin positiivista on puolustuksen onnistuminen, sillä ainoastaan HJK on päästänyt vähemmän maaleja. Suurin yksittäinen syy tähän on mielestäni loistava maalivahti Vasjutin, joka johtaa puolustusta tontiltaan vahvaeleisesti sekä hoitaa torjuntatyöt luotettavasti. Väittäisin, että kyseessä saattaa olla jopa koko liigan paras maalivahti.

Sitten siihen murheenkryyniin eli hyökkäykseen. Yhdeksän tehtyä maalia on surkea määrä. Samaan aikaan HJK on mättänyt 24 maalia, joten hyökkäyspäässä on valtava ero sarjakärkeen. Siinä missä puolustuspelaaminen on pääosin varmaotteista ja tylyäkin, näyttää Lahden hyökkäyspeli ponnettomalta, hitaalta pallon ja vastuun siirtelyltä. Tietty kaava tuntuu toistuvan pelistä toiseen. Pallo laitaan, jossa Hostikka tai Nazimov ajavat itsensä kulmalipulle ja tilanne kuivuu kasaan kärkipelaajien odotellessa turhaan boxissa sitä nopeaa, ratkaisevaa syöttöä, joka repisi vastustajan puolustuksen hajalle. Enemmän hyökkäyssuuntaan odottaisinkin juuri Hostikalta, Hertsiltä, Steniolta, Nazimovilta ja Simonovskilta. Varsinkin Hostikka tuntuu olevan kuin varjo entisestään. Stenio on pommittanut kolme maalia, mutta vaikuttaa jotenkin liian heiveröiseltä boxissa. Samat sanat pätevät Simonovskiin. Enemmän kohellusta kuin tehoja. Lisäksi Helmke on ollut keskikentällä hieman vaisumpi kuin etukäteen odotin. Mieheltä onkin lupa odottaa jatkossa paljon enemmän, potentiaalia kyllä riittää.

Hendrik Helmke on Lahden johtava pelaaja, jolta odotetaan paljon illasta toiseen.

Jospa se peli ja maalihanat siitä aukeavat sitä mukaa kun kenttien kunto kohenee? Varsinkin kotikentän kunnosta on ollut puhetta pelistä toiseen, eikä syyttä. Kotona on pelattu perunapellolla pääosin pitkää palloa ja vieraissa ollaankin oltu sitten vaikeuksissa, kun on päästy pelaamaan ”liian hyvälle” alustalle. Lyhyesti voisi FC Lahden alkukauden summata sanoilla tasaisen varma, mutta tehoton. Ja silloin kun verkko ei heilu, puuttuu pelistä myös ne katsojia kiinnostavat elementit eli iloisuus ja räiskyvyys. Jostain pitäisi nyt ne tehot kaivaa, sillä pelkillä 0-0 tasapeleillä ei pitkässä sarjassa pärjää. Tällä hetkellä tasapelejä on jo viisi kappaletta eli peräti puolet otteluista on päättynyt pistejakoon.

Ei heitetä kuitenkaan kirvestä kaivoon, sillä kakkos- ja kolmossijaan on tällä hetkellä vain kolme pistettä. Tasapelit vieraissa voidaan luokitella eräänlaisiksi torjuntavoitoiksi, mutta kotona pitäisi hyökkäykseen satsata se kuuluisa yksi napsu enemmän. Uskon, että rohkeampi ja nopeampi hyökkäyspeli toisi myös enemmän yleisöä lehtereille. Nyhjäämistä keskialueella kun ei kukaan jaksa montaa kertaa katsella. Toisaalta paljon hyviä merkkejä on Lahden pelistä aistittavissa jo nyt. mm. joukkue karvaa monesti korkealta, asia mitä ei olla aikaisemmin Korkeakunnaksen aikana nähty. Erittäin järkevää, sillä miksi päästää vastustaja ilmaiseksi omalle kenttäpuoliskolle peliä pyörittämään. Potentiaalia joukkueessa on hakea tällä kaudella se mitali Lahteen, sen alkukausi on jo osoittanut. Nyt vain maalijyvä kohdilleen, niin hyvä tästä tulee.

Seuraavan kerran FC Lahti on aistittavissa lauantaina 3.6. Hiihtostadionilla, jolloin vastaan tulee sarjakolmonen VPS. Voitolla ollaan mukana tiukasti kärkikamppailuissa.

-Pete Salomaa-

Samaan aikaan Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kanssa vietetään myös Reformaation merkkivuotta Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa. 31.10.2017 nimittäin uskonpuhdistaja Martti Luther naulasi kuuluisat teesinsä Wittenbergin kirkon seinää juuri silloin.

Tämä teko sysäsi laajasti liikkeelle sellaisia tapahtumasarjoja, jotka muuttivat monien kansakuntien kieltä,kirkkoa ja laajemminkin kulttuuria. Syitä on haettu paljon, mutta varmasti luonnontieteelliset keksinnöt ja Katolisen kirkon aneiden myynti ja vallankäyttö maallisissakin asioissa kiukutti vallanpitäjiä.

Erityisen hyvin tämän otti vastaan Ruotsissa kuningas Kustaa Vaasa.Taitavana hallitsijana hän heti ymmärsi, että Katolinen kirkko oli rikas ja sen omaisuuteen pääsi helposti uskonpuhdistuksen nimissä. Niinpä hän sananmukaisesti ryösti sen omaisuuden; jopa kirkkojen kuparikatot revittiin alas. Hänelle sopi erittäin hyvin se, että Luther erotti erikseen maallisen vallan ja Jumalan vallan.

30-vuotinen sota Saksassa repi viimeisetkin Paavin vallan kahleet Ruotsista ja alkoi pitkä luterilainen aika meidänkin kirkoissamme. Meidän Mikael Agricolasta lähtien tuli muutoksia kansanopetukseen, kirkolliseen elämään(saarnat muuttuivat munkkilatinasta kansan kielelle), yhteiskunnallisiin asioihin ja yhteiskunnan turvaverkkoihin. Tavat muuttuivat, kalenteri muuttui, taiteet muuttuivat ja kirkon ja valtion suhde muuttui.

Suomi, Ruotsi ja Norja ovat maailman luterilaisimpia maita. Ja vieläkin noin 70 % kansasta kuuluu siihen ja maksaa kiltisti edelleen kirkollisveroja. Muutama pimeä asia on kansalta kuitenkin jäänyt huomaamatta. Meidän Marttimme oli kiihkeä antisemitisti ja vihasi juutalaisia kuin ruttoa. Hän kirjoitti uskomattoman kirjan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”, jolla sysäsi liikkeelle juutalaisvainot ja pogoromit.

Monet hallitsijat, kuten Hitler käyttivät näitä häikäilemättä hyväkseen omissa vainoissaan. Kirja on brutaalien ja halveksittavin teos, jonka olen lukenut. Hän väitti juutalaisten olevan kavalia käärmeitä, salamurhaajia ja Perkeleen lapsia. Suosittelen kaikille kesälukemiseksi!

Toinen seikka, jota emme ole ehkä havainneet, on pappien valta kansankirkossamme. Vanha sääty on siunannut aina kruunun aseet, kun sotaan on lähdetty. Kirkossamme oli totuttu siihen, että pappi opasti kansaa, joka kuunteli ja totteli.

En ole vielä missään kirkon omassa aviisissa mitään kertomuksia siitä, miten suomalaiset papit ovat kohdelleet kastamattomia lapsia. Tämä nurjamielisyys kohdistui erityisesti lapsien vanhempiin. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että kastamattomat lapset olivat uskonnonvapauden marttyyreita.

Monikaan ei ole tiennyt esimerkiksi sitä, miksi meillä on niin paljon Virtasia, Mäkisiä ja Korhosia? On luultu, että ne ovat paikannimistä johdettuja, mutta totuus oli kuitenkin se, että suomalaistumisen aikoina, kun ihmiset halusivat muuttaa vierasperäiset nimensä suomalaisiksi, niin ruotsalaiset papit päättivät, että maanantaina nimensä muuttaneet olivat Virtaisia, tiistaina Korhosia.

Kirkon kirjat ovat aina olleet vallankäytön välineitä. Henkilötiedoilla voitiin meilläkin lytätä ja kaivaa maata yksilön alta. Nyt juhliessamme kannattaa miettiä ekumenian asioita ja yrittää ymmärtää maltillisia islamilaisia.

Juhani Melanen

Meillä ja maailmalla vietetään kieli poskella keksittyjä merkkipäiviä, joiden juhlistamisessa ei ole välttämättä päätä eikä häntää. Joillakin päivillä on jopa kaksi tai kolme erilaista teemaa. Asia tuli hieman epäkorrektilla tavalla ilmi, kun kuntavaalien alla kokoomuksen listoilta Turun kaupunginvaltuustoon pyrkinyt kiinteistövälittäjä ja tv-julkkis Jethro Rostedt toivotti parille vasemmistoliiton aktiiville hyvää suihinottopäivää.

Keräsin tällä kertaa juttuuni lehtemme tuoreen numeron ilmestymisajankohtaan osuvat tärpit. Kukin voi itse tykönään miettiä, ovatko teemat juhlan arvoisia. Yritin myös pohtia omakohtaista suhdettani kyseisiin aiheisiin.

Perjantai 2.6. Lähde töistä kotiin etuajassa -päivä

Olen aina kannattanut tätä ajatusta ja harrastanut sitä jokaisessa työpaikassani. Freelancerina olon ja vakituisen työsuhteen välillä huomasin nopeasti sen eron, että yksikseen töitä tehdessä aikaa ei tuhraannu turhanpäiväisiin kahvitaukoihin ja juoruiluhetkiin. Nobelin kirjallisuuspalkinnon kestoehdokas, Graham Greene paljasti kerran toimittajille tehokkuutensa salaisuuden: ”Pyrin kirjoittamaan päivän tekstin ennen ensimmäistä ryyppyäni.”

Lauantai 3.6. Chimborazo-päivä

Mikä ihme on Chimborazo? Ai, maakunta Ecuadorissa ja saman maan korkein vuori. Aina kunnioituksen arvoinen!

Lauantai 3.6. Piirtämisen päivä

Tämän voi liittää myös perjantaihin, jos et pääse lähtemään töistä etuajassa.

Lauantai 3.6. Toiston päivä

Ei mitenkään ihmeellinen valinta teemaksi. Mene lauantai-iltana lähikapakkaasi kuuntelemaan kavereidesi henkeviä juttuja, moneen kertaan toistettuna. Ajankohtainen siltä osin myös maanantaina, tiistaina, keskiviikkona, torstaina, perjantaina ja sunnuntaina.

Sunnuntai 4.6. Halaa kissaasi -päivä

Pirun hyvä idea! Kissa tosin päättää, kuka halaa ketä vai halaako ollenkaan.

Sunnuntai 4.6. Räätälien päivä

Ikävä kyllä kuihtuva ammattikunta. Räätäli tuskin tekee töitä sunnuntaisin, joten hyvä juttu hänelle, että voi juhlia pitämättä rokulipäivää.

Maanantai 5.6. Kuumailmapallojen päivä

Hyvä ystäväni Hämeenlinnassa innostui vanhoilla päivillään tästä harrastuksesta. Olen aika varma siitä, missä hän viettää juhlapäivää.

Maanantai 5.6. Luojan kiitos, että on maanantai -päivä

Tämä on paha. Paitsi tiedän, että lukuisat ihmiset kärsivät niin sanotusta sunnuntaimasennuksesta. Maanantain työpäivä tuo heille viimein helpotuksen, ja yön valvoneita kohtalotovereita riittää ympärillä, jos ei pilvin pimein, niin ainakin jonkin verran.

Tiistai 6.6. Jojo-päivä

Niille, joilla maanantai ei mennyt putkeen, tämä tarkoittaa jojon ostamista. Ei sitä toista vaihtoehtoa.

Keskiviikko 7.6. Juoksemispäivä

En tiedä, juostaanko koulussa enää Cooperin testiä. Nykynuorisolle on ainakin kehitelty oma, modernimpi versio siitä: pitäisi olla 12 minuuttia räpläämättä kännykkää.

Keskiviikko 7.6. Suklaajäätelön päivä

Tiedän oikeasti ihmisen Nastolassa, joka ei voi sietää suklaajäätelöä! Hänelle on onneksi kaksi vaihtoehtoista teemaa tälle päivälle.

Keskiviikko 7.6. Videonauhureiden päivä

En ole tähän päivään mennessä oppinut ajastamaan kyseistä vehjettä. Enkä aio opetella jatkossakaan, vaan syön mieluummin suklaajäätelöä. Pojan kanssa teimme aikanaan sopimuksen, kun hän oli viisivuotias. Minä opetin hänelle kengännauhojen solmimisen, ja hän hoitaa kaikki elektroniikkaan liittyvät hommat.

Torstai 8.6. Hymy huuleen -päivä

Joo – naurattaa jo valmiiksi… Tuli mieleen Hymy pyllyyn -tv-sarja.

Torstai 8.6. Parhaiden ystävien päivä

Terveisiä vaan pojalle! Toivottavasti hymysi ei hyydy heinäkuussa, kun lähdet Vekaranjärvelle armeijaan!

Ilkka Isosaari

Vuoden launeelaiseksi valittu Juha Keto on asunut kaupunginosassa jo yli 30 vuotta. Kedon perhe muutti silloin Patomäentielle ja siellä on viihdytty jo kolme vuosikymmentä todella hyvin.
– Monet karjalalaiset muuttivat alueelle sodan jälkeen ja olen tuntenut heitä kohtaan sympatiaa.Tämä oli yksi peruste asuinpaikan valinnalle.

Karjalalaisilla ihmisillä on ollut myös suuri merkitys lahtelaisille, koska he ovat tuoneet eloa ja positiivista meininkiä kaupunkiin.
– Talomme tontilla oli vanha karjapiha ja siellä oli käsittämätön ruohonkasvu. Raivaustöitä ja ruohonleikkuutta on saanut matkan varrella tehdä paljon muistelee Keto.

Vedenottamo oli vielä muuttohetkellä toiminnassa.
– Launeen vedenottamolta otettiin vielä 1980 -luvulla puolet kaupungin päivittäisestä vedentarpeesta. Toinen puoli pumpattiin Jalkarannasta.

Launeen vedenottamo oli pitkään kaupungin ainoa vedenottamo.
– Sen historia ulottuu jo yli 100 vuoden taakse. Jalkarannan vedenottamo valmistui Lahteen vuonna 1962.

Hyvällä tuulella Launeella

– Saksan kielessä bei Laune on mieliala tai tuuli. Täällä siis ollaan aina hyvällä tuulella. Tämä saksalainen sanaleikki kuvaa hyvin meitä launeelaisia.
Suurin syy Kedon perheen Launeelle muuttoon oli se, kun hänen vaimo sai työpaikan ensi- ja turvakodilta.
– Koska meillä ei ollut silloin autoa, niin järjestimme samalla asuntoasia niin, että työpaikat ovat kävelymatkan päässä.

Entinen kaupungin liminologi Keto tervehtii ilolla sitä, että vedenottamo on otettu vihdoinkin uudelleen käyttöön.
– Sieltä pumpataan taas hyvää vettä.

Vedenottamon vesi ei ole Kedon mukaan vieläkään täysin tervehtynyt, koska suodatusvaiheessa joudutaan käyttämään aktiivihiiltä.
– Parempaan suuntaan mennään kuitenkin jatkuvasti.

Saastuminen huomattiin sattumalta

Lahdessa aloitettiin Kedon johdolla 1980 -luvulla tehostetut pohjavesitutkimukset vedenottamoiden lähellä ja niiden alueille pystytettiin havaintoputkia.
– Sen jälkeen todettiin, että ratavallien pesuun ja rikkaruohojen torjuntaa käytetty aine valuu vedenottamolle ja pilaa pohjaveden, jota kaupunkilaisille pumpataan.

Liminologi on vieläkin tyytyväinen siitä, että tämä vakava terveys- ja ympäristöriski huomattiin sattumalta.
– Jos emme olisi tehneet tätä työtä, niin sieltä valuisi vieläkin tätä ainetta pohjaveteen.

Petri Görman