Lahen Tilakeskus vai Pilakeskus?

Mukavinta tässä toimittajan työssä on palaute; siis myönteinen! Tuntuu mukavalta, kun tutut kehuvat juttujani ja sanovat, että hyvin kirjoitit tai soittavat ja kertovat epäkohdista, virkamiesten laiminlyönneistä ja rakenteellisesta korruptioista. Ikävintä taas on se, että Lahden kaupungin johto ei tee mitään kirjoittamieni asioiden korjaamiseksi, vaikka pystyisin esittämään laiminlyönneistä selkeää faktaa ja osoittamaan, että lahtelaiset veronmaksajat ovat kärsineet miljoonien menetyksiä rakennuskohteiden valvonnan laiminlyöntien takia.

Uskomattominta on se, että tämän toiminnan annetaan jatkua vuodesta toiseen siksi, että kukaan ei ota asioista selvää. Selvistä vastuuasioista vaietaan niin visusti ja totaalisesti vain siksi, ettei myönnetä sitä, että kaikki johtuu yksinkertaisesti rakennusvalvonnan kompetenssin puutteesta, johdon salaamishalusta ja Lahden kaupungin johdon halusta kitkeä tai mitenkään puuttua tähän rikolliseen toimintaan. Kun joku yrittää siihen puuttua, häntä uhkaillaan ja hänet vaiennetaan aidon mafian tyyliin omertan lailla.

Kaksi vuotta olen kirjoittanut tästä kaikkiin Lahdessa oleviin sanomalehtiin ja tuskaillut asiantilaa, mutta mikään ei ole muuttunut tai mitään ei ole tapahtunut, vaikka Lahden tarkastuslautakuntakin on yrittänyt omalta osaltaan puuttua valvonnan ongelmiin. Mitkään huomautukset tai oikeuskanslerin huomautukset eivät vaikuta tilakeskuksen luupäihin millään tavalla. He noudattavat sitä hyvää tsaarin aikaista ohjetta, että ellei virkamies tee mitään, hän ei tee virkavirhettäkään! Kyllä kansa maksaa!

Epäilen suuresti, että Lahden tilakeskuksen johtaja vastaavine päällikköineen ovat pätemättömyydellään aiheuttaneet Lahden kaupungille miljoonien vahingot siksi, etteivät ole huolehtineet tilaajan rakennuttamisvastuusta, vaan ovat hyväksyneet sellaisia laskuja töistä, joita ei ole tehty asianmukaisesti tai on valvottu huonosti tai ollenkaan. Päättäjille tiedoksi Suomen laki ei kiellä epäilemistä! Toiseksi ” melastelua” on pakina!

Erityisen pettynyt olen Lahden kaupunginvaltuutettujen ymmärrykseen ja kiinnostukseen näitä yhteisistä rahoista, joita vuosien ajan on kylvetty huitsin Nevadaan ja aiheutettu veronmaksajille sellaisia kustannuksia, joilta olisi voitu välttyä asianmukaisella rakennusvalvonnalla ja sisäisillä tarkastuksilla.

Kaikkein hurjinta asiassa on se, että mitä enemmän näitä Tilakeskuksen asioita rakennuttamisvastuista pöyhii, sitä enemmän se alkaa haista! Tutkivalla journalismilla ei Lahdessa ole ollut jalansijaa, koska Lahdessa vaikeneminen on ollut tabu ja tietoja on piilotettu niin taitavasti, että lasten flunssasta ja leikkikenttien tarpeellisuuksista kirjoittavista lahtelaisista rivitoimittajista ei yksinkertaisesti ole löytämään ja käsittelemään näitä asioita. Toisaalta myös monesti toimituksen johto ei uskalla tarkistettujakaan tietoja julkaista!

Pakko yrittää nyt kuitenkin poliisille tehdyn tutkintapyynnön avulla yrittää selvitellä, miksi kustannukset ovat karanneet ja homekouluja on rakennettu Lahdessa ilman suunnitelmia ” mutu”-tuntumalla! Vapaa tiedonvälitys on demokratian paras kulmakivi!

Juhani Melanen

Lahen Tilakeskus vai Pilakeskus?

Mukavinta tässä toimittajan työssä on palaute; siis myönteinen! Tuntuu mukavalta, kun tutut kehuvat juttujani ja sanovat, että hyvin kirjoitit tai soittavat ja kertovat epäkohdista, virkamiesten laiminlyönneistä ja rakenteellisesta korruptioista. Ikävintä taas on se, että Lahden kaupungin johto ei tee mitään kirjoittamieni asioiden korjaamiseksi, vaikka pystyisin esittämään laiminlyönneistä selkeää faktaa ja osoittamaan, että lahtelaiset veronmaksajat ovat kärsineet miljoonien menetyksiä rakennuskohteiden valvonnan laiminlyöntien takia.

Uskomattominta on se, että tämän toiminnan annetaan jatkua vuodesta toiseen siksi, että kukaan ei ota asioista selvää. Selvistä vastuuasioista vaietaan niin visusti ja totaalisesti vain siksi, ettei myönnetä sitä, että kaikki johtuu yksinkertaisesti rakennusvalvonnan kompetenssin puutteesta, johdon salaamishalusta ja Lahden kaupungin johdon halusta kitkeä tai mitenkään puuttua tähän rikolliseen toimintaan. Kun joku yrittää siihen puuttua, häntä uhkaillaan ja hänet vaiennetaan aidon mafian tyyliin omertan lailla.

Kaksi vuotta olen kirjoittanut tästä kaikkiin Lahdessa oleviin sanomalehtiin ja tuskaillut asiantilaa, mutta mikään ei ole muuttunut tai mitään ei ole tapahtunut, vaikka Lahden tarkastuslautakuntakin on yrittänyt omalta osaltaan puuttua valvonnan ongelmiin. Mitkään huomautukset tai oikeuskanslerin huomautukset eivät vaikuta tilakeskuksen luupäihin millään tavalla. He noudattavat sitä hyvää tsaarin aikaista ohjetta, että ellei virkamies tee mitään, hän ei tee virkavirhettäkään! Kyllä kansa maksaa!

Epäilen suuresti, että Lahden tilakeskuksen johtaja vastaavine päällikköineen ovat pätemättömyydellään aiheuttaneet Lahden kaupungille miljoonien vahingot siksi, etteivät ole huolehtineet tilaajan rakennuttamisvastuusta, vaan ovat hyväksyneet sellaisia laskuja töistä, joita ei ole tehty asianmukaisesti tai on valvottu huonosti tai ollenkaan. Päättäjille tiedoksi Suomen laki ei kiellä epäilemistä! Toiseksi ” melastelua” on pakina!

Erityisen pettynyt olen Lahden kaupunginvaltuutettujen ymmärrykseen ja kiinnostukseen näitä yhteisistä rahoista, joita vuosien ajan on kylvetty huitsin Nevadaan ja aiheutettu veronmaksajille sellaisia kustannuksia, joilta olisi voitu välttyä asianmukaisella rakennusvalvonnalla ja sisäisillä tarkastuksilla.

Kaikkein hurjinta asiassa on se, että mitä enemmän näitä Tilakeskuksen asioita rakennuttamisvastuista pöyhii, sitä enemmän se alkaa haista! Tutkivalla journalismilla ei Lahdessa ole ollut jalansijaa, koska Lahdessa vaikeneminen on ollut tabu ja tietoja on piilotettu niin taitavasti, että lasten flunssasta ja leikkikenttien tarpeellisuuksista kirjoittavista lahtelaisista rivitoimittajista ei yksinkertaisesti ole löytämään ja käsittelemään näitä asioita. Toisaalta myös monesti toimituksen johto ei uskalla tarkistettujakaan tietoja julkaista!

Pakko yrittää nyt kuitenkin poliisille tehdyn tutkintapyynnön avulla yrittää selvitellä, miksi kustannukset ovat karanneet ja homekouluja on rakennettu Lahdessa ilman suunnitelmia ” mutu”-tuntumalla! Vapaa tiedonvälitys on demokratian paras kulmakivi!

Juhani Melanen

Nikkilän Omakotiyhdistys 65 vuotta: Nikkilässä on isot tontit ja lapsilla on turvallista elää

Peltokukka

Nikkilän omakotiyhdistys on perustettu vuonna 1952. Se juhli 11.10. 65-vuotispäiviään. Anneli Peltokukka on Nikkilän omakotiyhdistyksen ensimmäinen naispuheenjohtaja. Hän on toiminut puheenjohtajana vuodesta 2015 lähtien.
– Olen syntyperäinen nikkiläläinen. Täällä olen asunut lähes koko elämän ajan lukuun ottamatta muutamaa Salpakankaalla vietettyä vuotta.

Nykyinen puheenjohtaja oli kaksivuotias, kun omakotiyhdistys perustettiin.
– Nikkilässä rakennettiin paljon 1950-luvulla. Täällä oli paljon rintamamiestaloja ja nuoria lapsiperheitä. Täältä ovat jääneet hyvät lapsuusmuistot elämän matkaeväiksi.

Nikkilä oli lintukoto luonnonhelmassa vielä 65 vuotta sitten.
– Metsässä me pääosin leikimme. Jossain vaiheessa tänne rakennettiin myös leikkikenttiä.

Kaupunginosassa meininki hiljentyi 1970-luvulla, kun sodan jälkeen syntynyt nuoriso muutti kotoaan pois.
– Yhdistyksen historiassa vuosina 1976 -78 ei ollut toimintaa ollenkaan.

Nikkilän omakotiyhdistyksen pitkäaikaisin puheenjohtaja Ossi Liukkonen ja hänen vaimonsa Aulikki osallistuivat myös juhliin

Toisen polven nikkiläläiset palasivat takaisin

Seuraavan nousukauden Nikkilän kaupunginosa koki 1980-luvulla.
– Silloin tänne muutti myös paljon lapsiperheitä. Omakotitalojen tontit olivat isoja, juuri sellaisia, joita lapsiperheet tuohon aikaan halusivat. Moni palasi takaisin kotikonnuille kasvattamaan lapsiaan.

Kaikki nikkiläläisiä on myöhemmin yhdistänyt ohitien sekä kehätien vastustaminen.
– Molemmat taistelut kuitenkin hävisimme. Emme olisi halunneet, että linjaus menee omakotialueen läpi.

Alueen kaksijakoinen syntyhistoria näkyy erityisesti omakotitalojen tyylejä silmäillessä. Nikkilässä on paljon rintamamiestaloja ja myös uudempia 1980-luvulla rakennettua omakotitaloja.
Yhä edelleen tämä kaupunginosa houkuttelee lapsiperheitä isojen tonttien vuoksi.
Peltokukka kertoo, että omakotiyhdistyksessä on 150 -200 jäsentä.
– Nikkilä on lähellä luontoa, eikä täältä ole pitkä matka kaupungillekaan. Kaikki kauppapalvelut ovat erittäin lähellä.

Jani ja Maija Oravala edustavat nuoremman polven nikkiläläisiä.

Launeen rautakaupat tärkeitä omakotiasujille

Matti Visuri asui ensimmäisen kerran Nikkilässä jo vuonna 1949. Työ vei miehen maailmalle, mutta mies palasi takaisin ja on nyt asunut siellä jo 30 vuotta.
– Muistan vielä sen ajan, kun nykyisen seurakuntakodin tiloissa toimi osuuskauppa. Niitä oli itseasiassa useampia täällä.

Visuri tykkää asua Nikkilässä, mutta ei Lahdessa.
– Lahti on ilkeä kaupunki.

Nikkilässä on parasta rauhallinen ilmapiiri ja lyhyet matkat kaikkialle.
– Rautakaupat ja isot marketit ovat tosi lähellä. Varsinkin rautakaupat ovat tärkeitä ostoskohteita omakotiasujille.

Lea Toini on kirjoittanut lapsuutensa Nikkilästä historiateoksen Metsätie 10. Se ilmestyi jo vuonna 2006.
– Vielä minulla on muutama kirja jäljellä.
Asuin Nikkilässä vain reilun vuoden ennen kuin muutimme Kanadaan.Nikkilä on muuttunut lapsuudenajoistani paljon. Yhtä mukavalta tämä paikka vaikuttaa vieläkin kuin 1950 -luvulla.

Petri Görman

Nguyen Närpiöstä, päivää!

Suomalaisten suhtautumista Katalonian itsenäisyyskamppailuun ei voi määritellä enää perinteisten puoluerajojen mukaan. Se todistaa, että tapa jakaa nykyisin valtaa käyttävät puolueet vasemmistoon ja oikeistoon, on aikansa elänyt. Katalonian irtautuminen Espanjasta viehättää yhtä lailla vasemmistoliiton kannattajia kuin perussuomalaisia.

Puhutaan nationalismista. Nationalistejahan me suomalaisetkin olimme, kun pyrimme irti venäläishallinnon ikeestä. Vähäväkisenä kansana meidän on helppo asettua Euroopan vähemmistöjen puolelle. Omatkin sympatiani ovat katalonialaisten puolella, ja sydämeni sykkii myös itsenäisyyttä tavoittelevalle Skotlannille.

Nämä ovat tunnepitoisia asioita, joissa ei ole olemassa yhtä totuutta. Nationalismikin ruokkii kärjistyneimmässä muodossaan helposti ääriajattelua, Rajat kiinni -mentaliteettia, jolla halutaan säilyttää oma kansallinen rotu puhtaana. Vastustan sellaista yhtä paljon kuin väkivallan käyttöä minkäänlaisena poliittisena aseena. Kansallisten erityispiirteiden vaaliminenhan on pohjimmiltaan erilaisuuden hyväksymistä, mikä tarkoittaa myös vieraanvaraisuutta ja toisella tavalla ajattelevien puolustamista. Salli minun ajatella itsenäisesti, sallin saman sinullekin.

Pari nykyrajoista kiinni pitävää pakkoruotsin kiihkeää vastustajaa tuli kysymään minulta pian Katalonian mellakoiden jälkeen, sallisinko Ahvenanmaan irtautumisen Suomesta. Vastaukseni oli kyllä. Ymmärtäisin myös, jos Ahvenanmaa haluaisi liittyä osaksi Ruotsia. Mielestäni jokaisen itsenäiseksi pyrkivän kansakunnan pitäisi saada päättää omista asioistaan. Ja mitä tulee Ahvenanmaahan, jokainen saarella vähänkin pitemmin aikaa viettänyt tietää, että sen kulttuuri ja arki ovat huomattavasti lähempänä ruotsalaista kuin suomalaista elämänmuotoa. Ahvenanmaalaiset lukevat ruotsalaisia iltapäivälehtiä, eivätkä ole välttämättä aina tarkasti kartalla, kuka on Suomen kulloinenkin pääministeri, tangokuningas tai Miss Suomi. Heidän kotinsa on myös maantieteellisesti lähempänä Ruotsia.

Ahvenanmaalaiset eivät myöskään kohtele suomalaisia niin ylimielisesti kuin väitetään. Totta kai he puhuvat perinteiselle votkaturistille vain ruotsia, jos tämä yrittää ympäripäissään kyykyttää ravintolahenkilökuntaa ja vaatii kaljaa valomerkin jälkeen. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Kaikkein suvaitsevaisimmaksi seuduksi Suomessa ovatkin nykyisen maahanmuuttoaallon aikana osoittautuneet ruotsinkieliset alueet, kuten manner-Suomen viimeisenä kuntana ainoastaan ruotsia virallisena kielenä vuoteen 2015 asti käyttänyt Närpiö. Sen murretta ymmärtävät yhtä huonosti niin muut Suomessa kuin Ruotsissakin ruotsia äidinkielenään puhuvat.

Kuten olettaa saattaa, pohjanmaalaisen Närpiön yleisin sukunimi ei ole vielä nykyäänkään Virtanen, Korhonen tai Mäkinen. Se ei ole myöskään Johansson, Nyman tai Lindholm. Se on Nguyen. Tämä johtuu paikkakunnalle 1980-luvulta alkaen tulleista vietnamilaisista maahanmuuttajista. He ovat saapuneet Närpiöön kaupungin tomaatin- ja kurkuntuotannon työpaikkojen takia, tietää Helsingin Sanomat kertoa. Ja ainakin tähän mennessä kaikki osapuolet ovat olleet tyytyväisiä.

Ilkka Isosaari

Täällä Pohjantähden alla

Keskiviikkoinen työpaiväni oli monella tavalla positiivinen ja poikkeuksillinen. Aamulla kokoonnuimme Lahden kaupungintalolle Hyvinvointiyhtymän (HYKY) työvaliokunnan kokoukseen yhdessä Päijät-Hämeen kuntajohtajien kanssa. Henki oli hyvä ja uskon, että löydämme yhteisen maakunnallisen näkemyksen vuosille 2018 – 2019. Ne ovat todella haastavia, koska kuntien pitää säästää saadakseen paremmin valtionosuuksia vuoden 2020 jälkeen ja seuraavaksi sadaksi vuodeksi, kun maakuntamalli (ehkä) käynnistyy. Valtiovaraiministeriön valmistelema malli on monella tavalla järkeä vailla. Eri maakunnissa tilanne on erilainen. Meidän pitää nyt panostaa palveluihin (esimerkiksi kotihoito ja terveyskeskukset) ja investoida Keskussairaalaan. Muuten emme ole kilpailukykyisiä 2020 – luvulla, kun kilpailu asiakkaista käydään maakuntien ja myös yksityisten ja julkisten palveluiden välillä.

Aamuinen kokous Lahdessa tarkoitti minulle poissaoloa aamun valiokuntatyöstä (perustuslakivaliokunta), mutta joskus oman kaupungin ja maakunnan asiat pitää laittaa lainsäädäntötyön edelle.

Eduskunta tuli Lahteen

Keskiviikkona Lahti sai vieraaksi eduskunnan, mikä on harvinaista herkkua. Noin 60 kansanedustajaa saapui Lahteen katsomaan teatteriin Täällä Pohjantähden alla – kappaleen ensiesityksen. Tätä ennen kävimme vaasalaisen kollegani Joakim Strandin (rkp) kanssa alustamassa liikunnan – ja kulttuurin kehittämisestä ja rahoituksesta Lahden kaupungin liikunta – ja kulttuurilautakunnalle. Vaasalla menee hyvin ja siellä ollaan ylpeitä panostuksista liikuntaan, kulttuuriin ja sosiaali – ja terveyspalveluihin. He haluavat tarjota asukkailleen Suomen parhaat olosuhteet ja parhaat palvelut. Työllisyys on kunnossa, yliopisto kehittyy ja viennistä tulee rahaa molemmilla kotimaisilla kielillä. Vaasa osaa näyttää tietä myös Lahdelle – Vasa kan visa vägen, kuten Vasa Bladetin haastattelussa totesin.

Minulle teatteri-ilta Lahdessa oli monella tavalla muuta kuin tavanomainen. Aloitteen eduskunnan vierailusta Lahden kaupunginteatteriin teki isäni Jouko vuonna 2014 silloiselle eduskunnan puhemiehelle Eero Heinäluomalle. Isäni muistutti minua asiasta aloittaessani eduskunnassa keväällä 2015 ja vielä vähän ennen kuolemaansa keväällä 2016. ”Varmista, että teatterivierailu Lahteen toteutuu, kun Suomi täyttää 100 vuotta”. Lahtelaisen sivistyksen, kulttuurin ja henkisen pääoman kehittäminen olivat isälleni tärkeitä asioita yhdessä Oikoradan, yliopiskeskuksen ja ammattikorkeakoulun kanssa.

Työ, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus

Mitä itse esitykseen tulee niin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on edelleen ajankohtainen ja puhuttelee meitä monella tavalla eriarvoistuvassa maailmassa ja Suomessa. Mikä on suomalaisen keskiluokan ja hyvinvointivaltion nykytila ja tulevaisuus? Rikkailla menee entistä paremmin – heikommassa asemassa olevilla huonommin. Pienipalkkaisella työllä tai pienyrittäjyydellä ei meinaa enää selvitä – puhumattakaan, jos olet työtön tai muuten työelämän ulkopuolella. Se tarkoittaa suomeksi sitä, että oikedenmukaisuuden, tasa-arvon ja työn puolesta pitää edelleen taistella. Eli kyse on juuri siitä, miksi Sosialidemokraattinen puolue on aikanaan perustettu ja mihin meitä edelleen tarvitaan porvarimediassa liikkuvista huhuista huolimatta.

Koska olet muuten viimeksi käynyt Lahden kaupunginteatterissa tai missään teatterissa? Kannustan lahtelaisia teatteriin, koska edelleen upea Lahden kaupunginteatteri tarvitsee menestyäkseen asiakkaita muulta Suomesta, mutta myös meitä paikallisia.

Ville Skinnari

Vapauden ja demokratian puolustuspuhe populismia ja tyraniaa vastaan!

Venäjä, Turkki, Pohjois-Korea ja kymmenet maat ovat vajonneet rautasaappaan alle ja sellaisista ihmisoikeuksista, kuin meillä on Suomessa, voidaan vain haaveilla.

Venäjä levittää valeuutisia ja rahoittaa uusfasismia. Sen tavoite on edelleen demokratian tuhoaminen. Lonkerot ulottuvat jo Valkoiseen taloon, joten nyt jos koskaan tarvitaan vastarintaa. Trumpin örveltäminen USA:ssa on jo niin groteski ilmiö, että hänen vastustamisestaan voi tulla milleniaalisukupolven poliittinen avainkokemus.

Luin viikonloppuna loistavan pamfletin, jonka oli kirjoittanut Yalen yliopiston hstorian professori Timothy Snyder. ”Tyranniasta” (suom. Matti Kinnunen, Siltala 2017) kirjassaan hän ruotii säälimättömästi fasismia ja patistelee lukijoita vastarintaan, ennen kuin on liian myöhäistä. Hän on julistanut varsinaisen ”vastarinnan katekismuksen”, jossa käy 20 käskyä Lutherin periaatteella Käsky ja Mitä se on?

Seuraavassa esittelen ne lyhennettyinä ja suuresti pelkistettyinä, mutta erittäin tärkeinä ja vakaviksi tarkoitettuina hätähuutoina elämäntapamme puolesta.

1. Älä tottele ennakkoon
Älä lankea itsesensuuriin! (suomettuminen)

2. Puolusta säilyttäviä instituutioita
Kunnioita yliopistoa, kirkkoa, oikeuslaitosta ja vapaata sanomalehdistöä.

3. Varo yhden puolueen valtioita
Tue monipuoluejärjestelmää

4. Kanna vastuusi maailmaa kohtaan
Aktivoidu ja seuraa aikaasi. Älä jää syrjäänkatsojaksi. Osallistu vaaleihin ehdokkaana!

5. Muista etiikka ja moraali
Keskiluokan ammateissa (lääkärit, tuomarit, opettajat) noudatetaan usein sovittuja pelisääntöjä!

6. Varo puolisotilaallisia ryhmiä
Puolustusvoimat hoitaa kyllä tehtävänsä.

7. Erottaudu
Älä ravaa joukon mukana

8. Usko totuuteen
Tiede ja uskomus ovat eri asia. Tarkista tietosi

9. Ota selvää!
Lue pitkiä artikkeleita ja tarkastele useita lähteitä

10. Ole isänmaan ystävä
Rakasta Suomea aidosti!

Noudata seuraavia myös seuraavia ohjeita:
– Ole mahdollisimman rohkea, aja hyviä asioita, säilytä maltti, kun tapahtuu mahdottomia, harjoittele kehon
politiikkaa, katso silmiin ja juttele, puolusta yksityiselämää, ja tarkkaile ympäristöäsi koko ajan.

Näillä ohjeilla sinä selviät tulevaisuudessa mainiosti. Tosiasiassa yksi Trump ei silti kykene romuttamaan
amerikkalaista järjestelmää, vaikka kuinka uhoaisi. Siksi sinun kannatta myös kuulostella vihapuheita ja vaarallisia sanoja. Löydät myös muista maista vertaisryhmiä niin internetistä kuin järjestöistä.

Nyt olet saanut rokotuksen despootteja, dikaattoreita ja tyraniaa vastaan. Siis hengitä! Ole Suomessa!

Juhani Melanen

Kotipuutarhat monipuolistuneet 50 vuodessa

 

Vihertalo Varpula on toiminut Lahdessa 50 vuotta. Puutarhuri Antti Varpula on nostanut vierelleen syyshortensian Rajakatu 2:ntaimimyymälän pihalla. Ennen maan routimista on paras hetki istuttaa keväällä kukkivat sipulikukat ja monivuotiset pensaat ja puut.

Rajakadulla on toiminut Vihertalo Varpula vuosikymmeniä, ehkä vähän piilossa vihreän aidan takana Mannerheiminkatua huristavilta autoilijoilta. Puutarhuri Antti Varpula aloitti Lahdessa kotipuutarhoille taimimyynnin elokuussa 1967, siis 50 vuotta sitten. Silloin myytiin paakkutaimisia omenapuita, marjapensaita ja orapihlaja-aidan taimia keväisin ja alkukesästä.

Lahdessa Varpula aloitti Helsingintien sillankorvassa taimimyymälän myyden Hankkijan taimia. Oman myymälän hän perusti ensinnä nykyisen Pässinpuiston tontille. Sieltä yritys siirtyi nykyiselle Rajakadun tontilla, missä oli iso, syvä maakuoppa, mikä täytettiin. Hyötykasvien lisäksi oli myynnissä erilaisia siemeniä kuten porkkanan, punajuuren ja persiljan sekä kesäkukkien. Monivuotisina pihojen koristepensas oli esimerkiksi morsiusangervo ja monivuotiset ruusut. Siemenperunoita kaupunkilaiset tulivat ostamaan 1990 luvulla.

-Ilmasto on lämmennyt viimeisen 15 vuoden aikana Suomessa siten, että jopa eteläisen Euroopan Magnolia-puut selviävät talven yli Lahden seudulla samoin viinirypälepensaat, kertoo hyväntuulinen, kesäruskettunut puutarhuri. Meillä myydään myös talven kestäviksi jalostettuja makeaa kirsikka- ja luumupuulajikkeita. Kun aloitin Lahdessa, kysytyin omenapuun taimi oli Valkoinen kuulas, nyt kesäomenalajikkeita on useampia, kuten kestosuosikit Huvitus ja Siloposken hunajainen, syysomenoista esimerkiksi Grenman ja talviomenoista Siloposken kaunotar. Koristepuista värikkäimpiä ovat Verijapaninvaahtera-puut.

Mikä on pitkän kauppapuutarhuriuran salaisuus? Antti Varpula hymyilee; se on rakkaus kasveja, maata ja multaa kohtaan. Hän kertoo aloittaneensa kasvien kanssa seurustelun äiti Varpulan pihapiirissä ja kukkakaupassa lapsuuden kotipitäjässä Punkalaitumella Satakunnassa. Hän pääsi Reitkallin puutarhurikouluun1960 luvulla. Sinne vaadittiin kolmen vuoden harjoittelu. Koulu oli Vehkalahdella, Haminan läheisyydessä. Se oli perustettu jo 1898 naisille. Myöhemmin kaksivuotiseen kouluun otettiin myös miehiä ja perustettiin kauppapuutarhurilinja.

Mielenkiintoinen Varpulan harjoittelupaikoista oli Kultarannan puutarha. Sieltä mieleenpainuvia muistoja hänellä on keskustelut puutarhan hoidosta rouva Sylvi Kekkosen kanssa. Tämä oli todella ystävällinen ihminen ja kiinnostunut presidentin kesäkodin ympäristöstä.Presidentti Urho Kekkosella ei ollut aikaa puutarhakeskusteluihin.

Ihmisillä on nykyisin taloudellisesti varoja istuttaa kotipihoihin erikoisiakin kasveja, ja talojen piha-alueet ovat hyvin hoidettuja samoin kerrostalopihat. Nyt pihoihin on muotia istuttaa kääpiöhavupuulajikkeita. Ensimmäinen havupuusuosikki oli Kanadan Tuija. Ennen maan jäätymistä on aika istuttaa ensi kevään tulppaanien sipulit, kuten Triuph-ryhmät, jotka kukkivat sävy sävyssä ja eri aikajanalla.

Puutarhurin neuvoo, että keväällä tulppaanin kukittua, sen varsi pitää katkaista alimpaan lehteen saakka ja poistaa kuivunut varsi myöhemmin. Silloin sipuli jaksaa kasvattaa komean kukan jälleen seuraavana keväänä.

-Kun astiataimet tulivat myyntiin, mahdollistui kasvien istutukset koko kesäkaudelle. Myös henkilökunnan pitää olla ammattitaitoista, mistä Antti Varpula kiittää omaa henkilökuntaansa. Asiakkaita he neuvovat esimerkiksi mullan käsittelyssä ja kasvien istutuksissa, lannoituksessa ja kasvupaikan valinnassa. Kotipuutarhassa ostomulta tai turve pitää sekoittaa maan perusmultaan, hiekkaan tai saveen, silloin se tukee kasvavia kasveja. Syksy on parasta istutuskautta monivuotisille puutarhakasveille. Ne pääsevät kasvuvauhtiin heti keväällä maan lämmettyä.

Marja-Liisa Niuranen

Eikö tasa-arvo ole enää muotia?

Monet saivat sätkyn, kun Tampereella ilmestyvä Aamulehti ilmoitti päätoimittajansa Jouko Jokisen johdolla, että se pyrkii tasa-arvoisempaan kielenkäyttöön korvaamalla mieheen ja naiseen viittaavat tittelit neutraalimmilla termeillä. Koskaan aikaisemmin ei ole Aamulehteä luettu niin tarkkaan Pirkanmaan ulkopuolella – ja rivien välistä. Kaikki eivät heti ymmärtäneet, että kyseessä oli vain vakava pyrkimys nykyaikaisempaan suuntaan, eikä suinkaan mikään ukaasi, josta lipeämisestä toimittajia rangaistaisiin potkuilla. Pyykkipoikia kutsutaan todennäköisesti jatkossakin pyykkipojiksi.

Se oli mielestäni rohkea veto aikaisemmin kokoomuslaiselta julkaisulta. Yksi pahimmin päreensä polttaneista oli, kuinka ollakaan nainen, Ylen Pressiklubi-ohjelmaa Ruben Stillerin jälkeen vetänyt Sanna Ukkola, joka kirjoitti aiheesta ohjelman ulkopuolisessa blogissaan tulistuneen palopuheen. Ukkola joutuu kuitenkin itse samaan prässiin Aamulehden toimittajien kanssa, sillä Jokinen vaihtaa työpaikkaa. Hänet nimitettiin äskettäin Ylen uudeksi uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittajaksi. Jokinen aikoo vetää saman uudistuksen läpi myös Yleisradiossa.

Mainittakoon tähän väliin, että Ukkolan Pressiklubi on osoittautunut lopulta haljuksi kopioksi Stillerin räväkkään tv-show´n rinnalla. Ukkolan journalistinen uskottavuus ja riippumattomuuskin on jo asetettu moneen otteeseen kyseenalaiseksi, sillä hän on persujen äänitorven, Perussuomalainen-lehden sekä sen nettiversion, Suomen Uutisten päätoimittajan, Matias Turkkilan aviopuoliso.

Onko tällä mitään merkitystä, kun puhutaan objektiivisesta journalismista? Ainakin Ukkolan mielestä perhesuhteet vaikuttavat päätöksentekoon, hän ilmoitti tentatessaan vihreiden tuoretta puheenjohtajaa, Touko Aaltoa tämän naissuhteista samaisessa Pressiklubissa. No, olihan Stillerkin julkidemari, mutta Sdp joutui hänen ohjelmissaan muita puolueita tiukempaan käsittelyyn. Omaa blogia pitävä Ukkola sen sijaan kehuu olevansa ”livenä lempeämpi kuin kolumninsa”.

Toimittajien ammattijulkaisu Journalisti paljastaa tuoreessa numerossaan, että sukupuolineutraalin linjan isä – vai pitäisikö sanoa keksijä – oli tamperelainen sosiaalipsykologi Klaus Weckroth. Häntä ärsytti syyskuisena lauantaiaamuna, kun hän luki Aamulehden pääkirjoitusta, jossa puhuttiin samaan aikaan tasa-arvosta ja luottamusmiehistä. Hän lähetti pikimmiten sähköpostia päätoimittaja Jokiselle ja kehotti tätä tarttumaan kipeään aiheeseen, esimerkiksi pääkirjoituksen muodossa. Niin tapahtuikin heti seuraavana sunnuntaina.

”En ole koskaan viihtynyt maskuliinisen vallan, alistamisen, sotimisen ja hyväksikäytön keskellä. Olen nimittänyt sitä herrorismiksi, tai herroriksi. Yksi herrorin muoto on, että pakotetaan kaikki ´olemaan miehiä´ tekstin tai keskustelun tasolla. Se on alistamista, ja sellaisessa en haluaisi millään olla mukana”, Weckroth sanoo.

Niille, jotka ovat kutsuneet Weckrothin ajatuksia merkityksettömäksi näpertelyksi, hän vastaa, että ihminen on sekä biologinen että sosiaalinen olento, jolle kieli on avainasemassa. ”Ilman kieltä, käsitteitä ja sanoja ei ole olemassa tajuntaa tai järkeä. Käytetty kieli vaikuttaa kaikkiin ihmisiin. Eihän enää puhuta lehtineekereistä tai kääpiöistäkään”, hän jatkaa. Ennen vanhaan tällaista pyrkimystä olisi tervehditty sivistysmaassa ilolla. Mihin ihmeeseen on hävinnyt tasa-arvoajattelu Suomessa?

Ilkka Isosaari

Vapaus on ainut mitä käteen jää

Istun lentokoneessa. Kuulen, kuinka koneen mahtavat voimat jylisevät ulkona. Lentokone on juuri aloittamassa kiihdytyksen kiitoradalla. Hetkeä myöhemmin tunnen, kuinka vauhti kiihtyy ja kone koskettaa viimeisen kerran Helsinki-Vantaan lentokentän asfalttia. Katson edessä istuvaa henkilöä, josta huokuu lentopelko. Hän sanoo vierustoverilleen: ”kaikista pahimpia ovat nousut, jostain syystä alkuun latautuu kaikista voimakkain jännitys. Joka kerta hyvästelen mielessäni siihen asti eletyn elämän ja teen hypyn tuntemattomaan. Outoa, koska olen matkustanut satoja kertoja ja silti aina vain pelottaa.”

Jään miettimään ajatusta pelon kohtaamisesta. Sanotaan, että Kristus kohtasi sen kaikkein pahimman pelkonsa Golgatan kukkulalla. Hän pelkäsi yleisinhimillisesti ja tunsi olevansa kahlehdittu tuon pelkonsa alla. Markuksen evankeliumiin on tallennettu sanat, jotka muistuttavat, kuinka hän Getsemanen kauniissa puutarhassa toivoi ”maljan” menevän hänen ohitseen. Se, miten lopulta todellisuudessa kävi, sen me tiedämme.

Hetkeä myöhemmin palaan kahden ihmisen väliseen keskusteluun, joka on ilmeisesti päättymässä. Vieressä oleva vastaa hänelle: ”Mielestäni rohkea ihminen ei ole se, joka ei pelkää mitään. Mielestäni rohkea on sen sijaan se ihminen, jota pelostaan huolimatta uskaltaa. Onko rohkeampaa ja vapaampaa ihmistä kuin se, joka kohtaa pelkonsa?”

Niin, onko siinä Golgatan miehen salaisuus? Valtavan pelon äärellä syntyi jotain, mikä mullisti maailman.

Teemu Reinikainen

Suomen talous kasvaa – minne menee Lahti?

Lahden kaupunginvaltuusto kokoontui keskiviikkona info-tilaisuuteen kaupungintalolle. Tilaisuuksien tavoitteena on avata asioita yksityiskohtaisemmin valtuutetuille seuraavaan valtuuston kokoukseen (tuleva maanantaina) liittyen sekä samalla antaa valtuutetuille mahdollisuus kysyä tarkentavia kysymyksiä esitteleviltä virkamiehiltä. Tämä keskiviikko ei ollut tästä poikkeus. Kaupunginjohtaja esitteli meille valtuutetuille Lahden talouden tasapainottamisen ohjelmaa vuosille 2018 – 2022. Käytäntö on minusta hyvä ja sitä voisi verrata, vaikka eduskunnan kyselytuntiin. Tosin kuntatasolla ei ole vastaavaa hallitus – oppositio asemaa, kuten eduskunnassa.

Suomen talous kasvaa kolmen prosentin vauhtia ensi vuonna ja hyvä niin. Saako Lahti tästä kasvusta osansa vai olemmeko edelleen jatkuvalla näivetyksen tiellä? Tähän emme saaneet vastausta tai edes yritystä olla mukana. Kalvosarjoissa puhutaan kyllä houkuttelevuudesta ja elinvoimasta, mutta todellinen tekemisen suunnitelma ja polku puuttuvat. Kun kaupunginjohtajaa kuunteli, niin johtopäätös on, että Lahti ei usko edes itse kestävään kasvuun seuraavan viiden vuoden aikana. Eli yksinkertaistettuna Lahden tulopuoli sakkaa jatkossakin – leikataan, leikataan ja toivotaan parasta. Ero menestyvien kaupunkien tapaan toimia ja asenteeseen on suuri. Miksi muut kaupungit ovat onnistuneet houkuttelemaan yksityistä pääomaa mukaan investointeihin ja Lahti on suurten kaupunkien alisuorittaja, kuten Heikki Helin ESS:ssa hyvin kirjoitti? Peruspalveluiden toimivuus ratkaisee paljon. Junassa minulle yksi arvostettu lahdessa asuva ekonomisti totesi torstaina aamulla, että eihän Lahdella mitään hätää ole. Laitetaan sloganiksi, että ”muuta Lahteen, täältä on lyhyt matka Helsinkiin”.

Lahti-konsernin omistajaohjaus on paljon valvojana. Samoin HYKY. Yhteistyö pitää toimia ja uskon, että se toimiikin. Pidemmän aikavälin kehittäminen, rakentaminen, säästöjen hakeminen, myyminen ja ostaminen on taitolaji – vielä kun sitä pitäisi tehdä yhdessä eli yli perinteisten organisaatiorajojen. Osaammeko nostaa omistuksiemme arvoa vai tuhota sitä? Lahti samoin kuin Suomen valtio (VR, Posti jne.) tarvitsee tähän uutta osaamista ja syvyyttä.

Miksi yhtiöitetään, jos ei ole kasvua?

Kaupungin konsernin toimintoja on haluttu yhtiöittää ja viedä markkinoille. Yhtiöiden kasvuun ei kuitenkaan uskota, vaan vaaditaan sopeutuksia ennen kuin liiketoimintaa on edes saatu kunnolla liikkeelle. Näivettymisen kierre on ja pysyy, jollei asenne ja tekeminen muutu. Lahti on panostanut paljon mm. uusiin väyliin ja kaupunki-infraan. Muun muassa toriparkki, matkakeskus ja Kehätie ovat tästä julkisella rahalla tehtyjä työnäytteitä. Kehätien kerrottiin tuovan välittömästi ja välillisesti työtä ja toimeentuloa Lahteen. Missä tämä näkyy Lahden kaupungin strategiassa ja tulopuolella? Kehitetäänkö esimerkiksi Launeen aluetta, kuten pitäisi, koska palvelut pitää tehdä liikenneyhteyksien lähelle? Miten Launeen uimahalli tai vapaa-ajan keskuksen kehittäminen etenee? Puheita riittää, mutta konkreettisia suunnitelmia ei ole ainakaan minulle pystytty esittämään. Virkamiesten tehtävä on ja tulee olla valmistella eri vaihtoehtoja.

Arvosteleminen on helppoa ja siksi haluan tuoda mukaan konkreettisia ratkaisuja Lahden suunnan korjaamiseksi. Uskon, että olemme lähellä sitä tekemisen tasoa, että suunta saadaan muutettua. Lahdessa on paljon hyvää, se on erinomainen paikka asua, meillä on hyviä yrityksiä ja mahdollisuuksia, vaikka mihin. HYKY tulee tekemään omat avauksensa syksyn aikana. SOTE sektori on tärkeä työllistäjä ja elinvoiman tuoja koko maakunnalle ja sen roolia voidaan kehittää paljon.

Matkailun kasvun suurin pullonkaula on houkuttelevan hotellikapasiteetin puute. Siksi tarvitaan japanilaisen Muji-konsernin tapaisia toimijoita, jotta kansainväliset asiakkaat aidosti kiinnostuisivat Lahdesta. Malskin lisäksi vaihtoehtona on Sibelius-taon vieressä oleva tyhjä tontti.

Ville Skinnari

AJANKOHTAISTA -arkisto

kesäkuu 2026

toukokuu 2026

huhtikuu 2026

maaliskuu 2026

helmikuu 2026

tammikuu 2026

joulukuu 2025

marraskuu 2025

lokakuu 2025

syyskuu 2025

elokuu 2025

kesäkuu 2025

toukokuu 2025

huhtikuu 2025

maaliskuu 2025

helmikuu 2025

tammikuu 2025

joulukuu 2024

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011