Pidetään kaikki mukana!

Tuloerojen kasvu, työttömyys, syrjäytyminen, päihde- ja mielenterveysongelmat sekä turvattomuus ovat tosiasioita nykyisin Suomessa ja Lahdessa. Siksi SDP lähtee kuntavaaleihin sanomalla ”pidetään kaikki mukana”. Vaikka talous on lähtenyt kasvuun, sen muruset jakautuvat jo valmiiksi hyvin toimeentuleville. Eriarvoisuus kasvaa ja sitä halutaan poliittisilla valinnoilla kasvattaa.

Kunnallisvaaleissa me Etelä-Lahden Demarit haluamme Lahden Kehittäjinä olla aktiivisia ja monipuolisia vaikuttajia. Ehdokkaita meillä on kahdeksan: Alettin Basboga (yrittäjä), Marko Kauko (pääluottamusmies), Tuula Kivimäki (laitohuoltaja), Marju Markkanen (kasvatustieteen tohtori, rehtori), Tomi Paakkunainen(sairaanhoitaja, AMK), Harri Rummukainen (työntutkija), Ville Skinnari (lakimies, kansanedustaja) ja Jari Volanen (rakennusinsinööri).

Olemme valinneet tuleviin kunnallisvaaleihin kuusi kärkeä. Jokaiseen osa-alueeseen meidän ehdokkailta löytyy oma koulutus- ja kokemustausta ja näkemys.

1. Työ ja yrittäjyys – liian moni nuori ja aikuinen syrjäytyy vailla koulutusta, työtä ja riittävää toimeentuloa. Tarvitaan aktiivisia työllisyystoimia, uutta yrittäjyyttä ja investointeja.

2. Lahden kasvuväylien kehittäminen – uusi kehätie tulee. Miten osaamme hyödyntää sen myönteisesti ja turvata ympäristön sekä pohjaveden? Miten aseman seutua kehitetään jatkossa liikenteelle – ja pysäköinnille sekä pyöräilijöille?

3. Kasvuun tarvitaan koulutusta – kouluverkkoa uudistetaan, mutta mihin menee opetuksen laatu ja tasa-arvo? Miten käy Salinkallion ja miten oppilaat pääsevät turvallisesti kotoa kouluun?

4. Lähiöt ja lähipalvelut kuntoon – fiksu kaupunki kehittää lähiöitä turvallisiksi ja viihtyisiksi. Tonttilassa oma ehdokkaamme Alettin Basboga näyttää esimerkkiä ja investoi itse yrittäjänä uusiin palveluihin.

5. Hyvinvointi ja harrastaminen kannattaa aina – Launeen vapaa-ajankeskus vuonna 2021? Uimahalli, sisäpelihalli, uudistettu jäähalli, keilahalli sekä tekojää?

6. Fiksu terveyskeskus on ihmisen lähellä – palveluiden keskittäminen yhteen keskustan terveyskeskukseen ei ole järkevää. Laune tarvitsee oman terveyskeskuksen jatkossakin.

Sunnuntaina 26.3. järjestämme klo 13-16 Launeen perhepuistossa koko perheen tapahtuman, jossa kaikilla on mahdollisuus keskustella ja haastaa ehdokkaitamme.

Ville Skinnari 
kansanedustaja

Omalähiö on vahva segmentoitunut ja erikoistunut Etelä-Lahden medi

Vuonna 2004 avattu ”kasvokirja” Facebook on yli miljardilla käyttäjällään maailman suosituin sosiaalisen median yhteisöpalvelu. Suomen kielellä se tuli käyttöön 2008, mutta itse loin sinne profiilin vasta kolme vuotta sitten. Olin aluksi varsin passiivinen, mutta lämpenin sille pikkuhiljaa, koska lapseni tuntuivat  ”fasettavan” koko ajan ja lähettelivät sinne kuviaan lastenlapsistamme. Ja juuri tämä asia ratkaisi liittymiseni. Jopa 56 prosenttia suomalaisista käyttää sitä, mikä on yllättävän paljon!

Toiseksi suosituin sovellus on älypuhelimille suunniteltu pikaviestipalvelu WhatsApp, jota käyttää 51 prosenttia, lähinnä kaikki nuorta.
Kuvien ja ideoiden jakamiseen erikoistunut Instagramiakin käyttää jo joka neljäs suomalainen eli 24 prosenttia. Seuraavaksi suosituimpia ovat SnapChat 14 prosentilla, työelämän verkottumispalvelu LinkedIn (12 %), pikaviestipalvelu Twitter (Trumpin suosikki 10%)ja Pintrest (9%). Lisäksi seitsemän prosenttia suomalaisista kertoo lisäksi käyttävänsä jotain muuta sosiaalista mediaa.

Olemme siis leikissä mukana vahvasti, mutta me yli 65 – vuotiaat sometamme vähemmän kuin nuorimmat ikäluokat. Todellisuudessa sosiaalisen median käyttö kasvoi vain vähän vuosina 2014-2016, koska ne, jotka jo ovat mukana jossain somessa, ovat jo siellä ja uusia käyttäjiä ei tahdo tulla enää lisää.

Nuorille selkeästi tärkein tietolähde mediassa erityisesti politiikkaa koskevissa asioissa on sosiaalinen media. Sosiaalinen media on synnyttänyt nettiin eräänlaisia samanmielisten ”kuplia”, joissa häärivät kaverit ja tutun tutut. Somesta on tullut nuorille medioiden media. Tämä tarkoitta yksinkertaisesti sitä, että nuorille mediasta on tullut yhä useammin tiedotusväline, joka kokoaa samanmieliset leireihin. Tämä kehitys on sikäli mielenkiintoinen, että nuoret käyttäjät osaavat  medialukutaidon paremmin kuin me ”Koukkupolvet” ja ” Golgatan Pallon” ikäluokka.

Kautta aikojen ihmiset ovat tulkinneet ympäristöstään saamia viestejä valikoivasti. Meitä ei täällä voimakkaassa markettien, autokauppojen ja yritysten Etelä- Lahdessa kovin paljon kiinnosta Kiveriön asiat, samoin kuin erittäin syrjässä asuvien jalkarantalaisten huolet. He ovat kaukana rautateistä ja matkakeskuksista ja bussikin ajaa sinne vain kerran tunnissa. Mukkula on taantunut samoin, vaikka se oli ennen varsin haluttu alue.

Ellemme me etelälahtelaiset äänestä Etelä-Lahden asukkaita valtuustoon, kukaan muukaan ei sitä tee. Meillä on täällä vahvoja ehdokkaita, kuten kuvansa Lahden kaupungin talon seinälle saanut Mika Kari. Näyttö toki löytyy muiltakin puolueilta. Kynnyksellä nousee aina väkisin esiin ne tekemiset, joita ehdokkaat ovat liipolan ja Launeen eteen tehneet. Me tarvitsemme tänne uimahallin ja kunnon koulut; vähempi ei enää riitä!

Juhani Melanen

P.S. Haluan vielä elinaikanani nähdä, monta tuhatta uutta työpaikkaa VT 12 ohitustie alueellemme jättää.
Oma veikkaukseni, että potin pistävät taskuunsa suuret rakennusyrittäjät ja meille jää vain melu ja saasteet.

Hurmetta persukentällä

Perussuomalaisten europarlamentaarikon ja puolueen puheenjohtajuutta tavoittelevan Jussi Halla-ahon mielestä puolet suomalaistoimittajista on tyhmiä ja loput mulkkuja. En tiedä, käsittääkö karsinointi myös puolueen pää-äänenkannattajan, Perussuomalaisen ja sen nettiversion, Suomen Uutisten työntekijät, jotka eivät ole sitoutuneet noudattamaan Julkisen sanan neuvoston Journalistin ohjeita.

Persujen mahdollisena uutena nokkamiehenä olisin Halla-ahona kuitenkin enemmän huolissaan puolueen äärioikeistosiiven ajatushautomosta, jonka tuoreita tuotoksia on esitellyt Turun kaupunginvaltuustoon pyrkivä Janne Hurme. Hän tuli tunnetuksi 1990-luvun alussa iskelmälaulajana ja aikamoiseksi hitiksikin nousseen renkutuksen Kirje esittäjänä. Muistattehan kappaleen huikean loppuhuipennuksen: ”Siks revin kirjees, tuleen heitin sen.”

Tällä kertaa Hurme on päässyt otsikoihin vakavammissa merkeissä. Hän kommentoi somessa afgaanimiehen hirttäytymisyritystä Helsingin Rautatientorilla ja vertasi turvapaikanhakijaa eläimeen: ”Idiootti geelitukka on kiivennyt puuhun eikä pääse alas. Mitä erikoista, apinan paikka on puussa.” Moni entinen Hurmeen fani onkin lausunnon jälkeen noudattanut Kirje-biisin viestiä ja heittänyt artistin vaalimateriaalin sekä levytuotannon roviolle.

Turun perussuomalaisten puheenjohtaja, Tuomas Tähti ei repinyt riemusta pelihousujaan uutisen kuullessaan. Hän kertoi Iltalehdelle keskustelleensa tapauksesta Hurmeen kanssa. ”Toivon, että ihmisiä ei verrata eläimiin. Se oli erikoinen ja hätkähdyttävä sanavalinta”, Tähti totesi. Tähden mukaan poliittista yhdistystä ei voi johtaa kuin alakoulua. Siitä huolimatta Hurmeen on annettu jatkaa ehdokkaana.

Juttu sai jatkoa Radio Novalla, jonka haastattelussa Hurme kiisti olevansa rasisti tai natsi ja väitti itsemurhayritystä lavastetuksi. Näkemyksensä tueksi hän esitti tuoreen kokemuksensa liikenteessä: ”Kun ihminen tekee tyhmyyksiä, häntä sanotaan apinaksi. Huusin tänään muun muassa autoilijalle, joka tuli kolmion takaa eteeni, että perkeleen apina!”

”Minulla on iranilaistaustainen parturi, jonka luona kävin viimeksi tänään. Juttelemme aina perheasioista ja muista asioista”, Hurme puolustautui lisää. ”Minulla on hyviä turkkilaisia ystäviä, joiden ravintoloissa käyn viikottain. Soittokavereina on ollut ulkomaalaisia aika paljon. Jos tekee tyhmiä temppuja, niin olet iästä, ulkonäöstä tai kansalaisuudesta riippumatta apina ja touhusi ovat apinan touhuja”, hän avaa eläintieteellisiä käytösmalleja. Miehen mielestä Suomi on jakautunut kahteen kansanosaan. Suvaitsevaisiin, joiden mielipiteen ilmaisut menevät kuulemma välillä överiksi ja ääri-isänmaallisiin, joita hän taas pitää realisteina.

Novan juttutuokiossa Hurme kutsui itseään ”persoonaksi, joka katselee maailmaa sinivalkoisten lasien läpi”. Riittääkö faunatietämys vaalimenestykseen, jää nähtäväksi. Artistin uraa mies voisi sen sijaan jatkaa vaikkapa apinoimalla Porilaisten marssia. Kun muistaa vielä, että hurme on runollinen synonyymi haavasta vuotaneelle verelle, osan ensimmäisestä säkeistöstä voisi muuttaa seuraavaan muotoon:

”Viel´ on persut voimissaan,
voi vainolaisten hurmehella peittää maan.”

Ilkka Isosaari

Juha Hilpinen:  Huomasin osaavani maalata tauluja

Juha Hilpisen taidenäyttely Kahvila Karirannassa jatkuu maaliskuun loppuun asti

Oli kaunis kesäinen päivä, kun kesälomalla ollut keski-ikäinen mies huomasi osaavansa maalata, ei naapurin lankkuaitaa, vaan parvekkeella taulukankaalle. Juha Hilpisellä oli siellä seuranaan huolella kasvatettu ruukkupalmu ja akryylivärit ja yksi pensseli ja kangas. Launeen yhteislyseon kasvatti ei kerro miksi tarvikkeet olivat parvekkeella, mutta hän päätti kokeilla neljä vuotta sitten, mitä niillä saisi aikaan.

Peruskoulun luokan opettajana hän on tietysti liitutauluun piirroksia tehnyt, mutta värikkään kuvan kankaalle maalaaminen on aivan eri juttu. Aiheita Hilpiseltä on löytynyt ja tauluja hän on maalannut toistasataa kappaletta. Niistä hän on valinnut Kahvila, Kafee Karirannan suureen saliin näyttelyynsä mieleisimmät. Näyttely on avoin maaliskuun.

Näyttelyn taulut ovat pieniä muotokuvia ja kubistisia väri-ilotteluja. Osa tauluista on muistikuvia Hilpisen lempisaarelta Madeiralta, ehkä parhaimmat taulut sieltä ovat tau Merellä ja muotokuvista Tumma tyttö. Taulut eivät vaadi välttämättä kehyksiä, vaan näyttelykävijä voi taulun hankkiessaan ripustaa sen suoraan seinälleen. Ne ovat nykyaikaisia sisustustauluja.

On erinomainen asia, että Kafee Kariranta Ankkurissa antaa taiteilijoille mahdollisuuden tuoda töitään kahvilan asiakkaiden katsottaviksi. Kahvilassa kertautuu ilo katsella taiteilijan töitä, nauttia kahvilan herkuista ja vaihtaa mielipiteitä näkemästään näyttelystä.

Marja-Liisa Niuranen

 

Kunnia ja häpeä

Kunnia ja häpeä ohjaavat tekemisiämme. Erityisesti nuorten keskuudessa on pelkoa tulla kiusatuksi. Siksi nuorille on tärkeää seurata muotia ja ajan trendejä. Näin voi saada arvostusta ja hyväksyntää kaveriporukassa. Samalla, kun pelätään pilkatuksi tulemista, ollaan kuitenkin valmiita saattamaan toisia häväistyksi. Maailma on toisinaan kova. Ja kovuudella usein peitetään omaa epävarmuutta. Niinpä häpeän pelosta nuori saattaa hävetä omia vanhempiaan. Surullista tässä kaikessa on se, että elämästä katoaa aitous. Yritämme mukautua sellaisiksi, mikä tekee meidät hyväksytyiksi, suosituiksi ja arvostetuiksi. Ja saatamme kadottaa aidon itsemme.

Kunniaa samoin kuin häpeää on kuitenkin monenlaista. Ei kaikki arvostus ole hyvästä. Ei ainakaan silloin, jos se saa meidät tekemään asioita, jotka ovat itsellemme tai lähimmäisillemme vahingoksi. Eikä kaikki häpeä ole huono asia. Joskus on syytäkin tuntea häpeää. Se voi suojella meitä tai ohjata meitä oikeaan suuntaan.

Usko Jumalaan ja Jeesukseen voi myös olla asia, joka synnyttää meissä häpeän kokemuksia. Näin ainakin oli Jeesuksen aikalaisissa. Ensi sunnuntain evankeliumitekstissä sanotaan: ”Monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.”

Julkisessa keskustelussa aina välillä nousee esiin näkökulma, jossa luodaan kuva siitä, että Jumalaan uskominen olisi jotenkin epäilyttävää tai järjenvastaista. Usko Jumalaan ei kyllä ole järjen asia, mutta ei se sitä merkitse, että usko olisi järkeä vastaan. Tässä maailmassa on niin monia asioita, joihin ihmisen käsityskyky ei yllä.

Estääkö ihmisten kunnia meitä ottamasta todesta uskon? Nikodemos, neuvoston jäsen, tuli yöllä Jeesuksen puheille, ettei olisi paljastunut. Toisinaan usko Jeesukseen merkitsee pilkan lisäksi myös vainoa. Tällä hetkellä kristityt ovat suurin uskonnollisen vainon kohteeksi joutunut ryhmä. Tämä tosiasia on ollut melko vähän esillä suomalaisissa medioissa.

Apostoli Paavali oli ennen kristityksi kääntymistään innokas kristittyjen vainoaja. Mutta Jumalan armosta vainoajasta tuli rohkea evankeliumin julistaja. Hän saattoi sanoa: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat.”

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Vaalikoneita ja pääministerin vastauksia

Me kunnallisvaaleissa ehdolla olevat ehdokkaat olemme viime aikoina tehneet eri medioiden vaalikoneita. Perinteisten kysymysten lisäksi tein myös videon eduskunnan työhuoneesta eilen YLE:n vaalikoneeseen. Monimutkaisten asioiden tiivistäminen on taito, jota itsekin edelleen opettelen. YLE:n videossa 30 sekunnin sisään on kerrottava se oleellisin viesti. Hyvä tapa haastaa ehdokkaita tiivistämään omaa viestiään. Eduskunnassakin minuutin puheenvuoroon on saatava mukaan se oleellinen ja yleensä vielä selkeä kysymys vastaavalle ministerille.

Itse olen nostanut ykköstavoitteekseni seuraavalla valtuustokaudelle Lahden kaupungin työllisyyden parantamisen. Lahti tarvitsee uusia työpaikkoja ja aktiivista työllisyyspolitiikkaa. Nuorisotyöttömyydessä olemme onnistuneet luomaan uusia tapoja ensimmäisen työpaikan saamiseksi. Startti Duuniin ja Matkalla Duuniin hankkeet ovat tästä hyviä esimerkkejä. Pitkäaikaistyöttömyys on edelleen liian suurta. Kannustinloukkuja pitää purkaa valtakunnallisesti, että tavoitteisiin päästään. Tavoitteeni on, että Lahden työttömyys laskee maan keskiarvon tasolle pitkällä aikavälillä. Silloin meillä on enemmän verotuloja, vähemmän valtion sakkomaksuja ja rahaa tuottaa palveluita ja korjata kouluja sekä sairaaloita. Haluan, että Lahti on lapsiperheille ehkä Suomen paras paikka asua. Meillä pitää olla monipuoliset ja kohtuuhintaiset harrastusmahdollisuudet ja puhdas luonto jatkossakin. Urheilu – ja kulttuurikaupungissa lasten ja nuorten liikunta – ja harrastamisen pitää olla kaikille mahdollista.

Meillä on hyvä keskussairaala, mutta terveyspalveluita pitää parantaa ja hoitoon pääsyä nopeuttaa. Terveyskeskukset tulee olla tarpeeksi lähellä ja lääkäriin tulee päästä nopeammin. Launeen terveysasema tulee säilyttää ja sitä pitää kehittää. PHKS on yksi Suomen parhaista keskussairaaloista nyt ja myös tulevaisuudessa. Lahden yhteyksiä pääkaupunkiseudulle, lentoasemalle, päärataan (Tampere-Oulu) ja Pietariin pitää edelleen kehittää. Vahvojen perheyritysten kaupungissa pienyrittäjiä pitää kuunnella paremmin.

Pääministeri korjaa virheensä

Pari viikkoa sitten vaadin eduskunnassa pääministeriä korjaamaan virheensä, jonka hän teki hallitusta muodostaessa keväällä 2015. Sipilä leikkasi ministereiden määrää ja puolitti mm. oikeusministerin ja työministerin salkun yhdelle ministerille. Itse asiassa puolikas oikeusministeri ei ole tuonut säästöjä, vaan huonoa lainvalmistelua ja epäonnistuneita lakihankkeita, joista useat on jouduttu perumaan. Virkamiesten ja asiantuntijoiden aikaa on mennyt hukkaan. Hyvä hallinto vaatii tekijöitä ja ministeriö päällikkövirastona tarvitsee johtajan.

Työministeri on ehkä yksi tärkein toimija, koska työllisyyden hoitaminen on hyvinvointivaltion yksi kulmakivi. Maa- ja metsätalousministeriö, asuminen ja ympäristöasiat ovat keskitetty yhdelle ministerille. Valtaosa ajasta menee maatalouteen, joten kaupunkipolitiikka ja ympäristöministeriön hallinnonala jää väkisin vähemmälle. Opetusministerille kuuluu myös urheilu – ja kulttuuri. Mikä urheilu – tai kulttuuriteko on tältä hallituskaudelta jäänyt mieleen? Tällä tarkoitan sitä, että yhden ihmisen aika ja kyky hoitaa laajoja asioita on rajallinen.

Sipilä ei esitykselleni eduskunnan täysistunnossa lämmennyt, vaan kertoi, että nykyisellä joukkueella mennään eteenpäin. Päinvastoin hän kertoi minun kirjallisessa kysymyksessäni pyytäneen häntä sekaantumaan VR:n operatiiviseen toimintaan. Siitä ei ollut kyse. Kysyin pääministeriltä, onko hän omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä tietoinen mitä VR Track Oy:ssä tapahtuu ja aikooko valtio myydä yhtiön.

Nyt Sipilän mieli on muuttunut. Tällä viikolla pääministeri ilmoitti esittävänsä lisää ministereitä valtioneuvostoon. Päätös on oikea ja se on Suomen etu.

Ville Skinnari 
kansanedustaja

Pankkimafia on EU:n hyväksymää laillista rosvousta

Katselin kuukausi sitten MOT-ohjelman Perintöyhtiöiden uskomattomasta röyhkeydestä pieniä ihmisiä kohtaan ja suoranaisesta kiristyksestä ja ahneudesta, joten lienee paikallaan hivenen tarkastella asian taustoja tosiasioiden valossa ja tarkastella samalla eurooppalaisia pankkeja kriittisesti.

Vuosituhannen alussa valtion roskapankki Arsenal myi 12 000 miljoonan markan saatavat eli noin 60 000 suomalaisen maksukyyttömän saatavat Asa konsernille Norjaan. Kauppahinta oli 600 miljoonaa markkaa eli 100 miljoonaa euroa. Se oli vain viisi prosenttia näiden velkojen nimellisarvosta. Mikseivät suomalaiset velalliset itse saaneet ostaa velkansa valtiolta kyseisellä viidellä prosentilla? He olivat uskoneet, että devalvaatioita ei tule, koska valtio niin vakuutti. Tällöin ulkomaiset saalistajat pääsivät jälkimarkkinoille rahastamaan näitä rehellisiä suomalaisia ihmisiä.

Ulkomaiset saalistajat , kuten perintäyhtiöt Lindorff ja Instrument Justitia pääsivät apajille ja itsemurhat lisääntyivät ja mummon 0,15 euron saatava saattoi kasvaa 123,00 euroksi. Siksi etsin parista lähteestä, miten nämä pankit ja ”banksterit” itse toimivat. Rikkaiden ahneus on jotain täysin käsittämätöntä ja pakkien vielä käsittämättömämpää. Seuraavassa tarkastelen tätä useiden lähteiden ja tosi asioiden pohjalta!

Maailma puhuu, että talousnousu on pikkuhiljaa alkanut. Voihan reaalimaailmassa näin ollakin, mutta kuinkas on sitten pankkien virtuaalinen talous ja EU-maiden takuut Italian pankkikriisissä ja muu rahamonopolin manipuloiminen ja suurpankkien maksamat huimat 230 miljardin dollarin sakot kuuden viime vuoden aikana (lähde IMF)

Saksalaiset pankit ovat taanneet Kreikan lainat ja haluavat EU:n muutkin kansalaiset maksumiehiksi. Euroalueen surkeimman pankin italialaisen suurpankin BMPS:n pelastamiseen arvioidaan menevän noin 9 miljardia euroa, joka on paljon enemmän, kun vielä vuosi sitten arvio oli 5 miljardia euroa. Italian valtio varautuu vahvistamaan kriisipankkiensa varallisuutta 20 miljardilla eurolla. Tämä tarkoittaisi sitä, että pankin yksityisten sijoittajien varat ovat vaarassa, mikä tietää aivan varmaa talletuspakoa tästä pankista.

Kaikki muut pankit tuntuvat tietävän asiasta paitsi EU:n valvontaviranomaiset, joille sekään ei voi olla yllätys. Koko pankkijärjestelmän rikollisesta luonteesta saa hyvän kuvan siitä, että kaikki rikolliset pankit ovat niin sanottuja SIFI pankkeja.

Keskuspankeilla on oma järjestelypankki BIS (Bank for International Settlements) Baselissa Sveitsissä. Sen yhteydessä toimii niin sanottu Baselin komitea, jonka jäseninä on 28 keskuspankkia. Tämä komitea on nimittänyt 34 suurinta pankkia niin tärkeiksi koko pankkijärjestelmälle, että niitä SIFI pankkeja ei systeemi yksinkertaisesti voi laskea konkurssiin. Siksi niillä on turvatakuut.

Rahamarkkinoiden suunnaton keskittyminen on luonut karmeat raamit,joilla markkinavoimat voivat temmeltää ilman huolen häivää. Vuonna 2014 maailman tavaroita tuotettiin lähes 80 biljoonalla dollarilla, mikä oli silloin maapallon bruttokansantuote. Finanssituotteiden säänneltyjä kauppapaikkoja ovat pörssit, joissa kaupattavien finanssituotteiden yhteenlaskettu markkina-arvo oli sattumoisin sama kuin maailman BKT eli 80 biljoonaa dollaria.

Pörssien finanssituotteet ovat standardisoituja ja toiminta läpinäkyvää ja rikkomuksista rangaistaan. Mutta koko juju onkin kaiken julkisen valvonnan ja säätelyn ulottumattomissa oleva OTC (Over the counter) karuselli. Se on koko virtuaalitalouden alkukoti. Tässä järjestelmässä esimerkiksi kaksi pankkia voi sopia uuden finanssituotteen liikkeelle laskusta kahden kesken ja määritellä sille hinnan, jonka arvioimiselle muilla markkinaosapuolilla ei ole edellytyksiä.

Näitä OTC-johdannaisia on liikkeellä vuonna 2015 550 biljoonaa dollaria. Mikä suomeksi tarkoittaa, että niiden määrä on kuitenkin seitsemän kertaa suurempi kuin koko maailman kansantuote BKT tai pörssien osakkeiden yhteenlaskettu markkina-arvo. Näitä kaikkia liikutellaan millisekunneilla supersalaisilla algoritmeilla, kuten Dark Attack, Sumo, Silent Guerilla. Algoritmit ovat matemaattisia merkkijonoja, joilla sähköistä pörssikauppaa käydään maailman suurimmissa pankeissa. Ongelmana onkin se, että kun yksi johdannaislenkki pettää jossain päin maailmaa voi syntyä ketjureaktio.

Henkilökohtaisia rangaistuksia ei tarvitse pelätä, koska pankkikonsernit kantavat vastuun taseissaan. Ne ovat ikään kuin ”liiketoiminnan kustannuksia”. Suomi ei ole erillinen saareke, vaan me maksamme Italialle samoin kuin Kreikallekin rahaa yhteisestä takuupussista.

Juhani Melanen

Lähteet:
Rahan ruhtinaat,2013
Finanssikriisi, Vesa Puttonen

Lahti näytti kisojen mallia

Tulin viikko ennen hiihdon MM-kisojen alkamista bussilla käymään Lahden keskustassa. Ihmettelin, millainen vilske kaupungilla oli menossa. Aleksanterinkadun loppupää oli ruuhkautunut ihmisistä, vaikka ei ollut edes markkinapäivä. Hetken mietin, olinkohan nukkunut kunnolla pommiin ja kisat päässeet jo käyntiin?

Ei tietenkään, vaan kyseessä olikin penkkaripäivä. Aurinkoinen päivä antoi kuitenkin esimakua tulevasti. Miksi Lahden keskusta ei voisi olla aina yhtä elävä ja värikäs? Ihmiset hymyilivät kuin Keski-Euroopassa ikään ja kaupungin palveluille oli kerrankin runsaasti kysyntää.

Sama meno jatkui, kun MM-kisojen avauspäivä koitti. Ihmiset hymyilivät edelleen. Tori ja keskusta suorastaan sykkivät elämää, pop up -yrittäjät panivat parastaan ja kaupunkilaiset puhalsivat muutenkin yhteen hiileen. Edes avajaisiin osunut, lähes vaakasuora tuuli ei haitannut meininkiä. Presidentti kävi hauskuuttamassa lahtelaisia ja otti sittemmin myös mukaansa naapurin Kalle Kustaan. Sää suosi ja isäntämaa tarjosi ladulla dramatiikka enemmän kuin tarpeeksi. Edes Lasse Viren ei kaatunut urallaan yhtä paljon kuin kilpasiskot ja -veljet Salpausselän maastossa. Ja mikä parasta: Suomi osoitti palaavansa taas maastohiihdon terävimpään kärkeen. Myös yhdistetyn miehen väläyttelivät valoja tunnelin päässä.

Kuten Lahden sielunelämään perehtynyt toimittaja ja kirjailija, Markku Koski kirjoitti Lahenajat-nettisivuilla, perinteinenkin kyynikko suli kisatapahtumien edetessä ja tunsi pitkästä aikaa ylpeyttä omasta kotikaupungistaan: ”Lahti näytti nyt kokoiseltaan kaupungilta, tai enemmänkin. Tori sananmukaisesti tulvi ihmisiä avajaisseremonioiden aikaan. Jännittävää, tai jopa surrealistista oli katsoa sitä samaa menoa hieman myöhemmin yhä edelleen livenä televisiosta. Samanlaisia tuntoja koin myös vilkuillessani jälleen telkkarista itse stadionin tapahtumia. Maailma oli tullut tänne kylään, kovia kokeneesta kansanjuhlasta oli kasvanut kansainvälinen spektaakkeli.”

Myös urheilua intohimoisesti seuraava, entinen Uusi Lahti -lehden päätoimittaja, Kari Naskinen kirjoitti blogissaan Mustaa valkoisella, että Lahti on lopultakin vakiinnuttanut paikkansa Suomen hiihtourheilun ykköspaikkana. Hän muistutti, että Lahdella ja Salpausselällä on täydet mahdollisuudet hankkia pohjoismaisten lajien MM-kisat jälleen 15 – 20 vuoden kuluttua, ja että Suomen ampumahiihtoliitto on esittänyt toiveen maailmancup-kisojen siirtämisestä vuoden 2018 jälkeen Kontilahdelta Lahteen. Tähtämeissä olisi myös, että kaupunki järjestäisi kansaivälisen triathlon-kisan vuonna 2018.

Kieltämättä aika mairittelevaa oli myös lukea Kansainvälisen hiihtoliiton, FIS:n puheenjohtajan, sveitsiläisen Gian Franco Kasperin huomioista Lahden kisajärjestelyistä paikallisesta valtalehdestä. ”Yritin kovasti löytää jotain huomautettavaa, mutta en löytänyt mitään. Olen pahoillani. Ehdin jo huolestua, kun lauantai-illan mäkikilpailussa tuli parin minuutin katkos”, hän käänsi asian jo huumorin puolelle. Tämä oli ensimmäinen kerta miehen läsnäollessa, kun kisatapahtumat oli pystytty viemään läpi ilman aikataulumuutoksia.

Olen tapahtuneesta ja tulevaisuudesta herrojen kanssa täysin samaa mieltä. On hienoa olla lahtelainen ja toivotaan, että juuri päättyneistä hiihdon MM-mittelöistä tulisi lahtelaisille samanlainen yhdistävä tekijä ja kansaa kokoava voima kuin vuoden 1995 jääkiekon maailmanmestaruudesta kaikille suomalaisille. Toivotaan, että upeat saavutukset niin kisa-areenalla kuin sen ulkopuolella heijastuisivat yleisemminkin jokaisen lahtelaisten asenteisiin ja itsetuntoon.

Ilkka Isosaari

Tasa-arvo ja kaikkialle ennättävä nainen

Jari-Pekka Rautiainen ja Anna Pitkämäki Lahden Kaupunginteatterin Alfanaaras-näytelmän tiimellyksessä

Kansainvälinen Naistenpäivä on jälleen ollut ja mennyt. Edelleen naisten palkkaeuro ja tietysti myös työeläke on noin 20 centiä pienempi verrattuna miesten yhteen euroon. Edelleen keskustellaan turuilla ja toreilla naisten johtajuudesta työelämässä ja kotiäitien arvostuksesta digiloikka-aikakaudella.

Tasa-arvon tavoittelusta naisten elämässä suhteessa miehiseen maailmaan lienee saanut pohjaidean näytelmäkirjailija Paula Salminen. Hänen käsikirjoittamansa näytelmä Alfanaaras sai Lahden kaupunginteatterissa ensi-iltansa muutama viikko sitten Hanna Rautiaisen ohjaamana. Tekstin dramaturgi on Pipsa Lonka. Tammikuussa kaupunginteatteri ilahdutti vuoden alussa teatterin ystäviä toisella kotimaisella, musiikkinäytelmällä Harmony Sisters, katkelmia kotkalaisen Valtosen sisarkolmikon elämästä ja laulujaurasta.

Alfanaaras on verrokkisana Alfaurokselle, joka on laumansa johtaja niin kauan kun nuorempi lauman jäsenistä johtajan syrjäyttää. Eero-näyttämön Nainen, Anna Pitkämäki, oli roolissa vertautunut tämän päivän nuoreen perheenäitiin. Tämä ristipainii työelämäkutsun, kodin ja tehonaisen painevaatimusten keskellä. Painetta tulee omasta persoonallisesta vaateesta selvitä kaikesta pedantisti, ympäristön epäilystä huolimatta. Pitää selviytyä niin työssä kuin vaimona ja monen lapsen äitinä. Pitkämäki on lähes koko ajan näyttämöllä ja työ pysyy hajoamatta, vaikka vaarana on ylinäytteleminen. Välillä hän on lähes epätoivoinen perheenäiti ja johtaja työelämässä.

Isäkin, pukumies, Jari-Pekka Rautiainen, saa osansa perhevapaan koti-isänä, joka turhautuu leikkipuistossa naisten ja lasten keskellä. Varsinaiseksi härdelliseksi kuvataan perheen aamukaaosta, kun molemmat vanhemmat lähtevät työhönsä. Isä siinä yrittää ohjelmoida vaimoa ja itseään puhelinmuistiolla. Rautiaisen rakentama rooli jää perheenisänä vähän vaisuksi, mutta hyvänä lapsistaan huolehtivana miehenä. Työtä ehkä hajotti monessa roolissa esiintyminen. Yleisö nauroi välillä vedet silmissä perheen aamuisia päiväkotiin lähtöhässäkkää, näyttämöllä tapahtuva oli monella katsojalle tuttua omasta elämästä.

Myös Paavo Kääriäinen, Teemu Palosaari, Mirja Räty ja Kirsti Wallasvaara olivat monena näyttämöllä. Saara Hyvärinen Jakkupukurouvana ja Haastattelija vei kolmessa muodossaan näytelmää eteenpäin. Lavastaja Annukka Pykäläisen komea Norsun pää näyttämön yllä ja Wallasvaaran tarunomainen hahmo kuvasi kaiketi matriarkkaalista heimojohtajuutta. Osa Afrikkaan siirtyvästä kirjailijan ajatusmaailmasta ei esityksessä avautunut minulle, mutta viisaat ihmiset ovat sanoneet, että hyvästä taide-elämyksestä pitää jäädä joku asia katsojaa ja kuulijaa askarruttamaan!

Valosuunnittelija Harri Peltonen, äänisuunnittelija Tatu Virtamo, projisoinneista vastaava Antti Rautava työryhmineen olivat tehneet puhenäytelmästä elävän. Tarinan kerrontaan elävöittivät taustalle projisoidut nykyisten ja edesmenneiden päättäjien kuvat sekä Norsu-naisen sadunomainen hahmon valaistus.

Marja-Liisa Niuranen

Usko on rukousta ja rukous on uskoa

Olen kuullut monen ihmisen vähättelevän omaa uskoaan. ”Ei me mitään uskovaisia olla, ihan tavallisia vaan…kovin pientä on tämä meikäläisen usko…”. Vaatimattomuus on joissain tilanteessa oikein hyvä ominaisuus, mutta ei aina. On tärkeä muistaa, ettei usko merkitse vain ihmetekojen tapahtumista tai suuria eleitä. Se on pienen ihmisen luottamusta suureen Jumalaan. Se on elämänsä jättämistä Jumalan haltuun.

Uskoaan vähättelevältä ihmiseltä tekee mieli kysyä, rukoiletko sinä joskus. Silloin avautuu uusi näkökulma uskomiseen. Käykin ilmi, että tuo ”ei-mikään-kunnon-uskova” rukoilee, huokailee hiljaa ylöspäin, huutaa hädässä Jeesusta apuun, muistaa vanhat, lapsena opitut rukoukset ja käyttää niitä. No, rukoushan juuri on osoitus uskosta. Emme huuda tyhjyyteen, vaan uskomme, että joku kuulee rukouksemme. Osoitamme rukouksellamme, että tarvitsemme apua ylhäältä.

Paastonajan toisen sunnuntain evankeliumissa sairaan pojan isä tulee Jeesuksen luo (Mark. 9:17-29). Hän pyytää: ”Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit.” Isän usko ei ole vankkumaton, hän on epätoivoinen pojan pahan sairauden edessä eikä jaksa uskoa, että poika voisi parantua. Mutta hänellä ei ole mitään muutakaan avun mahdollisuutta. Jeesuksen mukaan kaikki on mahdollista sille, joka uskoo. Silloin isä huutaa rehellisesti: ”Minä uskon! Auta minua epäuskossani!” Isän on pakko myöntää kaiken näkevälle Jeesukselle, että hän epäilee, mutta päällimmäisenä on kuitenkin halu uskoa Jeesukseen. Tämän vilpittömän rukouksen Jeesus kuulee. Hän parantaa pojan.

Jumalan tuntee kaiken. Hän tietää suuren tai pienen uskomme ja myös epäuskomme. Hän kuulee jokaisen rukouksemme ja vastaa niihin ajallaan ja tavallaan. Taivaallinen Isä odottaa, että me lapset haluaisimme puhua hänelle usein, että meillä olisi Isälle asiaa. Rukoile siis rohkeasti. Pyydä apua, huokaile elämän keskellä Jumalan puoleen. Rukouksessa uskokin vahvistuu.

Riitta Särkiö

AJANKOHTAISTA -arkisto

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011