Eteläisen rengastien ja Helsingintien kulmauksessa oli runsaat kaksikymmentä vuotta rakentamaton vanhan Alijuhakkalan kartanon piha-alue metsittymässä. Päärakennuksen tulipalon jälkeen kaupunki jätti osan omistamastaan tilasta reservimaaksi. Elokuussa valmistuneita kolmen talon ryhmää hallinnoi Etev-erityiskuntayhtymä. Vammaislain voimalla kunnat velvoitettiin hankkimaan pienimuotoisia asuinyksiköitä hoitolaitoksissa asuville vammaisille henkilöille.

Lahden Talot Oy-konserniin kuuluva Lahden Palvelutalot Oy rakennutti entisen kartanon tyhjään pihapiiriin elokuussa valmistuneen Lahden tukikeskuksen. Rakennukset vuokrasi ETEVA eli entisen Pääjärven ja Uudenmaan erityispalvelujen puolensadan kunnan muodostama kuntayhtymä.

Lahden Tukikeskus on tarkoitettu kehitys- ja sosiaalisesti vammautuneille lapsille, nuorille ja aikuisille tutkimuskeskukseksi, mikä aiemmin sijaitsi Lammilla Pääjärven kuntayhtymän tutkimusosastona. Toimintojen siirto Lahteen ja Hämeenlinnan Virveliniemeen tukikeskusmuotoisena mahdollistaa vammaisten ihmisten saattamisen normaalin elämän piiriin, asutuksen läheisyyteen.

Lahden tukikeskuksen esimiehenä toimii Jutta Tuominen. Kuntayhtymän toimitusjohtaja Markku Niemeläntyöhuone on Etevan keskushallinnossa Mäntsälässä. Kuntayhtymä on maan suurin vammaispalvelujen tuottaja.

Osassa asuntoyksiköitä toimii henkilökunta ympäri vuorokauden. Viikoittain asiakkaita on eri toiminnossa yli kaksituhatta henkeä, ja henkilökuntaa on tuhatneljäsataa. Toiminnot kuuluvat vammaislain ohella sosiaalilainsäädännön piiriin. Lahden tukikeskuksessa on viisitoista asiakaspaikkaa. Henkilökunta on ympärivuorokauden paikalla. Pienille lapsille on oma perheyksikkönsä, nuorilla ja aikuisilla omansa.

Lahden tukikeskuksessa asiakas on vähintään kolme viikkoa. Tänä aikana asiantuntija-henkilökunta selvittää yhteistyössä asiakkaan ja tämän omaisten kanssa kuntoutustarpeet, koulutus- ja työpaikan saannin mahdollisuudet sekä toimii yhteistyössä vammaispalvelujen antajien kanssa.

Aikuistuville asiakkaille etsitään myös sopivantyyppistä tukiasuntoa sekä työpaikkaa. Asiakkailla voi olla diagnoosina monimuotoinen kehitysvamma, autismi, aspergerin syndrooma, CP- vamma sekä psyykkinen sairaus. Intensiivisen tutkimusjakson tarkoitus on löytää asiakkaalle sopiva kuntoutusmuoto sekä tuen antaminen hänelle ja perheelle tai tukihenkilölle.

Lahden Tukikeskuksen henkilökunnan muodostavat lähi- ja sairaanhoitajat, sosiaaliohjaajat ja -työntekijät. Asiakkaita käyvät säännöllisesti tapaamassa psykologi, fysio- , puhe – ja toimintaterapeutit ja neurologi. Neurologian ja psykiatrian tutkimuspalvelut kuntayhtymä järjestää keskussairaaloista. Avainsäätiö on vammaisten henkilöiden asumis- ja työpaikkojen järjestämisessä tärkeä yhteistyökumppani.

Tärkeä elementti vammaisen henkilön elämisen hallinnassa on toimia ympäristössä asuvien ihmisten kanssa.
Tähän Lahden tukikeskuksen henkilökunta toivoo ympärillä olevan Alijuhakkalan omakotitalo-alueen asukkailta myönteistä suhtautumista. Tutustumishetkiä uuteen taloyhteisöön järjestetään näinä päivinä.

Marja-Liisa Niuranen

Anttilanmäki-Kittelän asukasyhdistyksen syysretki sisälsi jälleen aimo annoksen historiaa, kulttuuria ja kauniita maisemia. Elorannan liikenteen linja-auto suuntasi Jyrki Hokkasen ohjaamana Länsi-Uudellemaalle, nykyisin Raaseporin kuntaan kuuluviin 1600-luvun Pohjan ruukkimiljöisiin – Billnäsiin, Fiskarsiin ja Antskogiin. Matkalla oli mukana 32 henkeä – pääosin yhdistyksen jäseniä ja tuttuja kasvoja Anttilanmäeltä ja Kittelästä. Olemme aina iloisia yhdistyksen ulkopuolisista osallistujista, joita tälläkin kertaa oli mukana.

Lähdimme perinteiseen tapaan Anttilanmäen koululta syyskuisen usvaisena lauantaiaamuna. Edessä oli parin tunnin bussimatka ensimmäiseen kohteeseemme Billnäsissä. On aina arvoituksellista, millainen sää retkeläisiä jokaisella kerralla suosii. Jo matkalla Billnäsiin syyskuisen kostea aamu muuttui aurinkoisen lämpimäksi. Hupaisasti voisi todeta, että ”aurinkoisen retkisään taika” ei pettänyt meitä tänäkään vuonna.

Billnäsissä sijaitseva Rakennusapteekki on kulttuurihistoriallisista rakennuksista ja niiden korjaamisesta kiinnostuneiden ”pyhiinvaelluskohde”. Vanha, Perniöstä siirretty hirsinen pappilarakennus Mikola elää uutta elämäänsä ”tee-se-itse” -korjaajan aarreaittana. Pieteetillä korjattu pytinki kertoo kävijälle konkreettisesti perinteisen rakentamisen, korjaamisen ja restauroinnin periaatteista. Esillä on paljon tietoa, korjausrakentamisen kirjallisuutta, tapetteja, heloja, valaisimia ym. sekä vanhoista, puretuista rakennuksista poistettujen varaosien jälleenmyyntiä. Vieraillessamme Billnäsissä oli meneillään hirsirakentamisen kurssi.

Perinteiset retkikahvit katettiin luvan kanssa ”apteekin” pihaan. Vastaanotto henkilökunnan taholta oli sydämellinen. Rakennusapteekin taustavoima ja yksi perustajista, Rolf Ringbom, tuli auliisti kertomaan meille paikan historiasta ja Rakennusapteekin toiminta-ajatuksista.

Billnäsissä on paljon muutakin nähtävää. Ympäristö ja sen vanhat ruukkirakennukset kertovat paikan vuosisatojen takaisesta menneisyydestä. Alue elää tänä päivänä uutta aikaa palveluteollisuuden käytössä. Aurinkoinen päivä houkutteli matkalaiset kävelylle Mustionjoen toisella puolella sijaitsevaan Suomen vanhimpaan, Billnäsin Taimistoon, jossa meitä odotti esittely taimiston puutarhakasvien erikoisuuksista. Linja-automme sai lisää ”matkustajia” aina perheomenapuista pienempiin kukkahankintoihin. Lounastimme paikan viehättävässä Puutarharavintolassa. Lounasannoksen kasvikset ja tummat viinirypäleet olivat taimiston omasta puutarhasta. Pihapiirin vanhimmassa rakennuksessa halukkaat ehtivät tutustua myös Antiikki- ja Käsityöriihen salaisuuksiin ja valokuvanäyttelyyn.

Maittavan aterian jälkeen lähdimme Fiskarsiin, Pohjan nuorimpaan ruukkialueeseen. Opastetussa Työkalu -näyttelyssä saimme syväluotaavan näkemyksen Fiskarsin työkalujen tuotantoon, eri ammattikuntien perinteisiin työkaluihin sekä modernin ajan työkalumuotoiluun ja yksittäisen työkalun suunnittelun vaiheisiin. Fiskarsin upea ruukkimiljöö tarjoaa nykyisin monille taiteilijoille suunnittelijoille, muotoilijoille ja käsintekijöille loistavat puitteet luovaan toimintaan, asumiseen ja matkailuun. Vehreässä miljöössä voisi viivähtää päivän tai parikin – vain istuen kupposen äärellä katsellen hiljalleen kuljeskelevia, kuunnellen lintujen laulua ja virtaavan veden liplatusta.

Kolmas ruukkialue Antskog on Pohjan ruukeista vanhin. Alueen etsiminen oli varsinainen seikkailu. Rakennukset toimivat edelleen teollisessa tuotantokäytössä ja sijaitsevat suljetulla alueella. Kulttuurilla ravituille matkalaisille matkan aikana toteutunut ja suunniteltua kevyempi lähestymistapa kohteeseen ei tuottanut pettymystä. Saimme ainakin seikkaperäisen selvityksen Antskogin ruukkiin ranskalaisten vallonien tuomista ja 1600- ja 1700-luvuilla käytetyistä raudanvalmistuksen työ- ja taontamenetelmistä paikalla olleesta infotaulusta.

Anttilanmäki-Kittelän asukasyhdistyksen syysretki 10.9. osui mukavasti vuoden 2011 Euroopan Rakennusperintöpäivään, jota vietettiin teemalla ”Kulttuurin reittejä”. Toimimme yhdistyksenä oman rakkaan alueemme rakennusperinnön ja kulttuuriperinnön puolesta – ja tällä syysretkellä toteutimme eurooppalaista ideaa varsin konkreettisesti.

Kiitokset osallistuneille hauskasta matkaseurasta, ja toivotan kaikille hyvää syksyä.

Virpi Tervonen, pj-matkanjohtaja

Perinteeksi muodostunut Renkomäki-päivä kokosi lähes 200 henkeä seurakuntakodille ja sen lähiympäristöön lauantaina 10.9.2011. Tällä kertaa sääkin oli mitä parhain, osittain taivasalla vietettyä tilaisuutta ajatellen.

Launeen seurakunnan aluetyötoiminnan puitteissa järjestettyyn tilaisuuteen oli saatu yhteistyökumppaneiksi kaikille Renkomäkeläisille tutut paikalliset toimijat mm. koulu, Martat, VPK, kirjasto ja omakotiyhdistys. Lisäksi seurakuntakodin pihamaalle oli saatu Villähteeltä kaikkien pienten tyttöjen ja poikien suosikki, Karkki-niminen poni. Ikään katsomatta aina yhtä suosittu Puksu-juna tarjosi myös kyytiään kirjastolta Renkomäkitalolle ja vähän kauemmaksikin.

Tilaisuudessa oli myös esillä esim. Liikenneturvan ja muiden järjestöjen sekä lähialueen toimijoiden esitteitä ja muuta valistavaa infoa.
Seurakuntakodilla tervetulosanat lausunut vs. seurakuntapastori Mira Vorne kertoi seurakunnan aluetyön taustalla olevan halun olla ihmisten arjessa mukana. Renkomäkipäivän kaltaisen toiminnan myötä vahvistetaan yhteisöllisyyttä ja kyläläisillä on mahdollisuus solmia kontakteja toistensa kanssa.
Tällaisten tapahtumien kautta kynnys osallistua seurakunnan toimintaan on matala. Kysyttäessä muusta seurakunnan toiminnasta Renkomäen alueella, Vorne mainitsi tulevan joulun ajan tilaisuudet ja sen, että suunnitteilla on herätellä kinkeriperinnettä ensi kevään aikana.

Kirkasääninen Renkomäen koulun kuoro, jossa oli tällä kertaa 17 laulajaa, esiintyi ohjaajansa Jaana Vanamonjohdolla. Kuoro esiintyy pitkin vuotta koulun ja seurakunnan tilaisuuksissa. Vanamo kertoi että koulun kuoroon ei pidetä pääsykokeita, joten kaikki laulamisesta kiinnostuneet pääsevät mukaan. Renkomäen alueella on aina ollut kauniisti laulavia lapsia ja parhaana esimerkkinä siitä oli Vanamon mukaan eräänä vuonna koulun pääsiäishartaudessa esiintynyt 75-lapsinen kuoro.

Renkomäen Martat olivat tuttuun tapaan monessa mukana. Ajankohtainen metsäsienien esittelypöytä loi värikkään katsauksen näihin metsien herkkuihin ja vaaran paikkoihin. Sienitietoutta jakanut Sirkka-Liisa Kuusela muistutti, että jos ei erota tappavan myrkyllistä valkoista kärpässientä ja tuoreena, ainakin maallikon silmiin hyvin samankaltaista herkkusientä toisistaan, on parempi jättää valkoiset sienet metsään.

Seurakuntakodilla Marttojen keittoa tarjoilleet Sirpa Uusikoski ja Johanna Huovinen kertoivat Renkomäen Marttojen olevan vireä, yli 60-päinen yhdistys, jossa on nykyään nuoriakin mukana. Toiminta on monipuolista ja mielikuva pelkästä villasukkien neulomisesta ei vastaa enää aikaansa. Martat kokoontuvat seurakuntakodilla parittomina viikkoina, joka toinen keskiviikko.

Seurakuntakodin pihaa hallitsi Renkomäen VPK:n sammutusauto. Palokuntalainen Sami Hapulahti kertoi palokunnalla olevan 30-40 hälyytystä vuosittain, mutta harvemmin itse Renkomäen alueella. Useimmiten palokunnan säiliöautoa tarvitaan avustamaan lähipaikkakunnille ulottuvissa tehtävissä. Nyt oli onneksi rauhallinen tilaisuus esitellä paloauton saloja lapsille, vaikka hälyytysvalmiudessa oltiinkin.

Renkomäen kirjastolla oli jännittynyt tunnelma taikuri-Villen esittäessä lukuisia taikatemppujaan. Kirjaston virkailija Irma Manssila kertoo paikalla olleen lähes 80 henkeä. Kirjasto ei normaalisti ole auki lauantaisin, mutta Renkomäkipäivät ovat aina olleet kirjastolle tärkeä syy pitää oviaan auki. Lasten jonottaessa taikurin muotoilemia ilmapallohahmoja, isät ja äidit saivat aikaa tutkia poistomyynnissä olevia kirjoja.

Renkomäkipäivän päätteeksi ehdittiin vielä tutustua Renkomäen omakotiyhdistyksen tukikohtaan, Renkomäkitaloon. Sisätiloiltaan valoisaksi kunnostetun vanhan omakotitalon puitteissa toimivan omakotiyhdistyksen toiminnasta kertoi sihteeri Mirja Virta ja toiminnassa aktiivisesti mukana oleva Renkomäen Marttojen puheenjohtaja Teija Braun. Mirja kertoi alueen kaava-asioista ja toi esille Vihreä Renkomäki-ajatusta. Teijan suunnitelmissa on aloittaa nuorteniltojen vetäminen omakotiyhdistyksen tiloissa perjantai-iltaisin, mihin hänellä nuoriso-ohjaajakoulutuksen kautta on hyvät valmiudet.

Päivän tunnit kuluivat nopeasti, vahvistaen osaltaan tunnetta siitä, että tällaiset tilaisuudet ovat paikkansa ansainneet. Jos et ehtinyt mukaan tällä kertaa, olepa valppaana vuoden kuluttua!

Launeen seurakunnan Renkomäen aluetyöryhmän puolesta
Olli Leivo

SPORTTINURKKA

Viime viikolla laitoin ilmoille sivistyneen veikkaukseni SM-liigan runkosarjasta.
No pitäähän sitä jotenkin perustella, joten tässä ne perustelut joukkueittain:

1. Jyp
Jyväskyläläiset ovat viime vuosina tottuneet voittamaan runkosarjan, sillä joukkue on Dufvan komennossa tasainen suorittaja, niin tänäkin vuonna.
Vahvuudet: Joukkue pysynyt hyvin kasassa ja selkeä pelitapa on jo selkärangassa.
Heikkoudet: maalivahtipeli. Onko Myllykoskesta ja Heleniuksesta ykkösmaalivahdiksi?
Avainpelaajat: Sami Vatanen, Eric Perrin
2. HIFK
Viime vuoden mestari on tänäkin vuonna kovassa iskussa, vaikka valmentaja onkin vaihtunut.
Joukkue ei ole ainakaan heikentynyt viime vuodesta. Vieläkö Granlund jaksaa hämmästyttää?
Vahvuudet: Kova itseluottamus, äijämäinen pelitapa, loistava pelaajarosteri.
Heikkoudet: Kestääkö Riksmanin selkä? Mestarin päänahka haluttua tavaraa.
Avainpelaajat: Ville Peltonen, Mikael Granlund
3. Jokerit
Viime vuosien epäonnistuja on nyt iskussa, viimeisin hankinta Jarkko Ruutu osoittaa, että nyt Jokerit on liikkeellä ”Nyt tai ei koskaan” -mentaliteetillä.
Vahvuudet: Hyvä valmentaja ja pelaajisto korkealuokkainen ja hyvin roolitettu.
Heikoudet: Kestääkö kovat paineet, joita Jokereilla on joka vuosi? Kestääkö maalivahti Kilpeläisen pää Hartwallin kirkkaissa valoissa?
Avainpelaajat: Ilari Filppula, Jarkko Ruutu
4. Ässät
Ässät jatkaa siitä, mihin viime vuonna jäi. Porin hurmoksessa on vaikea pelata, kun katsomosta sataa välillä jopa autonrenkaita. Uusi valmentaja Kivi saattaa olla epävarmuustekijä.
Vahvuudet: Kotiyleisö ja porilainen hulluus yhdistettynä taitaviin pelaajiin.
Heikkoudet: Maalivahdit ovat Ässien suurin kysymysmerkki. Kummallakaan ei ole vyöllään minkäänlaisia merittejä.
Avainpelaajat: Stephen Dixon, Ville Uusitalo
5. Kalpa
Valmentaja vaihtui, mutta pelitapa säilyi. Kapasen paluu iso asia kuopiolaisille.
Vahvuudet: Pelitapa jo selkärangassa ja joukkue pysyi hyvin kasassa. Veteraanit Kapanen ja Hentunen isossa roolissa.
Heikkoudet: noviisi-valmentaja Tuokkola. Onko auktoriteetti-ongelmia, kun vaihtoaitiossa istuu omistaja-Kapanen?
Avainpelaajat: Sami Kapanen, Tuomas Kiiskinen
6. Kärpät
Aravirta on edelleen hyvä valmentaja ja nyt ei Kärpät nojaa niin paljon muukalaislegioonaan kuin aikaisemmin. Nuoret tykit Salomäki ja Donskoi lyövät läpi lopullisesti.
Vahvuudet: Hyvin organisoitu joukkue sekä nuoret lahjakkuudet
Heikkoudet: Miten kestää Viuhkolan selkä ja pääseekö Saarenheimo takavuosiensa tasolle. Hostikka ykkösmaalivahtina askarruttaa.
Avainpelaajat: Mikko Lehtonen, Jari Viuhkola
7. Pelicans
Lahtelaiset nousevat pohjamudista Suikkasen opein. Loistavat harjoitusottelut nostaneet itseluottamuksen korkealle ja se näkyy varsinkin alkukaudesta.
Vahvuudet: Maalivahtipeli, puolustus ja joka paikasssa suitsutettu valmennus.
Heikkoudet: hyökkääjistössä ei ole varsinaista kärkiosaamista. Painolastina lahtelainen masentava liigahistoria.
Avainpelaajat: Niko Hovinen, Markus Seikola
8. Blues
Viime kauden hopeajoukkue ponnisti loppuotteluihin runkosarjan sijalta 9. Joukkue kuitenkin heikentynyt jonkin verran ja lisäksi uusi valmentaja on aina epävarmuustekijä.
Vahvuudet: Blues jatkaa ajokoira-kiekkoaan, joka kieltämättä toimi viime vuonna.
Heikkoudet: Maalivahti Koivistolla on isot saappaat täytettävänään, ehkä liiankin isot?
Avainpelaajat: Toni Kähkönen, Ville Lajunen
9. Lukko
Lukko menetti kovat ulkomaalaisensa ja tilalle saadut ovat kysymysmerkkejä. Harjoitusottelut menivät penkin alle, mutta Lukko on silti yllätysvalmis.
Vahvuudet: Urama puikoissa jo neljättä vuotta, joten pelitapa pitäisi olla hanskassa. Noronen on hyvä maalivahti ja Lindgren parhaimmillaan pystyy dominoimaan peliä.
Heikkoudet: Pystyykö Lukko karistamaan harjoituspeleissä vaivanneen tehottomuuden?
Avainpelaajat: Perttu Lindgren, Kris Beech
10. TPS
Valmentaja Pekka Virta saapui Turkuun ja Turussa siirryttiin uuteen aikakauteen. Ensimmäinen kausi mennee pelitavan opiskelussa.
Vahvuudet: Joukkue on yllätysvalmis ja Virta ei varmasti katsele hyvällä, jos joku pelaajista ajelee puolivaloilla.
Heikkoudet: Kuinka Virta saa iskostettua pelifilosofiansa joukkueeseen. Lisäksi puolustus vaikuttaa tasapaksulta
Avainpelaajat: Ville Vahalahti, Marek Schwarz
11. Ilves
Viime vuonna Ilves yllätti positiivisesti ja pelasi nuorten miesten iloista jääkiekkoa. Tänä vuonna Ilves ei pääse tulemaan puun takaa. Joukkue sai isolla kauhalla kokemusta kun Toskala, Koistinen ja Järventie liittyivät joukkueeseen. Yllätysvalmis joukkue.
Vahvuudet: Yritteliäs pelitapa yhdistettynä taitaviin nuoriin. Pakistossa paljon kokemusta ja osaamista.
Heikkoudet: Vieläkö Toskalasta on ykkösmaalivahdiksi? Tasapaksu hyökkäys 1.ketjun jälkeen.
Avainpelaajat: Ville Koistinen, Vesa Toskala
12. Tappara
Tappara mentti nipun pisteitä tekeviä hyökkääjiä ja korvasi ne hieman epävarmemmilla tapauksilla.
Tappara etsii vielä itseään, joukkueessa liikaa toivotaan toivotaan- tapauksia.
Vahvuudet: Puolustuksessa on paljon kokemusta ja osaamista.
Heikkoudet: Tasapaksu hyökkääjistö ja heikohko maalivahtikaksikko Nieminen-Metsola
Avainpelaajat: Juha Leimu, Pekka Saravo
13. HPK
Kerho menetti kovan kolmikon, kun Lassila, Puustinen ja Viitaluoma vaihtoi maisemia. Menetyksiä ei ole korvattu tarpeeksi laadukkailla pelaajilla. Uudet ulkomaalaiset ovat kysymysmerkkejä. Puolustuksesta löytyy kerhon paras osaaminen.
Vahvuudet: Puolustus Porselandin ja Tuulolan johdolla
Heikkoudet: Nimetön hyökkäyskalusto ja riskialtis maalivahtikaksikko Järvinen – Tolvanen
Avainpelaajat: Mathias Porseland, Marek Zagrapan
14. Saipa
Lappeenrantalaisnippu vaikuttaa kovasti Mestistasoiselta, varsinkin hyökkäyksen osalta. Liki miljoonan euron tappio näkyy rosterissa ja joukkuetta on yksimielisesti povattu jumboksi.
Joukkueen ainoat ”tähdet” Lintner ja Salcidokin saapuvat Suomeen vasta lokakuun alkupuolella.
Vahvuudet: Lappeenrantalainen kusipääkiekko, jossa taito korvataan kovalla yrittämisellä
Heikkoudet: Mestistasoinen hyökkäyskalusto, eikä puolustuskaan laajuudellaan vakuuta
Avainpelaajat: Richard Lintner, Jere Myllyniemi

– Pete Salomaa-

Kaveriporukoiden jalkapallosarjat pelattiin Kortteliliigassa jo 42. kerran, leikissä oli mukana 103 joukkuetta ja otteluita kamppailtiin kuluneen kesän aikana yhteensä lähes 700.

Klassisen isonkentän mestariksi pelasi Kimmo Haapsaaren johdolla Villähteen ylpeys Lähde Krouvi ja pienjoukkuesarjojen parasta osaamista esitti Sami Takalan manageroima Naisvoimistelijat Tähkä. Hyvällä sykkeellä pelatun Mimmiliigan kultamitalit nappasi FC Matamit ja Pappasarjassa parhaaseen vauhtiin pystyi Saksalan Krouvin nimivahva nippu.

Yksi sarjakesän upeimpia juttuja oli nuorten joukkueiden vahva esiinmarssi. Jännä juttu sinänsä miten sukupolvi toisensa jälkeen löytää tämän pelimahdollisuuden ja ottaa sen omakseen. Nuorista kyvyistä mainittakoon vielä erikseen Perttu Laitisen luotsaama Momentum, jolle on helppo povata hyviä pelikesiä myös jatkossa.

Kaikkien vetäjien puolesta on syytä esittää toive paremmasta maksukulttuurista. Jokainen pelaaja voisi sisäistää osuutensa joukkueen menoista entistä paremmin ja hoitaa reilusti omat maksunsa joukkueen vetäjälle vaikka mieluusti ennen pelien alkua, kuin vasta kymmenen kinuamisen jälkeen.
Jätkäpoikien sarjassa, jätkäpojat vastaavat myös kaikista kuluista itse ja joukkueiden vetäjillä riittää kyllä puuhaa muutenkin.

Talven aikana on kaikilla korttelipeleihin osallistuneilla aikaa pohtia näitä pikkuparannuksia. Jaosto pohtii puolestaan sääntöjä ja systeemejä. Joukkueet juostaan jälleen kasaan maaliskuun puoliväliin mennessä ja harrastejalkapalloilijat kirmaavat kentille uuden sarjakauden merkeissä toukokuussa 2012.

Jake Ropponen

Saksalan syystapahtuma sunnuntaina 4.9. pidettiin oikeastaan jonkinlaisen ”jälkikesän” merkeissä. Alkuiltapäivän tunteina aurinko porotti lämpimän kesäisesti ulkoilevalle väelle. Kirpputorilla myytiin villasukkia, lapasia, leluja ja erilaisia käsitöitä. Grillimakkarat maistuivat sekä tarjoamamme kahvi ja mehu kävivät hyvin kaupaksi.

Liipolalaiset olivat ottaneet haasteemme vastaan ja saapuivat peräti kolmen mölkkyjoukkueen kanssa haastamaamme otteluun. Saksalasta saatiin kasatuksi kaksi joukkuetta. Vuosi sitten Saksala voitti niukasti Liipolan ensimmäisessä haastekisassa. Kiertopokaali on sitten ollut Saksalassa vuoden ajan.

Liipolan ykkösjoukkueessa pelasivat Seppo, Anja L., Anja K. ja Vesa.
Saksalan ykkösjoukkueessa pelasivat taas Pekka, Jouni, Seppo Paulus ja Terttu.
Liipolan kakkosjoukkueessa pelasivat Jouni M., Orvokki, Jouni I. ja Maija
Liipolan kolmosjoukkueessa taas Hannu, Marjatta, Tepa ja Kari.
Saksalan kakkosjoukkueen pelaajat olivat Mara, Sulo, Vuokko ja Sirpa.

Mölkkyottelusta muodostuikin jännittävä. Saksalan ykkösjoukkue hävisi tiukassa ottelussa Liipolan ykkösjoukkueelle.
Saksalan kakkosjoukkue onnistui taas voittamaan sekä Liipolan kakkos- että kolmosjoukkueet. Lopuksi Liipolan ykkösjoukkue pelasi vielä Saksalan kakkosjoukkuetta vastaan.
Omaksi yllätykseksemmekin onnistuimme voittamaan molemmissa peleissä myös Liipolan ykkösjoukkueen! Joten saimmekin pitää kiertopokaalin edelleen Saksalassa.

Päivä jatkui vapaan pelin ja oleskelun merkeissä. Toivotamme liipolalaiset tervetulleiksi myös ensi vuoden tapahtumaan. Sekä Liipolan että Saksalan pelaajilla oli selvästi sellainen ote pelissään, että ennenkin on pelattu. Molemmissa kaupunginosissa lienee harjoiteltu pitkin kesää?
Maanantaina 5.9. pelattiin ainakin Saksalassa kauden viimeiset yhteiset mölkyt, mutta ensi keväänä on tarkoituksena jatkaa tätä useimmille sopivaa lajia.

Jatkamme Saksalan syksyä teatteriretken merkeissä 15.10. Kotkan kaupunginteatterin Luulosairaan liput menivätkin hyvin kaupaksi. Loppuvuodesta olemme suunnitelleet järjestävämme yhteisen joululauluillan Saksalassa. Tilaisuutemme ovat avoimena eri-ikäisille asukkaille. Näinhän me kaikki tutustumme paremmin toisiimme.

Mukavaa syksyä kaikille toivottaen

Vuokko Kautto

Etelä-Saksassa sijaitsevassa piskuisessa Friedrichshafenin kaupungissa pidettiin viime viikolla kolmepäiväiset Eurobike-polkupyörämessut. Paikalla tuhansien muiden lailla olivat työnsä puolesta Lahden polkupyörähuollon Timo Heikkinen ja Jari Virtanen.

– Voidaan puhua todella isoista messuista, sillä näyttelyhalleja oli kaksitoista ja siihen lisäksi ulkoalueet. Pyöräily on Keski-Euroopassa tällä hetkellä todella suosittua ja sen näkee myös pyöräteiden hyvästä kunnosta. Sikäläiset pyörätiet muodostavat hyvän yhtenäisen verkoston, eikä siellä tarvitse hyppiä tien toiselta puolen toiselle puolen kuten meillä Suomessa kertoo Heikkinen.

– Messuilla esillä olleista pyöristä peräti 95% oli eri merkkejä kuin meillä Suomessa on myynnissä. Suomalaiset pyöränvalmistajat, kuten Helkama ja Tunturi loistivat poissaolollaan. Messuilla ei ollut tarjolla kaukoidän halpoja ihmeitä, vaan laadukkaita, hyvin varusteltuja pyöriä.
Jos huonekaluliikkeessä myydään polkupyöriä, niin silloin kannattaa hälytyskellot jo soida. Niin se vain on, että laatua ja kestävää kulutustavaraa saa vain rahalla, halvemmat mallit, kun tuppaavat menemään nopeasti rikki varoittelee Virtanen.

Mitä messuilta jäi sitten käteen? Mikä on se seuraava iso trendi polkupyörämaailmassa?

– Lyhyesti sanottuna sähköpyörä. Erilaisia sähköpyörämalleja oli todella paljon ja Keski-Euroopassa se onkin jo saanut hyvän jalansijan. Suomessa sähköpyöriä on ollut saatavana jo 90-luvulta lähtien ja pikkuhiljaa se on valtaamassa alaa myös Suomessa.
Suurin este kasvulle löytynee hinnasta, sillä hyvä sähköpyörä maksaa noin 2000 euroa, kun laadukkaan normaalipyörän saa jo 500 eurolla.
Lisäksi Suomen ajokausi on lyhyempi kuin Keski-Euroopassa, joten pari tonnia polkupyörästä voi tuntua isolta hinnalta tietää Heikkinen.
– Ei meilläkään liikkeessä ole tällä hetkellä kuin pari sähköpyörämallia esillä, mutta tilaamalla kyllä saadaan helposti, jos kysyntää löytyy.

Pyörien akut ovat kehittyneet viime vuosina, sillä esim. Helkaman uusien mallien akut kestävät peräti 70 -80 kilometrin ajomatkoja yhdellä latauksella. Vastaavasti kiinalaiset halpisakut kestävät vain noin 20- 30 kilometriä, joten tässäkin asiassa kannattaa satsata laatuun.

– Sähköpyörien myyntimäärät ovat Suomessa jääneet pienemmiksi kuin on odotettu, mutta Saksassa ei taas vastaavasti ollut ns. Jopo-kultturia naureskelee Virtanen viitaten Suomessa tällä hetkellä kovin suosittuun kaupunkipyöräbuumiin, joista retromallinen Jopo lienee se tunnetuin.

– Sähköstä puheenollen, myös sähkövaihteet tekevät tuloaan, mutta aluksi vain kilpapyöriin maalailee tulevaisuutta Virtanen.

Messujen ja pyöräilyn suosiosta Saksassa kertoo muuten myös sekin seikka, että hotellit Friedrichshafenin ympäristössä liki 100 kilometrin säteellä ovat varattuja jo hyvissä ajoin ennen messuja.

– Vuotta aikaisemmin pitää hotelli varata, jos mielii saada majoituksen messujen aikana Friedrichshafenista. Meidänkin majoitus oli noin 30 kilometrin päässä naureskelevat Heikkinen ja Virtanen lopuksi.

-Petri Salomaa-

Asemantaustaan Kittelän alueelle vuosi sitten muuttanut kuvataiteilija Terhi Kaakinen on yllättynyt nykyisestä asuinympäristöstään. Puuveistoksia tekevä Kaakinen on mielissään, kun heidän perheelleen löytyi läheltä keskustaa erinomainen asuinpaikka.

– Asuimme ennen Kiveriössä, mutta ilmeisesti pidimme melua liikaa, naurahti Terhi Kaakinen, kun perhe löysi Linjakadulta perheelle talon.
– Pystyn tekemään kesäisin töitä ulkona ja talvella sisällä. Eivät naapurit ole tulleet valittamaan moottorisahan äänestä.

Terhi Kaakinen kävi Pekka Halosen Akatemiassa taidemaalariopinnot, mutta viisi vuotta sitten hän innostui Lahden Taideinstituutissa kuvataiteilijan työstä.

– Puuveistokurssi kolahti minulle heti. Maalaaminen on jäänyt taka-alalle, sillä olen innostunut tähän työhön. Pölkystä tämä lähtee, selvitti Kaakinen.
Uuteen asuinpaikkaansa hän on sangen tyytyväinen, koska työmateriaalia löytyi omasta pihasta.
– Kaadoimme pihasta seitsemän koivua, joista olen voinut työstää veistoksia. Teen rempsakasti töitä, joten puuta tarvitaan. Ihmiset ovat olleet minulle ystävällisiä ja esimerkiksi mökkiläiset tarjoavat puita minulle. Tältä alueelta löytyy vaahteroita ja omenapuita, mutta ne ovat liian kovia lajikkeita veistettäviksi.

Kärkölästä lähtöisin oleva Terhi Kaakinen piti onnistuneen näyttelyn Vapari6-Galleriassa. Tänään päättynyt näyttely kokosi taideharrastajia ympäri Suomea ja Kaakinen sai näyttelyvieraskirjaansa useita kannustavia viestejä aina Rovaniemeä myöten.

Hänen näyttelyssään oli maalattuja ja väritettyjä puuveistoksia, joiden aiheet kumpusivat taiteilijan omasta lapsiperheen arjesta sekä tanssista, joka on osin merkinnyt hänelle irrottautumista arjesta.

– Halusin haastaa jäykän ja raskaan puun liikkeen. Nautin veistämisen fyysisyydestä, kun siinä lentävät niin hiki kuin purukin.

Terhi Kaakinen on toiminut Vapari6-Gallerian galleristin ominaisuudessa. Gallerian tilat ovat tämän vuoden osalta täynnä, joten Kaakinen on positiivisellä mielellä myös ensi vuoden suhteen.

– Ensi vuosi on vielä kysymysmerkki, mutta jo tässä vaiheessa haluan kiittää kaikkia innokkaita näyttelynpitäjiä, jotka ovat halunneet elävöittää tilaa teoksillaan, mainitsi kuvataiteilija Terhi Kaakinen.

Harri Hulkko

Mökkimatkalla juuri aukaistun sivutien ojan reunustalta on löytynyt omalaatuisen hohtoinen kivi, jolla on painoakin saunan kiuaskiveä runsaammin. Liekö oikea rautakivi tai mikä sen malmikiven nimi nyt olikaan. Kivilöydön matka voisi jatkuva Lahden Kivikerho ry:n tiloihin vanhan Upon valimon kolmanteen kerrokseen. Sieltä löytyvät asiantuntijat. Jos hekään eivät tiedä, niin murikka voidaan lähettää yhteistyökumppanille Suomen geologiselle laitokselle analyysia varten.

Innokkaat kiviharrastajat perustivat Lahden Kivikerhon 25 vuotta sitten, kun kivinäytteitä kerääntyi joka kodin hyllyille. Kivilajin alkuperä ei keräilijän omalla tutkimuksella aina kirkastunut, mutta kerhon kokoelmat kiinnostivat jo alan eksperttejä. Kivikerhon lehdessä Hessoniitissa Jarkko Klami kertoo kivestä nimeltä Kompleksipegmatiitti! Se ei ole mikään taivaankappale, vaan kallioperään kiteytynyt mineraali, mistä nykyisin on suuri kysyntä high-tech-metallin raaka-aineeksi. Lahden Kivikerhon vitriinissä on ainakin yksi murikka pegmatiitti-mineraalia.

Suomesta löytyy yllättävän runsaasti kivilajeja, joista kivistä innostunut harrastaja voi hioa itselleen koruja. Kivien hiontaan kerholaisilla on käytössään välineet Askonkatu 13 b:n kolmannen kerroksen tiloissa. Kivikerhossa ovat alkaneet Pyörö- ja viistehionnan kurssit jälleen. Aivan ihmeellisiä pienen pieniä koruja saa paljon kokemusta kerännyt hioja viistehiontakoneen äärellä. Pyöröhionnasta kivihionnan harrastus alkaa. Kun kaunis punagraniittinen medaljonkikivi kiedotaan itse punottuun hopeakehykseen, on tekijän syytä olla ylpeä aikaansaannoksestaan.

Kivihiontakurssit ovat maanantaisin samoin hopeaketjukurssi. Jos ”kivenpyörittäjä” kaipaa pehmeämpiä materiaaleja luovuutensa toteutukseen, tarjoaa Lahden Kivikerho neljättä vuotta mahdollisuuden osallistua maalauskurssille. Kerholta löytyy perintönä saatuja öljyvärejä, joten niitä ei kurssille tulijan tarvitse heti ostaa.

Lahden pääkirjastossa on koko syyskuun Lahden Kivikerhon neljännesvuosisadasta kertova näyttely. Lokakuussa on Kivi – ja korumessut kerhon tiloissa. Kerholaiset vierailevat talven mittaan myös sisarkerhojen näyttelyissä ja järjestävät yhden suomalaisista kiviesiintymistä kertovan korkeatasoinen luentotilaisuuden vuosittain. Kiviaineslöytöjen lisäksi joillakin kerhon jäsenillä on vankka kokemus kullanhuuhdonnasta.
Kivikerholla on mineraalirikasta kerrottavaa vierailleen sekä kerhoon liittyville.

Marja-Liisa Niuranen

Ajolähtö Kisapuistosta osoittautui loppupelissä hyväksi ratkaisuksi koko maailman mölkkyväelle. MM-kilpailujen uusi pelipaikka Lahden torilla toi mukanaan näkyvyyttä ja uusia ystäviä hienolle lajille. Torilla ja sen ympäristössä pelasivat entistä paremmin myös oheispalvelut tuhatpäiselle pelaajajoukolle sekä yleisölle. Mahdollisimman julkinen paikka oli omiaan edelleen karsimaan nuorehkon lajikulttuurin epäkelpoja ilmentymiä.

Kenttien ympärillä vapaasti liikkunut yleisö toi mukanaan oivan lisämausteen itse peliin. Aivan jokaisen kinkeripiirin kisoissa ei pelaaja pääse heittämään satojen silmäparien tarkassa seurannassa. Adrenaliinia erittyi ja jännityksen hiki kihosi moneen käteen. Parhaan itseluottamuksen omaavat pelaajat ilmiselvästi nauttivat tilanteesta ja uskalsivat ottaa ”evilämäisesti” yleisön mukaan taputuksin suoritukseensa. Mölkkyhistorian ehkä syvimmän ”ooooh” -huokauksen esitti pronssikamppailun katsomo, erään kovakäden rempaistua voimalla yli avauspakan.

Ja niinhän siinä leikissä sitten lopulta kahden päivän heittomyllyn jälkeen kävi, että mestaruus jäi kotikaupunkiin. Loistavasti roolitettu Nassu esitti tasaisen varmoja suorituksia sekä hyvää pelin lukemista avausottelusta aina jännittävään finaaliin saakka ja kirjasi ansaitusti jo toisen MM-kullan saavutustensa kirjaan. Vahvan strategin Ismo Ristolaisen johdolla pelanneesta mestarijoukkueesta ei heikkoa lenkkiä löytynyt. Kultamitalin arvoista varmaa osaamista esittäneiden Jarkko Kallion, Risto Tuiskulan ja Raimo Kaulio ohella todellista lisäarvoa suorituksiin toi maailman kärkipelaajiin lukeutuva Tero ”Kone” Nikki. Oman lukunsa menestystarinaan kirjasi jäätäviä osumia esittänyt Ville Sappinen, joka huhujen mukaan pelasi kauden ensimmäiset mölkkypelinsä vasta MM-kisoissa. Aika velikulta.

Kärkijoukkueiden ohella torilla nähtiin paljon iloisesti pukeutuneita kaveriporukoita nauttimassa aurinkoisesta tapahtumasta. Lajin moni-ilmeistä ja sallivaa luonnetta korostaen voitaneen lopuksi todeta, että MM-finaalin suurin anti tavalliselle mölkkykansalle oli varsin lohdullinen – myös huipulla saa ja voi heittää ohi.

Jake Ropponen