Marian Kammari on Lahden Seurakuntayhtymän diakoniatyön vapaaehtoistyön keskus ja se toimii Mariankatu 16:n sisäpihalla lähellä Ristin kirkkoa. Marian Kammarin tavoitteena on tukea ihmisiä, joille yksinäisyys, ikääntyminen ja sairaudet tuovat arkeen tilanteita, joissa toisen ihmisen läsnäolo on tärkeää.

Mukana toiminnassa on tällä hetkellä yli 300 vapaaehtoistyöntekijää kolmessa eri toimintamuodossa. Lisäksi käsityöpuolelta löytyy 30 vapaaehtoista. Ehkäpä näkyvin toimintamuoto on suosittu Marian Kammarin kahvila, jossa kaikenikäiset ihmiset tapaavat toisiaan, lukevat päivän lehtiä tai vaikkapa lepuuttavat jalkojaan kauppareissullaan.
Vuodesta 1990 toiminutta kahvilaa pyöritetään pääosin vapaaehtoistyöllä, joten monet leivonnaisetkin ovat kotona leivottuja. Päivästä riippuen paikalla on 2-6 vapaaehtoista.

– Päivittäin käy keskimäärin 100-200 asiakasta, markkinapäivisin on sitten vielä kiireisempää kertoo emäntäKaarina Welling.

Lisäksi kahvilasta löytyy nettipiste, leikkihuone, askarteluhuone ja hiljainen huone. Askarteluhuoneesta löytyy mm.kolmet kangaspuut.
Maanantaisin tiloissa järjestetään kudontapiiri ja torstaisin askartelupiiri. Kahvilassa järjestetään myös ohjelma- ja yhteislauluhetkiä erilaisille ryhmille.

– Kahvilasta saatu tuotto lahjoitetaan erilaisiin hyväntekeväisyyskohteisiin kertoo Welling.

Kahvilassa istunut Keijo Lemmetyinen kertoi käyvänsä kahvilla viikottain, koska kyseessä on kiva ja rauhallinen paikka.

– Viidakkorummun kautta kuulin tästä paikasta ja täällä tulee istuttua noin tunti päivässä ja juteltua ystävien kanssa. Varmasti Lahden paras palvelu ylistää päivän lehteä selaillut Lemmetyinen.

Ilmainen avustajatoiminta

Avustajat antavat apua erilaisissa kertaluonteisissa auttamistilanteissa esim. käydään yhdessä kaupassa, kirjastossa tai vaikkapa teatterissa. Jos tarvitaan vasaraa ja ruuvimeisseliä tai kun lamppu kaipaa vaihtoa, niin miehisempää apua saa Marian Leijonilta.
Myös lastenhoitoon on mahdollista saada apua muutamaksi tunniksi kerrallaan.

Vapaaehtoistyöntekijät eivät saa tehdä hoidollisia toimenpiteitä esim. lääkkeiden jakoa. Myöskään kotityöt kuten siivous tai ruoanlaitto eivät kuulu työnkuvaan.

Marian Kammarin ilmaisen avustajan saa avuksi soittamalla maanantaista torstaihin klo 9 – 12 Kammarin päivystäjälle. Pääosin apua saa arkisin, mutta avustajasta riippuen on mahdollista saada apua myös viikonloppuisin. Avustajat vaihtuvat päivystysvuoron mukaisesti, joten he eivät ole kenenkään nimikkoavustajia.

Ystävätoiminta

Jo vuodesta 1973 on toiminut Marian Kammarin ystävätoiminta, jossa koulutetut vapaaehtoiset toimivat pitkäaikaisina ystäville vanhuksille ja vammautuneille. Ystävä toimii kuuntelijana ja tukijana pitämällä yhteyttä säännöllisesti.

Kaikilta Marian Kammarin toiminnoissa olevilta edellytetään soveltuvuutta toimintaan, kurssin (noin 25 tuntia) käymistä ja vaitiolovelvollisuutta.

-Kahvilan työvuoro on noin kolmen viikon välein, joten ei tämä ihmeemmin rasita. Lisäksi tästä tulee itselleen hyvä mieli, kun saa auttaa muita ihmisiä kertoo tiistaina avustajatoiminnan päivystäjänä toiminut Pipsa Erviä.

– Marian Kammarin toiminnassa ei ole autettavia ja auttajia, vaan ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa jakamassa yhteisen elämän asioita kiteyttää toiminnanohjaaja Mervi Rossi lopuksi.

Petri Salomaa

Askon uudistetun tehdasrakennuksen tiloissa pidetyt Kivi- ja korumessut keräsivät jälleen ympärilleen runsaasti alan harrastajia sekä kivi- ja muista materiaaleista kiinnostuneita korujen ostajia. On kulunut 25 vuotta Lahden Kivikerho ry:n perustamisesta. Kivien kerääminen ja tutkimus ovat tulleet jälleen metsissä ja pellon pientareilla käyskentelevien mielenkiinnon kohteiksi. Välillä harrastusta pidettiin epämuodikkaana.

Nykyisin haetaan mineraalilöydöksiä, joitten osioita käytetään gsm-puhelimien ja monien elektronisten eli H  Tech-laitteiden ”moottorien” raaka- aineina. Raaka-kullan hinta on huipussaan ja sen sekä muiden mineraalien etsintä ympäri Suomea on koeporausten kohteena ulkomaisten kaivosyhtiöiden toimesta. Esimerkiksi pienissä ja suurissa akuissa käytetään litiniumia, mitä saadaan Pegmatiitti- esiintymistä, selvisi geologian opiskelija Jarkko Klaminesitelmästä messuilla.

Toistaiseksi Kiina on kaivoksillaan vaurain erilaiseen uuteen tekniikkaan tarvittavien mineraalien tuottaja maailmassa. Jos Suomesta löytyy suuria karkeaa graniittia muistuttavia esiintymiä, joissa Pegmatiittia on pitkinä, syvinä juovina, saatetaan pienimuotoista kaivostoimintaa ryhtyä harjoittamaan mineraalien esiintymispaikoissa. Nämä esiintymät sisältävät muun muassa litiniumin lisäksi rubidiumia, cesiumia, fluoria ja tantaalia sekä tinaa ja flooria. Etelä-Suomesta näitä esiintymiä on löytynyt Kemiöstä, Tammelasta, Somerolta sekä Orivedeltä ja Kuortaneelta Etelä- Pohjanmaalta. Kivimalmeja keräävä harrastelija löytää hyviä vinkkejä ja tietoa harrastukselleen Etsivä löytää-lehdestä, jota julkaisee Geologinen tutkimuslaitos.

Messujen toinen luennoitsija oli kivikeräilyn harrastaja ja galleristi Pekka Lunnikivi Hämeenlinnasta. Hän kertoi tarinoita löytämistään kivistä, niiden hionnasta ja ympäristöistä, mistä hän on kivikokoelmansa kartuttanut. Kanta – Hämeen metsät ovat olleet Lunnikivelle harrastuksen alkulähde malmin etsinnän kuumina vuosina. Malminetsijää kiinnostivat erityisesti Volframi – raskasmetallilöydökset. Siitä tehdään hehkulamppujen hehkulanka. Sormusten materiaalina käytettäessä se ei aiheuta ihottumaa, kuten kultasormuksissa olevat metalliseokset. Volframia käytetään järeitten panssaritorjunta-aseiden valmistukseen.

Myyntipöydiltä oli messuvieraitten mahdollisuus ostaa ulkomailta tuoduista kivikokoelmista muistoja. Osa myynnissä olleista kivistä on kovaa kiviainesta, mistä voi hioa korukiviä, mutta joitakin kivilajeja voi ihailla ainoastaan kiviaineksen pehmeyden tähden kirjahyllyn reunalla tai paperipainona. Korujen ostajille myyjät kertoivat, korukivistä, jotka olivat synteettisiä, kauniita ja kohtuuhintaisia. Puolijalokivet tai viljellyt helmet olivat jo hinnaltaan synteettisiä korukiviä tuntuvasti kalliimpia.

Kivien maailma on kiehtova. Kivi-ja korumessut antoivat vierailleen kipinän tutustua kivien moninaiseen maailmaan. Kiviharrastajat kertovatkin pilke silmäkulmassa, että on koteja, missä kirjat ja kivilöydöt käyvät hiljaista olemassaolon taistelua tilasta kirjahyllyssä.

Marja-Liisa Niuranen

Saksalan uimahalli on ollut hallin valmistumisesta Lahden Kalevan kotihalli. Tänä syksynä seuran uintijaoston toiminnassa tapahtui uutta. Pitkäaikainen yhteistoiminta Uimaseuran kanssa loppui . Sen seurauksena Kaleva alkoi järjestää aikuisten uimaopetusta torstai-iltaisin Saksalassa.

Opettajina toimivat Olavi ”Opa” Lehtinen ja Pirjo Lehtinen, molemmilla pitkä ura uinnin parissa.
Aikuisten uintitekniikkakurssilla on mahdollisuus oppia hyvä uimataito, joka on hyvin tärkeä kaikille, mutta varsinkin kuntouimareille. Kurssilla käydään läpi hyvän uimataidon perusteet, kuten hengitys vedessä, kelluminen, uintiasento. Opetellaan eri uintilajit: selkäuinti, kroolinuinti ja rintauinti ja niiden oikeat uintiliikkeet. Näin uintiharrastuksesta voi saada enemmän irti. Aikuisenakin voi oppia uimaan paremmin.
Lapsena ja nuorena opittu vääränlainen uintitekniikka voidaan muuttaa, uimisesta tulee monipuolisempaa ja tehokkaampaa. Samalla korjautuvat uimista haittaavat niskajännitykset ja hengittämisen vaikeudet. Uinti on terveellinen ja turvallinen liikuntaharrastus kaikenikäisille.
Torstai-illan ryhmissä on vielä tilaa.

Kalevan suosittu vauva- ja perheuinti jatkuu kuten jo yli 26 vuoden ajan. Lauantaiaamuisin Saksalassa polskivat vauvat ja isommat lapset ja oppivat leikkien avulla uimataidossa tärkeitä perusasioita kuten sukeltamisen, kellumisen ja hyppäämisen.
Perheet ilmoittautuvat ryhmiin jo ennen lapsen syntymää ja varmistavat näin mukaanpääsyn tähän suosittuun koko perheen harrastukseen.

Lahden Kalevan monipuoliseen uintitoimintaan kuuluvat tietysti kilpauimarit, jotka harjoittelevat 6-8 kertaa viikossa Saksalassa valmentajansa ”Opa” Lehtisen johdolla. Jälkikasvun takaamiseksi on suunnitelmissa aloittaa juniorien valmennustoiminta, kunhan saadaan ryhmille ohjaajia.
Kalevan Mastersuimarit ovat vuosien mittaan saavuttaneet roppakaupalla mestaruuksia seniorien kilpailuissa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

Pirjo Lehtinen

Kaupunginvaltuutettu Jari Hartman muutti vanhempiensa ja kahden veljensä kanssa Liipolaan 40 vuotta sitten. Pohjoinen Liipolankatu 10:ssä hän asui vuoteen 1993 asti, jolloin hän päätti nousta huipulle.

– Olen tykännyt asua Liipolassa, joten en halunnut lähteä pois täältä, vaan muutin Huippukatu 2:een. Luonto on todella lähellä, sillä asunnon
takapuolen ikkunasta näkyy hieno metsämaisema, kertoo Jari Hartman, joka juhlisti ystäviensä kanssa viikko sitten asumistapahtumaansa
Huippubaarissa. Paikalle oli kokoontunut runsaasti ihmisiä. Huippubaari oli tupaten täynnä kuten myös terassi. Hartmanin asumisviihtyisyyttä
juhlistettiin kakkukahvein, makkaroin ja virvokkein.

– Liipola on hieno paikka asua. Ei tämä mikään rikollinen tai vastenmielinen kaupunginosa ole. Työttymyysprosentti on kova, joten se
harmittaa, toteaa Hartman, joka on liipolalaisten tuen turvin noussut kaupunginvaltuustoon.

-Liipolasta olen vaaleissa saanut yli puolet omista äänistäni ja ilman näitä ääniä en olisi valtuutossa, hän mainitsi kiitostaan äänestäjilleen.

Lahden seudun kuntatekniikka Oy:n pääluottamusmiehenä toimiva Jari Hartman jaksaa 46-vuotiaana olla kiireistään huolimatta kiinnostunut myös
jalkapalloilusta. Itse hän on harrastanut lajia Kortteliliigassa Lispetin, Musta Rudolfin ja Saumapoikien joukkueissa.
Jari Hartman halusi pitää juhlat Huippubaarissa, jossa hän mieluusti käy.

– Huippukatu ja Huippubaari sopivat yhteen. Tämä lähikuppila on nurkalla, joten asukkaat antavat tälle tukensa. Baarin omistaja Leena Kuokkasen
johdolla päätimme pitää rennot juhlat, Hartman kertoi.

– Jari on peliporukan kavereita eikä aiheuta häiriötä. Häntä voi kuvailla
kovaksi kaveriksi, jolla on paljon ystäviä, kehui Leena Kuokkanen, joka on omistanut Huippubaarin seitsemän vuotta.

– Isojen puristuksessa on vain yritettävä sinnitellä.
Milla Hartman käväisi Kunnaksesta asti äitinsä kanssa isänsä juhlassa.

– Adjektiivit eivät riitä kuvailemaan isääni, ylisti 11-vuotias tytär.

– Jari on erittäin positiivinen ja ihana ihminen, kuvailevat puolestaan Leila ja Pauli Hakala, jotka asuvat Pihtikadulla ja kuuluvat Huippubaarin
asiakkaisiin.

– Kyllä tänne tullaan 2-3 kertaa viikossa, he sanovat.

Pauli Hakala on asunut Liipolassa jo 30 vuoden ajan, mutta hänen Leila-vaimonsa on uusia asukkaita.

– Liipolaan olemme tyytyväisiä. Asukastuvallakin on aina jonkinlaista
virikettä, he kehuivat kiittäessään Jari Hartmania tapahtuman järjestämisestä.

Harri Hulkko

Patoseudun ruskaretki samoiltiin tänä vuona mainiossa syys-säässä runsaslukuisen osanottaja joukon mukana ollen Renkomäen laavulle.
Pienimmät samoilivat hiihtoreittiä myöten ja rohkeimmat kiipesivät renkomäen harjulle.
Perillä paistettiin reippaasti makkarat ja nautimme ne juomisten kera.
Takaisin kotiinkin jaksoimme samoilla reippaasti, kukaan tiettävästi ei jäänyt matkalle.

Tapio Irri

Hennalan varuskunta-alueen muutamia asuintaloja perusparannetaan Kruunuasunnot Oy:n toimesta. Puolustusministeriö vuokraa valtion omistaman yhtiön kautta entisiä varuskunta-alueen asuintalojen huoneistoja kantahenkilökunnalle valtion omistamalta yhtiöltä. Parhaillaan on peruskorjauksen alla vuonna 1967 valmistunut punatiilinen Asunto Oy Lahden Hennala 6 – 91 asuintalo 91.

Talo rakennettiin täydennysrakentamisen aikaan nykyisin satavuotiaan punatiilisen henkilökunnan asuintalon viereen. Talossa on kaksi porraskäytävää ja siinä on parikymmentä asuntoa. A-portaan kahdesta suuresta asunnosta on muodostettu pienempiä, nykyaikaisia tupakeittiö-makuuhuone- tyyppisiä huoneistoja. Talon ulkoasuun on puututtu ainoastaan lasitiiliseinien osalta, jotka ovat vaihdetut kirkkaisiin lasitiileihin. Ne päästävät valoa paremmin porraskäytäviin. Koko talorivin ulkoasu on säilynyt punatiilisenä.

Hämeen rykmentin esikuntapäällikkö, everstiluutnantti Mika Peltoniemi kertoi, että Hennalan varuskunnan päällystö on tyytyväinen, kun varuskunta-alueella asuu edelleen osa kantahenkilökunnasta. Perusparannetun talo 91:n neliövuokra on 11 euroa neliö. Peruskorjauksen valmistuttua taloon muuttaa varuskunnan henkilöstöä.

Peruskorjatuista asunnoista suurimmat ovat 65 neliöisiä, parvekkeellisia kaksioita, joitten ikkunallisesta isosta vaatehuoneesta saa asukas hyvän työhuonenurkkauksen. Asunnoissa ovat uudentyyppiset laminaattilattiat sekä uudistetut keittiön kaapistot ja kylpyhuoneet. Seinien pääväri on taitettu valkoinen, ikkunat ovat myös uudet. Perusparannustöiden urakoitsija on lahtelainen Rakennustoimisto SPT Oy.

Kruunuasunnot Oy:n toimitusjohtaja Reijo Savolainen on vanhan asuntokannan kehittäjä, mutta myös taiteen ystävä. Hän kertoi suurella innostuksella vuonna 1999 perustetun yhtiön tavasta hankkia uudistettujen asuintalojen porraskäytäviin taideteoksia, jotka kertovat rakennusten ja alueen historiasta. Savolainen kertoi tiedotustilaisuudessa viime torstaina, että muutamissa yhtiön taloissa takorautaiset porraskaiteet ovat olleet ihastuksen kohteena. Taideteokset saavat asukkaat arvostamaan asuinympäristöään.
Asunto Oy Lahden Hennalan taloon 91 ovat taideteokset tehneet maineikkaasta Turun piirustuskoulusta valmistuneet taiteilijat Jussi Lepistö ja Joona Huotari.

Varuskunta-alueitten asuntokannasta on osa myynnissä tai vuokrattavana myös siviiliväelle. Valtion kiinteistöjä hallinnoivat Senaattikiinteistö Oy ja valtio-omisteinen Governia Oy, jonka tytäryhtiö on Kruunuasunnot Oy. Se hallinnoi nykyisin kolmellakymmenellä paikkakunnalla kolmeatuhatta asuntoa, joista uusia on noin 100, kertoi toimitusjohtaja Reijo Savolainen johtamastaan asuntojen ja asumisen kehittäjäyhtiöstä.

Marja-Liisa Niuranen

”Yhdistys on perustettu varhaiseläkeläisten hyvinvoinnin ja aktiivisen toiminnan kehittämiseksi. Lisäksi yhdistys luo mahdollisuuden moninaisiin harrastuksiin”, on suora lainaus Lahden Seudun Varhaiseläkeläiset ry:n toimintaideasta. Aktiivisia toimijoita ja tiloja tarvitaan, sillä työelämästä eläkkeelle siirtyvien joukko on kasvamassa hyvää vauhtia Lahden seudulla.

Lahden varhaiseläkeläiset eli Lasvel – yhdistyksen perustivat 1977 sairastumisen tai vamman takia työelämästä pois siirtyneet ihmiset. Silloin yhdistys käytti nimeä Lahden Seudun Työkyvyttömyyseläkeläiset ry. 1990-luku toi laman myötä pakolla tai vapaaehtoisesti työeläkkeelle siirtyneitä ihmisiä, jotka kaipasivat toimintaa kodin ulkopuolella. Yhdisti otti käyttöönsä 2006 nykyisen nimen, Lahden Seudun Varhaiseläkeläiset ja kutsui joukkoonsa varhaiseläkkeelle siirtyneet.

Jäsenmäärä on runsas kuusisataa, ikävuosiltaan neljäkymmentä ja siitä ylöspäin. Jäsenistölle ja heidän kumppaneilleen on tarjolla hengen- ja ruumiinkulttuuria. He ottavat aktiivisesti osaa monimuotoiseen harrastustoimintaan matkoihin ja yhteisiin kokoontumishetkiin. Kuukauden joka neljäs keskiviikko yhdistys järjestää Lahdessa Sammonkadun Kasisalilla ohjelmalliseen keskipäivän tunnit tansseineen. Tanssiin antaa tahtia elävä orkesteri.

Yhdistyksen puheenjohtaja Milja Vaittinen on työelämässä joutunut organisoimaan henkilökuntaansa työpisteestä toiseen. Lasvelin lähes puolentoistatusinan harrasteryhmien vastuut ovat jaettu useille henkilöille. Jäsenistön matkoille lähdöstä on tullut lähes elämäntapa. Laatokka sekä Tallinna ja Haapsalu ovat kutsuneet viime kuukausina, ja teatterimatkat Kotkaan ja Kouvolaan kuuluvat perinteisiin. Puheenjohtaja korostaa yhteistyön tarvetta myös sisaryhdistysten välillä.

Osa harrastusryhmistä kokoontuu Marian Kammarin sekä Ristin kirkon tiloissa, kuten kirjallisuus- ja elämänkatsomus piirit ja käsityö- ja arpajaisryhmä. Liikuntaa voi harrastaa senioritanssi- ja kansantanhuryhmissä, bailatinosta innostuneet tapaavat toisensa Urheilutalolla samoin Boccia- ja mölkkyryhmä.

Lokakuun toisena sunnuntaina alkavat jälleen päivätanssit Pesäkallion lavalla. Siellä iltapäivätanssin lomassa yleisö voi nautti kahvia ja muita virvokkeita yhdistyksen emäntien Gunda Waseniuksen ja Pipsa Poskelan johdolla toimivassa ravintolassa.
Tuleva viikko on omistettu kaikille eläkeläisille. Lahden Seudun Varhaiseläkeläiset ry:n sekakuoro käy laulamassa palvelutaloissa ja Tapanilan vanhainkodissa. Ohjelmillaan ikääntyviä ihmisiä käyvät ilahduttamassa toisetkin Lahden seudun eläkeläisjärjestöt ensi viikolla.

Marja-Liisa Niuranen

Paljon puhutaan siitä, että ihmisten pitäisi harrastaa enemmän ns. hyötyliikuntaa esimerkiksi käyttämällä polkupyöriä työmatkoilla.

Lainaus Lahden kaupungin nettisivuilta: ”Keskeinen Lahden kaupungin strategiaan perustuva liikennepoliittinen linjaus on, että siellä, missä liikenne ruuhkautuu tai eri tavoin liikkuvien edut ovat muutoin ristiriidassa keskenään, etusijalle laitetaan ympäristöystävälliset kulkumuodot: kävely, pyöräily ja joukkoliikenne.”

Pientä kaupunkilaista kuitenkin hirvittää pyöräteiden karmiva kunto koko Lahden alueella. Onko kaupungin etu, että joku ajaa pyörällään tiessä olevaan ammottavaan railoon ja loukkaantuu vakavasti? Tällä tavallako edistetään kaupunkilaisten pyöräilyä?
Ihmiset varmasti käyttäisivät enemmän pyörää kulkuvälineenään, jos pyöräteiden kuntoon satsattaisiin kunnolla.

Koko kesä olisi ollut aikaa korjata nämä kammottavat railot tiessä, mutta mitään ei ole tapahtunut. Ehkäpä kaupungilla on pidetty vain peukkuja pystyssä ettei kukaan loukkaannu. Talvellahan siinä on sitten lunta päällä mukavasti tasoittamassa tietä ja mikä ei näy, sitä ei ole olemassa…

Oheiset kuvat ovat Patometsänkadun ja Uudenmaankadun risteyksestä, jossa pyörätie on todella surkeassa kunnossa. Kyseistä pyörätietä käyttävät mm. monet koululaiset Launeen koulusta matkallaan Patomäkeen ja onkin vain ajan kysymys milloin joku loukkaa itsensä näihin pahimmillaan noin 20 senttiä leveisiin ja 10 senttiä syviin railoihin. Pituuttakin näillä railoilla on noin 4-5 metriä. Jos nämä railot ja ”hyppyrit” olisivat autotiellä, ne olisi korjattu välittömästi.

Lahden kaupungin lienee syytä ottaa itseään niskasta kiinni ja panna pyörätiet kuntoon pikaisesti.
Muuten Lahden kaupungin hienot liikennepoliittiset linjaukset pyöräilyn edistämisestä jäävät vain tyhjänpäiväisiksi korulauseiksi.

-Petri Salomaa-

Alijuhakkalan Martat ovat virkeä työikäinen yhdistys, lausui LT Tuija Nurmi onnitellessaan omaa yhdistystään. Jäsenistö on aina saanut kokea syvää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta Marttojen tilaisuuksissa, myös jäsenistön juhliessa puolivuosisataista taivalta Launeen kotikirkossa.

‑Olemme saanet olla yksilöitä, olla hieman erimieltäkin asioista, mutta suunta ja toiminnan sävy on meille Martoille yhteinen, jatkoi juhlapuheenpitäjä Tuija Nurmi. Marttojen toimintaa nyky-yhteiskunta tarvitsee toden teolla huomispäivänäkin.
Uusavuttomuus on nuorten aikuisten, erityisesti tyttöjen keskuudessa trendikästä. Pojat viihtyvät kotitaloustunneilla ja miehet kokkaavat kotona.

Talousasiat ja päivittäinen rahankäyttö on monelle nuorelle ”hebreaa”, jatkoi juhlapuhuja tämän päivän nuorten perheitten ongelmien tarkastelua. Martat tulevat kursseineen edelleen apuun, pienellä opastuksella saadaan pienetkin varat riittämään.

Juhlivan yhdistyksen puheenjohtaja Leila Forss kuvasi yhdistyksen historiikkiä esittäessään yhteisiä kokoontumisia jäsenistön kodeissa. Yhdistys päätettiin perustaa maaliskuun toisena päivänä 1961 Elsa Viidankotona.
Samalla perustettiin myös tyttökerho. Yhdistyksen perustajilla, joista elossa on enää Julia Kivimäki, oli tarkoitus ottaa vuosipäiväksi Kalevalan päivä, mutta vuosien varrella tilaisuudet ovat olleet syksyllä.
Yksivuotisjuhlassa ojennettiin puheenjohtajan nuija Olga Kotinurmelle, yhdistyksen ensimmäiselle puheenjohtajalle.
Hänen jälkeensä ensimmäisinä vuosikymmeninä puheenjohtajina ovat toimineet Tyyne Laapotti, Maila Aaltonen, Saara Saarinen ja Terttu Kaistinen.

Kun Alijuhakkalan alue sodan jälkeen rakentui, ja perheet muuttivat omiin koteihinsa, oli järjestetyissä tilaisuuksissa osanottajia jopa sata henkeä. Yhteistyössä Marttapiirin kanssa järjestettiin kursseja runsaasti. Niiltä haettiin tietoja niin kotipuutarhan rakentamiseen kuin ruoanlaittoon.

Ensimmäisinä toimintavuosina olivat suosittuja esimerkiksi vihannes-, mauste ja käsityökurssit sekä erikoisuutena pitsinnypläyskurssit. Myös vierailut sisarjärjestöihin ja tutustumisretket esimerkiksi Oululaisen leipomoon ja Nastolan kuivamaito Oy:n toimintoihin olivat suosittuja.

-Juhliin löytyi lapsia sekä aikuisia esiintymään omasta jäsenpiiristä, kuten tähänkin 50 – vuotisjuhlaan, Launeen seurakunta on ollut aina läheinen ja aivan omaksi se muodostui, kun yhdistykseksemme sai mahdollisuuden kokoontua kirkon tiloissa, kuvasi Leila Forss yhdessä olon hetkiä.

Marja-Liisa Niuranen

As. Oy Liipolanpuistossa vietettiin maanantaina juhlia. Ikää Pihtikatu 12:ssa oli tullut täyteen 40 vuotta, joten juhlaan oli aihetta.

– Kiva talo tämä on asua. Liipolaa on turhaan mollattu, mutta en minä haluaisi muuttaa täältä mihinkään. Kerran radiossa haukuttiin Liipolaa ja silloin soitin sinne, että eivät tiedot pidä paikkaansa. Minä en halua olla joku mukkulalainen tai jalkarantalainen, sanoo Pihtikadulle kotiutunut Eija Leppänen.

– Meillä aikoinaan oli syy muuttaa isompaan asuntoon, kun perheenlisäystä tuli. Silloin oli taloyhtiössä talonmiehenä pitkä ja laiha mies nimeltään Olli Polvela. Edesmennyt mieheni Leo kiusasikin minua sanomalla, että onhan tytär tullut talonmieheen. Se ei tosin pitänyt paikkaansa, naurahtaa Eija Leppänen.

Polvelan jälkeen taloyhtiössä toimi talonmiehenä Pauli Silenius, jonka jälkeen on 20 vuoden ajan hommia hoitanut sambaaja Tuija Haara, jonka mies on nykyisin aktiivinen hallituksen puheenjohtajan roolissa.

– Tässä ovat melkein kaikki hommat hoidettu. Putkiremontti valmistui vuonna 2000 ja nyt on edessä ikkunaremontti. 3-kertaiset ikkunat ovat hyvät ja niitä päästään asentamaan lokakuussa ja valmista pitäisi tulla tammikuun loppuun mennessä, jutteli Jorma Haara.

– Taloyhtiö oli hyvässä kunnossa, kun tulin tähän työhön valituksi. Etuajassa kaikki hommat on tehty, hän kiittelee Liipolanpuiston asukkaita, vaikka heitä on nykyisin valitettavan vähän.

– Alkuperäisiä on vain 12:ssa asunnossa ja asukkaita yhteensä 75, luettelee Tuija Haara.

Tämä lukumäärä on todella harvinainen, sillä onhan talossa 54 asuntoa. Rauhallinen ja hiljainen on myös pihapiiri.

– Tässä talossa ei asu yhtään kouluikäistä lasta. Vain yksi on nuori ja hän on 4-vuotias Ella Takala, huokaisee Tuija Haara, joka jaksaa kiitellä   eläkeikään ehtineitä asukkaita.

– Talossa asuu hyväkuntoisia ja aktiivisia eläkeläisiä. He kirmaavat pihaan lumikolan kanssa jo ennen kuin lunta tulee, kiittelee Tuija Haara.

– En vieläkään ymmärrä miten tämä Liipola on saanut maineensa Nyt asun ”vanhustelontalossa” ja kaikki on hienosti, päätti Eija Leppänen.

Harri Hulkko