Miko Kivisen ( ei siis Mikko Kivinen!) traaginen kreisikomedia naurattaa ja toisaalta ei naurata. Ensimmäinen näytös tuo Kivisen tekstin esille hyvinkin humoristisessa sävyssä, kun taas toinen näytös on hyvin tummanpuhuva ja jopa synkkä. Nimenomaan tuo näytöksien vastakohtaisuus hämmentää pientä teatterikävijää. Luultavasti Kivinen on halunut tuoda esiin ristiriidan onnentavoittelun ja elämän realiteettien välillä. Näytelmän peruskysymys ”Jos pystyisi täydellisesti hallitsemaan tunteitaan, olisiko ihminen onnellisempi?” tulee kyllä hyvin esille. Kukapa ei haluaisi olla onnellinen? Toisaalta onko ihminen tarkoitettu olemaan koko ajan onnellinen?

Lähitulevaisuuteen sijoitettu näytelmä kertoo biotekniikan professori Mikaelista (Tapani Kalliomäki), joka on juuri lanseeraamassa markkinoille sirun, jonka avulla ihminen voi valita, mitä haluaa tuntea. Suurin osa näytelmän hahmoista on elämässään onneton ja välittää lähinnä omasta onnestaan, elämä kun on mennyt pieleen itse kultakin. Muiden ongelmat eivät kiinnosta, joten ifeel (eräänläinen jatkumo iphonelle) olisi oiva ratkaisu, kunhan laite vain toimisi kunnolla. Aivoihin sijoitettavaaan siruun voi ladata itselleen tunteita, joita voi sitten kännykällä hallita. Ainakin siihen asti, kunnes Fatal error tulee…

Kivinen on löytänyt näytelmäänsä hyvin tämän ajan hengen, sillä näytelmässä ei 99,78%:n onni riitä, vaan irti on saatava vähintään 110 %. Aika tuttua tänä päivänä, kun mikään ei tunnu riittävän ja yleisesti puhutaankin juuri vähintään 110 % suorituksesta. Näytelmän loppu on selvä viittaus Paasilinnan Jäniksen vuoteen ja muutenkin jänikset ( =koekaniinit) ovat näytelmässä tärkeässä roolissa, vaikka jänisten ilmestyminen ensi kertaa isolle screenille hämmensikin allekirjoittaneen mieltä.

Roolisuorituksista jäivät parhaiten mieleen pääosan esittäjä Kalliomäen lisäksi professori Mikaelin vaimoa esittävä Anna Pitkämäki, jonka näyttelemisessä oli sopivaa raivoa. Myös ongelmanuorta Jonnaa esittävä Elsa Saisio oli sisäistänyt roolinsa hyvin ja medianomi Timoa esittävä Mika Piispa teki roolistaan juuri sopivan nyhverön medianomiksi (mikä se on…?). Liekö saanut rooliinsa vinkkejä Benny Hill showsta, sillä sen verran paljon ulkoinen habitus muistutti kyseistä edesmennyttä brittiveijaria baskeri päässään. Muutkin roolit oli jaettu osaaville näyttelijöille, joita Lahden kaupunginteatterissa tuntuu tänä päivänä löytyvän pilvinpimein. Toisaalta teksti jätti loput näyttelijät lähinnä statistin rooliin, kun päähuomion veivät Kalliomäki ja Pitkämäki.
Ohjaaja Samuli Reunanen oli ottanut käyttöönsä kohtalaisen paljon videotekniikka, joka tuntuu olevan tällä hetkellä in teatteripiireissä. Muutenkin lavastus oli onnistunut kaikessa karuudessaan.
Vaikka kyseessä onkin ns.traaginen kreisikomedia, niin kovin kepeästä komediasta ei ole kyse. Kepeähkön pinnan alta löytyi lopuksi mielenkiintoinen näytelmä, jonka sanoma mietitytti vielä seuraavana päivänäkin ja sehän ei ole lainkaan huono asia.

Petri Salomaa

Tule kirjoittamaan vetoomus noin 100 milj. euroa edullisemman ja ympäristöystävällisemmän ratkaisun puolesta!
http://www.adressit.com/vt12n_lahden_ohitietarvetta_tutkittava_uudelleen

1) RASKAAN LIIKENTEEN OHJAAMINEN POIS POHJAVESIALUEELTA

Salpausselän pohjavesialueen liikenteen haittavaikutuksia Hämeenlinnantiellä on jo vähennetty tekemällä tielle pohjavesisuojaukset. Riskejä voidaan jo nyt vähentää nopeuksien alentamisilla ja ohjaamalla vaaralliset kuljetukset ja rekkaliikenne Renkomäen kautta sekä kehittämällä joukkoliikennettä. Raskaan liikenteen haittoja voidaan myös vähentää siirtämällä tavarakuljetuksia rautateille.

Ohitien Launeen linjaus kulkee myös arvokkaalla Launeen pohjavesialueella ja menee jopa pohjavesipinnan alapuolelle betonikaukalossa, joka ratkaisu ei ole riskitön. Sen sijaan suunnitellulla ns. Renkomäen linjauksella, joka olisi n.100 milj. euroa halvempi ratkaisu, ei ole tätä riskiä.

2) TURVALLISEMPI JA VIIHTYISÄMPI ASUINYMPÄRISTÖ

Launeella on jo ennestään paljon liikennettä ja sen tuomaa epäviihtyvyyttä. Linjaus kulkee omakotitaloalueiden ja vähäisten viheralueiden läpi. Myös Liipolan ja Saksalan kerrostaloasukkaiden virkistysalueet supistuvat ja liikennemelu lisääntyy. Eteläisen Lahden ilmanlaatu on ollut ajoittain huono. Vyöhykettä, johon ohitietä on suunniteltu, tarvitaan paremminkin ekologisena käytävänä ja ilmaa puhdistavana väylänä, sade- ja hulevesien tasaajana, luonnon monimuotoisuuden säilyttäjänä sekä kaupunkirakennetta jakavana väylänä, joka samalla palvelee asukkaiden lähivirkistysalueena.

Valtatietasoinen ohitie tuo aina epäviihtyvyyttä ja turvattomuutta asukkaille. Tämän takia ohitielinjauksen tarpeellisuutta Launeelle pitää arvioida uudelleen ja katsoa asiaa myös ilmastomuutoksen hillinnän tavoitteiden valossa, jossa lähtökohtana on, että kasvihuonepäästöjä on kaikin keinoin vähennettävä. Yksi keino tähän on autoliikenteen voimakas vähentäminen kokonaisuudessaan.

3) OHITIE RENKOMÄEN KAUTTA TURVAA YHTÄ HYVIN TEHOKKAAT LIIKENNEJÄRJESTELYT JA VETOVOIMAISET YRITYS- JATYÖPAIKKA-ALUEET KUIN LAUNEENKIN LINJAUS

Lahtea pidetään yleensä hyvin saavutettavana ja vetovoimaisena paikkana, jonka tie- jaliikenneyhteydet ovat nopeita ja joustavia. Tilanne on siis jo hyvä.

Etelä-Lahden kaupallinen keskus on nykyisin siirtynyt Renkomäkeen, joten on aivan takaperoista johtaa liikenne Hollolasta Launeen asutusalueen kautta Renkomäkeen. Tulevaisuuden liikennetarpeet voidaan hoitaa nykyistä tieverkostoa parantamalla ja toteuttamalla ohitie mahdollisimman ympäristöystävällisesti etelämpänä, joka ratkaisu olisi myös n. 100 milj. euroa edullisempi kuin Launeen linjaus. Ajoaika on Renkomäen linjauksella yhtä hyvä kuin Launeen vaihtoehdossa.

Mahdollinen Renkomäen linjaus ei vaikeuta Hollolan ja Nastolan yritysalueiden sijoittelua pohjavesialueiden ulkopuolelle. Lahden matkakeskuksen ja muiden radanvarren alueiden suunnittelu ei voi olla juuri Launeen ohitiestä kiinni! Valtatietasoinen Launeen linjaus on ylimitoitettu ja erilaisia ratkaisuja tulee voida tarkastella uudelleen.

Launeen omakotiyhdistys ry

Nuori sirkeä vaimo ja vähän tossukka mies, köyhtynyt maalaiskartano ja perinnön tavoittelu ovat kirjailija Maria Jotunin näytelmän ”Tohvelisankarin rouva” punainen lanka. Jotunin näytelmä on saanut ensi-iltansa jo 1924, Suomen kansallisteatterissa.
Silloin näytelmän kartanonrouvan uskottomuuskuvio ja perinnön tavoittelu herättivät siinä määrin katsojissa närää, että nelikymmenvuotiaan Jotunin näytelmää ruodittiin jopa eduskunnassa. Syntyneistä ristiriidoista huolimatta Jotuni tunnustettiin jo eläissään harvinaiseksi naiskirjailijaksi, joka oli opiskelut Helsingin yliopistossa näytelmäkirjallisuutta ja oli harvinainen, komiikkaa taitava naiskirjailija.

Tuskin tämä Tuomo Aitan ohjaama ja sovittama komedia, välillä tragediaan taipuvana, herättää Lahden kaupunginteatterin katsojissa niin paljon närää, että teatterin moraalista kaupunginvaltuustossa keskustelua syntyisi kulttuurimäärärahoja käsiteltäessä. Mutta näytelmän perusasetelmat eivät vieläkään ole museoon heitettäviä. Jotunin sanoma ottaa edelleen rohkeasti kantaa miehen ja naisen, aviopuolisoiden välisiin valtasuhteisiin ja omaisuuden huonoon hoitoon ja toisen rahavarojen ahnehtimiseen.

Talojen isäntien, veljesten Aadolfin, Taneli Mäkelän (vierailija) ja Justuksen, Jorma Helmisen, salaisten rakkauksien hedelmät Matti-paimenpoika, Rasmus Tykkyläinen / Juri Juutinen ja sisäkkö Lempi, Liisa Loponen, saavat hekin isänsä. Maalaiskylä on täynnä juorun haluisia tarkkailijoita, asiat ovat kyläläisillä tiedossa, vaikka asianosaiset toisin kuvittelevat.

Taneli Mäkelä vie hiljaisen hirtehisen hyväntahtoisesti, vähän konjakkiin kallistuvan, köyhtynyttä kartanonisännän nukkavierua roolia. Isännällä on vastapainona uusi koketti rouvansa, Juulia, Lumikki Kouki, jotta vanheneva mies haluaa vaimonaan pitää kuin kuun olisi taivaalta saanut. Koukin eleet ovat harkittuja, rahaa ja vaurautta ei ollutkaan, mutta on taito pitää miehet pikkurillin ympärillä! Eipä aviomies välitä, vaikka hänen silmiensä edessä vaimo toista rakastelee.

Ihastuksen kohde on vähän selkärangaton, herrasmies Veijo, Jussi Puhakka. Ah, niin komea, rahalle ja naisten kauneudelle perso nuori mies!
Syntyy kolmoisdraama, kun kartanonneiti Piia, Anniina Piiparinen, ja äitipuoli joutuvat saman miehen pauloihin.

Veljesten taloja pitävät pystyssä tomerat emännöitsijät, Riikka, Anna Pitkämäki, isäntä Aadolfin salarakas, mutta ei vihille vietävä ihminen.
Vihille sukanvarsisäästöjen takia hänet veisi rehvasteleva poliisi, Tapio Aarre-Ahtio, mutta saa rukkaset.
Melkein Justuksen vaimo, Karoliinan, Eeva-Kirsti Komulainen elämä häilyy juopottelevan tilanomistajan odotetun kuoleman ja testamentin välillä. Olin hieman yllättänyt Komulaisen ensimmäisen näytöksen turhan hätäisestä suorituksesta, syntyi häneltä odottamatonta ylinäyttelemistä. Oikeaan rytmiin hän pääsi myöhemmin.

Eipä Julius isäntä kuollut, oli vain ottanut turhan monta kulausta viinatrokari, Kai Kokko, myymää virolaista pirtua. Toinen näytös vie katsojan varsinaiseen karuselliin. Viinan uuvuttamia veljeksiä haudataan, ollaan lähes paratiisissa. Kari Laukkasen valaistus luo salaperäistä hämyä, ihmiset ovat pukeutuneet kuka mitenkin, eikä tiedetä, ollaanko maan vai pilven päällä.

Minna Välimäen lavastus on onnistunut, rappeutunut kartano, mikä on vuosia sitten elänyt loistonsa päiviä. Maalari – Elias, Mika Piispa, huiskii ansiokkaasti maalia seinille, mutta katse kiertää enemmän sisäkkö Lempin olemuksessa. Ränsistyneen talon vastakohtana ovat Tarja Lapintien kartanon rouvan ja neidin 1920 – 30 luvun muotia heijastelevat puvut.

Täysi katsomo eli mukana Juhani – näyttämön tapahtumissa ja taputti naseville vuorosanoille. Tohvelisankarin rouva ei ole huono valinta Maria Jotunin näytelmistä tämän päivän ihmisille katsottavaksi.

Marja-Liisa Niuranen

Torstaina järjestettiin Launeen koululla eräänlaiset hyvinvointimessut, joiden kohderyhmänä olivat koulun 5.-9. luokan oppilaat. Messuilla tuotiin esille havainnollisesti rastityöskentelynä millaista on hyvä ruoka, miten omaan hyvinvointiin voi itse vaikuttaa ja mitä hyötyä on liikunnasta.

Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Launeen peruskoulun henkilökunta, Suun- ja terveydenhoito, Lahden Sydänyhdistys ry, Päijät-Hämeen Liikunta ja Urheilu ry ja Lahden Ateria.

Oppilaat kävivät läpi kuusi rastia, jotka olivat nimetty aihepiirinsä mukaisesti (sokerirasti, välipalarasti, oikea lautasmalli, suolarasti, rasvanäyttely, liikuntarasti).
– On tärkeää opettaa lapsille oikeat ruokailutottumukset ja siksi tälläiset tapahtumat ovat erittäin tärkeitä ajatellen lapsen tulevaisuutta toteaa Lahden Aterian Terhi Reunasalo välipalarastillaan.

Päävastuu ruokailutottumuksien muutoksessa on kuitenkin kodilla. Koulu voi ainoastaan ohjeistaa ja opettaa asioita. Käytännön tasolla asia pitäisi sisäistää kodeissa niin, että kotona syödään terveellisistä ja ravitsevaa kotiruokaa ja mieluiten vielä säännöllisesti. Nykyajan kiireinen elämäntapa kun yleensä pakottaa siihen, että lapsille ostetaan valmispizzoja ja hampurilaisia, kun ei itse olla laittamassa kotona ruokaa eikä perheen yhteistä, rauhallista ruokahetkeä ole olemassakaan.

Harmi, että tapahtuma järjestettiin keskellä päivää, sillä paikalle kutsutut lasten vanhemmat taisivat olla suurelta osin töissä. Rastit olisivat varmasti olleet erittäin avartavia myös aikuisille.

Petri Salomaa

Tällä viikolla on vietetty perinteisesti sokeain viikkoa. Sokean käyttämä valkoinen keppi on tullut tutuksi ainakin liipolalaisille, sillä nuorena sokeutunut Mauno Sulisalo on tuttu näky etelälahtelaisessa kaupunkikuvassa. Sulisalo on asunut Liipolassa jo 40 vuoden ajan.
– Täällä Liipolassa ihmiset tuntevat minut hyvin. He ovat mukavia, sanoo Mauno Sulisalo, joka kertoi saavansa hyvää palvelua etenkin ostoskeskuksessa sijaitsevassa Salessa, jossa hän vakituisesti asioi.
– Myyjät ovat olleet avuliaita aina.

Sulisalon sokeutuminen alkoi jo nuorena. Näkökyvyn heikkeneminen havaittiin nopeasti.
– 9-vuotiaana vuonna 1943 elimme sota-aikaa, mutta minä en nähnyt taivaalla lentäviä koneita, vaikka kolme veljeäni ne näkivätkin. Seuraavana vuonna en nähnyt järven toisella puolella olevaa metsää, vaan näytti siltä kuin edessä olisi aina ollut sumua, hän kertoi.

Posiolta kotoisin oleva Mauno Sulisalo oli jo nuoruudessaan innokas urheilija ja puuhastelija. 1960-luvulla hän sokeutui kokonaan, mutta nuoruudessa hankitut urheilu- ja puuveistosharrastukset ovat pitäneet mielen korkealla.

Hän esittelee mielellään koivusta tekemiään esineitä. Koivusta ovat syntyneet esimerkiksi leipälapio, kaulin sekä lusikat.
– Ja pitäähän Lapin pojalla myös kuksa olla, hän sanoi kiirehtien hakemaan sen keittöstä näytille.

Hän kertoi veistelleensä nuorena puusta kaikenlaista kuten jousipyssyjä, poroja ja lintuja. Viimeisin ja erikoisin puuesine on miehen kehittämä tarjoiluteline, jonka etupuolella on kolme tasoa. Ylimmälle tasolle voi panna pullot, keskimmäiselle ruoat ja alimmaiselle ruokailuvälineet.
– Remmien avulla tässä on helppo viedä tavarat mökillä rannalle.

Mökkiä Mauno Sulisalolla ei tosin vielä ole, mutta Posiosta on ostettu ja maksettu tontti mökkiä varten. Sulisalon on tarkoitus aloittaa kesämökin rakentaminen ensi keväänä, jolloin hän saa avukseen kahden tyttärensä miehet.
– Vävypojat ovat luvanneet auttaa.

Nuorena poikana hän harrasti erilaisia urheilulajeja, joista mieluisin oli hiihto. Hän harrasti myös juoksua sekä vauhdittomia korkeus- ja pituushyppyjä. Hiihtämistä hän harrastaa edelleenkin.
– Lumettomana aikana kohennan kuntoani sauvakävelyn avulla. Tästä asuntoni läheltä löytyy hyviä kävelyteitä. Käyn myös Liipolan koulun pihassa juoksemassa. Sitä varten pitää virittää naru, josta on juoksemisessa apua.
Talvella hiihtämisessä hän tarvitsee opasta, sillä radoilla kurvit saattavat olla yllättävän jyrkkiä. Tällöin on otettava oppaan sauvasta kiinni. Sulisalo kuuntelee mielellään hiihtoselostuksia.
– Ennen oli mukava kuunnella Pekka Tiilikaisen selostuksia. Hän pystyi pitämään kuuntelijan jatkuvasti ajan tasalla, kun nykyisin samaan tehtävään tarvitaan vähintään kolme selostajaa.

Aikaisemmin hän kuunteli hiihtolähetyksiä myös televisiosta, mutta se aika on mennyttä.
– Televisiossa selostaja sanoo, että tulokset näette kuvaruudulta. En minä mitään näe, kun olen sokea. Tiilikainen ehti aina selostuksissaan lukea myös tulokset.

Kotitöitä hän on tehnyt aktiivisesti 22 vuoden ajan jäätyään leskeksi. Mieheltä onnistuu kaikki. Vierasta eivät ole WC-pöntön tai lavuaarien puhdistaminen. Myös imurointi onnistuu.
– Eihän siinä tarvitse muuta kuin kontata imurin perässä!

Mauno Sulisalon mielen pitää virkeänä terveellinen elämäntapa joksi hän laskee hössöttämisen. Miestä tuntuu olevan vaikea saada pysymään paikallaan. Kaupungilla hän käy hoitamassa asioitaan keskimäärin kolme kertaa viikossa. Matka taittuu taksilla tai linja-autolla.
– Liipolasta on helppo matkustaa linja-autolla torille, koska kaikki autot ajavat sinne. Takaisin tuleminenkaan ei tuota vaikeuksia, sillä Alatorin pysäkiltä löytyy aina joku opas.

– Minulle ei ole sattunut kummallisuuksia näillä reissuillani kuin yhden kerran. Silloin eräs mies tuli juttelemaan kertoen seuranneensa touhujani jo siihen aikaan, kun asuin Aleksanterinkadun varrella. Hän kertoi asuneensa viereissä talossa ja olevansa Demarin toimittaja.
Hän lupasi tehdä minusta jutun ja tuli aikanaan käymään kotonani. Lähdettyään hän palasi hetken kuluttua takaisin sanoen koiran painaneen auton oven lukkoon. Näin hän ei päässyt autoonsa ja lainasi minulta 20 euroa. Rahan hän kertoi käyttävänsä taksimatkaan hakeakseen vara-avaimet vaimonsa työpaikalta Renkomäestä. Sen jälkeen miehestä ei ole kuulunut mitään.
Tiputtaisi rahan kirjekuoressa postilaatikosta pikkujouluterveisten myötä. Aikaahan ei ole kulunut vielä kuin kaksi vuotta.

Mauno Sulisalolla on antaa hyvä elämänohje näkönsä menettäneille. Sama ohje sopii varmasti myös näkeville.
– Laiskuus on sopiva alibi sokealle. Minä en ole laiska, jyrähtää vireä Mauno Sulisalo.

Harri Hulkko

Savupiipun kunto on tärkeä palanen pientalojen paloturvallisuudessa, joka kannattaa hoitaa kuntoon ensi tilassa, ettei kaikki muuhun remontointiin käytetty aika ja vaiva katoa savuna ilmaan. Pahimmassa tapauksessa huonokuntoisesta piipusta voi tuloksena olla jopa vakavia henkilövahinkoja.

Vanhat omakotitalot remontoidaan usein hienosti nykyaikaa vastaaviksi, mutta helposti jätetään vanhat hormit ja piippu alkuperäiseen kuntoonsa.
Kenties piippu vain pellitetään nätiksi eikä hormeja edes tarkasteta. Nuohooja käy kyllä kerran vuodessa, mutta hän arvioi enemmänkin sen, onko hormi käyttökelpoinen vai onko se laitettava käyttökieltoon.

Tiilihormien käyttöikää on vaikea määritellä tarkoin, mutta pääsääntöisesti yli 25 vuotta vanha hormi on syytä tarkastaa huolellisesti.
Roskien, huonolaatuisten tai märkien puiden poltto rasittaa hormeja. Huonolla vedolla polttaminen nokeaa ja lisää nokipalon vaaraa ja lisäksi liian kuumat savukaasut saattavat halkaista tiiliä tai saumoja ja tällöin savu ja häkä saattavat karata ilmastointihormeihin ja aiheuttaa hengenvaarallisia tilanteita omakotitaloissa. Yleensä ensimmäinen helposti havaittava vaaranmerkki on savun haju sisällä.

Näin kävi Kärpäsessä sijaitsevassa kolmikerroksisessa vanhassa omakotitalossa, jossa takanpolton yhteydessä havaittiin keskikerroksessa aina vain voimistuva savunhaju ja lopuksi jopa hieman savua.
Omistaja soitti paikalle Piipputaito Oy:n hormiturvamiehet, jotka tutkivat hormin ja huomasivat, että takan hormista vuotaa savua viereisiin ilmastointihormeihin ja sitä kautta asuntoon. Ratkaisuksi tarjottiin hormin massaamista, johon myös päädyttiin.

– Ihan ensimmäiseksi teemme kohteessa ilmaisen tilannekartoituksen, jonka jälkeen asiakas saa korjauskustannusarvion. Hormista tarkistetaan, onko siellä irtotiilejä, onko laasti lähtenyt tiilien välistä ja onko hormi suora.
Jos asiakas päättää korjata horminsa, tulemme paikalle sovittuna päivänä tekemään työn.
Ensin teemme tarvittavat suojaukset. Sen jälkeen tehdään reikä hormin alareunaan, paikkaan, jossa se on mahdollisimman huomaamaton kertoo työn etenemisestä Piipputaito Oy:n myyntipäällikkö Miika Niemikorpi.

– Alkutoimien jälkeen hormi putsataan vetämällä piikkisian kaltaista harjaa alhaalta ylöspäin tarpeen mukaan. Kun hormi on saatu puhtaaksi, aletaan hormisaneerausmassaa kaataa piipusta alas ja samalla harjaa nostetaan alhaalta ylöspäin. Tällä tavalla hormi saadaan hyvin massattua. Toimenpide tehdään tarpeen mukaan useampaankin kertaan. Hormi on käyttökelpoinen 12 tunnin kuluttua ja koko toimenpide kestää noin 3-5 tuntia per hormi opastaa Niemikorpi. Hormin massaus voidaan tehdä myös talvella. Silloin se tosin saattaa vaatia sen, että hormia lämmitetään ensin hieman, jotta massa saadaan tarttumaan hyvin.

– Hormin korjaamisessa voidaan käyttää myös putkitusta, mutta sitä käytetään pääsääntöisesti öljypolttimessa. Puutulisijoihin käytämme ensisijaisesti massakorjausta, sillä putkituksessa hormin pinta-ala pienenee ja se taas aiheuttaa vedon huononemista.
Tyypillisin kunnostuskohteemme on 50- tai 60-luvulta peräisin oleva puutulisijahormi, jotka jo ikänsä puolestakin on syytä tarkistaa.
Lisäksi kauttamme saa piipun pellitykset ja -hatut, sillä meillä on oma peltiseppäryhmä esittelee Niemikorpi.

Tällä kertaa Hormiturvamiehet Jarno Nykänen ja Antti Kalliokuusi eivät päässeet kovin helpolla, sillä talon liki 11 metrinen hormi osoittautui yllättävän haastavaksi yllättävine mutkineen ja hormiturvamiehet joutuivatkin jatkamaan töitä vielä seuravanakin päivänä.

– kaksi pahaa mutkaa tuolla hormissa vaikeuttaa massaamista, mutta kyllä tästäkin selvitään. Tälläisiä nämä vanhat talot ovat, aina tulee jotain yllätyksiä ja aina oppii jotain uutta naureskelevat ammattimiehet Nykänen ja Kalliokuusi.
– Kohtalaisen halpa henki- ja palovakuutus tuo ilmainen kuntokartoitus. Pahimmassa tapauksessa voi henki olla vaarassa, jos esim. tiili irtoaa huonokuntoisen hormin seinästä ja tukkii sen kesken lämmityksen muistuttaa lopuksi Nykänen.

Petri Salomaa

Budapestia ei suotta kutsuta Tonavan helmeksi. Tonava jakaa kaupungin Budaan ja Pestiin yhdistäen ne kuuluisilla ja monilukuisilla silloillaan. Tonavan toisella rannalla on vanha Buda, josta löytyy mm.upea kuninkaan linna, Matias-kirkko ja Gellertin kukkula, josta on komeat näkymät kaupungin yli.

Uudemmalta Pestin puolelta löytyy myös paljon nähtävää ja koettavaa. Vaci Utcán kävelykatu on täynnä kahviloita ja kauppoja, samoin sen päästä löytyy vierailun arvoinen iso kauppahalli. Pestin puolta hallitsee hulppea Pyhän Tapanin kirkko, jonka kupolitasanteelta voi ihailla Budapestia korkeuksista. Myös Oopperatalo on näkemisen arvoinen sisältä joten kannattaakin jo etukäteen netistä tarkistaa mitä oopperoita siellä esitetään ja varata liput. Budapest on tunnettu myös upeista kylpylöistään (mm. Gellert ja Széchenyi ), joissa unkarilaiset mielellään viettävät aikaansa. Jos suomalaiset ovat saunakansaa, niin unkarilaiset toden totta ovat kylpyläkansaa!

Budapestiin on mahdollista päästä kohtuu halvalla ainakin näin loppusyksyllä, sillä neljän päivän matka lentoineen ja hotelleineen maksoi ainoastaan 230 euroa/henkilö! Sääkin on vielä ihan siedettävä, päivälämpötila pyörii vielä noin +15 asteessa.
Kulkemista varten helpointa on ostaa Budapest-kortti ( 34 €/ 72 tuntia), jolla saa kulkea busseissa, raitiovaunuissa ja metrossa. Kortilla on mahdollista saada myös alennusta museoista ym.
Täällä ei muuten kannata yrittää mennä pummilla, sillä joka paikassa näytti olevan lipuntarkastajia. Yleensähän näissä isoissa eurooppalaisissa metropoleissa ei tarkastajia juuri näy. Kaikenkaikkiaan kulkeminen Budapestissä on helppoa ja vaivatonta.

Unkarilainen ruoka ei ainakaan minulta hurraa huutoja kirvoittanut, vaikka ihan maistuvaa olikin. Perinteistä unkarilaista ruokaa sai joka paikasta ja se sisälsi yleensä alkukeiton (gulassikeittoa yllättäen…), pääruoan, joka oli aika tuhtia perunoineen ja lihapatoineen (gulassipohjainen tietenkin…) ja jälkiruoan, joka vastaavasti oli kovin makea. Nälkä lähti varmasti eikä hintakaan mikään älytön ollut, sillä kyseisen aterian sai paikasta riippuen noin 11- 17 eurolla. Unkarissa ei ole käytössä euroa, vaan maan oma rahayksikkö forintti ( 1 euro = 273 forinttia), tosin turistialueella käy joissain kaupoissa myös eurot. Outoa oli kyllä kanniskella 10 000 forintin seteliä taskussaan…

Jos päivät kuluvatkin kaupunkia kiertäessä, niin iltaohjelmaksi kannattaa varata pieni Tonava-risteily, joka kestää noin 1,5 tuntia. Yleensä hintaan sisältyy ruoka juomineen ja musiikkiesityksineen. Laivan taitava muusikkokolmikko intoutui soittamaan meille mustalaisversion Säkkijärven polkasta, kun kuulivat meidän olevan Suomesta. Budapest on todella kaunis kaupunki iltavalaistuksessaan ja laivalta sitä on helppo katsella.

Unkarilaiset osoittautuivat erittäin ystävällisiksi ja englantia hyvin osaaviksi, joten kommunikointiongelmiakaan ei esiintynyt.
Kolmen päivän kovan kävelyn jälkeen kävimme viimeisenä iltana liottamassa itseämme ja turvonneita jalkojamme Széchenyi -kylpylässä, jossa upeissa ulkoilma-altaissa viihtyi, varsinkin, kun veden lämpötila oli 40 astetta.

Budapest on todellakin käymisen arvoinen paikka, vaikkei ihan pärjääkään Pariisille, Roomalle tai Prahalle, jotka ovat minulle ne TOP 3 kaupungit maailmassa.

Petri Salomaa

Nuoret haluavat itsenäistyä ja muuttaa pois vanhempien katseen alta. Kun nuori kehitysvammainen haluaa omaan asuntoon, on vanhemmilla usein suuri huoli tämän selviämisestä käytännön elämästä. Kehitysvammaisten nuorten itsenäistymiseen on parin viime vuosikymmenen ajan panostettu kotiväen ja ohjaavan henkilökunnan avulla.

Suuri osa aikuistuneista kehitysvammaisista käy työssä työkeskuksessa Lahdessa. Noin 70 henkilöä asuu yksilöllisesti Lahden kaupungin Kangaskukkulan palvelukodissa ja Merrasojan asuntolassa Mukkulassa. Kaikissa taloissa asukasta avustaa arkisissa askareissa sosiaalitoimesta kehitysvammaisen ihmisen ongelmiin koulutetut ohjaajat.

-Uusin asuintalo, Salinmäen palvelukeskus, valmistuu ensi kesänä Salinkallion perhekeskuksen naapuriin, Launeelle, kertoo vammaispalvelujen päällikkö Janne Utriainen sosiaali- ja terveysvirastosta.
– Taloon tulee soluasuntotyyppisiä pieniä yksiöitä, yhteensä kahdeksantoista.Niitten yhteydessä on yhteisiä oleskelutiloja sekä henkilökunnan tilat. Salinmäelle asumaan pääsevät eri-ikäiset kehitysvammaiset henkilöt. He opettelevat työviikkoina myös kodin hoidon taitoja. Päivisin he käyvät eri työtoiminnoissa muun muassa Niemen toimintakeskuksessa, Antialan päivätoimintakeskuksessa tai tuetussa työtoiminnassa.
Muutamaa asuntoja käytetään kotona asuvan kehitysvammaisen tilapäishoidon asuntona sekä omaishoitajan hoitovapaan aikana.

Jokaisessa asunnossa on pieni keittiösyvennys, missä asukas itse voi valmistaa aterioita. Tai, jos taidot eivät vielä riitä, niin ohjaajien opastuksella harjoitellaan ruoan valmistusta sekä jokaisen ihmisen elämään liittyviä päivittäisiä askareita. Asuntosiiven suunnittelussa on huomioitu asukkaiksi tulevien tuki- ja liikuntavammaisten henkilöiden apuvälineitten käyttö. Osa Salinmäen tulevista asukkaista siirtyy täältä asumisharjoittelun jälkeen mahdollisesti itsellisempään asumismuotoon, tukiasuntoihin. Asukkaat maksavat käyvän vuokran asunnoistaan ja muiden tilojen kustannuksista vastaa sosiaali- ja terveysvirasto.

Taloon tulee pääaterioista vastaava keittiö, missä valmistetaan ateriat myös erityistukea tarvitseville 6 – 16 vuotiaiden aamu- ja iltapäiväkerhojen koululaisille. Palvelukeskuksen länsisiipeen on suunniteltu sekä koululaisille että asumaan muuttaville harrastus- ja liikuntatiloja.
Pienille iltapäiväkerholaisille rakentuu talon eteläiselle pihalle oma pieni leikkikenttä. Nämä neljä, kymmenen oppilaan ryhmää, siirtyvät Keijupuistosta Salinmäelle talon valmistuttua sen länsisiipeen. Palvelukeskus työllistää noin kolmekymmentä viisi henkilöä, joista osa on kolmivuorotyössä.

Salinmäen palvelukeskuksen rakennuttuja on Lahden Palveluasunnot Oy, joka on Lahden talot Oy:n tytäryhtiö. Se on erikoistunut vanhusten ja vammaisten erityisasuntojen suunnitteluun, rakennuttamiseen ja rahoituksen järjestämiseen.
Lahden kaupunki ja Lahden Talot Oy ovat solmineet 2006 sopimuksen, jonka mukaan konserniin kuuluva Palveluasunnot-yhtiö suunnittelee kiinteistöt yhteistyössä sosiaali- ja terveysviraston kanssa, joka on kiinteistöjen päävuokralainen. Lahden Palveluasunnot Oy saa Aralta, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus, erityisryhmien asuntojen rakentamiseen investointiavustuksen sekä ALV-vähennykset ja korkotukilainan, jotka kohtuullistavat asuntojen vuokrat. Yhtiö huolehtii myös kiinteistöjen kunnossapidosta.
Salinmäen palvelukeskuksen urakkasopimus on tehty Salpausselän rakentajat Oy:n kanssa.

Marja-Liisa Niuranen

Toista sataa launeelaista tutustui sunnuntaina tyrnihilloon, luomuoliiviöljyyn, kestovaippoihin, videonauhakäsitöihin, lemmikkien raakaravintoon, luomuspelttiin ja ternimaitotuotteisiin Salinkallion koululla. Launeen omakotiyhdistyksen järjestämään Hyvinvoiva Laune -tilaisuuteen oli saapunut näytteilleasettajiksi yli kymmenen yrittäjää, jotka ovat sitoutuneet edistämään hyvinvointia luomutuotannon tai kestävän kehityksen periaattein. Uusia tuotteita ostettiin myös kotiin.

-Kauppa käy paremmin kuin Lahden torilla, myhäili Hannu Simolin, joka oli tullut Urajärveltä myymään luomuhunajaa sekä tattari- ja tyrnituotteitaan.
Myös ternimaitotuotteita myynyt Marjut Karstila oli tyytyväinen kauppoihin. Hän piti tärkeänä erityisesti mahdollisuutta esitellä luonnonmukaisia tuotteitaan, joilla monet ovat päässeet kivuistaan.
-Täältä kävi moni hakemassa ideoita käytettyjen materiaalien uusiokäyttöön. Harva oli tullut ajatelleeksi, miten erilaisia käsitöitä vanhoista vaatteista ja videonauhoista voi tehdä, iloitsivat Käsityökeskus Kankurin Ilon edustajat.

Lahden seudun luomuruokapiiri esitteli tilaisuudessa toimintaperiaatteitaan ja hinnastojaan. Yllättävän edullisiksi havaitut hinnat saivat usean kävijän tekemään hyvän päätöksen. Uusia luomuruokapiiriläisiä ropisi koko tilaisuuden ajan.
-Tulin tilaisuuteen esittelemään lemmikkieläinten luonnonmukaista ravintoa. Monet pysähtyivät keskustelemaan oman koiransa tai kissansa allergioista ja kyselemään sopivasta ruokavaliosta. Itse suosittelen kaikille asiakkaille raakaravintoa, koska kuivaruoka ei ole lihansyöjän hampaillekaan hyväksi, selitti Maikin lemmikkikellarin edustaja.

Hilivinksis-kestovaippoja esitellyt yrittäjä oli valmistanut värikkäitä kestovaippoja sekä äitien että tyttärien makuun. Oikealle vauvalle oli tarjolla hiukan isompia vaippoja ja nukkevauvalle pienempiä. Ongelmia tuotti vain värin valinta: Sopisiko Mollalle punainen vai vihreä?

Launeen omakotiyhdistyksen pöydässä käytiin kyselemässä teatteriretkistä, vuokrattavista työkaluista ja tulevista tapahtumista. Muisteltiin, että teatteriretkiä ja työkaluja oli joskus ollut, mutta ei ole enää. Todettiin, että aika on muuttunut ja alueen nuoret perheet pienine lapsineen järjestävät ja osallistuvat mieluummin tilaisuuksiin, joihin voi tuoda myös lapsia.

-Eikö ole ihania vauvan nuttuja! Nämä on tehty 1950-luvun ohjeilla, esitteli Launeen Marttojen puheenjohtaja myyntipöydän erikoisuuksia. Vauvanvaatteita paremmin kauppansa tekivät kuitenkin villasukat, joita oli myytävänä sekä suurensuuria että pienenpieniä. Jossain välissä martat ehtivät opettaa myös kantapääntekoa ensimmäistä villasukkaansa suunnitteleville.

Marttojen kahvilassa oli jonoa aamusta iltapäivään. Kahvia, teetä, viinimarjamehua, kääretorttua, voileipiä, karjalanpiirakoita ja pikkupullia nautittiin kunnioitettavat määrät kaupanteon lomassa. Innostusta herätti marttojen lupaus tarjota ensi vuoden tapahtumassa myös kunnollista kotiruokaa kävijöille.

Teksti: Marjo Liukkonen
Kuvat: Helena Juutilainen

Tilastollinen tosiasia on, että Suomessa yliopistoista valmistuu enemmän lääkäreitä kuin viimeiseen sataan vuoteen. He ovat vain kadonneet jonnekin tutkimusprojekteihin, yksityisten lääkäriasemien suojaan tai lähteneet ihmettelemään maapallon väestön runsautta koulutusmaasta pois. Lahden seudulla heitä ei ole ylen runsaasti näkynyt. Kunnallisissa viroissa ja toimissa on myös muusta henkilökunnasta, kuten hoitajista pulaa, kertoi paikallisradio.

Lahden sosiaali- ja terveysviraston toimialajohtaja Mikko Komulainen ei maalannut ruusuisia näkymiä kertoessaan viime sunnuntaina Etelä-Lahden sosialidemokraattien väelle tulevan vuoden vastuualueensa rahoituksesta ja toimintasuunnitelmasta. Toimialan kustannukset ovat lähes puolet kaupungin talousmenoista. Kun kaupungin väestö tunnetusti ikääntyy, panostetaan tämän ryhmän kuntoutukseen ja hoitoon. Vaikka lääkäreistä onkin pulaa sekä kaupungin omilla – ja ostopalvelu – terveysasemilla, niin Lahden kaupunginsairaalassa viime vuosikymmenellä alkanut ikääntyvien ihmisten sairauksiin perehdyttävä geriatrien koulutus on pitänyt nämä erikoistuneet lääkärit kaupungissa.

Lahteen on suunnitelmissa perustaa ensi vuoden aikana geriatrian keskus, mahdollisesti kaupunginsairaalaan. Nykyaikaisen näkemyksen mukaan yli 80-vuotiaat ihmiset tarvitsevat ikääntymisestä johtuviin erilaisiin sairauksiin oman tutkimuskeskuksen. Geriatrisessa keskuksessa selvitetään ikääntymisen tuomien fyysisiin ja psyykkisten vaivojen aiheuttamia ongelmia sekä huomioidaan asiakkaan sosiaaliseen ympäristön haasteet. Äkilliset sairastumiset, niiden hoito ja pitkäaikainen kuntoutus kuuluisi keskuksen työhön.

Tarkoituksena on palkata kaupungille lisää henkilökuntaa, joka huolehtisi henkilön kodissa hyvinvointipalveluista, mutta tämä tuskin tarkoittaa palaamista varsinaiseen kodinhoitotyöhön. Tämä tarkoittanee perusterveyshuoltohenkilökunnan lisääntyviä kotikäyntejä, jos päteviä ihmisiä saadaan suunniteltuun kymmeneen vakanssiin. Komulainen väläytti myös mahdollisuutta perustaa kotihoidon lääkärin toimi. Joka tapauksessa sosiaali- ja terveystoimen suuntana on hoitaa ikääntyvä kaupunkilainen mahdollisimman kauan omassa kodissaan.

Sosiaali- ja terveyslautakunta joutunee tarkistamaan edellisestä johtuen vaalikauden viimeisenä vuotena 2012 Jalkarannan sairaalakompleksin kolmannen rakennusvaiheen toteuttamissuunnitelmaa. Ympärivuorokautisia sairaanhoitopaikkoja tullaan vähentämään. Suunnitelmissa on esimerkiksi palveluseteli, jolla kuntalainen voisi ostaa palvelutalo tasoista hoitoa itselleen. Tämä tosin vaatii myös henkilöltä omaa kohtuullisen korkeaa tulotasoa.

Terveyskeskusten toiminnassa on kaupunkilaisissa eniten närää herättänyt lääkärille pääsy etenkin Mukkulan-Keskustan terveyskeskuksen alueella. Toimialajohtaja Mikko Komulainen totesi olevansa uutena kaupungin virkamiehenä hyvin tietoinen lääkärien vastaanotolle pääsyn ongelmista.

Päijät-Neuvon ja terveyskeskusten puhelinpalveluja yritetään tehostaa niihin henkilökuntaa lisäämällä. Jo puhelinkeskustelussa sairaanhoitajan kanssa selvitetään lääkärillä käynnin tarve ja kiireellisyys. Lääkärien Lahteen saaminen on edelleen ratkaisematon ongelma. Ihannetila olisi Komulaisen mukaan se, että peruslääkärikunta olisi pysyvää jo 15 – 20 vuotta työtään tehnyt kokenut joukkue, joka tukisi työyhteisön nuoria lääkäreitä potilastyössä.

Marja-Liisa Niuranen