”Miltä tuntuisi, jos kuume nousisi aina, kun menisit työpaikallesi tai kotiisi? Se on arkipäivää osalle lahtelaisen Liipola-Kaikuharjun koulun lapsista. Myös astma sekä iho- ja hengitysoireet ovat jokapäiväisiä tuttavia koulussa opiskeleville ja siellä työskenteleville opetusalan ammattilaisille.”

Näillä sanoilla alkaa Liipola-Kaikuharjun koulun vanhempainyhdistyksen perustama nettiadressi, jolla haetaan näkyvyyttä koulun ongelmalliselle tilanteelle. Lisäksi adressi löytyy paperiversiona Liipolan kirjastosta ja Salesta.
– Haluamme tällä adressilla vauhdittaa asian käsittelyä ja tuoda ongelmaa esille kertoo Liipola-Kaikuharjun koulun vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Pasi Oksanen. Viimeisimmät sisäilmanäytteet ovat vuoden vanhoja, koska kostea ja lämmin sää on estänyt uudet tutkimukset. Uudet näytteet on tarkoitus ottaa heti pakkasjakson alkaessa. Koulun ongelma ei tunnu olevan niinkään home vaan sädesieni, joka aiheuttaa huonon sisäilman koulussa. Koulu on tyypillinen 70-luvun tasakattorakennus, jollaisissa tuntuu olevan yleisesti muuallakin home- ja sisäilmaongelmia. Tavoitteenamme on, että nykyisen ongelmarakennuksen tilalle rakennetaan uusi, terve rakennus, jossa olisi hyvä opiskella ja työskennellä, sillä nykyinen rakennus on korjauskelvoton tai ainakin sen korjaaminen tulisi maksamaan saman kuin uuden rakentaminen jatkaa Oksanen.

Liipola-Kaikuharjun rehtori Maritta Turusen mukaan oppilaiden ja henkilökunnan sairastaminen on lisääntynyt tänä syksynä. Päivittäin henkilökuntaa on ollut sairauslomilla jopa toistakymmentä ihmistä. Liipola-Kaikuharjun koulun sisäilmaongelmat alkoivat 2000-luvun alussa, kun salaojituksen rakentamisen yhteydessä pohjavedet nousivat kellariin. Lisäksi perimätieto alueelta kertoo, että koulu olisi rakennettu lähteen päälle.

Perusopetuspalvelut varautuu siirtämään koulujen toiminnan korvaaviin tiloihin ensi lukuvuoden alkuun mennessä tai välittömästi, mikäli tilanne sitä edellyttää. Sitä, pystytäänkö koulussa olemaan edes kevääseen asti, ei kukaan tiedä.
– Ilmanpuhdistimia on käytössä, mutta tilanne ei ole kehuttava. Yksiselitteisesti ei voi enää sanoa, että olosuhteet koulussa olisivat terveelliset henkilöstölle ja koululaisille kertoi opetus- ja kasvatusjohtaja Lassi Kilponen Ylen haastattelussa 29.11.

Liipola-Kaikuharjun koulussa on oppilaita yhteensä 297 ja henkilökuntaa noin 80 henkeä. Koska koulu on myös vilkkaassa iltakäytössä, koskee sisäilmaongelma yhteensä noin 700 ihmistä viikottain.
Adressi luovutetaan kaupunginhallitukselle 9.1.2012.

Nettiadressi osoitteessa: www.adressit.com/liipolakaikuharju

Petri Salomaa

”Lahden Joulukylä on pitkästä aikaa jotain uutta ja virkistävää! Tällaista meininkiä tänne onkin kaivattu jo kauan…” tokaisee ohi kävelevä kaupunkilainen, kun huikkaan hänelle ”Heit!” ja kysyn, mitä mieltä kadun kansalainen on viime viikonvaihteessa startanneesta Joulukylästä. Lahden torielämää ja koko kaupunkia piristävästä joulunalustempauksesta on saanut kuulla pelkkää hyvää, antaahan torille ja kaupungintalon sisäpihalle levittyvä pariviikkoinen tapahtuma aivan uutta ilmettä ja säpinää Lahti-kaupungille.

Itse pääsin aloittamaan toritonttuna (”mökkikauppiaana”) vasta maanantaina 12.12., mutta tunnelma on ollut sitäkin korkeammalla. Alun alkaen varasin vain yhden mökin naapurini, neulemestari Sirpa Hakalan kanssa, mutta lähempänä joulua ja tapahtumaa tuli puhetta myös ystäväni Marjo Ritalan kanssa siitä, että olisi ihanaa toteuttaa jo pidempiaikainen haaveemme esitellä ja myydä yhdessä tuotteitamme, joten eihän siinä muu auttanut, kuin laittaa hynttyyt yhteen myös Marjon kanssa – sillä seurauksella, että nyt sitten häärään Joulukylässä kahdessa vierekkäisessä mökissä. Sirpan kanssa meillä on mökki Arjan ja Sirpan Kädenjäljet ja Marjon kanssa emännöimme viereistä mökkiä nimeltä Kaamoskoju.

On hauskaa sukkuloida kahden (onneksi vierekkäisen) mökin väliä ja esitellä tuotteitaan laajalti. Olen valmistanut kuva-runotuotteita reilun kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta Lahdessa niitä on päässyt esittelemään suhteellisen harvoin ja pienelle joukolle. Olen suunnitellut, kuvannut ja kirjoittanut kaikki korttini, kirjanmerkkini ja magneettini itse, osa on valmistettu huovutustöitteni pohjalta. Joissakin kuva-runotuotteissani on myös englanninkieliset käännökset, jotka ovat peräisin avomieheni Peter Sundholmin taitavasta kynästä. Toisessa mökissämme esittelen ja myyn huovutustöitäni (tauluja, enkeleitä, uniikkihuiveja ja huovutettuja kiviä).

On ollut hauskaa huomata monen lahtelaisen kummastelut siitä, että minä myös huovutan. – Noooo, olen tehnyt sitä nyt kahdentoista vuoden ajan ja takana on tusinan verran näyttelyitä ympäri Suomea. Joulun jälkeen ovat tulossa kevätsesonkinäyttelyt Äkäslompoloon ja Pyhälle. On toden totta mukavaa olla välillä esillä myös täällä kotikaupungissa. Suunnitteilla on pienimuotoinen näyttely myös ravintola Hiidenkiveen tänne Lahteen huhtikuuksi.

Sirpa myy mökissämme suloisia neuleita ja muuta pehmoista, kuten joulukoristeita, lankakeräkoruja, viinipullon ”piiloja” ja avaimenperiä. Marjon repertuaariin kuuluvat muun muassa erilaiset paperinaru- ja risutuotteet, kuten valopallot, kuusitornit ja kranssit, persoonalliset kortit ja kauniit hopeakorut. Kyllä tuollaisten tehonaisten kanssa kelpaa esitellä tuotteitaan.

Asiakkaat tuntuvat hakevan Joulukylän kauppiaskaartilta paitsi makoisia jouluherkkuja niin suolaisen kuin makeankin nälkään, myös ennen kaikkea mukavia lahjoja ystävilleen ja itselleen, sekä luonnollisesti joulutunnelmaa. Ei pidä unohtaa myöskään lahtelaisvoimin värkättyä vallan monipuolista ohjelmatarjontaa, joka tuo oivan lisän ja pilkettä kaivattuihin kaamosajan päiviin. Ohjelmalavallakin piisaa vipinää ja vilskettä… Kylässä häärää itseoikeutetusti myös koko homman isäntä, Taulon Timppa, jolle kuuluu jo tässä vaiheessa valtaisa kiitos kaikesta!

Kun kysyin Marjon fiiliksiä alkupäivien torikauppiaana olosta, tokaisi hän iloisesti hymyillen:
”Aivan loistavaahan tämä on! Olen todella innoissani. On mukavaa tavata ihmisiä ja esitellä kädentaitojaan sekä vaihtaa kuulumisia.” Myös joulumuori tuntui olevan tyytyväinen Joulukylän tunnelmaan, torikansaan ja koko tapahtumaan. Palaute on ollut hyvää, olkoonkin että sääherra on paiskonut meitä rankasti sateilla ja tuulilla, eikä lumesta ja pakkaskeleistä taida olla tietoakaan… Ei auta harmitella tai masentua, otetaan nyt vain kaikki irti tästä mahtavasta mahdollisuudesta ja tasokkaasta tapahtumasta, sillä tällaiselle meiningille on selvä tilaus ja jo nyt toivottu ehdottomasti jatkoa tulevinakin vuosina!

Arja Kotiranta
kauppias itsekin

Konsta Hietanen toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa jouluisesta kirkkokonsertista, kun hänet nähdään konsertoimassa Launeen kirkossa tänä lauantaina. Konstan Usko Joulun Taikaan -konsertti sai ensi-iltansa keskiviikkona Joutjärven kirkossa.

– Olen todellinen jouluihminen. Voisin laulella joululauluja vaikka pari kuukautta naureskelee Konsta. Musiikki kuuluu olennaisena osana perheemme jouluun ja se luo oman tunnelmansa joulunviettoon.
Niinpä ei olekaan mikään ihme, että miehellä heräsi jo lapsena ajatus jouluisesta kirkkokonsertista.
– Kyllä tämä on ollut mielessä jo vuosia ja onkin hienoa, että nyt pääsen vihdoinkin toteuttamaan monivuotisen unelmani huokaa Konsta. Viime jouluna tein yhden kirkkokonsertin Mika Pohjosen kanssa ja se oli hyvä kokemus. Mika on kovan luokan ammattilainen, joten oli hienoa olla mukana ja nähdä miten homma hoidetaan tyylikkäästi.

Konsertissa kuullaan Konstan mukaan hyvin kirkkoon kuuluvia hieman hartaampia joululauluja kuten ”Varpunen jouluaamuna”, ”Tulkoon Joulu” jne. Myös yksi Konstan oma kappale kuullaan, sillä konsertin nimikappale ”Usko Joulun taikaan” on lähtöisin miehen omasta kynästä.
Konsertin säestäjät ovat Matti Hussi (piano) sekä Jarkko Kiiski (perkussiot, sähköpiano). Kahdessa kappaleessa kuullaan myös Konstan akustista kitaraa.

Jatkossakin Konstaa kiinnostaisi tehdä keikkoja mies ja kitara-periaatteella.
– Englanninkielinen pop- ja rockmusiikki on lähinnä sydäntäni. Futis, työni kuntoklubilla sekä perhe vievät ymmärrettävästi paljon aikaani, mutta toivottavasti joitakin keikkoja olisi mahdollista tehdä jossain välissä toivoo Konsta tulevaisuudestaan.

Ammattina jalkapallo

Konsta Hietanen on monelle tuttu television Tenavatähti-kisasta 90-luvun puolivälistä sekä roolistaan Poika ja Ilves-elokuvassa. Viime vuodet mies on kuitenkin keskittynyt suurimpaan intohimoonsa eli jalkapalloon eikä lainkaan huonoin tuloksin.
– Teini-iässä laulaminen jäi taka-alalle, koska ns. turha julkisuus ei minua ole koskaan kiinnostanut. Kaikenlaisia kissanristiäisiä ja TV-ohjelmaa olisi ollut tarjolla, mutta minua sellainen lähinnä tympäisi. Niinpä keskityin mielummin jalkapalloon kertoo Konsta.

Pari viime kautta Konsta pelasi Myllykoskella liigaa, mutta ensi kesänä on edessä paluu Lahteen ja mustaan kuhnuripaitaan.
– Lahdesta kyseltiin ja minä olin tietenkin kiinnostunut. Koska koti on ollut kokoajan Lahdessa, oli helppo valita FC Lahti.
Kävin kesällä katsomassa pari matsia ja peli näytti erittäin hyvältä. Lisäksi tunnelma oli Kisapuistossa loistava muistelee Konsta.
Se onko tuleva pelipaikkani puolustuksessa vai keskikentällä, ei ole oleellista. Minulle käy mikä pelipaikka tahansa. Valmentaja päättää nämä asiat toteaa Konsta.

FC Lahden mahdollisuudet ensi kauden liigassa Konsta näkee hyvinä.
– Jos pystymme toteuttamaan valmentajan pelitapaa läpi kauden vastustajasta riippumatta, tulevat tuloksetkin olemaan hyviä.

Muutama vuosi sitten Konstaa oltiin viemässä ulkomaille. Vieläkö miehen haaveissa siintelee ulkomaan pelikentät?
– Rehellisesti sanottuna ei tällä hetkellä. Viime kaudet olivat loukkaantumisien sävyttämiä, joten pääfocus on nyt päästä pelaamaan ehjä kausi. Tietysti jos kausi menee hyvin sekä itseltäni että joukkueelta, voisivat ulkomaatkin olla mahdollisia tunnustaa Konsta.
Sen verran seikkailuhenkinen perhe me olemme, ettei se ajatuksena mikään mahdottomuus olisi pelata muutama vuosi vaikka ulkomaillakin mietiskelee Konsta

Patomäen Zidane?

Perhettäkin on jo Konstalle siis kertynyt. Ex-tenavatähti on tänä päivänä jo 27-vuotias kahden pojan ( 2v ja 4v. ) isä.
Perheen kolmas lapsi syntyy alkuvuonna, joten kotona riittää varmasti vilskettä jatkossakin. Muutama vuosi sitten Konstasta tuli etelälahtelainen, kun hän muutti perheineen Patomäkeen.
– Täydellinen paikka asua mainostaa Konsta nykyistä asuinseutuaan.

Tenavatähtivuodet ovat asia, josta Konsta ei niin kauhean mielellään nykyään juttele. Myöskin viime tiistaina televisiosta tullut Poika ja Ilves-elokuva jäi tällä kertaa katsomatta.
– Ihmeen hyvin ihmiset tuntuvat kuitenkin nuo jutut vielä muistavan ihmettelee Konsta. Onneksi palaute on liki aina positiivista.
Kyllä niitä kuitteja tulee aina silloin tällöin, joskus katsojilta, joskus pelikavereilta ja joskus jopa vastustajalta hymähtää Konsta.
Ei se niin vakavaa ole, itsekin tykkään höpöttää vastustajien kanssa ottelun aikana tunnustaa monilahjakas Konsta lopuksi.

– Petri Salomaa-

Laulua, soittoa, glögiä, piparia ja iloisia hymyjä. Niistä ei lauantaina ollut pulaa Launeen kirjastolla, kun lapset ja vanhemmat lauloivat Satu-tontun kanssa Joulupukkia tulevaksi.

Launeen omakotiyhdistyksen ja Launeen kirjaston perinteisessä pikkujoulussa kerrattiin kaikki rakastetut joululaulut Joulupuusta Kulkusiin. Riemua lisäsi kaikille lapsille varattu oma instrumenttaalisoolo rummuilla, triangelilla tai kulkushelistimellä.

Joulupukki-laulun aikana odotettu, punatakkinen hahmo laskeutuikin helikopteristaan kirjaston pihaan. Moni lapsivieras oli varautunut tapaamiseen toivomuslistoilla, joita Joulupukki lupasi tarkastella Korvatunturilla tarkemmin.

Kysymyksiinkin valkoparta sai vastailla. Hän kertoi olevansa niin vanha, ettei enää tarkkaan muista. Sen sijaan koirista sukeutui pidempi keskustelu. Pukki kertoi omistavansa monta vetokoiraa, joiden kanssa puuhailee ja kelkkailee porojen pistellessä jäkälää poskeen.

Kun kuulumiset oli vaihdettu, seurasi jännittävin ohjelmanumero. Joulupukki jakoi lapsille pikkujoulupussit. Vielä ovelta kiireinen punanuttu huikkasi palaavansa pian. Aattoonhan on vain muutama kalenterinluukku.

Teksti ja kuvat: Marjo Liukkonen

Elintarvikeliikkeissä on runsas tarjonta kotiruokien raaka-aineista, mutta harmillisen runsaasti ihmiset ostavat puolivalmiita tai valmisruokia kotiin. Syynä on kiire saada perheelle nopeasti arkipäivän ateria tarjolle tai pieni neuvottomuus lihan, kalan tai vihannesten ja juuresten valmistamisesta ateriaksi nälkäisille.

Ali-Juhakkalan Martta-yhdistyksessä sen perustamisesta alkaen toiminut Julia Kivimäki on huolissaan sekä oman yhdistyksensä tulevaisuudesta, että kotiruoan valmistuksen vähenemisestä. Sen tekemisessä kotitaloudet säästävät varojaan muihin menoihin.
Pakastekaappi on lähes joka kodissa, mihin voi säilöä kotona tehdystä makaronilaatikosta tai pizzasta jäljelle jääneen osan. Erilaisista ruoanlaittotavoista lehdet, TV- ja radio kertovat kilvan, ja siitä miten hauskaa ja yksinkertaista se on.
Onhan se, jos osaa, tuumii moni. Kotona tehty arkiruoka on helppo tehdä, kun oppii perusasiat.

Naapuriapu ja neuvot olivat suurenmoinen asia niin lihapullien pyörityksessä kuin kakun komeaksi kohottaminen omassa uunissa. Julia-rouva oli jo perehtynyt ruoanlaiton saloihin Savon sydänmessä Lapinjärven seudulla. Karjalan Salmista evakkoon lähteneen perheen naiset, äiti ja mummo olivat jo opettaneet tyttärelle piirakan teon ja pataruokien valmistuksen uunissa. Sitä taitoa hän osasi opettaa Marttojen ruokakurssilla muillekin samoin kansanopistossa saamillaan kotitalouden opeilla.

Näin joulun alla, kun hämäläinen imelletty perunalaatikko on jälleen ajankohtainen, oli Julia Kivimäen, silloisen rouva Simpasen opeteltava se tekemään, kun oma pitopalvelu aloitti ensi askelia. Vieläkin hän hymyilee muistolle, kun lämpimässä yön yli imeltynyt perunamuussi vehnäjauhoineen oli muuttunut vellimäiseksi astiassaan. Aviomieskin oli jo murahtanut, että ei pitäisi tehdä, kun ei osaa! Mutta alkusäikähdyksestä selvittiin, maito ja suola lisättiin ja uunista emäntä otti pois hyvin kehittyneet ja imeltyneet laatikot. Samalla reseptillä hän tekee imelletyt perunalaatikot tänäkin jouluna.

Ensi lauantain joulumyyjäisiin Martat toivovat vieraiksi nuoria ihmisiä, jotka kertoisivat, mitkä asiat kotitalouden hoidossa heitä askarruttavat. Niin ruoanlaiton, rahankäytön kuin terveellisen ravinnon oppeihin löytyy Martoilta asiantuntemusta. Jos ei Lahden seudulta sitä löydy, niin kursseille saadaan muitten ohella Marttaliitosta valovoimainen toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä kertomaan trendikkäästä nykyihmisestä ja kodista.
Jos mielenkiintoa riittää, ruoanlaittokursseja Martat järjestäisivät nuorille teini-ikäisille erikseen. Nuoret perheet voisivat tuoda kursseille lapset mukanaan, pienokaiset saisivat valmistaa isän tai äidin ohella omat piparit ja sämpylät.

Ali-Juhakkalan Martat pitävät Patoseudun toimintakeskuksessa tulevana lauantaina 10.12. joulumyyjäiset kl 12 -16.

Marja-Liisa Niuranen

Rautatieaseman vieressä sijaitsevassa senioritalo Ukkopekassa aloitetaan ensi vuoden alussa kuntosaliharjoitteluryhmät. Joulukuun aikana on senioreilla vielä kaksi ilmaista mahdollisuutta tutustua uuteen kuntosaliin ja sen laitteisiin.

– Pyrimme järjestämään senioreille monipuolista kuntosaliharjoittelua sekä kierto- että paikkaharjoitteluna.. Kiertoharjoittelu tarkoittaa kuntopiirin omaista harjoittelua, jossa siirrytään liikkeestä toiseen tietyn ajan mukaisesti. Paikkaharjoittelusssa voidaan edetä omaan tahtiin liikkeestä toiseen. Ohjaaja on kokoajan paikalla, joten aikaisempaa kuntosalikokemusta ei tarvita.
Mukana harjoittelussa on tasapaino- ja koordinaatioharjoituksia, jotka on suunnattu nimenomaan senioreille.
Lisäksi harjoittelu sisältää ohjatun alkulämmittelyn ja loppuvenyttelyn kertoo liikuntakoordinaattori Hanna Heikkinen.

Kuntoiluryhmiä perustetaan kaikkiaan viisi, joihin kerrallaan mahtuu enintään 14 henkilöä.
Keskiviikkona oli Ukkopekan upouudessa kuntoilusalissa ensimmäinen ilmainen tutustumismahdollisuus.

– Ihan mukavasti on ollut kiinnostusta, noin parikymmentä kävijää on jo aamun aikana käynyt tutustumassa laitteisiin toteaa Heikkinen ohjatessaan senioreita laitteiden käytössä.

Jalkaprässissä hikoili Heikki Nummelin, jolle kuntoilulaitteet olivat jo ennestään tuttuja ”vanhasta” Harjulasta.
– Koska olen omaishoitaja, on omasta kunnosta pidettävä hyvää huolta. Tätä kuntoilua voisi pitää minun toisena päätyönä omaishoidon lisäksi, sillä käyn Ukkojumpassa kaksi kertaa viikossa urheilutalolla ja sen lisäksi käyn vielä tanssimassa Rumbitaa Kannaksen koulussa 40 naisen kanssa. Kyllä siinä hiki lentää naureskelee Nummelin.
– Kyllä ainakin minun mielestäni kuntoilu auttaa voittamaan kaiken maailman selkäkivut ynnä muut, joita tässä iässä tuppaa olemaan. Tuntuu, että olen elämäni kunnossa jatkaa Nummelin.

Sen sijaan Pirkko Raappana on salilla ensimmäistä kertaa ja ottaa mielellään neuvoja ja opastusta vastaan Hanna Heikkiseltä.
– Asun tässä talossa, joten tänne on helppo tulla. Hyvä, että paikalla on koko ajan opastusta, ettei vaan tee liikkeitä väärin. Aluksi laitteet tuntuivat hieman oudoilta, mutta hyvällä opastuksella niitä oppii helposti käyttämään ihan itsenäisestikin. Varmasti aion käydä täällä myös jatkossa, kunhan ryhmät tammikuussa aloittavat toteaa Raappana.

Ukkopekan kuntosali on pääasiallisesti tarkoitettu senioreille, mutta saattaa olla, että jatkossa voisi olla mahdollisuus järjestää ryhmiä myös työssäkävijöille iltaisin. Kuntosalin seuraavat ilmaiset esittelyt ovat 8. ja 12. joulukuuta klo 9-12. (osoite Radanpää 4)

Petri Salomaa

Etelälahtelaisille esiteltiin maanantai-iltana ehdotusta Lahden yleiskaavasta vuodelle 2025. Launeen koulun ATK-luokkaan oli ahtautunut liki 40 asiasta kiinnostunutta henkilöä, joille yleiskaava-arkkitehti Johanna Palomäki, kaupungingeodeetti Juha Helminen, liikenneinsinööri Matti Hoikkanen ja kaupunginarkkitehti Anne Karvinen-Jussilainen esittelivät yleiskaavaehdotuksen, jonka kaupungin hallitus vielä tämän vuoden puolella käsittelee.

Kaupunginhallituksen päätöksestä riippuen yleiskaavaehdotus on nähtävillä tammikuussa 2012. Yleiskaavaehdotuksesta on tuolloin mahdollisuus jättää muistutus. Yleiskaavaehdotuksen aineisto tuodaan kaupungin omille nettisivuille nähtävilläoloajan alkaessa ja silloin avautuu myös e-Palaute muistutuksen jättämistä varten. Muistutuksen voi antaa myös suullisesti, kirjeitse tai sähköpostilla opasti Palomäki

Eniten keskustelua tilaisuudessa aiheutti ymmärrettävästi eteläisen ohitien linjaus. Tällä hetkellä vallitseva ja jo maakuntakaavassakin oleva Launeen linjaus oli suuren kritiikin kohteena, tosin muutama puoltavakin puheenvuoro tilaisuudessa käytettiin.

– Periaatteessa yleiskaavassa ei keskustella ohitien linjauksesta. Me suunnittelijat olemme sen sijoittaneet nyt siihen, mihin se maakuntakaavassa on määritelty. Jos maakuntakaavaan tehdään jostain syystä linjauksen muutos, teemme muutoksen myös yleiskaavaan selitti yleiskaava-arkkitehti Palomäki. Maakuntakaava on myös tulossa uudestaan tarkistettavaksi lähiaikoina, joten kyllä Launeen linjauksen vastustajien kannattaa nyt olla aktiivisia, jos linjausta halutaan vielä muuttaa ohjeisti Palomäki.

Eri asia on tietenkin se, että alueen politiikot tuntuvat nyt vahvasti liputtavan nimenomaan Launeen linjauksen puolesta. Valtio kun on luvannut rahat vain Launeen linjaukselle. Tilaisuudessa ihmeteltiin aiheestakin sitä, kukakohan moisen lupauksen takana on, sillä Renkomäen linjaus tulisi tuntuvasti halvemmaksi kuin kallis, tunneleita vaativa Launeen linjaus. Renkomäen linjaus kuulostaisi järkevältä ratkaisulta tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa maamme ja koko Eurooppa tällä hetkellä on.

Tilaisuudessa väläyteltiin jopa yhteydenotolla asian tiimoilta ylempiin EU-elimiin. Kehätien tarpeellisuutta ei kukaan paikallaolija kiistänyt, sillä rekat olisi todellakin saatava pois keskustan alueelta nykyiseltä valtatie 12:sta, jotta rautatieaseman aluetta voitaisiin kehittää. Tosin matkakeskussuunnitelmakaan ei varauksetonta hyväksyntää yleisöltä saanut.

Muustakin kuin ohitiestä ehdittiin puhua yli kaksituntisessa illassa. Lahden alueelle odotetaan muuttavan seuraavien 10-15 vuoden aikana noin 18 000 uutta asukasta ja sen takia asumista Lahdessa tulee tiivistää. Perhekerrostalot ja kaupunkimainen pientaloasuminen pienine tontteineen on tulevaisuuden Lahtea. Hypermarketteja ei enää kaupungin laitamille rakenneta. Ainoastaan keskusta voi saada oman hypermarkettinsa lähitulevaisuudessa.

– Uimahallikeskustelu, joka vielä vähän aikaa sitten kävi kuumana on laantunut, kun sekä Launeen että Kivimaan suunnitelmat pantiin joksikin aikaa jäihin ja tällä hetkellä kaupungin painopiste on koulujen korjauksessa. Perhepuiston vieressä on toki edelleen kaavoitettu tilaa liikunnalliselle toiminnalle, mitä se sitten tulevaisuudessa onkaan kertoi Juha Helminen.

Yksi Lahden tulevaisuuden strategioista on ”luonnonmukainen Lahti”, joka aiheutti paikallaolijoiden keskuudessa ristiriitaisia tunnelmia. Varsinkin Teivaanmäen hotellihanke tuntuu puhuvan tätä tavoitetta vastaan ja hotellihankkeesta taitettiinkin peistä jonkin verran, sillä kuten yleisön joukosta todettiin, hotellin 30 000 kerrosneliötä kyllä jättää luonnon kakkoseksi Teivaanmäellä.

Lahden edellinen yleiskaava on vuodelta 1998. Jatkossa olisi tarkoitus päivittää yleiskaavaa useammin, sillä kuten Johanna Palomäki lopussa tiivisti:
– Kehittyvä kaupunki tarvitsee jatkuvasti päivittyvää yleiskaavaa.

Yleiskaavaehdotus 2025 on nyt nähty ja keskustelu voi alkaa.

Lisätietoja: www.lahti.fi/yleiskaava

-Petri Salomaa-

Suuri tuho

Maa oli järähdellyt useana päivänä. Pompejin kaupungin asukkaat eivät siitä kuitenkaan huolestuneet. Campanian alueella maa järisi usein. Elokuun 23. tai 24 päivänä vuonna 79 jKr jo vaarattomaksi uskottu tulivuori purkautui räjähdysmäisesti. Se syöksi kidastaan tulta, laavaa, tuhkaa. Laavan ja tuhkan alle hautautuivat Pompejin, Herculaneumin ja Stabiaen kaupungit. Läheskään kaikki asukkaat eivät päässeet pakenemaan tuhon alta. Tuhansia ihmisiä hautautui tuhka- ja hohkakivimassojen alle.

Vesuviuksen purkauksesta on kirjoittanut silminnäkijä, tuhon sattuessa 17-vuotias Plinius nuorempi. Purkaus alkoi siten, että valtava savupilvi kohosi kraatterin suusta. Se levisi suunnattomaksi mustaksi kaasu- ja tuhkapilveksi. Kaikki muuttui pimeäksi kuin yö. Vasta kolmen vuorokauden kuluttua päivänvalo alkoi kajastaa. Kaupunki taloineen oli poissa. Napolinlahden rantaviiva oli siirtynyt kauemmaksi.

Aika kuluu

Ihmiset palasivat vähitellen asuinsijoilleen. Vanhoja kaupunkeja oli mahdotonta kaivaa esiin. Pompejin tilalla oli kukkula, jonka päälle vähitellen kasvoi uutta asutusta. Tuhkakerros oli hyvä pohja hedelmälliselle maakerrokselle, jossa hedelmäpuut ja viiniköynnös menestyivät hyvin. Kukoistavasta Pompejin kaupungista oli jäljellä vain muisto.

1600-luvulla Pompejin paikalle nousseella kukkulalla tehtiin satunnaisia löytöjä muinaisesta kaupungista. 1700-luvun puolivälissä aloitettiin järjestelmälliset kaivaukset, jotka jatkuvat edelleen. Myös suomalaisia on ollut kaivauksissa mukana. Heistä kannattaa mainita erityisesti professori Paavo Castrenin tutkimusryhmä.

Pompeji syyskuussa 2011

Aina siitä alkaen kun koulun historian kirjasta luin kuvauksen Pompejin tuhosta ja yritin mahdollisimman tarkasti tutkia niitä kahta pientä, nuhruista kuvaa jotka aiheeseen liittyivät, olen toivonut pääseväni katsomaan, mitä kaupungista on onnistuttu kuorimaan esiin. Tänä syksynä toive vihdoin toteutui.

Ensimmäinen tunne, kun nousee kivisiä, leveitä portaita kohti esiin kaivettuja rakennuksia, on hämmästys. Kaupunkihan on ollut valtava! Miten suunnaton työ on ollut kaivaa esiin kaikki nuo rakennukset!
Pompeji oli ennen muuta kauppakaupunki, mutta oli se paljon muutakin. Kaupungissa oli mm. kaksi teatteria, useita kylpylöitä, temppeleitä. Arkisempaa ja ehkä jonkun mielestä arveluttavampaakin puolta edustivat vaikkapa kapakat ja bordellit. Kaikkea tuota ovat arkeologit kaivaneet esiin.
Pompeji on ollut vaikuttava kaupunki katuineen ja korotettuine jalkakäytävineen. Suojateitäkin oli. Ne olivat varsinaisesta kadun pinnasta kohollaan olevia neliön muotoisia kivilaattoja, joita pitkin pääsi kuivin jaloin kadun yli.

Yksittäisistä rakennuksista kylpylä oli hieno kaarevine seinineen ja isoine vesialtaineen. Katon rajassa oli rivi miehiä esittäviä korkokuvia – miehiltä ne ainakin näyttivät. Mutta oli kylpyläkin nimenomaan miehille tarkoitettu.
Erään talon sisäänkäynnissä oli koiraa esittävä mosaiikki ja siinä teksti: Cave Canem, eli Varo koiraa. Kovasti tuntui tutulta tekstiltä tämänkin päivän talojen porteilta.

Seinissä on paljon maalauksia, joitten värien kauneus ihastutti. Kun me kauhistelemme graffitteja talojen seinissä, niin osasivat myös pompejilaiset seinäkirjoitusten taidon. Ne olivat tiedotteita tai vaikkapa arvosteluja: ”Sinä olet valehtelija; sinä myyt vettä ja itse juot sekoittamatonta viiniä” kirjoitti vieras kapakan pilariin.

Kaupungin sydän oli forum. Se oli kaiken julkisen elämän keskipiste. Siellä liikuttiin, siellä tehtiin tärkeitä sopimuksia ja tavattiin tuttavia. Tänäkin päivänä niin forumilla kuin kaduillakin parveili lukematon määrä ihmisiä. He olivat tulleet eri puolilta maapalloa tutustumaan Pompejiin, tulivuoren hautaamaan ja ihmisten esiin kaivamaan kaupunkiin.

Puolen päivän mittainen matka menneisyyteen oli aivan liian lyhyt. Pois lähtiessä jäi tunne, että aivan liian paljon jäi näkemättä, aivan liian monia hienoja yksityiskohteita tarkastamatta. Puolen päivän mittainen matka menneisyyteen opetti ainakin minulle, miten paljon meidän aikamme ammentaa siitä, mitä ihmiset ovat tehneet jo satoja vuosia sitten. Asemakaava ei ole tämän ajan keksintöä. Pienyrittäjien merkitys yhteisön menestymiselle on tunnettu jo Pompejissa ja sitäkin kauemmin. Rakkauden tunnustuksia on tehty silloinkin, tosin seinään kirjoitettuina. Ihminen on ollut hyvin paljon samanlainen v 79 jKr kuin nytkin.

Vesuvius tänään

Kun edellisen kerran kävin Napolissa, muistan katselleeni rantakahvilassa istuessa Vesuviukselle. Sen kraatterista nousi kapea savujuova kohti taivasta. Tällä kertaa kraatterista ei savua noussut. Paikallinen oppaamme kertoi, että tulivuoren tutkijat ovat kiinnittäneet samaan asiaan huomiota.

Tänä syksynä Vesuvius näytti kiltiltä kuin kissa sinisessä usvassa. Sen juurelle ja rinteille on rakennettu runsaasti taloja. ”Kaavalla ja kaavatta” hymähti opas. Ihminen luottaa hyvään onneen. Niinhän ne luottivat Pompejissakin.

Eila Jokinen

Vasta 17 vuoden ikään ehtinyt mäkihyppääjätär Julia Kykkänen on astumassa tositoimiin ensi viikon alussa. Hän matkusti torstaina Rovaniemelle, jossa viikonloppu kuluu harjoittelun merkeissä. Suomen ykköshyppääjä Julia Kykkänen ehti syyskuussa näyttämään taitojaan FIS:n kesä-Continental-cupissa, jossa hän sijoittui komeasti kahdeksanneksi.
– Nyt on ollut parisen kuukautta hyppytaukoa, kun lunta ei ole. Tästä huolimatta harjoittelu on jatkunut tiiviinä, kertoi Renkomäessä asuva Kykkänen.

Hän on harjoitellut 5-6 kertaa viikossa. Harjoitusohjelmaan on kuulunut Kamppailulajikeskuksessa nyrkkeilyä, saliharjoittelua, keskivartalotreeniä ja loikkaharjoituksia sekä lisäksi kuntolenkkeilyä.
Kykkänen on ollut innostunut mäkihypystä jo pienestä pitäen. Hän aloitti hiihtämisen 3-vuotiaana ja ensimmäiset mäkisuksensa hän sai vuotta myöhemmin.
– Omasta tahdostani olen lajia harrastanut, selvitti Julia Kykkänen, jonka Kimmo-isä toimii Hiihtoliiton valmentajana. Kimmo Kykkänen on aktiiviaikanaan harrastanut lajia, kuten myös on tehnyt Julian 23-vuotias Jere-veli. 20-vuotias Jesse on myös hypännyt, muttei ole enää aktiivi.
– Kesä-cup antoi viitteitä siitä, että oikeaan suuntaan olen menossa. Naisten sarjassa saa hypätä tosissaan, jos mielii menestyä. Hyvillä hypyillä voi arvokilpailuissa olla 10-15 parhaan joukossa, Julia Kykkänen juttelee vaatimattomasti.

Talvikausi alkaa ensi viikolla, jolloin kisaillaan Rovaniemellä tiistaina ja keskiviikkona naisten Continental-cupin merkeissä. Rovaniemeltä hän lentää Helsinkiin, josta matka jatkuu Norjan Lillehammeriin, jossa kisaillaan naisten maailmancupin merkeissä 3. joulukuuta.

Vaikka Julia Kykkänen on lahtelainen urheilija, hän ei enää edusta Lahden Hiihtoseuraa. Seura on vaihtunut rovaniemeläiseksi Ounasvaaran Hiihtoseuraksi.
– Vuosi sitten kesällä tein päätöksen siirtyä Ounasvaaran Hiihtoseuraan. Syynä oli se, että LHS:n mäkijaoston puheenjohtaja oli päättänyt, että minun pitäisi olla samassa ryhmässä poikien kanssa. Seurassa ei tueta eikä arvosteta naismäkihyppääjiä, joten edessä oli seuran vaihto, mainitsi Julia Kykkänen, joka edelleen asuu vanhempiensa luona ja harjoittelee pääasiallisesti Lahdessa.
– Seura tässä vain vaihtui. Rovaniemellä uskotaan naismäkihyppääjiin.

Kykkäsen tietojen mukaan Suomessa on yli 20 aktiivisesti lajia harrastavaa naista. Lahdesta löytyy hänen lisäkseen kolme tyttöä, jotka haluavat kisata tosissaan.
– He ovat menneet kovasti eteenpäin. Toivoisin lajin pariin löytyvän tyttöjä enemmänkin.

Julia Kykkäsen pituusennätys mäkihypyssä on 122 metriä. Tuollaisen leiskauksen hän on tehnyt Lahden betonista.
– Lentäminen pitkälle on hieno asia. Se tuo aina intoa lisää.
– Alkavan kauden tavoittenani on hypätä paremmin kuin viime kaudella. Olen keskittynyt mäkihyppyyn, joten opiskelu on toistaiseksi jäänyt. Olen kuitenkin hakenut Suomen Urheiluopistoon Vierumäelle, jossa toiveissani on suorittaa liikunnanohjaajan perustutkinto, Julia Kykkänen valaisi tulevaisuuttaan.

Harri Hulkko

Lahdessa on virinnyt kaamoksen harmaudessa vilkas keskustelu kulttuuriarvoista ja taiteen opetuslaitosten jatkoelämästä Lahdessa. Valtion talousarviossa on opetusministeriön sivuille merkitty ammattikorkeakoulutasoisen oppilaspaikkaluvun pudotuksia.
Koko maassa ammattikorkeakouluista aiotaan vähentää 2000 aloituspaikkaa tulevina vuosina.

Opetusministeri Jukka Gustafsson (Sdp) ja työryhmien mukaan taidelaitokset tuottavat työttömiä kuva-, musiikki-, teatteri-, sekä viestintäalalle koulutettuja ihmisiä. Lahdessa tämä koskisi vankan jalansijan saanutta Muotoilu- ja taide-instituutin kuvataideopetuksen hiljaista hiipumista. Elokuva- ja TV-osastolle on madonluvut jo opetusministeri Stefan Wallinin (Rkp), aikana luettu. Lähitulevaisuudessa on myös Ståhlberginkadulta on vaarassa loppua musiikki- ja mahdollisesti viestintä-alan koulutus.

Teatteri Jukossa keskusteltiin vilkkaasti AMK:n taidealojen tuomasta suoranaisesta hyödystä päätoimittaja Heikki Hakalan johdolla, ja minkä aukon niiden lopettaminen jättäisi. Oppilaspaikat eivät välttämättä loppuisi, vaan niistä muodostuisi uusia aloituspaikkoja liiketalouden linjalle. Tiedotusvälineissä ovat taidelaitosten oppilaat ja opettajat ottaneet kantaa heidän opinahjojaan koskeviin kysymyksiin. Konsernin maakunnallinen hallitus on ollut asiasta yllättävän hiljaa samoin ylimmät, johtavat toimihenkilöt. Pelätäänkö korkeimmalla johtotasolla muidenkin opetusalojen aloituspaikkojen menetystä tulevaisuudessa, jos taidealojen loppumisesta kovasti kiivaillaan. Emeritusopettaja Tarmo Virtanen puki asian kysymykseen muotoon puheenvuorossaan.

Lehtori Kirsti Nenye on ihmetellyt, eikö opetusministeriössä nähdä kulttuurialan opetuksen vaikutusta niin Lahdessa, Kankaanpäässä ja Kemi- Tornion seudulla. Kysymys ei ole ainoastaan oppilaitten mahdollisesta siirtymisestä tulevaisuudessa Helsinkiin ja Turkuun, vaan kokonaisuuden vaikutusta alueen monipuoliseen opettajatarjontaan. Taideaineiden ammattilaisista hyötyvät opettajina ja ohjaajina järjestöt ja kansalaisopistot, peruskoulut sekä viestimien kulttuurialojen asiantuntijoina. Lisäksi Nenye korosti Lahden Taide-instituutin oppilaitten korkeaa valmistumisprosenttia ammattiin. Pienehkön oppilaitoksen hyöty on oppilaitten henkilökohtaisessa huomioimisessa ja opinnäytteiden valmistumisessa ajallaan.

Lahden marraskuisia kulttuuritapahtumia ovat olleet järjestämässä myös Lahti-Seura Lahen illan merkeissä kuluvalla viikolla sekä Keskusta-isäntä Timo Taulon järjestämä ja Lahden Keskustaeheytys ry:n järjestämä Kaljaa vai Kaupunginorkesteri. Lahen illassa olivat mukana etelälahtelaiset, kirjastonjohtaja Eila Jokinen ja tutkija Riitta Niskanen.

Eila Jokinen on nähnyt kaupungin eteläisten osien kehityksen asuessaan vanhalla Tornatorilla, Hennalan kupeessa, Hennalassa, Venetsiassa ja Liipolassa. Hänelle mieleen painuvinta on ollut Tornalla vietetty lapsuus ja nuoruus Lahden Rullatehdas Oy:n työntekijöitten taloissa. Niistä on jäljellä Rykmentinkadun varrella olevat pienet omakotitalot ja kerrostalo ja vanha isännöitsijän huvila keskellä uusia kerrostaloja.

Riitta Niskaselle mieleenpainuvin koti oli lapsuuden Olavinlinnassa. Siellä arkkitehdiksi opiskellut tyttö sai ensivaikutteet arkkitehti Unto Ojasen hyvin suunnittelemasta kaupungin virkamiesten talosta, missä asuivat niin kaupunginjohtaja Kajala kuin toimistojen työntekijät.

Illan keskusteluissa merkittäviksi Lahden tunnusmerkeiksi nousivat Salpausselän kisat, Kaupungin teatteri, Sirenien suunnittelema Konserttitalo, Sibeliustalo sekä Kauppatorin ympäristö.

Lahden AMK:n kulttuurialojen linjat ovat tuottaneet Lahteen ja talousalueelle muualta tulleita alan osaajia, mikä näkyy keskustelujen hyvässä tasossa ja huolessa kehityksen ehkä miinusmerkkisestä tulevaisuudesta.

Marja-Liisa Niuranen