Paljon keskustelua niin vastaan kuin puolestakin aiheuttanut toriparkkihankkeen rahoitus konsernipankista siunattiin viime maanantaina kaupunginvaltuuston kokouksessa äänin 32-27. Päätös oli ratkaiseva toriparkin rakentamisen kannalta. Toriparkin pitäisi suunnitelmien mukaan olla valmis vuonna 2015 ja sen hinnaksi on arvioitu 23,3, miljoonaa euroa.

Koska kunnallisvaalit ovat jo aivan ovella, on lahtelaisten hyvä tietää, ketkä valtuutetut olivat toriparkin puolesta ja ketkä vastaan.
Tarkista alta kummasssa ryhmässä sinun valtuutettusi on:

Toriparkkia puolsivat:

Basboga Alettin (sd)
Himanen Hannu (kok)
Hildén Sirkku (sd)
Iivonen-Pekesen Susanna (sd)
Kaartinen Leena (kd)
Kari Mika (sd)
Kerkkä Merja-Liisa (sd)
Komu Pekka (sd)
Lehto Martti K (kok, varavaltuutettu)
Lehtomäki Saila (kesk)
Lindqvist Maija-Liisa (kesk)
Loponen Marjo (kd)
Luukka Maarit (kesk)
Mantere Leena (kd)
Mäntylä Aleksi (vihr)
Niinistö Sari (kok)
Nissinen Jarkko (sd)
Nurmi Tuija (kok)
Paulamäki Risto (sd, varavaltuutettu)
Pohjolainen Einari (kok)
Ratia Jorma (kok)
Rostedt Juha (kok)
Räihä Simo (kok)
Räihä Timo (kd)
Salmi Kari (sd)
Salminen Reijo (kok)
Simolin Ilkka (kok)
Vaara Kirsti (vihr)
Vahter Merja (kok)
Vainio Eero (sd)
Vauramo Saara (vihr)
Viljanen Ilkka (kok)

Toriparkkia vastustivat:

Hakala Seppo (kok)
Hartman Jari (sd)
Hilkemaa Juhani (kok)
Holopainen Antti (vas)
Jokinen Eila (sd)
Järvinen Pekka (vas)
Kataja Matti (kok)
Kauppila Matti (vas)
Kautto Vuokko (vas)
Kirwa Wilson (kok)
Koskinen Lasse (ps)
Koskinen-Laine Ulla (sd)
Kotala Raimo (Senioripuolue)
Lehto Rami (ps)
Louhelainen Helena (vihr)
Luhtanen Leena (kok)
Nieminen Erkki (sd)
Nikkanen Arja (kok)
Rantanen Pentti E (kok)
Rautkoski Paavo (ps)
Ripatti Tapani (sd)
Skinnari Jouko (sd)
Sundström Paul (sd)
Taavila Marja-Leena (kok)
Vaara Ulla (sd)
Viinikka Anneli (sd)
Vuori Eino (vas)

– Petri Salomaa-

Lahden kaupunki muutti viime syksynä paljon arvostelua herättäneen omakotitonttien luovutusmenettelyn. Viime syksyyn asti tontit myönnettiin pisteytyksellä, jossa on huomioitu hakijan perhekoko, ikä ja tulot. Jatkossa kaupungin tavoitteena on luovuttaa noin 80 % uusista tonteista hakemusten perusteella tehdyllä pisteytyksellä ja loput noin 20 % arvonnalla ja/tai tarjouskilpailulla. Uudet tontit luovutetaan kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä. Uusien tonttien hakuajat kuulutetaan lehti-ilmoituksilla ja kaupungin kotisivuilla.

Ensimmäisellä hakukierroksella jakamatta jääneet ja varauksesta palautuneet vapaasti haettavat tontit jaetaan kuukausittain. Tonttien hakuaika päättyy pääsääntöisesti jokaisen kuun viimeisenä päivänä. Omakotitontit ovat ensisijaisesti tarkoitettu yksityishenkilöille, jotka eivät 10 vuoteen ole saaneet kaupungilta tonttia. Toissijaisessa asemassa ovat yritykset ja henkilöt, jotka ovat saaneet tontin aiemmin.

Uudet tontit voidaan luovuttaa kolmella menettelytavalla:

Pisteyttämällä, jossa tekninen lautakunta luovuttaa tontit varattaviksi hakemuksissa annettujen tietojen perusteella tehdyllä pisteytyksellä . Pisteytykseen vaikuttavat perhekoko, perheen tulotaso ja hakijoiden ikä sekä onko hakija 10 viimeisen vuoden aikana saanut kaupungilta tonttia.

Tarjouskilpailulla, jossa tontit luovutetaan korkeimpien tarjousten perusteella. Tarjouskilpailuun osallistujat lähettävät sitovan tarjouksen haluamastaan tontista tai tonteista määräaikaan mennessä. Tarjousten kohteena oleva tontti luovutetaan kaupungingeodeetin päätöksellä korkeimman tarjouksen tehneelle. Tarjouskilpailuun osallistumisen edellytyksenä on, että tarjouksen tekijä on yksityishenkilö. Mikäli yksi tarjoaja on tehnyt kahdesta tai useammasta tontista korkeimman tarjouksen, valitsee hän tonteista yhden. Tällöin valinnan ulkopuolelle jääneen tontin saa tontista toiseksi korkeimman tarjouksen tehnyt. Tarjotun hinnan lisäksi tontin saaja maksaa tontin lohkomiskustannukset 1 150 euroa.

Arvonnalla, jossa arvontaan osallistuneiden hyväksyttyjen hakemusten perusteella arvotaan tonttien valintajärjestys. Hakemuksella tontin hakija ilmoittaa tulonsa ja onko hakija saanut tontin kaupungilta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yksi hakemus koskee kaikkia arvottavia tontteja. Arvontaan valitaan hakijat, jotka ovat yksityishenkilöitä, joiden hakemuksessa ilmoitetut tulot ovat vähintään 2 500 euroa kuukaudessa ja jotka eivät ole saaneet kaupungilta tonttia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Arvonta suoritetaan kaikkien hakuehdot täyttävien hakijoiden kesken siten, että arvonnan voittaja saa ensimmäisenä valita arvontaan osoitetuista tonteista itselleen sopivan, toiseksi arvottu hakija seuraavan tontin jne.Tontit luovutetaan kaupungingeodeetin päätöksellä varattaviksi.

Lähde: www.lahti.fi

”Haluamme avata ihmisten silmät näkemään ympärillä olevat upeat rakennukset ja maisemat sekä kertoa heille, millä tavoin he voivat niitä puolusta”, kertoo Suomen Kotiseutuliitto ry:n vuoden koulutusteema. Liitto on lähtenyt kouluttamaan kulttuuriympäristöstään kiinnostuneita asukkaita ja virkamiehiä teemalla Kulttuuriympäristö kunniaan eri puolelle maata. Tapahtumien vetäjä on yliarkkitehti Liisa Tarjanne. Hänen johdollaan vierähti mielenkiintoinen iltapäivä viime maanantaina Lahden kaupunginkirjastossa.

Avajaissanoissaan Päijät Hämeen maakuntamuseon johtaja Timo Simanainen korosti Suomen sitoutumista kymmenen vuotta sitten Euroopan neuvoston Granada-yleissopimukseen. Sen piiriin kuuluvat myös Suomessa valikoidut kulttuurimuistomerkit, rakennuskokonaisuudet ja ulkoilmakohteet. Suomessa rakennuslainsäädäntö uusiutui 2010, missä kuntia velvoitetaan kaavoitus- ja rakennuslupia myönnettäessä huomioimaan kulttuuriympäristö, joka kertoo asukkaille monien sukupolvien työstä.

Perustuslakimme 20 § tukee kansalaisia olemaan mukana terveelliseen ympäristöön vaikuttamisessa sekä kantamaan vastuuta elinympäristönsä luonnon monimuotoisuudesta ja kulttuuriperinnöstä. Suomessa kansalaiset ovat viime vuosina käyneet yksityisesti tai ryhminä oikeustaisteluita viranomaisten laatimia asemakaavoja vastaan. Muutoksen hakuun ei yksin riitä sanalliset selvitykset, vaan mukana pitäisi olla myös luonnospiirustuksia oikaisuvaatimuksen tueksi.

Maakuntaliitot ja -museot, Ely-keskukset ja kuntien kaavoitus- ja rakennusviranomaiset ovat lupaviranomaisia, jotka antavat lausuntonsa historiallisen kulttuuriympäristöön tulevista muutoksista. Hämeen maakuntaliiton arkkitehti Tatu Oukkan vastuualueeseen kuuluu historiallisen Hämeen Härkätien lävistämät kunnat. Oukka totesi, että lupaviranomaisen pitää tarkastella kulttuurihistorialliseen kyläyhteisöön tulevaa, uudistavaa kaavaa ja rakennusta tai tietä, ajatellen miten maisema muuttuu, mitä tulee tilalle ja miten se sopeutuu nykyiseen ja tulevaan kehitykseen.

Suomalainen rakennuskanta painii eri sarjassa kuin esimerkiksi Roomassa matkailijoitten ihastellut kohteet. Siellä rakennus saattaa olla 600 – 800 vuotta ja tänä päivänä asuin- tai muussa käytössä. Suomessa runsas 100 vuotta sitten rakennettu on jo joutunut rakentajien ja virkamiesten kriittisen tarkastelun kohteeksi, kannattaako rakennusta enää ylläpitää vai joutaako purkulistalle?

Yleisön joukosta kysyttiin Lahden Mytäjäisten punatiilisen veturivarikon tulevaisuutta Lahden kaupunginmuseon tutkija Riitta Niskaselta.
– Varikon kohtalosta ei ole vielä sen hallinnoiman Senaattikiinteistöjen osalta tullut päätöstä. Jos huomioidaan alueen historiallinen jatkumo Helsinki-Lahti- Pietarin-radan rakentaminen, rautatieasema ja asemapäällikön talo ja tulevaisuus, olisi varikkoalueen säilyttäminen arvokasta myös tulevaisuudessa.
Kaupunginarkkitehti Anne Karvinen-Jussilaiselta kysyttiin Rauhankadulta tervehirsisen Kotilan puutalon purkamisen syytä..
– Talo purettiin, koska omistajayhtiö ei pystynyt sitä nykyaikaistamaan ja esimerkiksi kaupunki ei rahoitukseen lähtenyt mukaan. Näin käy valitettavan usein. Ely-keskuksen Lahden toimistosta arkkitehti Annu Tulokas loi tilaisuudessa laajan katsauksen kaavoituksen ja lainsäädännön antamista mahdollisuuksista vaikuttaa elinympäristömme arvoihin.
Marja-Liisa Niuranen

Tammikuussa 2012 tilastoitiin yhteensä 133 kiinteistövälittäjien tekemää asuntokaupaa Lahdessa, kun vastaava luku oli 145 kauppaa tämän vuoden tammikuussa.

Mielenkiintoista on verrata lamasyksyn 2008 äkkipysähdystä viime vuoden vastaavaan neljännekseen, jolloin taantumapuheet alkoivat. Vuoden 2011 viimeisenä neljänneksenä Lahden alueella tehtiin 509 asuntokauppaa, kun vastaava luku lamasyksynä 2008 oli vain 309 asuntokauppaa. Vastaavaa rajua pudotusta ei siis nähty viime vuoden syksyllä, vaikka pessimistit ja talousviisaat sitä ennustivatkin.

Eniten taloustilanteen heikkeneminen vaikuttaa Päijät-Hämeessä isompien ja kalliimpien perheasuntojen kauppaan. Kauppaa tehdään nyt eniten alle 200.000 euron kohteista. Kysyttyjä asuntoja ovat olleet erityisesti sijoitusyksiöt sekä kaksiot, joita ostavat nuoret ensiasunnoiksi. Vuokrien jatkuva nousu vaikuttaa näihin molempiin kokoluokkiin. Sijoittajat hakevat hyvää ja turvallista tuottoa rahoilleen, kun pörssiin tai rahastoihin ei uskalleta enää sijoittaa. Nuoret vaihtavat kalliin vuokra-asuntonsa omistusasuntoon, koska alhainen korkotaso houkuttaa edelleenkin asuntokaupoille. Korkotason on ennustettu olevan historiallisen alhaalla vielä pitkään.

Edullisimmillaan yksiön on tammikuussa Etelä-Lahdesta saanut ostaa Keijupuistosta, jossa Tapparakatu 1:ssä on tehty kaupat 43.000 eurolla, kun arvokkain yksiö on mennyt kaupaksi Keijutie 13:sta hintaan 114.000 euroa. Kaikkien kerrostalohuoneistojen keskimääräinen myyntiaika oli Lahdessa alkuvuodesta 12 viikkoa, kun se vuosi sitten oli vain 9 viikkoa.

Omakotitalokaupan odotetaan vilkastuvan taas kevään myötä. Yleisesti voidaan todeta, että Lahden alueella ostajien ”kipukynnys” ylittyy kauppahinnan ollessa yli 300.000 euroa. Lahden alueella on jatkuvasti myynnissä tämän hinnan ylittäviä taloja noin 100 kappaletta, joista vain neljännes saadaan myytyä yli 300.000 euron kauppahintaan.
Myyjillä on usein liian korkeat odotukset talonsa oikeasta arvosta. Lahden alueella omakotitalojen keskimääräinen myyntiaika on tilaston mukaan ollut alkuvuodesta 15 viikkoa, kun se vuosi sitten oli vastaavan ajankohtana 12 viikkoa.

Tammikuun 2012 edullisin omakotitalokauppa on tehty Etelä-Lahdessa Venetsian Toisellakadulla 140.000 euron kauppahintaan, kun kallein hinta 315.000 euroa on saatu Renkomäen Ruutonkadulla.

Lähde: Päijät-Hämeen Kiinteistönvälittäjät ja Logica Oy.

68-vuotias Reino Takala on seurannut Salpausselän kisoja pikkupojasta lähtien. Kiinnostusta kisoja kohtaan riittää miehellä vieläkin, vaikka suomalaisten menestys on ollut tällä kaudella heikko.
– Jo 7-vuotiaana kiinnostuin Salppurin kisoista, kun asuimme Karhunkadulla ja 50 kilometrin kisan hiihtolatua kilpailijat hiihtivät talomme vierestä. Olihan se kauheaa, kun piikkilanka-aidat oli viritelty esteeksi, mutta kilpailua katsomaan piti päästä, kertoo Reino Takala.

Varsinainen innostus alkoi kyteä koulussa. 1950-luvulla hän hankki vuosittain itselleen koululaislipun, jotta pääsi seuraamaan kisoja paikan päälle. Tutuksi tulivat monet entiset mäkimiehet kuten esimerkiksi edesmennyt Eino Kirjonen ja Veikko Kankkonen.
– Olen aina pitänyt mäkihypystä, vaikka en ole sitä itse harrastanut. Antero ”Napu” Verron, Jari Puikkosen, Toni Niemisen ja muiden lahtelaisten hyppääjien taitoja on tullut seurattua.

Reino Takala kävi nuorena innostuneesti mukana koululaiskisoissa osallistuen hiihtokisoihin ja kerran jopa pujotteluun. Siihen aikaan, kun Urheilukeskuksessa oli vanhan kunnon puumäen vieressä pujottelurinne.
– Koululaiskisoissa yksi oppilas oli sairastunut ja opettaja käski minun mennä kisaan mukaan. Minulla oli lyhyet sukset ja sijoituin yllättäen kolmanneksi, Takala muistelee urheilu-uransa kohokohtaa.

Salpausselän kisoissa hän on joutunut tyytymään katsojan rooliin minkä hän on kokenut mielekkääksi. Finlandia-hiihdossa hän on ollut talkooporukassa mukana yli kymmenen vuoden ajan. Talvisin mies pitää kuntoaan yllä hiihtämällä ja lunta kolaamalla. Liipolan ladulla hän hiihtää kolmesti viikossa Renkomäkeen ja takaisin. Lunta hän kolaa innokkaasti, koska kolaaminen käy hyvästä harjoituksesta.
– Hiihtäminen on minulle nykyisin helpompaa kuin käveleminen. Tämän olen huomannut sen jälkeen, kun minulle tuli laskimotukokset molempiin jalkoihin. Liipolalaisena olen sitä mieltä, että täällä ladut pidetään kunnossa. Tärkeintä on pitää Selän ladut huippukunnossa, sillä ne edustavat Lahtea.

Takala palaa vielä mielellään muistoihin.
– Kouluaikana kuntokortteihin sai leimoja, joita sitten ylpeänä näytettiin opettajalle. Jalkarannassa asuessamme tuli usein hiihdettyä Rautakankareen majalle, jossa ainakin viikonloppuisin talonmiehen rouva tarjosi lämmintä mehua. Hiihtoseuran miehet viihtyivät siellä myös kesäaikana mainiosti käyden melomassa. Joskus me pikkupojatkin saimme meloa LHS:n kanooteilla. Siellä oli myös trampoliini.

– Mäkihyppyä pitää todennäköisesti mennä nytkin katsomaan. Se on sellainen pyhä juttu. Vahinko vain, että näitä mäkikisoja on jouduttu keskeyttymään, siirtelemään ja jopa peruuttamaan. Tämä on näkynyt yleisömäärissä, sillä pääkaupunkilaisia on jäänyt paljon pois. Olisi hienoa, jos uusi tuuliverkko pysäyttäisi tämän yleisökadon, toivoo Reino Takala. jonka mielessä välkkyy lauantain ilotulituksen loistava räiske.

Harri Hulkko

Kaupunginteatterin Eero-näyttämölle on teatterinjohtaja Maarit Pyökäri antanut tilaa vierailijoille. Maaliskuussa Eerolle palaa jo syksyllä ensi-iltansa saanut nuoren polven englantilaisen kirjailija ja elokuvaohjaaja Philip Ridleyn Vincent River-draama.

Philip Ridleyn rajun Vincent River näytelmän maailman ensi-ilta oli 2010 Berliinissä. Suomessa sen tekijöihin kuuluvat Vapaa Teatteri, Teatteri Korjaamo, Tampereen työväenteatteri ja Turun kaupunginteatteri, missä jokaisessa ovat näytökset syys- tai kevätkaudella. Käsikirjoituksen on suomentanut Sami Parkkinen. Se on kahden näyttelijän Tiina Wecksrömin, Anita ,tapetun Vincentin keski-ikäinen äiti ja kaveri Jamie, Markku Riutun näytelmä.
Ohjaaja ja lavastaja Mikko Roiha on tehnyt Eerolle eleettömän tason, kuin nyrkkeilykehän missä on pöytä, tuoli ja taisipa olla matkalaukkukin. Sami Silénin ja Mika Meskasen äänisuunnittelu ja videotekniikka valokuvineen muodostivat karsitulle lavastukselle kertovan taustan. Pukusuunnittelija Taina Sivonen ei ollut kahden näyttelijän arkiseen vaatetukseen turhia euroja sijoittanut. Kun näyttämö on karsittu, katsoja keskittyy ainoastaan näyttelijöiden vuorosanoihin ja elekieleen.

Vincent River näytelmän äiti, Anita Tiina Wecktröm ja murhatun kaveri Jamie, Markku Riuttu .

Poika Vincent on raa´alla tavalla tapettu työläiskaupungin talorohjon rauniolle, missä miesten on tapana käydä vetensä heittämässä. Tapetun äiti Anita ja kaveri Jamie kohtaavat. Heidän välillään käydään rankka keskustelu ja kuulustelu siitä, mitä on tapahtunut. Tiina Weckströmin rooli äitinä on rakennettu suurelle järkytykselle, mistä ei ulospäin näy kuin jäykkä ulkokuori, kunnes kuori murtuu. Jamiena Riuttu tekee elämänsä roolin. Hän on välttelevä, kaipaava, lohdutusta omaan tuskaansa anova ja tuskassaan räjähtelevä nuori, elämänsä järkytyksen kokenut.

Pojilla oli ollut suhde ja Jamie syyttää itseään Vincentin kuolemasta. Ihmiset, nuoret tai vanhat ovat arvaamattomia kohdatessaan heistä erottuvan ihmisen. Toisilleen tuntemattomat nuoret miehet pyytävät tupakkaa ja tulta Vincentiltä. Syntyy poikarakkautta tunteva hajuaistimus ja viha, jonka seuraukset johtavat hautausmaalle. Näytelmä on realistinen. Se murhenäytelmä voi tapahtua meidän ajassamme, missä tahansa Lahdessa, Helsingissä, Berliinissä tai Lontoossa.

Marja-Liisa Niuranen

Omalähiölehden toimitus kysyi Launeen , Liipolan ja Renkomäen kirjastojen asiakkaitten viime vuoden kirjasuosikkeja. Kymmenen kärjessä listaa pyydettiin aikuisten kaunokirjallisuudesta, lasten ja nuorten kirjat ovat omassa sarjassaan samoin aikuisten tietokirjallisuus. Liipolassa lainataan runsaasti myös venäjänkielistä kirjallisuutta.

Lainatut kirjat olivat pääasiallisesti 2010-2011 painettuja, mikä kertoo kirjastossa kävijöiden tietävän uutuusteokset. Lasten ja nuorten kirjojen sarjassa Sinikka Nopolan Risto Räppääjä-kirjat olivat ylivoimaisesti eniten lainattuja Launeen ja Liipolan kirjastoissa, mutta Renkomäellä löytyy valtavirrasta poikkeavia nuoria ja lapsia. Siellä ei Nopolan kirjoja noteerattu topten-listalle.
Tietokonetekniikan harrastajia Launeella ja Liipolassa kiinnosti Windows 7- ohjekirja ja Excel 2010 pikaopas.

Lasten ja nuorten kirjoista renkomäkeläiset lukivat Aino Havukaisen Tatun ja Patun Suomi-kirjaa samoin Launeen lapset pitivät parivaljakon Supersankari- sekä Oudot aakkoset- ja Tatu ja Patu Työntouhussa-kirjoista. Renkomäkeläiset lukivat myös Mauri Kunnaksen Urheilukirjaa, tytöt lainasivat Unelmien prinsessaa, isät ja pojat varmasti Guinnes World records-2005 teosta ja Fleur Starin Nosturi-kirjaa. Simon Hollandin Avaruus kuuluu varmasti miehiseen mielenkiintoon.

Lisi Madloffin Koiranpentu oli mieleinen kaikille omasta koirasta haaveileville. Ripley’sin kirja Usko tai äläkiinnosti kahdeksanneksi eniten. Edelleen renkomäkeläiset lainasivat Caroline Youngin Aaveiden Atlas, opaskirja yliluonnolliseen ja Caroline Binghamin Paloautot taisivat olla pikkuväen mielenkiinnon kohteena.

Launeella nuoret lukivat myös J.K. Rowlingin Harry Potter ja viisasten kivi, aikaisempien vuosien suosikkiteosta.
Aikuisten kaunokirjallisuuden tähtisarjaan kuuluvat Nora Roberts’n teokset Liipolassa ja myös Launeella; Jotain uutta, Jotain Vanhaa, Unelmien aika, Alex vakuuttuu. Pirjo Rissasen Muistot oli suosiolistalla samoin Enni Mustonen ja hänen kirjansa Lapin vuokko sekä Morsiuskesä.
Tuija Lehtisen Nappikaupan naiset ja Suklaapolkuja saivat runsaasti lukijoita. Peter Franzenin Tumman veden päällä on monen suosikki samoin Ilkka Remeksen Shokki aalto ja Isku ytimeen. Mikko Rimmisen Nenäpäivälöysi myös lukijansa. Laila Hietamiehen Siniset Viipurin illat viehätti edelleen launeelaisia.

Jännitystä lainattiin kaikista kolmesta kirjastosta. Eniten suosiota viime vuonna saavuttivat kirjailijat Reijo MäenKolmijalkainen mies, Seppo Jokisen Räätälöity ratkaisu ja Ajomies, Outi Pakkasen Seuralainen, Leena Lehtolaisen Minne tytöt kadonneet, Harri Nykäsen Paha, paha tyttö, Jarkko Sipilän Katumurha ja Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja rautahuone sekä Matti Rönkän Tuliaiset Moskovasta. Ruotsalaisista kirjailijoista Mankell Hemmingin Savuna Ilmaan ja Camilla Läckbergin Perillinen jakoivat lukijan mielenkiinnon.

Tietokirjojen skaala oli leveä. Anne Velde-Luoman kirja Kaaoksen kesyttäjä – tavarat, paperit ja aika haltuun, iskee nykyajan ytimeen. Samaa asiaa ajanee John Naishin Riittää ja irti maasta, jossa kaikkea on liikaa sekäAlexander Schönbergin Tyylikkäänä köyhäilyyn.

Ihmiset ovat kiinnostuneita myös mystiikasta kuten Kaija Juurikkalan kirjasta Varjojen taika – matka edelliseen elämään taiMHeikki Sauren matka yli ymmärryksen. Itsehoitoon opastavat kirjat kiinnostivat useita lukijoita. Niitä oli kirjastojen listoilla: Hilkka Ahteen Inhimilliset tekijät, Ulrica Nordbergin Voimajooga, Jari TöyrynReuma ja kihti, Antti Heikkilän Diabeteksen hoito ruokavaliolla ja Tuula Laamasen Ravintoterapian käsikirja.

Ihmisen luovuuteen viittaavat kirjavalinnat kuten Anu Alaterän Tiedonhaun perusteet, Liisa Jääskeläisen Sana Kerrallaan, johdatus luovaan kirjoittamiseen. Ohjeita käden taitoihin löytyy Emma Hardyn Ompele kaunista lapselle, kuuluneeko samaan ohjeistukseen kirja Ei mennyt niin kuin Strömsössä!

Kirjastojen antamista tiedostoista koonnut
Marja-Liisa Niuranen

Nimenä Osman Gebreil ei välttämättä kuulosta tutulta, mutta nimen Hassan Osman varmasti kaikki lahtelaiset tuntevat. Kyseessähän on tuo aina yhtä hymyilevä ja iloinen, sudanilaissyntyinen lahtelaislääkäri. Hassan Osman vaihtoi jokin aika sitten nimensä, koska arabiankielinen nimi tuntui aiheuttavan vaikeuksia mm.lentokentillä.

Hän on ollut lääkärintoimensa ohella mukana mm. kunnallispolitiikassa istuen kunnallisvaltuustossakin 90-luvulla niin SMP:n kuin SDP:kin riveissä. Politiikka ei Osmania enää kiinnosta, sen sijaan tänä päivänä hänen aikansa lääkärintyön lisäksi vie Sudan-Suomi- yhdistys, jonka avulla on tarkoitus edistää Sudanin ja Suomen suhteita taloudellisella, kulttuurisella ja sosiaalisella alueilla, hyödyntäen jäsenten kulttuurituntemusta, kielitaitoa ja hyviä suhteita Sudaniin.
– Sudanissa ei ole Suomen suurlähettilästä, joten jonkun täytyy maiden välisiä suhteita pitää yllä perustelee Hassan Osman yhdistyksen perustamista.

Sudanin alue on ollut jo vuosia levotonta seutua erinäisine konflikteineen. Jonkinlainen päätös riitoihin saatiin viime vuonna kun Etelä-Sudan irrottautui emämaastaan ja julistautui itsenäiseksi valtioksi. Osman lähti Sudanista jo 70-luvun alussa, mutta on pitänyt hyvät suhteet maassa asuviin sukulaisiinsa. Tosin kahden viimeisimmän visiitin välissä ehti vierähtämään peräti 17 vuotta johtuen levottomuuksista, joten yllätys oli suuri, kun hän vieraili tänä vuonna Sudanissa.
– Olin todella yllättynyt kuinka siistiä ja hienoa siellä oli. Maassa on paljon luonnonvaroja ( öljy, kupari, rauta jne) ja sen myös näkee tänä päivänä. Sudanissa rikkaat ovat todella rikkaita ja köyhät todella köyhiä, joten sinänsä maa ei eroa muista Afrikan valtioista.
– Sudania kohtaan on paljon ennakkoluuloja, vähän samaan tapaan kuin minäkin luulin, että Suomessa jääkarhut kävelevät kaduilla naureskelee Osman. Näitä ennakkoluuloja yritämme hälventää ja samalla kehittää maiden välistä suhdetta.
– Yhdistyksemme haluaa kerätä mm. avustuksia kriisi- ja katastrofiapuun. Lisäksi haluamme avustaa suomalaisyritysten pääsyä Sudanin kehittyville markkinoille. Kaikki yritysalat ovat tervetulleita maahan ja Sudanissa työvoima on todella halpaa, kuten hinnatkin. Esimerkiksi litra bensaa maksaa vain 15 senttiä ja taxillakin voi ajella 15 kilometriä hintaan 20 senttiä. Kertoo Osman

Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä jokainen, joka hyväksyy yhdistyksen tarkoituksen ja säännöt. Jäsenmaksu on vain 10 euroa/vuosi.

Hivenainetutkimus

Hassan Osman saapui Suomeen 70-luvun lopussa käytyään ensin niin opiskelemassa kuin työskentelemässäkin mm. Englannissa, Saksassa, Itävallassa ja Puolassa. Suomeen hänet toi Suomen sen aikainen lääkäripula. Ennen Lahtea Osman on toiminut lääkärinä mm. Helsingissä, Oulussa, Varkaudessa ja Mikkelissä. Lahteen hän saapui 1979 ja seuraavana vuonna hän perusti oman lääkäriyrityksensä, joka toimii tänä päivänäkin Vapaudenkadulla.
Osman on tullut tunnetuksi myös hivenainetutkimuksen puolestapuhujana ja sen nimeen hän edelleen vannoo.
– Hivenaineanalyysi on usein hedelmällinen tapa hahmottaa oman kehon tilanne, ph-tasapaino, mahdolliset puutteet ja vajaatoiminnat. Hivenaineanalyysin jälkeen asiakkaalla on usein edessään isohko elämäntapamuutos kertoo Osman.
– Sivistys on tuonut myrkyt eli eri lisäaineet ja tuholaismyrkyt jne. ruokaan ja sen takia ihmisillä on paljon erilaisia allergioita. Suomen maaperä on sen verran hedelmätön, että täällä täytyy käyttää erilaisia kemiallisia lannotteita, jotta kasvit saadaan kasvamaan kunnolla. Tuotanto tekee rahaa, mutta myrkyt päätyvät ruokiin kauhistelee Osman.

Kovasti keskustelua aiheuttaneesta karppaamisesta Osmanilla on mielipide:
– Kohtuus kaikessa. Liika on huono ja liian vähän on huono. Ravinnon pitää olla monipuolista ja kaikkea on saatava sopivassa mitassa.
Sen sijaan roskaruokaan, kuten hampurilaisiin ja pizzoihin ei kannata koskea lopettaa ruokavalistuksensa Hassan Osman Gebreil.

Petri Salomaa

Saksalassa rauhallista rivitaloelämää viettävä Teuvo Savolainen on hurahtanut hiihdon pariin. Tulevana lauantaina hiihtoneuvos saa täyteen 25 hiihdettyä Finlandia-hiihtoa eikä mikään tunnu pidättelevän 60-kymppistä miestä.
– Kypsällä iällä lähdin lajia harrastamaan. Olin jo 34-vuotias, kun hommasin itselleni sukset ja päätin osallistua Finlandia-hiihtoon vuonna 1987 ensimmäisen kerran. Onhan tässä tullut hiihdeltyä, toteaa Teuvo Savolainen vaatimattomasti.

Hänellä on hyvässä muistissa lähdöt Hämeenlinnan Katumajärveltä, vaikka kaikki ei aina sujunutkaan suunnitelmien mukaisesti.
– Välillä oli vettä jäällä 20 senttimetriä, joten hiihtäminen ei tahtonut onnistua. Nykyinen reitti kulkee Lahden urheilukeskuksesta Hollolaan ja sieltä takaisin, joten 50 kilometrin matka on riittävä, painottaa Savolainen.

Hän painottaa sitä tosiasiaa, että suomalainen on urheilija, joka lähtee matkaan kisaamaan lappu rinnassaan täysillä.
– Tämän ikäisellä äijällä ei ole kuitenkaan menestymisen suhteen tavoitteita. Pääasia on päästä maaliin.

Teuvo Savolainen on nuoruudessaan harrastanut urheilua lähinnä koulujen kilpailuissa. 100 metrin juoksussa hän on onnistunut hyvin ja nykyisin juoksun sekä pyöräilyn oheen on ilmaantunut hiihtäminen.
– Joka vuosi lunta olen odotellut ja onhan sitä tullut. Kelistä riippuvainen tässä hiihdossa on oltava, hän totesi hakiessaan suksia Nousukadulla sijaitsevasta Skiiposista Jorma Lindrothilta. Suksiin tehtiin hionta lauantaista perinteisen hiihtotavan matkaa varten.
– En minä ole koskaan mitään pitovoiteita käyttänyt. Tavoitteenani on vain siinä, että pääsen maaliin asti. En ole kelistä riippuvainen, mutta maailmani ei siihen romahda, jos jonkinlainen haaveri sattuu, Savolainen kertoo luottaen Finlandia-hiihdon huoltojoukkojen järjestelyihin, jotka hiihtoneuvos on todennut hyviksi.

Teuvo Savolainen on tyytyväinen eteläisen Lahden hiihtomaastoihin. Saksalasta hänen on helppo sujahtaa Kerinkallion kautta Liipolan ladulle.
– Tuhat kilometriä on tullut täyteen. Joskus olen käynyt myös Urheilukeskuksessakin hiihtämässä.

Savolainen on käynyt pitkänmatkanhiihdoissa Suomessa esimerkiksi Mikkelissä ja Hvinkäällä, mutta ulkomaille hän ole vielä lähtenyt.
– Kun jään eläkkeelle, asia tullee ajankohtaiseksi. Tämän hiihtokauden jälkeen suunnistan kesämökille Asikkalan Rutalahteen polttopuita tekemään, paljasti Teuvo Savolainen suunnitelmiaan.

Harri Hulkko

Lahden Liikunnalla Työhön ry on perustettu 1996. Sen tarkoituksena on toimia työttömyyden vähentämiseksi, edistää päijät-hämäläisten nuorten työllistymiseen tähtääviä toimenpiteitä esim. tarjota 17-25 -vuotiaille nuorille kokemuksia työelämästä työharjoittelun avulla, aktivoida ja tukea heitä pysyvien työsuhteiden luomisessa, sekä edistää nuorten liikuntakasvatusta yhdistyksen toimialueella.

Lity toimii erityisesti päijät-hämäläisiä alle 25-vuotiaita työttömiä ajatellen, mutta myös tätä vanhemmat ja lahtelaiset pitkäaikaistyöttömät ovat tervetulleita mukaan toimintaan. Pitkäaikaistyöttömille Lity haluaa tarjota mielekästä ja hyödyllistä tekemistä, jo hankittujen taitojen ylläpitämistä. Finanssipuolelta toiminnan mahdolliseksi tekee mm. Hämeen ELY-keskuksen osarahoitus sekä Lahden kaupungin palkkausavustukset.

Käytännön toimintaa johtaa projektipäällikkö Jarmo Heino, työharjoittelut toteutetaan yhdessä työnsuunnittelijoiden kanssa. Lity on innokas toimija urheilu- ja muissa työllistävissä tapahtumissa. Lityssä suunnitellaan jatkuvasti uusia tapahtumia ja otetaan myös osaa mahdollisuuksien mukaan muiden järjestämiin tapahtumiin joilla saadaan luotua uusia työharjoittelupaikkoja nuorille.

Lityssä on tällä hetkellä 25 jäsenseuraa, jotka ovat merkittäviä lahtelaisia urheiluseuroja. (mm. Reipas, Kuusysi, Ahkera, Kiekkoreipas jne). Jäsenseurat ovat aktiivisesti mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa Lityn toimintaa.

Työharjoittelun kautta kohti ammattia

Näin yhteishauan aikana on hyvä muistaa, että työharjoittelusta saa tärkeitä pisteitä opiskelupaikkaa hakiessa. Harjoittelun aikana pääsee tutustumaan ja kokeilemaan oikeata työympäristöä, jolle mahdollisesti tähtää tulevaisuudessa. Työharjoittelun avulla voi kokeilla omaa soveltuvuuttaan erilaisille aloille ja löytää vaikkapa toiveammattinsa. Työharjoittelusta on myös aina hyötyä työmarkkinoille ja koulutukseen hakeuduttaessa.

Miten työtön nuori tai pitkäaikaistyötön pääsee mukaan Lityn toimintaan, projektipäällikkö Jarmo Heino?
– Ottamalla yhteyden LiTy:n toimistoon (Urheilukeskus II rappu ). Siellä pääsee valitsemaan itseään kiinnostavat työtehtävät usein vaihtuvalta listaltamme, joita ovat mm.toimisto- ja markkinointitehtävät, hoito-kasvatus- ja opetustyöt, ohjaus ja valmennus ja kunnossapito- ja järjestystehtävät.
Työharjoittelun tarjoajia ovat urheiluseurat, koulut, päiväkodit, tapahtumat (järjestelyt, ohjaus ja valmennus) ja talvisin myös liikkeet, toimistot ja tehtaat. Järjestelmä on tehokas, sillä 90 % hakijoista saa jo ensimmäisen hakuviikon aikana harjoittelupaikan mainostaa Heino Lityn tehokasta toimintaa.

Minkälainen työaika harjoittelussa on ja saako siitä palkkaa?
– Työharjoittelu on tarkoitettu kokopäiväiseksi harjoittelupaikan työaikaa noudattaen. Suositus on 6- 8 tuntia päivässä. Pyrimme, että työharjoittelu kestäisi minimissään yhden kuukauden, maksimissaan vuoden. Työharjoitteluajalta maksetaan työmarkkina- tai työllistämistukea. Taloudellisesta tuesta saa tietoja työvoimatoimistosta. Lityn kautta työharjoittelupaikan saa vuosittain noin 200 nuorta kertoo Heino lopuksi

Petri Salomaa