Lahden ruokaosuuskunta vastaanotti viime perjantaina kunniakirjan osoituksena vuoden ympäristöteosta Lahdessa. Viime helmikuussa perustettu osuuskunta toimii Aaltosen puutarhalta vuokraamallaan pellolla ja kasvihuoneessa Porvoonjoentien varressa.

Tällä hetkellä osuuskunnassa on 65 jäsentä ja toiminta on koko ajan kasvamaan päin ja lisäpeltotiloja ja toista kasvihuonetta kartoitetaan jo.
Kunniakirjan perusteluissa mainittiin osuuskunnan viljelevän yhteisöllisesti ja menestyksekkäästi puhdasta lähiruokaa ja toiminnassa yhdistyvät monet ympäristömyönteisyyden ulottuvuudet. Lisäksi osuuskunta on lisännyt lahtelaisten mahdollisuuksia nauttia puhdasta lähiruokaa ja samalla työllistänyt puutarhurin sekä nuoria kesätyöntekijöitä.

Ensimmäistä satoa ollaan nyt juuri korjaamassa ja osuuskuntalaisten mukaan sato on hyvä. Sato sisältää kurpitsaa, kurkkua, tomaattia, salaattia, perunaa, porkkanaa, naurista, selleriä, punajuurta ja sipulia.

Petri Salomaa

Patomäen toimintakeskuksella viikonlopun aikana järjestetty syksyinen kylämarkkinatapahtuma oli saanut alueen asukkaita liikenteeseen reilusti. Sekä lauantaina että sunnuntaina järjestetetty tapahtuma piti sisällään kirpputorimyyntiä, kahvittelua ja pikkusuolaista sekä mölkkykisailua, unohtamatta myöskään viihteellistä osuutta, josta vastasi mies ja kitara-tyyliin mainio Pasi Goodman.

Patoseudun toimintakeskuksen kannatusyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja ja tiedottaja ja myös suosituimman patomäkeläisen tittelin sunnuntaina pokannut Matti Hirvonen oli noin parinsadan hujakoilla pyörineestä osanottajamäärästä erittäin positiivisesti yllättynyt.
– Kun ideoimme tapahtumaa, niin halusimme järjestää sadonkorjuujuhlamaisen kokoontumisen, mutta se osoittautui vähän turhan suureksi suunnitelmaksi. Näin ollen pistimme pystyyn kirpputori- ja mölkkytapahtuman, johon itse odottelin muutamaakymmentä kävijää. On hienoa huomata, että varsinkin lapsiperheet ovat lähteneet näin reippaasti mukaan tapahtumaamme.

Tapahtuman myynnillä rahoitetaan pienimuotoisesti yhdistyksen toimintaa.
– Yhdistyksemme elää kaupungin, seurakunnan ja EHYT:in rahoituksella, ja saamme myyjäisillä jossei muuta niin ainakin vähän kahvikassaa.

Toista kertaa vastaavaa tapahtumaa Toimarille järjestämässä ollut Hirvonen halusi omalta puolestaan painottaa yhteisöllisyyden tärkeyttä nykymaailmassa.
– Itsekeskeisessä maailmassa uskon yhteisöllisyyden pikkuhiljaa nousevan arvoonsa.

Hirvonen kertoi yhteisöllisen tekemisen antavan hänelle itselleenkin paljon.
– Tämä antaa minulle valtavasti, en olisi ikinä voinut uskoa miten paljon olen saanut tällaisesta toiminnasta. Kun muutin tänne Patomäkeen ja löysin tällaisen yhteisön, sain huomata, että tämähän on juuri sitä filosofiaa jota olen nuoresta asti ajatellut: ollaan pienen ihmisen puolella, vanhusten, lasten ja kaiken siltä väliltä.

Hirvonen, kuten muutkin yhdistyksen jäsenet järjestivät tapahtuman vapaaehtoistyönä, Hirvosen mukaan mielenkiinnosta ja rakkaudesta ihmisten kanssa olemiseen ja tekemiseen.
– Nyt jos koskaan tarvitaan vapaaehtoistyötä, jonka avulla varsinkin lapsille ja nuorille saadaan hyvät alut heidän elämilleen.

Mikko Blomberg

Kaunis kesä innoitti kirjastojen käyttäjiä ainakin Launeella. Kirjaston puolivuotiskatsauksen perusteella voi todeta, että eri lainojen luku nousi noin 4500 lainalla lähes 60 000 viime vuoden tietoja vertailemalla. Oma osuutensa lainaajien määrään on kaiketi Liipolan kirjaston kesäaikaisella sulkemisella ja sen avaaminen väliaikaisissa tiloissa seurakuntakeskuksessa vasta syyskuun alussa. Launeen kirjaston vastaava kirjastonhoitaja Jenni Laine on iloinen kävijöitten runsaudesta.

Launeen kirjastoon FM Jenni Laine siirtyi Harjavallasta. Hän asuu Metsäkankaalla, mistä huristelee iloisen oranssisella pyörällään alamäkeä Launeelle, paluu kotiin vaatiikin sitten vähän enemmän polkuvoimaa. Päijät-Häme on Jennille kotiseutua, lapsuudenkoti on Heinolassa. Pääaineenaan Launeen kirjaston vastaava luki Tampereen yliopistossa englantilaista filologiaa tähtäimessä opettajan ura, mutta lisäaineet informaatiotutkimus ja suomenkielinen kirjallisuus muuttivat suunnitelmat kirjastouraa kohti.

Runsas puolitoista vuotta Launeella on tuonut Jennille tutuksi vakituiset kirjaston asiakkaat. Vieraita eivät ole asiakkaille myöskään kirjastovirkailijat Erja Mäkinen ja Sonja Launonen. Kirjastossa ovat apuna ajoittain Koulutuskeskus Salpauksen toisen asteen opiskelijat harjoittelijoina, joilla on tähtäimessä työpaikka kirjastovirkailijana. Opiskelijoita on alalle tulossa ilahduttavan runsaasti.

Naiset ovat uudistaneet kirjaston lukusalin ja kalustaneet sen upean punaisilla, aivan uusilla nojatuoleilla. Kirjastonhoitaja hymyilee tyytyväisenä lopputulokseen, vaikka myöntääkin, että kalustehankinnoissa oli pientä vääntöä kirjastojen yhteisestä määrärahapotista. Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä istuessaan uuden ilmeen saaneessa kirjasto-olohuoneessa pyöreitten pöytien äärellä. Istumaan houkutteleva punainen kulmasohva löytyy myös ikkunan alta kirjahyllyjen edustalta.

Asiakkailleen kirjastot tarjoavat nykypäivänä paljon muutakin kuin kirjoja. Sähköiset palvelut tietokoneineen ovat jo tutuksi tulleita palvelumuotoja. Tietokoneet ovat Launeellakin ahkerassa käytössä niin lapsilla, nuorilla kuin varttuneillakin ihmisillä. Koneille voi asiakas tilata käyttöajan etukäteenkin. Kesän aikana kirjasto sai yhden uuden tietokoneen lisää sekä väritulostimen. Nyt asiakkailla on korvausta vastaan mahdollisuus ottaa kirjaston tulostimilla sekä mustavalkoisia että värikopioita. Käytössä on edelleen kopiokone lukusalin nurkkauksessa kirjastotalon historiasta kertovien valokuvien alla. Arkkitehti Irma Kolsin suunnittelema talo valmistui Lähteen alakouluksi 1947.

Jo viime talven aikana asiakkaat totuttelivat palautus – ja lainausautomaatteihin. Nyt henkilökunnalla on enemmän aikaa vastata asiakkaitten kysymyksiin ja neuvoa laitteiden käytössä. Lisänä ovat esimerkiksi liikuntavälineet, joita kirjastosta voi lainata. Lasten satutunnit jatkuvat entiseen tapaan, ja DVD-esitysiltoja pidetään lapsille ja nuorille kuukauden ensimmäisenä maanantai-iltana.

Nukketeatteri saapuu lokakuun 23. päivä lukusaliin ja aikuisten kirjallisuuspiiri kokoontuu jälleen kuukauden toinen keskiviikko eli 9.10. klo 17. Eilen, keskiviikkona kirjaston uutuuksien hylly oli houkuttelevasti täynnä uusia kirjoja. Perhepäivähoitajat järjestävät kirjastoon ensi kuussa mielenkiintoisen taidenäyttelyn ja tämän kuukauden aikana on voitu ihailla taiteilija Marina Mannin töitä.

Marja-Liisa Niuranen

Saksala Seura juhli 40-vuotisjuhliaan viime sunnuntaina Kerinkallion päiväkodin tiloissa. Tilaisuuden avaussanat lausui Saksala Seuran puheenjohtaja Vuokko Kautto. Ohjelmassa oli mm. runonlausuntaa, musiikkia, palkitsemisia ja tietenkin myös Saksala Seuran historian läpikäymistä. Tilaisuuden lopuksi juotiin tietenkin kakkukahvit. Alla puheenjohtaja Vuokko Kauton muistelmia Saksala Seuran 40 vuotisesta taipaleesta.

Ensimmäinen Saksala seuran puheenjohtaja oli Pentti Heikkurinen, joka oli toimessaan pari ensimmäistä vuotta. Poppelikadun ”kerhohuoneistossa” saattoi olla 26 asukasta kerralla kokoustamassa ja edelleen tuon saman Poppelikadun asukkaita on mukana toiminnassa.

Parin ensimmäisen vuoden jälkeen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Taimi Haapanen vuonna 1975 eli Taimi oli todella pitkäaikainen puheenjohtaja aina 2000-luvun alulle asti. Monet vuodet meillä oli paljon liikuntatapahtumia, esimerkiksi lasten juoksu- ja hiihtokilpailuissa oli taattu aina hyvä osanottajamäärä. Saksala Seuralla oli erilliset urheilu-, huvi- ja naistoimikunnat vielä 1970-luvulla. Myöhemmin toimikunnat jäivät pois ja johtokunnan toiminta korvasi ne jollain tavalla.

Alkuvuosina kokouksiakin saattoi olla 2-3 viikon välein,ei ollut sähköposteja eikä edes kännyköitä tekstiviestien lähettämiseen. Kiinnostavaa on, että vuoden 1974 syystapahtumaan oli tilattu muun muassa 150 litraa sahtia. Makkaraa ostettiin yleensä tuohon aikaan grillattavaksi 35- 40kg.

Silloin alkuvuosinahan tapahtumissa todella ihmiset kävivät. Poppelikadun kentällä soitettiin haitaria ja tanssittiin. Kerran möin koko illan makkaroita aivan viimeisilläni raskaana (se oli 26.8.1976). Kerran pari myös Teuvo Valon orkesteri oli soittamassa asukasyhdistyksemme tilaisuuksissa.
Sahdin juomisen vastapainoksi seura järjesti myös hartaustilaisuuksia alueellamme eli jokaiselle jotakin oli tarjolla
Alkuvuosinakin yritettiin järjestää teatterimatkoja, mutta niihin ei aluksi ollut paljon lähtijöitä ja varauksia jouduttiin perumaan.

Taimin aikana meillä oli myös tärkeä kausi, jolloin otimme kantaa erilaisiin, tärkeisiin asioihin, kuten rakennushankkeisiin alueellamme.
Tarvittaessa kiersimme addressien kanssa keräämässä nimiä ovelta ovelle ja lähetimme kannaottojamme kaupunginhallitukselle. Kiirehdimme esim.uimahallin rakentamista ja myöhemmin halusimme 1976 valmistuneen uimahallimme olevan auki myös sunnuntaisin.
Koulun saaminen alueen pienimmille koululaisille oli meille myös tärkeää ja niinhän se sitten saatiin vuonna 1988. 20 vuotta tämä koulu ehti toimia, ennen kuin sen toiminta lakkautettiin alueellamme.

Pienimpien omasta koulusta emme olisi halunneet luopua, seura teki yhteistyötä aktiivivanhempien kanssa, jotta emme olisi sitä menettäneet, mutta se taistelu hävittiin. Koulun ja nuokun tiloissa pidettiin aikoinaan monenlaisia tilaisuuksia. Nuokulla pidimme kerhoja ja valvoimme diskoja ja jumpparyhmiä pidettiin vuosien ajan, pisimpään näitä ryhmiä veti puheenjohtajamme Taimi Haapanen.
2000-luvulla järjestimme koululla myös asukasiltoja.

Nyt koulun tilalla on onneksi päiväkoti eli kuitenkin tämä rakennus palvelee lapsia, kun pelkäsimme silloin, mitä tälle talolle tapahtuu
Myös muiden eteläisten ok- ja asukasyhdistysten kanssa olemme tehneet vuosien varrella erilaista yhteistyötä, kuten kannanottoja tielinjauksiin ja laavuretkiä. Myös seurakunta on ollut yhteistyökumppaninamme takavuosina, kun halusimme seudulla toimivia erilaisia toimijoita mukaan.
Viime vuosina olemme käyneet mölkkyturnauksia Liipolan lähiöseuran kanssa, viime vuonna myös muiden järjestöjen kanssa (Saksala ei pärjännyt, mutta nyt on mölkkyilijöiden kunto ollut kohdillaan)

Tarpeen vaatiessa yritämme edelleen vaikuttaa meitä koskeviin tärkeisiin asioihin kuten, kun menetimme vajaa 10 vuotta sitten kaupan, yhteistyö kiinteistön omistajan kanssa lienee edistänyt nykyisen lähikaupan saamista alueelle?

Yhtenä pitkään täällä järjestetyistä tapahtumista Saksalassa on ympäristön siivoustalkoot keväisin. Osallistujia on vaihtelevasti, mutta kuitenkin on tullut tunne, että saksalalaiset haluavat pitää huolta ympäristöstään ja tänä yksilöllisyyttä ihannoivana aikana tehdä joskus jotain yhdessä oman ”kotikylänsä” eteen.

Kyselimme pariinkin otteeseen alueella asuvilta, mikä Saksalassa saa viihtymään. Monet pitivät hyviä ulkoilureittejä ja uimahallia tärkeimpinä viihtyvyyttä lisäävinä asioina ja eiköhän ne vahvuuksia ole edelleen.

Haluamme edelleen olla asukkaita palveleva yhdistys, joka järjestää tapahtumia saksalalaisille. Kesäaikaan toiminta on painottunut mölkkyyn ja kesäteatteriin, mutta monenlainen toiminta eri-ikäisille saksalalaisille on edelleenkin mahdollista. Kunpa edes hitunen alkuaikojen innosta olisi käytössä!

Vuokko Kautto

Liipolan Lähiöseuran asukastupa sai arvovaltaisia aamukahvivieraita viime maanantaina. Asunto – ja viestintäministeri Pia Viitanen halusi tutustua Lahden Liipolaan, joka kuuluu Turun Varissuon ja Vantaan Koivukylän ohella kaupunkilähiöitten kehitysohjelmaan. Viitanen toimii valtion asuntoasian neuvottelukunnan puheenjohtajana. 

Hän asuu itse Hervannan suuressa lähiössä Tampereella ja esikaupunkialueitten kehittäminen toimivaksi kaupunginosaksi on hänelle tärkeä hanke. Asukastuvalla, Pihtikatu 3 E portaassa vieraita oli vastassa 15 vuotiaan lähiöseuran puheenjohtaja Jouni Ikonen sekä suuri joukko jäsenistöä. Tarjolla oli pullan tuoksua, kahvia ja kakkuineen ja mielipiteitä asuinalueesta.

Ministeri Viitanen jalkautui auringonpaisteisella Liipolanmäellä asukastupa-vierailun jälkeen seurueensa kanssa, johon kuului Liipolassa lapsuutensa asunut ministerin erityisavustaja Jouni Parkkonen. Kun Viitasen äiti on syntyisin Lahdesta, hän totesi hilpeästi asukastuvalla omaavansa geeniperäistä lahtelaisuuttakin. Seuraava etappi oli Pihtikatu 4:n upouusi kerhohuone. Sen ulko-oven edustalla seurueella oli mahdollisuus ihailla viihtyisää piha-aluetta.

Lahden Talot Oy:n hallintojohtaja Pertti Merenluoto ja ARAn rahoitusjohtaja Kari Salmi kertoivat, että koko Liipolan alueen vuokratalojen peruskorjaukset saatiin tehtyä kaupungin omistamien talojen osalta tämän vuosituhannen alkuun mennessä. Pia Viitanen lisäsi hymyillen, että lisää remontteja voidaan lähitulevaisuudessa tehdä Lahdessakin, kun taloyhtiöillä on mahdollisuus hakea hissien rakentamiseen avustusta vanhoihin kolmikerroksisiin taloihin. Seurueessa mukana ollut kansanedustaja ja valtionvarain valiokunnan jäsen Jouko Skinnari toivoi asuinalueitten kehitysrahoihin voitavan liittää varoja myös yhteisöille kerhotiloihin ohjaajien palkkauksen, millä toimintaa saataisiin monipuoliseksi.

Liipolan ostoskeskukseen oli kerääntynyt suuri joukko ihmisiä odottamaan uuden asukas- ja harrastetilan, olohuoneen, avajaisia entisen Pelastusarmeijan Kirpputorin tilaan. Tilan käyttöä nuorten ja varttuneemman väen toimintoihin ei ole vielä ohjelmoitu, vaan sen kehittämiseen toivotaan asukkaitten tuovan omat toiveensa mukanaan päivittäisillä käynneillään.

Avajaisista seurue siirtyi Liipolan ala-asteen väistötiloihin ja tutustui kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran ja rehtori Maritta Turusen johdolla kahden vuoden kuluttua valmistuvaan Liipolan monitoimikeskuksen suunnitelmiin. Peruskorjattuun Fellmanian oppilaitokseen Kirkkokadulla ministerin seurue tutustui iltapäivällä.

Isoksi ja pieneksi loheksi ministeri Pia Viitanen nimitti rakentamiseen ja asuinalueitten kehitysohjelmiin tarkoitettuja syksyn lisäbudjettiin tulevia määrärahoja. Ohjelma lähiöistä kaupunginosaksi kestää kaksi vuotta eli tämän ja ensi vuoden. Eräs sen tavoite on saada asukkaat mukaan suunnittelemaan asuinalueittensa ihmisten viihtyvyyttä lisääviä kohteita.

Alueitten kaavoitukseen ohjelmalla halutaan monipuolisuutta ja kuntalaisten mielipiteiden huomioon ottamista. Valtiolta on tulossa tukea neljä miljoonaa euroa kehittämisohjelmaan. jolla voidaan tehdä uusia tai korjata asukkaitten harrastuksille sopivia puistoalueita tai lähimetsien luontopolkuja. Toinen samansuuruinen euromäärä on varattu homekoulujen ja muiden sosiaalisessa käytössä olevien rakennusten korjauksiin. Ministeri totesi isäntäväelle, että ihmisten pitäisi löytää ylpeyden aiheet asuinalueistaan.

Marja-Liisa Niuranen

Uudenmaan Ely-keskus julkaisi kesäkuussa tiekäytäväselvityksensä koskien VT12 tulevaa linjausta. Selvityksessä tutkittiin viittä eri vaihtoehtoa, jotka ovat vuosien varrella olleet esillä. Ely-keskuksen mukaan paras vaihtoehto tutkituista on ns. Launeen linjaus. Koska nimenomaan Launeen linjaus on ollut kovan vastustuksen kohteena, pyysimme kommentteja tiekäytäväselvityksestä Launeen linjausta vastustavilta tahoilta.

Virtuaalimalli VT 12 Launeen linjauksesta. Kuvassa uusi kehätie alittaa Uudenmaankadun Prisman ja Gigantin kohdalla ja painuu tunneliin Liipolan alle. Vasemmalla Kuovinkuja, oikella mm. Launeen koulu (valkea, iso rakennus)

SALPAUSSELÄN LUONNONYSTÄVÄT RY:

Maankäyttö ei välttämättä edellytä uutta tietä, sillä maankäyttö ja monet suunnitelmat ovat muuttuneet siitä lähtökohdasta, mitä 70 -luvulla on kaavailtu. Liikenne ei enää kasva ja kaupallinen keskus on siirtynyt muualle. Edelleen ilmastomuutoksen torjunta edellyttää päästöjen huomattavaa vähentämistä ja lisääntyvien sateiden ja tulvariskien huomioimista. Lisäksi 2. momentin vaatimus kohtuullisista kustannuksista ja ympäristönäkökohdista ei täyty Launeen linjauksessa, koska se on puolta kalliimpi ratkaisu kuin ns. Renkomäen linjaus ja ympäristöhaitat olemassa olevalle asutukselle ja luonnolle ovat huomattavasti vahingollisemmat kuin Renkomäen linjauksessa.

Launeen ohitiesuunnitelma on maakuntakaavassa ja yleiskaavassa poliittisen väännön tulos, sillä ohitie on ollut välillä kummassakin kaavassa Renkomäen vaihtoehdon mukainen, ja Renkomäen linjaus on selvityksissä todettu yhtä mahdolliseksi kuin Launeen vaihtoehto. Tämä osoittaa sen, että liikenneviraston ja kuntien virkamiehet osaavat muokata selvityksiä halutulla tavalla ja että Renkomäen linjaus täyttäisi Maantielain 17 §:n vaatimuksen täydellisesti. Tässä tapauksessa ympäristöviranomaiset ja paikalliset asukkaat ovat johdonmukaisesti vastustaneet Launeen linjausta. Mielestämme valtakunnalliset alueiden käytön tavoitteet ja luonnonsuojelulaki – jos ne oikein ja puolueettomasti tulkitaan – puoltavat Renkomäen linjausta huomattavasti osuvammin kuin Launeen linjausta.

Lisäksi Launeella on jo nykyisin niin paljon liikennettä, että siellä ilmanlaatu on usein huonompi kuin Lahden keskustassa. Esim. 4.3.2013 uutisoitiin, että Lahden Launeen säähavaintoasemalla on huonoin ilman laatu koko Suomessa. Launeella kärsitään myös jatkuvasta autoliikenteen melusta. Vaihtelevassa maastossa eivät mitkään meluesteet, tunnelit tai syvennykset pidättele liikennemelun leviämistä. Meluesteet luovat tämän lisäksi epäesteettistä ja ikävää asuinympäristöä. Rakentaminen on siinä määrin levinnyt koko Etelä-Lahden alueelle, että siellä on jäljellä hyvin vähän kunnollisia lähipuistoja ja – virkistysalueita. Ko. Launeen väylä olisikin hyvin tarpeellinen viherväylänä vaimentamaan melua, puhdistamaan ilmaa, sitomaan pölyä, tasaamaan hulevesiä ja tulvia ja siten parantamaan ihmisten terveyttä, elinolosuhteita ja viihtyvyyttä.

Yleissuunnitelmassa ei ole paneuduttu tarpeeksi näihin seikkoihin. Uuden tien tarvetta ei ole tarpeeksi pohdittu ja perusteellisia muita ratkaisuja ei ole haluttu ottaa vakavasti, vaikka nykyisen maantien parantaminen olisi ensisijainen toimenpide. Salpausselän luonnonystävät ry täsmentää, että tarkoitamme Salpakangas-Renkomäen nykyisen maantieyhteyden kunnostamista palvelemaan Salpausselän pohjavesialueelta siirtyvää enimmäkseen raskasta ohikulkuliikennettä. Muutoinkin toteamme edelleen, että nykyisten liikenneväylien parantamistoimet olisivat riittävä toimenpide liikenteestä aiheutuvien haittojen vähentämiseksi. Pohjavedet on jo suojattu Salpausselän alueella, jossa paikallinen autoliikenne joka tapauksessa säilyy.

Olemme vahvasti sitä mieltä, että jos ylipäätään tarvitaan uusi ohitustie, niin sen on kuljettava reilusti kauempana nykyisestä taajama-alueesta. Ei ole tarkoituksenmukaista siirtää nykyisen tien haittoja toisten asukkaiden haitoiksi ja paikkaan, jossa on samat pohjavesiongelmat (Launeen lähteen vedenottamo), luonto- ja kulttuuriarvoja yhtä paljon jos ei enemmänkin ja jonne rakentaminen on puolta kalliimpaa kuin pari kilometriä kauemmaksi rakentaminen (Renkomäen linjaus). Kauempana uusi tie mahdollistaisi paljon enemmän uutta maankäyttöä kuin konsanaan Launeen linjauksen varrella on mahdollista. Ylimitoitus tarkoittaa myös sitä, että kun Launeen linjaus olisi rakennettu, pian tulee tarve kuitenkin rakentaa uusi ohitie kauemmaksi.

Kohtuulliset kustannukset, luonnonvarojen säästeliäs käyttö ja ympäristöhaittojen minimointi eivät toteudu Launeen vaihtoehdossa. Jo yksistään lukuisten yli- ja alikulkusiltojen ja ramppien betoniset rakenteet kuluttavat luonnonvaroja ja maa-alaa ja tuottavat kasvihuonekaasuja. Valtatie keskellä taajama-aluetta hankaloittaa varsinkin lasten, vanhusten ja vammaisten liikkumismahdollisuuksia. Launeen kaupallinen keskus on siirtynyt Renkomäkeen, jonne hyvällä tahdolla ja suunnittelulla on vielä tilaa mahdolliselle Renkomäen linjaukselle

Huom! Teksti lainattu osin Salpausselän luonnonystävät ry:n valituksesta Korkeimmalle hallinto-oikeudelle Kouvolan hallinto-oikeuden päätöksestä

ERKKI ROPE (Maakuntainsinööri Päijät-Hämeen Liitto):

Ihmettelin että VT 12 parantaminen nykyisellä paikalla kuitattiin johtopäätöksillä perusteita joita ei esitetty raportissa.
”Valtatien kehittäminen sen nykyisellä paikalla edellyttää hyvin järeitä ja kalliita rakentamisratkaisuja, eikä tulos silti täytä kaikkia valtatien kehittämiselle asetettuja tavoitteita.”

Tässä ratkaisussa pohjavesien suojaus olisi voitu tehdä vielä puuttuville osille kaukalo- ja tunnelirakentamisen yhteydessä. Kehätievaihtoehdossa nykyisen valtatien suojaukset jäävät tekemättä vaikka liikennemäärät säilyvät lähes samoina. Valtaosa tien liikenteestä on paikallista liikennettä, joka ei siirry kehätielinjaukselle.

Tunneliratkaisu aseman kohdalla avaisi hyvät mahdollisuudet kehittää maanpäällistä jalakulkuun soveltuvaa liikenneympäristöä asema-aukiolla, sekä maanalaista pysäköintitilaa matkakeskuksen liikerakentamisen yhteydessä.

Kehätien tai kokoojakadun tuominen lännestä Launeelle kyllä lisää alueen saavutettavuutta, mutta myös marketalueen lisärakentamispainetta.Tästä aiheutuu liikenteen kasvua Uudenmaankadulle jonka kapasiteettia keskustaan päin ei voine enää lisätä. Kevyen liikenteen väylille ei nytkään näytä olevan tilaa rakentaa sujuviksi esim Prisman kohdalla.

Nyt esitetyn 0+ vaihtoehdon sijaan olisi ollut tutkittava järeän parantamisen vaikutuksia liikennevirtoihin, yhdyskuntarakenteeseen ja ympäristöön.
Olisi laadittava uusi arvio valtatien parantamisesta nykyisellä paikallaan kustannusarvioineen ja vaiheittain toteuttamisratkaisuineen.

LAUNEEN OMAKOTIYHDISTYS:

”Kujalan ja Okeroisten välisen osuuden yleissuunnitelma on valmistunut v. 2002 ja Okeroisten ja Soramäen välisen osuuden yleissuunnitelma v. 2008. Yleissuunnitelmien laatimisen yhteydessä on laadittu runsaasti erilaisia taustaselvityksiä ja vaihtoehtovertailuja”
Kommentti: Ei ole mainittu, että yleissuunnitelma ei ole vielä lainvoimainen, koska siitä on valitettu Maantielain vastaisena (valitus on KHO:ssa).

”Valtatien 12 liikenteen on ennustettu kasvavan vuoteen 2025 mennessä noin 20 %. Mytäjäisten liittymän länsipuolella liikenteen ennustettu kasvu on 6 000-7 000 autoa/vrk, ja arkiliikennemäärä voi nousta yli 40 000 autoon/vrk. Toimivuustarkastelujen perusteella valtatientien liikennöitävyys heikkenee selvästi ilman kehittämistoimia vuoteen 2025 mennessä”
Kommentti: Liikenne ei enää kasva. Logistiset painopisteet ovat Lahdessa siirtyneet Renkomäkeen, mutta sisäinen liikenne (n 60%) ei siirry, se on ja pysyy nykyisellä väylällä. Nykyiselle väylälle voidaan tehdä parannuksia ja joka tapauksessa puuttuvat pohjavedensuojaukset on tehtävä. Myös tunneliratkaisuja voidaan tehdä nykyisellä väylällä = vaihtoehtoa pitäisi vielä tutkia kustannuksineen ja vaiheittain rakentamisineen, ennen kuin matkakeskusta aletaan rakentamaan.

”Renkomäen vaihtoehto: Valtatietasoinen 12 yhteys pitenee selvästi”
Kommentti: Tulisi olemaan kuitenkin sujuvampi yhteys ja ajoaika olisi sama, jotka ratkaisevat raskaan ohitieliikkeen valinnassa, jo nyt monet ajavat Renkomäen kautta! Vaarillisten aineiden kuljetukset ovat jo ohjattu sinne!

Laune: ”Vaihtoehto on hyväksyttyjen kaavojen mukainen ja vaihtoehdoista pisimmälle suunniteltu.”
Kommentti: Tien toteutusaikataulu on vielä niin pitkä, että maakuntakaavan ja asemakaavojen muutokset on helppo tehdä, jos vain päättäjät niin haluavat.

”Vaihtoehto Laune ei sijoitu hiljaisten alueiden läheisyyteen.”
Kommentti: Launeen linjaus kulkee Kukonkosken hienon äänimaiseman (veden solina) läpi, Kukonkoski on myös hiljaista aluetta, mutta se on ilmeisesti hiljaisten alueiden inventoinneissa jätetty tarkoituksenmukaisuussyistä pois!

-Petri Salomaa-

”Lahti rannalla Vesijärven on, eikä maine sen ole tahraton.”

Lahti tunnetaan Suomen Chicagona, väkivallan kehtona, juoppojen temmellyskenttänä ja työttömien turvasatamana. Lahtelaisia vihataan tai rakastetaan, ei mitään siltä väliltä. Stereotyyppistä kuvaa lahtelaisuudesta on menestyksekkäästi välittänyt Lahtiblogi, joka on nyt vihdoin ruumiillistunut kokonaiseksi näyttelyksi.

Ilmainen näyttely Galleria Oy:ssa on auki enää loppuviikon. Se on koottu mainetta niittäneen Lahtiblogin materiaaleista. Näyttelyssä voi viettää aikaa lahtelaisessa olohuoneessa, ihastella ja kauhistella lahtelaista menoa lukuisten uutisotsikoiden kautta tai laittaa rahansa haisemaan ostamalla tuliaisiksi ulkopaikkakuntalaisille postikortteja Lahden kuuluisasta yöelämästä.

Näyttely on samalla sekä pysäyttävä että hilpeyttä herättävä. Vaikka lukuisat kuvat, otsikot ja videot naurattavat, ne samalla huutavat täyttä kurkkua pahaa oloa. Ne ovat oksettavia, mutta samalla jotenkin symppiksiä. Ne ovat kuvia oikeista ihmisistä, oikeista paikoista, oikeista teoista. Samanlaisia kuvia saisi mistä tahansa kaupungista, mutta Lahti on maineensa perusteella se, johon kuvat tuntuvat liimautuvat luonnollisena osana. Mukana on paljon sellaista lahtelaista mustaa huumoria, jota ei kaikkialla uskaltaisi viljellä.

Jokaisen itseään kunnioittavan lahtelaisen tulisi nähdä tämä näyttely. Vaikka vain siksi, että näppikselle saataisiin uusia valittajia.
”Kun mä laulaen maanteitä matkailen, joskus paikkoja toisiinsa vertaillen, hyvä aina on kotiin tulla niin, Lahden tuttuihin maisemiin.”

Info: Lahtiblogi- näyttely Galleria OyOy:ssä, Päijänteenkatu 3, avoinna pe 15-20, la-su 11-17

-Elina Salomaa-

Jotkut asiat pysyvät ennallaan: lapset pitävät edelleen leluista. Vaikka tälläkertaa kyseessä olikin hieman tavallista isommat, äänekkäämmät ja kalliimmat lelut, joiden omistajat saattaisivat jopa loukkaantua ajoneuvojensa kutsumista leluiksi, ei tiistaina järjestetty hyväntekeväisyystempaus tuonut asiaan muutosta.

Launeen kirkon parkkipaikalla nyt järjestyksessään kolmatta kertaa järjestetty Pieni leluralli toi alueelle melskettä ja pärinää, kun paikalle kokoontuneet motoristit kyyditsivät lapsia ympäri Launeen perhepuistoa ympäröivää tietä. Jo kyyditettävien lasten ja nuorten ilmeistä ja eleistä pystyi kertomaan, että vaikka kyyti oli kylmää, oli se myös kokemuksena hieno. Tapahtuman järjestäjiin lukeutuva moottoripyöräharrastaja Tiina Virtanen kertoi, että lapsia ja nuoria oli tiistaina paikalla edellisvuosia runsaammin.
– Viime vuosina tapahtuma on ollut suunnattu ensi- ja turvakodin asiakkaille, mutta tänä vuonna väkeä on mukana myös Nikkilän perhetukikeskukselta, Salinkallion vastaaottokeskukselta sekä Huhmarannan lastenkodilta.

Idea tapahtuman järjestämiseen lähti Virtasen ja ensi- ja turvakodin edustajan Pipsa Savolaisen Facebook-viestittelystä pari vuotta sitten. Harley Davidson Club Finland järjestää vastaavia tapahtui nimellä Leluralli, josta Virtanen oli tapahtuman nimen lainannutkin.
– Olen osallistunut vastaaviin tapahtumiin ympäri Suomea, ja Pipsa kysyi minulta josko haluaisin olla mukana tuomassa vuosittaista tapahtumaa myös Lahteen. Siitä se sitten lähti, Virtanen kertoo.

Positiivista näkyvyyttä päristelijöille

Moottoripyöräharrastajat ja varsinkin Harley Davidson-kuskit ovat usein mediassa yleisetty rikolliksi, vaikka Virtasen mukaan vain hyvin pieni osa heistä on mukana rikollisessa tai epäilyttävässä toiminnassa. Virtanenkin on saanut osansa ulkonäköön liittyvistä ennakkoluuloista.
– Nyt kun olen hommannut itselleni pinkin kypärän ja rotsin, ovat asiat muuttuneet parempaan suuntaan. Aiemmin pukeutuessani mustaan Harley Davidson – takkiin ja mustaan kypärään huomasin ihmisten provosoituvan vaatetuksestani.

Huono kohtelu on näkynyt liikenteessäkin, jossa autoilijat ovat aiemmin jopa yrittäneet kiilata Virtasta pois tieltä.
– Nykyisestä vaatetuksestani autoilijat tunnistavat minut jo kaukaa naiseksi, joten he käyttäytyvät kohteliaammin tiellä.

Virtasen mukaan tiistaisen tapahtuman mukanaantuoma positiivinen näkyvyys on omiaan muuttamaan asenteita paremmiksi moottoripyöräilijöitä kohtaan. Pieni leluralli onkin saanut Virtasen mukaan ainoastaan positiivista palautetta niin lapsilta kuin vanhemmiltakin.
– Tästä tykkäävät sekä lapset että aikuiset. Haluamme tarjota vaikeissa tilanteissa oleville perheille positiivista ajateltavaa ja mukavaa yhdessäoloa. Lisäksi tämä antaa myös meille motoristeille hyvin paljon: saamme tuoda iloa lapsille, jotka eivät itse voi sairaudelleen tai tilanteelleen mitään. On myös mukavaa nähdä, että poikien lisäksi pienet tytötkin ovat innoissaan Harrikoista ja ajelutuksista.

Pientä lelurallia on tarkoitus jatkaa myös tulevina vuosina.
– Nyt kun olemme saaneet pyörät pyörimään, niin en näe mitään syytä lopettaa niin kauan kuin kiinnostusta ja kävijöitä löytyy. Olen mukana tässä ihan koko sydämelläni, kertoo Tiina Virtanen.

Mukana illan ohjelmassa oli ajelutusten lisäksi myös mölkkypeli. Makkara- ja kahvitarjoilusta vastasi Lahden ensi- ja turvakoti ja leivonnaiset olivat edellisvuoden tapaan Fazer Oululaisen lahjoittamia.

Mikko Blomberg

Nimi: Urho Kaleva Kekkonen. Syntymäpäivä: 3.9.1900. Kuolinpäivä: 31.8.1986. Ammatti: Suomen tasavallan presidentti. Siinäpä se. Siinä tärkeimmät. Kekkonen tulee! ei ole elokuva Kekkosesta, se on kertomus kekkoshypetyksestä.

Marja Pyykön ohjaama ja Elias Koskimiehen käsikirjoittama elokuva sijoittuu 70-luvun Lappiin, jossa piskuinen kyläpahanen sekoaa huhusta, jonka mukaan itse Herra Presidentti, Suomen isä, naisten ja karhujen kaataja, saapuu vierailulle paikalliseen Allin baariin. Suurmiehen vierailuun valmistaudutaan paitsi laihduttamalla pontikkapömppikset, myös kilpailemalla siitä, kuka saa kestitä arvovierasta. Taistelukehässä pöhöttynyttä juoppojen juottajaa vastaan asettuu itsemurhaa suunnitteleva hienostomuikkeli.

Elokuvan lähtökohtana on suomalaiskomedioille tyypillinen suomalaisen stereotypian korostaminen. Tällä kertaa nauretaan lappalaisille. Yksinkertaiset pohjoissuomalaiset ovat paitsi juroja ja tyhmiä, myös tunteettomia. Elämä on kauppaa, jossa seksi vaihtuu dynamiittiin ilman sen suurempaa numeroa. It’s not a big deal. Suuria tunteita näyttää kokevan ainoastaan miehensä varjossa elävä cocktail-rouva Maija, jonka kekkosrakkaus yltää jumalallisiin mittasuhteisiin. Kekkonen on Jeesus, Kekkonen on Jumala, Kekkonen on uskonto.

Kekkonen tulee! pohjautuu Pia Pesosen novellikokoelmaan Urho Kekkonen Straβe. Kirjassa kekkosmaniaa kuvataan monelta eri kantilta, useasta eri näkökulmasta. Elokuvaan on otettu mukaan herkullisimmat kertomukset ja hulluimmat henkilöhahmot, joita katsojalle esittää päähenkilönä ja kertojana toimiva Sylvi (Wilma Rosenqvist). Sylvi on kaikkea vihaava teini, jonka ainoa toive on päästä pois siitä saaterin tuppukylästä. Myös muut tärkeimmät henkilöhahmot ovat naisia. Kipakan baarinpitäjän (Merja Larivaara) ja hienostorouvan (Marjaana Maijala) lisäksi kylällä pyörii ylityöllistetty terveydenhoitaja (Miina Turunen), jota myös kuolemanlotaksi kutsutaan. Lisätään varmuuden vuoksi soppaan vielä yksi sonetteja harrastava homopari (Aake Kalliala ja Jukka Puotila), niin eiköhän siitä yksi komedia aikaiseksi saada.

Elokuvassa häiritsee näyttelijöiden yliteatraalisuus, joka tekee huumorista paikoitellen turhan alleviivattua. Naurakaa jo. Erillisiä novellikertomuksia ei ole osattu parhaalla tavalla yhdistää, jolloin elokuvan henkilöhahmot ja tilanteet jäävät irrallisiksi vitseiksi, jotka toistuvat läpi elokuvan. Toisaalta tarkoituksena ei ehkä olekaan kuvata henkilöhahmojen kehitystä, vaan tarjota katsojalle tirkistysikkuna johonkin isompaan ilmiöön. Kekkonen tulee! ei ole parasta viihdettä tai suurinta taidetta, mutta se on kelpo kuvaus suurmiehen aiheuttamasta massakiihkosta.

Elina Salomaa

Periaatteessa helpon, mutta loppupelissä myös riittävän haastavan mölkkypelin ystävät olivat koolla viime viikonvaihteessa lajin mekassa Lahden Kisapuistossa. Maailmanmestaruuskisoihin osallistui 177 joukkuetta seitsemästä eri maasta.

Tapahtuma avattiin perjantaina perinteisellä mölkkyjen mölkky kutsukilpailulla, jossa Kortteliliigan edustustiimi uusi viimevuotisen voittonsa. Hyvänä kakkosena oli MM-järjestelyistä vastanneen E-HNSL:n iloinen joukkue ja pronssia nappasi ensikertaa lajia pelanneet lahtelaiset opettajat.

Lauantaina tahkottiin läpi huikea peliruletti MM-alkulohkoissa ja karsittiin parhaat jatkoon sunnuntaille. Kisapuistossa nähtiin ja kuultiin suuria tunteita, onnistumisen ilosta hutiheittojen suureen suruun. Illan kruunasi kuuden joukkueen maaottelu, jossa Suomen tehotrio Mari Haasiatarha, Kimmo Leppänen ja Antton Soiniheitti hienosti toiseksi. Voiton vei tälläkin kertaa vahvaan esitykseen yltänyt Ranska. Kolmanneksi paras oli aina iskukykyinen Viro ja Japani jaksoi iloita neljännestä sijasta.

Varsinainen huipentuma koettiin sitten kisojen päätöspäivänä. Maailman 64 parasta joukkuetta ryhtyi tiputtamaan toisiaan aamuyhdeksältä ja lopulta jäljellä oli enää neljä parasta. Suomalaisjoukkueet vyöryttivät tällä kertaa oivasti ja ulkomaalaiset tippuivat yksi toisensa jälkeen. Ehkä kovimman kohtalon koki heinäkuussa trippelin avoimen Suomen mestaruuden voittanut Viron joukkue, joka lähti lauluun suurella volyymilla harmittavan askelvirheen seurauksena. Alueen joukkueista hyvässä jatkopelivireessä olivat ainakin Tuomo Haaralanluotsaama Elokolon ystävät, Mölksuckers, Mainospaita, Hollolan Hutiheittäjät, SanDels, Team Kaatajat ja tietysti myös Janetzkin joukkueet.

Pronssiottelussa kohtasivat Helsingin mölkkyseuran joukkueet ja stadilaisten ensimmäistä mitalia pääsi juhlimaan HMS Hyvä sopuisasti nelokseksi päässeen HMS Sin Nombre -joukkueen kera. Kaiken kaikkiaan aikamoinen profiilin nosto HMS:ltä!

MM-finaalin oli sitten Lahden ja Kiveriön juhlaa. Suuri yllättäjä Anan Pub pokkasi upeasti kannustaneen täpötäyden katsomon edessä MM-hopeaa kokoonpanolla; Jani Autio, Mika Suvinen, Toni Hakala, Jyrki Ryttäri, Jukka Paavilainen ja Tero Immonen. Himoitun maailmanmestaruuden saavutti ahkerasti harjoitellut Wood Pub, jonka vihreässä paidassa pelasivat kapteeni Timo Kemppi, Toivo ”Topi” Vihervaara, Harry Asp, Ville Petäjämäki, Teemu Kemppi ja Jake Ropponen. Selvä ja savuton mestarijoukkue juhlisti mestaruuttaan hieman kaavasta poikkeavalla tavalla pelaamalla haasteottelun Amalia Koskinen kokoamaa kansainvälistä joukkuetta vastaan. Siinä ottelussa oli jotain aitoa ja alkuperäistä mölkkyhenkeä, hutiheitoille hurrattiin enemmän kuin konsanaan osumille finaalissa. Toki mestarit veivät illalla kiertopalkinnon kantapaikkaansa ja sillä keikalla oli lajihenkeä vaalimassa myös naapuripubin hopeajoukkue. Aika velikultia.

Jake Ropponen