Ajankohtaista Archives - Sivu 58 61:stä

Ihana tontti houkutteli Jokimaalle

Julkaistu: 13.4.20184.5.2018

Kuva: Arja-Leena Lammi ja Markus Partanen kertovat, että kehätien rakentaminen huolestuttaa myös Jokimaalla

ETELÄ-LAHDEN OMAKOTI- JA ASUKASYHDISTYKSET ESITTÄYTYVÄT

Etelä-Lahdessa toimii tällä hetkellä kymmenen omakoti- ja asukasyhdistystä. Monet näistä yhdistyksistä on perustettu jo useita kymmeniä vuosia sitten. Ne ovat olleet omien alueidensa tärkeitä puolestapuhujia sekä yhteisöllisyyden että asuinalueen identiteetin kehittäjiä. Omalähiö on tehnyt vahvaa yhteistyötä näiden yhdistysten kanssa jo 40 vuotta. Tässä juttusarjassa otamme selvää siitä, mitä näille yhdistyksille kuuluu juuri nyt ja mikä on omakotiyhdistysten rooli tämän päivän yhteiskunnassa, jossa sosiaalinen kanssakäyminen uhkaa muuttua digitaliseksi some-höpinäksi.

Jokimaan omakotiyhdistyksen sihteeriä Arja-Leena Lammia houkutteli ystävän naapurissa ollut omakotitontti vuosikausia. Yhtenä sunnuntaiaamuna hieman yli 10 vuotta sitten hän vieraili jälleen kerran lapsuudenystävällään. Illalla lapsuudenystävän mies soitti, että sinun unelmatontti on nyt myynnissä. Tartuin hetkeen ja soitin heti tontin omistajalle. Seuraavana päivänä ostin tontin. Omakotitalon rakentamistyöt alkoivat vuonna 2007 ja kolme vuotta myöhemmin se oli valmis. Omakotiyhdistyksen sihteeri on ollut erittäin tyytyväinen ensimmäiseen vuosikymmeneen Jokimaalla. Lammi ei aio muuttaa sieltä koskaan pois.

1. Miten omakotiyhdistyksenne toiminta on muuttunut vuosien varrella?
Jokimaan omakotiyhdistyksellä on takanaan yli 50 vuotinen historia, joten toiminta ja perheiden tarpeet ovat vuosien saatossa muuttuneet huomattavasti. Ennen on tehty asioita enemmän yhdessä perhekunnittain. Tänä päivänä tuskin tunnemme kaikkia alueemme asukkaita. Yhdistyksenä pyrimme kuitenkin tapaamaan toisiamme, olemaan yhteyksissä asukkaiden kanssa mahdollisuuksiemme mukaan. Nykypäivän kiireinen elämänrytmi verottaa ihmisten kiinnostusta yhdistystoimintaa kohtaan. Sähköiset palvelut vie tietoa koteihin, joten haastetta riittää saada asukkaat innostumaan yhteisistä asioista. Onneksi kevät- ja syyskokoukset ovat kiinnostaneet alueen asukkaita. Siellä vaihdetaan kuulumiset ja tutustutaan toisiimme.

2. Millaista omakotiyhdistyksen toiminta on tällä hetkellä?
Hallituksen jäsenten aika menee alueen asioiden hoitamiseen ja erilaisiin selvityksiin kaupungin virkamiesten kanssa. Jokimaan alueella tapahtuu koko ajan paljon muutoksia muun muassa kehätien rakentaminen. Rälssin virkistysalueen jatkotilanne ja lisääntynyt raskasliikenne tuovat haasteita esimerkiksi omakotiyhdistyksen toimintaan. Emme ehdi pienellä porukalla suunnitella virkistysretkiä, kun aikamme menee seuratessa kaupungin päättäjien suunnitelmia. Haluamme pitää asuinaluettamme haluttuna sekä turvallisena, asuinympäristönä.

3. Kuinka paljon Teillä on jäseniä?
Jäsenmaksua maksavia perhekuntia on vähän alle sata taloutta ja muutama yritys alueelta. Lisää jäseniä perhekunnista ja yrityksistä kaipaamme mukaan yhdistyksen toimintaan.

4. Miksi omakotiyhdistyksen jäseneksi kannattaa liittyä?
Tutustumme toisiimme naapureina ja jokainen tuo uutta näkemystä sekä ideaa alueemme että elinympäristömme kehittämiseksi. Yhdessä meillä on myös suurempi vaikutusmahdollisuus päättäjiin ja virkamiehiin päin. Yhdessä ja suuremmalla porukalla toteutuisi jopa ne yhteiset retkisuunnitelmat.

5. Huolettaako omakotiyhdistyksen jäseniä tällä hetkellä mikään erityinen asia.
Meidän alueen asukkaita on huolettanut jo vuosia kehätien vireillä olleet rakennussuunnitelmat. Parhaillaan tämä projekti jo käynnistyy täällä Ala-Okeroisisten suunnalla. Lisääntynyt raskasliikenne Ala-Okeroisten tiellä ja ruuhka-ajan ruuhkat alueella myös pohdituttavat meitä. Autoilijat käyttävät ruuhka-aikoina suruttomasti hyväkseen sivukatujen oikaisureittejä ja ajavat ylinopeuksia. Samalla he aiheuttavat näin turvallisuusriskejä alueen asukkaille. Kyläkunnantie molemmin puolin vanhaa Lahdentietä on kärsinyt lisääntyneestä liikenteestä, läpiajosta ja raskaan liikenteen pitkäaikaispysäköinneistä. Rälssin virkistysalueen kohtalo ja ympäristöasiat eivät toimi Lahden alueella Jokimaan asukkaiden pitkään odottama Rälssin -virkistysalue on edelleen kaatopaikkana. Rälssin alueella majailevien liito-oravien ja lintujen pesimispaikoista lakikin sanoo pykälänsä, mutta niitä ei Lahti noudata.

6. Millainen asuinalue Teillä on?
Täällä asuu pitkäaikaisia asukkaita, jotka ovat perustaneet tänne kotinsa jo ennen yritysten tultua alueelle. Jokimaalla asukkaat ovat tottuneet yhteiselämään yritysten kanssa, mutta nykyinen kehitysvauhti vaatii pelinsääntöjä viihtyvyyden ylläpitämiseksi kaikilta osapuolilta. Tämä on mukava alue kokonaisuudessaan kaupungin läheisyydessä. Rälssin virkistysalue tuo aikanaan hienon luontoalueen asukkaiden ja kaikkien Lahtelaisten käyttöön. Ravikeskus on Jokimaan maamerkki ja yhdistyksemme tärkeä yhteistyökumppani.

7. Onko asuinalueella tapahtunut joko sukupolvenvaihdos ja miten se näkyy?
Alueen omakotiasukkaat ovat sopivassa suhteessa eri-ikäisiä työssä käyviä ja eläkeläisiä ihmisiä. Yhteiselo toimii hyvin asukkaiden kesken.

8. Missä omakotiyhdistys yleensä kokoontuu?
Jokimaan ravikeskuksessa pidämme kevät- ja syyskokouksemme. Alueeltamme puuttuu omat kokoontumistilat, joten heitämme haasteen alueemme yrityksiin olisiko heillä ylimääräistä tilaa meidän kokoontumispaikaksi?

9. Mitä haluaisitte parantaa alueenne palveluissa?
Julkinen liikenne kulkemaan niin, että kaupungissa ja palveluissa (Hennala, Laune) käynti onnistuu kaikilta ikäryhmiltä. Kirjastoauton kulkeminen jatkossakin varmistettava alueelle ja yhteistyötä lisää päättäjien suuntaan sekä muihin vastaaviin yhdistyksiin päin.

10. Koska Teillä on kevätkokous?
Toukokuussa, päivämäärä on vielä avoinna.

Tuomenojalla asuu mukavaa porukkaa

Jokimaan omakotiyhdistyksen varapuheenjohtaja Markus Partanen muutti Jokimaalle vuonna 2007. Varapuheenjohtaja näki lehdestä valkoisen rapatun talon myynti-ilmoituksen sunnuntaina ja seuraavan viikon torstaina oli kaupat sovittu.
– Täältä löytyy kyllä puskaa ja pöpelikköä lasten leikkeihin, mutta olisi mukava saada heille myös pieni leikkikenttä tänne, Partanen toivoo.

Jokimaa on rauhallinen ja turvallinen asuinalue varsinkin lapsiperheille, mutta lisääntynyt raskasliikenne huolettaa vanhempia.
– Yritysalueella käsitellään paljon jätteitä ja se lisää liikennemääriä alueella. Nämä toiminnot on tuotu liian lähelle omakotialuetta.

Partanen toivoo, että tulevaisuudessa Jokimaalle suuntautuva julkinen liikenne olisi säännöllisempää.
– Toivottavasti saisimme tänne Jokimaalle yhden runkolinja. Palvelulinjalla lapset toki pääsevät aamulla kouluun ja iltapäivällä takaisin, mutta ikääntyvä senioriväestö ei pääse edes ostoksille Hennalaan ilman autoa. Täytynee olla aktiivinen näiden linja-autovuorojen kanssa kaikkiin yhteistyötahoihin ennen kuin uusista reiteistä päätetään.

Varapuheenjohtaja on tyytyväinen siitä, että alueella ei ole läpiajoliikennettä.
– Taistelimme neljän vuoden ajan kaupungin ELY –keskuksen kanssa turvallisista bussipysäkeistä. Nyt Vanhan Helsingintien varressa on bussipysäkkien kohdilla levennykset ja siellä on hieman turvallisempaa.
– Jokin tässä alueessa viehätti heti. En ole edes harkinnut muuttoa mihinkään muualle täältä. Ehkä muutaman kerran joskus maaliskuussa tai elokuussa, kun lumityöt ja ruohonleikkaaminen on ahdistanut.

Petri Görman

Kullankukkulalla taisteltiin vain päivä

Julkaistu: 13.4.201812.4.2018

Kuva: Kullankukkulanmäki oli strategisesti merkittävä paikka, koska sieltä oli mahdollisuus tarkkailla liikennettä Lahden kaupunkiin ja puolustaa Hennalan varuskuntaa, Hennala-opas Seppo Toivonen toteaa.

– Punaiset kaivoivat ensimmäisenä juoksuhaudat ja poterot Kullankukkulalle huhtikuun puolivälissä vuonna 1918, josta he pystyivät ampumaan konekivääreillä sekä Marolaan että muualle Launeen pelloille. He olivat aitiopaikalla väijymässä, kun saksalaiset marssivat Launeenkatua pitkin 19.4. aamulla Renkomäen Simolanmutkasta Lahden rautatieasemalle, Hennala-opas Seppo Toivonen kertoo.

Punaiset eivät kuitenkaan tienneet, keitä tulijat olivat, joten he eivät ampuneet ennen kuin taistelu puhkesi rautatieasemalla.
– Toinen saksalaisosasto valloitti Hennalan kasarmit ja he jatkoivat hyökkäystä kohti Kullankukkulaa ja nykyistä Radiomäkeä.

Kullankukkulan maastossa voi vielä havaita sisällissodassamme käytettyjä juoksuhautoja.

Kullankukkula oli punaisten voimakkain tukikohta. Kaksi saksalaista komppaniaa hyökkäsi Kullankukkulaa vastaan ja kiivas taistelu kesti lähes tunnin.
– Lopputuloksena punaiset joutuivat vetäytymään illan aikana Kullankukkulalta ja sen takana olleelta Santamäeltä. Rintamalinja muodostui satamaan menevän rautatien suuntaiseksi nykyisen urheilukeskuksen alueella.

Toivosen mukaan paikallisilla valkoisilla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä mukaan taistelutoimintaan, koska saksalaisten armeija oli hyvin koulutettu, kun taas suomalaisten sotilaiden koulutus oli todella heikko.
– Saksalaisilla on ollut suojeluskuntataustaisia oppaita ja tulkkeja Lahdessa. Kaikkiaan Lahden seudun taisteluissa kaatui noin 100 saksalaista sotilasta.

Hennala punaisille takaisin

Punaiset saivat miehitettyä osan Hennalan kasarmeista 22.4. Tällöin Kullankukkulan nykyisinkin nähtävät taisteluasemat olivat saksalaisten miehittämät ja se oli etulinjana punaisia vastaan. Taisteluja ei kuitenkaan käyty.
– Kullankukkulan vieressä oli Santamäki, joka oli myös saksalaisten hallussa. Santamäen korkeuskäyrä on vanhoissa kartoissa Radiomäen korkuinen. Nykyisin tämä alue tunnetaan Starkin pääkonttorin alueena.

Tallinpassin alue oli kahden tulen välissä sisällissotamme viimeisen viikon aikana.
– Punaisten panssarijuna yritti kaksi kertaa lähestyä 24.4. kaupunkia, mutta saksalaisten tykki- ja konekiväärituli pakotti junan perääntymään. Punaisille sen menetys olisi ollut liian iso asia.

Sota ratkesi vapunpäivänä, kun saksalaiset sotilaat hyökkäsivät Okeroisten suunnasta ja valtasivat Hennalan kasarmialueen ja nykyisen Kärpäsenmäen alueen.

Sääriluita löytyi tietyömaalta

– Eräs mies kertoi hiljattain, että olivat pikku poikina keränneet nykyisen hautausmaan metsiköstä luita laatikoihin. Nykyistä Helsingintietä rakennettaessa oli sitten kauhakuormaaja ”tuhonnut” heidän laatikkonsa. Luita oli löytynyt, mutta niitä ei ollut noteerattu erikoisemmin. Todennäköisesti tietyöt olisi pysäytetty pitkäksi aikaa, jos tämä tieto olisi kiirinyt viranomaisten korviin.

Eniten vainajien jäänteitä on löytynyt nykyisen S -Marketin alueelta ja sieltä, missä on punaisten muistomerkki.
– Hennalan kasarmialuetta salaojitettiin 1920-luvun alussa, joten sieltä tuskin löytyy enää mitään jäänteitä uuden asuinalueen rakentamisen yhteydessä.

Toivonen kuitenkin uskoo, että Hennalan alueelta saattaa löytyä joitakin yksittäisiä hautoja.
– Kasarmialueen eteläpään harjoitusaluetta ei ole ymmärtääkseni kaivettu missään vaiheessa sisällissotamme jälkeen. Sieltä mahdollisesti voidaan tehdä vielä tieteellisesti mielenkiintoisia löytöjä. Saattaa olla, että siellä on vielä pieniä joukkohautoja, joista emme tiedä.

Petri Görman

Bluesmies vihkiytyi kynäruiskutekniikan saloihin

Julkaistu: 13.4.201812.4.2018

Kuva: Etelälahtelaisen Kari Ruotsalaisen bluesaiheisia maalauksia on esillä Möysän musaklubilla lauantaista lähtien. Grand Blues -festivaalin yhteydessä on mahdollisuus tutustua nyt myös taiteeseen.

Etelä-Lahdessa asuva bluesmies Kari Ruotsalainen hallitsee kuvataiteen useita eri piirustustekniikoita. Pikkupoikana aloitettu piirustusharrastus on jalostunut oman automaalarin ammatin myötä esimerkiksi kynäruiskutekniikkaan. Tällä tekniikalla Ruotsalainen on maalannut muun muassa blueskitaristi Erja Lyytisestä kuvan oman autonsa konepeltiin. Auto on jo vaihtanut omistajaa, mutta konepelti on vielä taiteilijamiehen autotallissa kunniapaikalla.
– Opiskelin itse kynäruiskutekniikan. Siihen ei ole ollut saatavilla koulutusta Suomessa. Jäin koukkuun työn kautta tähän harvinaiseen maalaustapaan.

Ruotsalainen vahva piirustustausta oli erittäin hyvä pohja harvinaisen tekniikan ens0imetreillä
– Ensimmäiset työt onnistuivat heti ja niistä sain positiivista palautetta. Muotokuvamaalaus kynäruiskutekniikalla on ehdottomasti taitolaji. Se vie paljon aikaa ja se on tarkkaa työtä

Blues- ja rockmusiikki on ollut miehen rakas harrastus jo 1970 -luvulla.
– Sen vuoksi olen piirtänyt tauluja muun maussa Jimi Hendrixistä, Johnny Winteristä, Johnny Lee Hookerista sekä Cisse Häkkisestä.

Naisissa kiehtovat silmät

– Filmitähtien, muusikkojen ja kauniiden naisten maalaaminen on aina ollut mukavaa. En juurikaan maalaa tai piirrä kissoja ja koiria. Autojakaan ei ole juurikaan piirtänyt.

Tunnelmallinen kuva sytyttää aina.
– Yleensä katse vangitsee hetken. Kun piirrän naisia, niin katson aina, millaiset silmät heillä on.

Taitojen kehittymisen myötä Ruotsalainen vaatii vieläkin enemmän itseltään.
– Ehkä voi sanoa, että tyylini on tällä hetkellä hyperrealistinen valokuvantarkka työnjälki.

Erakkoluonteelle parasta puuhaa

Maalaaminen ja piirtäminen on terapeuttista puuhaa erakkoluonteiselle miehelle.
– Luova työ ja käsillä näprääminen ovat aina liittyneet harrastuksiini. Piirtämisestä ja maalaamisesta tulee aina mukava sekä levollinen olo.

Bluesmies piirtää parhaillaan amerikkalaisesta näyttelijästä Bruce Willisistä muotokuvaa. Se valmistunee hiihtoloman aikana.
– Kynäruiskulla en enää juurikaan töitä tee, koska silmät väsyvät helposti ja kädentaidot ovat jo ruosteessa.

Kitara on ollut ikuisuusprojekti, joka tulee aikanaan valmiiksi.
– Itse olen maalannut sen ja tehnyt siihen pääkallon. Sisilisko on kitaran hauska pieni yksityiskohta.

Petri Görman

Anttilanmäellä, Marolassa ja Kullankukkulalla taisteltiin sisällissodassa – Jääkärit ja valkoiset eivät taistelleet Lahdessa

Julkaistu: 6.4.20185.4.2018

Kuva: Tutkimuspäällikkö Hannu Takalan mukaan Marolan alueella käytiin kiivaita taisteluja 19.4.1918. Radiomäellä saksalaisia sotilaita odottivat punakaartilaiset ja sen vuoksi he eivät päässeet rautatieasemaa pidemmälle etenemään.

Lahti toimi sisällissodan loppunäyttämönä Suomessa vuonna 1918. Etelä-Lahdessa Marolan, Kullankukkulan ja Santamäen alueella sekä Radiomäellä käytiin kiivaita taisteluita 19.4.1918, kun saksalaiset sotilaat marssivat kaupunkiin Renkomäen suunnasta.
– Punakaartilaiset olivat kaivautuneet asemiinsa Radiomäelle sekä Kullankukkulanmäelle ja he tiesivät odottaa saksalaisia joukkoja kaupunkiin, Lahden kaupunginmuseon tutkimuspäällikkö Hannu Takala kertoo.

Saksalaiset yrittivät tulla nykyistä Launeenkatua pitkin rautatieasemalle.
– He eivät kuitenkaan päässeet rautatieasemaa pidemmälle, koska punaisten joukot odottivat konekivääreiden kanssa heitä Radiomäellä.
Sen vuoksi saksalaiset joutuivat marssittamaan lisää sotilaita asemanseudulle, joilla oli mukana muun muassa tykkipattereiden jaoksen puolikkaita.
– Tykeillä he sitten pommittivat keskustaa, Kullankukkulaa, Radiomäkeä ja Santamäkeä.

Anttilanmäellä ja Marolan alueella useat talot vaurioituvat tai paloivat tulituksessa, joka oli kiivasta erityisesti taistelun ensimmäisenä päivänä.
– Lahtelaiset siviilit joutivat kokemaan heti sisällissodan arvaamattomuuden ja mielettömyyden, kun talojen kattojen yli viuhui konekiväärien luodit ja kranaatit.

Punaiset siirtyivät urheilukeskukseen

Kaksi seuraavaa päivää Lahdessa oli rauhallista, koska saksalaiset saivat Lahden kaupungin haltuunsa. He miehittivät Radiomäen ja punaisten joukot olivat siirtyneet tässä vaiheessa nykyisen urheilukeskuksen maastoon.
– Hennala, Kullankukkula ja Santamäki olivat siirtyneet myös saksalaisten haltuun ja myös Hennalassa oli iso alue heidän joukkojensa hallinnassa.

Punaiset sotilaat yrittivät murtaa saksalaisten sotilaiden puolustusasemia Etelä-Lahdessa Kullankukkulalla ja Santamäessä, mutta he eivät onnistuneet tavoitteissaan.
– Yksittäisiä punaisia kiersi alueen kauempaa ja he pääsivät pakenemaan itään Kouvolaan ja Kotkaan.

Saksalaiset kokivat kovia tappioita Lahdessa

Saksalaiset ottivat punakaartilaisia ja muita epäiltyjä vangeiksi ja he teloittivat heti ensimmäisenä hyökkäyspäivänä muutaman punakaartilaisen Etelä-Lahdessa.
– Jääkärit ja valkoiset eivät osallistuneet Lahden taisteluihin. Hans Kalmin joukot saapuivat Lahteen päivän myöhässä ja sen vuoksi he eivät taistelleet täällä.

Renkomäestä tulleet saksalaiset kärsivät kovia tappioita ja noin 100 64 sotilasta kuoli reilun viikon kestäneissä operaatioissa.
– Lahdessa sisällissotaa käytiin Lahden punakaartilaisten ja saksalaisten sotilaiden välillä. Myös länsisuomalaisten punaisten joukko-osasto operoi Lahdessa ensimmäisen sotapäivän aikana.
– Sen jälkeen Lahdessa sodittiin saksalaisten ja länsisuomalaisten punakaartien kesken, koska lahtelaiset punakaartilaiset lähtivät kaupungista pakoon. Paikalliset punaiset tiesivät, että jos kaupunki menetetään, niin sen länsipuolelta on pakko päästä pois.

Panssarijunaa ei uskallettu käyttää

Punaisilla oli panssarijuna käytössään, jonka he ajoivat taistelujen tiimellyksessä Herralasta Lahden Mytäjäisiin.
– Saksalaiset joukot kohdistivat panssarijunaan kovan tulituksen ja sen vuoksi punaiset joutuivat vetäytymään.

Tutkimuspäällikkö Takalan mukaan punaisilla olisi ollut ylivoima Lahden taisteluissa, jos he olisivat uskaltaneet ajan panssarijunan esimerkiksi rautatieasemalle.
– Se olisi pystynyt tulittamaan konekivääreillä saksalaisia esimerkiksi Marolassa ja Santamäessä.

Punaiset pelkäsivät menettävänsä sen, eivätkä he sen vuoksi ajaneet sitä missään vaiheessa taisteluja Mytäjäistä pidemmälle.
– Se olisi ollut liian iso henkinen tappio punaisille, jos he olisivat menettäneet panssarijunan taistelujen tiimellyksessä vastapuolelle.

Aktiivisia taisteluja ei käyty

Lahtelaiset joutuivat pelkäämään sisällissodan taistelutilanteita aina vapunpäivään saakka, vaikka aktiivisesti kaupungissa kaupungin keskustassa ei sodittu 19.4. jälkeen.
– Punaiset olivat yrittäneet itärintaman läpimurtoa ensimmäisten taistelujen jälkimainingeissa, mutta eivät olleet onnistuneet siinä.

Saksalaiset lähtivät vapunpäivänä vastahyökkäykseen ja punaisten asemat murtuivat helposti.
– Silloin Lahdessa tapahtui punaisten massa-antautuminen. Tilanne muuttui liian kireäksi, kun lahtelaiset punakaartilaiset olivat jo antautuneet ja länsisuomalaiset eivät tunteneet taistelualuetta juuri ollenkaan.
– Lahden punakaartin esikunta pakeni Hennalasta idän suuntaan Lahden eteläpuolelta. Sisällissota päättyi, kun saksalaiset marssivat Hennalan varuskunta-alueelle vapunpäivänä vuonna 1918.

Petri Görman

Eija Lyttinen: Kiva talo houkutteli Renkomäkeen

Julkaistu: 6.4.20185.4.2018

Kuva: Omakotiyhdistyksen uusi puheenjohtaja Eija Lyttinen ja Satu Vähäkallio kertovat, että aiemmin yhdistys kokoontui usein Renkomäki -talolla. – Siellä tapahtui vesivahinko, eikä kukaan halua korjata sitä enää käyttökuntoon. Se on harmillista.

ETELÄ-LAHDEN OMAKOTI- JA ASUKASYHDISTYKSET ESITTÄYTYVÄT

Renkomäestä löytyi 12 vuotta sitten kiva talo ja mukava tontti kertoo omakotiyhdistyksen uusi puheenjohtaja Eija Lyttinen. Lapsiperheelle asuinalue on Lahden paras paikka, koska siellä on riittävästi leikki- ja puistoalueita. Lyttinen toivoo, että uuden koulun suunnitelmissa säilytettäisiin myös osa vanhasta rakennuksesta. Se on myös iso asia, että lapset pääsevät kirjastolle ja kouluun turvallisesti pyöräteitä pitkin Renkomäessä.

1. Miten omakotiyhdistyksenne toiminta on muuttunut vuosien varrella?
– Renkomäen omakotiyhdistys on perustettu 1958. Alue on silloin ollut varsin erilainen ja sen myötä myös toiminta. Vaikuttaminen kaupungin virkamiehiin alueen kehittämisessä on varmaan silloinkin ollut ensisijainen tehtävä. Erilaista lainaustoimintaa on yhdistyksellä myös aina ollut. Muistelen, että jopa kangaspuita on joskus lainattu. Myös erilaiset kilpailut ovat olleet tärkeitä, lasten hiihtokilpailut olivat aiemmin iso tapahtuma.

2. Millaista omakotiyhdistyksen toiminta on tällä hetkellä?
– Saamme kaupungilta usein erilaisia kaavasuunnitelmia ja annamme niistä palautetta tarpeen mukaan. Tänä talvenakin olemme saaneet tiedon alueella tehtävistä hakkuista. Tästäkin asiasta voimme sanoa oman mielipiteen. Lainaustoimintaakin on edelleen. Esimerkiksi yhdistyksengrilliä lainataan melko paljon. Kilpailujakin järjestetään ja esimerkiksi pilkkikilpailut olivat viime viikolla. Keväällä taas on alueen siivoustalkoot ja kesällä pidetään Tarolanniityn haravointitalkoot. Loppukesällä olemme mukana Renkomäki -päivässä.

3. Kuinka paljon Teillä on jäseniä?
– Jäsenmäärä taitaa tällä hetkellä jäädä alle sadan talouden.

4. Miksi omakotiyhdistyksen jäseneksi kannattaa liittyä?
– Toki yhdistyksellä on suuremmat vaikutusmahdollisuudet kuin yksittäisellä ihmisellä. Uusia aktiivisia jäseniä kaivattaisiin, ideoita kaikenlaisesta toiminnasta olisi, mutta tekijöitä puuttuu. Yhdessä oman alueen hyväksi toimiminen on hauskaa ja palkitsevaa.

5. Huolettaako omakotiyhdistyksen jäseniä tällä hetkellä mikään erityinen asia?
– Yksi iso asia on huolettanut renkomäkeläisiä läpi vuosikymmenten. Se on tuo soranotto. Alue on laajentunut valtavasti, emmekä halua menettää enempää tuota upeaa luontoa. Yhdistys on käynyt kirjallista keskustelua asian tiimoilta paljon, mutta virkamiehet eivät ole niihin juurikaan reagoineet. Lisäksi tietysti huolettaa pohjaveden kohtalo. Saadaanhan täältä maailman parasta vettä.

6. Millainen asuinalue Renkomäki on?
– Pienestä kylästä on kasvamassa iso asuinalue. Kuitenkin täällä on vielä avaruutta, peltoja ja metsiä, joissa voi ulkoilla. Hyvä paikka asua.

7. Onko asuinalueella tapahtunut joko sukupolvenvaihdos ja miten se näkyy?
– Uusia lapsiperheitä muuttaa tänne jatkuvasti ja koulu sekä päiväkoti ovat jääneet pieniksi aikoja sitten. Palvelut taitavat aina tulla pikkuisen jäljessä, mutta uutta suunnitellaan kaiken aikaa.

8. Missä omakotiyhdistys yleensä kokoontuu?
– Valitettavasti käytössämme olleen Renkomäkitalon katto on vuotanut niin pahasti, ettei sitä voi enää käyttää. Kokouksia voimme onneksi pitää kirjastossa.

9. Mitä haluaisitte parantaa alueenne palveluissa?
– Toivoisin, että uudet asukkaat ottaisivat aktiivisesti yhteyttä omakotiyhdistyksen hallituksen jäseniin ja kertoisivat toiveitaan.

10. Koska Teillä on kevätkokous?
– Meillä oli helmikuussa vuosikokous ja uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Eija Lyttinen.

Kylämäinen meininki viehättää

Satu Vähäkallio vietti lapsuutensa Renkomäessä. Hän muutti sinne takaisin vuonna 1990, kun hänen vanhemmat rakensivat omakotitalon Vähäkalliolle.
– Renkomäessä on vielä paljon jäljellä vanhoja taloja ja tämä paikka on muutenkin mukava paikka asua.

Vähäkallion mielestä asuinaluelta on helppo lähteä asioille esimerkiksi Lahden keskustaan.
– Alueella säilynyt kylämäinen meininki tuo paljon hyviä asioita mieleen lapsuudesta.

Omakotiyhdistyksen ex-puheenjohtaja muistuttaa, että Renkomäessä tontit ovat olleet aina isoja.
– Olen kuullut, että Karistossa ihmiset asuvat todella pienillä tonteilla.

Pääkaupunkiseudulla työskenteleville lahtelaisille asuinalue on paras vaihtoehto.
– Myös muualle Suomeen yhteydet ovat selkeät ja nopeat.

Asuinalue on laajentunut jatkuvasti ja sen eri puolille on syntynyt jatkuvasti uutta asutusta.
– Yhdistys on ollut aina mukana kaavoitusilloissa. Olemme halunneet vaikuttaa yhteisiin asioihin ja kertoneet oman mielipiteemme.

Vähäkallio on kiitollinen siitä, että kehätie ei tullut Renkomäkeen.
– Ei tuo Launeen vaihtoehtokaan järkevä ole. Se olisi pilannut meidän maalaisidyllin tällä alueella täydellisesti.

Renkomäen vanha maalaismaisema on jonkin verran muuttunut, mutta Vähäkylä toivoo, että pellot ja maalaiskylämäisyys säilyvät täällä vielä pitkään.
– Meille kaikille täällä asuville ihmisille luonto on tärkeä asia. Toivottavasti nuo hiihtomaastotkin säilyvät kehätien rakentamisen jälkeen yhtä monipuolisina.

Petri Görman

Asukastuvan aivotreeneissä on hyvä meininki

Julkaistu: 6.4.20185.4.2018

Liipolan asukastuvalla on mahdollista treenata henkilökohtaista hahmotuskykyä, keskittymiskykyä, kieltä, muistia ja päättelykykyä vielä neljän viikon ajan. Vapaaehtoistyöntekijä Leena Kivistö ohjaa siellä Ahaa -aivotreenejä. Menetelmä on kehitetty Päijät-Hämeen muistiyhdistyksessä.
– Suoristuspaineita ei kannata tässä kerhossa ottaa. Kuka tahansa on tervetullut aivotreeneihin asukastuvalle. Keneltäkään emme kysy ikää, Kivistö lupaa.

Vapaaehtoistyöntekijä Kivistö kehuu Liipolan ryhmää innokkaaksi ja sitoutuneeksi.
– Tätä ennen olen saanut ohjata kahta ryhmää. Tämä on ehdottomasti virkein porukka.

Kivistö muistuttaa, että aivot muovautuvat läpi elämän ja ne kehittyvät siinä, mihin niitä käytetään.
– Ohjaajan tehtävä on luoda hyvä meininki ryhmään. Minä olen heille se mukavan sosiaalisen toiminnan mahdollistaja.

Vapaaehtoistyöntekijä on nähnyt, kuinka onnistunut kerhokerta nostattaa myös seniori-ihmisen itsetuntoa.
– Tämä tehtävät soveltuvat kenelle tahansa. Myös keski-ikäiset ihmiset ovat tervetulleita kerhoon, jos heillä on aikaa.

Joka kerta kerhotoiminta aloitetaan yhteiskeskustelulla.
– Vastauksia ei koskaan tarkasteta vaan keskustelemme yhdessä niistä. Minulla on kuitenkin oikeat vastaukset, jos joku haluaa ne tietää.

Haaste lisääntyy tehtävien edetessä

– Tehtävät ovat pääasiassa kynä-paperitehtäviä, joita tehdään ohjatusti. Harjoitukset sopivat muun muassa sairastuneille, vammautuneille tai aivojen huoltamisesta /tai niiden aktivoinnista kiinnostuneille.

Kivistö kertoo, että tehtävät ovat eritasoisia, joissa haaste lisääntyy tehtävien edetessä.
– Ohjauksella tehtävien haastavuustasoa voidaan laskea ja nostaa. Tehtävien ”kynä-paperi luonne” asettavat kuitenkin jonkinlaisen rajan kohderyhmälle. Motoriset taidot ja näkökyky täytyy olla kerholaisella kunnossa.

Harjoituksissa olennaista on, että tehtäviä ei tehdä vain tehtävien vuoksi.
– Aivojen aktivoinnin lisäksi tehtävien teossa on olennaista ajattelumallien muokkaaminen, ratkaisumallien pohtiminen ja harjoitettujen taitojen vieminen arjen elämään.

Ohjaajalla on tärkeä rooli ohjata keskustelemaan ja pohtimaan asioita ja varmistaa treenaajille onnistumisenkokemukset.
– Tästä syystä tehtäviä ei anneta kotiin vaan ne on tarkoitus tehdä aina ohjatusti. Samasta syystä harjoitusten ohjaaminen edellyttää koulutukseen osallistumista; koulutuksessa perehdytään ohjauksen kannalta tärkeäisiin ja olennaisiin asioihin, saadaan omakohtaisia kokemuksia harjoituksista ja ohjauksesta sekä avataan tehtävien taustalla olevia teorioita ja käsitteitä.

Vapaaehtoistyöhön kaivataan lisää miehiä

Lahden lähimmäispalvelu yhdistyksellä on kaksi vankkaa kivijalkaa. Heiltä on mahdollista ostaa maksullista kotipalvelua. Lähi- ja kodinhoitajat siivoavat asiakkaan kotona tai he saattavat esimerkiksi seniorin lääkäriin. Vapaaehtoistyö on yhdistyksen toinen vahva kivijalka. Vuonna 2017 vapaaehtoistoiminnassa oli mukana 12 miestä ja 85 naista. STEA rahoittaa yhdistyksen toimintaa.

Lahden lähimmäispalvelu täytti 30 vuotta vuonna 2017. Kaikki vapaaehtoistoimintamme suuntautuu ikäihmisiin. Puolet vapaaehtoisistamme toimii niin sanotussa ystäväpalvelussa, vapaaehtoistyönkoordinaattori Maarit Ahlqvist kertoo.
Jokaisella heistä on yksi mummo tai pappa, jonka luona he vierailevat säännöllisesti joko kotona tai palvelutalossa.
– Vapaaehtoistyöntekijöitä koulutetaan joka vuosi lisää. Kursseja järjestetään keväällä ja syksyllä.

Vapaaehtoistyöntekijät ovat pääsääntöisesti eläkeikäisiä naisia.
– Ne miehet, jotka tähän vapaaehtoistyöhön lähtevät, ovat kullanarvoisia. On kiva, kun joku mies haluaa rupatella seniorin kanssa palvelutalossa tai pelata edes hetken korttia.

Ahlqvistin mukaan vapaaehtoisia tarvitaan yhä enemmän tulevaisuudessa.
– Meidän vapaaehtoistyöntekijät osallistuvat 12 eri palvelutalossa vapaaehtoistoimintaa. Tätä toimintaa järjestetään sekä yhteiskunnan ylläpitämissä että yksityisissä palvelutaloissa.

Petri Görman

Isot tontit ja väljä asuminen on parasta Ali-Juhakkalassa

Julkaistu: 28.3.201828.3.2018

Kuva: Lasse Latvatalo ja Onerva Vartiainen kehuvat Alijuhakkalan yhteisöllisyyttä

ETELÄ-LAHDEN OMAKOTI- JA ASUKASYHDISTYKSET ESITTÄYTYVÄT

Pohjanmaalla lapsuutensa viettänyt Lasse Latvatalo joutui asumaan ensimmäiset vuodet Lahdessa kerrostalossa. Isoihin tontteihin tottunut pohjalainen ei viihtynyt kaupungin hälinässä, eikä kerrostalossa ollenkaan. Latvatalo vaimoineen etsi jatkuvasti omakotitaloa, jossa on isohko tontti. Vappuna 2009 perhe muutti Ali-Juhakkalaan, eikä aio sieltä muuttaa mihinkään. Myyntityötä tekevä Latvatalo kehuu alueen sijaintia ja toteaa, että sieltä on helppo lähteä joka suuntaan Suomea.

1. Miten asukasyhdistyksenne toiminta on muuttunut vuosien varrella?
Perustamisvuodesta 1950 tietysti monella tapaa, mutta erityisesti viime vuosina toiminta on tiivistynyt ja digitalisoitunut. Toiminta on keskittynyt muutaman isomman tapahtuman ympärille, koska pienempiin tapahtumiin ja talkoohommiin ei osallistujia ole saatu enää vuosiin. Juhannuskokko on edelleen suosituin yksittäinen kyläläisten tapahtuma. Tiedottamisen osalta iso parannus tapahtui muutama vuosi sitten Facebookin myötä. Tiedottaminen on paljon helpompaa ja nopeampaa, jolloin sitä tulee paremmin myös hoidettua. Nettisivut ovat toki edelleen olemassa tarkempaa tietoa varten. Kevät ja syysinfo jaetaan edelleen postilaatikoihin kaikille alijuhakkalalaisille.

2. Millaista asukasyhdistyksen toiminta on tällä hetkellä?
Henkitoreissaan olevaa yhteisöllisyyttä pyritään tukemaan kaikin tavoin. Puistojen välineistöä on uusittu, jotta niissä olisi kiva yhdessä touhuta. Yhdistykselle on hankittu myös ”fanituotteita” jotta naapurit tunnistaisi toisensa helpommin. Ympärillä tapahtuvista asioista on pyritty tiedottamaan aktiivisesti ja asukkaille on tarjottu mahdollisuuksia osallistua infotilaisuuksiin ja katselmuksiin. Ne tapahtumat, joista asukkaat ovat tykänneet on toteutettu ja niitä on kehitetty. Olemme koko ajan korvat ja silmät tarkkana erilaisten toiveiden ja tarpeiden suhteen ja kehitämme toimintaa toivottuun suuntaan. Olemme aktiivisia mutta turhat hötkyilyt on karsittu.

3. Kuinka paljon teillä on jäseniä?
Alueen kolmestasadasta taloudesta jäsenmaksun maksaa vuosittain noin 85 eli alle 30 prosenttia kokonaismäärästä.

4. Miksi asukasyhdistyksen jäseneksi kannattaa liittyä?
Ilman jäseniä yhdistyksen toiminta loppuu, eikä alueen eduista ja kehittämisestä huolehdi kukaan. Yhdistyksenä meissä on isompaa voimaa. Voimme ottaa kantaa ja vaikuttaa sellaisiinkin asioihin joihin yksittäisellä ihmisellä ei ole oikeutta tai voimia.

5. Huolettaako asukasyhdistyksen jäseniä tällä hetkellä mikään erityinen asia?
Kehätien vaikutus alueen melutasoon on yksi yleisesti mietityttävistä asioista.
Salinkallion koulun lopettaminen on todella harmillinen juttu. Yhteisöllisyyden hiipuminen puhuttaa myös paljon ja tietysti se, että omakotiasumisen kustannukset nousevat jatkuvasti.

6. Millainen asuinalue teillä on?
Monelle täysin tiedostamaton paratiisi 5 minuutin päässä keskustorilta. Isot tontit, väljä asuminen ja runsas luonto tarjoavat upeat puitteet asumiselle ja viihtymiselle. Lähes kuin maalla asuisi mutta kaikki palvelut ovat kuitenkin aivan vieressä.

7. Onko asuinalueella tapahtunut jo sukupolvenvaihdos ja miten se näkyy?
Osittain on. Alueen ikärakenne on nuorentunut ja lapsiperheitä näkyy entistä enemmän. Heitä toivotaankin aktiivisesti mukaan yhdistyksen tapahtumiin ja toimintaan. Juuri viime syksynä käytiin kaupungin kanssa keskustelua leikkipuiston kehittämisestä, kun sen käyttäjät ovat lisääntyneet. Remontointia on tehty monessa talossa asukkaiden vaihtuessa.

8. Missä omakotiyhdistys yleensä kokoontuu?
Salinkallion koululla ja Ravintola Keijussa

9. Mitä haluaisitte parantaa alueenne palveluissa?
Apteekki ja kioski saisivat lähistöllä olla.

10. Koska Teillä on kevätkokous?
Vuosikokous pidettiin jo 15. helmikuuta

Yhteisöllisyys on Ali-Juhakkalan tunnusmerkki

Onerva Vartiainen on asunut Ali-Juhakkalan omakotialueella vuodesta 1970 lähtien. Kauppojen määrä on asuinalueella vähentynyt paljon.
– Alijuhakkalantiellä ja Keijutiellä oli vielä 1970 -luvulla kaupat, jossa paikalliset ihmiset kävivät ostoksilla. Sen jälkeen, kun Kotipokki rakennettiin Hennalaan, kuolivat nämä pikkukaupat pois.

Vartiainen toteaa, että onneksi asuinalue on ollut lapsiperheiden suosiossa aina.
– Tällä hetkellä asuinalue houkuttelee erityisesti nuoria ja perheellisiä ihmisiä, koska täällä on loistavat ulkoilumaastot ja lyhyet matkat kaupunkiin. Sen lisäksi lapsille ovat olleet koulut aina lähellä.

Ensimmäisen kerran Vartiainen lähti mukaan asukasyhdistyksen toimintaan 1970 -luvun lopulla.
– Haluan sanoa kiitokset Hannu Mieskolaiselle, koska hän on tehnyt paljon pyyteetöntä työtä asukasyhdistyksessä pitkään. Nyt meidän nuoremman polven johtoportaalla on helpompi toimia. Olen ihaillut heidän ahkeruutta ja tarmokkuutta tarttua yhteisöä koskettaviin asioihin.

Ali-Juhakkalan asuinalueelle rakennettiin ensimmäiset omakotitalot 1950-luvulla.
– Samaan aikaan, kun ihmiset rakensivat omakotitaloja alueelle, niin he olivat myös aktiivisesti mukana asukasyhdistyksessä. Yhteisessä omistuksessa olleet mehumaijat kiersivät silloin syksyisin talosta taloon. Isot puutarhat antoivat perheille joka syksy kunnon marjasadon.

Yhteisöllisyys on vieläkin asuinalueen yksi tunnusmerkki
– Korsipuistossa järjestetään vieläkin Korsijuhlia ja juhannuskokko palaa joka kesä alueen halkovassa toisessa puistossa.

Ensimmäinen sukupolvenvaihdos asukkaiden osalta tapahtui Vartiaisen mukaan 1980-luvun alussa.
– Alueen täydennysrakentaminen on onnistunut myös hyvin. Voin sanoa, että olemme sosiaalisia ihmisiä, koska alueellamme on hoitokoteja ja palveluasuntoja. Ihailen, kuinka hyvin hoidamme esimerkiksi kehitysvammaisia aikuisia, lapsia ja nuoria Suomessa.

Puistoalueille on tehty myös ladut, joita Vartiainen kiittelee.
– Tämä on meidän kotikylä, jossa ihmiset tuntevat suomalaiseen perinteiseen tapaan vielä toisensa.

Petri Görman

Marjo Liukkonen: Jokaisessa ihmisessä asuu latentti Eichmann

Julkaistu: 28.3.201828.3.2018

Kuva: Väitöskirjallaan yhteiskuntatieteiden tohtori Marko Liukkonen haluaa kertoa sellaisen viestin Hennalasta, että tapahtumat eivät olleet kuitenkaan pelkkää sankaritarinaa, vaikka suomalainen historiankirjoitus on näin väittänyt tähän saakka. -Tälläkin hetkellä jossain päin maailmaa on samanlaisia leirejä, joissa tapahtuu yhtä iljettäviä asioita. Meissä jokaisessa asuu latentti Eichmann, joka saattaa tilaisuuden tullen mennä liian pitkälle.

Lahtelainen Marjo Liukkonen väitteli 23.3. yhteiskuntatieteen tohtoriksi Hennalan vankileirin naisista Lapin yliopistossa. Väitöskirjatyöhön kului neljä vuotta aikaa. Aihepiiri on kiinnostanut tutkijaa koko aikuisiän ja hänen on tarkoitus jatkaa jo lähitulevaisuudessa Hennalaan liittyvää tutkimustyötä.
– Tähän mennessä on tiedetty, että Hennalassa olisi ollut hieman yli 10 000 sotavankia sisällissotamme lopussa. Vapaussodan arkistosta olen kuitenkin löytänyt Hans Kalmin esimiehelleen Verner Ossian Juveliukselle lähettämän sähkösanoman, jossa Kalm arvioi sotavankeja olevan 16 000-18 000 toukokuussa 1918, yhteiskuntatieteen lisensiaatti (väit.) Marjo Liukkonen sanoo.

Tutkija Liukkonen on varma, että sisällissodan loppuratkaisut olisivat pitkittyneet, jos jääkärit ja saksalaiset sotilaat olisivat tulleet Lahteen myöhemmin.
– Mannerheim yritti kaikin keinoin pitkittään tilannetta niin, että ulkopuolisia joukkoja ei olisi maahan päästetty.

Martti Pihkala oli mukana vuonna 1914 jääkärivärväyksessä ja hän erityisesti halusi keväällä 1918 jääkärit ja saksalaiset Suomeen sisällissodan loppuratkaisuihin.
– Pihkala oli todennut, että kylvöt on päästävä vielä tekemään.

Lahteen jääkärit saapuivat saksalaisten tukema 20.4.1918. Valkoiset saivat siten merkittävän lisätuen koulutetuista sotilaista sodan loppuratkaisuihin.
– Lahdessa viimeinen merkittävä taistelu käytiin huhtitoukokuun vaihteessa, kun punaiset puolustivat Hennalan kasarmeja Kullankukkulan mäellä.

Viikon taistelujen jälkeen punaiset pakenivat Hennalaan ja sieltä Herralaan.
– Osa punakaartista pakeni Venäjälle. Hennalaan tuotiin noin 20 000 punavankia.
Punavangit muualta kuin Lahdesta
– Ihmetelen suuresti, miksi lapsia ja naisia tuotiin sotavangeiksi Hennalan vankileirille. Joukossa oli myös sellaisia naisia, joilla oli jopa seitsemän lasta mukanaan. Ei sellaisen porukan kanssa voi lähteä sotimaan.

Hennalassa teloitettiin 216 naista ja kuusi naista oli kuollut sairaalassa.
– Olen aivan varma, että Hennalassa naisia kuoli huomattavasti enemmän, koska ei tuolloin kirjattu esimerkiksi kirkonkirjoihin.

Kasarmi 22 ja 30 oli tarkoitettu naisvangeille

– Kasarmi 22:n alakerrassa oli sisällissodan jälkeen myös kuolemaantuomittujen sellit.
Toukokuun lopussa vuonna 1918 Hennalan vankileirillä oli enää 10 000 sotavankia.
– Osa lapsista ja naisista oli vapautettu, mutta siihen mennessä oli ehditty jo osa naisvangeista teloittaa.

Myös Lahteen oli lähetetty kielto, että sotavankeja ei saa teloittaa.
– Jossakin paikoissa noudatettiin sääntöjä. Vankileireillä vartijat eivät saaneet trokata ylihintaan ruokaa vangeille. Lahdessa sen annettiin tapahtua kuitenkin aivan vapaasti.

Ihmisiä pidettiin tarkoituksellisesti nälässä

Tutkijan mukaan vaikea ruokatilanne heijastui myös Hennalan olosuhteisiin, mutta sotavankien nälkiinnyttäminen oli myös suunniteltua.
– Aikaisemmissa Hennalan vankileiriä koskevissa tutkimuksessa ei ole tuotu esiin, että sotavankeja pidettiin Lahdessa tarkoituksellisesti nälässä.

Hollolan kunnanlääkäri ja Lahden kaupunginvaltuuston ensimmäinen puheenjohtaja Johan Vitali toimi Hennalan vankileirillä ylilääkärinä.
– Vitali viestitti esimiehelleen Helsinkiin, että sotavangeille annetaan 2000 kilokaloria ruokaa joka päivä. Hän luetteli, kuinka heille on tilattu leipää, lihaa, kalaa, makkaraa ja voita.

Toinen Hennalan vankileirin lääkäri Mauno Vannas on kertonut Silmä silmästä -kirjassaan, että hän ei koskaan nähnyt vangeille annettavan voita tai makkaraa.
– Vangit ovat kertoneet muistelmistaan, että he saivat kovaa murikkaa ruoaksi, joka repi heidän suoliston rikki.

Tutkija huomauttaa, että tuskin Vitalin mainitsemia elintarvikkeita oli edes ostettu vankileirille tai sitten ne olivat menneet siellä niin sanotusti parempiin suihin.
– Myöhemmin toukokuussa, kun saksalaiset luovuttivat juureskuormansa sotavankien käyttöön, heille tarjottiin juureskeittoa.

Kenttäoikeus toimi laittomasti Hennalassa

– Muihin vankileireihin verrattuna Hennalassa tapahtui asioita, joista haluttiin vaieta sisällissodan jälkeen.

Dragsvikissä ja Santahaminassa ei teloitettu yhtään naista.
– Vankileirit eivät olleet mitään ketjuhotelleja, vaan olosuhteet olivat riippuvaisia niiden johtajista.

Lahdessa myös kenttäoikeus toimi laittomasti.
– Se ei koostunut tuomareista. Virolainen valkoisten johtaja Hans Kalm oli saanut koulutuksen maatalousoppilaitoksessa.

Myös ylituomari Oskari Lehtonen antoi tutkijan mukaan Hennalassa siunauksen tapahtumille.
– Naisilta kysyttiin vain nimi ja, että onko hän ollut punakaartissa. Useat heistä valikoitiin teloitettaviksi pidätyskorttien perusteella. Jos kenttäoikeus sai selville, että nainen oli kuulunut punakaartin sotilaisiin, niin kuolemantuomio oli selvä.

Myös korskeakäytöksisiksi luokitellut naiset tapettiin Hennalassa.
Suomi oli hetkeä aiemmin itsenäistynyt, eikä oma oikeuslaitos ollut vielä kehittynyt.
– Kenelläkään ei ollut laista ja sen tulkinnasta vielä selkeää käsitystä.
Nationalismi ja rotuhygienia, joka oli uusi tieteenala, oli vaikuttanut erityisesti kalmilaisiin.
– He olivat poikkeuksellisen koulutettuja sotilaita. Heidän joukossaan oli maistereita ja opettajia.

Petri Görman

Työt käynnistyvät koko Lahden uuden eteläisen kehätien linjalla

Julkaistu: 28.3.201828.3.2018

Kuva: Launeen parakkikoulu jää pahasti puristuksiin, kun kehätien rakentaminen starttaa alueella. Kuva Sokeritopalta kohti Liipolan tunnelin suuta, jossa kauhakuormaaja jo työskentelee

Vt12 Lahden eteläinen kehätie -hankkeen kehätieosuuden rakentaminen lähtee käyntiin lähiviikkojen kuluessa koko tielinjalla. Hollolan päässä alkaa tapahtua erityisesti Patiokallion paikkeilla ja Soramäen tulevan eritasoliittymän alueella. Lahden puolella aletaan rakentaa Okeroisten eritasoliittymää ja myös Liipolan tutkimustunneleiden louhinta käynnistyy.

Okeroisissa aloitetaan paalutustyöt heti pääsiäisen jälkeen

Kehätien Hollolan pään lukuisista siltakohteista ensimmäisenä aletaan rakentaa Ala-Okeroisten siltaa. Työt käynnistyvät kesäkuussa.
Melua aiheuttavia työvaiheita ovat muun muassa paalutustyöt Okeroisissa ja Patiokallion itäpuolella sekä louhinnat ja kiviaineksen murskaus Patiokalliossa ja Soramäessä.

Tulossa uusia liikennejärjestelyitä

Ensimmäisiä liikennejärjestelyitä on jo otettu käyttöön Ala-Okeroistentiellä, ja uusia on tulossa heti pääsiäisen jälkeen Soramäen eritasoliittymän läheisyyteen Riihimäentielle ja Hämeenlinnantielle sekä Nostavantielle. Liikennejärjestelyt tarkoittavat aluksi alennettuja nopeusrajoituksia sekä ajoittaisia, louhinnoista johtuvia liikenteen pysäytyksiä. Myöhemmin rakennustöiden edetessä otetaan käyttöön kiertotiejärjestelyitä, joista tiedotetaan erikseen.

Työmaateiden rakentaminen ja tutkimustunneleiden louhinta käynnistyy Liipolassa

Kehätien Lahden pään urakkaan sisältyvän Liipolan tulevan tunnelin alueella aloitettiin valmistelevat työt, kuten työmaan aitaaminen, puuston poisto ja työmaateiden rakentaminen, jo pari viikkoa sitten. Maatyöt tutkimustunneleiden suuaukkojen edustalla käynnistyvät viikolla 13 ja varsinainen louhinta alkaa viikon 15 aikana.
Louhittavia tutkimustunneleita on kaksi. Niiden avulla saadaan tarkempaa tietoa kallion ominaisuuksista ja tärinän johtavuudesta varsinaisen tunnelin louhintaa varten.
Liipolan varsinaisen tunnelin louhiminen alkaa kesäkuussa. Tämä mahdollistaa myös tienrakennustyöt, sillä tunnelilouhinnasta saadaan louhetta tierakenteisiin. Työmaaliikenne vilkastuu louhinnan myötä, mutta koska kasvava liikenne suuntautuu pääasiassa työmaateihin, jäävät häiriöt yleisiä teitä käyttävälle liikenteelle vähäisiksi.

Louhintatyöstä aiheutuu melua ja tärinää

Louhintatyöstä aiheutuu aina melua, pölyä ja tärinää. Liipolan tunnelityömaan lähialueella on tehty huoneistojen ennakkokatselmukset ja määritelty rakennuskohtaiset raja-arvot tärinälle. Louhinnan päätyttyä suoritetaan jälkikatselmukset samassa laajuudessa. Lisäksi tärinämittausta tehdään työmaan lähellä sijaitsevissa rakennuksissa koko louhintatyön ajan useiden etävalvottavien tärinämittareiden avulla. Hankkeessa myös tehdään pölynsidontaa tarvittaessa.

Melua aiheuttavaa louhinta- ja räjäytystyötä tehdään näissä kohteissa pääosin arkipäivisin kello 7 ja 22 välisenä aikana, sekä tarvittaessa lauantaisin kello 8 ja 20 välillä ja sunnuntaisin kello 10 ja 18 välillä. Lisäksi louheen lastaus- ja kuljetustyötä on mahdollista tehdä arkipäivisin kello 22 ja 7 välillä sekä viikonloppuisin kello 22 ja 10 välillä hiljaisen liikenteen aikaan. Työt pyritään kuitenkin tekemään mahdollisuuksien mukaan arkipäivisin.

Muutoksia tulossa Liipolan alueen ulkoilureitteihin

Viikolla 13 latuyhteys Nikkilästä Liipolaan katkeaa, ja ulkoilureitti yhdistetään Liipolassa lenkiksi. Yhteys Jyrkänkadulta Nikkilään säilyy ja työmaatien kohdalle rakennetaan alikulku. Maastoon myös sijoitetaan opasteita, joissa kerrotaan rakentamisen aikaisista muutoksista, jolloin ulkoilijoiden on helpompi suunnitella liikkumistaan alueella.

Nikulan eritasoliittymän tiesuunnitelmamuutos on hyväksytty

Liikennevirasto on hyväksynyt Nikulan eritasoliittymän tiesuunnitelmamuutoksen, mikä mahdollistaa liittymän toteuttamisen. Hyväksymispäätös tullaan asettamaan maantielain mukaisesti nähtäville 30 päivän ajaksi. Työt tulevan eritasoliittymän alueella alkavat heti pääsiäisen jälkeen, jolloin ramppien rakentamisen vaatimat puustonpoistotyöt käynnistyvät Porvoonjoen ja Helsingintien välisellä osuudella.

Työt käynnistyvät koulujen kesäloman alettua Launeen tulevan eritasoliittymän alueella

Monet huoltajat ja koulun edustajat ovat ilmaisseet huolensa Launeen koulun oppilaiden koulunkäynnin häiriintymisestä ja koulutien turvallisuudesta Launeen eritasoliittymän rakentamiseen liittyen. Tielläliikkujien turvallisuus on aina Liikenneviraston hankkeissa ykkösprioriteetti, ja erityisen huolella siihen paneudutaan alueilla, joiden läheisyydessä on esimerkiksi kouluja.

Launeella rakentamisesta aiheutuvaa häiriötä pyritään mahdollisuuksien mukaan rajoittamaan muun muassa ajoittamalla pääosa töistä loma-aikaan. Työt aloitetaan kesäkuussa heti koulujen loputtua ja ne viedään mahdollisimman pitkälle kesän aikana siten, että suurin osa melua ja haittaa aiheuttavista työvaiheista on tehty ennen syksyä ja koulun alkamista. Tavoite on, että tämän vuoden lopussa työt Launeen koulun kohdalla olisivat jo hyvin pitkällä katuverkon töiden osalta.

Koululaisille ja heidän huoltajilleen sekä muille alueella liikkuville kerrotaan aktiivisesti ja ennakoivasti liikennejärjestelyistä ja muista rakentamisen vaikutuksista vielä keväällä ennen koulujen loppumista. Ensi syksynä koulujen alkaessa työmaan ajankohtaisesta tilanteesta tiedotetaan erikseen.

Rakentamisen aikaiset liikennejärjestelyt varmistavat turvallisen kulun kouluun ja sieltä pois

Autoliikenne Lahden suuntaan kulkee Uudenmaankatua pitkin. Linja-autoyhteys Nikkilästä muuttuu rakentamisen käynnistyttyä, ja uusi reitti kulkee Aukeankadun kautta Uudenmaankadulle. Reittimuutoksista tiedotetaan tarkemmin erikseen.

Nikulan eritasoliittymä oli iloinen yllätys

Julkaistu: 23.3.201822.3.2018

Kuva: Timo Leppänen ja Mikko Uusikoski viihtyvät hyvin Metsä-Hennalassa

ETELÄ-LAHDEN OMAKOTI- JA ASUKASYHDISTYKSET ESITTÄYTYVÄT

Metsä-Hennalan asukasyhdistyksen puheenjohtaja Timo Leppänen on asunut asuinalueella jo yli vuosikymmenen. Hänen mielestä Metsä-Hennala on lapsiperheille varsinainen lintukoto, josta on lyhyt matka kaikkialle. Jokainen saa kuitenkin asua Metsä-Hennalassa rauhassa keskellä metsää ja luontoa. Puheenjohtajaa ja muita asuinalueen ihmisiä harmittaa se, että kehätie tulee kulkemaan ensi vuosikymmenen alussa todella lähellä asuinaluetta.

1. Miten omakotiyhdistyksenne toiminta on muuttunut vuosien varrella?
– Yhdistys on toiminut 14 vuoden ajan. Toiminta ei ole oleellisesti muuttunut, mutta olemme kyllä ottaneet mm Somen käyttöön asioiden tiedottamisessa. Metsä-Hennala Lahti ryhmä on julkinen ja siihen voi liittyä kuka vaan.

2. Millaista omakotiyhdistyksen toiminta on tällä hetkellä?
– Tällä hetkellä ja menneidenkin vuosien toiminnan yksi päähuomioista on ollut alueen lähelle tulevan Lahden eteläisen kehätien rakentaminen ja sen haittavaikutukset. Haittoja on pyritty vuosien aikana torjumaan muun muassa poistamalla lehtipuita ulaaninkadun varresta ja istuttamalla tilalle tuhansia kuusentaimia estämään melua sekä saasteita. Hommia tehtiin omakotiyhdistyksen toimesta talkoilla ja hyvässä yhteistyössä kaupungin kanssa. Tästä ei kuitenkaan loppujen lopuksi ollut mitään hyötyä, sillä suunnitelmat muuttuivat ja puut kaadettiin pois tienrakentamisen aikaisen maanläjitysalueen vuoksi.

3. Kuinka paljon Teillä on jäseniä?
– Tällä hetkellä noin 70 jäsenmaksun maksanutta. Määrä on pysynyt kohtalaisen tasaisena vuodesta toiseen.

4. Miksi omakotiyhdistyksen jäseneksi kannattaa liittyä?
– Järjestämme alueen viihtyisyyteen liittyviä tapahtumia, kuten esimerkiksi siivoustalkoot keväisin. Haravointi- ja muut puutarhajätteet kerätään siirtolaoville, joilla ne kuljetetaan asuinalueelta pois. Järjestämme myös retkiä asukasyhdistyksen jäsenille. Viime kesänä teimme retken Repoveden kansallispuistoon. Uusia ideoitakin mietitään kokouksissa ja ehdotuksia on kyselty kaikilta asukkailta.

5. Huolettaako omakotiyhdistyksen jäseniä tällä hetkellä mikään erityinen asia?
– Kehätie ja sen liikenteen aiheuttama melu asuinalueelle puhuttaa ihmisiä. Onneksi kuitenkin saamme Nikulan eritasoliittymän kehätielle, koska se helpottaa asukkaidemme autolla liikkumista. Asuinalueen vieressä olevan Halkomäen kuntopolun kohtalo uuden asuntoalueen rakentamisen yhteydessä myös mietityttää. Hennalan alueen rakentaminen ei nyt varsinaisesti huoleta, mutta toki mietityttää. Linja-auto vuorot ovat olleet onnettomat edellisen reittiuudistuksen jälkeen, eikä palvele juurikaan koululaisten koulumatkaliikennettä varsinkaan iltapäivisin.

6. Millainen asuinalue Teillä on?
– Metsä-Hennala on nimensä mukaisesti metsien keskellä ja siten erittäin miellyttävä asuinalueen kuitenkin lähellä kaikkia kaupungin palveluita. Tämä on lintukoto. Lapsiperheelle unelmapaikka.

7. Onko asuinalueella tapahtunut jo sukupolvenvaihdos?
– Vanhalla puolella jossakin määrin kyllä, mutta uudemmalla alueella ei isommin. Uusia perheitä kyllä vuosittain muuttaa alueelle.

8. Missä omakotiyhdistys yleensä kokoontuu?
– Patoseudun toimintakeskuksella olemme pitäneet vuosikokousta, hallitus on kokoontunut yleensä jonkun jäsenen kotona tai ihan ulkosalla. Apulandiassakin olemme kerran olleet koolla.

9. Mitä haluaisitte parantaa alueenne palveluissa?
– Bussivuorot iltapäivisin tulee nyt ensimmäisenä mieleen.

10. Koska Teillä on kevätkokous?
– Tiistaina 10.4.2018 Patoseudun toimintakeskuksessa.

Metsä-Hennala on Etelä-Lahden helmi

Asukasaktiivi Mikko Uusikoski on asunut vuodesta 2000 lähtien Metsä-Hennalasta.
– Tämä on metsän keskellä oleva asuinalue, jossa ei ole esimerkiksi läpiajoliikennettä. Sen vuoksi ihmiset viihtyvät Metsä-Hennalassa, koska täällä on turvallista ja rauhallista.

Metsä-Hennala jakautuu kahteen osaan. Vanhalla puolella ensimmäiset talot on rakennettu jo 1940 -luvulla ja uuden puolen rakentaminen alkoi 1990 -luvulla.
– Kehätietä ei ole kukaan meistä odottanut tai toivonut asuinalueen välittömään läheisyyteen, koska ihmiset ovat valinneet asuinalueen nimenomaisesti rauhallisuuden perusteella.
Uusikoski on kuitenkin iloinen siitä, että asuinalueen ihmiset pääsevät tulevaisuudessa Nikulan eritasoliittymän kautta kehätielle.

Huonot bussiyhteydet kismittävät
Metsä-Hennalaan ajetaan yksi bussivuoro tunnissa, kun taas Liipolaan menee neljä vuoroa.
Uusikoski odottaa, että Hennalan varuskunta-alueen rakentamisen myötä bussiyhteydet Metsä-Hennalaan paranevat nykyisestä.
– Linja-autoliikenne takkuilee täällä, vaikka vuosien varrella olemme tehneet useita ehdotuksia siihen liittyen.

Asukasyhdistyksessä Uusikoski on ollut mukana sen perustamisesta eli vuodesta 2004 lähtien.
– Lapsille olen tehnyt joka vuosi liukumäen Metsä-Hennalaan. Se on ollut se mun juttu.

Asukasaktiivin mukaan lapsiperheiden määrä alueella on hieman vähentynyt viime vuosina.
– Asuinalue kaipaa ehdottomasti lisää lapsiperheitä. Toki lasten koulut ovat hankalan matkan päässä ja perheessä pitää olla kaksi autoa.

Uusi Hennalan asuntoalue ei häiritse Uusikoskea.
– Ehkä saamme sen myötä paremmat bussiyhteydet. Ja toivon, että kuntolatu säilyy myös tulevaisuudessa.
Olen asunut 25 vuotta Nikkilässä ja viisi vuotta Tuomenojalla. Metsä-Hennalasta lähden pois vain jalat edellä.

Petri Görman

AJANKOHTAISTA -arkisto

01: Perhepuiston Sorsalampi kasvamassa umpeen

03: Patoseutulaisten kesäretki Heinolaan ja syksyllä Lapakistoon

01: T- ja Mtikuilla on käyttöarvoa