Kuva: Hannu Murtoniemi asentamassa merkkiä Keijutielle.

Alijuhakkalan alueen katujen ajonopeudet ovat puhuttaneet jo pitkään.
Kaduilla on 30km/h nopeusrajoitus, mutta sitä ei valitettavasti kaikki noudata. Tähän on syytä tulla muutos. Jokaisen ratintakana olevan pitää kiinnittää asiaan huomiota ja muutoinkin nostaa tarkkaavaisuuttaan alueella liikkuessaan.

Alueella liikkuu paljon lapsia ja kuten kaikki teidämme, heidän osaltaan muun liikenteen huomioiminen ei aina onnistu, vaikka vanhemmat kuinka asiasta muistuttelee. Onnettomuuden riskiä lisää myös se, että lähes jokaisen tontin rajalla on korkea orapihlaja-aita jonka takaa lapsi tulee kadulle varsin yllättäen. Reagointiaikaa ei paljoa jää, joten ajonopeudella on todella suuri merkitys auton pysähtymismatkaan.

Asukasyhdistyksen osalta ajonopeuksien hillitseminen on ollut työlistalla koko ajan. Sen eteen on käyty keskusteluja kaupungin edustajien kanssa ja itse tehdään se mitä voidaan.
Kaupungin puolesta saatiin muutamaksi viikoksi nopeusnäyttötaulut. Nämä saivat paljon hyvää palautetta ja vaikuttivat välittömästi myös ajonopeuksiin. Yritetään siis saada ne taas keväällä joksikin aikaa. Nopeusnäyttöjen hankkimista yhdistykselle pohdittiin myös, mutta niiden hankintakustannus n. 2300€/kpl osoittautui liian suureksi. Vuokraamista voidaan pohtia jos ei kaupungilta saada apua. Kaupungilta on pyydetty myös nopeusrajoitusten maalausmerkinnät katujen pintaan mutta tämä ei ole vielä toteutunut. Toivottavasti ensi keväänä tämäkin.

Keijutien eteläpään hidastetöyssystä on myös käyty keskustelua. Osa asukkaista haluaisi sen poistaa, koska se aiheuttaa tärinää lähitaloihin ja hankaloittaa lumenaurausta. Asiasta järjestettiin Facebookissa äänestyskin ja sen tulos oli selkeä. Kaikki olivat hidasteen säilyttämisen kannalla. Sen uskotaan kuitenkin hidastavan ajonopeuksia. Kaupungin kanta asiassa on se, että he poistavat hidasteen mikäli 80% asukkaista on poistamisen kannalla.

Yllä mainittujen asioiden lisäksi yhdistys päättii teettää katujenvarsille omia huomiomerkkejä. Kesällä järjestettiin äänestys erilaisten – Aja hitaasti merkki vaihtoehtojen kesken. Voittaja vaihtoehdosta teetettiin laadukkaat alumiinipohjaiset merkit jotka on nyt vihdoin saatu asennettua Keijutielle, Alijuhakkalantielle, Korsitielle ja Vanamontielle. Merkit oli tarkoitus saada laitettua jo paljon aikaisemmin mutta kaupungin byrokratia osoittautui arvioitua hankalammaksi.

Toivotaan että ne omalta osaltaan auttavat pitämään tarkkaavaisuuden korkealla ja ajonopeuden alhaalla. Osan Keijutien liikenteestä muodostavat Ravintola Keijussa asioivat asiakkaat. Asiakasliikenne on tietysti yritystoiminnan kannattavuuden takia välttämätöntä eikä sitä haluta rajoittaa. Ravintola Keiju haluaa kuitenkin olla vahvasti mukana katujen turvallisuuden kehittämisessä ja osallistui – Aja hitaasti merkkien hankintaan tuntuvalla osuudella. Iso kiitos heille siitä.

Lopulta on kuitenkin niin, että suurin vastuu on meillä jokaisella autoa ajavalla. Pidetään siis nopeudet kurissa ja tarkkaavaisuus korkealla. Tämä on meidän kaikkien yhteinen asia ja vaikuttaa alueemme asumismukavuuteen ja turvallisuuteen.

Turvallista uutta vuotta kaikille!

Alijuhakkalan omakotiyhdistys ry

Kuva: Lättähattujen paluu! Pääesiintyjät vuosimallia 2019: vasemmalta Vesa Haaja (laulu, kitara), Timo Järvinen (rummut), Pete Salomaa (läskibasso) ja Mika Jokinen (kitara)

Vuonna 1993 Suomea hämmästytti ja ihastutti vanhoista Suomi-filmien heinälatoromantiikasta ja jatsahtavasta rockabillypopista ideoita ammentava Pääesiintyjät -yhtye, jonka kappaleet ”Sua aattelen”, ”Iiris” ja ”Älä ota pitkätukkaa” soivat taajaan radioaalloilla. Orkesteri ehti vielä loppuvuodesta julkaisemaan kokopitkän albumin, joka oli kekseliäästi saanut nimen ”Pitkäsoitto”. Tämän jälkeen yhtye yllättäen häipyi maisemista yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Pääesiintyjien kappaleet jäivät kuitenkin elämään fanien keskuuteen ja 26 vuodessa yhtyeestä on muodostunut mystinen kulttibändi, jota toistuvasti on vuosien varrella pyydetty palaamaan keikkalavoille, mutta tähän asti turhaan.

Armon vuonna 2019 Pääesiintyjät tekee vihdoin odotetun paluun lavoille ja mikä parasta myös levylle, sillä helmikuun 8. päivä Bluelight Records julkaisee Pääesiintyjien uuden singlen 26 vuoden hiljaiselon jälkeen. Lisää uutta musiikkia on odotettavissa kevään mittaan.

Yhtyeen kokoonpano on kokenut pieniä viilauksia, sillä alkuperäisjäsenet Mika Jokinen (kitara) ja Pete Salomaa (läskibasso) ovat saaneet seurakseen Agentsista tutun laulusolistin Vesa Haajan sekä rumpali Timo Järvisen, joka omaa vahvan taustan monista eri roots-orkestereista.

Mistä ajatus paluuseen?
– Pääesiintyjät on kytenyt takaraivossa jo muutaman vuoden, mutta kiireet Francinen kanssa ovat aina siirtäneet toteutuksen tuonnemmaksi. Tänä vuonna kuitenkin tarpeeksi luppoaikaa yllättäen löytyi ja kun kokoonpanokin loksahti kertaheitolla paikoilleen, niin mikä ettei? Onhan tätä jo vuosikaudet pyydetty tuumii Salomaa

– Pääesiintyjät triona olisi ollut minulle liian suuri pala haukattavaksi etenkin, kun samaan aikaan on muitakin kokoonpanoja työstettävänä. Peten tarjoilemat selkeät suunnitelmat taustavoimineen ja Veskun saaminen eturintamaan ratkaisi homman lopullisesti. On hienoa saada vielä mahdollisuus työskennellä vanhojen kavereiden kanssa iloitsee Jokinen

Miten Vesa Haaja päätyi Pääesiintyjien solistiksi?
– Kävin aika tarkalleen 25 vuotta sitten Lahdessa koelauluissa, kun Pääesiintyjien vokalisti Mika oli jättämässä tehtäväänsä. Orkesteri jatkoi kuitenkin tuolloin Francinena eteenpäin ja Pääesiintyjät kuivahti kasaan. Kun Pete nyt kutsui uuteen koelauluun, päättelin että pestiin voisi olla vielä mahdollisuuksia, ja niin sitten kävikin velmuilee Haaja
– Tästä näemme, ettei koskaan kannata luovuttaa, vaikkei heti natsaisikaan nauravat Salomaa ja Jokinen vieressä.

Jokisen kanssa useammassakin yhteisessä bändissä rutinoitunut rumpali Timo Järvinen on myös innoissaan pestistään
– Kun tällaiselta ryhmältä käy kutsu niin silloin on mentävä! Vaikka paljon on uutta, niin mukana on paljon myös vanhaa ja tuttua meininkiä Mikan ansiosta.

Uutta musiikkia

Yksi tärkeä ehto paluulle oli se, että myös uutta musiikkia on synnyttävä.
– Olemme yhdessä valinneet bändin linjaan sopivia biisejä ja Haaviston Marko ja Vesku ovat tehneet ansiokasta työtä kääntämällä nuo kappaleet suomeksi. Meillä on kymmenisen uutta biisiä valmiina studiota ja keikkoja varten kertoo Salomaa

Yhtyeen musiikillinen linja säilyy myös uusilla levytyksillä.
– Pääesiintyjät on svengaavaa rock’n’ rollia, billyä, rootsia ja ties mitä suomeksi – musaa jota harvemmin nykypäivänä kuulee. Hyvän tuulen musiikkia alleviivaa Haaja
– Uudet biisit ovat äärimmäisen mielenkiintoinen leikkaus tämän porukan soittajien aikaansaannoksiin vuosien varrelta, mutta sovitukset ja lähestymistapa tulevat perintönä varhaiselta Pääesiintyjät -ajalta linjaa Jokinen.

Kiertue starttaa toukokuussa

Kiertueelle Pääesiintyjät lähtee toukokuussa. Keikkamyynti on vasta alussa, mutta kysyntä on ollut jo vilkasta, sillä huhut paluusta ovat ehtineet kiiriä ympäri Suomenmaan.
Mitä voimme odottaa keikoilta?
– Keikkasetti rakentuu varmastikin niin, että puolet on vanhoja Pitkäsoitto-albumin biisejä ja toinen puolisko sitten näitä uusia kappaleita tuumii läskibassoa kurittava Salomaa
– Odotan innolla ihmisten reaktioita keikoilla. Moni ei varmaan Pääesiintyjiä enää muista tai ole koskaan tuntenutkaan, mutta jatketaan siitä mihin jäätiin 25 vuotta sitten miettii Jokinen

Samoilla linjoilla on myös kannuttaja Järvinen
– Kyseessä on sen verran erilainen kokoonpano aiempiin verrattuna että varmasti on tiedossa liuta itselle uusia keikkamestoja. Suomenkielisissä biiseissä on myös aina ihan oma fiiliksensä, ja viesti tavoittaa härmäläisen kuulijakunnan vieraskielistä paremmin. Uskon vahvasti että saadaan hyvää pöhinää aikaan!

– Itse odotan tulevia keikkoja jännityksellä, pääsenhän tulkitsemaan vanhoja Pääesiintyjät-klassikoita – kitaristina nyt toimivan Mikan tiukan vartioinnin alla toki – sekä esittämään upouusia tulevia Pääesiintyjät-klassikoita, joiden juuret johtavat samalle sylttytehtaalle kuin vanhojenkin. Eli mm. vanhaa Francinea – sekä nyt myös Whistle Baitia – suomeksi paaluttaa Pääesiintyjien laulusolisti Vesa Haaja lopuksi.

kuva: Toimittaja Marjo Pirilä antaisi Taavi Salmivaaralle superpähkinöitä joululahjaksi. Taavi Salmivaara ostaisi kollegalleen twist-hyppynarut sekä ison pinon vihkoja.

Reilun vuoden lahtelaisia sekä päijäthämäläisiä radioaalloilla herätelleet Marjo Pirilä ja Taavi Salmivaara ovat kokeneita radiotoimittajia. Molemmat toimittajat ovat sitä mieltä, että on tärkeää osata heittäytyä hetkeen. Tällä hetkellä molemmat ovat aamutoimittajina Ylen Lahdessa.
– Radio oli minulle tärkeä asia jo lapsuudessa. Erilaiset äänimaailmat viehättivät minua jo silloin, toimittaja Marjo Pirilä kertoo.

Pirilän mukaan radio on aidoin viestintäväline.
– Radio on jotenkin sanoinkuvaamattoman hieno juttu. En oikein osaa perustella asiaa.

Kolme vuotta sitten Lahteen paluumuuton tehnyt toimittaja haaveili vielä yliopistossa, että hän tekee tulevaisuudessa töitä aikakausilehdissä.
– Ehkä minusta tuli sattumalta radiotoimittaja. Hain vuonna 2000 kesätöihin Kymenlaakson radioon ja sillä tiellä ollaan vieläkin. Matkan varrella olen tehnyt myös tv-työtä.

Työkaveri saa haastaa

– Olemme tehneet Taavin kanssa yhdessä aamulähetyksiä Yle Lahteen reilun vuoden. Meille on jo muodostunut tietynlainen rutiini työhön, mutta työkaveria on kuitenkin pakko haastaa jatkuvasti suorassa lähetyksessä. Se on tämän ammatin suola, Pirilä toteaa.

Uutistoimittaja Pirilä paljastaa, että osa haastamisista syntyy luovasti livenä, mutta joskus asioista sovitaan etukäteen.
Yksi tärkeä asia Pirilän mielestä on se, että tuntee työkaverin mielenliikkeet ja päivän fiiliksen.
– Kemioiden pitää toimia. Et välttämättä pysty tekemään parhaan kaverisi kanssa luovaa radio-ohjelmaa, vaikka tunnet hänet kuinka hyvin. Ei tätä asiaa voi harjoitella tai opetella etukäteen.
– Kun olet joka arkiaamu työkaverisi kanssa samassa studiossa, niin tiedät jo missä rytmissä hän hengittää.

Takaisin Lahteen vuonna 2015

– Muutin Lahdesta pois vuonna 1999. Olin silloin nuori menevä nainen ja nyt palasin takaisin Lahteen perheenäitinä.

Pirilän mukaan Lahti varsin eloisa paikka Lappeenrantaan verrattuna.
– Siksi en voi ymmärtää lahtelaisen jatkuvaa narinaa siitä, että tämä on kuollut kylä.

Toimittaja Pirilä huomauttaa, että Lahti on Etelä-Suomen ytimessä todella lähellä Helsinkiä.
– Täällä on tapahtumia sekä elämää.

Ammatillinen kunnioitus tärkeää

– Kunnioitamme toisiamme ammatillisesti. Marjolla on hieno kyky kuunnella toista ihmistä, toimittaja Taavi Salmivaara sanoo.

Salmivaara paljastaa, että hän on kollegansa kanssa usein asioista eri mieltä.
– Se tuo heti hyvän sävyn ja lisän luovaan radiokeskusteluun.

Toimittajat pohjustavat aamulähetyksen aina edellisenä päivänä ja hienosäätö uuteen lähetykseen hoidetaan joka arkiaamu viiden jälkeen.
– Yhteiseen juttupöytään tuon aina enemmän juttuja, mitä me käytämme.
– Molemmat meistä havainnoin maailmaa tarkasti. Emme me aina tarkkaile ympäristöämme tiukan uutisnenän kautta. Keskustelussa olevan asian tulee olla ihmisen mittainen.

Rakkaudesta radioon

– Rakastan radiotyötä. Olen viihtynyt tässä työssä jo 20 vuotta.

Aiemmin radio oli kaikista nopein tiedotusvälinen, mutta nyt sosiaalisen median aikakaudella moniin asioihin voidaan reagoida vieläkin nopeammin.
– Kaikilla ihmisillä on kokemuksia radion kuuntelemisesta. Vanhempi väki tuntee Markus-Sedän ja nuorimmille Jaajo on todella tärkeä radiopersoona.

Salmivaaran mielestä radio ei kuole koskaan.
– Radio voi välittää koko ihmisen tunnelmaskaalan ja se on tärkein pointti koko asiassa.

Toimittajan tulee antaa Salmivaaran mukaan itsestään paljon lähetysvirtaan.
– Siitä syntyy kuuntelijasuhde. Jokainen meistä kuvittelee jollain tapaa tuntevansa radiossa työskentelevän juontajan.

Aamun lähetysvirrassa on myös musiikilla tärkeä osuus.
– Hyvillä jutuilla sekä musiikilla me houkuttelemme ihmiset radion äärelle. ei tämä peruslähtökohta juurikaan ole muuttunut aikojen saatossa.

Jouko Skinnarin reliefiä olivat paljastamassa Paavo Lipponen ja Ville Skinnari Emma-tyttärensä avustamana.

Valtiopäiväneuvos ja kansanedustaja Jouko Skinnarin muistoreliefi paljastettiin Lahden rautatieasemalla viime lauantaina. Reliefin on suunnitellut lahtelainen kuvanveistäjä Reijo Huttu.
– Jouko Skinnari oli ahkera ja sivistynyt poliitikko. Hän oli myös kulttuuri- ja urheilumies samassa persoonassa, ex-pääministeri Paavo Lipponen totesi puheessaan.

Skinnari oli toinen valtiovarainministeri Lipposen ensimmäisessä hallituksessa 1997-1999.
– Oli kunnia-asia paljastaa pitkäaikaisen työtoverin muistoreliefi.
Skinnarin muistoreliefi on aivan rautatieaseman pääoven vieressä Mannerheimintien puolella.

Pitkäaikainen työveri huomioi kanssakulkijat

Kansanedustaja Mika Kari tapasi ensimmäisen kerran Jouko Skinnarin 1990-luvun puolivälissä soppatykillä Mukkulassa ostoskeskuksessa eduskuntavaalien aikana.
– En ollut vielä itse politiikassa silloin mukana. Jouko oli mukkulalaisille ihmisille tuttu, koska jokainen halusi vaihtaa muutaman ajatuksen hänen kanssaan.

Kari valittiin Lahden kunnallisjärjestön johtoon vuonna 2001 ja siitä lähtien hän oli paljon tekemisissä Jouko Skinnarin kanssa.
– Vaihdoimme jo tuolloin paljon ajatuksia Lahden kaupungin ja koko Päijät-Hämeen alueen edunvalvonnasta.

Vuonna 2005 miehistä tuli valtuustokollegoita.
– Minulle jäi tunne, että hän oli kaupunginvaltuutettuna pääsääntöisesti kansanedustaja. Hän toi meille paljon ajatuksia Helsingistä. Joukolla oli erittäin laaja-alaiset suhteet, joita hän hyödynsi toiminnassaan Lahden ja sen lähialueen hyväksi.

Venäjä asiantuntija

– Istuimme kauden 2011-2015 eduskunnassa yhtä aikaa. Hän kannusti minua uutena kansanedustajana ja antoi paljon vinkkejä, kuinka eduskunnassa toimitaan.

Edustajakollegat arvostivat pitkäaikaista kansanedustajaa.
– Hän oli kaikille kansanedustajille tuttu, kun astuin itse ensimmäistä kertaa parlamenttiin. Sen huomasin heti.

Valtiopäiväneuvos Skinnari oli myös arvostettu asiantuntija Venäjä kysymyksissä.
– Hänellä iso tietovarasto ja kokemus eduskunnan toiminnasta. Myös suhteet eri ministeriöihin olivat erittäin laaja-alaiset. Myös hyvät yhteydet naapurimaahan olivat hänelle merkityksellisiä.

Petri Görman

kuva: Vuoden sotilasmuusikko Seppo Pohjoisaho esiintyy Launeen kirkossa 10.12. yhdessä Lahti Brass Quintetin kanssa.

Lahtelainen Seppo Pohjoisaho on Vuoden sotilasmuusikko. Mies ehti aloittaa sotilasmuusikon uran Lahden Hennalassa vuonna 2007. Viimeiset palvelusvuodet kuluivat kuitenkin Hattulan Parolannummella.
– Palkinto varmaankin myönnettiin koko urasta. Olen soittanut usean soittokunnan solistina trumpettia. Sen lisäksi minulla on paljon kokemusta varusmiesten opetustyöstä. Pienenä yksityiskohtana voin mainita, että kiertueella olin usein kuorma-autonkuljettajana.

Parolannummella oli mahdollista tehdä paljon hienoja juttuja, joista voi olla tyytyväinen, mutta en oikein koskaan kotiutunut sinne.
– Hakeuduin vuosi sitten Lahden Konservatoriolle trumpetinsoiton lehtoriksi, koska Lahdessa voin olla lähempänä kavereitani sekä perhettä. Olen kotoisin Kouvolasta.

Vuoden sotilasmuusikko myöntää, että Hennalan lakkauttaminen oli harmillinen takaisku lahtelaisille ihmisille sekä muusikoille.
– Asia harmitti silloin todella paljon.

Sotilasmuusikko heittäytyy musiikin mukaan

– Sotilaan tulee näyttää särmältä palveluksessa, mutta kyllä me osaamme sitten lavalla heittäytyä.
Sotilasmuusikoissa on myös paljon hyviä tarinankertojia.
– Yleensä vitsejä kerrotaan omasta alasta ja läpänheitto on joskus myös varsin villiä. Sotilas ei voi kuitenkaan koskaan käyttäytyä miten sattuu

Pohjoisaho muistelee vieläkin sitä, kuinka sotilasmuusikot tekivät paljon yhteistyötä Lahden konservatorion kanssa.
– Teimme yhdessä useita musiikillisia matineoita Felix Krohn -saliin.

Pohjoisaho luonnehtii itseään monissa liemissä keitetyksi sotilasmuusikoksi.
– Useista kiperistäkin tilanteista on selvitty positiivisella asenteella.

Sotilasvirka jäi

– En ole enää sotilasmuusikon virassa. Erosin tästä virasta Hamina Tattoo -tapahtuman jälkeen muutama kuukausi sitten.

Suhteet puolustusvoimiin ovat kuitenkin kunnossa, koska mies nähdään esimerkiksi Rakuunasoittokunnan kahdessa konsertissa solistina vielä joulukuun aikana.
– Myös ensi vuodelle on sovittu muutama keikka.

Pohjoisaho on ilmeisin pidetty kouluttaja puolustusvoimissa, koska mies aikoo jatkossa opettaa siellä, aina silloin kun pyydetään.
– Parikymppisille opettaminen on erilaista kuin lasten kanssa tehtävä kasvatustyö. Sotilasmuusikoilla soittimen hallinta on jo niin vakiintunutta, että opetus on pitkälti hienosäätöä.
– Kahden vuoden aikana olen kuitenkin huomannut sen, että lapsille opettaminen on todella palkitsevaa.

Vaskisoittajia kaivataan

– Suosittelen vaskisoittajan opintoja lapsille. Mielestäni vaskipuhaltajan opinnot ehtii aloittamaan hyvin 10-11vuotiaana. Miksei pari vuotta myöhemminkin. Lahdessa kaivataan tällä hetkellä juuri vaskipuhaltajia.

Tahto soittaa ja halu oppia uutta ovat tärkeimmät elementit lapselle, joka haluaa soittaa esimerkiksi trumpettia tai pasuunaa.
– Soittamista helpottaa, jos on käynyt vanhempien kanssa konserteissa tai on muuten kuunnellut paljon musiikkia kotona.

Pohjoisahon mukaan Lahden Konservatoriolla toimii tällä hetkellä neljä puhallinorkesteria, jossa lapset ja nuoret soittavat ikätasonsa mukaisesti.
– Ehkä kokoamme isomman vaskiyhtyeen Lahteen, jos saamme houkuteltua lisää soittajia konservatorioon.

Petri Görman

KUVA: Rakkaudesta lajiin! Valmentaja Tomi Kettunen ja pelaajat Aino Savolainen sekä Petra Rauta harjoitusten tiimellyksessä.

– Vapaaehtoistyössä parasta ovat onnistuneet pelisuoritukset ja ilonhetket, Lahti Ringette ry:n D-tyttöjen valmentaja Tomi Kettunen sanoo.

Valmentajakin väsyy Kettusen mukaan joskus, mutta hallilla se karisee viimeistään pois.
– Lahdessa harrastajamääriä olisi mahdollista kasvattaa. Meillä on muutama kapea ikäluokka, mutta D-tytöissä meillä pelaa kaksi joukkuetta.

Kettunen kaipaa eniten naisvalmentajia lajin pariin.
– Naiset ovat tunnollisia ja sitoutuneita perusluonteeltaan yleensä ja sen vuoksi he soveltuvat hyvin valmentajiksi joukkueurheiluun.

Jääkiekkoilijoiden tarpeiden mukaan jaetaan Lahdessa jäävuorot.
– Olisi hyvä, jos joukkueemme saisivat yhden ylimääräisen jäävuoron lisää viikolle.

Fyysinen peli sopii myös tytöille

Orimattilalainen Aino Savolainen on Lahti Ringette ry:n D-tyttöjen White-joukkueen kapteeni.
– Pelasimme Etelä-Suomen aluesarjaa elokuussa. Varsinainen sarjakausi alkoi syyskuussa. Olemme voittaneet kolme ottelua ja kuudesti olemme kärsineet tappion.

Urheilullinen nuori naisenalku on pelannut jo kuusi vuotta.
– Löysin tämän lajin luistelukoulun kautta.

Savolainen kertoo, että hän ei ole koskaan luistellut kaunoluistimilla.
– Siksi minun oli helppo heittäytyä lajin pariin.

Ringette sopii rohkeille ja räväköille tytöille.
– Peli on aika fyysistä ja sen vuoksi on harjoiteltava tunnollisesti.

Savolainen on joukkueensa kapteeni ja hänen pelipaikkansa on keskushyökkääjä.
– Olen nopea luistelija ja siksi olen keskushyökkääjänä. Se on joukkueen tärkein pelaaja. Tässä roolissa on pakko myös osallistua puolustuspeliin.

” Ei vielä yhtään tappiota tällä kaudella”

Lahtelainen Petra Rauta on D-junioreiden vanhemman joukkueen kapteeni. D-junioreiden Blue-joukkue ei ole hävinnyt vielä yhtään peliä tällä kaudella.
– Tämä on minun kahdeksas sarjakausi.

Kaveri pyysi Petran ringettekoulun kaveripäivään ja siitä rakkaus lajiin syntyi.
– Laji tuntui heti omalta

Ahkerana harjoittelijana Petra Raudalla on myös kovat tavoitteet ringetteurallaan.
– Aion joskus tulevaisuudessa pelata naisten edustusjoukkueessa. Sitä ennen on harjoiteltava määrätietoisesti.
Harjoittelen itse jonkun verran. Pari kertaa viikossa käyn lenkillä, jotta peruskunto säilyy hyvänä.

Kuusivuotiaana urheiluharrastuksen aloittanut Rauta kertoo, että hänellä kesti hetki tottua hokkareihin.
– Nyt kaikki tekniset kikat ja laukauskuviot ovat jo selkäytimessä.

Petri Görman

KUVA: Tulkaa kaikki –liikkeen Kati Lampèn pääsi ensiyrittämällä seurakuntaneuvostoon ja –valtuustoon.

Etelä-Lahdessa asuva ja Launeen seurakuntaan kuuluva Kati Lampèn sai uusista ehdokkaista eniten ääniä. Tarmokas nainen kertoo, että äänimäärä yllätti hänet todella positiivisesti.
– Koen äänet suureksi luottamuksenosoitukseksi. Aion hoitaa tulevat luottamustehtävät huolellisesti sekä tunnollisesti.

Seurakuntavaalien valtakunnallinen äänestysprosentti oli 14,4 prosentti, mutta Launeen seurakunnassa äänesti vain 8,4 prosenttia äänioikeutetuista. Nuorimmista eli 16-17-vuotiasta nuorista äänesti vain 4,3 prosenttia.
– Äänestysaktiivisuuden lisääminen on haasteellinen kysymys. Kirkon toimintaa pitäisi saada tunnetuksi enemmän.

Seurakuntien toiminta koskettaa ihmisiä päivittäin, niin hengellisesti, fyysisesti, sosiaalisesti kuin psyykkisestikin.
– Seurakunnilla on paljon laadukasta toimintaa, johon eri-ikäiset ihmiset voivat osallistua. Ihmisiä autetaan elämän kriiseissä ja ollaan mukana iloissa. Olisi ihanaa saada ihmiset ymmärtämään, että jokaisen verorahoilla tehdään paljon hyvää ja minä voin vaikuttaa siihen, mihin rahoja suunnataan omaa ehdokastani äänestämällä.

Uuden seurakunta-aktiivin mukaan ehdokkaita voisi olla myös enemmän.
– Näin ehkä löytyisi se oma ehdokas paremmin.

Suvaitsevaisuus lisääntyi

Kirkon uudistusmielisten Tulkaa kaikki -liike menestyi hyvin seurakuntavaaleissa Etelä-Suomessa ja se levittyi myös maakuntiin.
– Lahdessa saatiin myös erittäin hyvä vaalitulos aikaiseksi. Meitä on jokaisessa seurakuntaneuvostossa ja kirkkovaltuustossakin on nyt 8 jäsentä.

Alustavien tietojen mukaan Tulkaa kaikki -liikkeen ehdokkaita on mennyt läpi Suomessa 284.
– Kasvua edellisiin vaaleihin verrattuna on noin 100 edustajaa. Kasvu on huikeaa.

Uusi seurakuntavaltuutettu ei osaa vielä sanoa, miten hän ratkaisisi oman seurakunnan tilaongelmat.
– En ole vielä tarpeeksi tutustunut Liipolan seurakuntakeskuksen ja Launeen kirkon tilaongelmiin. On pakko tutustua asioihin tarkemmin ennen kuin lyö oman mielipiteensä lukkoon.

Lampen aikoo pohtia tätä asiaa myös monista eri näkökulmista
– Oma näkemys asiasta on rakennettava kokonaisvaltaisesti asiantuntijaesitysten sekä erilaisten selvitysten pohjalta. Haluan olla tällaisissa asioissa huolellinen ja tarkka.

Petri Görman

KUVA: Tarja Lappalainen sai kirjoittamisen alkuopit Launeen eri kouluista

Tarja Lappalainen on tuottelias kirjailija. Lokakuussa hän julkaisi jo 19. teoksensa, joka kantaa nimeä ”Surman suusta maineen poluille – Suuria suomalaisia menestystarinoita meillä ja muualla.”
Mitä tämä uusin kirjasi pitää sisällään?
– Kirja on jatkoa suurta kiinnostusta herättäneelle teokselleni ”Se oli yhtä tulihelvettiä – talvi- ja jatkosodan kasvot.” Kirjassa on runsaasti uusia koskettavia elämäntarinoita, jotka eivät jätä ketään kylmäksi linjaa Lappalainen

Kirjan tarinoiden henkilöt valikoituivat Lappalaisen mukaan kuin luonnostaan.
– Otavan eläkkeellä oleva johtaja Heikki A. Reenpää on Suomen legendaarisia kulttuurivaikuttajia, ja hänen tietämystään ei voi kuin ihailla. Panu Rajala ja Martti Turtola ovat molemmat koko kansan hyvin tuntemia kirjailijoita, kuten myös Minna Canth ja Juhani Aho, joiden elämän värikkäitä käänteitä käydään myös kirjassa läpi. Panu Rajalan ja Heikki A. Reenpään kautta tulevat nobelisti Frans Emil Sillanpään värikkäät elämän vaiheet kirjailijana ja yksityishenkilönä monipuolisesti esiin. Kirjassa matkustetaan myös Titanicin suomalaisten seurassa pitkin Atlanttia aina aluksen aaltoihin vajoamiseen saakka

Miten kirjan aiheet valikoituivat?
– Edellinen kirjani sotaveteraaneista oli menestys, joten tein tämän uuden samalla metodilla. Erillisiä pieniä tarinoita, joita on helppo lähestyä. Suomalaiset tietävät yllättävän vähän omasta historiastaan ja siitä kuinka hyvin me suomalaiset olemme levittäytyneet ympäri maailmaa. Tämä ei ole perinteinen tieto- tai historiankuvaus kuivine faktoineen, vaan pyrin saamaan tekstin kiinnostavaksi ja eläväksi henkilöiden ja heidän mielenkiintoisten vaiheidensa kautta

Alkuopit kirjoittamiseen Launeelta

Lappalainen vietti lapsuutensa ja nuoruutensa vuodet Launeella. Alkuopit kirjoittamiseen hän sai Lähteen, Launeen ja Salinkallion kouluista.
– Koulussa lempiaineeni oli aina ainekirjoitus ja opettaja lukikin useasti aineitani luokan edessä. Luku- ja kirjoitusinnokkuus kumpuaa kodistani, jossa kirjoja luettiin varsin ahkerasti.

Vuonna 2002 Lappalainen muutti Hämeenlinnaan, jolloin hänen kirjallinen uransakin alkoi kirjoittamisen perusopintojen ohessa. Tällä hetkellä hän kirjoittaa väitöskirjaa Jyväskylän yliopistossa kirjoittamisesta.

Toinen Lappalaisen lempilapsi on historia, mikä ei olekaan suuri ihme, sillä Lappalaisen teokset kertovat usein juuri historian henkilöistä.
– Meillä koko suku on kiinnostunut historiasta, niinpä koulussa se oli toinen lempiaineeni ja siinä aineessa taisi todistuksessa olla aina kymppi muistelee Lappalainen.

Kuinka helppoa on tänä päivänä kirjoittaa teos, joka sisältää historiallista faktaa? Mistä materiaali kirjoihin löytyy ja onko sitä helppo löytää?
– Kyllä netti helpottaa taustatyötä huomattavasti, sillä useimmat arkistot ja tietokannat ovat helposti selattavissa kotoa käsin. Itselleni lähdekritiikki on tärkeää, enkä hyväksy kirjaani tietoja, joista ei löydy luotettavaa aineistoa. Paljon teen myös haastatteluja kirjaa varten linjaa Lappalainen

Onko seuraava kirja jo työn alla?
– Kyllä seuraavan kirjan aihe on jo valmiina ja se ilmestynee vuoden päästä. Pohjamateriaali on jo valmis, sillä teen usein kirjoja hieman lomittain toistensa kanssa kertoo Tarja Lappalainen.

Petri Salomaa

Kuva: Kansanedustaja Martti Talja on tyytyväinen siihen, että tällä vaalikaudella Lahtea on huomioitu hyvin valtakunnallisessa päätöksenteossa. – Oli mukava kuulla myös kannattajilta positiivista palautetta ensimmäisen kauden kansanedustajan työstä. Tästä on hyvä jatkaa nöyrästi kohti kevään eduskuntavaaleja.

Kansanedustaja Martti Taljan (kesk.) vaalistartti kevään 2019 eduskuntavaaleja varten järjestettiin viime perjantaina Lahdessa. Sopenkorvessa ollut yksityistilaisuus houkutteli liki 100 ihmistä kuuntelemaan kansanedustaja poliittista tilannekatsausta sekä ajatuksia seuraavalle vaalikaudelle.
– Lähdin alun perin tavoittelemaan paikkaa Eduskunnassa sillä ajatuksella, että haluan työskennellä siellä vähintään kahden kauden ajan. Tiesin, että esimerkiksi sote-uudistus on niin valtava kokonaisuus, että sen hiomiseen ei yksi vaalikausi riitä.

Kansanedustaja Talja kertoo, että sote-laki on niin sanottu raamilaki.
– Sen myötä tarvitaan valtava määrä täsmentävää lainsäädännön yhteensovittamista.

Talja myöntää, että hän on huolestunut oman puolueensa tämänhetkisistä kannatusluvuista.
– Totta kai se mietityttää, mutta on osattava katsoa peiliin ja otettava opiksi virheistä. Samalla kuitenkin voimme olla myös ylpeitä monista tehdyistä päätöksistä ja kuinka olemme saaneet isossa kuvassa Suomen suunnan muuttumaan.

Hallituskauden aikana on luotu Lahden kaupungin väkiluvun verran uusia työpaikkoja ihmisille.
– Suomen kuntoon saamiseksi on täytynyt tehdä useita ikäviä päätöksiä. Taloudellisen tilanteen parantuessa monia säästötoimenpiteitä on mahdollista arvioida kuitenkin uudelleen.

Ehdokasasettelu on tärkeää

Hämeen vaalipiirissä hyvällä ehdokasasettelulla on kansanedustajan mielestä suuri merkitys.
– Spekulointi paikkamääristä on aivan turhaa tässä vaiheessa. Puolueen koko Suomen kannatus ja kannatus Hämeen vaalipiirissä ovat lisäksi kaksi eri asiaa. Hyvällä ehdokasasettelulla on iso rooli.

Kansanedustaja Talja on kiitollinen siitä, että on saanut olla valmistelemassa useita tärkeitä lakikokonaisuuksia.
– Lainsäädäntötyö on yhteistyötä yksittäisten kansanedustajien ja puolueiden välillä.

Talja on ollut vaikuttamassa erityisesti sote- ja työelämälainsäädäntöön jo niiden kirjoitusvaiheessa.
– Tästä työstä olen erittäin tyytyväinen.

Kansanedustaja muistuttaa, että kauheasti ei ole kenelläkään parlamentaarikolla vara henkseleitä paukutella, eikä ylpistyä.
– Koen, että olen saanut ensimmäisen kauden kansanedustajana vaikutettua lukuisiin valmistelussa oleviin lakiesityksiin jo lakien kirjoitusvaiheessa.
– Lisäksi Päijät-Hämeen keskussairaalan asema kahdentoista laajan päivystyksen sairaalan joukossa oli hyvä työvoitto, kuin myös ministeri Bernerin myöntämä rahoitus Lahden eteläiselle kehätielle. Tien linjaus oli kuitenkin Lahden kaupungin oma ja valitettava päätös.

Petri Görman

KUVA: Henkka & Kivimutka-elokuvan tekijäporukka poseeraa:
Ylhäällä: tuottaja Jarkko Felin, ohjaaja Väinö Weckström.
Alhaalla: tuottaja Sami Virkki, kirjailija Kalle Veirto ja tuottaja Jani Tiihonen.
Kuva: Meri Teerisaari

”Henkka Virtanen, 10 v, löytää koulumatkallaan kotikadun orapihlaja-aidasta veriset sukkahousut. Ystävänsä J.K. Kivimutkan kanssa pojat päättävät selvittää mitä sukkahousujen omistajalle on oikein tapahtunut, sillä nämä rikosasiathan kuuluvat poikien perustaman etsivätoimiston tehtäviin. Kun selviää että alueen postilaatikot ovat edellisenä yönä kadonneet, on etsivätoimistolla selvitettävänään jo kaksi rikosta. Alkaa seikkailu, jossa pojat joutuvat kohtaamaan myös omat pelkonsa.”

Näin alkaa uusi lahtelainen nuorten elokuva, jonka kuvaukset alkavat ensi kesänä Lahdessa. Sen ohjaa Väinö Weckström ja rooleissa nähdään eläviä legendoja, mutta myös vielä tuntemattomia lahjakkuuksia. Etsivätoimisto Henkka & Kivimutka (Kustannusosakeyhtiö Karisto) on Topelius-palkitun Kalle Veirron kirjoittama, Lahteen sijoittuva suosittu lasten- ja nuortenkirjasarja. Henkka & Kivimutka – kirjat ovat lisänneet nuorten, erityisesti poikien lukemista ja lukutaitoa.

Ohjaaja Väinö Weckström on aiemmin dramatisoinut sarjan kirjasta näytelmän, joka esitettiin Lahden nuorisoteatterissa loppuunmyydyille katsomoille.
– Me on lähdetty tekemään Suomen parasta koko perheen elokuvaa, jossa nähdään varsinainen unelmajoukkue eläviä legendoja ja toistaiseksi tuntemattomia lahjakkuuksia, Weckström sanoo.

Rooleissa nähdään muun muassa Annu Valonen, Tapani Kalliomäki, Pirjo Heikkilä ja Sulevi Peltola. Kirjailija Kalle Veirto on antanut elokuvantekijöille vapaat kädet. Hän kertoo nähneensä elokuvan teaserin ja pitäneensä siitä.
– Olen nähnyt Väinön työskentelyä aiemminkin, kun hän ohjasi kirjan teatteriesityksen Lahdessa. Se oli mainio juttu. Kirjasarjahan sijoittuu Salpausselän harjuille ja on hienoa, että elokuvaan on otettu paikallisia tekijöitä mukaan. Kalle Veirto sanoo.

Elokuvan tuottaja Jaakko Felin Fishcock Films Company Oy:sta kertoo, että suurin osa kuvauksista tehdään nimenomaan Launeen alueella, jossa myös kirjailija Veirto itse asuu.

KUKA?

• Väinö Weckström on lahtelainen näyttelijä ja ohjaaja. Dramatisoinut ja kirjoittanut useita näytelmiä. Näytellyt mm. Käenpesä-televisiosarjassa sekä toiminut ohjaajana useissa teattereissa.
• Kalle Veirto on lahtelainen toimittaja ja kirjailija. Hän on kirjoittanut sekä aikuisille että nuorille suunnattuja kirjoja. Veirto on saanut useita palkintoja työstään, muun muassa Topelius-palkinnon 2015 ja Lastenkulttuurin valtionpalkinnon 2017.